Franko-roomalainen liturgia
30.9.2005 (Päivitetty 20.11.2019) / Murtomäki, Veijo

Kirkkovuosi: sanctorale ja temporale

Vakiintuneessa muodossaan roomalaiskatolinen kirkkovuosi tai kalenteri on monimutkainen, joka vuosi eri lailla muotoutuva kokonaisuus. Se käsittää kaksi sisäkkäistä kalenteria tai vuosikiertoa.

Toinen niistä muodostuu pyhimysten ja marttyyreiden kunniaksi pidettävistä juhlista ja muistopäivistä – mm. Neitsyt Marialle on omistettu peräti viisi päivää, jotka osuivat aina samoille päiville. Tosin kaikkialla oli myös paikallisia pyhimyksenä, joten joka hiippakunnalla oli oma pyhimyskalenterinsa. Tästä kierrosta käytetään nimeä sanctorale.

Toisen kierron muodostaa temporale, joka liittyy Jeesuksen elämänvaiheisiin ja jossa on monta eri tasoa. Se jakaantuu kahteen pääjaksoon: joulun, pääsiäisen sekä helluntain käsittävään juhlapuoliskoon sekä juhlattomaan puoliskoon.

Sanctorale: pyhimysten muistopäivät

Temporale: pelastushistoriallinen kirkkovuosi

1. Juhlapuolisko
   • Jouluaika: adventtiaika (”pikkupaasto”), joulu, loppiainen + kolme loppiaisen jälkeistä sunnuntaita
   • Pääsiäisaika: paastonaika, pääsiäinen (23.3.-26.4),
   • Helluntaiaika: helatorstai, helluntai (40 päivää pääsiäisestä)
2. Juhlaton puolisko: 22-27 sunnuntaita kolminaisuudenpäivästä tuomiosunnuntaihin

Paasto- eli kärsimysaika

Erityisen tärkeä oli pääsiäistä edeltävä katumusaika, joka alkaa septuagesimalla, sunnuntailla seitsemän viikkoa ennen passio- eli kärsimysajan alkua. Samaan jaksoon sisältyy myös ns. suuri paastonaika, joka alkaa neljäntenäkymmenentenä arkipäivinä ennen pääsiäistä, tuhkakeskiviikkona. Sitä edeltää karnevaali (carnelevarium = lihan pois paneminen), Suomessa laskiaistiistai, jolloin voi iloitella ja syödä hyvin ennen paastoaikaa.

Paastoaikana myös jumalanpalveluksen musiikki oli hillitympää eikä sisältänyt mm. Gloria– ja Halleluja-osuuksia. Ylipäätänsä kirkkovuoden sunnuntailla ja juhlilla oli erilaiset liturgiset arvoasteensa, riippuen mm. kirkkovuoden vaiheesta tai pyhimyksen merkittävyydestä. Nämä tekijät säätelivät liturgian musiikkiosuuden juhlavuutta, laulajien määrää, menojen laajuutta ja sävelmien valintaa.

Rukoushetket eli officiumit

Liturgian kaksijako

Franko-roomalaista eli gregoriaanista laulua ei ole tarkoitettu kuunneltavaksi sen itsensä vuoksi. Se on luonteeltaan funktionaalista, minkä vuoksi täytyy tuntea tarkkaan sen käyttöyhteys.

Roomalaiskatolisen kirkon musiikki jakaantuu kahteen pääryhmään:

1. officiumit eli rukoushetket
2. messut

Rukoushetket

Aluksi yöllinen vigilia oli varhaiskristittyjen kokoontumishetki. Sittemmin muodostui sarja vuorokauden täyttäviä kanonisia rukoushetkiä, joita oli kahdeksan:

1. matutina eli yörukous kolmine nokturneineen (keskiyöllä ennen aamun sarastusta)
2. laudes päivän koittaessa
3. prima eli ensimmäinen hetki klo 6
4. tertia eli kolmas hetki klo 9
5. sexta eli kuudes hetki klo 12
6. nona eli yhdeksäs hetki klo 15
7. vesper auringonlaskun aikaan
8. kompletorio ennen levolle menoa

Luostareissa oli lisäksi aamumessu ensimmäisen ja kolmannen hetken välissä sekä päivämessu kolmannen ja kuudennen hetken välissä.

Antifoni ja psalmi 111 rukoushetkeen

Rukoushetkien musiikki

Officiumeissa laulettiin psalmeja antifoneineen, hymnejä, canticumeja (Magnificat-, Te Deum-, Benedictus-laulut) sekä kirjoitusten katkelmia eli versikkeleitä ja responsorioita. Roomalaisessa liturgiassa jokaiseen juhlaan liittyi yhdeksän, benektiinisessä luostariliturgiassa 12 responsoriota, joten niiden määrä on suuri. Vain antifoneja oli enemmän.

Aluksi kaikki 150 psalmia veisattiin joka yö / vuorokausi, mutta Benediktus Nursialainen vaati enää koko psalttarin viikossa.

Musiikillisesti tärkeimpiä olivat ns. suuret hetket: matutina, laudes, vesper. Myöhemmin niihin sävellettiin polyfonista musiikkia.

Kompletoriossa esitettiin 1200-luvulta alkaen neljää Marian antifonia:

1. Alma Redemptoris Mater (Vapahtajan suloinen äiti)
2. Ave Regina caelorum (Terve taivainen kuningatar)
3. Regina caeli laetare (Iloitse taivaan kuningatar)
4. Salve Regina (Terve kuningatar)

Officium defunctorum oli hetkipalvelus kuolleiden muistoksi.

Messu – missa solemnis

Seuraavassa esitellään roomalaiskatolinen korkea eli juhlamessu. Samaan messukaavaan pohjautuvaa jumalanpalveluskaavaa käytetään nykyisinkin laajasti kristillisen kirkon piirissä, mm. Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa.

Juhlamessun (missa solemnis) lisäksi on olemassa mm. luettu messu (missa lecta), lyhyt messu ilman ehtoollista (missa brevis) ja kuolinmessu eli requiem-messu (missa pro defunctis).

Messun muodostuminen

600-luvulla Ordo Romanum I:ssä määrättiin paavillinen messu jakaantuvaksi kahteen osaan:

1. opetettavien ns. esimessu (synaksis eli katekumeeninen messu)
2. uskovaisten ehtoollismessu (eukaristia)

Vasta 1000-luvulla messu sai lopullisen muotonsa, kun siihen lisättiin Credo-osa. Olennaista messussa oli siirtyminen pois seurakunnan riitistä vähitellen pappien suorittamaan edustukselliseen jumalanpalvelukseen.

Maallikkojen osaksi jäi keskiajan messussa katseleminen ja kuunteleminen. Näkyvyyttä seurakunnan ja messupappien sekä laulajien välillä haittasi tosin kuoriaitaus ja kuuluvuutta se, että osa toimituksista lausuttiin niin hiljaa, ettei sitä voinut kuulla.

Messun pääjako

Messu jakaantuu puhuttuun / puhelaulettuun osuuteen (rukoukset, luvut) ja laulettuun osuuteen. Sekä lauletut että puhutut osat jakaantuvat lisäksi kahteen pääosaan:

1. Missa proprium, jossa teksti vaihtuu kirkkovuoden etenemisen mukaan joka viikko. Osia ovat introitus, graduale / graduaali, Alleluia / Halleluja tai tractus, sekvenssi, offertorium / offertorio sekä communium / communio. Tämän messunosan musiikillinen merkitys väheni ajan myötä.
2. Missa ordinarium, jossa on aina, joka sunnuntai, sama teksti. Osat ovat Kyrie, Gloria, Credo, Sanctus ja Agnus Dei. Ordinarium-messu oli keskeisempi musiikin kehityksen kannalta, sillä siitä tuli 1300-luvulla polyfoninen ja sitä käyttivät säveltäjät Machaut’sta alkaen.

Messutekstit (missa ordinarium)

Kýrie, eléison. Kýrie, eléison. Kýrie, eléison. Christe, eléison. Christe, eléison. Christe, eléison. Kýrie, eléison. Kýrie, eléison. Kýrie, eléison.	Herra armahda Herra armahda Herra armahda Kristus armahda Kristus armahda Kristus armahda Herra armahda Herra armahda Herra armahda
Glória in excélsis Deo, et in terra pax homínibus bonæ voluntátis. Laudámus te. Benedícimus te. Adorámus te. Glorificámus te. Grátias ágimus tibi propter magnam glóriam tuam. Dómine Deus, Rex cæléstis, Deus Pater omnípotens. Dómine Fili unigénite, Jesu Christe. Dómine Deus, Agnus Dei, Fílius Patris. Qui tollis peccáta mundi, miserére nobis. Qui tollis peccáta mundi, súscipe deprecatiónem nostram. Qui sedes ad déxteram Patris, miserére nobis. Quóniam tu solus Sanctus. Tu solus Dóminus. Tu solus Altíssimus, Jesu Christe. Cum Sancto Spíritu, in glória Dei Patris. Amen.	Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisille, joilla on hyvä tahto Ylistämme sinua Siunaamme sinua. Palvomme sinua. Kunnioitamme sinua. Kiitämme sinua sinun suuren kunniasi tähden. Herra Jumala, Taivaallinen Kuningas, Jumala, kaikkivaltias Isä. Herra ainokainen Poika, Jeesus Kristus. Herra Jumala, Jumalan Karitsa, Isän Poika. Joka pois otat maailman synnit, armahda meitä. Joka pois otat maailman synnit, ota vastaan nöyrä rukouksemme. Joka istut Isän oikealla puolella, armahda meitä. Sillä sinä yksin olet Pyhä. Sinä yksin olet Herra. Sinä yksin olet Korkein, Jeesus Kristus. Pyhän hengen kanssa Isän Jumalan kunniassa. Aamen.
Credo in unum Deum, Patrem omnipoténtem, factórem cæli et terræ, visibílium ómnium et invisibílium. Et in unum Dóminum Jesum Christum, Fílium Dei unigénitum. Et ex Patre natum ante ómnia sæcula. Deum de Deo, lumen de lúmine, Deum verum de Deo vero. Génitum, non factum, consubstantiálem Patri: per quem ómnia facta sunt.Qui propter nos hominess et propter nostram salútem descéndit de cælis.Et incarnátus est de Spíritu Sancto ex María Vírgine: Et homo factus est.Crucifíxus étiam pro nobis: sub Póntio Piláto passus, et sepúltus est. Et resurréxit tértia die, secúndum Scriptúras. Et ascéndit in cælum: sedet ad déxteram Patris. Et íterum ventúrus est cum glória judicáre vivos et mórtuos: cujus regni non erit finis. Et in Spíritum Sanctum, Dóminum et vivificántem: qui ex Patre, Filióque procédit. Qui cum Patre, et Fílio simul adorátur, et conglorifícatur: qui locútus est per Prophétas. Et unam, sanctam, cathólicam et apostólicam Ecclésiam. Confíteor unum baptísma in remissiónem peccatorum. Et expecto resurrectionem mortuorum. Et vitam ventúri sæculi. Amen.	Minä uskon Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan, kaikkien näkyväisten ja näkymättömien [Luojaan]. Ja yhteen Herraan, Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, joka on Isästä syntynyt ennen aikojen alkua. Jumala Jumalasta, valkeus valkeudesta, tosi Jumala tosi Jumalasta, syntynyt, ei luotu, joka on samaa olemusta kuin Isä ja jonka kautta kaikki on saanut syntynsä, joka meidän ihmisten ja meidän pelastuksemme tähden astui alas taivaista. Ja tuli lihaksi Pyhästä Hengestä ja neitsyt Mariasta ja syntyi ihmiseksi.Ristiinnaulittiin meidän edestämme: Pontius Pilatuksen aikana kärsi kuoleman ja haudattiin. Ja nousi kuolleista kolmantena päivänä niin kuin on kirjoitettu, astui ylös taivaisiin: istuu Isän oikealla puolella ja on tuleva takaisin kunniassa tuomitsemaan eläviä ja kuolleita, ja jonka valtakunnalla ei ole loppua. Ja Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekijään: joka lähtee Isästä ja Pojasta, ja jota yhdessä Isän ja Pojan kanssa palvotaan ja kunnioitetaan ja joka on puhunut Profeettojen kautta. Uskomme yhden, pyhän, yhteisen ja apostolisen Seurakunnan. Tunnustamme yhden kasteen syntien anteeksiantamiseksi. Ja odotamme kuolleiden ylösnousemusta ja elämää tulevan maailman.
Sanctus, Sanctus, Sanctus, Dóminus Deus Sábaoth. Pleni sunt cæli et terra glória tua. Hosánna in excélsis. Benedíctus qui venit in nómine Dómini. Hosánna in excélsis.	Pyhä, Pyhä, Pyhä, Herra Jumala Sebaot. Täynnä ovat taivaat ja maa sinun kunniaasi. Hoosianna korkeuksissa. Siunattu hän joka tulee Herran nimeen. Hoosianna korkeuksissa.
Agnus Dei, qui tollis peccáta mundi: miserére nobis. Agnus Dei, qui tollis peccáta munid: miserére nobis. Agnus Dei, qui tollis peccáta mundi: dona nobis pacem.	Jumalan Karitsa, joka pois otat maailman synnit: armahda meitä. Jumalan Karitsa, joka pois otat maailman synnit: armahda meitä. Jumalan Karitsa, joka pois otat maailman synnit: anna meille rauha. Käännös: Veijo Murtomäki

Suuren juhlamessun rakenne

Laulettu osuus		Puhuttu / resitoitu osuus
A. ESIMESSU
Proprium	Ordinarium	Proprium	Ordinarium
1. Introitus	2. Kyrie
	3. Gloria (ei katumusaikana)
		4. Kollehtarukous
		5. Epistola
6. Graduaali
7. Halleluja
(Tractus katumusaikana)
(+ Sekvenssi juhla-aikoina)		8. Evankeliumi
	9. Credo
B. EHTOOLLISMESSU
10. Offertorio			11. Rukous ja psalmi
		12. Secreta
		13. Prefaatio
	14. Sanctus (& Benedictus)		15. Kaanon
			16. Pater noster
	17. Agnus Dei
18. Communio			19. Rukouksia
		20. Postcommunio	21. Ite missa est
	22. Benedicamus Domino

A) Esimessu

1.	Introitus on antifoni psalmeineen. Antifoni lauletaan ennen ja jälkeen psalmin.
2.	Kyrie on kreikankielinen kolminkertainen litaniahuudahdus Kyrie eleison, jonka juuret ovat syyrialaisessa Voittamattoman auringon –kultissa. 800-luvulla frankeilla tuli väliin kolminkertainen Christe eleison -teksti, jota seurasi vielä Kyrie eleisonin kertaus.
3.	Gloriaa käytettiin jo 300-luvulla officiumissa ja se tuli messuun noin vuonna 500. Gloria in excelsis on peräisin Luukkaan evankeliumin enkeliylistyksestä Kristuksen synnyttyä sekä ns. Hilariuksen kiitosvirrestä. Gloriaa ei lauleta katumusaikana ennen pääsiäistä kuin kiirastorstaina, pääsiäislauantaina ja juhlapäivinä.
5.	Epistolassa luetaan usein Uuden testamentin kirjeitä, Apostolien tekoja tai Ilmestyskirjaa.
6.	Graduaali (gradus = porras) koostuu responsiosta (solisti + kuoro laulaa pääosan) sekä versuksesta (psalmijae, jonka pääosan laulaa solisti ja johon kuoro yhtyy). Sen tehtävänä oli syventää luetun tekstin sanomaa, ”antaa ajatukselle siivet”.
7.	Halleluja (alleluia) on harvinainen hebreankielinen messunosa. Solisti laulaa ensin alun ja sitten kuoro a-tavulla pitkän jubilus-melisman. Versuksessa laulaa ensin solisti kuoron kera, ja lopuksi alku kerrataan. Tractus (”vedetty”; lat. trahere = vetää) lauletaan arkisin ja katumusaikoina hallelujan tilalla. Tactus on psalmi tai sen osa ilman antifonia eli ”vedettiin suoraan” ilman kertosäettä. Sekvenssi on myöhempi lisä, hallelujaa seuraava numero.
9.	Credo: Credo in unum Deum on mahdollisesti gallialaista alkuperää oleva uskontunnustus, joka saatiin muotoiltua areiolaisen opin torjumiseksi Nikean kirkolliskokouksessa jo 325. Roomalainen liturgia hyväksyi credon osaksi messua vasta vuonna 1024. Se lauletaan sunnuntaisin ja juhlapyhinä.

B) Ehtoollismessu

10.	Offertorium / offertorio on uhrilahjojen tuonti ehtoolliseen. Se lauletaan psalmina antifoneineen.
12.	Secreta ja prefaatio ovat rukouksia. Prefaatiota edeltää lisäksi lyhyt Sursum corda (Ylentäkää sydämenne).
14.	Sanctus oli jo synagogapalveluksissa ensimmäisellä vuosisadalla jaa. kolminkertainen avuksihuuto. Sanctuksen tekstit ovat Jesajasta (Sanctus) ja Matteuksesta (Hoosianna). Lisänä on Benedictus qui venit (Siunattu olkoon hän joka tulee).
15.	Kaanon on leivän ja viinin siunaus.
16.	Pater noster, Herran rukous eli Isä meidän. Sitä seuraa Pax Domini (Herran rauha).
17.	Agnus Dei (Jumalan karitsa) on mystinen kolminkertainen huudahdus leipää murrettaessa. Kolmannen kerran päätössanojen dona nobis pacem (anna meille rauha) tilalla kuolinmessussa on sanat dona eis requiem (anna heille lepo).
18.	Communium / communio on antifonilaulu ehtoollista syödessä ja lyhyt numero, sillä myöhemmin pappi tuli nauttimaan sen yksin.
20.	Postcommunio on ehtoollisen jälkeinen rukous.
21.	Ite missa est: pappi laulaa Menkää, messu on päättynyt, johon kaikki vastaavat Deo gratias (Jumalalle kiitos).
22.	Benedicamus Domino on päätösnumero Siunatkaamme Herraa, jollei messu sisällä Gloriaa (katumusaikana). Kun tämä lauletaan, vastaus on taasen Deo gratias.

Selebrantin eli messupapin tai kuoron pelkästään puhelaulamien tai laulamien numeroiden lisäksi messussa on Deo gratias -toivotuksen lisäksi kaksi muutakin tekstiä, joissa selebrantin lauluun vastaa kuoro tai seurakunta: Sursum corda, joka edeltää prefaatiota, sekä Pater nosteria seuraava Pax Domini.

Messu- ja officium-käsikirjat

• antifonarium (officiumin musiikki)
• breviarium (officiumin tekstit)
• responsoriale (responsorioita ym. officiumiin)
• hymnarium (officium-hymnejä)
• psalterium (psalttari sekä Raamatun kiitosvirsiä)
• sacramentarium (messun rukoukset)
• lectionarium (messun lukukappaleet)
• kyriale (ordinarium-laulut)
• troparium (troopit eli lisätekstit)
• sequentarium (sekvenssitekstit)

Myöhemmin 1300-luvulta lähtien oli kaksi pääkokoelmaa:

1. Missale sisälsi messun tekstit, joskus myös nuotteja, myöhemmin ordinarium-tekstit omana Ordo Missae –osastonaan.
2. Graduale sisälsi messun proprium-musiikin, kuoron proprium-laulut, myöhemmin myös ordinarium-melodiat.

Liber Usualis Missae et Officii on 1896 syntynyt useimmin käytetyn musiikin kokoelma, ”hyödyllinen kirja”, joka sisältää kirkkovuoden juhlapäivien musiikin.

Esimerkki messun introituksesta

 

Musiikillista luonnehdintaa

Tekstityypit

• raamatullinen proosa (officiumin lektiot, messun epistolat ja gospelit)
• raamatullinen runous (psalmit ja canticumit)
• vapaa proosa (Te Deum, antifonit)
• vapaa runous (hymnit, sekvenssit)

Esitystavat

• suora
• antifoninen (kaksi kuoroa vuorottelee)
• responsorinen (solisti ja kuoro vuorottelevat)

Kirkkolaulun rytmisestä esitystavasta ei ole varmuutta. Ekvalistit uskovat nuottien olleen suunnilleen samanpituisia, kun taas mesuralistit ovat nuottien pituuden joko vapaan tai proportionaalisen, tiettyihin lukusuhteisiin perustuvan vaihtelun kannalla. Todennäköistä on se, että mitä melismaattisempaa musiikki on, sitä vapaampaa se on rytmisesti.

Tekstin ja melodian suhde

• syllabinen: laulussa on yksi nuotti tavua kohden: seurakuntalaulu, psalmodia, resitointi, Credo, Gloria, hymnit, sekvenssit.
• neumaattinen: muutama nuotti tavua kohden: introitus, communio, Sanctus, Agnus Dei
• melismaattinen: pitkä korukuvio tavua kohden: Kyrie, graduaali, halleluja, tractus, offertorium

Melodian päämuodot

1. Psalmodia perustuu kahden toisiaan täydentävän säkeen, säeparin tai -ryhmän balanssiin. Sen melodiakaavassa ovat osat:
   • initium tai intonaatio, aloituksen nousu
   • tenor eli reperkussio, melodian vallitseva taso
   • mediaatio tai kesuura, puolivälin välipäätös
   • tenor eli reperkussio, sama kuin ensipuoliskollakin
   • terminaatio eli finalis, moodin määrittävä päätössävel
   • flexa eli pieni välilasku esiintyy puolisko(je)n sisällä, jos jokin säe on erityisen pitkä

   Psalmikaavoissa finalikseen liittyy differentiae eli useita säveliä, jotta psalmi voitiin liittää sulavasti antifoniin. Liturgisissa kirjoissa differentiae on varustettu kirjaimilla e u o u a e (seculorum. Amen eli tekstipäätöksen vokaaleilla).

2. Hymni on riimillinen säkeistömuoto, jossa on sama melodia joka säkeistössä.
3. Vapaat muodot perustuvat traditionaalisiin melodiaformuloihin.

Lähteet ja kirjallisuus

Takaisin ylös