Annibale Padovano
Padovano syntyi kaimakaupungissaan Padovassa (1527) ja kuoli Grazissa (1575). Hän toimi ensin (1552–65) Pyhän Markuksen kirkon urkurina Venetsiassa, jossa julkaisi kirjan 56-äänisiä motetteja (1567) flaamilaiseen tyyliin ja oppi myös monikuorotyylin Willaertilta. Padovano pääsi (1565/66) Graziin Itävallan arkkiherttuan urkuriksi ja hoviorkesterin johtajaksi (1570) kapelliin, jossa oli 22 laulajaa ja 17 soittajaa (1572).
Grazissa valmistui I kirja viisiäänisiä messuja (1573). Käsikirjoituksena säilynyt 24-ääninen messu on sävelletty kolmelle 8-ääniselle kuorolle venetsialaiseen tyyliin ja on osoitus Padovanon taidoista säveltäjänä. Orlandus Lassus johti Münchenissä Padovanon teoksia (1568), ja Vincenzo Galilei piti (1581) Padovanoa eräänä modernin musiikin “keksijänä”.
Costanzo Porta
Porta syntyi (n. 1529) Cremonassa ja kuoli Padovassa (1601). Hän oli tuottelias, taitava, ihailtu ja ylistetty säveltäjä, klassisen kontrapunktin, jopa mensuraalikaanonin mestari. Porta oli Willaertin oppilas Venetsiassa, myöhemmin Dirutan ja Viadanan opettaja. Hän työskenteli Padovassa sekä Ravennassa, ja oli Rooman Pyhän Cecilian muusikoiden yhdistyksen jäsen Palestrinan ja Lassuksen ohella.
Missa Ducalis (“Herttuamessu”, 1565–69) on 13-ääninen cantus firmus -messu tekstiin “suojele herttua Cosimoa ja ruhtinas Francescoa”, jotka olivat tuolloinen Medicinherttua ja tämän poika. Porta käyttää messussa jaettujen kuorojen tekniikkaa (kolme kuoroa à 4) sekä cantus firmusta sävelillä f–a–c–d–c–a–f. Agnus Deissä on 14 ääntä ja cantus firmus kaksoiskaanonissa.
Claudio Merulo
Merulo (1533–1604) oli venetsialaisurkuri, joka sävelsi kaksi messua, kaksi magnificatia, seitsemän kokoelmaa motetteja sekä urkumessun (1568), joka perustuu alternatim-käytäntöön (urkujen ja kuoron vuorotteluun).
Alessandro Striggio
Striggio (n. 1535–1592) syntyi ja kuoli Mantovassa. Hän työskenteli pääosin Firenzessä ja Mantovassa, jossa hän teki lähinnä maallista musiikkia ja toimi lisäksi Monteverdin Orfeon libretistinä. Striggiolta on kadonnut peräti 60-ääninen Sanctus.
Motetti Ecce beatum lucem
Ecce beatam lucem (“Katso siunattua valoa/katso ikuista hyvyyttä”) on legendaarinen 40-ääninen motetti, jonka hän sävelsi vieraillessaan kardinaali Ippolito d’Esten luona Firenzessä 1561. Teksti kirkastaa vastauskonpuhdistuksen ideologian mukaisesti katolisuutta. Striggio matkusti 1567 motetin kanssa Englantiin, jossa se inspiroi Tallisia säveltämään oman motettinsa Spes in alium niinikään 40 äänelle.
Tosin Tallisia inspiroinut teos on voinut olla yhtä hyvin parodiamessu Missa sopra Ecco sì beato giorno (“Katso niin siunattua päivää” -messu, 1565-6), joka perustuu joko kadonneelle madrigaalille tai on suhteessa motettiin. Messu löytyi uudestaan vasta 2005 ja jonka esityksiä oli todennäköisesti Mantovassa, Münchenissä ja Pariisissa ja jonka Striggio lienee vienyt samalla matkalla Lontooseen. Messu on myös 40-ääninen, joskin Agnus Dei on peräti 60-ääninen eli sävelletty viidelle 12-ääniselle kuorolle.
Carlo Gesualdo
Gesualdo (n. 1561–1613) oli madrigaalien ohella rohkea ja ekspressiivinen myös kirkkomusiikissaan. Tenebrae responsories (“Synkkiä vuoropuheluita”, 1611) on kolme kertaa yhdeksän 6-äänisen motetin kokoelma pääsiäistorstaiksi, -perjantaiksi ja -lauantaiksi. Motetteja hän julkaisi kahtena kokoelmana viidelle ja kuudelle äänelle (1602, 1603) otsakkeella Sacrae Cantionum (“Kirkkolauluja”); lisäksi kirkkomusiikkiin kuuluu esimerkiksi Maria-motetteja.
Gesualdon sanamaalailuja synkässä responsoriossa
Seuraavassa pääsiäislauantain kahdeksannen responsorion jälkipuolisko, jossa madrigalistinen sanamaalailu on tehokasta: sana “mortuos” tuottaa matalan soinnin ja kromatiikkaa, “liber” eloisaa liikettä ja säe “Posuerunt me in lacu inferiori, in tenebrosis et in umbra mortis” on todellista kuoleman musiikkia.
Aestimatus sum cum descendentibus in lacum,
factus sum sicut homo sine adjutorio, inter mortuos liber.
Versus: Posuerunt me in lacu inferiori, in tenebrosis et in umbra mortis.
Factus sum sicut homo sine adjutorio, inter mortuos liber.
Minut on luettu niiden joukkoon, jotka kulkevat syvänteeseen.
olen kuin mies vailla apua, vapaana kuolevaisten keskellä.
Versus: Olet laskenut minut alimpaan loukkoon, pimeyteen ja kuoleman varjoon.
Olen kuin mies vailla apua, vapaana kuolevaisten keskellä.
