Katolisia ja kalvinistisäveltäjiä rinnakkain
Ranskassa huolehtivat katolisesta kirkkomusiikista monet flaamilaissyntyiset säveltäjät (mm. Arcadelt, Lasso) sekä eräät omat säveltäjät (Janequin, Goudimel, le Jeune). Mutta myös Ranskassa, Sveitsissä ja Flanderissa sekä myöhemmin Englannissa syntyi saksalaisen reformaation vaikutuksesta erilaisia protestanttisia liikkeitä, joille vähitellen muodostui oma musiikkinsa. Näitä liikkeitä kutsutaan reformoiduiksi tai kalvinistisiksi erotuksena Lutherin uskonpuhdistuksen pohjalta muodostuneista luterilaisista ja evankeelisista uskontokunnista.
Myös ranskalaiset protestantit eli hugenotit kuuluvat kalvinisteihin. Katolisten ja hugenottien välillä oli läpi 1500-luvun ankaria yhteenottoja, jotka johtivat lopulta Pärttylinyön (24.8.1572) järjettömiin väkivaltaisuuksiin, joissa katoliset tappoivat noin 50 000 hugenottia. Lopulta Henrik IV takasi Nantes’n ediktissä (1598) uskonnonvapauden – vaikkakin Louis XIV peruutti sen (1685), ja vainot loppuivat vasta 1764.
Jean Calvin (1509–64) kehitti maanpaossa, Sveitsin Baselissa ja lopuksi Genevessä kalvinismin ja loi perusteet ranskankieliselle protestanttilaululle; hän tosin suvaitsi vain seurakunnan yksiäänistä laulua. Calvin hyväksyi kuitenkin moniääniset psalmisävelitykset kotikäytössä, joten vähitellen alkoi kertyä psalmisävellyksienkin aineistoa, ennen muuta Claude Goudimelin toimesta. Aluksi yksiääninen Geneven psalttari (1. versio 1539) käsitti lopullisessa muodossaan (1562) 150 psalmin ranskalaisen riimitetyn käännöksen (Clément Maron Lutherin saksannoksien pohjalta), jonka melodioista yli puolet laati Loys Bourgeois (n. 1510/15–1560); näitä on tullut koko joukko myös suomalaiseen virsikirjaan. Seuraavassa psalmi 1 vuoden 1562 versiosta:
Protestanttinen/hugenottinen neliääninen psalmisävelitystraditio lainasi yksinkertaisen koraalisoinnutustyylin alkuun Saksan lutherilaisilta, kunnes sen pohjalta kehittyi varsinainen psalmimotettityyli. Psalmisävelityksiä tehtiin yli 2000 Ranskassa ja Sveitsissä, ja ne olivat katolistenkin suosiossa, kunnes paavi kielsi ne. Lajin chanson spirituelle (“hengellinen laulu”) edustajat olivat protestantismi-vaikutteisia moraalis-uskonnollisia vakavia lauluja vastapainoksi varsinaisen maallisen chansonin “turmelukselle”.
Claude Goudimel
Goudimel syntyi (1514/20) Besançonissa ja kuoli Lyons’ssa (1572). Hän oli protestanttikäännynnäinen, joka joutui Pärttylinyötä seuranneiden väkivaltaisuuksien uhriksi, kun ranskalaiset katoliset tappoivat noin 50 000 ranskalaista hugenottia.
Hän sävelitti 1560-luvulla koko psalttarin: osan nuotti–nuottia–vasten-tyylillä, jolloin koraali on tenorissa; osan imitoivalla motettityylillä, jolloin koraali on usein sopraanossa tai jaettuna eri äänten kesken. Hän sävelsi lisäksi hengellisiä lauluja sekä viisi messua, kolme magnificatia ja 10 motettia. Seuraavassa hänen psalttarinsa (1568) toisesta painoksesta (1580) kansilehti, psalmin 40 (“Hartaasti minä odotin Herraa”) sopraanoääni, riimitetty ranskankielinen psalmiteksti (Clément Marot & Thódore de Bèze) sekä osa modernista transkriptiosta:
1. Aprés avoir constanment attendu, de l’eternel la volonté,
Il s’est tourne de mon costé, et a mon cri au besoin entendu,
Hors de fançe et d’or dure, et profondeur obscure, d’un gouffre m’a tiré:
a mes piés affermis, et au chemin remis, sur un roc asseuré.
2. J’ay publie ta justice et presché, voire sans feindreˬaucunément:
Seigneur tu le sais, et comment rien je n’en ay tenu clos ne caché,
Ta loyauté constante, ton aide tant puissante Je déclareˬa chacun:
J’annonce ta bonté et grandˈ fidélité, au milieu du commun.
2 Hartaasti minä odotin Herraa,
ja hän kumartui minun puoleeni
ja kuuli huutoni.
3 Hän veti minut ylös syvästä kuopasta,
upottavasta liejusta.
Hän nosti minut kalliolle,
antoi lujan pohjan askelteni alle.
4 Hän antoi suuhuni uuden virren,
kiitoslaulun Jumalamme ylistykseksi.
Tämän kuulevat monet, tuntevat pyhää pelkoa
ja turvaavat Herraan.
5 Hyvä on sen osa, joka luottaa Herraan,
ei etsi apua pahan voimilta eikä käänny niiden puoleen,
jotka valhetta palvelevat.
Claude le Jeune
Le Jeune (n. 1530–1600) oli Valenciassa syntynyt hugenotti, joka pääsi kuitenkin Henrik IV:n kamarimusiikkisäveltäjäksi. Hän sävelsi protestanttipalmeja yli 300 sekä Octonaires-runoja. Tuotantoon kuuluvat myös yksi messu ja 12 latinalaista motettia, joissa hän on myös frankoflaamilaisen tyylin jatkaja. Magnificat-sykli on sävelletty italialaisen madrigaalin tyyliin.
Claude Le Jeunen sekä chanson- että psalmisäveltämiseen vaikutti tuttavuus runoilijaan Jean-Antoine de Baïf (1532–89), sillä tämä oli perustanut (1571) yhdessä säveltäjä Thibault de Courvillen kanssa Runo- ja musiikkikatemian (Académie de poésie et musique). Antiikin runoutta elvyttämään pyrkivään piiriin kuului runoilijoita, säveltäjiä, laulajia ja soitinmuusikoita. Heidän joukkoonsa lukeutui myös Le Jeune, joka sävelitti lukuisia Baïfin runoja, joita tämä kutsui nimellä vers mesuré à l’antique (“antiikkihenkisiä säkeitä”) ja jotka puolestaan olivat alkuna musiikille nimeltä musique mesurée à l’antique. Muita ryhmän säveltäjiä olivat Eustache du Caurroy (1549–1609) ja Jacques Mauduit.
Le Jeunen mitallisesta psalmisäveltämisestä käy näytteeksi psalmin 6 (“Herra, älä rankaise minua vihassasi”) alku postuumista julkaisusta vuodelta 1606:
Paschal de L’Estocart
L’Estocart (n. 1540–1591) oli kotoisin Picardystä, mutta hän oleskeli loppuvuosinaan pääosin Baselissa. Hän oli aikansa vaikutusvaltaisia protestanttiaatelisia, jonka Henrik III antoi julkaista sävellyksiään vasta uran myöhäisvaiheessa (1581). Hänkin sävelitti psalttarin sekä julkaisi myös latinalaista kirkkomusiikkia.
Octonaires de la vanité du monde (“Kahdeksansäkeitä maailman turhuudesta”; 1582) on kolmen protestanttirunoilijan kokoelma moraalisia runoja, joita l’Estocart sävelitti ja julkaisi kahden kokoelman verran. Ne ovat lajin “hengellisiä chansoneita” edustajia, musiikiltaan psalmisävelitysten, maallisten chansonien ja madrigaalien välissä. Edellä ensimmäisen kokoelman kansikuva sekä seuraavassa numeron 25, Où est la mort ? (“Missä on kuolema?”), alku:
Jacques Mauduit
Mauduit (1557–1627) oli pariisilaissäveltäjä ja Baïfin ystävä, joka järjesti Runo- ja musiikkiakatemian uudelleen tämän kuoleman jälkeen sekä pelasti le Jeunen musiikkia tuhoutumasta. Hän sävelsi chansoneita, psalmeja ja requimin musique mesurée -tyyliin. Lisäksi hän toi soittimet ranskalaiseen kirkkomusiikkiin mukaan.