Siirry sisältöön

Täysromanttinen saksalainen ooppera
5.3.2007 (Päivitetty 5.5.2020) / Murtomäki, Veijo

Heinrich Marschner

Musiikki ja sen tyyli

Kolmen oopperan eklektikko

Heinrich Marschner (1795-1861) oli Weberin työnjatkaja. Jos hän ei ollutkaan aina ja kaikessa tämän veroinen seuraaja, joka tapauksessa hän vaikutti ratkaisevasti Wagneriin ja muodosti tärkeän linkin Weberin sekä Wagnerin välillä. Marschnerin oopperoille on tyypillistä huumaantunut kauhulla mässäily. Kaikkiaan Marschner sävelsi 16 oopperaa (1816-58), mutta vain kolme niistä on jäänyt henkiin.

Marschner asettui Dresdeniin 1821 ja työskenteli siellä Weberin kanssa (1823-26). Koska hän ei saanut opettajansa hovikapellimestarin paikkaa tämän kuoltua, hän matkusteli Saksassa, kunnes hän ensimmäisten menestysoopperoidensa myötä pääsi Hannoverin hoviteatterin kapellimestariksi (1831-). Uran huippukohtaa merkitsi Hans Heiling (1833), ja vaikka Marschner eli sen jälkeen vielä lähes 30 vuotta, hänen mikään myöhempi oopperansa ei saavuttanut pysyvää menestystä.

Tyylillisesti Marschner oli tyypillinen eklektikko, joka tunsi Mozartinsa ja saattoi hyötyä Weberin uudistuksista. Marschnerin tehtäväksi jäi biedermeier-Singspielin muotojen laajentaminen kohtaus- ja yhtyekompleksien suuntaan eli useista alaosista koostuvien suurempien kokonaisuuksien luominen niin, että kompleksiin kuuluu lähes aina yksi tai useampi yhtyeosuus.

Uudistuksia psykologiassa ja musiikissa

Yliluonnolliset tapahtumat ja henkilöt mahdollistivat käytännössä minkä tahansa juonenkäänteen ilman, että tapahtunutta tarvitsi kyseenalaistaa. Mutta Marschner toi mukaan uuden psykologisen ulottuvuuden: hän sijoitti hyvän ja pahan yhteen ja samaan henkilöön – toisin kuin Weber, jolla on erikseen hyviä ja pahoja henkilöitä – mikä lisäsi psykologisen konfliktin määrää ja samalla henkilökuvan uskottavuutta. Lähtökohtana olleesta Don Giovannista kulkee linja vampyyri Ruthvenista temppeliherra Bois-Guilbertin ja Hans Heilingin kautta Wagnerin Hollantilaiseen.

Marschner kasvatti aiempaan verrattuna orkesterin kokoa ja painotti erityisesti matalien vaskien aluetta. Hänen harmoniansa ovat Weberiä kehittyneempiä: kansanlaulunomaisen otteen asemasta Marschner laajensi draaman vuoksi tonaalisuutta kromaattisten basso- ja melodialinjojen avulla sekä nopeilla etäismodulaatioilla ja kadenssien välttämisellä – jopa melodian kustannuksella, mistä koitui suosion menetystä.

Menestysoopperat

Vampyyri

Der Vampyr (Vampyyri, 1827; Leipzig, 1828) on [suuri] romanttinen ooppera, jonka teksti on ranskalais-saksalaista alkuperää ja perustuu John Polidorin kertomukseen The Vampyre (1819) sekä H. L. Ritterin näytelmään Der Vampir oder Die Totenbraut (Vampyyri eli Kuolleen morsian, 1821).

Skotlantilainen jaarli Ruthaven on psykopaatti ja seksuaalimurhaaja, jonka tulee tappaa 24 tunnin kuluessa kolme morsiota saadakseen lisäaikaa. Hän onnistuu kahden suhteen, Janthen (sopraano) ja Georgen (tenori) morsiamen Emmyn (sopraano) tapauksissa, mutta hänen oma morsiamensa Malwina (sopraano) pelastuu, kun Ruthavenin uskottu Aubry (tenori) rikkoo valansa ja paljastaa Ruthavenin. Lopussa salama lyö miekkosen kuoliaaksi.

Kyseessä oli toki muodikas aihe, sillä kauhuromantiikka oli päivän sana, minkä vuoksi ainakin osittain ooppera koki suurmenestyksen. On todettu, että

vampyyri oli aikansa lapsi ja sen olemassaolo heijasti yhteiskunnan ajankohtaisia toiveita ja pelkoja.

Scott, Hugo, Byron, Mary Shelley ja Hoffmann ruokkivat kiinnostusta demonisuutta ja aavemaisuutta kohtaan; syyllisyys, kirous ja tuomio olivat ajan avainkäsitteitä. Vampyyri ja Frankenstein syntyivät samoista lähteistä kun romanttista (balladi)aiheistoa kansoittaneet veden ja metsän henget, menninkäiset ja merenneidot.

Oopperan d-molli-sävellaji kohtalon sävellajina ja baritoninimiosa ovat Mozartin Don Giovannin jatketta. Melodraama on Marschnerillakin tehokas tapa kuvata yöllisyyttä ja kauhistavuutta.

Wagner piti Ruthavenin itsepiinakohtausta ”Mich zu verschmähen!” (Torjua minut / Halveksia minua) ”tunteen mitä suurimman alkuperäisyyden luomuksena”. Emmy edeltää henkilönä Wagnerin Sentaa ja laulaa Sentan balladia ennakoivan romanssin “Sieh, Mutter, dort den bleichen Mann” (Katso äiti tuolla kalpeaa miestä). Juomalaulu “Im Herbst, da muss man trinken” (Syksyllä täytyy juoda) toisesta näytöksestä liittyy oopperan biedermeier-maailmaan. Ruthavenin avauskohtaus antaa hyvän kuvan tästä romantiikan pahasta antisankarista (suom. Veijo Murtomäki):

Resitatiivi
Haa! vielä
yksi päivä!
aika on
liian pitkä!
Kaksi uhria on
minulle jo antautunut
ja kolmannen…
sen löydän
helposti.

Ha! noch
einen ganzen Tag!
Überlang ist
diese Zeit!
Zwei Opfer sind
mir schon geweiht
Und das dritte…
das dritte ist
leicht gefunden.
Aaria
Haa! haa!
mikä ilo!
Haa! mikä ilo
kauniista silmistä
kukoistavalla rinnalla
uutta elämää
autuaallisessa
väristyksessä
Haa! uutta elämää
autuaallisessa
väristyksessä
suudelmalla
imeä itseensä!
Haa! mikä ilo
rakkain hyväilyin
halukkaalla mielellä
suloisinta verta
kuin ruusumehua
purppura-
huulilta
hellien
siemailla!
Ja kun
polttava
jano tyyntyy,
kun
veri
sydämestä kumpuaa
ja kun he
voihkivat kauhusta:
ha-haa!
mikä huvitus!
mikä ilo!
Uudella
pelottomuudella
täyttää minut
neidon veri;
hänen
kuolonhorkkansa
tuo uuden elämän!
Parka rakas,
lumenkalvas,
sinun sydämellesi
tekee kipeää!
Ah, kerran tunsin
itse tuskat
pelon tuomat
lämpöisessä sydämessä,
jonka taivas oli
tuntien luonut.
Älkää muistuttako minua
näillä sävelillä,
jotka taivasta
julkeasti pilkkaavat,
ymmärrän
teidän kutsunne!
Haa! haa!
mikä ilo!
haa! mikä ilo!
etc.

Ha! ha!
welche Lust!
Ha! welche Lust,
aus schönen Augen
An blühender Brust
Neues Leben
In wonnigem
Beben,
Ha, neues Leben
In wonnigem
Beben,
Mit einem Kusse
in sich zu saugen!
Ha! welche Lust,
In liebendem Kosen,
Mit lüsternem Mut
Das süsseste Blut
Wie Saft der Rosen,
Von purpurnen
Lippen
Schmeichelnd
zu nippen!
Und wenn
der brennende
Durst sich stillt,
Und wenn
das Blut
dem Herzen entquillt,
Und wenn sie
stöhnen voll Entsetzen:
Haha!
Welch Ergötzen!
Welche Lust!
Mit neuem
Mut
Durchglüht mich
ihr Blut;
Ihr
Todesbeben
ist frisches Leben!
Armes Liebchen,
bleich wie Schnee,
Tat dir wohl
im Herzen weh!
Ach, einst fühlt’ ich
selbst die Schmerzen
Ihrer Angst
im warmen Herzen,
Das der Himmel
fühlend schuf.
Mahnt mich nicht
in diesen Tönen,
Die den Himmel
frech verhöhnen,
Ich verstehe
euren Ruf!
Ha! Ha!
welche Lust!
Ha, welche Lust!
etc.

Heinrich Marschner: Der Vampyr (Vampyyri). Ruthavenin avauskohtauksen resitatiivin Ha! noch einen ganzen Tag! alku.

Heinrich Marschner: Der Vampyr (Vampyyri). Ruthavenin avauskohtauksen aarian Ha! ha! welche Lust! alku.

Ivanhoe-ooppera

Der Templer und die Jüdin (Temppeliherra ja juutalaisnainen, 1829-30; Leipzig, 1829) on suuri romanttinen ooppera Walter Scottin Ivanhoen (1819) mukaan. Se perustuu viime kädessä J. R. von Lenzin näytelmään Das Gericht der Templer (Temppeliherran tuomio, 1823). Tällä kertaa esikuvana toimi Weberin Euryanthe. Marschnerin oopperasta löytyy paikallis- ja historiaväriä riittävästi, ja myös onnistuneita koomisia kohtauksia on mukana.

Temppeliherra Bois-Guilbert (baritoni), joka ryöstää haluamansa Rebeccan (sopraano) ja tämän Isaac-isän (puherooli) sekä haavoittuneen Ivanhoen (tenori), on paha mutta traaginen tyyppi, samalla kiinnostavin Marschnerin kolmen oopperan bassobaritonipäärooleista. Ivanhoe voittaa lopussa Bois-Guilbertin taistelussa ja saa Rowena-neidon (sopraano), Musta ritari eli Rikhard Leijonanmieli (baritoni) alistaa temppeliherrat valtaansa. “Wer ist der Ritter hochgeehrt” (Kuka on korkeasti kunnioitettu ritari) oli suosikkinumeroita myös ajan konserttiohjelmistoissa.

Lentävän hollantilaisen edeltäjä

Hans Heiling (1832; Berliini, 1833) on romanttinen ooppera, jonka monessa Taika-ampujaa muistuttavan libreton laati Berliinin oopperan baritoni Eduard Devrient böömiläisen legendan mukaan. Kyseessä on kiistaton merkkiteos, joka valloitti aikanaan Euroopan oopperatalot ja joka elää vieläkin. Wagner antoi sille tunnustuksen ja sai siitä ratkaisevia vaikutteita oopperanäkemykselleen sekä Lentävän hollantilaisen henkilöhahmoille ja sävellystyölle.

Oopperan nimihenkilö (baritoni) on puoleksi mies ja maan henki, maan kuningattaren ja kuolevaisen isän poika. Hän rakastaa talonpoikaistyttö Annaa (sopraano), johon myös linnakreivin henkivartija Konrad (tenori) on ihastunut. Anna pelästyy rikkauksista huolimatta Heilingin synkkyyttä sekä sairaalloista mustasukkaisuutta Konradia kohtaan. Konrad saa uhkaavien episodien jälkeen lopuksi Annan, kun taas Hans vetäytyy maan alle äitinsä käskemänä ja unohtaa maallisen rakkauden.

Marschner käyttää oopperassaan populaarin laulunäytelmän biedermeier-tyyliä maalaisväen luonnehtimiseen esimerkiksi avausnäytöksen rempseässä talonpoikaiskuorossa “Juchheisa! Juchheisa, heut dürft ihr die Kannen nicht schonen” (Hip-hei-hurraa! tänään teidän ei tarvitse säästellä kannuissa), kolmannen näytöksen Talonpoikaishäämarssissa sekä Konradin ja kyläseppä Stephanin (basso) osuuksissa, kun taas yliluonnolliseen aihepiiriin liittyy virtaavampi, harmonisesti ja orkestraalisesti vahvempi tyyli. Heilingin ensimmäinen aaria ”An jenem Tag” (Tuona päivänä) on hieno näyte Marschnerin sävellystyylistä ja nimihenkilön pelottavasta sisäisestä maailmasta (suom. Veijo Murtomäki):

Allegro non troppo
Tuona päivänä,
kun minulle
uskollisuutta vannoit,
kun täynnä
auvoa ja tuskaa
jalkojesi juuressa
painiskelin,
silloin
rinnassani
aamu
koitti
tyyntyi
ensi kertaa
sieluni
kiihko.
Synkästä,
ilottomasta yöstä
olin heleään
päivään
silloin herännyt.
Sinä teit minut
ylitsevuotavan
autuaaksi!

An jenem Tag,
da du mir
Treue versprochen,
als ich in
Wonn’ und Schmerz
zu deinen Füßen
rang,
da, ja da, ist
in meiner Brust
der Morgen
angebrochen,
gestillt
zum erstenmal
war meiner Seele
Drang.
Aus trüber,
freudenloser Nacht
Bin ich zum
hellen Leben
da erwacht.
Du, ja du, hast
überschwenglich
selig mich gemacht!
Andante espressivo
Oi älä anna
uskollisuuden
koskaan horjua,
pidä tiukasti
rakkaus povessasi,
vain sinussa
minä elän!
Rakastan sinua
rajattomasti,
rakastan sinua
tuhansin tuskin,
helvetin piinalla
rakastan sinua!

O laß
die Treue
niemals wanken,
halt fest die Liebe
in deinem Herzen,
In dir nur
lebe ich!
Ich liebe dich
so ohne Schranken,
Ich liebe dich
mit tausend Schmerzen,
mit Höllenqualen
lieb’ ich dich!
Jos voisit ikinä
minut jättää,
jos voisi
sydämesi kylmetä,
voi silloin
meitä molempia!
Allegro
Jo pelkästä
ajatuksesta tarttuvat
minuun pimeyden
voimat,
ajavat minut
hirvittävään kostoon!
Könntest du je
von mir laßen,
Könnte je
dein Herz erkalten,
Weh!
uns beiden dann!
Schon bei
dem Gedanken faßen
mich die finstern
Gewalten,
treiben zu gräßlicher
Rache mich an!
a tempo I.
Rakastan sinua
verta vuotavin
sydämin,
rakastan sinua
loputtomin
tuskin,
epäluuloisena
ja peloissani,
raivoisalla
kaipauksella!

Ich liebe dich
mit blutendem
Herzen,
Ich liebe dich
mit endlosen
Schmerzen,
mit Argwohn
und Bangen,
mit rasendem
Verlangen!

Heinrich Marschner: Hans Heiling. Heilingin ensimmäisen aarian An jenem Tag (Tuona päivänä) alku.

Heinrich Marschner: Hans Heiling. Heilingin ensimmäisen aarian An jenem Tag (Tuona päivänä) Andante espressivo -vaiheen loppu ja Allegro-vaiheen alku.

Heinrich Marschner: Hans Heiling. Heilingin ensimmäinen aaria An jenem Tag (Tuona päivänä), Schon bei dem Gedanken.

Säveltäjä on parhaimmillaan yhdistäessään melodraamaa, laulua ja sävelrunoilua: etenkin Gertruden melodraama ja laulu ”Des Nachts wohl auf der Haide” (Öisin metsässä) toisessa näytöksessä on suurenmoinen saavutus. Puhutteleva on myös Heilingin oman olemuksensa ja maallisuuden välinen pohdinta kolmannen näytöksen alun melodraamassa, scenassa ja aariassa henkien kuoron kera “Herauf ihr Geister aus Höhl’ und Kluft” (Tulkaa ylös onkaloista ja kuiluista te henget). Oopperan alkusoitto ja muutkin numerot avautuvat aiheella, joka on käytännössä sama kuin Dvořákin sellokonserton pääteema. Tosin Marschnerilla se on verkkainen verrattuna Dvořákin käyttämän aiheen aktiiviseen luonteeseen.

Saksalainen ooppera täysromantiikassa

Italialais- ja ranskalaisvaikutus

1800-luvun puolivälissä Saksassa oli noin 20 oopperateatteria ruhtinaiden ja kaupunkien ylläpitäminä. Italialaisen oopperan aika alkoi olla 1830 paikkeilla ohi: italialainen seurue hajosi Münchenissä 1826, Wienissä 1828, Dresdenissä 1832, ja Spontinin aika loppui Berliinissä 1841.

Italialaisen ja ranskalaisen oopperan vaikutus säilyi silti vahvana vuosisadan puoliväliin saakka: 1830-49 Saksassa esitettiin 25 italialaista ja 45 ranskalaista oopperaa, ennen muuta Rossinia, Belliniä, Donizettia ja Auberia. Asiantila närkästytti eritoten Wagneria, joka yritti toiminnallaan säveltäjänä, kapellimestarina ja kirjoittajana taistella saksalaisen oopperan ja vakavampien aihepiirien puolesta, sillä italialainen ja ranskalainen tuontiooppera oli voittopuolisesti koomista oopperaa.

Suosittuja saksalaisoopperoita

Suosituimpien saksalaisoopperoiden listasta havaitsee, että ranskalaisten ja italialaisten vanavedessä Saksassa syntyi toki omaa koomisen oopperan tuotantoa Singspielin pohjalta: Conrad Kreutzerin Das Nachtlager von Granada, Lortzingin kaksi oopperaa (Der Wildschütz toisena) sekä Flotow’n Martha ja Alessandro Stradella olivat menestyneimpiä keveitä oopperoita.

Mutta ranskalaisen suuren oopperan ja italialaisen serian vaikutuksesta myös saksalaisella alueella esiintyi pyrkimys kohden suurta romanttista oopperaa. Tästä tarjoavat esimerkkejä Schubertin esittämättömiksi jääneiden oopperoiden lisäksi Spohrin Faust ja Jessonda, Marschnerin kaikki kolme keskeistä oopperaa sekä Wagnerin Rienzi ja Lentävä hollantilainen.

Kaikkinensa saksalaisia (kapelli)mestarisäveltäjiä, jotka toimivat oopperan parissa, oli itse asiassa melkoinen joukko, joten ei ole ihme, että omaa tuotantoa syntyi ja myös vähitellen merkkiteoksia. Wagnerkaan ei noussut tyhjästä.

Conradin Kreutzer

Conradin Kreutzer (1780-1849) oli saksalaissäveltäjä, joka usein sekoitetaan ranskalaiseen viulistisäveltäjä Rudolph Kreutzeriin ja joka toimi hovikapellimestarina mm.Stuttgartissa, Kölnissä ja Wienissä. Hän oli monella alueella tuottelias biedermeier-säveltäjä ja sai aikaan yli 40 oopperaa. Niistä eräät olivat aikanaan menestyksekkäitä ja muille vaikutteita antaneita kulttiteoksia, etenkin vedenneitoaiheinen Melusine (1833) Grillparzerin mukaan ja Das Nachtlager von Granada.

Muita Kreutzerin keskeisiä oopperoita ovat Lastträger am der Themse (Themsen lastinkantaja, 1832), Fridolin (1837) Schillerin mukaan, Die beiden Figaro (Molemmat Figarot, 1840), Des Sängers Fluch (Laulajan kirous, 1846) Uhlandin mukaan sekä Aurelia, Prinzessin von Bulgarien (1849).

Das Nachtlager von Granada (Granadan yösija, 1834), romanttinen ooppera J. F. Kindin näytelmän (1818) mukaan, on Kreutzerin tärkein ja yhä ohjelmistoon jäänyt ooppera. Se tapahtuu 1500-luvun puolivälin Espanjassa, jossa Gabriele (sopraano) on lupautunut paimen Gomezille (tenori), vaikkakin hänen setänsä Ambrosio (basso) haluaa antaa tytön Vascolle (baritoni). Oopperan nimi tulee siitä, että aluksi tuntematon Metsästäjä (baritoni), joka pyytää yösijaa ja jonka Ambrosio ja Vasco aikovat surmata tämän nukkuessa, osoittautuu prinssihallitsijaksi, joka surmaa Vascon ja takaa Gabrielen ja Gomezin avioliiton.

Teoksen suosio perustuu lievään paikallisväritykseen Gabrielen kitara/mandoliinisäesteisessä Maurilaisromanssissa “Leise wehet” (Hiljaa henkäilee), tehokkaaseen orkestraatioon, saksalais-alppimaiseen pastoraaliseen ilmeeseen ja kansanomaiseen melodiikkaan, jota löytyy mm. Metsästäjän romanssista “Ein Schütz’ bin ich” (Olen ampuja) ja a cappella -kuorosta “Schon die Abendglocken klangen” (Pian iltakellot ovat soineet).

Lachnerit

Lachnereiden laajasta muusikkosuvusta erottuu kaksi veljestä, jotka olivat aktiivisia kapellimestareina ja säveltäjinä myös oopperan parissa.

Franz Lachner (1803-90) oli Schubertin ystävä ja Wienin Kärtnertortheaterin varakapellimestari (1827-), kunnes hänestä tuli ensin Mannheimin oopperan kapellimestari (1834-) ja sitten Münchenin hovikapellimestari (1836-). Hänen tunnetuin oopperansa Catarina Cornaro (1841) samaan aiheeseen, jonka sävelsivät myöhemmin myös Halévy (La reine de Chypre, 1842), Donizetti (1844) ja Balfe (The Daughter of St Mark, 1844), on suuri historiallinen ooppera Auberin jalanjäljissä. Hän johti Wagnerin Tannhäuserin 1867.

Ignaz Lachner (1807-95) toimi kapellimestarina Stuttgartin hoviteatterissa (1831-), Münchenin hovioopperassa (1842-), Hampurin teatterissa (1853-), Tukholman oopperassa (1858-) ja lopulta Frankfurtissa (1861-75). Hänen kuudesta isoveljensä varjoon jääneestä oopperastaan laadukkain on satuooppera Die Regenbrüder (Sadeveljet, 1839) Eduard Möriken librettoon. Myös laulunäytelmällinen Alpenszenen (Alppikohtauksia, n. 1850) oli kohtalaisen suosittu. Wagnerin mukaan Ignaz Lachner oli “kurja kapellimestari ja typerys”, joka johti hänen Lohengrininsa Frankfurtissa surkeasti.

Muita säveltäjiä

Wilhelm Taubert (1811-91) oli berliiniläinen kapellimestarisäveltäjä. Hänen näyttämöteoksistaan huomattavimpia ovat koominen ooppera Die Kirmes (1832) ja Der Zigeuner (Mustalainen, 1834) sekä musiikit Tieckin näytelmiin Der gestiefelte Kater (Saapasjalkakissa, 1844) ja Blaubart (Siniparta, 1845).

Carl Amand Mangold (1813-89), Darmstadtin hovikapellimestari, tunnetaan parhaiten Wagneria seuraavasta oopperastaan Tannhäuser (1846) Ernst Dullerin librettoon.

Peter Joseph von Lindpaintner (1791-1856) oli Stuttgartin hovikapellimestari (1819-), jonka 20 oopperasta (1811-55) nousee esille Die Amazone, oder Der Frauen und der Liebe Sieg (Amatsonit eli Naisten ja rakkauden voitosta, 1831). Lindpaintnerin romanttisiin oopperoihin lukeutuvat mm. Der Bergkönig (Vuorenkuningas, 1825) ja Der Vampyr (1828).

Carl Gottlob Reissiger (1798-1859) toimi Weberin seuraaja Dresdenissä, jonka oopperan hän kohotti Saksan parhaaksi. Hän kantaesitti Wagnerin Rienzin 1842. Hänen oopperoistaan kohtalaisia menestyksiä olivat Die Felsenmühle zu Etalières (Etalièresin kalliomylly, 1831), Turandot (1835), Adèle de Foix (1841) ja Der Schiffbruch der Medusa (Medusan haaksirikko, 1846), samoin melodraama Yelva (1828).

Franz Gläser (1798-1861) oli saksalais-böömiläinen säveltäjä, joka toimi johtajana Berliinissä (1830-). Tuolloin syntyivät parhaat hänen 26 oopperastaan: Die Brautschau auf Kronstein (Kosioretki Kronsteinilla, 1828), Aurora (1836), Andrea (1838) sekä Des Adlers Horst (Kotkan pesä, 1832), jonka Wagner johti Magdeburgissa. Muutettuaan 1842 Kööpenhaminaan ja päästyään hovikapellimestariksi (1845-) Gläser antoi panoksensa tanskalaisen romanttisen oopperan kehitykselle kolmella tanskankielisellä oopperallaan.

Carl Loewe (1796-1869) sävelsi laulujen lisäksi myös vakavia oopperoita ja laulunäytelmiä, mikä ei ole ihme sikäli, että hänen tuotantonsa painavimman osan muodostavat laajat kertovat balladit. Loewen oopperat ovat pääosin varhaisia, sillä 1830-luvulla Loewe alkoi suuntautua oratorion pariin menestyksekkään Jerusalemin hävitys -oratorionsa (1832) jälkeen. Loewen oopperoista laulunäytelmä Die drei Wünsche (Kolme toivomusta, 1834) menestyi, mutta Scottin Kenilworthin mukaan sävellettyä romanttista oopperaa Emmy (1842) ei tiettävästi ole esitetty.

Ernst II, Saksin-Coburgin-Gothan herttua (1813-93) toimi myös säveltäjänä. Hänen oopperoitaan ovat Zayre (1846) Voltairen mukaan sekä Tony (1848). Santa Chiaran (1854) esityksestä vastasi Liszt ja teoksesta tuli niin suosittu, että se nähtiin ranskannettuna Pariisissa (1855) ja Lontoossa (1877), minkä lisäksi oopperaa esitettiin Saksan teattereissa vielä 1890-luvulla.

Johann Vesque von Püttlingen (1803-83) oli wieniläinen virkamies ja taidemesenaatti, joka julkaisi sävellyksiään pseudonyymin Johann Hoven turvin. Hänen oopperansa Die Belagerung Wiens durch die Türken (Turkkilaisten piirittämä Wien, 1833), Turandot (1838) Gozzin mukaan, Johanna d’Arc (1840) Schillerin mukaan, Liebeszauber (Lemmentaika, 1845) Kleistin mukaan, Burg Thaya (Thayan linna, 1847), Ein Abenteuer Carls II (Kaarle II:n seikkailu, 1850) sekä Der lustige Rat (Lystikäs neuvo, 1852) olivat kohtalaisen menestyksekkäitä. Itävaltalaisena laulusäveltäjänä hän oli merkittävin Schubertin ja Wolfin välissä, mistä antaa vakuuttavan näytteen hänen noin 300 laulun tuotannostaan 88 laulun kokoelma Die Heimkehr (Kotiinpaluu, 1851) Heinen Reisebildern-runoihin (Matkakuvia).

Felix Mendelssohn

Felix Mendelssohn

Felix Mendelssohn (1809-47) sävelsi nuorena kuusi koomista oopperaa (1820-29), mutta jatko tyrehtyi hyvän libreton puutteeseen, vaikka säveltäjä etsi sellaista koko ikänsä. Laulunäytelmän Die Soldatenliebschaft (Sotilaan rakkaus, 1821) Mendelssohn sävelsi 11-vuotiaana; se käsittää 11 numeroa ja alkusoiton, joissa kuuluu hänen Mozart-tuntemuksensa. Pian valmistuivat myös laulunäytelmät Die beiden Pädagogen (Kaksi opettajaa, 1821), Die wandernden Komödianten (Vaeltavat näyttelijät, 1822), joka sisältää jo hyvää karakterisointia, sekä Der Onkel aus Boston, oder Die beiden Neffen (Bostonin-eno eli Kaksi serkusta, 1824).

Die Hochzeit des Camacho op. 10 (Camachon häät, 1825; Berliini 1827) on ainoa Mendelssohnin täysimittainen ooppera, joka myös esitettiin menestyksekkäästi ja julkaistiin. Se perustuu Cervantesin Don Quijoteen. Die Loreley op. 98 (1847) jäi keskeneräiseksi oopperaksi, josta on olemassa vain yksi kuoronumero ja ensimmäisen näytöksen finaali.

Die Heimkehr aus der Fremde op. 89 (Kotiinpaluu ulkomailta; Berliini, yksityisesitys 1829) on musiikillisesti laadukas, romanttinen Liederspiel, laulunäytelmä, joka sai näyttämöesityksen vasta 1851 Leipzigissa. Lisäksi Mendelssohn sävelsi Preussin hoviin musiikkia Sofokleen Antigone– ja Oidipus-näytelmiin sekä Racinen Athaliaan.

Robert Schumann

Robert Schumann

Myös Robert Schumann (1810-56) halusi säveltää saksalaisen oopperan ja hän suunnitteli jo 1830Hamletia. Hänen oopperasuunnitelmiensa lista on pitkä, ja osa niistä johti musiikkiinkin: Hermann und Dorothea -alkusoitto, Der Corsar (Merirosvo) Byronin tekstiin synnytti avauskuoron ja yhden aarian. Näyttämömusiikkia Byronin Manfrediin (1849) on Schumannin paras teatteripartituuri, ja Faust-aihe tuotti lopputuloksena musiikin Szenen aus Goethe’s Faust (1853).

Genoveva

Genoveva op. 81 (1848, Leipzig 1850) on suuri saksalainen romanttinen ooppera Ludwig Tieckin ja Friedrich Hebbelin näytelmiin Das Leben und Tod der heiligen Genoveva (Pyhän Genovevan elämä ja kuolema, 1799) ja Genoveva (1843) Robert Reinickin ja säveltäjän librettoon. Ooppera kärsii hieman libreton löyhyydestä sekä dramaattisen voiman puutteesta, mutta sisältää hienoja yksittäisiä numeroita.

Schumann johti oopperasta kolme esitystä ja Liszt otti sen esille 1855 Weimarissa, mutta Genoveva ei vielä tuolloin jäänyt henkiin, mikä masensi säveltäjää. Myöhemmin on käynyt ilmi, että kyse on sittenkin laatuteoksesta, jolla oli merkittävä roolinsa kehityksessä Weberistä Wagneriin ja että se on myös avainteoksia Schumannin soitinmusiikin semantiikan suhteen.

Pfalzkreivi Siegfried (baritoni) lähtee sotimaan saraseenejä vastaan ja jättää Genoveva-vaimonsa (sopraano) Golon (tenori) hoivaan, joka kuitenkin haluaa Genovevan omakseen ja saa tukea Margartha-noidalta (sopraano). Genovevaa syytetään väärin perustein uskottomuudesta ja hän on tulla teloitetuksi, kunnes Golon tekaistuin syin tappama hovimestari Drago (basso) ryhtyy kummittelemaan ja määrää Margarethan paljastamaan salajuonen. Siegfried ehtii paikalle ennen kuin Golon palvelijat ehättävät surmaamaan Genovevan.

Genovevan juoni- ja henkilökuvion taustalla voi nähdä (Brahmsin myöhempänä tulkintana) triangelin (Robert-Clara-Johannes) siksikin, kun avausnäytöksen kohtauksessa, jossa Siegfried uskoo Claran Golon haltuun, kuullaan Siegfriedin resitatiivissa “Dies gilt uns!” (Tämä koskee meitä) sanoilla Meines Weibes nimm dich an / wo sie Mannes Schutz bedarf (Tule vaimoni avuksi / missä hän tarvitseekaan miehistä suojelua) “Clara-aihe” kaksi kertaa (d-cis-h-ais-h ja h-a-g-fis-g).

Oopperassa on liedmäisiä aarioita ja ariosoa sekä myös kansanlaulua: Genovevan ja Golon duetto ”Wenn ich ein Vöglein wär” (Jos oisin lintunen) toisessa näytöksessä on samalla kansanlaulu ja eräs oopperan huipennus, jonka aikana Golo aikoo valloittaa väkisin Genovevan. Dueton käännös (suom. Veijo Murtomäki):

Duetto
Jos oisin
lintunen,
ja mulla ois
kaksi siipeä,
luokses’ lentäisin!
Koska niin
ei olla voi,
jään tänne luoksesi!

Wenn ich
ein Vöglein wär’,
Und auch
zwei Flüglein hätt’,
Flög’ ich zu dir!
Weil’s aber
nicht kann sein,
Bleib ich allhier!
Jos oon
susta kaukana,
oon silti
uness’ luonasi,
ja puhun kanssasi!
Kun sitten
herään,
mä yksin oon!
Bin ich gleich
weit von dir,
Bin ich doch
im Schlaf bei dir,
Und red’ mit dir!
Wenn ich
erwachen thu’
Bin ich allein!
Ei kulu
yössä hetkeekään,
ettei sydän
valveilla
sua aattelis,
kun mull’
kerroin tuhansin
sydämesi lahjoitit!
Es vergeht kein’
Stund’ in der Nacht,
Da mein Herze
nicht erwacht
Und an dich gedenkt,
Dass du mir
viel tausendmal
Dein Herz geschenkt!
Genoveva:
Jos oon
sinust’ kaukana,
oon silti
uness’ luonasi,
ja puhun kanssasi!
Kun sitten
herään,
mä yksin oon!

Bin ich gleich
weit von dir,
Bin ich doch
im Schlaf bei dir,
Und red’ mit dir!
Wenn ich
erwachen thu’
Bin ich allein!
Golo (yhtä aikaa
Genovevan kanssa):
En kestä
enää kauempaa,
hehku mua
kuluttaa!
Jalkojesi juuress’
Jalkojesi juuress’
tahdon tunnustaa
mä kaiken!
 

Nicht länger
halt’ ich mich,
Die Gluth
verzehrt mich!
Zu ihren Füssen,
zu ihren Füssen,
Dass sie’s erfahre –
Alles, Alles!

Genoveva:
Mikä teidän on?

Was ist Euch?
Golo:
Genoveva, antakaa
minulle anteeksi!

Genoveva,
verzeiht mir!
Genoveva:
Ensin nouskaa ylös,
teille ei sovi
olla polvillanne!

Erst stehet auf,
es ziemt Euch
nicht zu knie’n!
Golo:
En ennen kuin olette
antaneet anteeksi,
olen pettänyt teidät.

Nicht eher als Ihr
mir verzieh’n,
Ich täuscht’ Euch.
Genoveva:
Hyvä on,
armahtakoon teitä
Jumala,
myös minä
annan anteeksi.

Wohlan,
verzeiht Euch
Gott,
verzeih’ auch
ich Euch.
Golo:
Riistin teiltä,
aavistatteko?
silloin kuin
Siegfried lähti…

Ich raubt’ Euch,
ahnet Ihr?
Damals als Siegfried
Abschied nahm…
Genoveva:
Golo, ette ole ollut
koskaan tuollainen,
lienettekö sairas?

Golo, ich sah Euch
niemals so,
Ihr seid wohl krank?
Golo:
Sinä aukaisit
haavat,
tyynnytä nyt
veri,
sydämen
virtaus!

Du schlugst
die Wunde,
still’ nun auch
das Blut,
das strömende,
des Herzens!
Genoveva:
Paha henki on
pannut sanat
suuhunne,
ajatelkaa kenen
kanssa puhutte!

Ein böser Dämon gab
dies Wort
Euch ein,
Besinnet Euch,
mit wem Ihr sprecht!
Golo:
Oi lumoajatar,
sinä olet elämäni
taikakeinoin
riistänyt!

O Zauberin, du hast
das Leben mir
Durch Kunst
entführt!
Genoveva:
Mitä te
oikein sanotte?
Havahtukaa, sillä
te ette tunne minua!
Olen
Genoveva,
joka nyt puhuu,
herranne aviopuoliso,
kreivi Siegfriedin!

Was sprecht
Ihr da?
Erwacht, denn
Ihr verkennet mich!
Ich bin es,
Genoveva,
die jetzt spricht,
Gemahlin Eures Herrn,
des Grafen Siegfried!
Golo:
Kuule siis,
herrani
aviovaimo!
Kunpa voisin sen
puhein ilmaista,
löytää sanat ja sävyt.

Hör’ denn, du
meines Herrn
Gemahlin!
Dass ich es reden,
aussagen könnte,
Worte finden, Töne.
Genoveva:
Hänet valtaa
hulluus,
kuka seisoo tukenani!
Minne pakenisin!
Hänet valtaa
hulluus,
Minne pakenisin!
Drago! Angelo!
Eikö kukaan
kuule minua?
Hänet valtaa
hulluus!

Es fällt ihn
Wahnsinn an,
wer steht mir bei!
Wo flieh’ ich hin!
Es fällt ihn
Wahnsinn an,
Wo flieh’ ich hin!
Drago! Angelo!
Hört niemand
mich?
Es fällt ihn
Wahnsinn an!
Genoveva:
Oi Siegfried,
mieheni,
milloin palaat
takaisin?
Kaikkivaltias Jumala!
Takaisin!
Takaisin,
kunniaton sekasikiö!

O Siegfried,
mein Gemahl,
Wann kehrst
du wieder!
Allmächtiger Gott!
Zurück!
Zurück,
ehrloser Bastard!
Golo (yhtä aikaa
Genovevan kanssa):
Oi kunpa voisin sen
puhein ilmaista!
Sinä rakastat minua,
suloinen morsio,
ja niin
päivä koittaa,
niin kaikki viriää
ja liikkuu ääneen,
niin puhkeavat kaikki
auvon ummut.
Sinä rakastat minua,
suloinen morsio!
Älä kutsu häntä,
hänen nimensä
on kuolema!
Olet minut!
olet minun!
Syliini, nainen!
Rintaani vasten!
 

O dass ich es reden,
aussagen könnte!
Du liebst mich,
holde Braut,
Da ist der
Tag begonnen,
Da regt
und rührt’s sich laut,
Da brechen aus den
Knospen alle Wonnen.
Du liebst mich,
holde Braut!
Nenn’ ihn nicht,
Sein Nam’
ist Tod!
Mein bist Du,
mein bist Du!
In meine Arme, Weib!
An meine Brust!

Golo:
Tuo sana
sattui…
Tuo sana
osui!
Kirous sinulle!
Älköön uni
tulkoon silmiini,
älkööt ruoka ja juoma
huulilleni,
ennen kuin olet
tuhon oma!

Das Wort,
das traf…
Das Wort,
das schlug!
Fluch Dir!
Kein Schlaf soll über
diese Augen kommen,
Kein’ Speis’ und Trank
Über diese Lippen,
Bevor Du
vernichtet!

Robert Schumann: Genoveva. Siegfriedin resitatiivi Dies gilt uns! (Tämä koskee meitä) oopperan avausnäytöksestä. Sanoilla ”Meines Weibes nimm dich an / wo sie Mannes Schutz bedarf” (Tule vaimoni avuksi / missä hän tarvitseekaan miehistä suojelua) kuullaan kaksi kertaa ”Clara-aihe” (d-cis-h-ais-h ja h-a-g-fis-g).

Robert Schumann: Genoveva. Genovevan ja Golon dueton Wenn ich ein Vöglein wär (Jos oisin lintunen) alku oopperan toisesta näytöksestä.

Lähteet ja kirjallisuutta

Genoveeva Brabantin kreivitär 1996 [1929], suom. J. C. von Schmidin saksankielisestä kansankirjasta. Juva: Art House.

Grout, Donald Jay 1965 [1947]. A Short History of Opera. New York etc.: Columbia University Press.

Handbuch der Oper, toim. Rudolf Kloiber etc. 2006 [1973/83; 2002/04]. München: Deutscher Taschenbuch Verlag. Bärenreiter.

The New Oxford History of Music. The Age of Beethoven 1790-1830, Volume VIII 1988 [1982], toim. Gerald Abraham. Oxford: Oxford University Press.

The New Oxford History of Music. Romanticism 1830-1890, Volume IX 1990, toim. Gerald Abraham. Oxford: Oxford University Press.

Ooppera. Säveltäjät, teokset, esittäjät, toim. András Batta 1999. Suom. Elli Ainola ym. Köln/Madrid: Könemann.

Wagner, Richard 2002. Elämäni, suom. Saila Luoma (orig. Mein Leben, 1870-81). Turku: Faros.

Takaisin ylös