Siirry sisältöön

Antonio Salieri
12.6.2012 (Päivitetty 5.5.2020) / Murtomäki, Veijo

Antonio Salieri

Antonio Salieri

Salieri syntyi Legnanossa 1750, ja Leopold Gassman vei lahjakkaan nuoren säveltäjän alun Wieniin, jossa hän kuoli 1825. Salieri sävelsi kaikkiaan 40 oopperaa 1770–1804. Hän asui pääsääntöisesti Wienissä, jossa toimi 1774–90 hovisäveltäjänä. Salieri oli Gluckin reformin ja italialiaisen oopperan taidokas yhdistäjä, joka yritti risteyttää sitä paitsi keskenään buffan ja serian (stile misto) eli hän pyrki samaan kuin, mitä Mozart teki, ja onnistuikin siinä. Salieri oli Gluckin etevin seuraaja ja aikansa parhaita ja juhlituimpia oopperasäveltäjiä. Päinvastoin kuin usein on annettu ymmärtää (Puskinin näytelmä Mozart ja Salieri, Rimski-Korsakovin samanniminen ooppera ja Peter Shafferin Amadeus-elokuva), Salieri oli maineikas ja Mozartinkin arvostama, yksi italialaisen oopperan etummaisia edustajia.

Jo ooppera Armide, opera magico-eroico-amoroso (1771, Wien), on läpisävelletty teos, jossa Salieri pyrki uuteen eri tyylilajien synteesiin.

Danaidit

Danaidit kansilehti

 

Les Danaïdes (Danaidit, 1784), tragédie lyrique, oli Salierin läpimurtoteos Gluckin suunnan edustaja. Sitä mainostettiin aluksi Gluckin oopperana, jota oli avustanut tämän oppilas Salieri; vasta 12 esityksen jälkeen Gluck ilmoitti, että Salieri vastaa koko musiikista. Ooppera on musiikillisesti ja dramaattisesti vahva, paikoin järisyttävä teos. Siinä Libyan kuningas Danaos määrää 50 tytärtään surmaamaan hääyönä vihollisensa, veljensä Aigyptoksen, pojat eli aviomiehensä; vain Hypermnestra kieltäytyy – ja lopuksi 49 muuta tytärtä kärsivät helvetissä.

 

Hypermnestran II näytöksen lopun monologi “Foudre céleste! je t’appelle!” (Salama taivaan, sua kutsun!) on vaikuttava nopeiden ja hitaiden tempovaiheiden joustavassa vuorottelussaan. Oopperaa pidettiin “vastenmielisten ja epäuskottavien kauhujen kuvaelmana, kylmäveristen julmuuksien kasaantumana”. Se oli succès de scandale (skandaalimenestys), kuten Straussin Salome 1900-luvulla.

 

 

 

Oopperan päätöksen helvettikohtaus “La terre tremble, le ciel gronde” (Maa järisee, taivas ärjyy) on hyytävä:

LYNCÉE et CHOEUR: LYNCHEUS ja KUORO:
La terre tremble, le ciel gronde entendez-vous la foudre retentir? L’enfer s’ouvre pour engloutir ces lieux se sang sous sa voûte profonde. Fuyons vers la terre féconde de l’heureux empire d’Isis, condulsons Hypermnestre du Palais de Memphis. Maa järisee, taivas jylisee kuuletteko salaman kaiun? Helvetti avautuu nielaistakseen tämän verisen palatsin syvään holviinsa. Paetkaamme maahan hedelmälliseen, onnelliseen valtakuntaan Isiksen, viekäämme Hypermnestra Memphiksen palatsiin.
SCÈNE DERNIÈRE VIIMEINEN KOHTAUS
CHOEUR DES DANAÏDES DANAIDIEN KUORO
Quelle rigueur! Quels tourmentsinouis! Cessez, Dieux du Ténare! Quel plaisir barbare, prenez-vous à nos cris! Mikä ankaruus! Mitkä tuskat sanoin kuvaamattomat! Lakatkaa, Jumalat Tenaren [=helvetin portin]! Mitä mielihyvää julmaa he saavat huudoistamme!
CHOEUR DES DÉMONS DEMONIEN KUORO
Jamais, filles dénaturées vos supplices ne finiront jamais, non jamais; d’affreux serpents se nourriront de vos entrailles déchirées et sans cesse elles renaîtront pour être toujours dévorées… Koskaan, tyttäret luonnottomat, tuskanne eivät lopu, eivät koskaan: hirvittävät käärmeet ruokkivat itseään raadelluilla sisälmyksillänne ja ne syntyvät aina uudestaan ahmiakseen teitä alati…
CHOEUR DES DANAÏDES DANAIDIEN KUORO
Cessez… Lakatkaa…
CHOEUR DES DÉMONS (à Danaüs) DEMONIEN KUORO (Danaokselle)
…et toi dont sur la terre en proie à la fureur la haine avait déjà commencé le supplice… …ja sinua, joka maan päällä saaliina raivon jo vihan olet alkanut maistaa tuskaa…
CHOEUR DES DANAÏDES DANAIDIEN KUORO
…ah! …oi!
CHOEUR DES DÉMONS DEMONIEN KUORO
S
qu’ici ta cruauté s’unisse à celle du vautour qui déchire ton coeur. Jotta oma julmuutesi yhdistyisi julmuuteen korppikotkan, joka nokkii sydäntäsi.
[toistoa]
CHOEUR DES DÉMONS DEMONIEN KUORO
…éprouvez des tourments sans relâche, sans fin… ...tuntekaa tuskaa tauotta, loppumattomiin…
CHOEUR DES DANAÏDES DANAIDIEN KUORO
…cessez! Ah! …lakatkaa! Oi!
CHOEUR DES DÉMONS DANAIDIEN KUORO
…subissez l’arrêt du destin… ...alistukaa tuomioon kohtalon…
CHOEUR DES DANAÏDES DANAIDIEN KUORO
Ah! Oi!

LOPPU

Danaidien jälkeen Salierilta tilattiin välittömästi kaksi uutta oopperaa Pariisiin, joista tragédie lyrique Les Horaces (Horatiukset, 1786) ei menestynyt, sillä se oli Beaumarchaisin mukaan “liian synkkä Pariisiin”.

Tarare

Tarare (1787), opéra, oli sävelletty alun perin Beaumarchaisin viisinäytöksiseen ja prologilla alkavaan librettoon, kunnes Ponten italialaistamalla ja puoleksi uudelleen kirjoittamalla libretolla Axur, re d’Ormus (Ormusin kuningas Axur, 1788), dramma tragicomico, se tuli puoli vuotta myöhemmin Wieniin ja saavutti siellä jättimenestyksen, sillä sitä kuultiin 30 vuoden ajan kaikkialla Euroopassa ja käännettiin saksaksi, venäjäksi, puolaksi ja englanniksi; jopa portugalilainen esitys koettiin 1814 Rio de Janeirossa. Suosio oli valtava, sillä musiikin ja tekstin yhteistyö toimii teoksessa, vaikka siinä rikottiin konventiot. Ooppera oli kymmeniä vuosia kassamenestys, sillä se oli uudenlainen tyylisekoituksessan.

Ooppera oli sensaatio sekä tekstin (tapahtuu Persiassa mutta viittaa Ranskaan) että musiikin vuoksi: on hurja despoottitarina, jossa hallitsijan korvaa tavallinen upseeri kansanjoukkojen tuella (“Ihminen! Suuruutesi maan päällä ei riipu säädystäsi, vaan yksinomaan luonteestasi.”). Ooppera on esivallankumouksellisen ilmapiirin tuottama; Beaumarchais on tässä kuten Figaro-trilogiassakin yhteiskunnan seismografi.

 

 

Salieri jatkaa Tararessa Gluckin tiellä eteenpäin: ooppera on läpisävelletty teos, jossa tekstin selkeys ei kärsi ja lauluosuudet ulottuvat parlandosta dramaattiseen laulamiseen; oopperaa ei hallitse paatos vaan ironia, ja ranskalaisen lyyrisen tragedian mukaan kuoro ja baletti ovat mukana.

Kaikkiaan kyseessä on upea ja monipuolinen ooppera, jossa Salieri syntetisoi kaiken osaamisensa: ranskalais-gluckilaisen ja italialialais-saksalaisen oopperan: siinä on upeita aarioita ja dialogit ovat vaikuttavia, minkä lisäksi esiintyy näyttäviä kuorokohtauksia. Joosef II:n motiivit sen esittämiseksi Wienissä olivat samat kuin Figaron häiden tapauksessa: aateliston privilegioiden poistaminen ja omaisuuden verotus sekä saaminen porvarien kanssa tasa-arvoiseksi.

Salierin Tarare/Axus, Ormuksen kuningas on mestariteos aivan uudella tavalla, jommoista ei lauletulla italialla oltu nähty: siinä perinteiset numerot yhdistyvät uusiin dramaattisiin hetkiin. Teos on traagisen, herooisen ja koomisen yhdistelmä – merkkipaalu italialaisen lajioopperan muuntamisessa uudeksi musiikkiteatteriksi.

Salieri opettajana

Salieri oli myös eräs musiikinhistorian tuloksellisin opettaja: mm. Süßmayr, Beethoven, Umlauf, Peter von Winter, Eybler, Weigl, Sechter, Czerny, Hummel, Schubert, Meyerbeer, Moscheles ja Liszt olivat hänen oppilaitaan; yhteensä nimeltä tunnetaan noin 80 hänen oppilastastaan (on sikäli verrattavissa vaikkapa Rimski-Korsakoviin).

Kirjallisuutta

Braunbehrens, Volkmar 1989. Salieri. Ein Musiker im Schatten Mozarts. München: Piper.

Vignal, Marc 2014. Antonio Salieri. bleu nuit éditeur, collection horizons.

Takaisin ylös