1200-luvun lopulla Turun piispan lähipiirissä kirjoitettua Pyhän Henrikin legendaa on pidetty kirjallisen kulttuurin huipentumana keskiajan Suomessa (Heikkilä 2005, 265). Tähän voi lisätä, että legenda ja sen ympärille muodostunut liturgia sävelmistöineen on ensimmäinen ja merkittävin keskiajan Suomessa syntynyt sanallis-musiikillinen taideteos. Keskiajalla tällaisesta kokonaisuudesta käytettiin usein nimitystä hystoria. Ruotsissa vastaava kokonaisuus on Hystoria Sancti Erici (Erik den Heliges Hystoria). Funktioltaan nämä keskiaikaiset liturgiat ovat verrattavissa esimerkiksi J.S. Bachin passioihin, joissa resitatiivein, aarioin ja koraalein kerrotaan Kristuksen kärsimyshistoria.
Legenda Sancti Henrici jakaantuu kahteen osaan: ensimmäinen kertoo Henrikin elämästä (vita) ja toinen hänen nimeensä liitetyistä ihmeteoista (miracula). Kun legendan varhaisin tunnettu versio on kirjoitettu 1200-luvun lopulla, toistasataa vuotta Henrikin kuoleman jälkeen, sitä oli edeltänyt kultin muodostuminen: Henrikistä oli tullut pyhimys, Turun tuomiokirkon patronus ja näin ollen Turun hiippakunnan ja Ruotsin valtakunnan koko itäisen puoliskon suojelija. Keskiaikaisen käsityksen mukaan pyhimykset toimivat kuolemansa jälkeen reliikkiensä välityksellä Jumalan välikappaleina maan päällä. Sen tähden heitä pidettiin suuressa arvossa, ja tästä arvostuksesta juuri kertoo pyhimyselämäkerta.
Useimmat Pyhän Henrikin legendan käsikirjoitusversioista, joita tunnetaan kaikkiaan 55, on kirjoitettu liturgista käyttöä silmällä pitäen (liturgiasta yleisesti ks. Franko-roomalainen liturgia). Turun hiippakunnan pyhimyskalenterissa Henrikille oli omistettu kaksi juhlapyhää, 20. tammikuuta ja 18. kesäkuuta. Edellinen oli perimätiedon mukaan hänen kuolinpäivänsä ja näin ollen hänen syntymäpäivänsä (dies natalis) pyhimyksenä, jälkimmäinen hänen ruumiinsiirtämisjuhlansa (translatio Henrici), jota vietettiin sen johdosta, että tuona päivänä, joskus ennen vuotta 1300, Henrikin reliikit siirrettiin Nousiaisista Turkuun. Kun Turun tuomiokirkon vihkimisen muistojuhla (dedicatio ecclesiae Aboensis) sattui edelliselle päivälle, muodostui kaksoispyhä, jonka molempien päivien juhla-arvo oli korkein mahdollinen (totum duplex). Samanaikaisesti, kun paljon ihmisiä, myös muualta tulleita, oli yhtaikaa koolla pidettiin Turussa ns. heikinmarkkinat.
Pyhimyksen juhlapäivän liturgia muodosti monitahoisen kokonaisuuden, johon kuului toisaalta laulettuja osia (niistä yleisesti ks. Jumalanpalveluksen ja kirkkolaulun perustyypit), kuten psalmeja antifoneineen (antiphona et psalmus), hymnejä (hymnus) ja responsorioita psalmijakeineen (responsorium et versus), ja toisaalta ääneen luettuja (resitoituja) lukukappaleita (lectio). Turun hiippakunnassa noudatetussa Henrikin juhlapäivän liturgiassa legenda kerrotaan yhdeksässä lukukappaleessa, jotka on jaettu kolmen lection ryhmiin. Jokaista kolmen ryhmää edeltää kolme psalmia antifoneineen ja jokaista lectiota seuraa, sille vastauksena, yksi responsorio psalmijakeineen. Ensimmäiset kolme lukukappaletta luettiin ensimmäisessä yöpalveluksessa (in primo nocturno) seuraavan kaavan mukaan (numerot viittaavat Ilkka Taiton toimittamaan käyttöpainokseen Missa et Officium Sancti Henrici, 1998):
Ant. Sanctum Ericum comitans (12) / Ps. Beatus vir, qui non abijt (1)
Ant. Doctrinam evangelicam (13) / Ps. Quare fremuerunt (2)
Ant. Ut Christo lucrifaciat (14) / Ps. Domine quid (3)
Lectio 1. Regnante illutrissimo rege Sancto Erico in Svecia…
R. Omnes gentes iubilate / V. Hic effulsit honestate (15)
Lectio 2. Edificabatur illo in tempore ecclesia crescens in timore dei…
R. Sanctus cuiusdam impii / V. Qui salubris remedii (16)
Lectio 3. Beatus autem Henricus…
R. Impenitens malicie / V. Sic cum palma (17)
Kuva 1. Antiphona et psalmus. Sanctum Ericum comitans/Beatus vir nykyaikaisella nuottikirjoituksella (Missa et officium, 89). Antifoni: Seuraten Pyhää Erikiä pyhä esipaimen saapui Suomeen ja taisteli siellä Kristuksen hyvänä soturina; Psalmi 1: Hyvä on sen osa, joka ei vaella jne.
Lukukappaleissa kerrotaan valtion ja kirkon, kuninkaan ja piispan, hyvästä yhteisymmärryksestä ja keskinäisestä kunnioituksesta Ruotsin valtakunnassa. Tätä rauhaa häiritsi vain ”Suomen silloin sokea ja julma pakanakansa”, joka ”aiheutti usein Ruotsin asukkaille raskaita vahinkoja”. Sen tähden ”pyhä Erik-kuningas otti mukaansa Upsalan kirkosta autuaan Henrikin, kokosi sotajoukon ja suuntasi sotaretken Kristuksen nimen ja oman kansansa vihollisia vastaan”. Kuningas palasi voittoisan retken jälkeen kotiin, mutta Henrik jäi vielä kostuttamaan ”taivaallisen opin kasteella vastakäännytettyjen nuoria taimia…”.
Kolmessa seuraavassa lukukappaleessa, jotka luettiin toisessa yöpalveluksessa (in secundo nocturno), kerrotaan Henrikin kuolemasta ja hänen ensimmäisistä ihmeteoistaan ja kolmessa viimeisessä (in tertio nocturno) hänen myöhemmistä ihmeistään. Yöpalveluksia edelsi liturgiassa iltapalvelus (in primis vesperis), johon kuului viisi psalmia antifoneineen, hymni ja Antifona ad Magnificat (Marian kiitosvirsi, Lukas 1:46-55), sekä aamuyön ensi tunteina vietetty in matutinis, joka kutsui yöpalvelukseen (Invitatorium et psalmus) ja johon liittyi talvijuhlan hymni (Hymnus in die natalis) Christi miles magnificus. Nocturnien jälkeen laulettiin aamupalveluksessa (ad laudes) vielä viisi psalmia antifoneineen, talvijuhlan hymni Exulta, Syon filia sekä Antiphona ad Benedictus ja Benedictus Dominus (Sakariaan kiitosvirsi, Lukas 1:68-79).
Kirjallisuutta
Heikkilä, Tuomas 2005. Pyhän Henrikin legenda (SKST 1039). Helsinki: SKS.
Malin, Aarno 1925. Der Heiligenkalender Finnlands. Seine Zusammensetzung und Entwicklung (SKHST 20). Helsingfors: SKHS.
Missa et Officium Sancti Henrici 1998. Toim. Ilkka Taitto. Helsinki: SULASOL.
Nilsson, Ann-Marie 1994. Erik den Heliges Hystoria. Musica Sveciae MSCD 103, 3–11.
Taitto, Ilkka 1998. Pyhä Henrik liturgiassa ja musiikissa. Missa et Officium Sancti Henrici, 13–45.
Referenssiäänite
Memoria Sancti Henrici (Ondine ODE 874-2; Sib CD 08090)