Wolfgang Auhagen: Studien zur Tonartencharakteristik in theoretischen Schriften und Kompositionen vom späten 17. bis zum Beginn des 20. Jahrhunderts (Peter Lang, 1983)
J. A. Schrader: Kleines Taschenwörterbuch der Musik (1827)
1. Duurisävellajit
C-duurilla on eloisa, raikas sointi ja se on yksinkertaisen, iloisen, kiitoksen ja riemun sävellaji. Rohkeus ja luottamus kaikuu sen soinneista.
G-duuri soi yksinkertaisena, tyytyväisenä, lapsellisena, viattomana ja kuvaa iloa ja kiitosta.
D-duuri kuuluttaa riemua, voittoa ja kiitosta ja sitä leimaavat huumaavat, tuliset soinnit.
A-duuri soi hilpeänä, somana ja iloisena. Tämä sävellaji kuvaa rakkautta, viehkeyttä ja kiitosta.
E-duuri ilmaisee nopeassa tempossa pelkoa, kauhua, tulisuutta ja villiyttä.
H-duuri, erittäin kohiseva ja kova, kuvaa villejä intohimoja, kiukkua, raivoa, epätoivoa jne.
F-duuri soi pehmeästi, somasti ja rauhallisesti; se ilmaisee rakkautta, iloa, toivoa ja luottamusta.
B-duuri soi hellästi, rakastettavasti, sulokkaasti ja kuuluttaa iloista kiitosta, vallattomuutta ja huumaavaa iloa.
Es-duuri. Tässä sävellajissa kaikuu juhlava, ylevä ja arvokas; se kuvaa hurskaita tunteita, hartautta, rakkautta ja kiitosta. Myös kiivaita mielenliikkeitä kuvataan tällä sävellajilla.
As-duuri soi tummana ja aavistelevana, kuvaa kuolemaa, hautaa, mätänemistä ja kuolemattomuutta. Miedot, pehmeät soinnit rauhoittavat raskautettua mieltä kurottamalla kohden parempaa tulevaisuutta.
Des-duuri kuuluttaa taivaista auvoa, korkeutta ja majesteettisuutta.
Ges-duuri kuvaa juhlavaa ja loisteliasta; tämä sävellaji kuuluttaa riemun- ja voitonlauluja.
2. Mollisävellajit
A-molli soi pehmeänä ja valittavana, ilmaisee vienoa surua ja sitä leimaavat romanttiset soinnit, laupias antautuminen ja nöyryys.
E-molli kaikuu rauhaisina, lempeinä sointina; antautuminen, luja luottamus ja Jumalaan turvautuminen on tämän sävellajin luonne.
H-molli. Tässä sävellajissa puhuu ankarien kärsimysten tuottama katkera, synkeä valitus; raukeana ja miltei toivottomana katselee näissä soinneissa järkytetty mieli ympärilleen. Alistuvana ja luottavaisena pikaisesta avusta raskautetun anominen muuttuu yhä sisäisemmäksi ja pakottavammaksi.
Fis-molli on sävellaji, joka antaa ankaran valituksen kaikua; melankolia ja synkää raskamielisyys leimaavat sen luonnetta.
Cis-molli. Tämän sävellajin terävissä soinneissa ilmaisee itseään sekava, harhautunut mieli ja epätoivo.
Gis-molli on vaikerruksen, ahdistuneen sydämen ja raskaan taistelun sävellaji.
D-molli. Tämä sävellaji soi raskasmielisenä ja pelottavana. Se kuuluttaa synkeää valitusta, syvää kärsimystä, kuvaa alakuloisia tunteita, hurskaasti pyytävää mieltä, myös hirvittävää ja syvästi järkyttävää.
G-molli ilmaisee epämieltymystä, vihaa ja kitkeryyttä. Tämä sävellaji kuvaa pelkoa ja väristystä, vaikerrusta ja tuskaa.
C-molli soi syvinä vaikerrussävelinä; kuuluttaa jähmettynyttää, kuuroa tuskaa, pelkoa ja kammoa, kitkerää valitusta sekä epätoivo.
F-molli kuvaa erittäinen kärsiviä tunteita ja mielenjäristyksiä; raskasmielisyys, hautajaislaulu ja synkkä melankolia on tämän sävellajin leima.
B-molli. Tämän sävellajin soinnit ilmaisevat syvää kivuntunnetta, kammoa ja kauhistusta.
Es-molli on kauhistuttavimman hädän ja kirpeän pelokkuuden sävellaji; jähmettynyt hirvityksen tunne ja musta kauhu soivan näissä harmonioissa.
Wilhelm Christian Müller: Versuch einer Ästhetik der Tonkunst (1830)
C: voima, majesteettisuus; Kraft, Majestät
G: rauha, mielen tasapaino; Ruhe, Gleichmuth
D: meluisa tavanomaisuus; lärmende Gemeinheit
A: toivo; Hoffnung
E: hellyys; Zärtlichkeit
H: ylijänteisyys; Überspannung
F: mukava iloisuus; gemütliche Heiterkeit
B: rohkeus, ylevyys; Kühnheit, Erhabenheit
Es: uskonnollinen juhlavuus; religiöse Feierlichkeit
As: syvä, sisäinen tunne, sentimentaalinen sympatia; tiefes, inniges Gefühl, sentimentale Sympathie
Des: taivainen kirkastus; Des himmlische Verklärung
Ges/Fis: kaksinainen heiluminen taivaan ja maan välillä; zweideutiges Schwanken zwischen Himmel und Erde
Kirjoittaja oli Beethovenin ystävä ja tukija.
E. T. A. Hoffmann: Kreisleriana (1815)
E. T. Hoffmannin laajassa kirjoituskokoelmassa Fantasiestücke in Callots Manier on osana IX Kreisleriana, jonka kolmas osa Kreislers musikalisch-poetischer Klub sisältää seuraavan muutamien sävellajien persoonallisen ja fantastisen luonnehdinnan (tämä katkelma ilmestyi 22.12.1834 lehdessä Zeitschrift für Musik I, nro 76, s. 301–302):
Kreisler griff nun pianissimo mit gehobenen Dämpfern im Baß den vollen As-Dur-Akkord. Sowie die Töne versäuselten, sprach er: »Was rauscht denn so wunderbar, so seltsam um mich her? – Unsichtbare Fittiche wehen auf und nieder – ich schwimme im duftigen Äther. – Aber der Duft erglänzt in flammenden, geheimnisvoll verschlungenen Kreisen. Holde Geister sind es, die die goldnen Flügel regen in überschwenglich herrlichen Klängen und Akkorden.
as-Moll-Akkord (mezzo forte)
Ach! – sie tragen mich ins Land der ewigen Sehnsucht, aber wie sie mich erfassen, erwacht der Schmerz und will aus der Brust entfliehen, indem er sie gewaltsam zerreißt.
E-Dur-Sexten-Akkord (ancora più forte)
Halt dich standhaft, mein Herz! – brich nicht, berührt von dem sengenden Strahl, der die Brust durchdrang. – Frisch auf, mein wackrer Geist! – rege und hebe dich empor in dem Element, das dich gebar, das deine Heimat ist!
E-Dur-Terz-Akkord (forte)
– Sie haben mir eine herrliche Krone gereicht, aber was in den Diamanten so blitzt und funkelt, das sind die tausend Tränen, die ich vergoß, und in dem Golde gleißen die Flammen, die mich verzehrten. – Mut und Macht – Vertrauen und Stärke dem, der zu herrschen berufen ist im Geisterreich!
a-Moll (harpeggiando-dolce)
Warum fliehst du, holdes Mädchen? Vermagst du es denn, da dich überall unsichtbare Bande festhalten? Du weißt es nicht zu sagen, nicht zu klagen, was sich so in deine Brust gelegt hat wie ein nagender Schmerz und dich doch mit süßer Lust durchbebt? Aber alles wirst du wissen, wenn ich mit dir rede, mit dir kose in der Geistersprache, die ich zu sprechen vermag und die du so wohl verstehst!
F-Dur
Ha, wie geht das Herz dir auf in Sehnsucht und Liebe, wenn ich dich voll glühendem Entzücken mit Melodien wie mit liebenden Armen umfasse. – Du magst nicht mehr weichen von mir, denn jene geheime Ahnungen, die deine Brust beengten, sind erfüllt. Der Ton sprach wie ein tröstendes Orakel aus meinem Innern zu dir!
B-Dur (accentuato)
– Welch lustiges Leben in Flur und Wald in holder Frühlingszeit! – Alle Flöten und Schalmeien, die Winters über in staubigen Winkeln wie zum Tode erstarrt lagen, sind wach worden und haben sich auf alle Lieblingsstückchen besonnen, die sie nun lustig trillerieren, gleich den Vögelein in den Lüften.
B-Dur mit der kleinen Septime (smanioso)
Ein lauer West geht wie ein düsteres Geheimnis dumpf klagend durch den Wald, und wie er vorüberstreift, flüstern die Fichten – die Birken untereinander: ›Warum ist unser Freund so traurig worden? – Horchst du auf ihn, holde Schäferin?‹
Es-Dur (forte)
Zieh ihm nach! – zieh ihm nach! – Grün ist sein Kleid wie der dunkle Wald – süßer Hörnerklang sein sehnendes Wort! – Hörst du es rauschen hinter den Büschen? Hörst du es tönen? – Hörnerton, voll Lust und Wehmut! – Er ist’s – auf! ihm entgegen!
D-Terz-Quart-Sext-Akkord (piano)
Das Leben treibt sein neckendes Spiel auf allerlei Weise. – Warum wünschen – warum hoffen – warum verlangen?
C-Dur-Terz-Akkord (fortissimo)
Aber in toller, wilder Lust laßt uns über den offnen Gräbern tanzen. – Laßt uns jauchzen – die da unten hören es nicht. – Heisa – Heisa – Tanz und Jubel, der Teufel zieht ein mit Pauken und Trompeten!
c-Moll-Akkorde (fortissimo hintereinander fort)
Kennt ihr ihn nicht? – Kennt ihr ihn nicht? – Seht, er greift mit glühender Kralle nach meinem Herzen! – er maskiert sich in allerlei tolle Fratzen – als Freijäger – Konzertmeister – Wurmdoktor – ricco mercante – er schmeißt mir Lichtscheren in die Saiten, damit ich nur nicht spielen soll! – Kreisler – Kreisler! raffe dich auf! – Siehst du es lauern, das bleiche Gespenst mit den rot funkelnden Augen – die krallichten Knochenfäuste aus dem zerrissenen Mantel nach dir ausstreckend? – die Strohkrone auf dem kahlen, glatten Schädel schüttelnd! – Es ist der Wahnsinn – Johannes, halte dich tapfer. – Toller, toller Lebensspuk, was rüttelst du mich so in deinen Kreisen? Kann ich dir nicht entfliehen? – Kein Stäubchen im Universum, auf das ich, zur Mücke verschrumpft, vor dir, grausiger Quälgeist, mich retten könnte? – Laß ab von mir! – ich will artig sein! ich will glauben, der Teufel sei ein Galanthuomo von den feinsten Sitten! – hony soit qui mal y pense – ich verfluche den Gesang, die Musik – ich lecke dir die Füße wie der trunkene Kaliban – nur erlöse mich von der Qual – hei, hei, Verruchter, du hast mir alle Blumen zertreten – in schauerlicher Wüste grünt kein Halm mehr – tot – tot – tot –«
Lähde:
Soitinten ominaisuudet
Useimmat 1700-luvun selitykset sävellajien luonteista liittyivät kosketinsoittimien ei-tasavireisiin viritysjärjestelmiin. 1800-luvulla tämä peruste menetti merkityksenä tasavireisyyden voittokulun vuoksi. Koska sävellajit nähtiin yhä erilaisiksi, tätä haluttiin perustella orkesterisoitinten akustisilla ominaisuuksilla.
Eräs keskeinen tekijä tässä oli suosittu teoria viulun avoimista ja painetuista kielistä. Jopa Berliozin soitinnusopas perustaa sävellajikarakteristiikkansa viulun sointiväriin: “Viulut ovat loisteliaita, ja niillä soitetaan helpoiten vapaiden kielten sävellajeissa. Siksi viulun eri sävellajien sointivärejä voidaan luonnehtia seuraavasti suhteessa esityksen suurempaan tai vähäisempään helppouteen:”
Sävellajikarakteristiikan perusta ja todisteet hakusalla
Mitä pidemmälle 1800-lukua edettiin, sitä vähemmän ajateltiin, että sävellajien luonne liittyisi viritystasoon tai viritysjärjestelmään, joka voi olla erilainen eri soittimille. Epäiltiin myös sitä, että ilmiö ei liittyisi eri soittimille sopiviin sävellajeihin, vaan että kyse olisi, mikäli ilmiö oli olemassa, virityksestä, soittimista tai lauluäänestä riippumattomista tekijöistä. Ajateltiinkin, että säveltäjä valitsisi sävellajin kappaleen luonteen mukaisesti.
Missään tapauksessa ei kiistetty sävellajikarakteristiikan olemassaoloa, mutta sen syy nähtiin ongelmaksi. Mutta koska soittimet paranivat ja niiden erot tasoittuivat, A. B. Marx, Ferdinand Hand ja Gustav Schilling hylkäsivät ajatuksen soittimien ominaisuuksista sävellajikarakateristiikan perustana. Siitä huolimatta, että Ferdinand Handin (1848) mukaan “moni haluaisi mieluummin tulla piestyksi kuoliaaksi kuin hylätä esimerkiksi käsityksen, jonka mukaan As-duuri ilmentää viatonta rakkautta ja hyväntuulisuutta”.
Schumann sävellajeista (Neue Zeitschrift für Musik II/11, 6.2.1835, s. 43–44)
Schumannin mukaan “on yhtä mahdotonta sanoa, että tämä tai tuo tunne, tullakseen varmuudella ilmaistuksi, pitäisi siirtää musiikiksi tämän tai tuon sävellajin kautta (kuten esimerkiksi, että teoreettisesti ottaen kiukku vaatisi cis-mollia) kuin yhtyä Zelterin näkemykseen, jonka mukaan minkä tahansa tunteen voi ilmaista missä tahansa sävellajissa.” Schumannin mielestä transponointi muuttaa perustavasti sävellyksen luonteen. Pääsääntö sävellajien suhteen on se, että “yksinkertaiset tunteet vaativat yksinkertaisia sävellajeja; monimuotoisemmat [tunteet] liikkuvat mieluummin vieraissa, harvemmin kuulluissa sävellajeissa”.
Schumannin ratkaisu asiaan on harvinaisen looginen ja vastaa nykyajan historiapainotteista ajatteluakin, jossa aika, traditio ja konteksti otetaan huomioon: “Jos todellakin on totta, että eri aikoina muodostuivat tietyt stereotyyppiset sävellajikarakterit, niin täytyisi koota yhteen samoihin sävellajeihin kirjoitettuja, klassisina arvostettuja mestariteoksia ja verrata niissä vallitsevia tunteita keskenään.”
Toisin sanoen: ulkopuolella viritystason, viritysjärjestelmien ja soitinten sekä lauluäänen ominaisuuksien sävellajikarakteristiikka on muodostunut aikojen kuluessa tietyistä konventioista, jotka ovat saaneet jatkumoa. Esimerkiksi kannattaa seurata esimerkiksi c-mollissa tai Es-duurissa sävellettyjä teoksia vaikkapa Haydnista ja Mozartista Brahmsiin ja vielä eteenkinpäin, jolloin tietyt sävellajien käytön ja niiden luonteiden peruspiirteet alkavat hahmottua, vaikkakin ehdottomia ja aina päteviä sääntöjä on mahdotonta muotoilla, mutta suurin piirtein, tietyssä vaihteluvälissä, sävellajien piirteistö on kuvattavissa. Niinpä sävellajien luonnehdinnat yhdistettiin 1800-luvun aikana yhä enemmän musiikkiohjelmistoon.
Ferdinand Hand: Ästhetik der Tonkunst (1837)
C dur ist in unsrer Musik die Grundlage aller weiteren Entwicklung, und spricht das Menschliche im Gefühl rein und sicher aus; daher wählt […] der bestimmte Entschluß, die Zuversicht diese Tonart, die sich deshalb außer Anderem sowohl für kindliche Lieder, als auch für den Choral und den Marsch des Kriegers eignet […] In größerer rhythmischer Lebendigkeit spricht sie den Lebensfrohsinn aus […] Es hat diese Tonart aber eine große Allgemeinheit, so daß sie von rücksichtslosen Componisten zu Allem gewählt wird, und daher im Gebrauch abgenutzt, ja gemisbraucht scheint […]
(C-duuri ilmaisee puhtaasti ja varmasti inhimillisen tunteessa … soveltuu yhtä hyvin lastenlauluihin kuin koraaliin ja sotilasmarssiin … ilmaisee elämäniloa … sävellaji on luonteeltaan hyvin tavallinen, joten varomaton säveltäjä voi käyttää sitä kaikkeen, jolloin se kuluu käytössä ja tulee väärinkäytetyksi)
C moll […] wird zum Ausdruck der Wehmuth, der Trauer, der Sehnsucht, der schmerzvollen Liebe, des Verlangens nach Trost […] Aber auch dem Grabgesang kann diese Tonart dienen […]
(C-molli on alakulon, surun, kaipauksen, kärsivän rakkauden, lohdutuksen kaipuun ilmaisu … sävellaji voi palvella myös hautajaislaulussa.)
G dur stellt ein Bild der Beruhigung auf und kann in seiner Durchschaulichkeit, wenn der Künstler das Einfache nicht zu behandeln weiß, bis zum Bedeutungslosen sinken. In dieser Tonart aber spricht sich die Innigkeit der Treue […] aus; […] Doch eignet sie auch zu jeder Art von leichtfertiger Demonstration und selbst für ironische Spiele und leicht gehaltenen Scherz […] Der charakterisierende Künstler wird […] sie in […] halbkomischer Darstellung ausdrucksvoll behandeln […]
(G-duuri esittää levollisuuden kuvaa ja voi läpinäkyvyydessään, jos taiteilija ei osaa käsitellä yksinkertaista, vajota merkityksettömyyteen. Tässä sävellajissa ilmaisee itseään uskollisuuden sisäisyys … silti se sopii myös kaikenlaisen kevytmielisyyden ilmentämiseen ja jopa ironisiin leikkeihin sekä kevyeen leikinlaskuun … Luonnehtiva taiteilija voi käsitellä sitä puolikoomisella esittämisessä ilmeikkäästi.)
G moll […] In dieser Tonart einigt sich Wehmuth und Freude, Schwermuth und Heiterkeit; so stellt sie die Grazie, auf deren Blick ein Zug Schwermuth ruht, das Erhabene in romantischer Färbung, das Tragischsentimentale dar […] Liegt in ihr Leidenschaftliches ausgeprägt, so besteht es noch in der reinsten Besonnenheit, erscheint nicht abentheuerlich, nicht ausschweifend; das Erhabene hält es aufrecht, und Schönheit verklärt es zu dem liebenswürdigsten Wesen. Das Ganze aber durchdringt ein geheimer Schmerz, selbst wo die Gefühle lebendige Regung und helleren Schwung gewinnen, umzieht sie ein Duft der Wehmuth […] Andere Zwecke werden freilich auch auf Trost in Leiden hinführen, Andere die Wonne in Thränen bezeichnen […]
(G-mollissa yhdistyy kaiho ja ilo, rakasmielisyys ja hilpeys; niin esittää se viehkeyden, jonka katseessa raskamielisyyden piirre lepää, ylevän romanttisessa värityksessä, ja traagis-sentimentaalisen … Jos siinä saa ilmauksen intohimoinen, piilee tämä vielä puhtaasti maltillisena, ei ilmene seikkailukkaana, ei liian pitkälle menevänä; ylevän åitää se pystypäisenä, ja kauneuden kirkastaa se mitä rakastettavimpaan olemukseensa. Kokonaisuuden lävistää kuitenkin salainen tuska, jopa siellä, missä tunteet tavoittavat eloisan sykäyksen ja kirkkaan innostuksen, vaihtaa se asunsa kaihon tuoksuun … Toisenlaiset tarkoitukset johtavat tosin lohtuun kärsimyksessä, toiset leimaavat auvoa kyynelissä.)
D dur nimmt das Prächtige und Große in sich aud und in seiner Helle tönt der Triumph, das Halleluja, und ruft zur Freude und zum Jubel auf. […] In leichter Bewegung stimmt D Dur zur aufgeregten Lustigkeit, in ruhiger Bewegung zu dem männlich klaren Blick aufs Leben.
(D-duuri ottaa ilmaistakseen komeaa ja suurta, ja sen kirkkaudessa kaikuvat riemuvoitto, halleluja, ja se kutsuu iloon ja juhlintaan. … Kepeässä liikkeessä D-duuri myöntyy kiihtyneeseen hilpeyteen, rauhallisessa liikkeessä miehekkäästi selkeään katseeseen elämään.)
D moll […] diese Tonart ein von Schwermut niedergerücktes Gefühl, die Klage der beengten, aber nicht kraftlosen Brust ausspricht, zugleich aber auch den heftigen, herzzerschneidenden Schmerz behandelt.
(D-molli ilmaisee raskasmielisyyden alaspainamaa, joskaan ei voimattomasta povesta kumpuavaa tunnetta, samalla se käsittelee rajua, sydäntä riipivää tuskaa.)
A dur ist der Ton des Vertrauens und der Hoffnung, eines der Liebe sich freuenden Herzens und der unbefangene Heiterkeit. An Innigkeit überwiegt diese Tonart alle anderen, wenn weder Leidenschaftlichkeit die ruhige Hingabe stört, noch eine schmerzliche Sehnsucht die Reinheit das Glücks trübt.
(A-duuri on luottamuksen ja toivon, rakkaudesta iloitsevan sydämen ja pidäkkeettömän iloisuuden sävellaji. Sisäisyydessä voittaa tämä sävellaji kaikki muut, silloin kun intohimo ei häiritse rauhaista antautumista eikä tuskaisa kaipuu onnen puhtautta.)
A moll […] tönt schwächere Hingebung, aber auch zagende Weichheit. So hat diese Tonart hat einen mehr weiblichen Charakter, der überall nur Hingebung verräth, in der Heiterkeit sich anschmiegt und in dem Schmerze nicht widerstrebt, noch auch trostlos verzagt. Das Gefühl der Buße kann kein mehr entsprechendes Organ finden.
(A-mollissa soi heikompi alistuminen, samoin myös epäröivä pehmeys. Niin sävellajilla on enemmän naisellinen luonne, joka taipuu kaikkialla alistumiseen, joka iloisuudessa mukautuu ja joka tuskassa ei pyristele vastaan eikä masennu lohduttomana. Katumuksen tunne ei voi löytää enemmän sitä vastaaavaa puhe-elintä.)
E dur, eine der hellsten, stärksten Farben, vielleicht vergleichbar mit brennendem Gelb, dient der lachenden Freude, dem lebensfrohen Jubel; indem es auch das Prächtige in sich aufnimmt, bezeichnet es das Feierliche in höchster Potenz […] Zum schmerzvollen Gefühl, zur versinkenden Trauer erscheint sie untauglich; denn ihr ganzes Wesen ist offen und frei und daher auch für Andacht und Frömmigkeit nur anwendbar, wo die Freude in Gott lebendig geworden ist, oder das Herz vertrauensvoll dem Ewigen sich hingibt […] Dagegen kann der heftige Affect des Schreckens oder des Abscheus auch in dieser Tonart, wenn die Behandlung der Melodie das ihrige leistet, Kraft und Feuer gewinnen […]
(E-duuri, eräs kirkkaimmista, vahvimmista väreistä, verrattavissa kenties hehkuvaan keltaiseen, palvelee nauravaa iloa, elämäniloista juhlatunnelmaa; samalla kun se omaksuu komean, luonnehtuu sitä juhlavuus korkeimpaan potenssiin … Se ei kelpaa kärsimyksentäyteiseen tunteeseen eikä vajoavaan murheeseen; sillä sen koko olemus on avoi ja vapaa ja sikäli käyttökelpoinen hartauteen ja hurskauteen vain siellä, missä ilo Jumalassa on tullut eläväksi tai missä sydän luottavaisena antautuu ikuiselle … Sitä vastoin voi tällä sävellajilla saavuttaa myös hirveyden ja kauhun affektin voiman ja palon, jos melodian käsittely mahdollistaa sen.)
E moll spricht immer ein bedingtes Leben, den Unbestand der Dinge, die Klage des Mitgefühls aus; doch blickt bei diesem allen nicht sehnendes Verlangen hindurch.
(E-molli ilmaisee aina elämän rajallisuutta, asioiden epävakautta, myötätunteen valitusta; tosin näiden läpi ei häämötä kaipaava ikävä.)
H dur […] In Dur dient es der heftigen Leidenschaft, und drückt ein trotziges, seiner Kraft gewisses Selbstgefühl aus.
(H-duuri … palvelee kiivasta intohimoa ja ilmaisee uhmakasta, omasta voimastaan tietoista itsetunnetta.)
H moll […] In langsamer Bewegung eignet diese Tonart vorzüglich für Todtengesänge. Umgesetzt in die Unnatur gewährt diese Tonart im ironischen Hohn auch Töne der Hölle.
(H-molli … sopii hitaassa liikkeessä erinomaisesti kuolinlauluihin. Munnettuna luonnottomaksi tarjoaa sävellaji ironisen pilkkaavasti helvetin ääniä.)
Fis und Ges dur, welche sich nur dadurch unterscheiden, daß durch seine Beziehung und Entwicklung Fis dur heller lautet, hat einen triumphierenden Charakter und drückt feierlichen Muht und den wohlthuenden Genuß errungener Ruhe aus; doch wird auch möglich seyn eine noch trotzende, auf eigene Kraft stolzirende Leidenschaft damit zu bezeichnen.
(Fis- ja Ges-duuri, jotka eroavat vain sikäli, että suhteessaan ja kehityksessään Fis-duuri kuulostaa kirkkaammalta, on luonteeltaan voitokas ja ilmaisee juhlallista rohkeutta sekä voitetun rauhan hyväätekevää nautintoa; toki mahdollista on luonnehtia sillä uhmaavaa, omassa voimassa ylvästelevää intohimoa.)
Fis oder Ges moll wurde mit Recht ein ernster finstrer Ton genannt, in welchem der tobende Schmerz, die herbe Unlust, der Mismuth, bitterer Ernst und auch der Groll spricht.
(Fis- tai ges-mollia on nimitetty oikeutetusti vakavaksi ja synkäksi sävellajiksi, jossa puhuu raivoava tuska, kitkerä haluttomuus, apeus, katkera vakavuus ja myös valitus.)
Cis (Des) dur eignet sich nicht für das Scherzhafte, doch eher für das Exzentrische, und mischt das Leidvolle und Freudvolle in erhöhten Graden. Allein auch einen pathetischen Schritt kann Des dur annehmen und dann ein Gefühl des Selbstvertrauens und der keck vorschreitenden Gravität in sich fassen. Es eignet sich für Darstellung der hohen Schönheit, des Prächtigen, des Glanzvollen und trägt eine große Fülle in sich. Nicht minder aber kann das Leidvolle Überwiegen, ohne jedoch das Kräftige vermissen zu lassen, sey es ein Vertrauen auf eigene Hülfe, oder auf Beistand von Oben.
(Cis (Des)-duuri ei sovellu leikilliseen, vaan pikemminkin eksentriseen, sekä sekoittaa kärsimyksen ja ilon täyteyttä mitä korostuneemmin. Des-duuri voi omaksua myös pateettisen askelluksen ja sitten kiinnittyä itseluottamuksen tunteeseen sekä uskaliaasti etenevään arvokkuuteen. Se soveltuu korkean kauneuden, komeuden ja loistokkaan ilmaisuun ja kantaa itsessään suurta täyteyttä. Ei yhtään vähemmän voi kärsimyksellinen vallita, kuitenkin luopumatta voimallisesta, olkoon se sitten omaan apuun turvaamista tai yläkerran tukeen.)
Cis (Des) moll wird die Wehmuth, die seufzende Sehnsucht, die Klage eigener Schuld, aber auch die Innigkeit des Mitgefühls wählen.
(Cis (Des)-molli valitsee kaihon, huokaavan kaipuun, omasta viasta, mutta myös myötätunnon sisäisyydestä johtuvan valituksen.)
As dur ist die Tonart, bei welcher die Seele für ein Ueberirdisches aufgeht, und Ahndungen eines Jenseits oder einer höheren Beglückung faßt […] zeichnet den frommen, Frieden Gottes athmenden Sinn und erhebt zur Unendlichkeit eines seligen Gefühls […] Es kann aber die bedeutungsvolle Sehnsucht auch eine dunklere Farbe annehmen oder mit Schwermut wechseln.
(As-duuri on sävellaji, jossa sielu pääsee ylimaalliseen ja käsittää tuonpuoleisen tahi korkeamman onnellisuuden aavistuksen … se leimaa hurskasta, Jumalan rauhaa hengittävää iloa ja nostaa sielun tunteen äärettömän ulottuville … Se voi antaa myös merkitykselliselle kaipuulle tummemman värin tai vaihdella raskamielisyyden kanssa.)
Gis oder As moll nannte Schubart einen Grießgram [äreä ihminen] und theilte ihm die Jammerklage zu, die im Doppelkreuz seufzt. Auch diese Tonart meist nur in einzelnen Zeichnungen gefunden, drückt dann das Gefühl eines mühselig beladenen, bedrückten Herzens aus. Beethoven schrieb in ihr den preiswürdigen Todtenmarsch auf den Tod des Eros in der Sonate Op. 26.
(Gis- eli as-mollia nimitti Schubert äreäksi ihmiseksi ja antoi sille valitusvirren tehtävän huokailla kaksoisristeissä. Myös tätä sävellajia tapaa vain yksittäistapauksissa, ja se ilmaisee vaivalla raskautettua tunnetta, ahdistavaa sydäntä. Beethoven kirjoitti ylistettävän hautajaismarssin ERoksen kuoleman johdosta sonaatissa op. 26.)
Es-Dur […] kann die vieldeutigste Tonart heißen. Bald spricht sie das feierlich Ernste aus; bald erscheint sie in glanzvoller Farbe geeignet für den kräftigen Aufruf und die Ermuthigung […] Wenn wir E dur vergleichen, können wir dieses eine weibliche, Es dur eine männliche Tonart nennen.
(Es-duuria voi nimittää moniselitteisimmäksi sävellajiksi. Milloin ilmaisee se juhlavaa vakavuutta, milloin ilmestyy se loisteliaassa värissä soveltuvana voimalliseen kutsuhuutoon ja luonteen rohkaisuun … Verrattuna E-duuriin Es-duuria voi nimittää miehekkääksi sävellajiksi, toistaa naiselliseksi.)
Es moll oder Dis moll hat man zwar eine gräßliche Tonart genannt und derselben die Gefühle der Bangigkeit, der hinbrütenden Verzweiflung, der schwärzesten Schwermut zugeteilt […] er schenkt Schauer des Heiligen in die Seele […] Als Dis moll mag die Zeichnung schärfer und der Ausdruck greller hervortreten.
(Es- tai dis-mollia on nimitetty tosin kauheaksi sävellajiksi ja se on omistettu ahdistuksen, esiinmurtautuvan epätoivon, mustimman alakulon tunteille … Se tuo pyhyyden kauhua sielulle … Dis-mollina luonne ilmaantuu terävämpänä ja ilmaisu räikeämpänä.)
B dur, eine offene helle Tonart, dient zur Ausdruck heiterer Gefühle, der zuversichtlichen Hoffnung, dem glaubensvollen Aufblick, und vermag die ruhige Betrachtung zu beleben. Diese Belebung kann durch Rhythmus und Melodie so gesteigert werden, daß auch fröhlicher Jubel einer ausgelassenen Freude und einer muthvollen Kraft darin sich darstellt.
(B-duuri, avoimen kirkas sävellaji, palvelee iloisten tunteiden, luottavaisen toivon, uskontäyteisen ylöspäin suunnatun katseen ilmaisemisessa sekä kykenee elähdyttämään rauhaisen harkinnan. Elähdytys voi nousta rytmin ja melodian avulla niin kovasti, että siinä ilmenee vallattoman ilon hauska juhlinta ja rohkea voima.)
B moll […] In ihr liegt ein trübes, ja finsteres Gefühl, nicht des reinen Schmerzes, welcher Thränen begießt, sondern des mit Unmut und jener Art von Missvergnügen verbundenen, welche mit Gott und aller Welt murrt und mit sich selbst im Streite liegt. Es kann ein heftiger Seelenschmerz darin gemalt werden […]; doch ist meistens etwas beigemischt, was den Mangel des innern Friedens und ein Zerfallen in sich selbst beurkundet. Daher haben Künstler sie zur Bezeichnung das ironischen Hohns der boshaften Intrigue, der frivolen Ironie gewählt und Mephistopheles Gefühle darin dargestellt.
(B-mollissa vallitsee sumea ja synkkä tunne, ei kuitenkaan puhtaan tuskan, joka purkautuu kyyneliksi, vaan se yhdistyneenä harmiin ja senlajiseen epätyytyväisyyteen, joka napisee Jumalalle ja kaikelle maailmalle ja on ristiriidassa jopa itsensä kanssa. Sillä voi maalata rajua sieluntuskaa … kuitenkin on se enimmäkseen sekoittunut, minkä alkusyy on sisäisen rauhan puutteessa ja suistumisessa omaan itseen. Siksi ovat taiteilijat käyttäneet sitä ilkeän juonittelun ironisen pilkan, kevytmielisen ironian ja Mefistofeleen tunteiden luonnehtimiseen.)
F dur malt den Frieden und Freude in vielfacher Form bald als leichten Scherz und gutmüthige Posse; […] bald als kindliche Fröhlichkeit; […] bald in der Zufriedenheit mit der Welt […] oder in der Ruhe eines genüglichen Lebens […] oder in der Innigkeit befriedigender, tröstender Liebe.
(F-duuri maalaa rauhan ja ilon monessa muodossa milloin keveänä leikkinä ja hyväntuulisena pilana … milloin lapsekkaana iloisuutena … milloin tyytyväisyytenä maailmaan … tai tyytyväisen elämän levossa‚ tai tyydyttävän, lohduttavan rakkauden sisäisyydessä.)
F moll ist dagegen eine schauerliche Tonart zum Ausdruck schwermuthsvoller Gefühle, der Trauer und des tiefen Leidens, aber auch der Bangigkeit.
(F-molli on sitä vastoin kauhistuttava sävellaji raskasmielisten tunteiden, surun, syvän kärsimyksen ja myös ahdistavuuden ilmaisemiseksi.)
Hector Berlioz: Grand traité d’instrumentation et d’orchestration modernes(1843)
C: Raskas mutta soinniton ja yksitoikkoinen
Cis: Vähemmän yksitoikkoinen ja hienostuneempi
Des: majesteettinen
D: iloinen, meluisa, melko tavallinen
Dis: soinniton
Es: majesteettinen, riittävän soinnikas, pehmeä, raskas
E: briljantti, mahtaileva, ylväs
Fes: ei käytössä
F: energinen, ponnekas
Fis: briljantti, terävä
Ges: vähemmän briljantti, hellempi
G: hieman iloinen, taipumusta tavanomaisuuteen
Gis: soinniton mutta ylväs
As: pehmeä, verhottu, erittäin jalo
A: briljantti, hienostunut, iloinen
Ais: ei käytössä
B: ylväs mutta ilman säihkettä
H: ylväs, soinnikas, säteilevä
Ces: ylväs, mutta melko soinniton
c: synkkä, melko soinniton
cis: traaginen, soinnikas, hienostunut
des: synkkä, melko soinniton
d: synkkä, soinnikas, tavanomainen
dis: soinniton
es: erittäin himmeä ja suruinen
e: kirkuva, taipumus tavanomaisuuteen
fes: epäkäytännöllinen
f: vähän soinnikas, synkkä, väkivaltainen
fis: traaginen, soinnikas, terävä
ges: epäkäytännöllinen
g: melankolinen, kyllin soinnikas, pehmeä
gis: vähäisesti soinnikas, suruinen, hienostunut
as: erittäin himmeä, suruinen, mutta ylväs
a: kyllin soinnikas, pehmeä, suruinen, kyllin jalo
ais: epäkäytännöllinen
b: synkkä, samea, käheä, mutta jalo
h: erittäin soinnikas, villi, kirpeä, synkkä, väkivaltainen
ces: epäkäytännöllinen
François-Auguste Gevaert: Cours méthodique d’orchestration (1890 [1863])
Gevaert:
C-duuri: luja, päättäväinen
G-duuri: iloinen, kevyt
D-duuri: loistava, meluisa
A-duuri: valoisa, leikillinen
E-duuri: kirkas, jännitteinen
H-duuri: säihkyvä, hurja/väkivaltainen
Fis-duuri: kova
Ges-duuri: synkkä
Des-duuri: raskas, ankara
As-duuri: suloinen, salaperäinen
Es-duuri: majesteetillinen, voimallinen
B-duuri: hienostunut, rikas
F-duuri: rauhallinen, intiimi
Esimerkkejä sävellajeista laajoissa teoksissa (Berliozin ja Gevaertin mukaan):
C-duuri:
• Schubertin sinfonia nro 9, 4. osa Allegro vivace
G-duuri:
• Mahlerin sinfonia nro 4, 1. osa Bedächtig, nicht eilen
D-duuri:
• Brahmsin sinfonia nro 2, 4. osa Allegro con spirito
A-duuri:
• Mendelssohnin sinfonia nro 4, ”Italialainen”, 1. osa Allegro vivace
E-duuri:
• Brucknerin sinfonia nro 7, 1. osa Allegro molto vivace
• Moszkowskin pianokonsertto op. 59;
• Skrjabinin sinfonia nro 1
H-duuri:
• Brahmsin pianotrio op. 8, 1. osa Allegro con brio
Fis-duuri:
• Rahmaninovin pianokonserton nro 1 loppujakso;
• Skrjabinin Prometeuksen loppu;
• Faurén balladi op. 19 pf & ork.;
• Parryn pianokonsertto
Ges-duuri:
• Fuchsin pianosonaatti nro 1 op. 19, 1. osa Moderato
Des-duuri:
• Saint-Saënsin sinfonian nro 3, ”Urkusinfonia”, 2. osa
As-duuri:
• Lisztin Faust-sinfonian 2. osa Gretchen
Es-duuri:
• Schumannin sinfonia nro 3, 1. osa Lebhaft
B-duuri:
• Brahmsin pianokonsertto nro 2, 1. Allegro non troppo
F-duuri:
• Brahmsin sinfonia nro 3, 1. osa Allegro con brio – Un poco sostenuto;
• Saint-Saënsin pianokonsertto nro 5, 1. osa Allegro animato
a-molli:
• Schumannin pianokonsertto ja sellokonsertto;
• Griegin pianokonsertto;
• Mahlerin sinfonia nro 6, ”Traaginen”, 1. Allegro energico
e-molli:
• Chopinin pianokonsertto nro 1;
• Mendelssohnin viulukonsertto;
• Brahmsin sinfonia nro 4, 1. osa Allegro non troppo
h-molli:
• Schubertin sinfonia nro 8; 1. osa Allegro moderato
• Gaden sinfonia nro 8;
• Paganinin viulukonsertto nro 2;
• Dvořákin sellokonsertto;
• Elgarin viulukonsertto
fis-molli:
• Hillerin pianokonsertto nro 2;
• Reinecken pianokonsertto nro 1;
• Rahmaninovin pianokonsertto nro 1;
• Skrjabinin pianokonsertto, 1. osa Allegro
cis-molli:
• Scharwenkan pianokonsertto nro 3;
• Rimski-Korsakovin pianokonsertto, 1. osa Moderato
• Mahlerin sinfonian nro 5 avausosa;
• Berwaldin viulukonsertto op. 2;
• Pfitznerin sinfonia op. 36a
gis-molli:
• Alkanin konserton op. 39/8 avausosa, 1. Allegro assai
dis-molli:
• Alkanin Grande Sonaten op. 33, 2. osa 30 ans Quasi Faust
d-molli:
• Brahmsin pianokonsertto nro 1, 1. osa Maestoso
g-molli:
• Mendelssohnin pianokonsertto nro 1;
• Bruchin viulukonsertto nro 1, 1. osa Allegro moderato
• MacDowellin ”Sonata tragica” op. 45
c-molli:
• Brahmsin sinfonia nro 1, 1. osa Un poco sostenuto – Allegro
f-molli:
• Weberin Konzertstück op. 79;
• Chopinin pianokonsertto nro 2;
• Henseltin pianokonsertto op.16;
• Bruchin sinfonia nro 2;
• Brahmsin pianosonaatti nro 3;
• Lalon Concerto russe op. 29
b-molli:
• Balakirevin Russia;
• Tsaikovskin pianokonsertto nro 1;
• Scharwenkan pianokonsertto nro 1;
• Fuchsin pianokonsertto op. 27
es-molli:
• Brahmsin sinfonian nro 1 avausosan eksposition päätös;
• Brahmsin pianotrion op. 40, 3. osa Adagio mesto;
• Ljapunovin pianokonsertto nro 1
Ernst Pauer: The Elements of the Beautiful in Music (1877)
C major expresses feeling in a pure, certain, and decisive manner. It is furthermore expressive of innocence, of a powerful resolve, of manly earnestness, and deep religious feeling. Examples : Mozart’s aria ”Dove sono” is redolent of pure feeling; his aria ”Vedrai carino” is full of innocence; so is the ”Chorus of the Maidens” in Weber’s Der Freischütz. Beethoven’s Quintett (Op. 29) is full of manly earnestness, and Mendelssohn’s air ”Oh rest in the Lord” is expressive of the deepest religious feeling. Powerful resolve and manly earnestness shine forth in every note of the finale of Beethoven’s Fifth Symphony, in Haydn’s ”The heavens are telling,” and in Mendelssohn’s ”Lauda Sion.”
C minor is expressive of softness, longing, and sadness ; also of earnestness and a passionate intensity. At the same time C minor lends itself most effectively to the portraiture of the supernatural ; as Weber has shown in the famous Incantation scene in Der Freischütz.” Examples: Schubert’s ”The Maiden’s Lament” expresses a soft longing; the first movement of Beethoven’s Symphony in C minor, and his Overture to Coriolanus, convey through the key the impression of intensity and passion ; the Funeral March of the Eroica Symphony impresses the listener by the solemnity and the dignified earnestness of the sombre key.
G major, that favourite key of youth, expresses sincerity of faith, quiet love, calm meditation, simple grace, pastoral life, and a certain humour and brightness. Examples: the well-known air ”But the Lord,” from Mendelssohn’s St. Paul, breathes true sincerity of faith; Don Ottavio’s second air in Don Giovanni is expressive of quiet and devoted love; Mozart’s Andante in six-eight time, from his Symphony in D major, is entirely characteristic of a calm and peaceful meditation; the same master’s Finale from his celebrated String Quintett in G minor is a model of unadorned, genuine gracefulness ; Rossini’s ”Ranz des Vaches,” in his Overture to Guillaume Tell, and Haydn’s first chorus in the ”Spring” of his Seasons give us splendid instances of faithful portraiture of pastoral life; the Finale of Beethoven’s Fourth Concerto for the Piano affords an illustration of quaint humour; and as an unrivalled example of brightness we have Handel’s chorus ” See the conquering hero comes.”
G minor expresses sometimes sadness, sometimes, on the other hand, quiet and sedate joy a gentle grace with a slight touch of dreamy melancholy and occasionally it rises to a romantic elevation. It effectively portrays the sentimental; and when used for expressing passionate feelings the sweetness of its character will deprive the passion of all harshness and fierceness. Examples: Mozart’s Symphony in G minor, Mendelssohn’s sweet barcarole in the first book of his Songs without Words, and Spohr’s beautiful air ”Onori militari,” in his opera Jessonda. This process of enumeration would result in a somewhat lengthy and confusing catalogue; therefore I will merely state the qualities of the remaining keys, without supplementing them by examples.
D major expresses majesty, grandeur, and pomp, and adapts itself well to triumphal processions, festival marches, and pieces in which stateliness is the prevailing feature.
D minor expresses a subdued feeling of melancholy, grief, anxiety, and solemnity.
A major, full of confidence and hope, radiant with love, and redolent of simple genuine cheerfulness, excels all the other keys in portraying sincerity of feeling. Almost every composer of note has breathed his sincerest and sweetest thoughts in that favourite key.
A minor is expressive of tender, womanly feeling ; it is at the same time most effective for exhibiting the quiet melancholy sentiment of Northern nations, and, curiously enough, lends itself very readily to the description of Oriental character, as shown in Boleros and Mauresque serenades. But A minor also expresses sentiments of devotion mingled with pious resignation.
E major, the brightest and most powerful key, expresses joy, magnificence, splendour, and the highest brilliancy.
E minor represents grief, mournfulness, and restlessness of spirit.
B major, a key but seldom used, expresses in fortissimo boldness and pride; in pianissimo purity and the most perfect clearness.
B minor, that very melancholy key, tells of a quiet expectation and patient hope. It has often been observed that nervous persons will sooner be affected by that key than by any other.
F sharp major sounds brilliant and exceedingly clear; as G flat major it expresses softness coupled with richness.
F sharp minor, that dark, mysterious, and spectral key, is at the same time full of passion.
C sharp major is scarcely ever used; as D flat major it is remarkable for its fulness of tone, and its sonorousness and euphony. It is the favourite key for Notturnos.
D flat minor, only used as C sharp minor, is undoubtedly the most intensely melancholy key.
A flat major is full of feeling, and replete with a dreamy expression.
A flat minor adapts itself well to funeral marches, and is full of a sad and almost heart-rending expression; in it we seem to hear the wailing of an oppressed and sorrowing heart.
E flat major is the key which boasts the greatest variety of expression. At once serious and solemn, it is the exponent of courage and determination, and gives to the piece a brilliant, firm, and cUgnified character. It may be designated as eminently a masculine key.
E flat minor is the darkest, most sombre key of all. It is but rarely used.
B flat major, the favourite key of our classical composers, has an open, frank, clear, and bright character, which also admits the expression of quiet contemplation.
B flat minor, a key full of gloomy and sombre feeling, like E flat minor, is but seldom used.
F major is at once full of peace and joy, but also expresses effectively a light, passing regret a mournful, but not a deeply sorrowful feeling. It is, moreover, available for the expression of religious sentiment.
F minor, a harrowing key, is especially full of melancholy, at
times rising into passion.
Albert Lavignac: La Musique et les Musiciens (1895)
Major keys:
- F-sharp major: Rough (”rude”)
- B major: Energetic (”énergique”)
- E major: Radiant, warm, joyous (”éclatant, chaud, joyeux”)
- A major: Frank, sonorous (”franc, sonore”)
- D major: Joyful, brilliant, alert (”gai, brilland, alerte”)
- G major: Rural, merry (”champêtre, gai”)
- C major: Simple, naive, commonplace (”simple, naïf, franc, ou plat et commun”)
- F major: Pastoral, rustic (”pastoral, agreste”)
- B-flat major: Noble and elegant, graceful (”noble et élégant, gracieux”)
- E-flat major: Vigorous, chivalrous (”sonore, énergique, chevaleresque”)
- A-flat major: Gentle, caressing, or pompous (”doux, caressant, ou pompeux”)
- D-flat major: Charming, suave, placid (”plein de charme, placide, suave”)
- G-flat major: Gentle and calm (”doux et calme”)
Minor keys:
- G-sharp minor: Very somber (”très sombre”)
- C-sharp minor: Brutal, sinister, or very sombre (”brutal, sinistre ou très sombre”)
- F-sharp minor: Rough, or light, aerial (”rude ou léger, aérien”)
- B minor: Savage or sombre but vigorous (”sauvage ou sombre, mais énergique”)
- E minor: Sad, agitated (”triste, agité”)
- A minor: Simple, naive, sad, rustic (”simple, naïf, triste, rustique”)
- D minor: Serious, concentrated (”sérieux, concentré”)
- G minor: Melancholy, shy (”mélancolique, ombrageux”)
- C minor: Gloomy, dramatic, violent (”sombre, dramatique, violent”)
- F minor: Morose, surly, or energetic (”morose, chagrin, ou énergique”)
- B-flat minor: Funeral or mysterious (”funèbre ou mystérieux”)
- E-flat minor: Profoundly sad (”profondément triste”)
- A-flat minor: Lugubrious, anguished (”lugubre, angoissé”)Paul Ertel: ”Die Charaktere der Tonarten”. Die Kritik, Wochenshau des Öffentlichen Lebens 3/1896, s. 1267–1274.
Felicitas von Kraus: Beiträge zur Erforschung des malenden und poetisierenden Wesens in der Begleitung von Franz Schuberts Liedern(1928)
Wolfgang Bottichen: Robert Schumann. Einführung in Persönlichkeit und Werk (1941)
Erwin Rieger: ”Die Tonartencharakteristik in einstimmigen Klavierlied von Johannes Brahms”. Studien zur Musikwissenschaft, Band 2/1955, s. 142–216.
Paul Mies: Der Charakter der Tonarten (1948) Brahmsin tuotannossa
Franz Dubitzky: ”Der Charakter der Tonarten bei Wagner”. Die Musik12/1912-13, Heft 15, s. 158–170, Heft 16, s. 222–239.
Esimerkkejä sävellajeista luonnekappaleissa:
C-duuri: luja, päättäväinen
• Heller: Les nuits blanches, Najadi op. 82/1
• Henselt: etydi op. 5/7, Elfenreigen
• Moscheles: etydi op. 95/6, Bachanal
• Jensen: Eroticon op. 44/7, Kypris
• Schumann: Kinderscenen op. 15/9, Ritter vom Steckenpferd
• Liszt: Album d’un voyageur I: Lyon
• Liszt: Harmonies poétiques et religieuses 5, Pater noster
• Bazzini: 6 morceaux de Salon op. 20/1, Tendresse
G-duuri: iloinen, kevyt
• Moscheles: etydi op. 95/7, Zärtlichkeit
• Henselt: etydi op. 5/2, Allegro brillante
• Heller op. 82/3, Serena
• Moszkowski: Au fiel de l’eau op. 93/3
• Schumann: Kinderscenen op. 15/1, Von fremden Ländern und Menschen
• Grieg: Lyyrisiä kappaleita op. 38/5, Springtanz
• Grieg: Lyyrisiä kappaleita op. 47/5, Springtanz
• Grieg: Lyyrisiä kappaleita op. 62/2, Dank
• Jensen: Idyllen op. 43/4, Dryade
• Bazzini: 6 morceaux de Salon op. 20/4, Causeries (”Pakinoita”)
• Fuchs: intermezzo op. 82/2, Anmutig bewegt
• Fuchs: Ländliche Szenen op. 8/7, Die Schule ist aus!
• Hubay: Sehnsucht op. 121/3
• Henriques: Kleine bunte Reihe op. 20/1, Der Hirtenknabe
• Popper: Im Walde op. 50/4, Reigen
D-duuri: loistava, meluisa
• Moscheles: etydi op. 95/10, Terpsichore
• Henselt: etydi op. 2/7, ”C’est la jeunesse, qui a des âiles dorées”
• Moscheles: Triumph 1815; Heller op. 82/5, Le Désir
• Chabrier: 10 pièces pittoresques nro 3, Tourbillon & nro 10, Scherzo-Valse
• Moszkowski: Mousse de champagne op. 93/6
• Tsaikovski: Scherzo humoristique op. 19/2
• Schumann: Kinderscenen op. 15/5, Glückes genung
• Schumann: 43 Clavierstücke op. 68/31, Kriegslied
• Grieg: Lyyrisiä kappaleita op. 65/6, Hochzeitstag auf Troldhaugen
• Jensen: Idyllen op. 43/3, Waldvöglein
• Raff: Kuusi kappaletta op. 85/3, Cavatina
• Aulin: Fyra aqvareller nro 2, Humoresk
• Bazzini: 6 morceaux de Salon op. 20/2, ”Aux bords d’un ruisseau”
• Fuchs: Ländliche Szenen op. 8/4, Plaudernde Mädchen
• Henriques: Kleine bunte Reihe op. 20/6, Erotik
A-duuri: valoisa, leikillinen
• Henselt: etydi op. 5/9, Allegro con leggerezza
• Moscheles: etydi op. 95/4, Juno
• Heller op. 82/7, L’Aveu
• Grieg: Schmetterling op. 43/1
• Henselt: Frühlingslied op. 15
• Schumann: 43 Clavierstücke op. 68/43, Sylvesterlied
• Grieg: Lyyrisiä kappaleita op. 62/5, Traumgesicht
• Brahms: Intermezzo op. 118/2, Andante teneramente
• Aulin: Fyra aqvareller nro 3, Vaggsång
• Bazzini: 6 morceaux de Salon op. 20/5, Prière
• Fuchs: Ländliche Szenen op. 8/1, Sommer-Morgen
• Hubay: Tendre aveu op. 46/3 (Hellä tunnustus)
E-duuri: kirkas, jännitteinen; hellyys
• Henselt: etydi op. 5/4, Ave Maria
• Heller op. 82/9, Message
• Chabrier: 10 pièces pittoresques nro 6, Idylle
• Elgar: Salut d’amour op. 12
• Liszt: Rêves d’amour/Liebesträume nro 2
• Tsaikovski: L’espiègle (”Veitikka”) op. 72/12
• Schumann: 43 Clavierstücke op. 68, nrot 13 & 16, ”Mail, lieber Mai” & Frühlingsgesang
• Schumann: Albumblätter op. 124/18, Botschaft
• Liszt: Années de Pèlerinage I/3 & 6, Pastorale & Vallée d’Obermann
• Liszt: Rêves d’amour/Liebesträume nro 2
• Liszt: Harmonies poétiques et religieuses 1, Invocation
• Liszt: Harmonies poétiques et religieuses 10, Cantique d’amour
• Grieg: Lyyrisiä kappaleita op. 68/5, An der Wiege
• Brahms: Intermezzo op. 116/6, Andantino teneramente
H-duuri: säihkyvä, hurja/väkivaltainen; kirkas intohimo
• Henselt: etydi op. 5/11, Liebeslied
• Tsaikovski: Dialogue op. 72/8
• Liszt: Années de Pèlerinage I/9, Les cloches de Genève
• Grieg: Lyyrisiä kappaleita op. 71/4, Waldesstille
• Jensen: Idyllen op. 43/1 & 6 & 8, Morgendämmerung & Abendnähe & Dionysosfeier
Fis-duuri: kova; heiluminen taivaan ja maan välillä
• Henselt: etydi op. 2/6, ”Si oiseau j’etais à toi je volerais”
• Jensen: Eroticon op. 44/3, Galatea
• Grieg: An den Frühling op. 43/6
• Liszt: Harmonies poétiques et religieuses 3, Bénédiction de Dieu dans la solitude
• Chopin: Barcarolle op. 60
• Liszt: Années de Pèlerinage II, ”Dante-sonaatin” keskijakso (”taivas”)
Ges-duuri: synkkä
• Heller op. 82/11, Résignation
• Sinding: Serenade op. 54/3
• Chopin: Impromptu nro 3, Tempo giusto (Allegro vivace)
Des-duuri: raskas, ankara; korkeampi kauneus
• Henselt: etydi op. 2/2, ”Pensez un peu à moi”
• Moscheles: etydi op. 95/3, Widerspruch
• Heller op. 82/13, Consolation
• Böhme op. 22/2, Liebeslied
• Fibich: Poeme
• Moszkowski: op. 36/3, Expansion
• Tsaikovski: Chant élégiaque op. 72/14
• Schumann: Phantasiestücke op. 12/1, Des Abends
• Schumann: Phantasiestücke op.12/3, Warum?
• Schumann: Blumenstück op. 19
• Grieg: Lyyrisiä kappaleita op. 71/2, Sommerabend
• Chopin: Berceuse op. 57
As-duuri: suloinen, salaperäinen
• Henselt: etydi op. 5/6, Danklied nach dem Sturm
• Moscheles: etydi op. 95/9, Mondnacht am Seegestade
• Herz: Nocturnes caracteristiques op. 45/1, Dolcezza
• Liszt: Rêves d’amour/Liebesträume nro 1 & 3
• Moszkowski: Rêverie op. 36/2
• Tsaikovski: Rêverie interrompue op. 40/12
• Tsaikovski: Berceuce op. 72/2
• Schumann: Albumblätter op. 124/17, Elfe
• Liszt: Années de Pèlerinage I/2 & 4 & 7, Au lac de Wallenstadt & Au bord d’un source & Eglogue
• Brahms: Intermezzo op. 76/3, Grazioso
Es-duuri: majesteetillinen, voimallinen; rakkaus, kiitos
• Henselt: etydi op. 2/11, ”Dors tu ma vie”
• Moscheles: etydi op. 95/5, Kindermärchen
• Jensen: Eroticon op. 44/1, Kassandra & op. 44/5, Adonis Klage
• Schumann: Waldscenen op. 82/6 & 8, Herberge & Jagdlied
• Schumann: Albumblätter op. 124/16, Schlummerlied
• Grieg: Lyyrisiä kappaleita op. 12/8, Vaterländisches Lied
• Brahms: Intermezzo op. 117/1, ”Schlaf sanft …”
• Brahms: Rhapsodie op. 119/4, Allegro risoluto
• Jensen: Idyllen op. 43/5, Mittagsstille
• Fuchs: Intermezzo op. 82/3, Allegretto grazioso
• Popper: Jagdstück op. 55/2
• Popper: Im Walde op. 50/6, Heimkehr
B-duuri: hienostunut, rikas
• Henselt: etydi op. 2/4, ”Repos d’amour”
• Moscheles: etydi op. 95/11, Traum
• Heller op. 82/17, Euphrosine
• Jensen: Eroticon op. 44/4, Elektra
• Herz: Nocturnes caracteristiques op. 45/3, La semplicita
• Moszkowski: Etincelles op. 36/6
• Tsaikovski: Capriccioso op. 19/5
• Brahms: Capriccio op. 76/4, Allegretto grazioso
• Bazzini: 6 morceaux de Salon op. 20/3, Souvenirs
• Joachim: op. 2/1, Romanze
• Fuchs: intermezzo op. 82/4, Langsam, sinnend
• Fuchs: Ländliche Szenen op. 8/8, Auf der Waldwiese
• Popper: Im Walde op. 50/5, Herbstblume
F-duuri: rauhallinen, intiimi
• Henselt: etydi op. 2/9, ”Jeunesse d’amour, plaisir céleste”
• Moscheles: etydi op. 95/2, Versöhnung
• Heller op. 82/15, Jeu des ondes
• Grieg: Erotik op. 43/5
• Tsaikovski: Romance op. 51/5
• Schumann: Kinderscenen op. 15/7, Träumerei
• Brahms: Romanze op. 118/5, Andante
• Aulin: Fyra aqvareller nro 1, Idyll
• Fuchs: Ländliche Szenen op. 8/2, Auf dem Teich
• Popper: Widmung op. 11/1
Mollit
c: synkkä, melko soinniton
• Henselt op. 5/1, Eroica
• Jensen: Eroticon op. 44/6, Eros
• Tsaikovski: Marche funèbre op. 40/3
• Liszt: Années de Pèlerinage I/5, Orage
• Fuchs: Intermezzo op. 82/1, Leidenschaftlich …
cis: traaginen, soinnikas, hienostunut
• Jensen: Eroticon op. 44/2, Die Zauberin
• Heller op. 82/10, La Capricieuse
• Henselt op. 2/5, ”Vie orageuse”
• Tsaikovski: Nocturne op. 19/4
• Tsaikovski: Tendres reproches op. 72/3
• Liszt: Années de Pèlerinage II/2, Il Penseroso
• Brahms: Capriccio op. 76/5, Agitato …
d: synkkä, soinnikas, tavanomainen
• Heller op. 82/16, Résolution
• Henselt op. 2/1, ”Orage tu ne saurais m’abattre”
• Schumann: Waldscenen op. 82/2 & 4, Jäger auf der Lauer, Verrufene Stelle
• Grieg: Lyyrisiä kappaleita op. 54/3, Zug der Zwerge
• Brahms: Capriccio op. 116/7, Allegro agitato
• Fuchs: intermezzo op. 82/5, Kräftig und entschloßen
• Fuchs: Ländliche Szenen op. 8/3 & 6, Verlassen!, In der Dorfschmiede
es: erittäin himmeä ja suruinen
• Brahms: Intermezzo op. 118/6, Andante, largo e mesto
• Tsaikovski: Scherzo-fantaisie op. 72/10
• Grieg: Lyyrisiä kappaleita op. 71/3, Kobold
e: kirkuva, taipumus tavanomaisuuteen
• Heller op. 82/4, Zephyr
• Henselt op. 2/8, ”Tu m’attires, m’entraines” & op. 2/10, ”Comme il ruisseau dans la mer se repand”
• Moscheles op. 95/8, Volksfest-Scenen
• Chabrier: 10 pièces pittoresques nro 2, Mélancolie
• Schumann: 43 Clavierstücke op. 68/17, Erster Verlust
• Grieg: Lyyrisiä kappaleita op. 12/4, Elfentanz
• Grieg: Lyyrisiä kappaleita op. 38/6, Elegie
• Grieg: Lyyrisiä kappaleita op. 57/6, Heimweh
• Grieg: Lyyrisiä kappaleita op. 71/5, Vorüber
• Raff: Kuusi kappaletta op. 85/6, Tarantella
• Chaminade: Idylle Op. 76/3
f: vähän soinnikas, synkkä, väkivaltainen
• Heller op. 82/14, La Douleur
• Henselt op. 5/10, Entschwundenes Glück
• Moszkowski: op. 93/2, Mélodie élégiaque
• Schumann: Phantasiestücke op. 12/2, Aufschwung
• Schumann: Phantasiestücke op. 12/5, In der Nacht
• Schumann: Albumblätter op. 124/12, Burla
• Liszt: Harmonies poétiques et religieuses 7, Funérailles
fis: traaginen, soinnikas, terävä
• Heller op. 82/8, Impatience
• Henselt op. 5/5, Verlorene Heimath
• Moscheles op. 95/12, Angst
• Blumenfeld: Morceau op. 37/2, Patetico
g: melankolinen, kyllin soinnikas, pehmeä
• Heller op. 82/18, L’Adieu
• Henselt op. 5/8, Romanze
• Herz: Nocturnes caracteristiques op. 45/2, Melancolia
• Tsaikovski: Rêverie du soir op. 19/1
• Tsaikovski: Chanson triste op. 40/2
• Schumann: Waldscenen op. 82/7, Vogel als Prophet
• Grieg: Lyyrisiä kappaleita op. 47/5, Melancholie
• Grieg: Lyyrisiä kappaleita op. 68/6, Valse mélancolique
gis: vähäisesti soinnikas, suruinen, hienostunut
• Hensel op. 5/12, Nächtlicher Geisterzug
• Blumenfeld: Morceau op. 37/1, Elegiaco
• Schumann: Kinderscenen op. 15/10, Fast zu ernst
• Liszt: Harmonies poétiques et religieuses 9, ”Tombez, larmes silencieuses”
as: erittäin himmeä, suruinen, mutta ylväs
• Beethoven: sonaatti op. 26, hidas osa
• Tsaikovski: Marche funèbre op. 21/4
a: kyllin soinnikas, pehmeä, suruinen, kyllin jalo
• Heller op. 82/2, Furiosa
• Henselt op. 5/3, Hexentanz
• Moscheles op. 95/1, Zorn
• Chabrier: 10 pièces pittoresques nro 5, Mauresque
• Schumann: Albumblätter op. 124/2, Leides Ahnung
• Grieg: Lyyrisiä kappaleita op. 12/14, Elegie
• Grieg: Lyyrisiä kappaleita op. 57/3, Illusion
b: synkkä, samea, käheä, mutta jalo
• Heller op. 82/12, Mélancolie
• Henselt op. 2/12, ”Plein de soupirs, de souvenirs”
• Grieg: Lyyrisiä kappaleita op. 43/2, Einsamer Wanderer
• Brahms: Intermezzo op. 117/2
h: erittäin soinnikas, villi, kirpeä, synkkä, väkivaltainen
• Heller op. 82/6, Seriosa
• Henselt op. 2/3, ”Exauce mes voeux”
• Grieg: Sylfidi op. 62/1
• Moszkowski: op. 35/4, En automne
• Schumann: Kinderscenen op. 15/3, Hasche-Mann
• Grieg: Lyyrisiä kappaleita op. 47/6, Elegie
• Grieg: Lyyrisiä kappaleita op. 65/3, Schwermut
• Brahms: Rhapsodie op. 79/1, Agitato
• Jensen: Idyllen op. 43/7, Nacht
• Henriques: Kleine bunte Reihe op. 20/5, Mückentanz