Saksalaisen musiikin isä
Heinrich Schütz (1585–1672) oli saksalaisen musiikin ja barokin keskeisiä hahmoja, 1600-luvun Saksan etevin säveltäjä, jonka tuotanto on mittava ja sisältää noin 500 liturgista kirkkomusiikkiteosta. Muuta ei ole säilynyt (ooppera Dafne on hävinnyt) tai olemassa (kuten soitinmusiikkia), paitsi op. 1:n 19 italialaista madrigaalia (1611). Hän oli “Saksan” musiikin isä, joka näytti, miten saksa taipuu uudelle musiikkikielelle ja miten kirjoitetaan saksalainen resitatiivi eli mikä on saksalainen “puherytmi” musiikissa. Sikäli hän Monteverdin, Lullyn ja Purcellin rinnakkaistapaus omalla kielialueellaan. Schütz teki musiikissaan synteesin alankomaalaisesta polyfoniasta, luterilaisesta (koraali)musiikkiperinteestä ja uusista italialaiskeksinnöistä (konsertoivasta tyylistä).
Schütz syntyi Saksissa, toimi kuoropoikana Kasselissa (1598–), kirjoittautui Marburgin yliopistoon (1608), opiskeli G. Gabrielin johdolla (1609–12), kunnes lakiopinnot jatkuivat (1613–). Hänet valittiin Dresdenin hovikapellin johtajaksi (1617–), jossa virassa hän pysyi loppuelämänsä ajan. 30-vuotisen sodan aika (1618–48) ei voinut olla jättämättä jälkiään elämään ja tuotantoon: yhtäältä hän etsiytyi Italiaan takaisin, jossa tapasi Monteverdin (1628–29), ja oleskeli myös Kööpenhaminassa (1633–35 ja 1642–44); toisaalta hän joutui rajoittumaan työssään usein pienimuotoiseen kirkkomusiikkiin.
Hengellisiä konserttoja, motetteja ja kirkkosinfonioita
Psalmen Davids -kansi ja näyte falsobordonesta psalmista Wie lieblich sind deine Wohnungen.
Kokoelmassa op. 2 Psalmen Davids Sampt Etlichen Moteten und Concerten mit acht und mehr Stimmen Nebenst andern zweyen Capellen/daß dero etliche auff drey und vier Chor nach Beliebung gebraucht werden können. Wie auch Mit beygefügten Basso continovo, vor die Orgel/Lauten/Chitaron etc., SWV 22–47 (1619) venetsialaisuus näkyy ja kuuluu. Se sisältää 26 monikuoroista teosta, joista osa on sävelletty uskonpuhdistuksen 100-vuotisjuhlallisuuksiin 1617. Enimmät ovat kahdelle kuorolle (à cappella) ja continuolle, mutta kuoro-osuuksia voi myös soittaa. Säveltäjä ilmoittaa joskus erikseen kokoonpanot coro cappella (tavallinen laulukuoro) ja coro favorito (valikoitu/solistinen kuoro).
Myös 3- ja 4-kuoroisia kappaleita on kokoelmassa. Zion spricht, der Herr hat mich verlassen” (“Siion puhuu, Herra on minut jättänyt”; SWV46) sisältää kaksi favorito- ja kaksi ripieno-kuoroa ja favoritoihin tulevat lisäksi kornetit ja pasuunat. Psalmissa Danket dem Herren (“Kiittäkää Herraa”) on neljä yhdistettyä laulu- ja soitinkuoroa. Schütz käyttää myös italialaista falsobordonea, kuorodeklamaatiota soinnulla, mm. teoksessa Wie lieblich sind deine Wohnungen (“Miten suloisia ovat asuinsijasi”; SWV29).
Danket dem Herren
Nelikuoroisen psalmin Danket dem Herren (SWV45) avauksessa soololaulajaa säestää ensin kolme pasuunaa, sitten pieni coro favorito, kunnes myöhemmin päästään kolmen kuoron yhteisesiintymään ja aivan päätöksessä kaikki voimat ovat läsnä:
1 Danket dem HERRN; denn er ist freundlich, denn seine Güte währet ewiglich.
2 Danket dem Gott aller Götter, denn seine Güte währet ewiglich.
3 Danket dem HERRN aller Herren, denn seine Güte währet ewiglich,
4 der große Wunder tut allein, denn seine Güte währet ewiglich;
5 der die Himmel weislich gemacht hat, denn seine Güte währet ewiglich;
6 der die Erde auf Wasser ausgebreitet hat, denn seine Güte währet ewiglich;
7 der große Lichter gemacht hat, denn seine Güte währet ewiglich:
8 Die Sonne, dem Tag vorzustehen, denn seine Güte währet ewiglich,
9 den Mond und Sterne, der Nacht vorzustehen, denn seine Güte währet ewiglich;
10 der Ägypten schlug an ihren Erstgeburten, denn seine Güte währet ewiglich 11 und führte Israel heraus, denn seine Güte währet ewiglich
12 durch mächtige Hand und ausgerecktem Arm, denn seine Güte währet ewiglich;
13 der das Schilfmeer teilte in zwei Teile, denn seine Güte währet ewiglich
14 und ließ Israel hindurchgehen, denn seine Güte währet ewiglich;
15 der Pharao und sein Heer ins Schilfmeer stieß, denn seine Güte währet ewiglich;
16 der sein Volk führte in der Wüste, denn seine Güte währet ewiglich; 17 der große Könige schlug, denn seine Güte währet ewiglich
18 und erwürgte mächtige Könige, denn seine Güte währet ewiglich:
19 Sihon, der Amoriter König, denn seine Güte währet ewiglich
20 und Og, den König von Basan, denn seine Güte währet ewiglich,
21 und gab ihr Land zum Erbe, denn seine Güte währet ewiglich,
22 zum Erbe seinem Knecht Israel, denn seine Güte währet ewiglich;
23 denn er dachte an uns, da wir unterdrückt waren, denn seine Güte währet ewiglich;
24 und erlöste uns von unsern Feinden, denn seine Güte währet ewiglich;
25 der allem Fleisch Speise gibt, denn seine Güte währet ewiglich.
26 Dankt dem Gott des Himmels, denn seine Güte währet ewiglich.
- Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.
- Kiittäkää jumalien Jumalaa, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.
- Kiittäkää herrain Herraa, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti;
- häntä, joka yksin tekee suuria ihmeitä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti;
- häntä, joka on taidolla tehnyt taivaat, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti;
- häntä, joka on vetten ylitse levittänyt maan, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti;
- häntä, joka on tehnyt suuret valot, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti:
- auringon hallitsemaan päivää, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti,
- kuun ja tähdet hallitsemaan yötä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti;
- häntä, joka löi Egyptiä surmaten sen esikoiset, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti,
- ja vei Israelin pois heidän keskeltänsä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti,
- väkevällä kädellä ja ojennetulla käsivarrella, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti;
- häntä, joka jakoi Kaislameren kahtia, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti,
- ja kuljetti Israelin sen keskitse, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti,
- ja syöksi faraon sotajoukkoineen Kaislamereen, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti;
- häntä, joka johdatti kansaansa erämaassa, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti;
- häntä, joka voitti suuret kuninkaat, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti,
- ja surmasi mahtavat kuninkaat, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti,
- Siihonin, amorilaisten kuninkaan, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti,
- ja Oogin, Baasanin kuninkaan, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti,
- ja antoi heidän maansa perintöosaksi, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti,
- perintöosaksi palvelijallensa Israelille, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti;
- häntä, joka muisti meitä alennuksessamme, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti,
- ja kirvoitti meidät vihollisistamme, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti;
- häntä, joka antaa ravinnon kaikelle lihalle, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.
- Kiittäkää taivaan Jumalaa, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.
Cantiones sacrae op. 4, SWV 53–93 (“Kirkkolauluja”; 1625) on latinankielinen motettikokoelma Raamatun ja vapaisiin teksteihin. Se sisältää 4-äänisiä pienyhtye- tai kuoromotetteja, joissa on continuo ja myös monodista deklamaatiota.
Symphonie sacrae op. 6, 10 ja 12, SWV 257–276, 341–367 ja 398–418 (1629, 1647, 1650) on kolmen kokoelman kokonaisuus. I kokoelma sisältää 3–6-äänisiä latinankielisiä hengellisiä konserttoja obligato-soittimien ja continuon kera; II kokoelma on saksankielisiä hengellisiä konserttoja 3–5:lle laulu- ja soitinäänelle sekä continuolle, joissa italialaisuus ja saksalaisuus sulautuvat yhteen; III:n kokoelman sävellykset ovat 5–8-äänisiä ja niissä on kaksi soolosoitinta continuon lisäksi. “Kirkkosinfoniat” ovat usein dramaattisia, kantaattimaisia kohtauksia.
Musicalische Exequien op. 7, SWV 279–281 (“Hautausmusiikkia”; 1636) on kolmiosainen luterilainen sielunmessu 6:lle ja 8:lle lauluäänelle ja continuolle. 1. osa on “Konsertto saksalaisen hautajaismessun muodossa”; 2. osa on 8-ääninen kaksoismotetti “Herr, wenn ich nur Dich habe” (Herra, jos minulla on vain sinut); 3. osa on konsertto Canticum B. Simeonis “Herr, nun lässest Du Deinen Diener” (Simeonin kiitosvirsi “Herra, jättäisitkö palvelijasi rauhaan”), jossa 5-ääninen kuoro laulaa koraalia ja 3-ääninen solistiryhmä (2 serafia ja autuas sielu serafien kera) tuo kokonaisuuteen taivasulottuvuuden.
“Pieni hengellinen konsertto”
Kleine geistliche Konzerte op. 8–9, SWV 282–337 (“Pieniä hengellisiä konserttoja”; 1636, 1639) 1–5:lle lauluäänelle continuon ja soittimien kera ovat pienimuotoisia teoksia 30-vuotisen sodan keskellä, mutta musiikillisesti harvinaisen rikkaita sekä saksankieleen täydellisesti sopeutetun sanamaalailun että vokaalisen kuvioituksen suhteen. Avausnumeron esitysohje on “In Stylo Oratorio” (“Puhetyylisesti”). Enimmissä konsertoissa on 1–2 lauluääntä ja continuo. Ne ovat Monteverdi-vaikutteiden suurenmoisia siirtämisiä saksalaiseen kontekstiin: monodiaa, secco-resitatiivia, konsertoivaa duettotyyliä, kaikutehoja, kromatiikkaa, yhtäkkisiä harmonisia kontrasteja, kiihtynyttä tyyliä; tosin muutama konsertoista on latinankielisiä.
Seuraavassa konsertto Ihr heiligen, lobsinget dem Herren (SWV288), jossa näkee kahden äänen välisen kilvoittelun, runsaan sanamaalailun ja tavujen painon ja laajuuden huomioon ottamisen:
Ihr Heiligen, lobsinget dem Herren,
danket und preiset seine Herrlichkeit,
denn sein Zorn währet einen Augenblick,
und er hat Lust zum Leben.
Den Abend lang währet das Weinen,
aber des Morgens die Freude.
(Psalmi 30: 4–5)
Te hurskaat,veisatkaa kiitosta Herralle,
kiittäkää ja ylistäkää hänen ihanuuttaan,
sillä hänen vihansa kestää silmänräpäyksen,
mutta hän on suosiollinen elämälle.
Illan pitkän kestää itku,
mutta aamulla vallitsee ilo.
Geistliche Chormusik op. 11, SWV 369–97 (“Hengellinen kuoromusiikki”; 1648) käsittää 29 motettia, jotka ovat 5–7-äänisiä. Kokoelma on Schützin pääteoksia, ja se ilmestyi Westfalenin rauhan solmimisvuonna 1648. Pelkkä kuoro tai soittimia kaksintajina tai osa lauluäänistä voidaan korvata soittimin. Motettien rytmiikka ja liikenopeus ovat suoraan sidoksissa tekstin yksityiskohtiin, missä suhteessa ja kontrasteissaan vaikuttava esimerkki on Selig sind die Toten (“Autuaita ovat kuolleet”), joka löytyy myös Brahmsin Saksalaisesta sielunmessusta. Motetti oli laji, joka jatkui sittemmin Bachin suvussa.
Schwanengesang. Opus ultimum (“Joutsenlaulu. Viimeinen teos”), oikeammin Königs und Propheten Davids 119. Psalm in elf Stücken nebst einem Anhang des. 100. Psalms und eines Deutschen Magnificats SWV 482–494 (“Kuningas ja profeetta Davidin 119. psalmi yhtenätoista kappaleena sekä psalmin 100 liite ja Saksalainen magnificat”; 1671), on 11 motetin sarja, kiitospsalmi ja Marian kiitosvirs. Se on sävelletty kahdelle 4-ääniselle kuorolle ja continuolle. Kokonaisuus ilmestyi vuotta ennen säveltäjän kuolemaa ja oli merkitsi hänelle valmistautumista kuolemaan.
Passio ja oratorio 1500-luvun ja 1600-luvun alussa
Historia, joulun tai pääsiäisen aikaan liittyvä kertomus oli tärkeä muoto, jolla on pitkät perinteet keskiajalta lähtien. Passio eli pääsiäiskertomus sai keskeisen sijan 1500-luvulla, osittain latinalaisesta vaikutuksesta, osin koska sillä oli tärkeä rooli koulujen piinaviikon musisoinnissa. Motettipassio oli lajimääre aluksi: kaikki teksti lauletaan moniäänisenä (tavallisesti neliäänisenä) kuoromusiikkina. Responsoriopassio tuli tilalle vähitellen: kuorojen lisäksi siinä lauletaan yksiäänisinä kertojan/evankelistan, Jeesuksen ja muiden henkilöiden (soliloquente) soolot. Passiossa oli jälkimmäisessä vaiheessa kolme elementtiä: 1) kertoja (evankelista), 2) Jeesus sekä 3) kansanjoukot/ryhmät (kuoro = turba <— ital. “turbare” = häiritä/hämmentää)(vrt. Bachin Matteus-passio).
Johann Walterin (1496–1570) Matteus-passio (1550) on varhainen esimerkki passiosta, jossa on yksiäänistä gregoriaanista resitatiivia ja neliäänisiä kuoro-osuuksia. Melchior Vulpiuksella (n. 1570–1615) on myös samanmoinen Matteus-passio (1613), täydeltä numeltään Das Leiden und Sterben Unsers Herrn Erlösers Jesu Christi auß dem heiligen Evangelisten Matthäo (“Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kärsimys ja kuolema pyhän Matteus-evankelistan mukaan”). Vulpiuksella on myös neliäänisistä moteteista koostuva Von der Geburt Jesu Christi (“Jeesuksen Kristuksen syntymästä”, 1609).
Konsertoiva passio ja konsertoiva historia/oratorio syntyvät italialaisesta vaikutuksesta (monodia, kenraalibasso, konsertoivat soitinosuudet) 1600-luvulla. Siinä on tehty uusia tekstilisiä alkuperäiseen evankeliumin tekstiin ja sävelletty vapaita runollisia aarioita.
Schützin oratoriot ja passiot
Schützillä on kolme oratoriota, joissa lauluosuudet ovat aaria- ja kantaattityylisiä ja soittimien käyttö rikasta: ne ovat siten konsertoivia oratorioita. Jostain syystä myöhäiset oratorio- ja passioteokset ovat säilyneet vain käsikirjoituksina; vain varhainen pääsiäisoratorio on painettu opusnumerolla.
Historia der fröhlichen und Siegreichen Aufferstehung unsers einigen Erlösers und Seligmachers Jesu Christi op. 3, SWV 50 (“Kertomus oman Vapahtajamme ja autuaaksitekevän Jeesus Kristuksemme iloisesta ja voitollisesta ylösnousemuksesta” = Pääsiäisoratorio; julk. 1623) lauluäänille, soittimille ja continuolle on varhainen oratorio, vaikkakin vielä koraali- ja motettipassion jatketta, sillä evankelistan gregoriaanisen resitatiivin ohella persoonien osuus on sävelletty 2–4-äänisinä motetteina. Alussa on 5-ääninen kuoro ja päätöksessä 9-ääninen kuoro. Firenzeläinen kenraalibassomonodia ja venetsialainen konsertoiva dialogityyli ovat uutuuksina; resitatiivien säestyksessä voi käyttää myös gambakvartettia (!).
Die sieben Worte unsers lieben Erlösers und Seeligmachers Jesu Christi SWV 478 (“Rakkaan Vapahtajamme ja autuaaksitekevän Jeesuksen Kristuksen seitsemän sanaa ristillä”, 1645–55) on oratoriotyylinen teos, jonka tekstit on koottu evankeliumeista; koostuu symmetrisen kehyksen muodostavista moteteista ja sinfonioista, evankelistan resitatiivi-, arioso- ja kuoro-osuuksista, Jeesuksen repliikeistä, joita säestää continuon lisäksi kaksi viulua, sekä kahden ryövärin lyhyistä osuuksista.
“Jouluoratorio”
Historia der Freuden- und Gnadenreichen Geburth Gottes und Marien Sohnes, Jesu Christi SWV 435 (“Kertomus Jeesuksen Kristuksen, Jumalan ja Marian pojan ilo- ja armorikkaasta syntymästä” = Jouluoratorio, 1664–71) on riemukas teos, joka koostuu avaussinfoniasta ja päätöskuorosta, joiden välissä on 8 intermediota (eli välinäytöksiä, joista syntyivät varhaisen oopperan näytökset). Se esitettiin ehkä jo 1660, ja evankelistan osuus julkaistiin 1664, mutta muuten se on säilynyt ainoastaan erilaisina käsikirjoitusversioina. Resitatiivi ei ole enää kirkkolaulua, vaan uutta italialaista tyyliä saksaan sopeutettuna. Teos siäsltää hienoja, aariamaisia/kantaattimaisia soolo-osuuksia (sopraanosoolo, enkeli, Herodes) sekä kuoroja (mm. enkelikuoro à 8, paimenkuoro à 6, itämaan tietäjien kuoro à 3, ylipappien kuoro à 4). Kyseessä on värikäs kokonaisuus monine osuvine soitinvalintoineenkin (fagotit, pasuunat, clarinotrumpetit). Seuraavassa itämaan tietäjiä kuvaavan intermedium IV:n alkua sekä sitä seuraava resitatiivi:
Intermedium IV (Matteus 2: 2–4)
Die Weisen aus Morgenlande
Wo ist der neugeborne König der Juden?
Wir haben seinen Stern gesehen im Morgenlande
und sind gekommen, ihn anzubeten.
Itämaan tietäjät
“Missä se juutalaisten kuningas on, joka nyt on syntynyt?
Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle
ja tulimme osoittamaan hänelle kunnioitustamme.”
Evangelist
Da das der König Herodes hörete, erschrak er und
mit ihm das ganze Jerusalem und ließ versammeln
alle Hohenpriester und Schriftgelehrten unter dem
Volk und erforschete von ihnen, wo Christus sollte
geboren werden, und sie sagten ihm:
Kuullessaan tästä kuningas Herodes pelästyi,
ja hänen kanssaan koko Jerusalem. Hän kutsui koolle
kansan, ylipapit ja lainopettajat
ja tiedusteli heiltä,
missä Kristuksen oli määrä syntyä, ja he sanoivat hänelle:
“Matteus-passio”
Schützillä on kolme passiota, joissa evankelista laulaa gregoriaanisen koraalin tapaisia resitatiiveja, samoin muut henkilöt; kuoron osuudet ovat moniäänisiä motetti-, chanson- tai madrigaalityyliin. Ne ovat siten responsoriopassioita eli tyylillisesti konservatiivisempia kuin hänen oratorionsa. Kaksi vähemmän esitettyä ovat Luukas-passio SWV 480 (1663) ja Johannes-passio SWV 481 (1665).
Historia des Leidens und Sterbens unsers Herrn und Heylandes Jesu Christi nach dem Evangelisten S. Matheus SWV 479 (“Meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kärsimyksen ja ja kuoleman kertomus Matteuksen evankeliumin mukaan” = Matteus-passio; 1666) ei hyödynnä soittimia, vaan kuoro-osuudet lauletaan à cappella (turbat, alku- ja loppukuorot). Evankelista, Jeesus, Pilatus, Pietari jne. kaikki laulavat rytmisoimattomalla koraaliresitatiivityylillä, joka voi tosin olla yksityiskohdissaan ilmeikästä, melismaattista ja madrigalististakin (sanamaalailevaa). Seuraavassa Jeesuksen viimeiset hetket Golgatan ristillä Schützin kuvaamana:
Evangelist
Desgleichen schmäheten ihn auch die Mörder, die
mit ihm gekreuzigt waren.
Und von der sechsten Stunde an ward eine
Finsternis über das ganze Land bis zu der neunten
Stunde. Und um die neunte Stunde schrei Jesus laut
und sprach:
Samalla tavoin häntä pilkkasivat myös rosvot, jotka
oli ristiinnaulittu yhdessä hänen kanssaan.
Mutta keskipäivällä, kuudennen tunnin aikaan,
tuli pimeys koko maan ylle, ja sitä kesti yhdeksänteen tuntiin
saakka. Yhdeksännen tunnin vaiheilla Jeesus huusi
kovalla äänellä ja lausui:
Jesus
Eli, Eli, Eli, lama asabtani?
“Eeli, Eeli, lama sabaktani?”
Evangelist
Das ist: Mein Gott, mein Gott, mein Gott, warum
hast du mich verlassen? Etliche aber, die da
stunden, da sie das höreten, sprachen sie:
Se merkitsee: Jumalani, Jumalani,
miksi hylkäsit minut? Tämän kuullessaan muutamat
siellä olevista sanoivat:
Die Kriegsknechte/Sotilaat
Der rufet den Elias.
“Hän huutaa Eliaa.”
Evangelist
Und bald lief einer unter ihnen und nahm einen
Schwamm und füllet ihn mit Essig und stecket’ ihn
auf ein Rohr und tränket’ ihn. Die andern aber
sprachen:
Heti yksi heistä kiiruhti hakemaan sienen,
kastoi sen hapanviiniin, pani kepin päähän
ja tarjosi siitä hänelle juotavaa.
Toiset sanoivat:
Die Juden
Halt! Lasst sehen, ob Elias komme und ihm helfe!
“Katsotaanpa nyt, tuleeko Elia hänen avukseen.”
Evangelist
Aber Jesus schrei abermal laut und verschied. Und
siehe da, der Vorhang im Tempel zerreiß in zwei
Stück von oben an bis unten aus. Und die Erde
erbebete, und die Felsen zerrissen, und die Gräber
taten sich auf, und stunden auf viel Leiber der
Heiligen, die da schliefen, und gingen aus den
Gräbern nach seiner Auferstehung und kamen in
die heilige Stadt und erschienen vielen. Aber der
Hauptmann und die bei ihm waren und bewahreten
Jesum, da sie sahen das Erdbeben und was da
geschahe, erschraken sie sehr und sprachen:
Mutta Jeesus huusi taas kovalla äänellä ja antoi henkensä.
Sillä hetkellä temppelin väliverho repesi kahtia,
ylhäältä alas asti. Maa vavahteli,
kalliot halkeilivat, haudat aukenivat,
ja monien poisnukkuneiden pyhien ruumiit nousivat ylös.
He lähtivät haudoistaan, ja Jeesuksen ylösnousemuksen
jälkeen he tulivat pyhään kaupunkiin
ja näyttäytyivät siellä monille.
Kun sadanpäällikkö ja miehet, jotka hänen kanssaan
vartioivat Jeesusta, näkivät maan vavahtelun ja kaiken,
mitä tapahtui, he pelästyivät suunniltaan ja sanoivat:
Hauptmann samt den Kriegsknechten/Sadanpäämies ja sotilaat
Wahrlich, dieser ist Gottes Sohn gewesen!
“Tämä oli todella Jumalan Poika!”
Kirjallisuutta
Brodde, Otto 1979 [1972]. Heinrich Schütz. Weg und Werk. Bärenreiter Verlag, Deutsche Taschenbuch Verlag.
Eppstein, Hans 1970. Heinrich Schütz. Stockholm: Nordiska musikförlaget.
Heinemann, Michael 1993. Heinrich Schütz und seine Zeit. Laaber: Laaber-Verlag.