Musiikin lajit

Massenet: loppukauden oopperat

16.10.2024 / Murtomäki, Veijo

Loppukauden oopperat Viimeisissä oopperoissaan Massenet saattaa vaikuttaa paikoin väsähtäneeltä, mutta enimmäkseen laatu säilyy, ja hienosti kaareutuva melodiikka on yhtä tallella. Olennaista on, että Massenet’n uran loppupuolen oopperoita ei ole vielä…

Massenet: oopperoiden tulvaa

16.10.2024 / Murtomäki, Veijo

Oopperoiden tulvaa Le Cid Le Cid (1885, Opéra), suuri ooppera, perustuu Corneillen näytelmään (1637) ja kertoo legendaarisesta espanjalaistaistelija Rodrigo Diaz de Bivarista (1026-99), joka löi maurit. Oopperan jännite syntyy siitä,…

Massenet: oopperat amerikkalaissopraanolle

16.10.2024 / Murtomäki, Veijo

Oopperat amerikkalaissopraanolle Massenet tutustui 1887 Pariisissa opiskelevaan amerikkalaissopraano Sybil Sandersoniin (1865-1903), jolla oli – kauneuden lisäksi – poikkeuksellisen loistava ja laajaulotteinen ääni. Massenet otti laulajattaren suojelukseensa, järjesti tälle opetuksen Marchesin…

Massenet’n Manon ja Werther

22.8.2024 / Murtomäki, Veijo

Kaksi maailmanvalloittajaoopperaa: Manon ja Werther Massenet tunteikkaana Massenet’n nimi yhdistetään useimmiten kahteen oopperaan, Manoniin ja Wertheriin, joissa säveltäjä siirtyi opéra lyrique -lajista uuteen drame lyriqueen. Pastissien kirjoittaminen sopi Massenet’lle hyvin,…

Vincent d’Indy oopperasäveltäjänä

28.3.2024 / Murtomäki, Veijo

Vincent d’Indy Vincent d’Indy (1851–1931) oli Ranskan musiikin eräs voimahahmo 1900-luvun vaihteen molemmin puolin säveltäjänä, opettajana, yhdessä Charles Bordes’n ja Alexandre Guilmant’in kanssa 1894 perustamansa ja Pariisin konservatorion vastapainoksi ajatellun…

Ranskan myöhäiset wagnerilaiset oopperat

2.11.2023 / Murtomäki, Veijo

Emmanuel Chabrier Pirullinen kohtalo riesana Emmanuel Chabrier (1841–94) oli taitava pianisti ja laulusäveltäjä, lyyrikko, koomikko ja koloristi, joka pyrki dramaatikoksi – osin taloussyistä, sillä hän luopui säveltäjäksi heittäydyttyään virastotöistään juristina.…

Félicien David oodi- ja oopperasäveltäjänä

12.8.2023 / Murtomäki, Veijo

Félicien David Sosialisti ja eksootikko Félicien David (1810–76) oli varhain orvoksi tullut lahjakkuus, joka konservatorio-opintojensa päätteeksi ajautui köyhyyteen, sillä hänelle ei herunut mitään palkintoja konservatoriosta. Kenties osin siksi hän liittyi…

Ernest Reyer oodi- ja oopperasäveltäjänä

12.8.2023 / Murtomäki, Veijo

Ernest Reyer Ernest Reyer (1823-1909) osallistui kahden suuren oopperansa lisäksi myös eksotiikkasuuntaukseen. Hänellä oli tähän hyvät edellytykset Marseille’ssa syntyneenä, sillä 10-vuotisten konservatorio-opiskelujen jälkeen hän vietti vuodet 1839–48 Algeriassa enonsa Louis…

Camille Saint-Saëns’n konsertoivat teokset

11.1.2023 / Murtomäki, Veijo

Ranskalaisen soitinmusiikin, ennen muuta kamari- ja konserttomusiikin, välillä vain vähän arvostettu jättiläinen oli Camille Saint-Saëns (1835–1921). Hän sävelsi 44 vuoden aikana (1858–1902) peräti 29 konsertoivaa teosta, joista konserttoja on kymmenen,…

Saint-Saëns

11.1.2023 / Murtomäki, Veijo

Simson ja Delila Samson et Dalila (1868-77; Weimar, 1877), opéra, on lajiltaan vaikeasti määrittyvä teos, sillä sen herätteenantajana toimi Mendelssohnin oratorio Elias, ja se on enemmän velkaa englantilaiselle ja saksalaiselle…

Väli-Amerikan musiikki ja konsertoivuus

1.2.2021 / Murtomäki, Veijo

Guatemalan musiikki Guatemalasta tuli espanjalaiskonkvistadorien valloituksen jälkeen (1523–24) merkittävä musiikkikeskus, etenkin pääkaupungista Guatemala City ja sen katedraalista (1534–). 1500–1600 luvuilla toimi useita Espanjasta muuttaneita säveltäjiä, kuten Juan Gutiérrez de Padilla…

Konsertto Pohjois-Amerikassa

19.1.2021 / Murtomäki, Veijo

Pohjois-Amerikan Yhdysvaltojen Uudessa Englannissa, etenkin Bostonin seudulla, kukoisti jo 1700-luvun lopulla ja täydemmin sitten 1800-luvun puolivälistä eteenpäin eurooppalaisen mallin mukainen konsertti- ja musiikkielämä konservatorioineen, solisteineen ja säveltäjineen. 1900-luvun puolella Amerikan…

Musiikki ja konsertoivuus Etelä-Amerikassa

25.11.2020 / Murtomäki, Veijo

Etelä-Amerikan musiikki Jo aiemmin renessanssin ja barokin aikana jesuiittamunkkien ja -säveltäjien opetustyön tuloksena espanjalaisten ja portugalilaisten valtaamissa siirtomaissa varsinkin Etelä-Amerikassa sekä Meksikossa sävellettiin eurooppalaisen mainstreamin mukaista musiikkia, jossa lähinnä valloitettujen…

Konsertto Englannissa

7.11.2020 / Murtomäki, Veijo

Britit, skotit, irlantilaiset ja kymrit konserttosäveltäjinä Englannin musiikin historiaan liittyvä tärkein myytti on se, ettei se sisältäisi juuri säveltäjiä Purcellin ja Brittenin välillä. Tätä ovat toistelleet vielä viime vuosina merkittävät…

Konserttoja Balkanilta ja Baltiasta

24.9.2020 / Murtomäki, Veijo

Romanialaissäveltäjiä Maan ongelmana olivat valtiollisen ja kulttuurin elämän vaikeudet, joskin folkloristinen nationalismi kukoistivat jo 1800-luvun jälkipuoliskolla Moldavian ja Valakian alueilla, minkä lisäksi bysanttilaisella orientalismilla ja turkkilaisuudella oli oma vaikutuksensa. Transsilvaniassa…

Unkarilaisia konserttosäveltäjiä

24.9.2020 / Murtomäki, Veijo

Unkarilaisuutta edusti 1800-luvun kulttuurissa näkyvimmin kosmopoliitti Ferenc (Franz) Liszt, joka ei liene osannut edes rakastamansa maan kieltä, vaikka hän tunnustikin: “sydämessäni olen unkarilainen”. Toisaalta mustalaisten “alla zingara” -idiomi liitettiin unkarilaisuuteen…

Tšekkiläisiä konserttosäveltäjiä

22.9.2020 / Murtomäki, Veijo

Böömi ja Määri Böömi ja Määri olivat tuottaneet muusikoita Euroopalle viimeistään 1600-luvulta lähtien, ja aluetta pidettiin 1700-luvulla suorastaan “Euroopan konservatoriona” (Burney). Alue oli ollut aivan keskeisessä ja ratkaisevassa roolissa esimerkiksi…

Viulukonsertto op. 47

14.9.2020 / Murtomäki, Veijo

Sibeliuksen viulukonserton op. 47 valmistumisprosessi otti aikaa ja oli monella tapaa jännittävä. Se tuotti kaksi versiota: varhaisemman 1904, joka on palannut hiljakseen uudestaan käyttöön, sekä lopullisen version 1905. Ensimmäinen versio…

Puolalaisia konserttosäveltäjiä

14.9.2020 / Murtomäki, Veijo

Kosmopoliittisuutta ja kansanmusiikkia Useimmat puolalaissyntyiset soitinsäveltäjät (Lipinski, Chopin, Wieniawski, X. ja Ph. Scharwenka, Moszkowski) olivat niin vahvasti integroituja eurooppalais-kosmopoliittiseen musiikkielämään, että heidän ymmärtämisensä ja käsittelemisensä puhtaasti tai pääosinkaan kansallisista lähtökohdista…

Konsertto Suomessa 1800-luvun lopusta modernismin kynnykselle

8.9.2020 / Murtomäki, Veijo

Suomalaissäveltäjiä Ruotsilla ja sen myötä osin Suomellakin on oma musiikinhistoriansa keskeytyksettä keskiajasta lähtien, joskaan säveltäjiä ei löydy jokaiselta aikakaudelta. Suomalaisia renessanssisäveltäjiä ei tunneta, ja myöhäistä barokkiakin edustaa vain muutama näyte.…

Ruotsalaisia konserttosäveltäjiä

8.9.2020 / Murtomäki, Veijo

Ruotsalaissäveltäjiä Ruotsilla on oma musiikinhistoriansa keskeytyksettä keskiajasta lähtien, joten säveltäjiä löytyy jokaiselta aikakaudelta. Musiikkisuhteet ulottuivat Ruotsissa viimeistään 1700-luvulta lähtien Saksaan, Italiaan ja Ranskaan. Bernhard Henrik Crusell Ruotsin tärkein konserttosäveltäjä 1800-luvun…

Tanskalainen konsertto

8.9.2020 / Murtomäki, Veijo

Tanskalaissäveltäjiä Yhteys Saksaan ja Ranskaan Tanskalaisilla oli ollut jo 1500-luvulta lähtien maantieteensäkin ansiosta yhteys muun Keski-Euroopan musiikkielämään, ja säveltäjävaihto oli etenkin Saksan kanssa luontevaa ja vilkasta: barokkiajalla Buxtehude kotiutui Lyypekkiin…

Norjalaisia konserttosäveltäjiä

8.9.2020 / Murtomäki, Veijo

Skandinaavisäveltäjät eivät eläneet 1800-luvulla mitenkään eristyksessä, vaan he kuuluivat osaksi Euroopan yhteistä historiaa. Norjalaisista Ole Bull, Joseph Svendsen ja Edward Grieg viihtyivät hyvin Saksassa ja Ranskassa. Ole Bull Ole Bull…

Emil von Reznicek

18.5.2020 / Murtomäki, Veijo

Emil Nikolaus von Reznicek Orkesterisäveltäjä Straussin varjossa Emil Nikolaus von Reznicek (1860–1945) syntyi Wienissä böömiläisistä vanhemmista ja saksalaistui ajan mittaan. Reznicek oli säveltäjä ja kapellimestari, joka sai ensikoulutuksensa Grazissa (1874–)…

Hans Pfitzner

17.5.2020 / Murtomäki, Veijo

Hans Pfitzner Natsimyönteinen antimodernisti ja -semitisti Hans Pfitzner (1896–1949) syntyi Moskovassa saksalaisista vanhemmista. Hän oli ”viimeinen romantikko”, suuren saksalaisen tradition säilyttäjä, konservatiivi ja natsimyönteiseksi tulkittu säveltäjä, antimodernisti ja antisemitisti, joka…

Paul Graener

17.5.2020 / Murtomäki, Veijo

Paul Graener Paul Graener (1872–1944), säveltäjäkapellimestari ja NS-poliitikko, syntyi Berliinissä ja opiskeli Albert Beckerin (1834–99) johdolla, kuten Sibeliuskin. Hän toimi Lontoossa (1898–1906) Haymarket-teatterin musiikinjohtajana, Salzburgin Mozarteumin johtajana (1911–13), vapaana säveltäjänä…

Saksan NS-puolueen palkitsemat ja torjumat säveltäjät

17.5.2020 / Murtomäki, Veijo

NS-puolueen erityissuosiota nauttivat Gottbegnadeten-Liste Goebbels ja Hitler laativat 1944 listan, Gottbegnadeten-Liste, johon kuului 1041 eri alojen erityissuosiota palkkio- ja veroasioissa nauttivaa taiteilijaa. Heidät valittiin sillä perusteella, että taitelijat olivat tärkeitä…

Hans Huber – keskeinen sveitsiläissinfonikko

17.5.2020 / Murtomäki, Veijo

Hans Huber Tärkeä sinfonikko saksalais-itävaltalaisen kaanonin ulkopuolella   Hans Huberia (1852–1921) ei yleensä muisteta historiankirjoissa, vaikka häntä pidettiin hänen kuollessaan ”suurimpana sveitsiläissäveltäjänä”. Kenties hän vain joutui esitaistelijoiden puuttumisen vuoksi ja…

Siegmund von Hausegger

17.5.2020 / Murtomäki, Veijo

Siegmund von Hausegger Kolmannen valtakunnan säveltäjä Siegmund von Hausegger (1872–1948) oli Itävallan Grazissa syntynyt, paljolti saksalaistunut säveltäjä ja kapellimestari, joka oppi jo kotonaan rakastamaan Lisztin ja Wagnerin musiikkia, joten Bayreuthin…

Felix Weingartner

17.5.2020 / Murtomäki, Veijo

Felix Weingartner Felix Weingartner (1863–1942) oli suuri itävaltalainen sinfonikko, orkesterisäveltäjä, kapellimestari ja musiikkikirjailija, jonka teokset Über das Dirigieren (1896/1905) ja Die Symphonie nach Beethoven (1897) ovat klassikoita. Kapellimestarina hänen Beethoven-,…

Joseph Guy Ropartz

17.5.2020 / Murtomäki, Veijo

Bretagnelaissäveltäjä Joseph Guy Ropartz (1864–1955) syntyi Bretagnen Guingambissa ja hän oli Franckin oppilas, joka sai opettajaltaan vaikean tehtävän ”huolehtia muodosta” ja joka samalla hyödynsi Bretagnen kelttiläistä folklorea musiikissaan maan muiden…

Vincent d’Indy

17.5.2020 / Murtomäki, Veijo

Poliittinen säveltäjä Vincent d’Indy (1851–1931) oli paitsi eräs merkittävimpiä 1900-luvun vaihteen ranskalaissäveltäjiä sekä pedagogeja opettajana ja oppikirjallisuuden tuottajana myös keskeinen poliittinen vaikuttaja maansa musiikkielämässä. Hän oli tasavaltaisessa Ranskassa yhä vannoutunut…

Florent Schmitt

17.5.2020 / Murtomäki, Veijo

Florent Schmitt Elämä ja toiminta Florent Schmitt (1870–1958) syntyi Blamontissa itä-Ranskassa Lothringenissä/Lorrainessa. Hän opiskeli vuodesta 1887 Nancyn konservatoriossa ennen pääsemistään Pariisin Konservatorioon (1889), jossa hänen opettajinaan toimivat Théodore Dubois ja…

Charles Koechlin

17.5.2020 / Murtomäki, Veijo

Charles Koechlin Charles Koechlin (1867–1951) syntyi elsassilaisperheeseen Pariisissa, jonka konservatoriossa hän oli Massenet’n ja Faurén oppilas ja itse puolestaan Poulencin, Tailleferren ja Henri Sauguet’n (1901–89) opettaja. Opiskelutovereita olivat mm. Enescu,…

Albert Roussel

17.5.2020 / Murtomäki, Veijo

Albert Roussel Albert Roussel (1869–1937) oli Ranskan tärkein 1900-luvun sinfonikko myöhäisen d’Indyn ja Magnardin sekä Honeggerin ja Milhaud’n ohella. Roussel orpoutui jo varhain ja suunnitteli meriupseerin uraa: hän palveli 1887–94…

Saksalaisia orkesterisäveltäjiä NS-valtion aikana

2.4.2020 / Murtomäki, Veijo

Kansallissosialismi ja musiikki Nouseva kansallissosialismi, valtaideologiana 1933–45, vaikutti syvällisesti Saksan kulttuuri- ja taidepolitiikkaan, samalla myös musiikkielämään. Sen vaikutus ulottui myös Kolmanteen valtakuntaan liitettyihin maihin (Itävalta, Böömi, Tanska, Norja, Hollanti, Belgia,…

Itävaltalaisia ja sveitsiläisiä orkesterisäveltäjiä

28.3.2020 / Murtomäki, Veijo

ITÄVALTA JA WIENIN MODERNISMI Vaikka 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun kuvaa saksalaissinfoniikasta värittävät vahvasti Brucknerin, Brahmsin, Straussin ja Mahlerin jättiläishahmot, heidän rinnaltaan löytyy kosolti hienoja säveltäjiä, joista osa edustaa klassista asennoitumista, osa myöhäis- ja jälkiromanttista…

Ranskalainen viulusonaatti 1800-luvulla

1.3.2020 / Murtomäki, Veijo

RANSKALAISIA VIULUSONAATTEJA AIKAJÄRJESTYKSESSÄ Lalo, Edouard (1823–1892) -sonaatti op. 12 (1853/1855 & 1910) Castillon, Alexis de (1838–1873) -sonaatti op. 6 (n. 1868) Viardot-Garcia, Pauline (1821–1910) -sonatiini a (1874) Godard, Benjamin (1849–1895)…

Ranskalainen musiikkikulttuuri romantiikassa

25.2.2020 / Murtomäki, Veijo

ARS GALLICA: KANSALLINEN MUSIIKKIYHDISTYS 1871 Kamarimusiikki Ranskassa 1800-luvun ensipuoliskolla ja keskivaiheilla Valtiollinen elämä 1814–1914 Musiikkikulttuurin tietyn yksipuolisuuden taustalla oli restauraation aika, joka alkoi Wienin kongressista (1814–15), kun kuningasvalta palautettiin Ranskaan…

Venäläisiä pianosonaatteja

5.2.2020 / Murtomäki, Veijo

Anton Rubinstein (1829 Ukraina/Moldovia/Transnistria–1894 Pietari) -sonaatti 1 E-duuri op. 12 (1854/1855) -sonaatti 2 c-molli op. 20 (1854/1855) -sonaatti 3 F-duuri op. 41 (1855) -sonaatti 4 a-molli op. 100 (1877) Mili…

Romanttisen pianomusiikin kaanon

5.2.2020 / Murtomäki, Veijo

Musiikinhistorian kaanon on ollut ainakin parin vuosikymmenen ajan eräs musiikintutkimuksen ajankohtaisimmaista, samalla vaikemmista ja kiistellyimmistä kysymyksistä. Siitä, kuinka tulenarasta aihepiiristä kaanonissa yleensä on kysymys, käy oivaksi näytteeksi myös Suomessa leimahtanut…

Pianoetydejä

5.2.2020 / Murtomäki, Veijo

Pianoetydikokoelmia • Daniel Steibelt (1765 Berliini–1823 Pietari), saksalaissyntyinen ranskalainen –Etudes op. 78 (1805) • Johann (John) Baptist Cramer (1771 Mannheim–Lontoo 1858) –Studio per il pianoforte (1804–10) –Douze (12) grandes études…

Kauneuden lajit ja topokset romantiikassa

29.1.2020 / Murtomäki, Veijo

Hand, Ferdinand Gotthelf: Aesthetik der Tonkunst, Bd.: 1, Leipzig, (1837) -miellyttävä, viehättävä, kaunis -vieno, hiljainen, lauhkea, tyyni -luonteva, teeskentelemätön, naiivi, lapsellinen -sievä, siro, suloinen, hieno -ylevästi kaunis -sentimentaalinen, (liika)tunteellinen -suuri,…

Romantiikan sävellajeista

29.1.2020 / Murtomäki, Veijo

Wolfgang Auhagen: Studien zur Tonartencharakteristik in theoretischen Schriften und Kompositionen vom späten 17. bis zum Beginn des 20. Jahrhunderts (Peter Lang, 1983) J. A. Schrader: Kleines Taschenwörterbuch der Musik (1827)…

Romantiikan kerronta ja genret

29.1.2020 / Murtomäki, Veijo

”MUSIIKKI ELÄMÄN MALLINA” = SUURI KERTOMUS (NARRAATIO), SISÄLLÄ PIENIÄ KERTOMUKSIA Musiikin avulla maailman selittäminen: ihminen tuntevana, ajattelevana ja toimivana olentona yksin ja yhteisössä, emotionaalis-moraalis-uskonnollis-intellektuaalis-yhteiskunnallisessa viitekehyksessä. Jokainen musiikkiteos toteuttaa joko yhden…

Romantiikan maantieteestä ja teemoista

29.1.2020 / Murtomäki, Veijo

A. ROMANTIIKKA AIKAKAUTENA 1800-LUVUN MUSIIKINHISTORIAN ALAKAUDET HISTORIAN KÄÄNNEKOHDAT 1770–1810 Esiromantiikka 1789 Ranskan vallankumous 1810–1830 Varhaisromantiikka 1814 Wienin kongressi ja Napoleonin jälkeinen aika 1830–1850 (Varsinainen) romantiikka eli täysromantiikka 1830 Suuri vallankumousvuosi…

Tempoista klassismissa

28.1.2020 / Murtomäki, Veijo

Tommaso Giordani: 12 Progressive Lessons for the Harpsichord, Pianoforte or Organ, Composed for the Improvement of Young Practitioners op. 25 (London, 1780): Ernst Wilhelm Wolf: Musikalischer Unterricht (Dresden, 1788):   Daniel…

Sävellajikarakteristiikka

28.1.2020 / Murtomäki, Veijo

Temperoidusta viritysjärjestelmästä etumerkintöihin Barokin luokitteluissa vallitsi vielä temperoidun virityksen olemassaolon vaikutus eli sävellajien karakteristiikka sidottiin pitkälti sävellajien erilaiseen soimiseen “puhtauden” tai “hyvävireisyyden” suhteen. Siirtyminen vähitellen tasavireisyyteen alkoi liittyä myös sävellajien…

Ekspressio klassismissa

28.1.2020 / Murtomäki, Veijo

Ekspressio eli ’ilmaisu’ oli terminä käytössä jo 1700-luvun musiikkikirjallisuudessa, esimerkiksi Charles Avisonin kirjoituksessa An Essay on Musical Expression (1752). Muita käsitteitä olivat barokissa eritelty ilmiö nimeltä passio eli ’mielenliikutus’ (Descartes). 1700-luvulla…

Tyylit ja topokset klassismissa

28.1.2020 / Murtomäki, Veijo

Klassinen musiikki on täynnä teatterista (ooppera, baletti), tansseista ja muista lähteistä ammentaneita musiikillisia tyylejä ja ilmaisukonventioita (topos; mon. topoi) sekä karaktereita (Charakter). Seuraavassa ovat listattuina tavallisimmat ilmaisutyypit ja -tyylit yhteisnimellä topokset.…

Klassismin säveltäjiä

28.1.2020 / Murtomäki, Veijo

Italialaisia säveltäjiä Seuraavassa käytän lyhenteitä: P. = pianosäveltäjä/klaveerimusiikki S. = sinfoniasäveltäjä O. = oopperasäveltäjä Son. = sonaattisäveltäjä Bal. = balettisäveltäjä Ka. = kamarisäveltäjä Ki. = kirkkosäveltäjä Ko. = konserttosäveltäjä Vl.…

Maallinen laulumusiikki Saksassa, Englannissa ja Espanjassa

10.12.2019 / Murtomäki, Veijo

Laulu Saksassa Italialaisen mallin mukaan Saksaankin saapui madrigaalin ja monodian inspiroima laulutyyli, josta käytetään nimeä continuolaulu tai kenraalibassolaulu. Saksalainen laulu syntyi yhdistelmänä tanssilaulusta, koraalista ja italialaisesta monodiasta. Säkeistöllisyys on siinä…

Maallinen laulumusiikki Ranskan barokissa: air de cour, kantaatti ja cantatille

10.12.2019 / Murtomäki, Veijo

Air de cour Ranskalaisen laulumusiikin kannalta tärkeimpiä asioita oli, kun Jean Antoine de Baïf (1532–89) ja Thibaut de Courville (k. 1581) perustivat musiikki- ja runoakatemian Académie de Musique et de Poésie…

Viulukonserton op. 47 syntyvaiheita

5.7.2019 / Virtanen, Timo

Sibeliuksen varhaisin viittaus viulukonserttoa varten kirjoitettuun luonnokseen esiintyy kirjeessä, jonka hän lähetti morsiamelleen Aino Järnefeltille Wienistä lokakuussa 1890. Säilyneen sävellyskäsikirjoitusaineiston perusteella emme voi tietää onko juuri tämä kirjeessä mainittu luonnos…

Romantiikan kuunteluesimerkkejä

13.3.2019 / Murtomäki, Veijo

1. Schubert: Der Wanderer, D. 489 (1816) 2. Liszt: Benediction de Dieu dans la solitude (1850) 3. Delibes: Lakmé, “Ou va la jeune indoue” (Kellolaulu) (1883) 4. Bazzini: La ronde…

Klassismin kuunteluesimerkkejä

13.3.2019 / Murtomäki, Veijo

1. Leonardo Leo: L’Alidoro (1740), ”Ora che la campagna e bella” 2. Baldassare Galuppi: sonaatti C, Andante (pain. 1756) **3. Anton Fils: sinfonia g, op. 2/2, 1. osa: Allegro (ennen…

Kuunteluesimerkkejä antiikista renessanssiin

13.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Seuraavassa kuuntelulista musiikista antiikista keskiajan kautta renessanssin päätökseen noin 1600, joissain maissa yli senkin: Englanti, Espanja, Portugali. 1. Ensimmäinen hymni Delfoin Apollolle (100-l e.Kr.) *2. Seikilos-epitafilaulu (n. 150 j.Kr.) 3.…

Barokin kuunteluesimerkkejä

10.3.2019 / Murtomäki, Veijo

*1. La pellegrina, intermedio I, Emilio de’ Cavalieri: “Dalle piu alte sfere” (1589) 2. Luzzasco Luzzaschi: madrigaali “O dolcezz’ amarissime d’amore” (1601) *3. Giulio Caccini: aria “Chi mi confort’ ahime”…

Georg Philipp Telemann

10.3.2019 / Murtomäki, Veijo

ASEMA JA MERKITYS Telemann (1681–1767) oli Mozartin tavoin ihmelapsi. Hän oppi itse soittamaan ja säveltämään; 14 päivää klaveerinsoiton opettajaa riitti. Jo kouluiässä hän hallitsi klaveerin, viulun, huilun, kitaran, oboen, poikkihuilun,…

Johann Sebastian Bach

10.3.2019 / Murtomäki, Veijo

ELÄMÄNKAARI JA MERKITYS J. E. Rentsch vanhempi: Bach konserttimestarina Weimarissa (1715; aitous kiistanalainen). John Eliot Gardiner: Musiikkia taivaan holveissa. Johann Sebastian Bach muotokuva, suom. Sampsa Laurinen. Fuga 2015, s. xiii.…

Jean-Philippe Rameau

10.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Cembalisti ja teoreetikko Rameau oli liki tuntematon 40-vuotiaaksi, kunnes hän julkaisi tutkielman Traité de l’harmonie. Reduite à ses Principes naturels, avec des regles de Composition & d’Accompagnement (“Tutkimus harmoniasta. Palautettuna…

George Frideric Handel

10.3.2019 / Murtomäki, Veijo

George Frideric Handel (1685–1759) oli kansainvälinen, saksalaista syntyperää oleva, italialaisen tyylin läpeensä omaksunut, sittemmin englantilaistunut säveltäjä. Taustansa vuoksi Handelin musiikki on yhdistelmä saksalaista oppineisuutta, ranskalaista loistoa, italialaista melodista suloa ja…

Antonio Vivaldi

10.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Ospedalen musiikinjohtaja Antonio Vivaldi (1678–1741) syntyi ja vaikutti Venetsiassa, joka oli Italian musiikkielämän tärkeimpiä keskuksia kirkkoineen ja lukuisine teattereineen. Hän sai lempinimen il prete rosso (“punatukkainen pappi”), sillä hän oli koulutukseltaann…

Johan Helmich Roman

10.3.2019 / Murtomäki, Veijo

“Ruotsin Handel” Kuvan aitous on kiistanalainen. Roman (1694–1758) oli Euroopan “reunamailta” tulleeksi muusikoksi lahjakas, omaperäinen ja kekseliäs säveltäjä, joka hallitsi suvereenisti aikansa italialais-englantilaiset, saksalaiset ja ranskalaiset tyylikeinot ja lajit. Hän…

Orkesteri- ja soolokonsertto

10.3.2019 / Murtomäki, Veijo

ORKESTERIKONSERTTO Konserttomuoto kehittyi 1600-luvun lopussa. Konserttotyyppejä olivat: 1) orkesterikonsertto eli konserttosinfonia: allegro–andante–allegro, painopiste viuluissa ja bassossa, vältti kontrapunktia; 2) concerto grosso, jossa on ripieno (iso yhtye eli concerto grosso) ja…

Orkesterisarja/uvertyyri

10.3.2019 / Murtomäki, Veijo

1600-luvulla ei ollut vielä yksiselitteistä, mitkä sävellykset oli tarkoitettu kamariyhtyeelle (soittaja per stemma), mitkä isommalle kokoonpanolle (jos soittajia oli paljon, vahvistettiin diskanttia ja continuoa). Kamariteoksia saattoi esittää tarvittaessa myös aina…

Ranskalainen soolo- ja yhtyemusiikki

10.3.2019 / Murtomäki, Veijo

TRIOSONAATTI JA SINFONIA Ranskan soitinmusiikissa olivat 1600-luvun loppupuolella cembalo, luuttu ja kitara pääsoittimet. Vasta noin 1700 alkoi viulun, gamban ja huilun nousu sekä yhtyemusiikin käytäntö laajeta samalla kun antauduttiin italialaiselle…

Soolo- ja yhtyesonaatti Italian ulkopuolella

10.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Italialaista sonaatti- ja triosonaattityyliä jäljiteltiin kaikkialla Euroopassa. Saksankieliset maat ja alueet olivat luonnollisia vaikutusalueita, jo yhteisestä historiasta käsin (saksalais-roomalainen keisarikunta), minkä lisäksi katolisen Itävallan ja etelä-Saksan sekä pohjois-Italian hovit/kaupungit olivat…

Pohjoisitalialaisia viulumestareita

10.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Maurizio Cazzati Cazzati (n. 1620–1677) toimi Mantovassa, Ferrarassa ja Bergamossa (1641–53) ja Bolognan San Petroniuksen kirkon kapellimestari (1657–73). Hän oli myös merkittävä opettaja, jonka oppilaita olivat mm. G. B. ja T.…

Arcangelo Corelli

10.3.2019 / Murtomäki, Veijo

”Italian viulumusiikin Orfeus” Corelli (1653–1713) on italialaisen soitinmusiikin tärkein edustaja täysbarokin aikana, klassikko, triosonaatin ja concerto grosson varsinainen kiinteyttäjä. Hän oli viuluvirtuoosi- ja tekniikan kehittäjä, joka opiskeli Bolognassa ja pääsi jo…

Viulusoittimet ja sonaatin lajit

10.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Viulumusiikki 1700-luvun alkuun tultaessa Italia oli edelleen kantaatin ja oopperan sekä myös viulupainotteisen soitinkamari- ja orkesterimusiikin johtava maa. Italialaisuudelle muodostivat kuitenkin vahvan haasteen ranskalainen klavesinismi ja orkesteritaide sekä saksalainen urku-…

Klaveerisonaatti tulee

9.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Sonaatti oli pitkään lähinnä yhtyemusisoinnin muoto ja italialaiset käyttivät sitä nimikkeenä myös klaveerimusiikissa (Zipoli, Pasquini), mutta sen siirsi varsinaisesti klaveerille mielekkäässä (corellilaisessa) merkityksessä vasta saksalainen tuomaskanttori Kuhnau. Christian Ritter (n.…

Couperin-musiikkisuku

9.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Louis Couperin Couperin-musiikkisuvun ensimmäinen edustaja, Louis Couperin (1626–61), oli äärimmäisen lahjakas säveltäjä, joka loi nopeasti korkeatasoisen ja laajan tuotannon, yli 130 teosta lähinnä cembalolle. Hän toimi urkurina (Saint-Gervais) sekä hovigambistina. Louis…

Klavesiinimusiikki ja -säveltäjiä

9.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Klavesinismi Klavesinistit (clavecin = ransk. cembalon nimitys) muodostavat yhtenäisen tradition, johon kuuluvat tietyt lajit ja erityinen soittotyyli. Ranskalainen luuttutyyli oli tärkeä klaveerimusiikin kehitykselle Ranskassa ja myös Saksassa, sillä Froberger tunsi…

Luuttu- ja kitaramusiikki

9.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Louis XIV hovi loi perustan ranskalaiselle kulttuurille. Kun 1600-luvun jälkipuoli oli kiinteytyvän kuningasvallan, absolutismin aikaa, sen seurannaisena tai paralleelina voi nähdä musiikillisten muotojen vakiintumisen 1600-luvun alun kokeilevasta ja villistä monimuotoisuudesta.…

Englantilainen klaveerimusiikki

9.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Englantilaisissa uruissa oli jo 1700-luvulla paisutuspillistö 2–3:n sormion joukossa (Great, Choir, Swell), muttei jalkiota. 1600-luvun jälkipuoliskolla virginaali-musiikin määrä väheni ratkaisevasti, ja viimeinen virginalisti oli Worcesterin katedraalin urkuri Thomas Tomkins (1572–1656).…

Espanjalainen urkumusiikki

9.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Espanjalainen trumpetti Granadan katedraalin urku 1700-luvulta. Espanjassa oli oma värikäs urkutyyppinsä, jossa osa kieliäänikerroista, soinniltaan voimakas “espanjalainen trumpetti”, on sijoitettu vaakasuorasti julkisivuun. Sormioita voi olla useita, mutta jalkiona toimii tappikoskettimisto.…

Klaveerimusiikki Italiassa

9.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Katoliset säveltäjät etelä-Saksassa, Itävallassa ja Italiassa suosivat vanhoja muotoja (canzona, ricercare, toccata jne.). Italiassa ei syntynyt 1600-luvun alun jälkeen kovin mittavaa kosketinsoitintraditiota (vasta sonaatti 1700-luvun alussa muodosti ison kulttuurin), ja…

Urkumusiikki Ranskassa

9.3.2019 / Murtomäki, Veijo

RANSKA Ranskalaiset barokkiurut olivat saksalaisia yksinkertaisempia: niissä oli suurta sormiopillistöä, pääpillistö (Grand Orgue) ja selkäpillistö (Positif). Lisäksi niissä oli yhdestä kahteen vain diskantin käsittävää soolopillistöä (Récit, Echo), kun taas jalkio…

Saksalaisia klaveerisäveltäjiä

9.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Täys-ja myöhäisbarokin aika oli saksalaisen klaveerimusiikin kultakautta, pääpainon ollessa urkumusiikissa, sillä kaupungit kilpailivat urkujensa koolla ja sointimahdilla, myös kuuluisilla urkureilla. Mutta samat soittajasäveltäjät tekivät musiikkia myös enemmän kotimusisointiin riittävillä muilla…

Suite ja barokkitanssit

9.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Tanssisarjat Suite eli (tanssi)sarja oli varsinaisesti ranskalaisten suosima laji, jolla oli ollut ensin yhteys hovin teatterimusiikkiin, joten ne olivat aluksi näyttämötansseja, mutta niitä käytettiin myös tanssisaleissa seuratansseina. Oltuaan ensin lähinnä…

Urkumusiikin lajeja

9.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Klaveeri yleisnimenä Soitinmusiikki voidaan jakaa myöhemmässä barokissa muotojen asemasta esityskoneiston perusteella kolmeen ryhmään: kosketinsoittimet (urut ja muut klaveerisoittimet), näppäilysoittimet (luuttuperhe ja barokkikitara) sekä yhtyeet (kamariyhtyeet ja orkesterit) Clavier (= klaveeri)…

Improvisaatiosävellykset

7.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Toccata on päätyyppi, mutta muita ovat preambulum, intonazione, fantasia (jos on ei-imitoiva) ja capriccio (jos on ei-imitoiva). Lajit ovat syntyneet soittimen viritysmusiikkina, sormien lämmittelyksi, tonaliteetin vakiinnuttamiseksi, sävelkorkeuden antamiseksi, jonkin musiikkinumeron johdannoksi, alku- ja välisoitoiksi jne.…

Tanssisävellykset

7.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Tanssilajeja Tanssimusiikkia tarvittiin monissa sosiaalisissa tilanteissa hoveissa, juhlissa sekä ylhäisön että tavallisen väen keskuudessa; aatelistolla, porvaristolla ja talonpoikaistolla oli omat tanssinsa. Lisäksi tanssit antoivat rytmi- ja liikesisällön myös muille soitinmusiikin…

Variaatio-tyyppi soitinmusiikissa

7.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Muunnelmamuoto oli erityisesti espanjalaisen ja englantilaisen myöhäisrenessanssin jatkoa kolmine alalajeineen, jotka määritteli jo melkein kaikki Diego Ortiz traktaatissaan Tratado de glosas (“Ornamentaatio-opas gambistille”, 1553): 1) cembalisti soittaa sointuja, joiden päällä gambisti improvisoi vapaasti (on…

Canzona-tyyppi soitinmusiikissa

7.3.2019 / Murtomäki, Veijo

2) CANZONA-TYYPPI Canzona on ranskalaisen chansonin italialainen nimitys ja sen soitinvastine. Kyseessä on yleensä ricercare-tyyppiä sektionaalisempi imitaatio-laji, tosin tyylillisesti kirjavampi, rytmisesti kevyempi ja tanssillinen verrattuna ricercareen. Sen ilmaantuminen on seurausta ranskalaisen…

Ricercare-tyyppi soitinmusiikissa

7.3.2019 / Murtomäki, Veijo

SOITINMUSIIKIN TYYPIT Soitinmusiikki jakaantuu intabulaatioiden ja diminuutioiden lisäksi viiteen päätyyppiin: 1) ricercare-tyyppi 2) canzona-tyyppi 3) variaatio-tyyppi 4) tanssisävellykset 5) improvisaatiosävellykset 1. RICERCARE-TYYPPI Ricercare-tyypin edustajat olivat 1600-luvun loppuun saakka vokaalimotetin soittimellisia…

Soittimet ja vokaaliteosten soitinversiot

7.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Soitinten rooli vokaaliteoksissa Soittimia käytettiin keskiajalta lähtien vokaaliteoksissa korvaamaan tai kaksintamaan lauluosuuksia ja säestystarkoituksiin sekä maallisessa tanssimusiikissa, mutta soitinmusiikin varsinainen nousu alkaa vasta 1500-luvun taitteessa. Obrecht oli ensimmäisiä säveltäjiä, jolla on huomattava…

Luterilainen kirkkomusiikki barokissa

6.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Koraali pohjana 30-vuotisen sodan jälkeinen aika 1650–1750 oli luterilaisen kirkkomusiikin kulta-aikaa, jolloin löytyy sadoittain ammattitaitoisia urkureita ja kanttoreita, jotka sävelsivät tasokasta urku- ja vokaalimusiikkia. Urkurin vokaalimusiikki oli pienempimuotoista (säkeistöllinen koraali-…

Anglikaaninen kirkkomusiikki barokissa

6.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Katolisuuden ja anglikaanisuuden jännite Henrik VIII:n (1491–1547) toimeenpaneman Englannin uskonpuhdistuksen jälkeisenä aikana Cromwellin valtaan (1649–60) saakka vanha katolinen ja uusi anglikaaninen kirkkomusiikki kilpailivat keskenään. Vaikka anglikaanisuus oli virallinen tunnustus, hovi…

Ranskalainen motetti ja oratorio 1600-luvulla

6.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Kaksi uskontokuntaa ja kaksi musiikkityyliä Ranskassa oli 1600-luvulla protestanttien ja katolisten välisiä yhteenottoja: edelliset lauloivat psalmeja kansankielellä, jälkimmäiset ranskalaisia kirkkolauluja liturgian ulkopuolella. Virallisessa kirkkomusiikissa oli kaksi suuntausta: 1) vastauskonpuhdistuksen hengessä…

Oratorio ja passio italialais-katolisella alueella

6.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Oratoriosta oopperan korvike Kristuksen kärsimyskertomus oli tuottanut jo keskiajalla kirkkonäytelmiä. Renessanssiaikana kehittyi moniääninen motettipassio, jonka perustaja oli frankoflaamilainen Antoine de Longueval (fl. 1503–22) passiollaan (1503–07). 1500-luvulla motettimaisia kuoropassioita sävelsivät mm. Rore (1557), Lasso (1575, 1585), Victoria (1585), Gallus (1587), Byrd (1605). Passion uusi tuleminen tapahtuu…

Italialainen/katolinen kirkkomusiikki täys- ja myöhäisbarokissa

6.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Kirkkomusiikin historian ja kehityksen kannalta kiintoisampia asioita olivat uudet ilmiöt ja keksinnöt: varhaisbarokin soololaulun, basso continuon, monikuoroisuuden ja konsertoivuuden lisäksi merkittävää oli oopperan dramaattisuuden vaikutus, soitinsävellysten muotojen hyväksikäyttö, duurimollitonaalisen järjestelmän…

Heinrich Schütz

6.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Saksalaisen musiikin isä Heinrich Schütz (1585–1672) oli saksalaisen musiikin ja barokin keskeisiä hahmoja, 1600-luvun Saksan etevin säveltäjä, jonka tuotanto on mittava ja sisältää noin 500 liturgista kirkkomusiikkiteosta. Muuta ei ole…

Hengellinen konsertto Saksassa

6.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Luterilaiset säveltäjät alkoivat käyttää varhain italialaista tyyliä: ensin tehtiin koraalimotetteja renessanssimotettien tapaan, sitten monodioita ja konserttoja. Useimmat heistä tekivät matkoja Italiaan tutustuakseen uusiin tekniikoihin, joskin 30-vuotinen sota (1618–48) hankaloitti tuntuvasti…

Roomalainen kirkkomusiikki ja oratorio

6.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Palestrina eräänä lähtökohtana Oli luonnollista, että Roomassa kirkkomusiikin traditio, etenkin paavin kappelissa, oli vanhakantaista ja yhtäältää renessanssin motettityyli jatkui. Palestrinan musiikki sai aseman virallisena kirkkomusiikkityylinä. Toisaalta jo Palestrina oli käyttänyt…

Monteverdi kirkkosäveltäjänä

6.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Monteverdi on vuosisadan alkupuoliskon merkittävin nimi kirkkosäveltäjänäkin. Vaikka hän on tullut tunnetuksi nimenomaan ooppera- ja madrigaalisäveltäjänä, oli hän suurimman osan uraansa kirkkomuusikko, sillä hänestä tuli Mantovan ajan (1591–1612) jälkeen 1613…

Varhaisbarokin kirkkomusiikki Italiassa

6.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Kirkkomusiikin kaksi tyyliä Vaikka kirkkomusiikki on usein luonteeltaan konservatiivista, ainakin 1600-luvun alussa se oli hyvin mukana musiikin yleisessä kehityksessä ja omaksui pian uuden tyylin ja tekniikat: monodian, basso continuon eli…

Soittimet keskiajalta renessanssiin

5.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Soittimet Soitinkuvasto Keskiajan ja renessanssin soittimista kuvineen voi lukea tarkemmin David Munrowin johtaman LP-levykansion The Instruments of the Middle Ages and Renaissance (EMI, 1976) kuvitetusta kirjaliitteestä, ja mukana on ääninäytteet…

Soittimet ja niiden käyttö

5.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Keskiajan ja renessanssin soittimisto oli todella laaja verrattuna myöhempiin aikakausiin. Niihin voi tutustua soitinnimilistoina ja -alalajeina linkistä: http://muhi.siba.fi/xwiki/bin/view/Muhi/View?id=kesk_ja_ren_soittimet&q=rauschpfeife&type=basic&tab=0 Ohessa kuitenkin samat tiedot hieman muokattuina ja soittimien kuvista on omat linkkinsä.…

Englantilainen madrigaali ja ayre

5.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Hovimies ja madrigaali Englantilainen madrigaali on italialaisen suora perillinen, ja Englannissa oli oma arkadinen kulttuurinsa, minkä lisäksi hovissa oli myös italialaisia muusikoita. Castiglionen Il cortegiano (“Hovimies”, 1528) käännettiin englanniksi melko pian (The…

Madrigaalin myöhäisvaihe Italiassa

5.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Vuosi 1580 muodostaa madrigaalin sävellyshistorian rajapyykin, sillä tuolloin A. Gabrieli julkaisi viimeisen kirjansa ja Marenzio ensimmäisensä. Madrigaalin keskuksiksi tulivat nyt Rooma sekä Ferrara ja Mantova. Motettimaisen ja hybridimadrigaalin ohelle tuli…

Madrigaalin kypsymisvaihe

5.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Vähitellen viisiäänisyys tuli säännönmukaiseksi, selkeät taiterajat väistyivät vapaamman tekstuurin käsittelyn tieltä sekä kromaattisuus kasvoi. Venetsiasta ei tullut vain painamisen vaan myös säveltämisen keskus vuosisadan puolivälissä. Venetsiasta akateeminen ja elitistinen madrigaalityyli…

Varhainen italialaismadrigaali

5.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Madrigaalin kvantiteetti Italiassa toimi 1500-luvulla noin 600 madrigaalisäveltäjää, jotka kirjoittivat noin 2900 madrigaalia. Useimmat julkaisivat vähintään kaksi madrigaalikirjaa, ja kirja (libro) tarkoitti kimppua madrigaaleja eli noin 10–20 toisiinsa löyhästi tai kiinteästi…

Madrigaali teksti-ilmaisun lajina

5.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Madrigaali lajinimenä esiityy jo 1300-luvun Italian Trecento-aikana, mutta sen varsinaista kultakautta olivat 1500-luku ja 1600-luvun alku. Italiasta se levisi Alppien yli lähinnä Englantiin ja Saksaan, mutta myös Puolaan, Tanskaan ja…

Espanjalainen laulumusiikki

5.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Canción ja villancico Napoli oli kuulunut Espanjaan vuodesta 1442 ja sen hovissa oli etenkin Ferrante I:n aikana (1448–94) vilkas kulttuurielämä, joten osa espanjalaisesta musiikkikulttuurista on napolilainen ilmiö. Johannes Cornago Cornago…

Saksalainen laulumusiikki

5.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Saksalainen Lied Lied on saksalaisen maallisen laulun lajinimi jo 1400–1500-luvuilla. Lochamer Liederbuch (n. 1452–60) sisältää pääosin monofonisia lauluja. Glogauer Liederbuch (n. 1480) käsittää 3–4-äänisiä maallis-sakraalisia lauluja sekä soitinsävellyksiä. Saksalaisissa lauluissa…

Italialainen laulumusiikki

5.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Improvisoitu laulu 1400-luvulla Italian hoveissa kukoisti improvisoitu laulaminen ja säestäminen joidenkin basso- tai sointumallien sekä runouden tärkeimpien muotojen (mm. sonetti) pohjalta; tämä oli rapsodien aikaa. Humanistit korostivat lisäksi musiikissa mukavaa…

Ranskalainen chanson

5.3.2019 / Murtomäki, Veijo

1500-luvun alkupuolella chanson-säveltämisen painopiste siirtyi Ranskaan, Pariisiin, ja syntyy erityinen pariisilainen chanson 1520–30-luvuilla. Taustalla on Pierre Attaingnant (n. 1494–1552), joka painoi noin 1700 chansonia 50 kokoelmana (1528–52). Chanson rustique Eräs…

Frankoflaamilaisia laulusäveltäjiä

5.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Chansonin aika Chansoneita, ranskankielisiä lauluja, sävellettiin aluksi vanhoissa formes fixes -muodoissa (virelai, balladi, rondeau) ja aiheena oli “valittava rakkaus” (complainte amoureuse), kunnes 1400-luvun loppua kohden ja etenkin 1500-luvun alussa vitsikkäät…

Burgundilaischanson

5.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Kaikki keskeiset (kirkko)säveltäjät kirjoittivat (hovi)rakkaudesta kertovaa tai kansanomaista maallista laulumusiikkia Euroopan eri maissa: Flanderissa, Ranskassa, Italiassa, Espanjassa, Saksassa, Englannissa. Chanson on yleisnimike kaikille maallisen laulun lajeille pääasiassa ranskalais-flaamilaisella alueella noin…

Jacob(us) Handl/Gallus

4.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Myöhäisrenessanssin säveltäjämestari Jacob(o)/Jakob Handl/Jacobus Gallus (1550–1591) tunnettiin monilla nimillä, jotka tarkoittavat eri kielillä ‘kukkoa’. Hän oli sloveenilaissyntyinen (syntyi lähellä Ljubljanaa) itävaltalaissäveltäjä, joka opiskeli ilmeisesti Triestessä tai Fiumessa ja toimi viroissa…

Saksalaisia reformiajan säveltäjiä

4.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Ludwig Senfl Senfl syntyi Baselissa (1486) ja kuoli Münchenissä (1542/3). Hän toimi Maksimilian I:n hovissa kuoropoikana (1496–) ja laulajana, oli tuolloin Isaacin oppilas ja toimitti tämän kokoelman Choralis Constantinuksen valmiiksi…

Lutherin uskonpuhdistus ja protestantismi

4.3.2019 / Murtomäki, Veijo

”Saksalainen alue” Saksalainen täytyy ymmärtää tässä yhteydessä historian valossa: Saksan valtiota (Deutsches Reich) ei ollut ennen vuotta 1871, ja sitä ennen kyse oli yhtäältä saksankielen levinnäisyysalueesta Reiniltä ja sen länsipuoleltakin…

Portugalin renessanssikirkkomusiikki

3.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Myöhästynyt renessanssi Portugalin renessanssi tuli vähän perässä espanjalaisia, mutta se tuotti 1500-luvun jälkipuoliskolla ja 1600-luvun alkupuoliskolla yhtä lailla hienoja säveltäjiä ja valtavasti musiikkia. Usein seurattiin espanjalaisten esimerkkiä, ja mm. Guerrero…

Victoria

3.3.2019 / Murtomäki, Veijo

”Espanjan Palestrina” Tomás Luis de Victoria oli vastauskonpuhdistuksen tärkeimpiä edustajia musiikissa Palestrinan ja Lassuksen ohella. Hän syntyi Ávilassa (1548) ja kuoli Madridissa (1611). Victoria lauloi Ávilan katedraalissa poikakuorolaisena (1558–63). Saatuaan…

Espanjan myöhäisrenessanssin kirkkosäveltäjiä

3.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Bartholomeo de Escobedo Escobedo (1515–1563) sai koulutuksen ensin Salamancassa, sitten paavin Sikstus-kapellissa (1536–54) Moralesin tapaan. Hänellä oli Segoviassa prebenda (1554–), jossa hän toimi mahdollisesti Victorian opettajana. Missa Philippus Rex Hispaniae…

Christobal de Morales

3.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Morales Espanjassa ja Italiassa Morales syntyi Sevillassa (1500) ja kuoli Marchenassa (1553). Hän oli ensimmäinen merkittävä espanjalaissäveltäjä, ja hänellä oli onni saada kotikaupungissaan hyvä koulutus. Morales siirtyi Napoliin (1531) ja…

Espanjan musiikin suuruudenaika

3.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Espanjan yhdistyminen Ávilan tärkeän romaanisen katedraalin muureja ja portaali; kirkossa työskentelivät muusikkoina mm. Vivanco, Bernardino de Ribera ja Victoria. Ferdinand II:n aikana (1479–1516) Kastilia ja Aragonia yhdistyivät, muslimit karkoitettiin ja koko…

Muita Italian renessanssin kirkkosäveltäjiä

3.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Annibale Padovano Padovano syntyi kaimakaupungissaan Padovassa (1527) ja kuoli Grazissa (1575). Hän toimi ensin (1552–65) Pyhän Markuksen kirkon urkurina Venetsiassa, jossa julkaisi kirjan 5­6-äänisiä motetteja (1567) flaamilaiseen tyyliin ja oppi…

Palestrina

3.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Palestrinan asema ja merkitys kirkkomusiikin historiassa Palestrina on saanut maineen “kirkkomusiikin pelastajana”, mikä on kuitenkin pitkälle legenda, jota hän paitsi itse myös myöhemmät sukupolvet ovat tehokkaasti pönkittäneet. Tosiasiassa “pelastuksesta” Trenton…

Vastauskonpuhdistus

3.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Jesuiitat, taiteet ja Trenton kirkolliskokous Vastauskonpuhdistus oli laaja henkinen ja kirkkopoliittinen liike, joka tähtäsi Lutherin, Zwinglin ja Calvinin oppien kumoamiseen, uskonnollisen tunteen syventämiseen ja uuteen uskonnolliseen kulttuuriin. Sen aloitti paavi…

Tauon jälkeen italialaisia kirkkosäveltäjiä

3.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Italialaiset korvaavat frankoflaamilaiset säveltäjät Italiassa oli ollut trecentossa maineikas ja laaja säveltäjäkaarti, joka kuitenkin hiipui 1400-luvun, quattrocenton, alkupuolella, joten kolme neljännestä vuosisadasta (n. 1425–1500) maan musiikkielämästä kirkoissa ja hoveissakin pitkälti…

William Byrd

2.3.2019 / Murtomäki, Veijo

William Byrd (1543–1623) oli viimeinen merkittävä renessanssin katolilainen kirkkosäveltäjä, vaikkakin hän kirjoitti myös anglikaanista kirkkoa varten. Byrd oli ehkä kotoisin Lincolnista, mutta kasvoi Lontoossa, jossa hän oli Tallisin oppilas. Hänen…

Thomas Tallis

2.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Thomas Tallisia (n. 1505–85) pidetään Englannin tärkeimpiin kuuluvana säveltäjänä. Hänen ensimmäinen työpaikkansa oli Kentin lähellä Doverin luostarin urkurina (1532–). Canterburyn katedraalin laulajan työn (1540–42) hän pääsi 1543 urkuriksi ja säveltäjäksi…

Reformaatioajan säveltäjiä

2.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Anglikaanisen musiikin lajit Englantilaissäveltäjät 1500-luvun puolivälissä ja paljon sen jälkeenkin tasapainoilivat katolisen ja anglikaanisen kulttuurin välissä, ja monet heistä sävelsivät sekä latinan- että englanninkielisiä tekstejä. Monilla säveltäjillä oli yhä katolinen…

Englannin reformaatio

2.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Valtiollinen tausta Uskonpuhdistus ei tapahtunut Englannissa niinkään opillisista syistä kuin valtiollisista (veromenot Roomaan olivat uhka valtiontaloudelle) sekä yksityisistä syistä (Henrik VIII:n naimiskaupat, joita paavi ei sulattanut). Rahaa kuningas tarvitsi ennen…

Katolisen ajan englantilaissäveltäjiä

2.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Katolisen kirkkomusiikin pitkä perinne Eton College Katolisella kirkkomusiikilla oli Englannissa pitkä ja loistava perinne, joka nojautui katedraalien ja yliopistojen musiikkitoimintaan, jossa kuorolla oli keskeinen sija. Se oli myös edistyksellistä, sillä…

Orlandus Lassus

28.2.2019 / Murtomäki, Veijo

Orlando/Orlandus/Orlande/Roland di/de Lasso/Lassus syntyi Mons’ssa (1532) ja kuoli Münchenissä (1594). Hän oli renessanssimusiikin todellinen musiikin kosmopoliitikko, sikäli täysin vastakkainen ilmiö Palestrinalle, joka oli nurkkapatriootti. Lassus sävelsi usealla eri kielellä kaikkia…

Monikuoroisuus ja Willaert

28.2.2019 / Murtomäki, Veijo

Teoreetikoiden luonnehdintoja Williaertista Willaert syntyi Bruggessa (n. 1490) ja kuoli Venetsiassa (1562). Hän työskenteli mm. Roomassa, Ferrarassa, Unkarissa, Milanossa ja lopulta Venetsiassa. Willaert on tärkeä nimi renessanssipolyfonian kehityksessä, sillä Moutonin…

Hugenottisäveltäjiä 1500-luvulla

28.2.2019 / Murtomäki, Veijo

Katolisia ja kalvinistisäveltäjiä rinnakkain Ranskassa huolehtivat katolisesta kirkkomusiikista monet flaamilaissyntyiset säveltäjät (mm. Arcadelt, Lasso) sekä eräät omat säveltäjät (Janequin, Goudimel, le Jeune). Mutta myös Ranskassa, Sveitsissä ja Flanderissa sekä myöhemmin…

Frankoflaamilainen kirkkomusiikki Manchicourtista Rogieriin saakka

28.2.2019 / Murtomäki, Veijo

Pierre de Manchicourt Manchicourt (n. 1510–64) oli pohjois-Ranskasta, toimi Tours’ssa ja Tournai’ssa sekä Arras’n katedraalin kuorolaisena (1525) jja pääs Filip II:n kapellimestariksi (1559–) Madridiin. Hän sävelsi 19 messua, 72 motettia, magnificatin, 9…

Frankoflaamilaisia säveltäjiä Clemens non Papaan saakka

28.2.2019 / Murtomäki, Veijo

Frankoflaamilaisen musiikin neljäs ja viides säveltäjäsukupolvi Tyyliltään ranskalais-flaamilaisia säveltäjiä oli kymmeniä, joskin riippumatta syntymäpaikasta heihin lukeutuu myös muualta tulleita (Espanja) ja mantereen keski- ja pohjoiseurooppalaisen ydinalueen ulkopuolella, Italiassa ja Espanjassa…

Myöhäisrenessanssin kirkkomusiikin piirteitä

28.2.2019 / Murtomäki, Veijo

1500-luku laajasti ottaen, tismallisemmin noin 1520 eteenpäin on renessanssin myöhäisen kukinnan aikaa. Imitaatio, musiikin teksti-ilmaisu (madrigalismit), parodiatekniikka, äänten lukumäärän kasvu sekä kaksois- tai monikuoroisuus ovat keskeisiä piirteitä 1500-luvulla. Rakenteellinen imitaatio…

Täys- ja myöhäisbarokin maallinen kantaatti- ja laulumusiikki Italiassa

27.2.2019 / Murtomäki, Veijo

Kantaatti kehittyi siten lajien ja muotojen moninaisuudesta, läpisävelletyn monodian ja säkeistölaulun yhdistelmästä moniosaiseksi muodoksi, jossa kypsässä vaiheessa 1600-luvun loppupuolella resitatiivit ja aariat (useimmiten 2–3 paria) vuorottelevat: RARA… — mutta muitakin…

Kantaatti Italian varhaisbarokissa

27.2.2019 / Murtomäki, Veijo

Kantaattilajin kehkeytyminen Mahdollisuudet näyttämölle säveltämiseen olivat aina rajoitetut, kalleuden vuoksi ja jo siitäkin syystä, että paastoaika ennen pääsiäistä oli rauhoitettu kirkkomusiikille. Väliaikoina sävellettiin jollekin suosijalle tai erinäisiin tilaisuuksiin musiikkia, joissa…

Monteverdin myöhemmät madrigaalikirjat

27.2.2019 / Murtomäki, Veijo

Monteverdin madrigaalikirjoista V–IX voi seurata parhaiten konsertoivan tyylin kehitystä. Hän fuusioi vähitellen 1600-luvun musiikin heterogeeniset elementit kaunopuheiseksi kieleksi, tiiviiksi muodoiksi, väreiltään ja mielentiloiltaan vaihtelevaksi, tekstiä vastaavaksi ilmaisuksi. V kirjasta alkaen continuo on…

Laulumusiikki Italian varhaisbarokissa

27.2.2019 / Murtomäki, Veijo

1600-luvun alkupuolen säveltäjien eräs ongelma oli se, oliko mahdollista yhdistää uuden solistisen resitatiivityylin rytminen vapaus ja dramaattinen voima vokaalimusiikkiin, jossa käytetään useita yhtä tärkeitä ääniä sekä kontrapunktia, siis vanhaa ja…

Venetsialainen ooppera

26.2.2019 / Murtomäki, Veijo

Oopperan luonne muuttui Venetsiassa sen saaman suuren julkisuuden vuoksi: 1637 avattiin ensimmäinen oopperatalo Teatro Cassiano. Vuoteen 1700 tultaessa Venetsiassa oli 17 oopperateatteria ja niissä oli esitetty 388 produktiota. Oopperoita kuulivat…

Ensimmäiset oopperat

26.2.2019 / Murtomäki, Veijo

Perin ja Rinuccinin Dafne ja Euridice Monodinen tyyli valtasi pian lähes kaiken laulumusiikin ja vei oopperan syntyyn, sillä dialogi ja tunteiden esittäminen, nopea ja dramaattinen toiminta mahdollistuivat uuden puhelaulun ansiosta. Jacopo…

Oopperan ennakoijia

26.2.2019 / Murtomäki, Veijo

Ensimmäiset oopperat ovat 1500-luvun loppuvuosilta, mutta ajatus draaman ja musiikin yhteydestä on peräisin antiikista, jossa näytelmien kuoro-osat laulettiin, samoin myös dialogit. Keskiaikana oopperan edeltäjiä olivat liturgiset draamat: mm. Danielin näytelmä ja Herodeksen näytelmä. Angelo…

Divitis ja de Févin

7.2.2019 / Murtomäki, Veijo

Antonius Divitis Divitis (n. 1470–151/34) oli frankoflaamilainen säveltäjä, joka työskenteli (1501–1506) Brüggessa ja Malines’ssa, vieraili Espanjassa ja toimi laulajana Ranskan hovissa (1515–). Hänen tuotantoonsa kuuluu 2 messua, jotka perustuvat Richafortin…

Antoine Brumel

7.2.2019 / Murtomäki, Veijo

Antoine Brumel (n. 1460–n. 1512/13/20)   Vaikka Antoine Brumel ei olekaan nykypäivänä kovin tunnettu säveltäjä ja hänen maineensa lepää lähinnä yhden teoksen, 12-äänisen ns. “Maanjäristysmessun” Missa Et ecce terrae motus…

Jean Mouton

7.2.2019 / Murtomäki, Veijo

Jean Mouton (1459–1522) Jean Moutonin motetti Celeste beneficium kuorokirjasta kuningas Henrik VIII:lle (The British Library). Mouton oli ehkä lahjakkain Josquinin jäljittelijöistä, Ranskan johtava säveltäjä 1500-luvun alussa ja äärimmäisen tärkeä yhdysside frankoflaamilaisen ja…

Loyset Compère

7.2.2019 / Murtomäki, Veijo

Loyset Compère (n. 1445–1518) Hainautissa, nykyisin Belgian-Ranskan rajalla olevalla alueella, n. 1450 syntynyt Loyset Compère on sukupolvensa edustajista laiminlyödyimpiä. Asiantila voi johtua siitä, että hänen musiikkinsa on vielä merkillisellä tavalla…

Täysrenessanssin ajoitus

6.2.2019 / Murtomäki, Veijo

Musiikin täysrenessanssin sijoittaminen 1500-luvun vaihteen molemmin puolin (n. 1470–1520) on melko yksinkertaista: tuolloin Koillis-Ranskan ja Flanderin kuorokouluissa alulle pantu sekä myös Italian, Saksan, Ranskan ja Espanjan katedraaleissa ja hovi- ja…

Oopperaa ruotsiksi ja suomeksi

7.6.2017 / Oramo, Ilkka

Neito tornissa 1800-luvulla kotimainen ooppera oli ollut pelkästään ruotsinkielistä. Jean Sibelius (1865–1957) suunnitteli 1890-luvulla Kalevala-aiheista oopperaa ’Veneen luominen’, josta ei tullut valmista. Sen sijaan hän teki pienoisoopperan Jungfrun i tornet…

Sinfonian kolme tyyppiä

2.6.2017 / Oramo, Ilkka

Kun säveltäjät Länsi-Euroopassa II maailmansodan jälkeen enimmäkseen kaihtoivat perinteisiä lajinimiä, Suomessa sinfonian asema pysyi vakaana. Tähän epäilemättä vaikutti Sibeliuksen perinne. Sinfonioita sävelsivät sekä vanhemman ikäpolven säveltäjät että nuoret, sillä Sibeliuksen…

Kehittyvä infrastruktuuri

2.6.2017 / Oramo, Ilkka

Sodan oloissa yhteiskunnallinen toiminta oli häiriintynyt kaikilla siviilielämän aloilla. Kun rauhantila oli saavutettu, musiikkielämä heräsi kiihkeään sykkeeseen, mitä kuvastaa parhaiten, että vuoden 1945 aikana pidettiin 13 sävellyskonserttia. Samana vuonna säveltäjät…

Epinikiasta Tripartitaan

2.6.2017 / Oramo, Ilkka

Vaikka sinfonia oli monille säveltäjille eräänlainen pakkomielle, jonka itsepintaisuudessa kuvastuu Sibeliuksen varjon pituus, oli myös säveltäjiä, jotka eivät koskaan joutuneet tämän pakkomielteen valtaan. Välillä kaikki kirjoittivat orkesteriteoksia, joille antoivat suurempia…

Italialainen ooppera Saksassa ja Itävallassa

11.12.2015 / Murtomäki, Veijo

Saksaa ei ollut olemassa minään yhteisenä käsitteenä tai kansakuntana, joten riippuen alueesta, kaupungista tai ruhtinaasta, suosittiinko siellä joko italialaista tai ranskalaista oopperaa. Eteläisen ja itäisen Saksan hoveissa italialainen ooppera määräsi…

Italialainen ooppera Venetsiassa ja Pohjois-Italiassa

11.12.2015 / Murtomäki, Veijo

1600-luvun jälkipuoliskolla italialainen ooppera levisi ympäri Eurooppaa. Keskuspaikkana oli pitkään Venetsia, ja Cestin sekä Cavallin muotoilema venetsialainen ooppera muodosti standardin. Vähitellen myös Napoli tuli rinnalle 1600-luvun lopulla. Rooman merkitys oopperakaupunkina väheni,…

Alessandro Scarlatti ja muita napolilaisia oopperasäveltäjiä

11.12.2015 / Murtomäki, Veijo

Napolista tuli 1600-luvulla Espanjan vallan (1503–1707) alla eräs Euroopan johtavia kulttuurikaupunkeja arkkitehtuurinsa, Euroopan ensimmäisen konservatoriolaitoksensa (4 konservatoriota) sekä 500 kirkkonsa ansiosta. Kaupungissa kukoisti ensin kirkkomusiikki, mutta etenkin Itävallan alaisen Napolin kuningaskunnan…

Espanjalainen ooppera

9.12.2015 / Murtomäki, Veijo

Zarzuela-laji Espanjalainen ooppera kehkeytyi vähitellen lähinnä italialaisten vaikutteiden ansiosta, vaikka maassa oli oma kansallinen oopperamuotonsa zarzuela, jonka nimi tulee Filip IV:n palatsista Real Sitio de la Zarzuela. Laji merkitsi pitkään näytelmään…

Saksalainen ooppera

29.11.2015 / Murtomäki, Veijo

Pienvaltioiden ”Saksa” On oikeastaan vaikea puhua saksalaisuudesta, sillä maa oli jakautunut noin 1700:een itsenäiseen pienvaltioon tai kaupunkiin, joista jokaisella oli oma ilmeensä: musiikillisesti niissä vastaanotettiin joko ranskalaisia tai italialaisia vaikutteita, säveltäjiä,…

Englantilainen ”ooppera” ja Purcell

23.11.2015 / Murtomäki, Veijo

Masque Englantilaisella oopperalla oli lyhyt kukoistuskausi 1600-luvun jälkipuoliskolla. Kun ranskalainen ooppera kasvoi baletista, englantilainen musiikkiteatteri perustui naamionäytelmään masque, joka oli aristokraattista naamiaisviihdettä, pukuja ja spektaakkelia, puhuttua dialogia, lauluja, soitinkappaleita. Masque oli…

Ranskalaisia barokkioopperoiden säveltäjiä Lullyn ja Rameaun välissä

19.11.2015 / Murtomäki, Veijo

Marc-Antoine Charpentier Charpentier (1634–1704) oli Lullyn todellinen seuraaja, mutta oli tämän varjossa, koska kokonaan laulettuja ison kokoonpanon oopperoita ei saanut julkisesti esittää ja koska oli Carissimin oppilaana (1662–66) italialaissuuntautunut, mikä…

Jean-Baptiste Lully ja barokkiooppera Ranskassa

17.11.2015 / Murtomäki, Veijo

Baletti, pastoraali ja tragedianäytelmä lähtökohtina Ranskalainen ooppera syntyi varsin myöhään, vasta 1671. Sitä ennen ranskalaisilla oli korvikkeensa: tragedianäytelmä sekä pastoraali ja baletti. Tragedioita kirjoittivat Pierre de Corneille (1606–1684), jonka murhenäytelmiä ovat muiden muassa Cid (1637), Horace, Cinna, Polyeucte (1640–42)…

Näyte lyyrisestä draamasta

4.8.2014 / Murtomäki, Veijo

Massenet: Thaïs (1893/97) Massenet’n Thäis on näyte kirjallisesta oopperasta, jossa on merkittävää yhteisö- ja uskonto-kritiikkiä, loistelias ja eksoottinen näyttämöllepano sekä juovuttavaa laulua ja musiikkia. Päähenkilöitä ovat 300-luvun kenobiitti-yhteisön eli Niilin…

Näyte koomisesta oopperasta. Ambroise Thomas: Mignon

3.8.2014 / Murtomäki, Veijo

Mignon (1866) perustuu Goethen vaellus- ja kehitysromaaniin Wilhelm Meisters Lehrjahre (1795/6) (Wilhelm Meisterin oppivuodet, 1932), jossa opiskelija-nimihenkilö lyöttäytyy yhteen kiertelevän näyttelijäseurueen kanssa pelastettuaan ensin mustalaisten kynsistä Mignon-neitosen. Wilhelm rakastuu ohimenevästi…

Näyte hassusta oopperasta, ”Operetista”

3.8.2014 / Murtomäki, Veijo

Offenbach: Orfeus Manalassa Offenbachin kestoklassikko, jossa siteerataan myös Gluckin Orfeota, oli alun perin kaksinäytöksinen opéra bouffe, kunnes säveltäjä muunsi sen 1874 nelinäytöksiseksi satuoopperaksi, opéra-féerie. Siinä pilkataan ranskalaista yhteiskuntaa, sen juhlimiskulttuuria,…

Näyte suuresta oopperasta. Léo Delibes: Lakmé

3.8.2014 / Murtomäki, Veijo

Lakmé (1883) on malliesimerkki eksoottiseen paikkaan sijoittuvasta suuresta oopperasta, jossa käsitellään eri kulttuurien ja uskontojen vastakkaisuutta ja yhteiselon mahdollisuutta. Oopperassa näitä voimia edustavat siirtomaa-ajan Intiassa brahmiinipapin tytär Lakmé ja brittiupseeri…

Ranskalaisen 1800-luvun oopperan yleispiirteet

2.8.2014 / Murtomäki, Veijo

Teattereita https://www.archdaily.com/105785/ad-classics-paris-opera-charles-garnier/5037fb9628ba0d599b000788-ad-classics-paris-opera-charles-garnier-photo Ranskassa 1800-luvun mittaan oopperoiden lajikirjo oli melkoinen suuresta (vakavasta) oopperasta aina operettiin. Ooppera liittyi tiettyihin teattereihin sekä niiden suuntautumisiin jotka antoivat nimet usein myös oopperan lajeille. Vieressä Palais…

Englanti ja Yhdysvallat: balladi ja taidelaulu

17.7.2014 / Murtomäki, Veijo

Englanti 1790-luvulla englantilainen laulu alkoi muuttua teatteri- ja puutarhaviihdytyksestä intiimimmäksi canzonetta-tyyppiseksi pianolauluksi. Tärkeimpiä nimiä tässä vaiheessa olivat Stephen Storace (1762–1796) kokoelmallaan Eight Canzonetts, with an Accompaniment for a Piano Forte or…

Skandinavia laulualueena

16.7.2014 / Murtomäki, Veijo

Skandinavialainen laulu kehittyi romanssi- ja balladi-lajeista saksalaisen liedin avulla lähemmäksi mannermaista taidelaulua. Tanska Tanskalainen kansallisromantiikka syntyi, kun Johann Hartmann (1726–93) toi kertovan romanssin laulunäytelmään Fiskerne (”Kalastajat”, 1780). Christoph Ernst Weyse…

Venäjä ja romanssi

15.7.2014 / Murtomäki, Veijo

Säestetty soololaulu Venäjällä oli ensi vaiheessa 1750-luvun puolivälissä kansanlaulusovituksia: tärkein niistä oli G. N. Teplovin (1711–79) 18 laulun kokoelma. Näiden määrä lisääntyi valtaisasti 1790-luvulla; 1790 ensi kertaa käytettiin myös määrettä…

Puolalainen laulukulttuuri

13.7.2014 / Murtomäki, Veijo

Puolassa päinvastoin kuin tšekeillä ei kansankielen käytössä ollut ongelmaa. Puolalainen ooppera antoi ranskalaisen laulun ohella yllykkeen laulukulttuurille. Ensimmäiset puolalaiset laulukokoelmat julkaistiin 1803 ja 1805, ja näissä pääsäveltäjä oli Józef Elsner (1766–1854),…

Böömi, Määri ja Slovakia laulumaina

13.7.2014 / Murtomäki, Veijo

Kaikkialla slaavilaisessa maailmassa ensin pitäydyttiin vieraaseen kieleen (saksaan) ja läntisiin malleihin, ja vasta vähitellen kansallistunteen herätessä 1800-luvun alkupuolella ruvettiin käyttämään omaa kansankieltä ja -runoutta omaehtoisen säveltämisen lähtökohtana. Tšekkiläisen laulun pioneeri…

Espanjan laulukulttuuri

12.7.2014 / Murtomäki, Veijo

Felip Pedrell Pedrell (1841–1922) oli katalonialainen, kuten niin moni muukin espanajalaisen musiikin keskeisnimi. Pitkälti hänen monipuolisen toimintansa ansiosta säveltäjänä, opettajana, historioitsijana ja julkaisijana Espanjassa syntyi kansallinen musiikkiherätys säveltäjineen ja muusikkoineen,…

Italian canzone-kulttuuri

1.7.2014 / Murtomäki, Veijo

Italiassa oli laulun ja oopperan maana pitkä, 1600-luvun vaihteeseen ulottuva soololaulutraditio. Ideaa tästä ovat ruokkineet lisäksi epäaidot ”antiikin aaria” -julkaisut, jotka ovat monista eri lähteistä (ooppera, oratorio, laulut) yhteenpantuja, 1600-1700-luvulta…

Luigi Cherubini

29.6.2014 / Murtomäki, Veijo

Cherubini syntyi Firenzessä 1760 ja kuoli Pariisissa 1842. Hän oli italialainen säveltäjä, joka asettui Pariisiin 1787 ja toimi konservatorion sävellysprofessorina (1816–) sekä rehtorina (1822–). Tärkeimpiä Cherubinin oppilaita olivat Boïeldieu, Auber…

Pianosäveltäjiä

29.6.2014 / Murtomäki, Veijo

Muzio Clementi   Clementi syntyi Roomassa 1752 ja kuoli Eveshamissa Englannissa 1832. Hän on ”pianofortemusiikin isä”, joka toimi Lontoossa (1774-)  pianovirtuoosina, opettajana, kustantajana sekä soitinrakentajana. 100 etydin kokoelma Gradus ad Parnassum (Portaat…

Kitarasäveltäjiä

28.6.2014 / Murtomäki, Veijo

Kaikkien soittimien tapaan kitarakin muutti muotoaan 1800-luvun vaihteessa: siitä tuli kuusikielinen ja yksikuoroinen aiemman viisikielisen ja kaksikuoroisen sijaan, volyymi kasvoi, tabulatuurin sijaan otettiin käyttöön viulunotaatio (tosin 8va). Uudistuksista huolimatta kitara…

Varhaisvaiheet (1756–1773)

16.3.2014 / Murtomäki, Veijo

Wolfgang (Amadé) Mozart   Mozart syntyi Salzburgissa 27.1.1756, jossa sijaitsi arkkipiispanistuin, ja sai kasteessa nimen Joannes Chrysost[omus]Wolfgangus Theophilus [Mozart]; hän kuoli Wienissä 5.12.1791. Hän käytti useimmiten nimeä Wolfgang Mozart; jos…

Mozart nuorena miehenä: Salzburgin aika (1773–81)

16.3.2014 / Murtomäki, Veijo

Salzburgin arkkipiispa vaihtui 1772: Mozart sävelsi uuden arkkipiispan Hieronymus Colloredon virkaanasettajaisiin oopperan Il sogno di Scipione (Scipion uni). Colloredon suhtautuminen Mozartiin oli samanlaista kuin keneen tahansa palveluskuntaan kuuluvaan, mikä turhautti…

Aariatyypit ja -muodot

15.3.2014 / Murtomäki, Veijo

Aariatyypit Brownin jaottelu 1700-luvun oopperan resitatiivien ja aarioiden kattavin luokittelu on peräisin englantilaisen John Brownin (1715-66) teoksesta Letters upon the poetry and music of the Italian Opera: addressed to a…

Singspiel-vaikutteiset oopperat

5.9.2013 / Murtomäki, Veijo

Singspiel, saksalainen laulunäytelmä Mozart nosti kevyen laulunäytelmän täyspainoiselle taiteelliselle tasolle yhdistelemällä kaikkia oopperatyylejä: italialaista vakavaa ja kevyttä oopperaa ranskalaiseen opera comiqueen sekä saksalaiseen kansanmelodiikkaan. Bastien und Bastienne (Wien, 1768) on…

Opera buffa

8.8.2013 / Murtomäki, Veijo

Apollo et Hyacinthus (Apollo ja Hyakinthos, 1767), Mozartin ensimmäinen, 11-vuotiaana sävelletämä ooppera on latinankielinen kolminäytöksinen intermezzo Salzburgin benediktiinikouluun. Antiikin homofiilinen aihe on siinä muunnettu turvallisesti normaaliksi, tosin traagisesti päättyväksi rakkausjuoneksi.…

Mozart oopperasäveltäjänä

28.7.2013 / Murtomäki, Veijo

Mozart on yleismaailmallisimmin tunnustettu oopperan nero. Useimmat oopperasäveltäjät ovat spesialisteja, mutta Mozart oli yhtä suvereeni soitinsäveltäjä, ja molempien alueiden kesken vallitsee tiivis vuorovaikutus: soitinmusiikki on oopperaa ja ooppera edellyttää soitinmusiikillista…

Opera seria

28.7.2013 / Murtomäki, Veijo

Italialaisuus oli jo varhain ratkaiseva juonne Mozartin tyylissä: J. Chr. Bachin vaikutus oli keskeinen 1764–65 Lontoon matkalla. Lisäksi kolme Italian-matkaa (1770, 1771, 1773) syvensivät suuntautumista, minkä lisäksi Mozart opiskeli Italian…

Vokaalimusiikki

27.5.2013 / Murtomäki, Veijo

Vaikka Haydn oli nykykäsityksen mukaan ennen muuta soitinsäveltäjä, piti hän itseään (vuoden 1776 autobiografiassa) menestyksekkäämpänä nimenomaan vokaalisäveltäjänä ja arvosti etenkin kirkkomusiikkiaan ehkä tärkeimpänä tuotannon osanaan. Ennen kaikkea ooppera oli olennainen…

Jousikvartetot ja muu kamarimusiikki

15.5.2013 / Murtomäki, Veijo

Haydn oli – vaikka hän itse näki asian toisin, etenkin myöhäisvuosinaan -–ennen kaikkea soitinsäveltäjä, jonka luomisen keskipisteessä olivat sinfonia ja jousikvartetto, joka kypsässä muodossaan on paljossa, vaikkei tokikaan kokonaan, Haydnin…

Sinfonia- ja orkesterimusiikki

7.5.2013 / Murtomäki, Veijo

Haydnin sinfoniat valmistuivat ajanjaksona 1759–95. Hän sävelsi varhaiset sinfoniat pienelle orkesterille (nro 92:een saakka valtaosa Esterházyn orkesterille), jossa “oli kolme bassosoitinta – sello, fagotti ja kontrabasso”. Myöhemmät sinfoniat on tehty…

Klassinen konsertto

26.4.2013 / Murtomäki, Veijo

Ritornellomuoto  Tartini, Hasse, Monn ja C. Ph. E. Bach sävelsivät vielä konserttoja, joissa barokin ritornelloperiaate on etusijalla. Noin 1750 konsertto alkoi menettää suosiota sinfonian suosion lisääntyessä, joten sinfonia alkoi vaikuttaa…

Böömiläisiä, iberialaisia ja skandinaavisia sinfonikkoja

24.4.2013 / Murtomäki, Veijo

Böömiläisiä sinfonikkoja Useimmat böömiläismuusikot asettuivat Mannheimiin tai Wieniin, mutta heitä riitti muuallekin, mm. Berliiniin (F. Benda) ja Gothaan (G. Benda). Josef Mysliveček Mysliveček (Praha 1737–Rooma 1781) oli “Böömin Mozart”, joka…

Lontoolaisia ja pariisilaisia sinfonikkoja

13.4.2013 / Murtomäki, Veijo

LONTOO Lontoossa muusikoita työllistivät kuningashovin lisäksi muut aateliset, teatterit, kirkot, huvipuistot ja tavernat. Kaupungissa oli vuonna 1750 noin 700.000 asukasta. Julkinen konserttielämä alkoi jo 1700-luvun alkupuolella, jolloin tärkein konserttisali oli…

Berliiniläisiä ja muita saksalaisia sinfonikkoja

12.3.2013 / Murtomäki, Veijo

Berliini, Pohjois-Saksa Pohjois-Saksan eräät ruhtinashovit, tärkeimpänä tietenkin Preussin kuninkaan hovi (Berliini/Potsdam), sekä eräät vauraat kaupungit, kuten Hampuri, Lyypekki, Leipzig jne., tarjosivat työtilaisuuksia muusikoille ja säveltäjille. Johann Joachim Quantz (1697–1773) on…

Wieniläinen sinfonia

5.3.2013 / Murtomäki, Veijo

Institutionaaliset edellytykset Edellytyksen Wienin keskeiselle asemalle Euroopan musiikkipääkaupunkina loi sen monikansallinen ilmapiiri, eri etnisiteettien, tyylien ja vaikutteiden kohtaaminen. Maria Teresian (1740–80) ja Joosef II:n (1780–90) valistunut itsevaltius merkitsi porvariston suosimista…

Mannheimin orkesteri ja sinfoniakulttuuri

23.2.2013 / Murtomäki, Veijo

Mannheimin orkesteri Mannheimin merkittävä asema klassisen orkesterikulttuurin ja sinfonian synnyssä liittyy sen rooliin vaaliruhtinaskaupunkina keskellä Saksaa (1720–78). Vaaliruhtinas Karl Theodor (1743–77) suosi eritoten musiikkia ja hänellä oli siirtotyöläisinä böömiläis-juutalaisia muusikko-…

Saksalaisen sinfonian statistiikka

22.2.2013 / Murtomäki, Veijo

Saksalaisen sinfonian pääpaikkoja Saksalainen klassinen soitinmusiikki, sinfonia etenkin, mielletään lähinnä wieniläiseksi ilmiöksi. Mikään ei voisi olla virheellisempi käsitys: Wien veti toki aikansa saksalaisen (musiikki)maailman metropolina säveltäjiä puoleensa, mutta kaikkialla, missä…

Orkesterimusiikki: Sinfonia ja uvertyyri eli alkusoitto

20.2.2013 / Murtomäki, Veijo

Orkesteri ja klassismin sointikuva Pianon kehittymisen lisäksi ”modernin” orkesterin vähittäinen synty liittyy soitinmusiikin nousuun. Orkesterin soittimet olivat klarinettia (n. 1750–) lukuun ottamatta vanhoja, mutta niiden käyttö ja keskinäissuhteet muuttuivat: viisiäänisen…

Anton Reicha sekä muita myöhäis- ja jälkiklassismin kamarisäveltäjiä

27.1.2013 / Murtomäki, Veijo

Anton/Antonín Reicha (1770–1836)   Uran varhaisvaiheet Antonín/Antoine Reicha oli Prahassa syntynyt, mutta Itävallassa ja Ranskassa vaikuttanut monipuolinen säveltäjä ja pedagogi. Reicha jäi orvoksi aivan varhain, joten hän kasvoi setänsä perheessä…

Skandinaavisia, venäläisiä sekä muita kamarimusiikkisäveltäjiä

7.1.2013 / Murtomäki, Veijo

Skandinavia ja Venäjä Joseph Martin Kraus (1756–92) oli merkittävä saksalaissyntyinen ruotsalaissäveltäjä, joka sävelsi hienon kvartetto-opuksen, Six quatuors concertants op. 1 (Berliini, 1784), sekä viisi viulusonaattia (1777–82). Osessa Krausin huilukvinteton op.…

Ranskalaisia kamarimusiikkisäveltäjiä

2.1.2013 / Murtomäki, Veijo

François-Joseph Gossec (1734–1829) oli ranskalaisen klassisen soitinmusiikin perustajahahmoja sinfonioillaan ja kamarimusiikillaan. Varhaisia sonaatteja kahdelle viululle ja bassolle eli jousitrioja (n. 1753) seurasi mm. kuusi viuluduettoa op. 7 (1765), kuusi trioa…

Italialaisia kamarimusiikkisäveltäjiä

1.1.2013 / Murtomäki, Veijo

Giovanni Battista Plattin (1697–1763) kuusi huilusonaattia basson säestyksellä op. 3 (Nürnberg, 1743) ovat vielä myöhäisbarokin ja galantin välimaastossa hieman Quantzin tapaan. Mielenkiintoista on, että Platti sävelsi jo varhain (1725) kuusi…

Kamarimusiikkisäveltäjiä Mannheimista ja Wienistä

14.12.2012 / Murtomäki, Veijo

Mannheimin koulun säveltäjiä Jo ensimmäisen sukupolven mannheimilaiset sävelsivät kvartettoja. Jan [Václav Antonín]/Johann [Wenzel Anton] Stamic/Stamitz (1717–1757) oli böömiläismuusikko, joka tuli Mannheimiin hoviviulistiksi 1742 ja loi paikan maineen. Hän toimi musiikinjohtajana…

Kamarimusiikin lajit

8.12.2012 / Murtomäki, Veijo

Kamarimusiikin luonteesta Kamarimusiikkiin erotuksena kirkko- ja teatterimusiikista, jotka olivat julkisia, dramatiikkaa ja suurta soivuutta tarjoavia alueita, on liitetty aina määreet intiimisyys, hienostuneisuus, herkkyys, kudoksen pitkälle viety työstäminen, ja yksityiskohtien rikkaus.…

Sonaattisäveltäjiä Ruotsista ja Englannista

29.11.2012 / Murtomäki, Veijo

Ruotsalaisia sonaattisäveltäjiä Johan Agrell (1701–65) opiskeli Uppsalassa J. H. Romanin johdolla ja teki elämäntyönsä pääosin Saksassa, Kasselissa ja Nürnbergissä, jonka kaupungin muusikkona hän toimi (1747–65). Sei Sonate per il Cembalo…

Naispianosäveltäjiä klassismissa

28.11.2012 / Murtomäki, Veijo

Erityisesti pianonsoitto oli laulun ohella naisväen suosittu ja välttämättömäksi katsottu sivistävä harrastus. Monet amatöörit saavuttivat siinä korkean ammatillisen tason (vrt. Mozartin ja Beethovenin omistukset sonaateissaan sekä monille naisille sävelletyt teknisesti…

Wieniläis- ja böömiläis- sekä pariisilaissäveltäjiä

6.10.2012 / Murtomäki, Veijo

Wieniläis- ja böömiläissäveltäjiä Georg Christian Wagenseil (1715–77) Wagenseil sai oppinsa Wienin hovissa J. J. Fuxin ja Matteo Palottan ohjaamina (1736–39). Hän toimi hovisäveltäjänä pitkään (1739–77) ja hovin pianonopettajans (1749–). Hän…

Bachin pojat ja muita saksalaissäveltäjiä

17.9.2012 / Murtomäki, Veijo

Bachin pojat   Vaikka galantti klaveerityyli oli lähtöisin paljossa Italiasta, klaveerisäveltämisen keskukset löytyvät pikemminkin Saksasta ja Itävallasta. Pariisi oli toki eräs keskus, jonka pianistit olivat tosin pitkälle saksalais-böömiläisiä. ”London Pianoforte…

Italialaisia varhais- ja täysklassikoita

9.9.2012 / Murtomäki, Veijo

Varsinaisesti italialaiset loivat varhaisklassisen sonaatin, joka kielii oopperan ja aariatyylin vaikutuksesta ja jonka vaikutus säteili kaikkialle Eurooppaan. Italialaiset suosivat kaksiosaista sonaattia (hidas-nopea), mutta kirjoittivat myös kolmiosaisia sonaatteja (hidas-nopea-nopea tai hidas-nopea-tanssi);…

Sonaatin espanjalaisalku

9.9.2012 / Murtomäki, Veijo

Domenico Scarlatti Domenico Scarlatti syntyi Napolissa 1685 ja kuoli Madridissa 1757. Hän eli ajallisesti yhtä aikaa kuin myöhäisbarokin suuret säveltäjät, mutta koska vallankin myöhäistuotannon sonaatit tekevät hänestä sonaattikulttuurin tärkeimmän varhaisen edustajan, on…

Säestetty sonaatti

8.9.2012 / Murtomäki, Veijo

Säestetty klaveerisonaatti oli erikoinen klassisen ajan muoto ja toisin kuin nykyaikana voisi kuvitella, se oli julkaistujen sonaattien määrällisesti suurin edustaja. Erityisesti 1760–85 lähes kaikki sävelsivät niitä: Boccherini, C. Ph. Em.…

Kirkkomusiikki Espanjassa, Englannissa, Ruotsissa ja Venäjällä

6.9.2012 / Murtomäki, Veijo

Espanja Valenciasta on säilynyt oratorioita ajalta 1703–28 Congregación de Felipe Neristä seitsemän teosta, osin painettujen (Palma de Mallorca) librettojen kera. Kaikki säveltäjät olivat Espanjassa kirkkomuusikoita ja tekivät oratorioita kirkollisen villancico-tradition…

Motetti, messu ja oratorio Ranskassa

6.9.2012 / Murtomäki, Veijo

Ludvig XIV halusi kuulla messuissa motetteja, pieniä ja isoja: lajiniminä olivat petit motet ja grand motet. Samalla hän vieroksui Italialaisia lajeja: kantaattia, messua ja oratoriota. Mutta vasta ranskalaisen kantaatin synty 1700-luvun…

Kuoromusiikki protestanttisessa Saksassa

22.8.2012 / Murtomäki, Veijo

Jos etelässä oratorio ei ollut kirkko- eikä kuoromusiikkia, pohjoisessa se oli molempia Vaikka pohjoisessakin kirkkomusiikki kasvoi yli liturgian, se ei menettänyt suhteita kirkkoon: kuorolla ja koraalilla oli tärkeä osuus. J. G.…

Klassismin kirkkomusiikki saksalaisella kielialueella

21.8.2012 / Murtomäki, Veijo

DRESDEN 1700-luvulla italialainen vokaalis-teatterillinen loistokkuus valtasi alaa oopperan lisäksi myös kirkkomusiikissa ja myös Alppien yläpuolisessa katolisessa maailmassa. Hovihurskauden musiikillisia muotoja olivat italialainen oratorio ja passio. August II Väkevä oli Saksin…

Kirkkomusiikki valistuksen aikana

18.8.2012 / Murtomäki, Veijo

Kirkkomusiikki valistuksen aikana 1700-luku oli profaania valistuksen aikaa, jonka keskeiset ajattelijat, ranskalaiset ensyklopedistit (Voltaire, Rousseau, Diderot jne.), ovat saaneet instituutiokritiikkinsä vuoksi ateistisen leiman. Samalla elettiin luonnontieteiden nousukautta (Linné, Goethe jne.),…

Klassismin kirkkomusiikki Italiassa

18.8.2012 / Murtomäki, Veijo

1700-luku oli pääosin virtuuosisen, solistisen vokaalikirkkomusiikin kulta-aikaa. Vastauskonpuhdistuksen Italiassa tilaisuuksia ja tarvetta kirkkomusiikin säveltämiseen oli kosolti. Kirkkomusiikin keskuksia Italiassa olivat Rooma, Bologna, Firenze, Venetsia, Napoli, Padova, Genova, Lucca ja Milano.…

Englantilainen ja espanjalainen koominen ooppera

17.8.2012 / Murtomäki, Veijo

Balladiooppera Englannissa Englantilaiset eivät kyenneet pitämään puoliaan italialaista oopperaa vastaan, mutta he loivat korvaukseksi sitä osittain parodioivan kevyen oopperan. Sillä oli oma kukoistuksensa ja sosiaalisen tilauksensa, mutta englantilainen ooppera jäi…

Saksalainen Singspiel ja melodraama

28.7.2012 / Murtomäki, Veijo

Singspiel Saksassa Singspiel (= laulunäytelmä, ooppera) alkoi kiertävien teatteriryhmien näytäntöinä, joissa puhutun komedian sisässä oli lauluja. Lähtökohtana toimi saksalainen lied, jota löytyi etenkin kokoelmasta Die Singende Muse an der Pleisse…

Ranskalainen koominen ooppera

23.7.2012 / Murtomäki, Veijo

1700-luvun varhaisvaiheessa populaarit vaudeville-näytelmät (laulun renkutuksia, tanssia, puhetta) olivat suosittuja Ranskassa. Italialaisen buffa-oopperan, etenkin Pergolesin La serva padronan mutta myös Latillan La finta camerieran esittely synnytti Pariisissa 1752-54 ns. “buffonistisodan”…

Myöhempi italialainen ooppera buffa

29.6.2012 / Murtomäki, Veijo

Tommaso Traetta (1727–79) Lähellä Baria syntynyt, Venetsiassa kuollut Traetta oli pääsääntöisesti seria-säveltäjä, mutta hänen kynästään lähti myös erinäisiä buffia, joukossa myös suosikkiteoksia. Buovo d’Antona, dramma giocoso per musica, Goldonin librettoon…

Italialaisen opera buffan alkuvaihe: Goldoni ja Galuppi

25.6.2012 / Murtomäki, Veijo

Italialaisesta koomisesta oopperasta tuli etenkin sen täysimittaisessa, koko illan kestävässä buffa-muodossa (ital. buffo = hassu, koominen) keskeinen voima uuden klassisen musiikkikielen kehityksessä, kun vuosisadan puolivälissä osin intermezzosta syntyneestä buffasta tuli…

Kustaviaaninen ooppera

18.6.2012 / Murtomäki, Veijo

KUSTAVIAANINEN UUDISTUSOOPPERA https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Drottningholms_Slottsteater.jpg Kuningatar Loviisa Ulriika kutsui 1753 ranskalaisen teatteriryhmän Ruotsiin, joka esitti laulunäytelmiä ja koomisia oopperoita; 1754 italialainen ryhmä vieraili puolestaan Tukholman Drottningsholmin linnanteatterissa. Kun Kustaa III:sta tuli hallitsija…

Antonio Salieri

12.6.2012 / Murtomäki, Veijo

Antonio Salieri Salieri syntyi Legnanossa 1750, ja Leopold Gassman vei lahjakkaan nuoren säveltäjän alun Wieniin, jossa hän kuoli 1825. Salieri sävelsi kaikkiaan 40 oopperaa 1770–1804. Hän asui pääsääntöisesti Wienissä, jossa…

Runosävelmien jäljillä

11.6.2012 / Oramo, Ilkka

Alkuvuodesta 1892, kun Jean Sibelius ja Aino Järnefelt suunnittelivat häitään, ”Janne” kirjoitti Ainolle: ”Jos menemme naimisiin tänä keväänä, niin matkustamme Karjalaan kesäksi, eikö niin?”[1] Kullervo oli tekeillä, ja Sibelius oli…

Ortodoksinen kirkkolaulu

28.4.2010 / Oramo, Ilkka

Sanan ja sävelen ykseys Ortodoksinen jumalanpalvelus on saarnaa lukuun ottamatta kokonaan laulua tai pyhien tekstien resitointia. Idän kirkon liturginen laulu sisältää itse asiassa “runopukuisen laulettavan uskonopin”, jonka ajatellaan painuvan helpommin…

Varhais- ja täysromanttinen sinfoniakirjallisuus

23.4.2010 / Murtomäki, Veijo

Klassismin ja romantiikan välissä 1800-luvun alussa sävellettiin sinfonioita ja muuta orkesterimusiikkia, joissa klassiset mallit ovat tuntuvasti läsnä: neliosainen muoto, säästeliäs orkesterinkäyttö sekä etenkin Beethovenin esikuvallisuus. Usein on vaikea päättää, kummat…

Cantilena

23.4.2010 / Murtomäki, Veijo

Sekä Grocheo että Jacobus / Jacques Liègeläinen (s. n. 1260, k. 1330 jälk. Liègessä) kirjassaan Speculum musicae (Musiikin peili, n. 1330), joka on laajin keskiajan musiikkiteoreettinen tutkielma ja ars antiquan…

Ooppera varhaisromantiikassa

23.4.2010 / Murtomäki, Veijo

Nationalismi politiikassa ja kirjallisuudessa Saksassa ooppera liittyi äärimmäisen kiinteästi yhteen heräävän nationalismin, kansallisuusaatteen kanssa. Erityisesti Jenan ylioppilaat olivat aktiivisia ja perustivat 1815 Burschenschaft-organisaation (ylioppilasyhdistys), joka pyrki Napoleonin-sotien jälkeisenä aikana ajamaan…

Renessanssihovit mahtailivat kirkkomusiikilla

23.4.2010 / Murtomäki, Veijo

Artikkeli on alun perin julkaistu Helsingin Sanomissa. Uudelleenjulkaisu oikeudenomistajien luvalla. Rabelais’n Pantagruelissa rouvat huomauttivat: “Tehän pierette, Panurgel!” Tämä vastaa näppärästi: “En suinkaan, soinnutan vain kontrapunktia musiikkiin, jota te soitatte nenällänne.”…

Englantilainen musiikki 1400-luvulla

23.4.2010 / Murtomäki, Veijo

Kuorokulttuurin nousu Englantilaisen musiikkielämän, mikä tarkoittaa pääosin kirkkomusiikkia, suuri nousu alkoi jo Edvard I:n aikana (1272-1307), jolloin hän Ranskan kuningasta jäljitellen perusti oman kuninkaallisen kapellin (Royal Household Chapel tai Chapel…

John Dunstable ja uusi tyyli

23.4.2010 / Murtomäki, Veijo

Kun franko-flaamilaisessa ja burgundilaisessa musiikissa tapahtui selvä muutos 1420-30 paikkeilla, se on pantu paljossa John Dunstablen (n. 1390-1453) tiliin. Tässä ilmenee niin historian- kuin aikalaiskirjoittelunkin pyrkimys palauttaa merkittävät asiat aina…

Béla Bartók

22.4.2010 / Oramo, Ilkka

Béla Bartók syntyi 25. maaliskuuta 1881 Unkarin Nagyszentmiklósissa (nykyään Romanian Sinnicolau Mare), ja kuoli 26. syyskuuta 1945 New Yorkissa. Varhaisista opettajistaan hän mainitsee äitinsä lisäksi László Erkelin, joka pianonsoiton ohella…

Soi, soi, kaisla

1.9.2009 / Oramo, Ilkka

Gustaf Frödingin runo Säv, säv, susa sisältyy hänen toisen kokoelmansa Nya dikter (1894) osastoon ”Från Värmland” (Samlade skrifter III, Stockholm 1919, 47–48). Se on balladi rakastuneesta nuoresta tytöstä, joka hukuttautuu…

Sinfonian kolmas aikakausi

3.6.2009 / Oramo, Ilkka

In the twentieth century, the symphony moved to the suburbs. Richard Taruskin Vuosisadan vaihteen modernin loppukauden aikana sävellyslajien keskinäisissä suhteissa tapahtui syvälle ulottuvia muutoksia, jotka olivat seurausta dissonanssin emansipaatiosta, tonaalisuuden…

Kuorolaulun voimaa

30.5.2009 / Oramo, Ilkka

Mieskuorolaulu Mieskuorolaululla oli Suomessa perinteitä jo 1820-luvulta, ja seuraavina vuosikymmeninä siitä tuli yksi kansallisen heräämisen keskeisiä instrumentteja. Aivan uuteen vaiheeseen tämän lajin historiassa edettiin 1890-luvulla, kun kuorolaulun taiteelliset kriteerit tulivat…

Alkusoittoja ja näyttämömusiikkia

30.5.2009 / Oramo, Ilkka

Orkesterimusiikin suurten lajien ohella sävellettiin edelleen alkusoittoja varhaisemman 1800-luvun tyyliin ja 1890-luvun lopulta alkaen yhä enemmän pienimutoista orkesterimusiikkia, etupäässä luonnekappaleita. Suuri osa niistä oli näytelmiin tai kuvaelmiin kirjoitettua näyttämömusiikkia, joista…

Kultakauden konsertto

29.5.2009 / Oramo, Ilkka

Vuosien 1882 ja 1918 välillä Suomessa sävellettiin puolen toistakymmentä konserttoa ja muutama konserttikappale ja muu teos soolosoittimelle ja orkesterille, säveltäjinä Sibelius, Melartin, Mielck, Palmgren, Furuhjelm, Aarre Merikanto, Pingoud, Linko ja…

Konserttoja ja konserttikappaleita

6.2.2009 / Oramo, Ilkka

Orkesterimusiikin synnyn edellytyksiin kuuluu, että on orkesteri, jolle sitä sävelletään. 1700-luvun ammattiorkesterit olivat pääasiassa hoviorkestereita, jotka soittivat oopperoissa ja teattereissa, palatsien salongeissa ja kirkoissa. Lähin tällainen orkesteri Suomesta katsoen oli…

Taiteilijoita, tuntijoita ja harrastajia

6.2.2009 / Oramo, Ilkka

Musiikkielämän kehitys Tukholmassa ja Turussa 1700-luvun jälkimmäisellä puoliskolla loi vähitellen edellytyksiä myös oman sävellyskulttuurin synnylle. Tukholmassa perinteitä jo olikin Romanin ajoista alkaen, mutta uuteen vaiheeseen sävellyskulttuuri sielläkin tuli, kun etupäässä…

Turun akatemia saa musiikinjohtajan

6.2.2009 / Oramo, Ilkka

C.P. Lenning musiikinjohtajaksi Vasta 1700-luvun puolivälin tienoilla musiikkielämä Turun akatemiassa alkoi kehittyä, kun tuomiokirkon urkuri Carl Petter Lenning (n. 1711-88) vuonna 1747 nimitettiin myös akatemian musiikinjohtajaksi. Käytännössä Lenning sai näin…

Kvartettoja, sonaatteja, muunnelmia, aarioita

6.2.2009 / Oramo, Ilkka

Kamarimusiikissa barokin kontrapunkti ja jäykät imitaatiot saivat 1700-luvun puolivälistä alkaen antaa tilaa keveämmälle tyylille, joka luotti viehkeään melodiaan ja yksinkertaiseen harmoniaan. Continuo-satsin korvasi uusi sointi-ihanne, neljälle itsenäiselle äänelle perustuva obbligato-homofonia,…

Konserttovalikoima kasvaa

11.11.2008 / Oramo, Ilkka

Sinfonian vahva asema suomalaisessa orkesterikirjallisuudessa kertoo siitä, ettei Suomessa ollut samanlaista tarvetta panna välejä poikki toista maailmansotaa edeltäneen musiikkikulttuurin kanssa kuin monissa Keski-Euroopan maissa, joissa sinfonioita kirjoittivat enää vain muutamat…

Päällysviitasta Viimeisiin kiusauksiin

11.11.2008 / Oramo, Ilkka

Päällysviitta ja sen seuraajat Kun radio 1940-luvun lopulla kiinnostui oopperasta, syntyi uusi laji, radio-ooppera, jonka ensimmäisiä teoksia olivat Ahti Sonnisen Merenkuninkaan tytär (Leo Apo, 1949), Tauno Pylkkäsen (1918–1980) Sudenmorsian (Aino…

Sinfonian muodonmuutoksia

11.11.2008 / Oramo, Ilkka

Joonas Kokkonen Joonas Kokkonen (1921–96) odotti Brahmsin tavoin pitkään ennen kuin tohti koskea sinfoniamuotoon. Jo Kokkosen ensimmäinen sinfonia (1960) on dodekafoninen ja sitä paitsi hänen ensimmäinen laaja teoksensa suurelle orkesterille ylipäätään. Tyylillisesti…

Sinfonisen runon myöhäiskausi

4.11.2008 / Oramo, Ilkka

Kun sinfonia vajosi taantumaan Sibeliuksen nuorempien aikalaisten tuotannossa, sinfoninen runo kukoisti Suomessa 1920- ja 1930-luvulla. Saksassa sen parhaat päivät olivat jo luetut sen jälkeen kun Strauss oli luopunut siitä ja…

Lauluja ja kantaatteja

4.11.2008 / Oramo, Ilkka

1930-luvulla Saksassa suureen suosioon noussut ja saksalaismielisyydestään tunnettu Yrjö Kilpinen (1892–1959) sävelsi sodan aikana pääasiassa saksankielisiä lauluja, mm. Lieder um eine kleine Stadt op. 95 (Berta Huber, 1942), Liederfolge op.…

Pyhän Henrikin legenda ja liturgia

26.9.2008 / Oramo, Ilkka

1200-luvun lopulla Turun piispan lähipiirissä kirjoitettua Pyhän Henrikin legendaa on pidetty kirjallisen kulttuurin huipentumana keskiajan Suomessa (Heikkilä 2005, 265). Tähän voi lisätä, että legenda ja sen ympärille muodostunut liturgia sävelmistöineen…

Kultakauden sinfonia

16.6.2008 / Oramo, Ilkka

Ensimmäiset suomalaiset sinfoniat valmistuivat 1890-luvulla ja kuuluvat näin ollen siihen orkesterimusiikin kauteen, joka saksalaisessa musiikinhistoriassa tunnetaan nimellä ”die Moderne” ja jota kesti neljännesvuosisadan vuodesta 1889 vuoteen 1914. Päättynyt oli ”sinfonian…

Sinfonisen runon nousukausi

13.6.2008 / Oramo, Ilkka

Sinfonisia tai sävelrunoja — näitä käsitteitä käytetään seuraavassa synonyymeinä — ja niihin verrattavia teoksia valmistui Suomessa vuosina 1885–1918 yli kolmekymmentä. Mukaan tähän lukuun on laskettu Sibeliuksen sävelrunon En saga ensimmäinen…

Uusromantiikasta moderniin Euroopan musiikissa

12.6.2008 / Oramo, Ilkka

Romantiikan aikaa, joka musiikin historiassa käsitti 1830- ja 40-luvut, seurasi uusromantiikka (Neuromantik), jonka keskeiset säveltäjät olivat Franz Liszt (1811—86) ja Richard Wagner (1813—83). Lisztiä ja Wagneria yhdistää myös Franz Brendelin…

Elektronimusiikki

5.5.2008 / Pohjannoro, Hannu

Elektronimusiikki hyödyntää sähköisesti tuotettuja ja/tai käsiteltyjä ääniä. Se voidaan karkeasti jakaa nauhamusiikkiin, jolloin esitetään etukäteen valmiiksi tehty nauha tai muu tallenne, ja eloelektroniseen (live electronics) tai elektroakustiseen musiikkiin, jossa sähköinen…

Commedia per musica

12.3.2008 / Murtomäki, Veijo

Koomisen oopperan varhaisvaiheet Samat säveltäjät tekivät yleensä sekä vakavia että koomisia oopperoita, mutta useimmiten säveltäjällä oli selkeä painotus: A. Scarlatti, Vinci ja Leo sävelsivät pääosin vakavia oopperoita, vaikkakin myös niiden…

Contrascena ja intermezzo

12.3.2008 / Murtomäki, Veijo

Contrascena ja scena buffa Hupailukohtaukset vakavan oopperan sisällä Italialainen koominen ooppera ei syntynyt 1700-luvun alussa tyhjästä, vaan taustalla oli commedia dell’arten lisäksi vanha, 1500-luvulta periytyvä intermedioiden eli väliaikanäytelmien perinne. Se…

Commedia dell’arte

12.3.2008 / Murtomäki, Veijo

Uuden oopperan keskiluokkainen luonnollisuus Nimitys ”koominen” (comique) ei tarkoita 1700-luvun oopperan yhteydessä pelkästään tai välttämättä lainkaan hauskaa, vaan se on lisämääre opera seriaa (vakavaa oopperaa) kevyemmälle oopperalle niin aihevalintojensa kuin…

Gluckin varhaisura

3.3.2008 / Murtomäki, Veijo

Tausta Serian uudistustarve 1700-luvun puolivälissä paineet italialaisen opera serian uudistamiseksi olivat jo melkoiset: syitä olivat laulajien ylivalta, aihepiirin vanhahtavuus ja muodon jäykkyys. Eräs uudistuksen mahdollistava tekijä oli renessanssitraditiota jatkava juhlaooppera…

Gluckin Wienin-aika

3.3.2008 / Murtomäki, Veijo

Christoph Willibald Gluck (1717–87) asettui vihdoin vuonna 1752 Wieniin, jossa hän asui loppuikänsä, vaikka hän tekikin koko ajan oopperoita myös muualle (Roomaan, Bolognaan, Firenzeen, Parmaan) ja oli voitokas oopperasäveltäjä Maria…

Gluckin Orfeus ja Eurydike -ooppera

3.3.2008 / Murtomäki, Veijo

Christoph Willibald Gluckin (1717–87) Wienin-aikanaan säveltämä ooppera Orfeo ed Euridice (1762) oli ensimmäinen uuden tyylin mestariooppera, vaikka se onkin vielä lähempänä pastoraalitradition jatketta. Juhlaoopperalajistaan azione teatrale huolimatta toiminta on teoksessa…

Gluckin Pariisin-aika

3.3.2008 / Murtomäki, Veijo

Gluckin uusi musiikkikäsitys sopi ranskalaisille Christoph Willibald Gluckin (1717–87) kuninkaallisesta oppilaasta Maria Antoinettesta tuli Ranskan prinsessa ja kruununprinssin vaimo (1770), Louis XVI:n valtaannousun (1774) yhteydessä kuningatar. Kun Paris ja Helena…

Uusnapolilainen koulukunta

27.2.2008 / Murtomäki, Veijo

Nimikkeenä uusnapolilaisuus on vielä hämäävämpi kuin ensimmäisestä ja toisesta napolilaisesta koulukunnasta puhuminen. Kyse on yksinkertaisesti (täys)klassisen ajan oopperasäveltäjistä, joista muutama oli yhä napolilaisia syntyperältään tai koulutukseltaan (Paisiello, Cimarosa), kun taas…

Oopperakulttuurin taustavoimat

26.2.2008 / Murtomäki, Veijo

Opera seria Vakava ooppera valistuksen palveluksessa Vakava (ital. seria/o = vakava) ooppera, sankarillinen draama tai aariaooppera oli 1700-luvun loppuun saakka musiikkitaiteen korkein ja arvostetuin muoto. Jos 1600-luvulla ooppera oli ollut…

Napolilaissäveltäjiä ja muita italialaissäveltäjiä

26.2.2008 / Murtomäki, Veijo

Nicola Porpora Ura Italiassa ja Keski-Euroopassa Nicola Porpora (1686–1768) syntyi ja kuoli Napolissa. Hän oli 1700-luvun alkupuolen oopperan tyylin suhteen vielä pääsääntöisesti myöhäisbarokin edustaja. Porpora toimi (1715–21) Napolin S Onofrio…

Toinen napolilainen säveltäjäpolvi

26.2.2008 / Murtomäki, Veijo

Toiseksi napolilaiseksi koulukunnaksi on vanhastaan tavattu kutsua Vincin, Leon ja Pergolesin jälkeistä oopperasäveltäjien sukupolvea, joka opiskeli Napolissa, mutta jonka edustajista kaikki eivät suinkaan olleet italialaisia (Hasse) – tai opiskelleet Italiassa…

1900-luvun kirkkomusiikki

17.12.2007 / Tuppurainen, Erkki

Luterilainen kirkkomusiikki Saksassa Max Reger, joka oli katolinen, työskenteli luterilaisen musiikin parissa ja sävelsi mm. koraalikantaatteja (esim. O Haupt voll Blut und Wunden), kuoro- ja soololauluja, urkukoraaleja ja koraalifantasioita. Sigfrid…

Tietokonemusiikki

16.11.2007 / Pohjannoro, Hannu

Periaatteessa tietokonemusiikkisi voitaisiin kutsua kaikkea musiikkia, jonka tuottamisen jossakin vaiheessa on käytetty tietokonetta: alkaen nuotinkirjoituksesta aina digitaalimuotoisiin äänitallenteisiin asti. Useimmiten kuitenkin tietokonemusiikilla tarkoitetaan musiikkia, jonka sävellysprosessissa tai esittämisessä tietokoneella on…

Humanistimusiikki

19.10.2007 / Murtomäki, Veijo

Yksi- vai moniäänisyys? Antiikin musiikista soivuutena ja sen esityskäytännöistä ei voitu tietää paljoakaan. Eräs keskeinen kiistanaihe humanisteilla oli se, oliko Kreikan musiikki ollut yksi- vai moniäänistä. Etenkin 1500-luvun jälkipuolella monet…

1800-luvun katolinen kirkkomusiikki

11.10.2007 / Tuppurainen, Erkki

Ludwig van Beethove­n liittyi Haydnin ja Mozartin jatkamaan messuperinteeseen. Hänen ja hänen aikalaistensa vähentynyttä kirkkomusiikin arvostusta kuvaa kuitenkin se, että hän nimit­ti Wienin kirkkomuusikoita ”peliman­neiksi” (Leier­män­ner). Missa so­lemnis (1819-23) -teoksen…

1800-luvun luterilainen kirkkomusiikki

11.10.2007 / Tuppurainen, Erkki

Saksan luterilainen kirkkomusiikki 1700-luvun luterilaisten kirkkojen kehityksessä havaitut kaksi henkistä valtavirtausta, pietismi ja valistus, nousivat molemmat vastustamaan 1600-luvulle leimaa antanutta puhdasoppisuutta ja taiteiden alueella esiintynyttä barokkia. Pietismin korostama yksilöllinen hurskaus…

Varhaisen renessanssin musiikkipyrkimyksiä

8.10.2007 / Murtomäki, Veijo

Tunnusmerkkejä ja väärinkäsityksiä Musiikissa renessanssi ei merkinnyt niinkään antiikin löytämistä, sillä kreikkalainen musiikinteoria tunnettiin läpi keskiajan, kuin uutta musiikillista taidekäsitystä, soivuutta, jossa korva ja musiikin aistillinen kauneus otetaan uudella tavalla…

Jean de Ockeghem

8.10.2007 / Murtomäki, Veijo

Ranskan kuninkaiden kapellimestari Jean de Ockeghem (n. 1410–97) – aiemmin etunimenä on käytetty latinalaista muotoa Johannes – syntyi Mons’n lähellä (nykyisen Belgian aluetta) ja vietti pääosan elämästään Pariisissa ennen kuolemaansa…

Muita toisen sukupolven säveltäjiä

8.10.2007 / Murtomäki, Veijo

Irrationalisteja Tinctoriksen kuulussa kontrapunktitutkielmassa 1477 mainitsemista säveltäjistä on Ockeghemin aikalaissäveltäjistä vain Busnois tuttu nimi musiikinharrastajille. Se ei tarkoita silti sitä, että Johannes Régis, Firmin Caron, Guillaume Faugues tai vielä eräät…

Guillaume Dufay

4.10.2007 / Murtomäki, Veijo

Liège ja Cambrai kirkkomusiikkikeskuksina Flaamilaisella alueella oli useita maineikkaita kaupunkeja hyvin järjestettyine kirkkomusiikkeineen, muusikkoineen ja laulukouluineen. Ylitse muiden nousi kaksi keskusta: Liège ja Cambrai. Liège oli 1300-luvulta lähtien tuottanut joukon…

György Kurtág

31.7.2007 / Pohjannoro, Hannu

György Kurtág (s. 1926) on Romanian unkarilaisalueelta syntyisin oleva, nykyisin unkarilainen säveltäjä ja pianisti. Hänet tunnetaan yksityiskohdiltaan tarkoin huoliteltujen sävelminiatyyrien laatijana. Hänen musiikissaan on eurooppalaisen modernismin ohella löydettävissä vaikutteita Bartókilta…

Elliot Carter

13.7.2007 / Pohjannoro, Hannu

Elliot Carter (s. 1908) on yhdysvaltalainen säveltäjä. Nuorelle Carterille tärkeitä musiikillisia vaikuttajia 1920-luvulla olivat mm. Ives, Varèse, Schönberg, Berg, Webern, Stravinsky sekä hänen opettajansa Walter Piston ja Nadja Boulanger. Carterin…

Jälkiromanttisia ja moderneja saksalaisia kamarisäveltäjiä

26.3.2007 / Murtomäki, Veijo

Kamarimusiikki edistyksen kantajana Kamarimusiikin mahdollistama esoteerisuus ja esityksellinen irtaantuminen amatööreistä jo Brahmsilla teki siitä ideaalisen kokeilun välineen ja uudistuksellisten pyrkimysten jopa keskeisen median. Uusin wieniläinen musiikki keskittyikin kamarimusiikkiin: trioihin, kvartettoihin…

Muita saksalaisen alueen kamarisäveltäjiä

24.3.2007 / Murtomäki, Veijo

Vaikka historiankirjoitus keskittyy helposti vain suurmiehiin, saksalaiselta alueelta löytyy 1800-luvun jälkipuoliskolla toki muitakin kamarisäveltäjiä kuin Brahms. Brahms dominoi kenttää helposti ylivoimaisena hahmona, mutta kannattaa muistaa myös monet varjoon jääneet, ihan…

Johannes Brahms

24.3.2007 / Murtomäki, Veijo

Kamarimusiikin jättiläinen Johannes Brahms (1833–97) on tärkein saksalaisista romanttisista kamarimusiikkisäveltäjistä, sillä hän omaksui kamarimusiikin läheisimmäksi alueekseen jäännöksettömämmin kuin yksikään toinen varsinainen romantikko. Brahms oli kamarimusiikin todellinen jättiläinen, saksalaisella kielialueella ainoa…

Romantikot kamarisäveltäjinä

24.3.2007 / Murtomäki, Veijo

Felix Mendelssohn Kamarimusiikin historiallinen ja ilmaisuihanne Felix Mendelssohnia (1809–47) on usein pidetty 1800-luvun Mozartina, apollonisena kultapoikana ja ihmelapsena, joka ei olisi saavuttanut musiikkiinsa koskaan oikeaa syvyyttä ja joka käytti klassisia…

Ranskalaisen kamarimusiikin suuret nimet

23.3.2007 / Murtomäki, Veijo

César Franck Kamarimusiikin mallisäveltäjä Belgialaissyntyinen César Franck (1822–90) oli uuden ranskalaisen kamarimusiikin perustajahahmoja yhdessä Faurén ja muutaman kanssa. Hän loi muutamalla laadukkaalla teoksellaan eräät mallit muille säveltäjille. Jo Eduard Lalo…

Kamarimusiikista konserttimusiikiksi

23.3.2007 / Murtomäki, Veijo

Amatööreiltä ammattilaisille Kamarimusiikki katsottiin vielä 1800-luvun alkuvuosina pääosin aristokratian privaatiksi viihteeksi. Vuosisadan kuluessa myös kasvava porvaristo pääsi osallistumaan siihen, kuitenkin yhä enemmän kuulijana ja vähemmän soittajana, sillä kamarimusiikki ylitti vähitellen…

Wagneria ja ranskalaisuutta kamarimusiikissa

23.3.2007 / Murtomäki, Veijo

Wagnerin musiikki alkoi saada jalansijaa Ranskassa 1800-luvun jälkipuoliskolla ja se lisääntyi voimakkaasti 1800-luvun lopuilla ja vuosisadan vaihteessa oopperan lisäksi orkesterimusiikissa ja jopa kamarimusiikissa. Se näkyy ranskalaisessa musiikissa lisääntyneenä kromatiikkana, sekvenssitekniikkana,…

Kamarimusiikki Englannissa ja Amerikassa

23.3.2007 / Murtomäki, Veijo

Englanti Englannin renessanssi Englannista muodostui 1800-luvun lopulla ja etenkin 1900-luvun alkupuolella eräs saksalais-itävaltalaisen kamarimusiikin viljelyn päämaita: Mendelssohnin jälkeen erityisesti Brahms oli siellä korkeassa kurssissa. Myös omaa kamarimusiikkituotantoa alkoi syntyä vähitellen,…

Kamarimusiikki Etelä-Euroopassa

23.3.2007 / Murtomäki, Veijo

Italia Oopperan rinnalle kvartettiyhdistyksiä ja kansankonsertteja Italia on mielletty niin yksioikoisesti laulun ja oopperan maaksi 1800-luvulla, että usein on jäänyt huomaamatta maan sittenkin kohtalaisen laaja ja edustava soitinmusiikkituotanto. Ooppera- ja…

Kamarimusiikki Pohjoismaissa

23.3.2007 / Murtomäki, Veijo

Pohjoismaat eivät muodosta tietenkään mitään liian yhtenäistä aluetta, vaikka monilla niillä onkin kosolti yhteistä valtiollista ja uskontohistoriaa sekä kieliyhteyksiä. Norja oli osa Ruotsia maiden välisen valtioliiton ollessa voimassa (1816–1905), kunnes…

Kamarimusiikki Suomessa

23.3.2007 / Murtomäki, Veijo

Suomi heräsi eurooppalaisen romanttisen musiikkikulttuurin täysivaltaiseksi jäseneksi 1800-luvun jälkipuoliskolla, kun lupaavia muusikonalkujamme lähetettiin Saksaan opiskelemaan 1860-luvulta lähtien. Moni ei ehtinyt tai pystynyt täyttämään lupauksia täysimittaisesti, joten musiikkimme valta-aika alkoi vasta…

Kamarimusiikki saksalais-ranskalaisen ydinalueen ulkopuolella

23.3.2007 / Murtomäki, Veijo

Vaikka miten yrittäisi luonnehtia saksalaisen ja ranskalaisen ydinalueen ulkopuolella harjoitettua kamarimusiikkikulttuuria ja siellä tapahtunutta mittavaa säveltämistä, helposti ajautuu vääriin yleistyksiin ja šovinistisiin kannanottoihin. Ensiksikin sellaiset maantieteelliset alueet kuin Böömi ja…

Kamarimusiikki Böömissä

23.3.2007 / Murtomäki, Veijo

Tšekkiläis-slovakialainen alue – Böömi, Määri, Slovakia – tuotti 1600-luvulta alkaen keskeytymättömän virran muusikoita, kapellimestareita ja säveltäjiä muun Euroopan tarpeisiin, jopa siinä määrin, että sitä kutsuttiin ”Euroopan konservatorioksi” (Burney). Eli olemme…

Kamarimusiikki Itä-Euroopan maissa

23.3.2007 / Murtomäki, Veijo

Puola Alistetun maan kulttuurielämä kukoisti Puolan historia 1800-luvulla oli maan kannalta traumaattista aikaa: Napoleonin uskottiin tuovan maalle itsenäisyyden, joka vaihtui kuitenkin läpi vuosisadan ulottuvaksi Venäjän alaisuudeksi ja siitä seuranneiksi epätoivoisiksi…

Kamarimusiikki Venäjällä

23.3.2007 / Murtomäki, Veijo

Venäläisen klassisromanttisen musiikin varhaishistoria Ensimmäiset säveltäjät Myöhempään uuteen aikaan liittyvä länsimaisen taidemusiikin historia Venäjällä alkoi noin 1735, kun keisarinna Anna (1730–40) toi maahan italialaisia oopperaryhmiä. Vähitellen Pietarista tuli 1700-luvun jälkipuoliskolla…

Kamarimusiikkikulttuuri herää Ranskassa

23.3.2007 / Murtomäki, Veijo

Ranska teatterimaana 1800-luku ei ollut Ranskan musiikkielämässä soitinmusiikillisesti korostunutta aikaa, sillä useimmat ranskalaissäveltäjät kunnostautuivat lähinnä teatteri- ja oopperamusiikin tai orkesterin (Berlioz) parissa – tai sitten tämä puoli vain tunnetaan nykyään…

Muita 1900-luvun vaihteen saksalaisia oopperasäveltäjiä

15.3.2007 / Murtomäki, Veijo

Emil Nikolaus von Rezniček Romantiikkaa ja modernia Emil Nikolaus von Rezniček (1860-1945) oli tyypillinen Habsburgien imperiumin monikansallinen edustaja, jonka sukuperinnössä slaavilaisuus ja unkarilaisuus yhdistyi saksalaiseen koulutukseen ja wieniläiseen makuun. Hänen…

Wagnerin jälkeinen saksalainen ooppera

15.3.2007 / Murtomäki, Veijo

Wagner-kuumetta Euroopassa Kaikki oli toisin oopperassa Richard Wagnerin (1813-83) jälkeen. Hänen vaikutuksensa oli ylitsevuotava, mikä kuului orkesterimusiikissa (Bruckner, Mahler, Strauss) soittimiston suurentumisena, kromatiikan lisääntymisenä ja ns. “Tristan-soinnun” käyttönä. Lisäksi saksalaisessa…

Wagnerin Nibelungin sormus -oopperatetralogia

15.3.2007 / Murtomäki, Veijo

Richard Wagnerin (1813-83) oopperatetralogia Der Ring des Nibelungen (Nibelungin sormus, 1848-74; Bayreuth 1876) on oopperahistorian kenties mahtavin yksittäinen saavutus ja urotyö jo totaalisen maailmankatsomuksellisuutensa ansiosta: kokonaisuus sisältää ihmissuvun historian, Wagnerin…

Richard Strauss

15.3.2007 / Murtomäki, Veijo

Postwagneriaanista neoklassiseksi oopperasäveltäjäksi Strauss oopperasäveltäjänä   Ei liene vaikea pitää Richard Straussia (1864-1949) 1900-luvun suurimpana oopperasäveltäjänä: hän sävelsi 15 oopperaa (1893-1941), joiden musiikillinen laatu, dramatiikka sekä ennen kaikkea syvä inhimillinen…

Richard Wagner

9.3.2007 / Murtomäki, Veijo

Elämä ja ura lyhyesti Richard Wagner (1813-83) syntyi Leipzigissa teatterin kyllästämään perheeseen riippumatta siitä, oliko hänen isänsä poliisivirkailija C. F. W. Wagner (1770-1813) vaiko kasvatti-isän virkaa hoitanut taidemaalarinäyttelijä Ludwig Geyer…

Wieniläisoperetti ja berliiniläisoperetti

9.3.2007 / Murtomäki, Veijo

Wieniläisoperetti Monikansallinen monarkia lähtökohtana Wieniläisoperetin syntymiselle löytyy sekä yhteiskunnallisia että musiikillisia syitä. Olennainen lähtökohta oli pluralistinen, monikansallinen ja -kulttuurinen Habsburgien monarkia, jossa modernin kansallisvaltion kehitys sekä teollinen vallankumous hidastuivat hajakeskityksen…

Saksalainen koominen ooppera

5.3.2007 / Murtomäki, Veijo

Saksalainen 1800-luvun koominen polveutui 1700-luvun Singspielistä, laulunäytelmästä, jonka johtavana säveltäjänä oli ollut Mozart ja jonka kansanomaiseen perintöön lisättiin suositun ja Saksassa paljon esitetyn ranskalaisen opéra comiquen (Boieldieu, Auber, Hérold, Adam)…

Täysromanttinen saksalainen ooppera

5.3.2007 / Murtomäki, Veijo

Heinrich Marschner Musiikki ja sen tyyli Kolmen oopperan eklektikko Heinrich Marschner (1795-1861) oli Weberin työnjatkaja. Jos hän ei ollutkaan aina ja kaikessa tämän veroinen seuraaja, joka tapauksessa hän vaikutti ratkaisevasti…

Carl Maria von Weber

18.2.2007 / Murtomäki, Veijo

Romanttisen saksalaisoopperan varhainen suurmies Carl Maria von Weber (1786-1826) on saksalaisen romanttisen oopperan ensimmäinen sankari ja suurmies. Hän kasvoi Hampurissa ja pienestä pitäen teatteriympäristössä. Hän oli mukana, kun hänen isänsä,…

Koominen ooppera ja operetti elinvoimaisina

25.1.2007 / Murtomäki, Veijo

Offenbach kuoli vasta 1880, joten hänen esimerkkinsä keveän koomisen musiikin ja ajankohtaisten aihepiirien yhdistämisestä oli voimallinen ja houkutteleva. Niinpä moni muukin ranskalaissäveltäjä joko yksinomaan tai vakavampien oopperoiden ohella tunsi vetoa…

Eksotiikka valtaa Ranskan

25.1.2007 / Murtomäki, Veijo

Orientaalisuus Napoleonin Egyptin-retken (1798) ajoista lähtien ranskalaissäveltäjiä kiehtoivat kaukaiset kulttuurit, mitä lisäsivät maailmannäyttelyiden järjestämiset Pariisissa (1866, 1867, 1878, 1889, 1900), jolloin saattoi kuulla myös ulkoeurooppalaista musiikkia. Luonnollisesti tutustuminen Ranskan siirtomaihin…

1800-luvun lopun ranskalainen ooppera ja Wagner

25.1.2007 / Murtomäki, Veijo

Wagnerin vastustusta Wagnerin rantautuminen Ranskaan tapahtui asteittain. Saksalaissäveltäjä oleskeli ja työskenteli Pariisissa ensin 1839-42, myöhemmin aina silloin tällöin (1849, 1850, 1853, 1858, 1859, 1860, 1861, 1866, 1867), mutta Ranskan hän…

Jules Massenet

25.1.2007 / Murtomäki, Veijo

RANSKALAISEN OOPPERAN KÄYTÄNTÖ 1800-LUVULLA Tuotantokoneisto Ranskalainen ooppera muodostui 1800-luvulla sarjasta koodeja ja käytäntöjä: se oli tuotantosysteemi, joka vaikutti säveltämisen, valmistelun ja esityksen kaikkiin tasoihin – kyseessä oli voimallinen järjestelmä, joka…

Georges Bizet

24.1.2007 / Murtomäki, Veijo

Georges Bizet (1838-75) oli Ranskan kaikkein suurimpia säveltäjälupauksia, joka ehti lunastaa toiveet täydelleen vain osittain: ennen kaikkea yhdellä kuolemattomalla teoksellaan, Carmenilla, vaikka muutkin hänen valmistuneet oopperansa kuuluvat ranskalaisen oopperan parhaimmistoon.…

Opéra lyrique, drame lyrique: Thomas, Saint-Saëns

23.1.2007 / Murtomäki, Veijo

Lyyrinen ooppera Lyyrinen ooppera, opéra lyrique, kehittyi 1800-luvun puolivälin jälkeen muiden ranskalaisten oopperamuotojen yhdistelmänä ja välimuotona ilman suuren oopperan mahtipontisuutta ja koomisen oopperan ja operetin kevyttä viihteellisyyttä. Se on oopperalaji,…

Charles Gounod

23.1.2007 / Murtomäki, Veijo

Varhaisoopperat Charles Gounod (1818-93) oli Reichan ja Le Sueurin oppilas, joka Rooman palkinto -matkallaan sai ratkaisevia vaikutteita Italiasta ja antiikin klassisesta kulttuurista, mikä tuli vaikuttamaan myös hänen oopperoidensa aihevalintoihin. Hän…

Hector Berlioz

23.1.2007 / Murtomäki, Veijo

Hector Berlioz (1803-69) on ranskalaisen oopperan suurimpia nimiä, jota ei oikein ymmärretty omana aikanaan ja jota ei vieläkään esitetä liikaa. Hän tuli Pariisiin 1821 ja pääsi Le Sueurin oppilaaksi, mutta…

Musiikkiteatterin uudet keveät lajit

18.1.2007 / Murtomäki, Veijo

Operetti valtaa alaa Uusi keveämpi oopperalaji, operetti, ja sen isoveli, opéra bouffe, syntyivät 1850-luvun jälkipuoliskolla, toisen keisarikunnan ja Napoleon III:n (1852-70) aikana. Operetin historiallisen taustan muodostavat Napoleonin sotien ja Wienin…

Pohjoismaiden kirkkomusiikki 1520—1800

9.1.2007 / Tuppurainen, Erkki

Reformaation vaikutus Reformaatioajan liturgiset uudistukset näkyivät tanskalaisessa Malmö-messussa 1528, jonka ilmeisiä esikuvia olivat Nürnbergissä muotoutunut messu (1525/1526) ja Lutherin Deutsche Messe (1526). Hans Thomissønin nuotein varustettu virsikirja Den Danske Psalmebok…

Katolinen kirkkomusiikki 1600- ja 1700-luvuilla

9.1.2007 / Tuppurainen, Erkki

Stile anticosta oopperatyyliin Napolilainen oopperatyyli vaikutti varsinkin Italiassa oratorioiden lisäksi myös liturgisiin tilanteisiin sävellettyyn musiikkiin, joskin siinä pyrittiin pitäytymään polyfoniseen stile antico -perinteeseen. Claudio Monteverdin jälkeisistä italialaisista katolisen kirkkomusiikin säveltäjistä…

Passio ja historiasävellykset

8.1.2007 / Tuppurainen, Erkki

Kristuksen kärsimyksen historia laulettuna Raamatun tekstien kantilloimiseen lienee jo varhain liitetty dramaattisia pyrkimyksiä, ja 800-luvulta alkaen on säilynyt merkintöjä eri äänialojen käytöstä eri henkilöiden vuorosanojen yhteydessä. Papin laulaman Kristuksen osuuden…

Oratorio kirkkomusiikin muotona

8.1.2007 / Tuppurainen, Erkki

Varhaiset oratoriot Oratorion varhaiset juuret palautuvat vastauskonpuhdistukseen ja Filippo Nerin (1515-95) johtaman uskonnollisen kansanliikkeen rukouskokouksiin, jotka liittyivät roomalaiseen paastonajan musiikkikäytäntöön. Oratorioksi voidaan laskea Emilio de Cavalierin dialogilauda-perinteeseen liittyen vuoden 1600…

Urkumusiikki jumalanpalveluksessa

8.1.2007 / Tuppurainen, Erkki

Urkujen tulo jumalanpalvelussoittimeksi Ensimmäiset maininnat urkujen käytöstä lännen kirkon piirissä ovat vuodelta 951 englantilaisesta Winchesterin katedraalista ja vuoden 1100 tienoilta Ranskasta. Soitinta käytettiin aluksi Itä-Rooman keisarin hovin tapaan paljolti signaalisoittimena…

Schützistä Buxtehudeen

5.1.2007 / Tuppurainen, Erkki

Heinrich Schütz ja hengellinen konsertto Luterilaisen kirkkomusiikin merkittävimpänä edustajana ennen J.S. Bachia on pidetty Heinrich Schütziä (1585-1672). Schütz opiskeli Italiassa Giovanni Gabrielin ja myöhemmin myös Claudio Monteverdin johdolla. Hän toimi…

J. S. Bach ja järjestetty kirkkomusiikki

5.1.2007 / Tuppurainen, Erkki

Keskustelu kirkkomusiikin asemasta jumalanpalveluksessa Saksassa tapahtunut kehitys kohti 1700-luvun pietismiä sai vaikutteita kalvinismista ja Englannin puritanismista. Suosituiksi tulleet hartauskirjat kuten Johann Arndtin Wahres Christentum (Totisesta kristillisyydestä, 1606-09) painottivat henkilökohtaisen spiritualiteetin…

J. S. Bachin aikalaisia ja seuraajia

5.1.2007 / Tuppurainen, Erkki

G. Ph. Telemann ja G. F. Handel Kirkkomusiikin sävellysmuodot kävivät 1700-luvun alussa yhä moninaisemmiksi. Valistuksen ja pietismin vuosisadan mittaan kiinnostus kirkkomusiikkiin kuitenkin alkoi vähentyä. J. S. Bachin aikalainen, aluksi Leipzigissa…

Motetista kantionaaliin

4.1.2007 / Tuppurainen, Erkki

Latinankieliset teokset Lutherin näkemysten ansiosta latinan kieli säilytti asemansa luterilaisten koulukaupunkien jumalanpalvelusmusiikissa aina 1700-luvulle saakka. Perinteiset latinankieliset proprium-osat jäivät useammin pois käytöstä kuin ordinarium-osat ja vesperin Magnificat. Myös Te Deum…

Opéra comique

4.1.2007 / Murtomäki, Veijo

Puhuttu dialogi tunnusmerkkinä Koominen ooppera eroaa suuresta oopperasta puhuttujen dialogien puolesta sekä aiheenvalinnaltaan: traagisten ja ylevien aiheiden sijaan siinä suosittiin kevyitä tai puolivakavia, semiserisiä aiheita. Lisäksi eri lajeihin liittyivät omat…

Giacomo Meyerbeer

4.1.2007 / Murtomäki, Veijo

Uran vaiheet Giacomo Meyerbeer (1791-1864), oikealta nimeltään Jakob Liebmann Meyer Beer, etunimeltään Meyer, oli saksanjuutalainen, lähellä Berliiniä syntynyt säveltäjä, joka asui ja työskenteli pääosin ulkomailla 50 vuotta elämästään (1814-). Meyerbeerin…

Trenton kirkolliskokous ja katolinen kirkkomusiikki

3.1.2007 / Tuppurainen, Erkki

Trenton kirkolliskokous Trenton (Tridentin) kirkolliskokouksessa (1545-63) tavallaan päättyi katolisen kirkon musiikin kautta koko keskiajan jatkunut kehitys. Reformaation menestys pakotti katolisen kirkon ”vastauskonpuhdistukseen”. Uusien ajatusten vastustamisen lisäksi kirkko pyrki monella tavalla…

Reformaatio ja kirkkomusiikki

18.12.2006 / Tuppurainen, Erkki

Reformaattorien suhde musiikkiin Reformaatiota ennakoivat sellaiset henkilöt kuin englantilainen John Wycliffe ja böömiläinen Jan Hus, jotka korostivat mm. kansankielen käytön ja seurakunnan aktiivisen osallistumisen merkitystä jumalanpalveluksissa. Uskonpuhdistajat joutuivat pyrkiessään 1500-luvulla…

Grand opéra

11.12.2006 / Murtomäki, Veijo

Historia ja paikallisväri kunniaan Ns. suuri ooppera, grand opéra, syntyi alun perin teknisenä erotuksena koomisesta oopperasta oopperana, jossa oli puhutun dialogin asemasta resitatiivit. Termiä oli käytetty jo 1700-luvulla vakavasta resitatiivioopperasta.…

Empire-ooppera

4.12.2006 / Murtomäki, Veijo

Napoleonin-ajan keisarillinen oopperatyyli Mielenkiinto klassisia aiheita kohtaan ei laskenut Ranskan vallankumouksen aikana, mistä käyvät todisteiksi monet 1800-luvun vaihteessa sävelletyt traagiset oopperat: mm. Cherubinin Médéé (1797) ja Spontinin La Vestale. Pikemminkin…

Vallankumousajan ooppera

29.11.2006 / Murtomäki, Veijo

Kansanjoukkoja ja -laulua Ranskan vallankumous (1789–99) ja Napoleonin valta-aika (1799–1815) sekä musiikissa Gluckin ja muiden (Jommelli, Traetta) oopperareformi, tekivät Pariisista 1800-luvun alun johtavan oopperakaupungin. Olisi mahdotonta kuvitella, etteikö kuohuva aika…

Giacomo Puccini

13.11.2006 / Murtomäki, Veijo

Elämä ja ura Giacomo Puccini (1858–1924) syntyi Luccassa ja kuoli Brysselissä. Jo Luccan-aikana hän sävelsi kirkkomusiikkia, sillä hän kuului Puccinien kirkkomusiikkidynastiaan, jossa peräkkäiset sukupolvet toimivat 124 vuoden ajan kaupungin maestro…

Verismi

13.11.2006 / Murtomäki, Veijo

Varhainen verismi: totuudellisuuden esiinmarssi Wagnerin vaikutus oli pitkään vähäinen italialaisessa oopperassa, sillä vasta 1870-luvulla Italiassa ruvettiin esittämään tämän varhaisoopperoita. Radikaalit kokeilut, filosofinen ote ja esteettiset teoriat musiikin ja oopperan olemuksesta…

Muita bel canto -oopperasäveltäjiä

10.11.2006 / Murtomäki, Veijo

Buffa-oopperat jääneet pimentoon Vaikka merkkinimet ovat korostuneet myöhemmässä reseptio- ja esityshistoriassa, rinnan heidän toimi toki useita muitakin säveltäjiä, joista osa on unohdettu, osa on yhä esillä ja joitakin on löydetty…

Bel canto: Giuseppe Verdi

10.11.2006 / Murtomäki, Veijo

Elämänvaiheet Giuseppe Verdi (1813–1901) syntyi pikkukylässä lähellä Bussetoa, Parman herttuakunnassa. Hän kävi koulua 11-vuotiaasta alkaen Busseton kimnaasissa ja otti musiikkitunteja paikalliselta kapellimestarilta (1825–). Verdiä ei hyväksytty Milanon konservatorioon (1832), mutta…

Bel canto: Gaetano Donizetti

10.11.2006 / Murtomäki, Veijo

Ura Gaetano Donizetti (1797–1848) syntyi ja kuoli Pergamossa ,ja hän oli Simon Mayrin tärkein oppilas. Donizetti oli Bellinin kuolemasta (1835) Verdin Nabuccoon (1842) saakka italialaisen oopperan johtava nimi. Koska Donizetti…

Bel canto: Vincenzo Bellini

10.11.2006 / Murtomäki, Veijo

Elämä Vincenzo Bellini (1801–35) syntyi Sisilian Cataniassa ja kuoli Pariisissa. Hän oli ihmelapsi, joka opiskeli stipendin turvin Napolin konservatoriossa (1819–25) ja Mercadanten tavoin myös Zingarellin johdolla (1822–). Bellinin ratkaisevat vaikutteet…

Bel canto: Gioacchino Rossini

10.11.2006 / Murtomäki, Veijo

Elämä Italian ja Ranskan välillä Gioacchino Rossini (1792–1868), ”Pesaron joutsen” opiskeli Bolognassa (1806–), soitti selloa ja pianoa, esiintyi laulajana sekä toimi johtajana cembalon ääressä teatterissa. Rossinin ensimmäinen ooppera oli valmis…

Bel canto -kulttuurista ja sen muodoista

8.11.2006 / Murtomäki, Veijo

Italialainen romantiikka Italia oli pitkään 1800-luvulla lähinnä “maantieteellinen ilmaisu”, sillä niemimaa oli jakaantunut lukuisiin pienvaltioihin: kuningas-, herttua- ja suurherttuakuntiin. Wienin kongressin (1815) jälkeen Itävalta hallitsi varsin ankarasti Pohjois-Italiaa ja ulotti…

1800-luvun alun italialaisooppera

8.11.2006 / Murtomäki, Veijo

Interregnum 1800-luvun alkuvuosikymmen oli Italiassa kirjailija ja oopperaentusiasti, Rossini-ekspertti ja romaanikirjailija Stendhalin (1783–1842) mukaan luovan tauon, interregnumin (väliaikaishallituksen) aikaa. Italian vientisäveltäjät (Cherubini, Salieri, Spontini jne.) työskentelivät muualla ja Piccinni ja…

Klassismin väärinymmärrys

6.11.2006 / Murtomäki, Veijo

Artikkeli on alun perin julkaistu Rondo Classican numerossa 6 / 2004 (vol. 42), s. 30-35 nimellä Klassismin väärinymmärtämisen pitkä historia. Uudelleenjulkaisu oikeudenomistajien luvalla. Itsenäisen soitinmusiikin Wieniin keskittyvän ajan asemasta kysymys…

Bel canto

30.10.2006 / Murtomäki, Veijo

Artikkeli on julkaistu alun perin Rondo Classicassa 9 / 2004 (vol. 41), s. 30-35 nimellä Kauniin laulun nousu ja tappio. Uudelleenjulkaisu oikeudenomistajien luvalla. Italialaisen bel canton aikakausi perustui virtuoosisuuteen ja…

Lauluja ja laulelmia

7.10.2006 / Oramo, Ilkka

Runoilijoita ja säveltäjiä 1800-luvun suomalainen runous oli pääasiassa ruotsinkielistä, ja keskeiset runoilijat olivat J.L. Runeberg (1804–77) ja Zachris Topelius (1818–98). Muista runoilijoista, joiden tekstejä sävellettiin, mainittakoon Lars Stenbäck (1811–70) ja…

Orkesterimusiikki viriää

3.10.2006 / Oramo, Ilkka

Erik Ferlingin kuolema joulukuusssa 1808 ja venäläisten miehitys lamauttivat Turun Soitannollisen Seuran. Musiikinharrastus vetäytyi jälleen julkisuudesta yksityisiin piireihin, kuten oli tapahtunut myös kolmisenkymmentä vuotta aikaisemmin, kun Aurora-seuran toiminta lakkasi. Muuan…

Orkesterimusiikkia

3.10.2006 / Oramo, Ilkka

Näytelmä- ja konserttialkusoittoja Niin kauan kuin orkesteritoiminta oli katkelmallista ja vailla kiinteää pohjaa, orkesterimusiikkia syntyi vain harvakseltaan. Kun sen kuningaslaji, sinfonia, vielä oli sekä henkisesti että teknisesti mahdollisuuksien ulkopuolella, sävellettiin…

Oopperaa ja laulunäytelmiä

3.10.2006 / Oramo, Ilkka

Ensimmäinen suomalaissyntyisen säveltäjän kirjoittama ooppera – tai pikemminkin laulunäytelmä (Singspiel) – on todennäköisesti Carl Ludvig Lithanderin Säckpiparen (Säkkipillin soittaja), jota ei liene koskaan esitetty. Hänen toinen laulunäytelmänsä Lantara sen sijaan…

Kamari- ja salonkimusiikkia

3.10.2006 / Oramo, Ilkka

Keisariajan ensimmäisten vuosikymmenten kamarimusiikkituotanto Suomessa on niukkaa eikä yllä kustavilaisajan tuotannon tasolle. Turkulaisen amatöörin August Engelbergin (1817-50) keskeneräiseksi jäänyt, Maasalon (1964, 89) kuivahtavaksi luonnehtima sekstetto Strid och frid (Sota ja…

Vokaalimusiikki

3.10.2006 / Oramo, Ilkka

1800-luvun ensimmäisen puoliskon aikana suomalainen runous oli pääasiassa ruotsinkielistä, ja keskeiset runoilijat olivat: Frans Mikael Franzén (1772-1847) J. L. Runeberg (1804-77) Zachris Topelius (1818-98) Muista runoilijoista, joiden tekstejä sävellettiin, mainittakoon:…

1800-luvun virsi- ja koraalikirjat

3.10.2006 / Oramo, Ilkka

Kohti uutta virsikirjaa Vuoden 1701 virsikirja säilyi käytössä pitkään ja siitä otettiin useita uusia painoksia, joissa kieliasua oli hiukan muokattu. Vasta uskonpuhdistuksen 300-vuotisjuhlien yhteydessä 1817 ryhdyttiin – osaksi myös heräävän…

Oratorio Italiassa ja Englannissa

2.10.2006 / Murtomäki, Veijo

Italialainen oratorio Napoleonin sodat sekä niiden tuottama aristokraattisten ja kirkollisten instituutioiden lama Italiassa vähensivät ratkaisevasti mielenkiintoa vielä klassismin aikana suosittua ja alun perin Italiassa syntynyttä oratoriolajia kohtaan. Siitä tuli oopperan…

Oratorio Ranskassa

2.10.2006 / Murtomäki, Veijo

Uskonnollinen elämä ja sen mukana taide elpyi vallankumouksen jälkeen vasta vähitellen Ranskassa. Ensimmäisiä merkkejä siitä oli Napoleonin ja paavin 1801 tekemän sopimuksen vanavedessä syntynyt René de Chateubriandin kirjoitus Génie du…

Kirkollinen saksankielinen oratorio ja passio

2.10.2006 / Murtomäki, Veijo

Konsertti- ja hartausoratorioita Kirkko-oratorion pääalueita olivat protestanttinen Saksa ja Englanti, mutta myös Ranskassa niitä tehtiin huomattava määrä. Lajin tietty maallistuminen on selviö, mutta toisaalta liittyminen kirkkotilan ohella konserttisaliin ja teatteriin…

Messumusiikki ja requiem saksalaisella alueella

2.10.2006 / Murtomäki, Veijo

Maallistuminen ja cecilianismi 1800-lukua ei pidetä yleensä kirkkomusiikin suurena vuosisatana, mikä onkin osin totta, sillä maallistuminen eteni kirkon arvovallan muretessa luonnontieteiden edetessä (Darwin) ja yhteiskunnallisen radikalismin ja ateismin saadessa jalansijaa…

Messu Ranskassa ja Italiassa

2.10.2006 / Murtomäki, Veijo

Ranskalainen messusävelittäminen ei ollut kovin aktiivista eikä katkeamatonta 1800-luvulla. Vuosisadan alkupuolen, jolloin kirkkomusiikki toipui vallankumouksen tuottamasta lamasta, innostuksen (Cherubini) ja suurten kirkkoteosten valtiollisen merkityksen korostumisen jälkeen vasta vuosisadan puolivälissä alkoi…

Romantiikan kuoromusiikki

2.10.2006 / Murtomäki, Veijo

Kuoroliike instituutiona Kuorolaulu kehittävänä harrastuksena Romanttisen kuoromusiikin, suorastaan kuoroliikkeen synty liittyy osin Ranskan vallankumouksen tuottamaan joukkolauluun ja massakuoroihin, osin heräävään ja voimistuvaan kansallistunteeseen, Herderin aloittamaan kansanlaulun vaalimiseen ja yhteiskunnan porvarillistumisen…

Konsertto Iberian niemimaalla ja Italiassa

28.9.2006 / Murtomäki, Veijo

Espanjalaissäveltäjiä Espanjan ja Portugalin musiikilla on komea menneisyys: Iberian niemimaa on osallistunut eurooppalaiseen musiikkikulttuuriin täysvaltaisena jäsenenä jo keskiajalta lähtien. Jos musiikkielämä oli 1700-luvulla monilta pääosin italialaisten tuontisäveltäjien varassa – omiakaan…

Konsertto Venäjällä

28.9.2006 / Murtomäki, Veijo

Venäläisen musiikin kulta-aika Venäläisellä musiikilla on pitkät länsimaiset juurensa ensin ortodoksisen kirkkomusiikin ja 1500-1600-luvuilla puolalaisen katolisen musiikin vaikutuksen kautta. 1700-1800-luvuilla tsaristinen politiikka suuntautui aktiivisesti Italiaan, Ranskaan, Englantiin ja Saksaan päin.…

Virtuoosinen viulukonsertto

27.9.2006 / Murtomäki, Veijo

Niccolò Paganini ”Paholaisen viuluniekka”   Genovassa syntynyt Nicolò Paganini (1782–840) loi ranskalaisesta koulusta (Leclair, Guillemain, Viotti) ja pitkästä italialaistraditiosta (Tartini, Locatelli jne.) lähtien uuden standardin viulunsoitolle sekä konserttotyylille. Perinteenkin huomioon…

Konsertoivat ranskalaisteokset 1800-luvun jälkipuoliskolla

27.9.2006 / Murtomäki, Veijo

Uhraus soitinmusiikin puolesta Soitinmusiikki oli vielä 1800-luvun puolivälin jälkeen Ranskassa hankalassa asemassa, sillä teatteri, ooppera eri muodoissaan ja baletti olivat musiikkielämän keskiössä. Tyypillinen on pariisilainen lehtiartikkeli vuodelta 1860: ”Näinä aikoina…

Pianokonserttoja Lisztin ja Brahmsin välissä

27.9.2006 / Murtomäki, Veijo

Joachim Raff Joachim Raffia (1822–82) arvostettiin 1870-luvulla Saksassa Wagnerin ja Brahmsin tasoisena säveltäjänä. Hänen musiikkinsa oli tosin uudenaikaista, melodiikassaan anteliasta, loisteliastakin, muttei koskaan ajassaan äärimmäisen modernia. Raffin teoksia soitettiin säännönmukaisesti…

Sinfoninen konsertto: Liszt ja Brahms

27.9.2006 / Murtomäki, Veijo

Konsertosta sinfonian rinnakkaislaji Virtuoosikonserton, jossa orkesteri tyytyy lähinnä säestämään, konserttomuotoinnovaatioiden, joissa kokeiltiin osien määrällä ja suhteilla, läpisäveltämisen eli orkesteri- ja sooloritornellovaiheiden yhteensulauttamisen sekä perinteisen ritornellosonaattikonserttomuodon rinnalle kehittyi vähitellen 1800-luvun eräs…

Romanttisen konserton varhaisvaiheet

27.9.2006 / Murtomäki, Veijo

Pariisin koulu viulukonserton parissa Pariisin koulu muodostaa sillan 1700-luvun viulutaiteen ja 1800-luvun viuluvirtuosismin välillä. Kaikki viulistit ja viuluoppilaat tuntevat koulun kuuluisimmat edustajat, jotka loivat perustan modernille viulupedagogiikalle. Pariisin koulun edustajien…

Romanttinen konsertto

27.9.2006 / Murtomäki, Veijo

Konsertto sankarin symbolina Konsertto solistien näytöskappaleena 1800-luku oli nimenomaan soitinvirtuoosien aikaa. Tuolloin soittimien teknisiä mahdollisuuksia laajennettiin tuntuvasti sekä eri instrumenttien soittotekniikkaa ja niiden yksittäisiä osa-alueita kehitettiin aiemmin kokemattomaan taituruuteen, näyttävyyteen…

Varhainen kristillinen kirkkolaulu

11.9.2006 / Tuppurainen, Erkki

Musiikin ulottuvuudet Edellä kuvatun kaltaisen musisoinnin yhteydessä puhutaan usein musiikin ekstaattisesta ulottuvuudesta. Musiikin liittyessä uskontoon nousee usein esille myös musiikillinen symboliikka. Näin tapahtui Mesopotamiassa sekä Egyptissä, ja näin lienee käynyt…

Ranskan Schola cantorum -säveltäjiä

22.8.2006 / Murtomäki, Veijo

Schola cantorumin merkitys Vincent d’Indyn (1851–1931) toiminnassa, joka tiivistyi institutionaaliseksi hänen yhdessä Charles Bordés’n ja Alexandre Guilmantin kanssa perustamansa Schola cantorumin (1894–) myötä, oli johtotähtenä Franckin, hänen opettajansa (1872–) perinnön…

Uuden tyylin airueita Ranskan orkesterimusiikissa: Paul Dukas

22.8.2006 / Murtomäki, Veijo

Saksalaisvaikutteista ranskalaiseen henkeen Ranskan orkesteri- ja soitinmusiikin uusi ajanjakso alkoi Kansallisen musiikkiyhdistyksen, Société Nationale de Musique, perustamisesta 1871 Preussille hävityn sodan jälkeen mottonaan ars gallica (gallialainen/ranskalainen taide). Sen tehtävänä oli…

Ranskalainen orkesterimusiikki Ars gallicassa

22.8.2006 / Murtomäki, Veijo

Kansallinen musiikkiyhdistys ja Schola cantorum Ranskalainen musiikkielämä ei paljoa rohkaissut omia soitin-, etenkään orkesterisäveltäjiä. Vaikka oli olemassa vakiintuneita orkestereita konserttisarjoineen, niissä pääsi esille lähinnä saksalaismusiikki. Kuuluisa oli Jules Pasdeloup’n (1819–87)…

Romanttinen ranskalaissinfonia

22.8.2006 / Murtomäki, Veijo

Hector Berliozin lisäksi 1800-luvun molemmin puolin Ranskassa oli muutamia merkittäviä orkesterisäveltäjä: Henri Reber, Georges Mathias (sinfonia op. 22, n. 1854), Félicien David, Adolphe Blanc, Théodore Gouvy (neljä sinfoniaa ennen 1880;…

Ranskan varhainen romantiikka: Onslow ja Farrenc

21.8.2006 / Murtomäki, Veijo

Oopperan kulttuuri Ooppera oli ranskalaisessa musiikkielämässä keskeisessä asemassa, eikä etenkään soitinmusiikille ollut 1800-luvun alkupuoliskolla samanlaista tilausta kuin saksalaisella alueella, jossa oli laaja porvarillinen käyttäjäkunta ja jossa syntyi sinfoniakonserttikulttuuri. Lisäksi sävellyskoulutuksessakin…

Orkesterisäveltäjiä saksalaisessa myöhäisromantiikassa

17.8.2006 / Murtomäki, Veijo

Vaikka 1800-luvun lopun ja 1900-luvun vaihteen kuvaa saksalaissinfoniikasta värittävät vahvasti Brucknerin, Brahmsin, Straussin ja Mahlerin jättiläishahmot, heidän rinnaltaan löytyy kosolti hienoja säveltäjiä, joista osa edustaa klassistista asennoitumista, osa myöhäis- ja…

Gustav Mahler

17.8.2006 / Murtomäki, Veijo

Gustav Mahler (1860–1911) oli böömiläissyntyinen juutalainen kapellimestarisäveltäjä, jota pidettiin yhtenä aikansa parhaista orkesterinjohtajista. Hän toimi Wienin oopperan johtajana (1897-1907) ja New Yorkin Metropolitan-oopperan kapellimestarina (1908-). Konserttimatkoillaan Mahler kävi jopa Suomessa…

Richard Strauss

17.8.2006 / Murtomäki, Veijo

Richard Strauss (1864–1949) oli Mahlerin ohella aikansa menestyksekkäimpiä kapellimestarisäveltäjiä: hän toimi Münchenin, Weimarin, Berliinin ja Wienin oopperan johtajana. Strauss sävelsi kaikkiaan lähes 50 orkesteriteosta (1873-), joista 12 on suuria ohjelmallisia…

Sinfonian uusi tuleminen ja klassiset romantikot

17.8.2006 / Murtomäki, Veijo

Sinfoniasäveltämisen aukko vai ei? Sinfonia koki saksalaisen nykykäsityksen mukaan uuden tulemisen 1860-70-luvuilla (Dahlhaus) – tai pikemminkin kyseessä on suurmieskultin tuottama näköharha, sillä sinfonioita toki sävellettiin koko ajan, mutta tuolloin sinfonia…

Orkesterin ja orkesterimusiikin uudistajat: ohjelmasinfonia ja sinfoninen runo

17.8.2006 / Murtomäki, Veijo

Hector Berlioz Saksan 1800-luvun alkupuoliskon orkesterimusiikki oli vain kohtalaisen innovatiivista. Sinfoniassa seurattiin muutamin poikkeuksin vanhaa neliosaista muotoa, joskin ohjelmallisia piirteitäkin alettiin hyödyntää (Spohr) sekä kehittää kuvallisuutta ja luonnehtivuutta romanttisen ilmaisun…

Romantiikan sinfonia

16.8.2006 / Murtomäki, Veijo

Beethoven esikuvana, haasteena ja velvoituksena Orkesterimusiikin kehitystä 1800-luvulla sekä inspiroi että varjosti Beethovenin antama malli, joka vaikutti monista säveltäjistä musertavalta, jopa ylivoimaiselta seurata. Jotkut säveltäjät taas kokivat Beethovenin musiikin haastavana…

Richard Wagner

1.8.2006 / Murtomäki, Veijo

Artikkeli on julkaistu alun perin Helsingin Sanomissa. Uudelleenjulkaisu oikeudenomistajien luvalla. Wagner – oopperan itsekeskeinen nero – teki myyteistä kertomuksia vallasta sekä moderneja rakkauskertomuksia Richard Wagner (1813-83) on eräs musiikinhistorian kiistellyimpiä…

Liszt kirkkomusiikkisäveltäjänä — pyhimys vai huijari

1.8.2006 / Murtomäki, Veijo

Artikkeli on julkaistu alun perin Helsingin Sanomissa. Uudelleenjulkaisu oikeudenomistajien luvalla. Franz Lisztin (1811-86) Weimarin-vuosien 1848-61 seuralainen, prinsessa Wittgenstein kirjoitti 1870-luvulla: ”Lisztiä on pidetty aina hulluna, huijarina, kaupankäyntiä harjoittavana virtuoosina. Minulle…

Pyhä Palestrina paistattelee pilven päällä

1.8.2006 / Murtomäki, Veijo

Artikkeli on julkaistu alun perin Helsingin Sanomissa. Uudelleenjulkaisu oikeudenomistajien luvalla. ”Kirkkomusiikin pelastaja” – hengen mies vai rahastava opportunisti? Kirkkomusiikin puhdistaja? Vastauskonpuhdistuksen voimat tiivistivät rintamaansa musiikissakin rivakasti. Jo 1528 Pariisin synodi…

Rzewski on aikamme etummaisia pianosäveltäjiä

1.8.2006 / Murtomäki, Veijo

Artikkeli on julkaistu alun perin Helsingin Sanomissa. Uudelleenjulkaisu oikeudenomistajien luvalla. Improvisaation ja eri musiikkien liitto on tuottanut omintakeisia pianoteoksia Osallistuvuus on estänyt läpilyöntiä musiikkiteollisuudessa Kukapa 70-lukulainen ei osaisi joukkolaulua !El…

Glazunov ja sinfoninen ongelma

1.8.2006 / Murtomäki, Veijo

Artikkeli on julkaistu alun perin Helsingin Sanomissa. Uudelleenjulkaisu oikeudenomistajien luvalla. Klassikon asema jo nuorena Kuolemansa jälkeen lähes unohdetun, mutta nyt taas varovaisessa nousussa olevan Aleksandr Glazunovin (1865-1936) ura muistuttaa paljossa…

Dohnányin palautettu maine

31.7.2006 / Murtomäki, Veijo

Artikkeli on julkaistu alun perin Helsingin Sanomissa. Uudelleenjulkaisu oikeudenomistajien luvalla. Ernö Dohnányi oli 1900-luvun viipyvän romantiikan viimeinen edustaja Politiikan vuoksi turmeltunut maine? On vaikea sanoa, johtuuko Ernö Dohnányin (1877-1960) vitkainen…

Feinberg, venäläinen musiikkinero löytyi

31.7.2006 / Murtomäki, Veijo

Artikkeli on julkaistu alun perin Helsingin Sanomissa. Uudelleenjulkaisu oikeudenomistajien luvalla. Samuil Feinberg on musiikinhistorian tärkeimpiin kuuluva pianistisäveltäjä Kaksitoista sonaattia silloittavat Skrjabinin ja Prokofjevin Avantgarde-liikkeitä 1900-luvun alun Venäjällä Viime vuosikymmeninä on…

Charpentierin kunniakas paluu

31.7.2006 / Murtomäki, Veijo

Artikkeli on julkaistu alun perin Helsingin Sanomissa. Uudelleenjulkaisu oikeudenomistajien luvalla. Ranskan barokkimusiikin suurhahmo on saanut ansaitsemansa paikan parnassolla Lullyn ja Delalanden varjoon jäänyt säveltäjä sai kärsiä italialaissuuntautumisestaan Mielestään ylenkatsottu säveltäjä…

Medtner — pianosäveltäjien suuri tuntematon

26.5.2006 / Murtomäki, Veijo

Artikkeli on julkaistu alun perin Helsingin Sanomissa. Uudelleenjulkaisu oikeudenomistajien luvalla. Sonaatit kuuluvat lajin eliittiin Nikolai Medtner lienee suurelle yleisölle melko outo nimi. Pianisteistakin hänet tuntee ani harva. Ja jos tuntee,…

Klassisen sinfonian uudet kasvot

26.5.2006 / Murtomäki, Veijo

Artikkeli on julkaistu alun perin Helsingin Sanomissa. Uudelleenjulkaisu oikeudenomistajien luvalla. Vanhal, Dittersdorf, Kozeluch, Rosetti, Kraus ja kumppanit tulevat Vielä kymmenisen vuotta sitten tämä artikkeli olisi jäänyt kirjoittamatta. Malja valistavalle äänilevyteollisuudelle!…

Pohjoismaiden keskiaikainen kirkkomusiikki

24.5.2006 / Tuppurainen, Erkki

Kun pohjoiset kansat ensimmäisen vuosituhannen lopulla mm. ”Pohjolan apostolin” Ansgariuksen johdattamina tutustuivat kristinuskoon, lännen kirkon jumalanpalvelukset olivat pitkälti vakiintuneet, ja gregoriaanisen laulun osalta oli havaittavissa jo taantumisen merkkejä. Pohjoismainen jumalanpalvelusmusiikki…

Gregoriaanisen kirkkolaulun muodot

24.5.2006 / Tuppurainen, Erkki

Lännen kirkossa latinaksi toimitettujen jumalanpalvelusten järjestykset muodostuivat eri aikoina ja eri paikoissa erilaisiksi, vaikka yhtenäistämispyrkimyksiä jatkuvasti esiintyikin. Rukoushetkien musiikki rakentui ennen kaikkea psalmilaulun varaan. Musiikinhistoriassa päähuomio keskittyi kuitenkin messuun eli…

Keskiajan moniääninen kirkkomusiikki

24.5.2006 / Tuppurainen, Erkki

Lännen kirkon musiikissa 800-luvulta alkaen esiintyvä moniäänisyys liittyy läheisesti tropeerauskäytäntöihin ja siis myös proprium-teksteihin. Moniäänisyyden kehittyminen vaikutti puolestaan nuottikirjoitukseen, koska se edellytti määrämittaisten sävelkestojen ilmaisemista. Näin päädyttiin ns. modaalisen notaation…

Gregoriaanisen kirkkolaulun alkuvaiheet

24.5.2006 / Tuppurainen, Erkki

Paavi Gregorius Suuren aikana koottiin Liber antiphonarius -niminen liturgisen musiikin peruskokoelma. Hänen nimensä mukaan lännen kirkon latinankielistä laulua on pitkään (tosin vasta 900-luvulta lähtien) kutsuttu gregoriaaniseksi lauluksi tai koraaliksi (cantus…

Messiaen — urkujen skolastikko ja mystikko

23.5.2006 / Murtomäki, Veijo

Artikkeli on julkaistu alun perin Helsingin Sanomissa. Uudelleenjulkaisu oikeudenomistajien luvalla. Katolisen säveltäjäneron urkumusiikki ylistää Luojaa ja kaikkea luotua. Olivier Latryn kokonaislevytys on ensiluokkaisen vakuuttava. Suuren yleisön arvostamaa urkumusiikkia Urkumusiikki on…

Uutta Mozartia päivänvaloon!

23.5.2006 / Murtomäki, Veijo

Artikkeli on julkaistu alun perin Helsingin Sanomissa. Uudelleenjulkaisu oikeudenomistajien luvalla. Viisasten kivi on hykerryttävä löytö Saako olla uutta Mozartia vuosituhannen alkajaisiksi, vieläpä oopperaa! Kyseessä on sensaatio. Siltikin, vaikkei tarjolla ole…

Jumalanpalveluksen ja kirkkolaulun perustyypit

23.5.2006 / Tuppurainen, Erkki

Liturgioiden eriytyminen Välimeren itäosissa muotoutuneista jumalanpalveluskäytännöistä on erotettu mm. syyrialainen, armenialainen, egyptiläinen (koptilainen), bysanttilais-kreikkalainen ja melkiittinen liturgia. Niissä tekstien lukemiseen / laulamiseen liittyhivät yleisesti hymnit tai muut vapaatekstiset laulut. Koptilainen…

Vivaldi: barokkioopperan erotiikkaa ja eksotiikkaa

22.5.2006 / Murtomäki, Veijo

Artikkeli on julkaistu alun perin Helsingin Sanomissa. Uudelleenjulkaisu oikeudenomistajien luvalla. Viulupappi-Vivaldi oli myöhäisbarokin Venetsian suosituin oopperasäveltäjä Vuosisadallamme tapahtuneen renessanssin myötä Vivaldista on tullut suuren yleisön rakastama säveltäjä samalla, kun älyköt…

Telemann — Saksan Bergman

19.5.2006 / Murtomäki, Veijo

Artikkeli on julkaistu alun perin Helsingin Sanomissa. Uudelleenjulkaisu oikeudenomistajien luvalla. Ikinuori suuruus, jolle saksalaiset kostivat, ettei ollut kuin Bach, köyhä tai sairas Aikalaistensa pitämä säveltäjä ”Saksan musiikin kruunu”, ”isänmaamme todellinen…

Séverac — maalaissäveltäjä Debussyn ja Ravelin varjossa

18.5.2006 / Murtomäki, Veijo

Artikkeli on julkaistu alun perin Helsingin Sanomissa. Uudelleenjulkaisu oikeudenomistajien luvalla. Izumi Tateno teki tärkeän Séverac-levytyksen Olisiko niin, että pääkaupungin ulkopuolella asuva provinssisäveltäjä ei voi saada samanlaista huomiota osakseen eikä yhtäläistä…

Schubert rikkoi liedeissään lyyrisen seurapiirilaulun rajat

18.5.2006 / Murtomäki, Veijo

Artikkeli on julkaistu alun perin Helsingin Sanomissa. Uudelleenjulkaisu oikeudenomistajien luvalla. Historialliset äänitteet näyttävät liedin dramaattiset mahdollisuudet Samana vuonna 1811, kun 14-vuotias Franz Schubert (1797-1828) kirjoitti ensimmäiset liedinsä, Leipziger Allgemeinen Zeitungissa…

Purcell, Britannian Orfeus, on maineensa ansainnut

18.5.2006 / Murtomäki, Veijo

Artikkeli on julkaistu alun perin Helsingin Sanomissa. Uudelleenjulkaisu oikeudenomistajien luvalla. ”Englannilla ei ole koskaan ollut suurempaa neroa musiikissa.” (Roger North) ”Jos Purcell olisi elänyt, hän olisi kirjoittanut parempaa musiikkia kuin…

Gallialaissinfonikko Magnardin ura katkesi kesken

16.5.2006 / Murtomäki, Veijo

Artikkeli on julkaistu alun perin Helsingin Sanomissa. Uudelleenjulkaisu oikeudenomistajien luvalla. Ranskan kansallissankari Albéric Magnard on löydetty vähitellen muuallakin. Vain 21 opuksen tuotanto on suppeudestaan huolimatta laadukas. Kuulaan katkennut ura Hieman…

Poulenc oli pianon postmoderni mestari

16.5.2006 / Murtomäki, Veijo

Artikkeli on julkaistu alun perin Helsingin Sanomissa. Uudelleenjulkaisu oikeudenomistajien luvalla. Satavuotissynttärijuhliaan pilvenlongalta seuraileva Francis Poulenc (1899-1963) oli hulvaton, määritelmiä pakeneva säveltäjä, joka ei itsekään oikein ymmärtänyt ominaislaatuaan. Poulenc tunnusti (1919):…

Chabrier — kujeen ja ilveilyn mestari

11.5.2006 / Murtomäki, Veijo

Artikkeli on julkaistu alun perin Helsingin Sanomissa. Uudelleenjulkaisu oikeudenomistajien luvalla. Francis Poulenc toteaa kirjassaan (1960) Emmanuel Chabrieristä (1841-94), säveltäjästä, jota hän rakasti yli kaiken, että ”tämä toi Ranskan musiikkiin hellyyden…

Saint-Saënsin piristäviä pianokonserttoja

27.4.2006 / Murtomäki, Veijo

Artikkeli on julkaistu alun perin Helsingin Sanomissa. Uudelleenjulkaisu oikeudenomistajien luvalla. Saint-Saënsin konsertot ovat lajin merkkiteoksia. Stephen Hough’n levytykset tekevät musiikille oikeutta. Takavuosina musiikinhistorian kirjoissa luki lähes pääsääntöisesti, että Camille Saint-Saëns…

Alkan — pianon nero vai Frankenstein?

12.4.2006 / Murtomäki, Veijo

Artikkeli on julkaistu alun perin Helsingin Sanomissa. Uudelleenjulkaisu oikeudenomistajien luvalla. Ainoa seikka, jonka musiikki-ihmiset yleensä tietävät Alkanista, on sekin ilmeisesti virheellinen. Legendan mukaan Alkan kuoli kirjakaapin alle sen romahdettua hänen…

Krisitillisen kirkon musiikin juuret

21.2.2006 / Tuppurainen, Erkki

Kristillisen kirkon musiikin juuret Lähi-idän kulttuureissa ei tunneta sanaa ’musiikki’, joka on kreikkalaisperäinen, alunperin lähes kaiken esteettisen elämänpiirin, mm. runouden, draaman ja tanssin sisältävä käsite. Puhdasoppisen islamin piirissä ei myöskään…

Manierismi Italiassa ja varhainen quattrocento

3.2.2006 / Murtomäki, Veijo

Ranskalais-italialainen manierismi 1300-luvun aikana Etelä-Ranskan ruhtinashovit sekä Avignonin paavinhovi olivat tekemisissä Pohjois-Italian ruhtinassukujen ja kaupunkien kanssa. Italialaiset ruhtinasperheet pyrkivät järjestämään hovinsa yhtä lailla taiteita ja tieteitä suosiviksi kuin pohjoiset esikuvansa.…

Ars subtilior -säveltäjiä Ranskassa

3.2.2006 / Murtomäki, Veijo

Ensi kertaa musiikinhistoriassa tunnetaan nimeltä suuri joukko säveltäjiä, vaikka monen henkilöllisyys on jäänytkin avoimeksi. Useissa tapauksissa säveltäjien elämänvaiheista tiedetään vain joitain sattumanvaraisia yksityiskohtia, joista monet ovat peräisin sävellysten sisältämien tekstien…

Johannes Brahms

2.2.2006 / Murtomäki, Veijo

Johannes Brahms (1833–97) kamppaili sinfonialajin omaksumiseksi pitkään, pari vuosikymmentä. Brahmsia ahdisti Schumannin ihastunut lausunto (1853) hänestä “Messiaana”, joka yksin oli arvollinen astumaan Beethovenin saappaisiin ja jatkamaan siitä, mihin tämä jäi…

Urkupainotteisia ranskalaissäveltäjiä

26.1.2006 / Murtomäki, Veijo

Ranskassa oli 1600–1700-luvuilla pitkä ja ansiokas klaveeritraditio, joka jossain määrin kärsi vallankumouksen pyörteissä, kun cembaloja ja urkuja hävitettiin ja osa uruista pelastui vain ihmeen kaupalla tai urkureiden (mm. Balbastre) rohkean…

Pianopainotteisia ranskalaissäveltäjiä

24.1.2006 / Murtomäki, Veijo

Ranskassa oli 1600-1700-luvuilla pitkä ja ansiokas klaveeritraditio, joka jossain määrin kärsi vallankumouksen pyörteissä, kun cembaloja hävitettiin vanhan järjestelmän soivina ylellisyyssymboleina ja urkuja tuhottiin yleisen kirkonvastaisen mielialan ja ateistisen ajattelun innoittamana.…

Bysantin laulutaiteesta ja laulajista

9.12.2005 / Seppälä, Hilkka

Laulu – jumalanpalveluksen ääni Ortodoksisen kirkkolaulun lähtökohtana on varhaiskristillinen käytäntö ja ne laulun säännöt, jotka kristallisoituivat käyttöön kristillisessä Bysantin keisarikunnassa. Kirkkomusiikilla on ikonitaiteen tavoin normatiivinen luonne ja se on yksinomaan…

Itäslaavilainen kirkkomusiikki uudella ajalla

8.12.2005 / Harri, Jopi

Jakautuminen itäiseen ja läntiseen haaraan Kirkko suurvaltojen puristuksessa Baltiaan syntyi 1300-luvulla uusi suurvalta, Liettua, jonka alue oli laajentunut Itämereltä Mustallemerelle ja kattoi suurimman osan nykyisistä Valko-Venäjästä ja Ukrainasta. Vuonna 1386…

Itäslaavilainen kirkkomusiikki keskiajalla

8.12.2005 / Harri, Jopi

Kirkkovuosi: sanctorale itäslaavilainen kirkkomusiikki Itäslaavien kääntyminen kristinuskoon Itäslaavilainen kirkkomusiikki on itäslaavilaisten kansojen (nykyisten venäläisten, ukrainalaisten ja valkovenäläisten) jumalanpalvelusmusiikkia. Enemmistö itäslaaveista on ortodokseja, mutta osa Keski-Euroopan itäslaaveista on historian kuluessa liittynyt…

Ranskalaisnaiset laulusäveltäjinä

17.11.2005 / Murtomäki, Veijo

Garcia-suku Espanjalaislaulaja, -säveltäjä ja -opettaja Manuel Garcían (1775-1832) lapsista kaksi tytärtä, Maria Malibran ja Pauline Viardot olivat 1800-luvun juhlittuja laulajattaria, samalla päteviä säveltäjiä. Myöhemmin Manuel García juniorista (1805-1906) tuli 1800-luvun…

Myöhäisiä mélodie-säveltäjiä

17.11.2005 / Murtomäki, Veijo

Déodat de Séverac Talonpoikaismuusikko Déodat de Séverac (1872–1921) tarjoaa mielenkiintoisen esimerkin ehkä ensimmäisen polven takaisin maalle palanneista, juuriaan etsivistä muusikoista. Séverac syntyi Etelä-Ranskassa ja hän kävi koulunsa Toulousessa. Opiskeltuaan Pariisin…

Mélodien mestarit

17.11.2005 / Murtomäki, Veijo

Gabriel Fauré Gabriel Fauré (1845–1924) on Ranskan kaikkein merkittävimpiä laulusäveltäjiä Claude Debussyn ja Maucice Ravelin rinnalla, kenties sen suurin mestari tuotannon laajuuden ja laadun perusteella, Franz Schubertin ja Robert Schumannin…

Ranskalaisen laulun kukoistus

17.11.2005 / Murtomäki, Veijo

César Franck César Franck (1822–90) ei ollut täysin kotonaan mélodien kirjallista sivistystä ja hienostunutta prosodiaa, tekstin lausuntaa melodian keinoin vaativassa maailmassa; melodian painotukset ovat toisinaan hänellä poikkiteloin kielen kanssa. Franck…

Mélodie

17.11.2005 / Murtomäki, Veijo

Mélodien synty Ranskalaisia lauluja alettiin vähitellen kutsua nimellä mélodies. Ensimmäisen kerran termiä käytettiin, kun Franz Schubertin lauluja julkaistiin Ranskassa 1830-luvun alussa. Uusi laji kehkeytyi 1830-luvulla ja se oli saksalaisen liedin,…

Romantiikan nainen laulusäveltäjänä

15.11.2005 / Murtomäki, Veijo

Nainen 1800-luvun musiikkielämässä Nainen muusikkona Tyttöjen kasvatus saattoi 1800-luvulla monesti olla lähes yhtä monipuolista kuin poikienkin, joten ei ihme, jos liberalisoituvassa porvarillisessa yhteiskunnassa nainen musiikin harjoittajana ei jäänyt enää ehdottomaksi…

Myöhäiset liedsäveltäjät

15.11.2005 / Murtomäki, Veijo

Richard Strauss Liedsäveltäjä Richard Strauss (1864–1949) sävelsi yli 200 liediä, joista vain osa on nykyään tunnettuja. Suurin osa lauluista syntyi 1885-1906 hänen vaimolleen, sopraano Pauline de Ahnalle. Aviopari esiintyi myös…

Liedin mestarisäveltäjät: Brahms ja Wolf

15.11.2005 / Murtomäki, Veijo

Johannes Brahms Soitinsäveltäjä laulujen parissa Ollakseen 1800-luvun jälkipuoliskon merkittävin saksalainen soitinsäveltäjä on huomionarvoista, että Johannes Brahmsin (1833–97) opuksista puolessa on mukana lauluääni. Brahms sävelsi 43 vuodessa (1853–96) ison laulutuotannon: 277…

Biedermeier ja romantiikka laulussa: Mendelssohn ja Schumann

15.11.2005 / Murtomäki, Veijo

Biedermeier ja romantiikka Biedermeier-tyyli Napoleonin sotien ja Wienin kongressin jälkeinen aika merkitsi rauhallisemman, joskin myös valvotumman (sensuuri ja urkinta) ajan koittamista, jolloin porvaristo vetäytyi sodista väsyneenä oman kodin rauhaan vaalimaan…

Piano-ja oopperasäveltäjät laulun parissa

15.11.2005 / Murtomäki, Veijo

Franz Liszt Laulutuotanto Franz Liszt Franz Lisztin (1811–86) yli 80 laulua saksan-, ranskan-, italian-, unkarin-, venäjän- ja englanninkielisiin runoihin kattavat hänen elämästään yli 40 vuotta ja ovat siten hänen tuotannossaan…

Franz Schubert

15.11.2005 / Murtomäki, Veijo

Schubert liedin luojana Liedin historia itsenäisenä taidelajina alkaa oikeastaan vasta Franz Schubertista (1797–1828), jota ennen se oli ollut lähinnä seurallista musisointia: kotimusiikista tuli Schubertin sävellyksissä konserttilaulua. Sanan ja musiikin ykseydestä…

Muita varhaisia liedsäveltäjiä

15.11.2005 / Murtomäki, Veijo

Vaikka Franz Schubertin hahmo tuntuu helposti kohoavan saksalaisen laulun historiassa ylitse muiden, on syytä muistaa, että Schubert kokosi yhtäältä yhteen toisten keksintöjä ja jalosti mallejaan pidemmälle. Toisaalta rinnan hänen kanssaan…

Saksalaisen liedin varhaisvaiheet ja lied-runous

15.11.2005 / Murtomäki, Veijo

Esiromanttinen lied: Sturm und Drang Varhaisvaihe: kenraalibassolaulusta klaveerilauluun Liedin (Lied = saksalainen laulu) historiallisen taustana on 1700-luvun saksalainen laulukirjallisuus. Se oli barokin aikana ja vielä 1700-luvun puoliväliin saakka continuo- tai…

Perinnelajit

4.11.2005 / Oramo, Ilkka

Kalevalaisessa lauluperinteessä esiintyy useita eri lajeja, joita folkloristiikassa on eroteltu perinnelajianalyysin keinoin. Kun emme voi tietää, tiedostivatko ja tunsivatko runonlaulajat ja heidän kuulijansa itse runoissaan eri lajeja, lajiluokituksen täytyy perustua…

Virsikirjan vaiheita

4.11.2005 / Oramo, Ilkka

Milloin kansankielisiä virsiä ensi kerran laulettiin Suomen kirkoissa, on hämärän peitossa. Ainakin suuriin juhlapyhiin liittyviä leisejä, Kyrie eleison -huudahduksesta kehittyneitä kansankielisiä kirkkolauluja, lienee ollut käytössä jo Maunu Särkilahden piispankaudella 1400-luvun…

Urkuja ja urkureita

4.11.2005 / Oramo, Ilkka

Katolisena aikana kirkkomusiikki oli ensi sijassa laulettua musiikkia. Rooman kirkko suhtautui torjuvasti tai ainakin epäluuloisesti soitinten käyttöön, sillä suloisten sointien aistillisen lumon pelättiin johtavan kirkkokansan ajatukset pois pääasiasta, Jumalan sanan…

Piae Cantiones

4.11.2005 / Oramo, Ilkka

Uskonpuhdistuksen ajan merkillisimpiä ilmiöitä on vuonna 1582 julkaistu latinankielinen cantiokokoelma Piae Cantiones Ecclesiasticae et Scholasticae Veterum Episcoporum, in Inclyto Regno Sueciae paßim vsurpatae, nuper studio viri cuiusdam Reuerendiß: de Ecclesia…

Tukholman verilöylystä Uudenkaupungin rauhaan

4.11.2005 / Oramo, Ilkka

Myöhäiskeskiajan pohjoismainen valtioliitto Kalmarin unioni (1397-1523) hajoaa ruotsalaisten noustua kapinaan tanskalaisia vastaan. Tanskalainen unionikuningas Kristian II pyrkii nujertamaan ruotsalaisten vastarinnan ja järjestää 1520 Tukholman verilöylyn, jossa mestauttaa satakunta unionin vastustajaa.…

Ensimmäiset protestanttiset messukirjat

4.11.2005 / Oramo, Ilkka

Lutherin Saksalainen messu (1526) Uskonpuhdistus toi mukanaan uuden jumalanpalvelusjärjestyksen. Martti Luther julkaisi ensin opillisia uudistuksia sisältävän latinankielisen messukirjan Formula missae (1523), ja kolme vuotta myöhemmin ilmestyi Deutsche Messe und Ordnung…

Jälkiromanttisia piano- ja urkusäveltäjiä

21.10.2005 / Murtomäki, Veijo

Ferruccio Busoni Ferruccio Busoni (1866–1924) oli Sibeliuksen elinaikainen ystävä ja tämän musiikin puolestapuhuja, jonka Wegelius onnistui saamaan Helsingin musiikkiopiston opettajaksi 1888–90. Busoni oli monipuolinen italialais-saksalainen lahjakkuus: pianisti, kapellimestari, säveltäjä ja…

Romantiikan piano- ja urkusäveltäjiä suurten varjossa

21.10.2005 / Murtomäki, Veijo

Gioachino Rossini Gioachino Rossini (1792–1868) mielletään toki enemmän oopperasäveltäjäksi, mihin nähden on suuri yllätys havaita hänen olleen myös tuottelias pianosäveltäjä. Hänen myöhäinen 158 kappaleen kokoelmansa Péchés de vielleisse (Vanhuudensyntejä, 1857-68)…

Johannes Brahms

21.10.2005 / Murtomäki, Veijo

Johannes Brahmsin (1833–97) pianomusiikin lähtökohtana ei ole Chopinin eleganssi eikä Lisztin orkestraalinen retoriikka, vaan Beethovenin puhtaaseen musiikilliseen ajatteluun perustuva askeettisempi linja ja Schumannin edustama poeettinen, ei-ohjelmallinen tunnelmallisuus ja klassismin arvostamisen…

Franz (Ferenc) Liszt

20.10.2005 / Murtomäki, Veijo

Liszt säveltäjänä ja ihmisenä Lisztin merkitys Franz (Ferenc) Liszt (1811–86) oli unkarilaissyntyinen kosmopoliittipianisti, kapellimestari ja säveltäjä, romantiikan ja 1800-luvun keskeisiä hahmoja ja musiikillisia suunnannäyttäjiä. Hänen elämänsä, taiteilijakohtalonsa, musiikkinäkemyksensä, osallistuvuutensa ja…

Frédéric (Fryderyk) Chopin

20.10.2005 / Murtomäki, Veijo

Pianon bel canto -säveltäjä ylitse muiden Frédéric (Fryderyk) Chopin (1810–49) oli romanttiseksi ajatellun, yhtäältä lyyrisen ja haaveellisen, toisaalta toiminnallisen ja kertovan pianomusiikin ruumiillistuma, pianistisäveltäjä, joka sai pianon soimaan niin kuin…

Fanny Mendelssohn-Hensel ja Felix Mendelssohn

20.10.2005 / Murtomäki, Veijo

Fanny Mendelssohn-Hensel (1805–47) oli Felix Mendelssohnin (1809–47) vanhin sisar. Sisaruksilla oli äärimmäisen läheiset suhteet niin musiikillisesti kuin psyykkisestikin: kun Fanny kuoli 14.5.1847 kesken kuoroharjoituksen, Felix seurasi perässä saman vuoden marraskuussa.…

Robert ja Clara Schumann

20.10.2005 / Murtomäki, Veijo

Robert Schumann Pianovirtuoosista pianosäveltäjäksi Robert Schumann (Zwickau 1810–Endenich/Bonn 1856) syntyi Zwickaussa kirjakustantajaisän ja musikaalisen äidin perheeseen. Hän opiskeli Leipzigissa Friedrich Wieckin johdolla pianonsoittoa ja suunnitteli pianovirtuoosin uraa, mutta se katkesi…

Varhaisromantiikan pianosäveltäjät

19.10.2005 / Murtomäki, Veijo

Vaikka useimmat varhaisromantiikan pianosäveltäjät elivät yhtä aikaa myöhäisklassisen ajan säveltäjien – Beethovenin, Clementin, Cramerin, Hummelin jne. – kanssa, hämmästyttävää on se pianistisen kirjoitustavan muutos, joka leimasi uuteen tyyliin kuuluvia pianistisäveltäjiä.…

Yleistä romantiikan piano- ja urkumusiikista

19.10.2005 / Murtomäki, Veijo

Piano ja pianomusiikki Pianomusiikin kehitys 1800-luvulla oli seurausta pianonrakennustaiteen ja säveltämisen välisestä vuorovaikutuksesta: pianon muoto muuttui, koko tuli suuremmaksi, siitä tuli metallirunkoinen ja kielten jännitys lisääntyi, jolloin soitin kasvoi voimakasäänisemmäksi.…

Latinankielinen kirkkolaulu ja sen lähteet

17.10.2005 / Oramo, Ilkka

Kirkkolaulusta Suomen hiippakunnassa ei varhaisimmilta ajoilta ole välitöntä tietoa, mutta on lupa olettaa, että sen keskuksiksi muodostuivat tuomiokirkko ja muut suurempien seurakuntien kirkot sekä luostarit, joita perustettiin vanhoille kauppapaikoille. Myös…

Keskiaikainen balladi

11.10.2005 / Oramo, Ilkka

Pohjoismaisen balladin juurten on arveltu olevan Tanskassa, jossa sen kukoistuskausi sattui todennäköisesti sadan vuoden jaksolle 1200-luvun puolivälistä 1300-luvun puoliväliin. Toisen teorian mukaan skandinaavinen balladi olisi syntynyt Norjassa. Vaikutteita tanskalaisen balladin…

Trecenton soitinmusiikki ja notaatio

7.10.2005 / Murtomäki, Veijo

Soitinmusiikki Soittimet kirkon ongelmana Soitinmusiikkia kohtaan tunnettiin kirkon taholta jatkuvasti epäilystä, sillä soittimien yhteydet maalliseen musisointiin olivat niin ilmeiset ja monenlaiset. Normaalikäsityksen mukaan soittimet olivat lähtöisin paholaisesta. Tosin soittimia käytettiin…

Trecenton laulumusiikki

7.10.2005 / Murtomäki, Veijo

Musiikkikulttuurin tausta Yksiääninen laulu vallitsee Italiassa Italiassa ei ollut pitkää kirjoitetun organumin ja moniäänisen musiikin traditiota, sillä yksiäänisyys oli hallitsevaa 1300-luvulle saakka. Ranskalainen motetti tunnettiin jo 1200-luvulla, mutta siitä ei…

Leoninus ja Perotinus, organumin mestarit

7.10.2005 / Murtomäki, Veijo

Leoninus ja Magnus liber organi Leoninus (fl. n. 1150 – n. 1201) on ensimmäinen tunnettu merkittävä polyfonisen musiikin säveltäjänimi, Notre Damen kirkon kaniikki ja kanttori sekä yliopistosivistyksen saanut maisteri. Häneltä…

Organumin varhaiset vaiheet n. 800—1250

4.10.2005 / Murtomäki, Veijo

Euroopan synty Ensimmäisen vuosituhannen vaihdos oli merkityksellinen länsimaiden historiassa. Väestö kasvoi, kaupunkeja alkoi muodostua, Englanti valloitti Normandian, muslimit etenivät, ensimmäinen ristiretki käynnistyi, yliopistolaitos syntyi. Kirkon vallan kasvu Keisarit suosivat kirkkoruhtinaita…

Laulu Englannissa, Saksassa, Espanjassa, Portugalissa ja Italiassa

4.10.2005 / Murtomäki, Veijo

Ristiretkeläisten, kuninkaallisten avioliittojen ja laulajien vaeltamisen kautta trubaduurien ja truveerien taide levisi muihinkin maihin: Englantiin, Saksaan, Espanjaan ja Portugaliin sekä Italian eri osiin, ennen muuta Sisiliaan ja Pohjois-Italiaan. Minnelaulu Saksankielisiä…

Ritarimusiikin sävelkieli, lajit ja muodot

4.10.2005 / Murtomäki, Veijo

Rytmiikka Tulkinnan vaikeus Ritarilaulut ovat lähinnä syllabisia. Tosin väitellään, perustuivatko esitykset sanarytmiin vaiko johonkin kuudesta rytmimoodista eli käytettiinkö modaalirytmiikaa, joka oli kirkkomusiikissa osin käytössä. Ensimmäiset kirjalliset lähteet puhuvat modaalirytmiikasta 1200-luvun…

Trubaduurit

4.10.2005 / Murtomäki, Veijo

Trubaduurien taide Trubaduurien aika ja aineisto Trubaduurikulttuuri voidaan jakaa kolmeen kauteen: varhaisvaihe 1000-luvun lopusta 1100-luvun puoliväliin kulta-aika noin 1150-1250 myöhäisvaihe 1200-luvun lopussa Trubaduureilta on säilynyt 2 600 runoa, joista 246…

Yleiskatsaus keskiajan maalliseen laulumusiikkiin

3.10.2005 / Murtomäki, Veijo

Keskiajan yhteiskunta Sääty-yhteiskunta Keskiajan yhteiskunnasta noin yksi prosentti oli aatelisia (bellatores = sotilaat), jotka eivät osanneet lukea ja kirjoittaa, klerkkejä oli 9 % (oratores = rukoilijat), jotka omasivat nämä taidot…

Truveerit

3.10.2005 / Murtomäki, Veijo

Truveerien taide Truveerirunouden synty Trubaduurien aika oli lopulta ohi Etelä-Ranskassa, kun albigensseja eli kataareja vastaan käytiin uskonsotaa (1209-29), mutta heidän taitonsa levisi Pohjois-Ranskaan, Englantiin, Saksaan, Espanjaan ja Italiaan (Pohjois-Italia ja…

Ristiretket ja ritarirunouden varhaiset vaiheet

3.10.2005 / Murtomäki, Veijo

Idän ja lännen kohtaaminen Ristiretket Ritarirunous kukoisti Ranskassa noin 1000-luvun lopusta 1200-luvun loppuun. Sen lähtökohta oli ristiretkissä, jotka alkoivat 1096 ja joita oli laskutavasta riippuen 7-10: 1. ristiretki: 1096-99, juutalaisvainot,…

Laulun vapaiden muotojen kehitys ennen ars antiquaa

3.10.2005 / Murtomäki, Veijo

Hymni Hymnin synty Kirkkoisä Ambrosiuksen (n. 340-397) lännessä käyttöön ottama, idästä omaksuma ja kansanomainen hymni oli vapaasta uskonnollisesta runoudesta ja säkeistömäisestä sävellyksestä syntynyt muoto, joka toi luovuutta hetkipalveluksiin. Tosin jo…

Franko-roomalainen liturgia

30.9.2005 / Murtomäki, Veijo

Kirkkovuosi: sanctorale ja temporale Vakiintuneessa muodossaan roomalaiskatolinen kirkkovuosi tai kalenteri on monimutkainen, joka vuosi eri lailla muotoutuva kokonaisuus. Se käsittää kaksi sisäkkäistä kalenteria tai vuosikiertoa. Toinen niistä muodostuu pyhimysten ja…

Kristillisen liturgian varhaiset vaiheet

30.9.2005 / Murtomäki, Veijo

Franko-roomalaisen laulun taustasta ja luonteesta Tekstin ja musiikin yhteys Kristillisen laulun synty liittyy siihen, että laululla on etuja pyhän tekstin pelkkään lukemiseen verrattuna: yhteisvaikutus on parempi, sillä melodia auttaa tekstin…

Muusisten taiteiden lajit ja muodot

29.9.2005 / Murtomäki, Veijo

Epiikka Kreikkalaisen mytologian mukaan musiikilla on taivaallinen alkuperä: Apollo ja Orfeus soittivat ja heidän musiikkinsa teki valtavan vaikutuksen ihmisiin ja luontoon. Väinämöinen on heihin rinnastuva hahmo suomalais-karjalaisessa Kalevala-mytologiassa. Kreikan musiikkia…

Ritarilaulu – keskiajan korkeakulttuuria ja iskelmää

28.9.2005 / Murtomäki, Veijo

Artikkeli on julkaistu alun perin Helsingin Sanomissa. Uudelleenjulkaisu oikeudenomistajien luvalla. Ajatus keskiajasta ”pimeinä vuosisatoina” syntyi 1800-luvulla, romantiikan sivutuotteena. Sillä on ollut musertavan vääristävä vaikutus historiankäsitykseemme. Sen mukaan keskiaika tiukkui hurskautta,…

Motetti ja messu Italiassa

27.9.2005 / Murtomäki, Veijo

Maallista kirkkomusiikkia 1300-luvulla Italiaan syntyi enimmäkseen laulumusiikkia, vaikka esimerkiksi firenzeläissäveltäjät olivat poikkeuksetta klerkkejä, joiden tuotannosta on säilynyt vain vähän kirkkomusiikkia. Ei ole ihme, jos 1400-luvun alussa Firenzen piispa jylisi ”…

Motetti

26.9.2005 / Murtomäki, Veijo

Luonnehdinta Motetista (ransk. mot = sana) muodostui 1200-luvun aikana tärkein musiikinlaji, kokeilun ja luovuuden kohde, joka voitiin laatia käyttämällä erilaisia menettelytapoja, mutta jossa keskeisenä piirteenä oli uuden tekstin, melodian tai…

Guillaume de Machaut

26.9.2005 / Murtomäki, Veijo

Machaut’n elämästä Hovimies Machaut Guillaume de Machaut (n. 1300-1377) oli Ranskan merkittävin säveltäjä 1300-luvulla. Hän syntyi ja sai koulutuksensa Reimsissä, jossa hän vietti myös loppuelämänsä 1340-luvulta eteenpäin. Machaut oli usean…

Espanjalainen ja englantilainen musiikki 1200-luvulla

22.9.2005 / Murtomäki, Veijo

Espanjalainen ars antiqua Espanjalaisen ars antiquan olemassaolo on valjennut vähitellen, kun on havaittu, että niemimaalta löytyy joukko käsikirjoituksia, jotka heijastavat tosin Pariisissa luodun polyfonian periaatteita, mutta jotka sisältävät ainutlaatuista, vain…

Skolastiikan ja gotiikan aikakausi

22.9.2005 / Murtomäki, Veijo

Taide ja filosofia Jumalan heijasteena Keskiajan huipentumana pidetään 1200-lukua. Kirkko oli tuolloin vahvimmillaan, sillä Tuomas Akvinolainen (1225-74) loi skolastisissa teoksissaan Summa theologica (Teologian yhteenveto) ja Summa contra gentiles (Yhteenveto pakanoita…

Yksinlaulun kulta-aika

7.6.2005 / Oramo, Ilkka

Säveltäjiä ja runoilijoita Yksinlaulun alueella murtauduttiin vuosisadan vaihteessa ulos edellisen kauden biedermeier-kulttuurista. Yksinlaulun taiteellisen tason kohoaminen ei kuitenkaan merkinnyt yksinkertaisen ja vaatimattoman laululyriikan häviämistä. Laululyriikka pikemminkin jakaantui kahteen esteettisesti ja…

Bruno Maderna

29.10.1991 / Oramo, Ilkka

Bruno Maderna (Venetsia 21.4.1920 – Darmstadt 13.11.1973) soitti jo pikkupoikana viulua Venetsian palatseissa järjestetyillä kutsuilla. Suosijansa herttuatar Edmonde de Polignacin välityksellä hän tuli tuntemaan useita merkittäviä säveltäjiä, kuten Straussin, Malipieron…

Musiikinlaji

1.9.1991 / Oramo, Ilkka

Lajikäsitteet ovat vuosisatojen ajan kuuluneet jokapäiväiseen kielenkäyttöön musiikista puhuttaessa. Sen tähden on jossakin määrin yllättävää, että tutkimuksessa on kiinnitetty sangen vähän huomiota musiikinlajin teoriaan. Vaikka monien musiikinlajien, oopperan, sinfonian, sinfonisen…

Schönbergin Gurre-Lieder

1.8.1983 / Oramo, Ilkka

Kun Schönbergin kantaatti Gurre-Lieder helmikuussa 1913 sai kantaesityksensä Wienissä, aika oli ajanut sen edustaman tyylin ohitse; mutta tämä johtui ulkoisista olosuhteista, ei sisäisistä syistä. Musiikin Schönberg oli säveltänyt vuosina 1900–1901,…

Takaisin ylös