Siirry sisältöön

Portugalin renessanssikirkkomusiikki
3.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Myöhästynyt renessanssi

Portugalin renessanssi tuli vähän perässä espanjalaisia, mutta se tuotti 1500-luvun jälkipuoliskolla ja 1600-luvun alkupuoliskolla yhtä lailla hienoja säveltäjiä ja valtavasti musiikkia. Usein seurattiin espanjalaisten esimerkkiä, ja mm. Guerrero ja Victoria toimivat malleina.

Musiikki on löydetty vasta vähitellen, parhaiten ne säveltäjät, jotka julkaisivat musiikkiaan eläessään (Cardoso, D. Lôbo, Magalhães), mutta esimerkiksi Santa Cruzin luostari Coimbrassa Pohjois-Portugalissa sisältää valtavan aineiston käsikirjoituksina säilynyttä musiikkia. Myöhäisrenessanssin portugalilaissäveltäjät opiskelivat Manuel Mendesin (n. 1547–1605) johdolla Évoran katedraalissa.

Pedro de Escobar

Escobar (n. 1465–1535 jälk.) oli portugalilainen säveltäjä nimellä Pedro do Porto, joka tunnettiin Espanjassa kuitenkin nimellä Escobar, sillä hän toimi Espanjan kuningatar Isabellan kapellissa (1489–99). Hän työskenteli myös kapellimestarina Sevillan katedraalissa (1507–14), jossa  Morales ja Guerrero saivat koulutuksensa. Escobar palasi Portugaliin 1521 prinssin kuoromestariksi.

Motetti Clamat autem

Häneltä on säilynyt useita messuja, hymnejä, Maria-antifoneja ja muita motetteja. Motetti Clamabat autem mulier Cananea (“Mutta kaananilainen vaimo huusi”) oli tosi kuuluisa teos, josta tehtiin lukuisia sovituksia. Neliääninen requiem (1497?) on ensimmäinen lajissaan Iberiassa; se on sävelletty ehkä prinssi Juanin kuoleman johdosta. Escobar loi sillä tradition Espanjaan (Morales, Guerrero), sillä kuolemankultti oli ja on siellä erityisen läheinen.

Clamabat autem mulier channanea ad Dominum Jesum, dicens: Domine Jesu Christe, fili David, adiuva me; filia mea male a demonio vexatur.
Respondens ei Dominus dixit: Non sum missus nisi ad oves quae perierunt domus Israel.
At illa venit et adoravit eum dicens: Domine, adiuva me.
Respondens Jesus ait illi: Mulier, magna est fides tua, fiat tibi sicut vis.

Ja katso, kaananilainen vaimo tuli Herra Jeesuksen luo ja huusi sanoen:
Herra Jeesus Kristus, Daavidin poika, auta minua; riivaaja vaivaa kauheasti minun tytärtäni.
Herra vastasi hänelle sanoen: minua ei ole lähetetty muitten kuin Israelin huoneen kadonneitten lammasten tykö.
Mutta vaimo tuli ja kumarsi häntä sanoen: Herra, auta minua.
Silloin Jeesus vastasi hänelle: vaimo, suuri on uskosi, tapahtukoon sinulle niinkuin tahdot.
(Matteus 15: 22, 24–25, 28)

clama1clam2

Escobar käyttää vapaata kudosta: hän vaihtelee äänimäärää kahden ja neljän välillä ja säästää täysiäänisyyden erityisen painokkaisiin kohtiin, ensi kerran vasta käsitellessään “riivaajan vaivaamista”. Musiikissa on ensi kerran imitaatiota tekstillä “dicens” (sanoen), jossa kaksi ääntä toistaa kahdesti saman motiivin, kunnes tekstillä “Domine” kolme ääntä tekevät lyhyen imitaation, kun taas tekstillä “fili David” vain kaksi kolmesta äänestä esittää saman motiivin, samoin “filia mea”; sen sijaan “adiuva me” (auta minua) saa painoa kolmen äänen tiiviistä imitaatiokulusta.

Pedro de Cristo

Vristo (n. 1550–1618) toimi Santa Cruzin luostarin kapellimestarina, loppuaikansa Lissabonin São Vicent-luostarissa samassa tehtävässä. Musiikkia on säilynyt paljon käsikirjoituksina Santa Cruzissa. Koska monetkin renessanssisäveltäjät ovat säveltäneet samoja tekstejä, on kiintoisaa verrata vaikkapa de Criston motettia O magnum mysterium muiden (Palestrina, Victoria jne.) saavutuksiin. Criston teosta hallitsee muihin verrattava melko soinnullinen, mutta lähes yhtä usein imitaatioon perustuva ja hienostunut sävelittäminen.

Motetti O magnun mysterium

o1

o4

Duarte Lôbo

duarte_lobo_1

Lôbo (n. 1565–1646) vaikutti koko elämänsä Lissabonissa. Hän oli ensin Évoran katedraalin kapellimestari, ja sitten Lissabonin katedraalin maestro loppuikänsä (1594–). Lôbo on Portugalin arvostetuin säveltäjä, jonka musiikista iso osa kuitenkin tuhoutui Lissabonin maanjäristyksessä 1755.

Musiikki jatkaa vielä osin vanhempaa renessanssi-idiomia ilman kaksoiskuoroisuutta, vaikka soinnullisuus onkin jo barokkista. Hän julkaisi kuusi kokoelmaa messuja, motetteja ja muita teoksia. Lôbolla on kaksi requiemiä: 8- ja 6-ääniset versiot. Kuusiääninen requiem SAATTBB (pain. 1639) on sävelletty Victorian requiemin pohjalta ja on musiikiltaan varsin soinnullista; sopraano esittää siinä cantus firmuksen. Missa “Vox clamantis” (“Ääni kutsuen erämaassa” -messu; 1639) on teos, jossa renessanssi-imitaatio ja Italian varhaisbarokin deklamatorisuus yhdistyvät.

Motetti Audivi vocem

Kuusiäänisen requiemin kanssa samanlaista musiikkikieltä höydyntää niinikään 6-ääninen motetti Audivi vocem in caelo.

Audivi vocem in caelo dicentem mihi: ‘Beati mortui qui in Domino moriuntur.’
Kuulin äänen taivaasta sanovan minulle. “Autuaita ovat kuolleet, jotka Herrassa kuolevat.”

audi1

Manuel Cardoso

Cardoso (n. 1566–1650) aloitti 9-vuotiaana opiskelun Évorassa. Hän teki myöhemmin töitä mm. Espanjan kuningashoville ja omisti messukirjan (1631) Filip IV:lle. Cardoso julkaisi kolme kokoelmaa messuja ja kaksi kokoelmaa Magnificateja sekä motteja. Hänenkin requieminsä on sävelletty Victorian mallin pohjalta.

Musiikki tulee lähelle Palestrinaa, ja messukirjan (1625) parodiamessut perustuvat kaikki Palestrinan teoksille, mutta se on esikuvaansa kromaattisempaa, mm. lamentaatioissa ja motetissa Mulier quae erat.

Motetti Mulier quae erat in civitas

Múlier quae érat in civitáte peccátrix, stáns rétro sécus pédes Dómini, lácrymis cépit rigáre pédes éjus, et capíllis cápitis súi tergébat, et ósculabátur pédes éjus, et unguénto ungébat.

Nainen, joka oli kaupungissa, synnintekijä, asettui Herran taakse hänen jalkojensa kohdalle, itki ja rupesi kastelemaan hänen jalkojaan kyyneleillään ja kuivasi ne päänsä hiuksilla ja suuteli hänen jalkojaan ja voiteli ne hajuvoiteella.
(Luukas 7:37–38)

mul1mul2

Filipe de Magalhães

Magalhães (n. 1571–1652) oli Mendesin lempioppilas Évorassa; hän lauloi lopulta Kuninkaallisessa kapellissa (1602–), jonka maestro hänestä tuli (1623–41). Magalhães on ehkä suurin portugalilaissäveltäjä, sillä musiikki ylittää ilmaisussaan jopa Cardoson ja Lobon. Motetti Commissa me paveso on rohkea ilmeeltään; etenkin lopun harras pyyntö tuomitsematta joutumisesta on painokas toistoissaan.

Motetti Commissa mea pavesco

Commíssa méa pavésco, et ánte te erubésco.
Dum véneris judicáre, nóli me condemnáre.

Pelkään rikkomuksiani ja häpeän edessäsi.
Kun tulet jakamaan oikeutta, älä tuomitse minua.

mag1mag2

Takaisin ylös