Musiikin avulla maailman selittäminen: ihminen tuntevana, ajattelevana ja toimivana olentona yksin ja yhteisössä, emotionaalis-moraalis-uskonnollis-intellektuaalis-yhteiskunnallisessa viitekehyksessä.

Jokainen musiikkiteos toteuttaa joko yhden tai useamman tai kaikki seuraavan mallin vaiheet eli kerronnan funktiot. Yksiosainen ja lyhyehkö luonnekappale (Characterstück) keskittyy yleensä yhteen funktioon ja se voi olla mikä tahansa neljästä funktiosta, joskin usein 2. ja 3. funktio ovat sen keskeisaineisto (esim. yksinäisyys, suru, onni, luonto). Laajat ja moniosaiset teokset (sonaatti, kvartetto, sinfonia jne.) toteuttavat nämä funktiot joskus perättäisissä osissa, toisinaan kolme ensimmäistä funktiota toteutuu jo 1. osassa, mutta 2. ja 3. osa voivat syventää lisää aloittavia 1., 2. ja 3. funktiota:

Etenkin luonto oli romantiikassa keskeinen tapahtumaympäristö/miljöö, johon liittyy ihmismielen ja -ajatusten/tunteiden koko asteikko; luonto on ihmismielen ”metafora” (’olet sydämeni leppäkerttu’), luonto inhimillistetään, personifioidaan:
-luonnonkierto: vuodenajat, kuukaudet, vuorokauden ajat (aamu, ilta, päivä jne.)
-luonnonilmiöt: myrsky, tuuli, lumi- ja vesisade, auringonpaiste jne.
-luonnon miljööt: meri, virta, joki, puro, putous, koski jne.; taivas, maa, vuori, kallio, luola jne.
-luonnon oliot: ihmiset, puoli-ihmiset eli liminaaliolennot (peikot, maahiset, vedenneidot, nymfit jne.), eläimet (linnut, maa- ja vesieläimet)
-luonto orgaanisena: kasvikunta (kukat, puut)

NELJÄ MAHDOLLISUUTTA SUUREN MUODON MUSIIKILLISESSA KEHITYKSESSÄ:

1. duuri —> duuri (elämänilo, ”joie de vivre”)
• Schubert: sinfonia nro 9, C–a–C–C
• Bruckner: sinfonia nro 4, Es–c–B–Es
• Mahler: sinfonia nro 9, D–C–a–Des (1/2-askeleen lasku)

2. duuri —>molli (elämänilosta sen vastakohtaan, tuhoon, kuolemaan, negaatioon)
• Mendelssohn: sinfonia nro 4, A–d–A–a
[• Berlioz: Harold Italiassa: G–E–C–g/G]

3. molli—>duuri (pimeydestä valoon/voittoon/tähtiin, ”per aspera ad astra”)
• Mendelssohn: sinfonia nro 3, a–F–A–a/A
• Liszt: Faust-sinfonia, c–As–c/C
• Brahms: sinfonia nro 1, c–E–As–c/C:
1. osa Un poco sostenuto–Allegro
2. osa: Andante sostenuto
3. osa: Un poco allegretto e grazioso
4. osa Adagio–Più Andante–Allegro non troppo, ma con brio–Più Allegro
• Mahler: sinfonia nro 5, cis–a–D–F–D (1/2-askeleen nousu)

4. molli—>molli (traaginen, eleginen, stoalainen, kyyninen tai nihilistinen elämännäkemys)
• Tsaikovski: sinfonia nro 6, h–D–G–h
• Sibelius: sinfonia nro 1, e–Es–C–e
• Mahler: sinfonia nro 6, a–Es–a–a
• Sibelius: sinfonia nro 4, a–F–cis–A/a

MUSIIKIN LAJIT ELI GENRET

Soitinmusiikin lajit suuresta pieneen (ja arvostuksen määrän suhteen)

1. sinfonia, sonaatti (yhdestä yhdeksään soittimeen = duosonaatti, trio, kvartetto, kvintetto jne.), variaatiosarja, konsertto
2. suite, sarja, sykli (Reihe, Kreis, Zyklus) – löyhähkösti moniosainen teos
3. etydi, preludi, nokturno, intermezzo, kapriisi, fantasia, romanssi
4. sanattomat laulut, luonnekappaleet (Charakterstück), lyyriset kappaleet
5. tanssit (valssi, masurkka, poloneesi, galoppi, polkka, siciliano, Ländler, can-can)
6. sovitukset (transkriptiot, fantasiat, muistumat)
7. triviaalikappaleet

Laulumusiikin lajit suuresta pieneen

1. ooppera, oratorio, operetti, messu, laulusarja (pianon tai orkesterin kera)
2. kantaatti, lauluopus, kuoro-opus
3. motetti, psalmi, laulu (Lied, romanssi, mélodie, canzone), kuorolaulu, orkesterilaulu

Lajit sosiaalis-esteettisen arvostuksen mukaan

1. taidemusiikki, 1800-luvulla romanttinen = moderni musiikki
• romantiikan suuret sankarit suurten muotojen parissa
• soitinsäveltäjät Schubertista Straussiin, Berliozista Rousseliin
• ”toisen kulttuurin” eli oopperan edustajat Rossinista Pucciniin, Auberista Massenet’hen

2. Hausmusik (kotien ”hyvään makuun” perustuva musiikinviljely)
• tervehenkinen ja taiten sävelletty pienimuotoinen musiikki
• Schumann (Kinderscenen op. 15/1, Waldscenen), Brahms (intermezzot jne.)

3. biedermeier (kotien porvarillis-sentimentaalinen, ”helppo” musiikinviljely)
• helposti porvaria tyydyttävä pienimuotoinen musiikki
• Fanny Hensel (Mélodie pour le piano op. 5/2), Felix Mendelssohn, Grieg genrekappaleiden parissa

4. salonkimusiikki (korkeatasoinen viihde)
• ranskalaisten ym. maiden salonkien ”pinnallinen” musiikki (saksalaisten mielestä)
• Cécile Chaminade, Enrique Granados, Francisco Tarrega, Smetana (3 Polkas de salon op. 7/1, Fis)

5. virtuoosimusiikki (kiertävien virtuoosien sorminäppärä ja ulkokohtainen taidokkuus)
• taide temppukokoelmina resitaaleissa
• variaatiot, fantasiat, muistumat, transkriptiot; brillante-sävellykset (valse, rondo brillante jne.)
• Sigmund Thalberg, Henri Herz, Schulz-Evler (-Strauss II: An der schönen blauen Domau), Carl Tausig, Leopold Godowski

6. viihde- ja seurustelumusiikki (Unterhaltungsmusik, Umgangsmusik = ”hengen, sydämen ja ruumiin rentoutus”, taustamusiikki)
• tanssimusiikki: katrillit, kotiljongit, sottiisit jne. (Glinka: Nouvelles quadrilles françaisesD)
• ooppera- ym. -potpurit (F. Doppler: Potpourri La Barbier de Sevilla)
• Johann Strauss I & II: valssit ym. tanssit (polkat, galopit jne.)

7. triviaalimusiikki (heppoiset ja kliseiset kappaleet) ja kitsch
• tavanomaisten musiikillisten konventioiden kierrätys
• eksoottiset Persia-, Japani-, Kiina- yms. kappaleet: Albert W. Ketèlbey (Persialaisella torilla), Cyril Scott (Lotus Land op. 47/1, 1905)
• Thécla Badarzewska (Neidon rukous op. 4), Gustav Lange (Edelweiss op. 31), Walter Niemann, Gustav Lazarus

Kannanottoja genre- ja karakterikappaleista ja salonkimusiikista

J. Chr. Lobe totesi (1855): ”Salonkimusiikiksi nimitetään tunnetusti fantasioita, sanattomia lauluja, potpureja, impromptuja, bagatelleja, etydejä, nokturnoja, scherzoja, transkriptioita, karakterikappaleita, variaatioita, balladeja, poloneeseja, valsseja, masurkkoja, boleroita jne.”

Säveltäjä Wilhelm Kienzl kiteytti (1886): ”Suurin osa musiikkiystävällistä ihmiskuntaa on tekemisissä tanssimusiikin, oopperapotpurien, banaalin salonkimusiikin, virtuoosimekastuksen, tunneriutumusten (itkelmät), kuplettien ja liedertafelien kera, kun taas vain hyvin pieni osa on niitä, jotka ’kultivoivat hyvää musiikkia’. ”

Ad. Prosniz kertoo Pianokirjallisuudessaan käsikirjassaan (1907): ”salonkimusiikki käsittää pienempimuotoisen modernin tuotannon: genre- ja karakterikappaleet, tanssit, tunnelmakuvat, melodiat, figuroidut kappaleet, jotka esittäytyvät preludeina, etydeinä ja mitä moninaisimmilla maalauksellisilla ja kuvaavilla otsakkeilla varustettuina”.