Siirry sisältöön

Näyte suuresta oopperasta. Léo Delibes: Lakmé
3.8.2014 (Päivitetty 15.11.2019) / Murtomäki, Veijo

Lakmé (1883) on malliesimerkki eksoottiseen paikkaan sijoittuvasta suuresta oopperasta, jossa käsitellään eri kulttuurien ja uskontojen vastakkaisuutta ja yhteiselon mahdollisuutta. Oopperassa näitä voimia edustavat siirtomaa-ajan Intiassa brahmiinipapin tytär Lakmé ja brittiupseeri Gerald. Lakmén tehtävänä on houkutella laulullaan toisen näytöksen keskeisessä numerossa Gerald paikalle, jotta isän johtamat papit voivat vangita pyhälle alueelle tunkeutuneen ulkomaalaisen, joka on lisäksi salaa tavannut hänen tytärtään.

Oopperassa on kolme näytöstä ja toisessa näytöksessä kahdeksan numeroa ja 11 alanumeroa:

1) Entracte
2) nro 7: Choeur et Scène du Marché (Kuoro ja torikohtaus)
3) nro 7bis: Musique de Scène
4) nro 8: Airs de Danse (Tanssilauluja)
5) nro 9: Scène et Stances (Kohtaus ja säkeistöjä)
6) nro 10: Scène et Légende de la Fille du Paria (Kohtaus ja paariatytön tarina)
7) nro 11: Scène
8) nro 12: Scène des conjurés (Salaliittolaisten kohtaus)
9) nro 12bis: Musique du Scène
10) nro 13: Duo (Lakmé, Gerald)
11) nro 14: Finale

Näytöksen keskelle sijoitttuva Lakmén legenda-aaria, nro 10, on oopperakirjallisuuden kuuluisimpia koloratuurinumeroita:

 

Lento
LAKMÉ (e-aiolinen)
Ah! Ah!Moderato
NILAKANTHA & KUORO (E-miksolyydinen/e-aiolinen)
Par les dieux inspirée,
Cette enfant vous dira
La légende sacrée
De la fille du Paria…
Écoutons la légende, écoutons!
Lento
LAKMÉ (e-aiolinen)
Ah! Ah!Moderato
NILAKANTHA & KUORO (E-miksolyydinen/e-aiolinen)
Jumalten innoittamana
tämä lapsi kertoo teille
pyhän legendan
pariatytöstä…
Kuulkaamme legendaa, kuulkaamme!
Andante

LAKMÉ (h-aiolinen/h-molli)
Où va le jeune Indoue,
Fille des Parias,
Quand la lune se joue
Dans les grands mimosas?
Quand la lune se joue
Dans les grands mimosas?
Elle court sur la mousse
Et ne se souvient pas
Que partout on repousse
L’enfant des parias.
Elle court sur la mousse,
L’enfant des parias;
Le long des lauriers roses,
Rêvant de douces choses,
Ah! Elle passe sans bruit
Et riant à la nuit à la nuit! Ah!

Andante

LAKMÉ (h-aiolinen/h-molli)
Minne menee nuori hindutyttö,
parioiden tytär,
kun kuu leikittelee
suurissa mimosoissa?
kun kuu leikittelee
suurissa mimosoissa?
Hän kiirehtii sammalikolla
eikä muista lainkaan,
että kaikkialla torjutaan
parioiden lapsi.
Hän kiirehtii sammalikolla,
parioiden lapsi;
pitkin oleantereita
uneksien suloisista asioista,
Ah! hän kulkee ohi äänettä
ja nauraa yölle! Ah!

Allegro moderato (e-aiolinen)

Là-bas dans la forêt plus sombre,
Quel est ce voyageur perdu?
Autour de lui des yeux brillent dans l’ombre,
Il marche encore au hasard éperdu!
Les fauves rugissent de joie,
Ils vont se jeter sur leur proie
La jeune fille accourt et brave leurs fureurs,
Elle a dans sa main la baguette
Où tinte la clochette Des charmeurs.
(imitant la clochette)

Allegro moderato (e-aiolinen)

Syvällä synkimmässä metsässä
kuka on tuo eksynyt matkaaja?
Hänen ympärillään silmiä kiiluu varjossa.
Hän kulkee umpimähkään, poissa tolaltaan!
Villipedot karjuvat ilosta,
ne haluavat syöksyä saaliinsa kimppuun.
Tyttönen ryntää paikalle ja hillitsee niiden raivon;
hänellä on kädessään keppi,
jossa kilisee taikatiuku.
(matkii kellon ääntä)

Più animato (E-jooninen, E-miksolyydinen)

Ah! ah! ah!
L’étranger la regarde,
Elle reste éblouie,
Il est plus beau que les Rajahs!
Il rougira s’il sait qu’il doit la vie
A la fille des parias.
Mais lui, l’endormant dans un rêve,
Jusque dans le ciel il l’enlève,
En lui disant: ta place est là!
C’était Vishnou, fils de Brahma!
Depuis jour au fond des bois,
Le voyageur entend parfois
Le bruit léger de la baguette
Où tinte la clochette
Des charmeurs.
(imitant la clochette)

Più animato (E-jooninen, E-miksolyydinen)

Ai-ai-ai!
Vieras katsoo häntä,
tyttö pysähtyy häikäistyneenä.
Tämä on kauniimpi kuin rajahit!
Mies punastuu, sillä hän tietää elämänsä kuuluvan
parioiden tyttärelle!
Mutta tämä antaa tytön vaipua uneen,
ja nostaa hänet taivaaseen saakka
sanoen hänelle: paikkasi on tuolla!
Se oli Vishnu, Brahman poika!
Sen päivän jälkeen, syvällä metsässä,
matkaaja kuuntelee toisinaan
somaa ääntä kepin,
jossa kiliseee
taikatiuku.
(jäljittelee kellon ääntä)

Tempo I (E-jooninen, E-duuri)

Ah! ah! ah!

Vivo

Tempo I (E-jooninen, E-duuri)

Ai-ai-ai!

Vivo

 

 

Takaisin ylös