Divitis (n. 1470–151/34) oli frankoflaamilainen säveltäjä, joka työskenteli (1501–1506) Brüggessa ja Malines’ssa, vieraili Espanjassa ja toimi laulajana Ranskan hovissa (1515–). Hänen tuotantoonsa kuuluu 2 messua, jotka perustuvat Richafortin ja Agricolan motetteihin, sekä motetteja, joita julkaistiin eri antologioissa (1514–1549).
Musiikkia on säilynyt yhteensä kolme parodiamessua, requiem, kaksi messunosaa, kolme Magnificatia, seitsemän motettia ja yksi chanson. Divitis kirjoitti 5–6-äänistä mestarillista musiikkia, josta hyviä esimerkkejä ovat 5-ääninen Salve regina, joka perustuu melodialle Adiu mes amours, sekä eräät kaanonmotetit.
Motetti Per lignum salvi facti sumus (“[Elämän]puun kautta olemme pelastetut”) soi Urbinon herttua Lorenzo II de’ Medicin ja Madeleine de la Tourin häissä 1518 ja se on osa kuuluisaa Medici Codexia, 53 motetin kokoelmaa, joka oli eräs hääparin saamista lahjoista. Seuraavassa motetin alttoääni Andrea Anticon julkaisemasta toisesta motettikirjasta (Motetti libro secondo; Firenze, 1521?):
Antoine de Févin
De Févin (n. 1470–1511/12) oli ranskalainen säveltäjä, joka toimi loppuikänsä Louis XII:n laulajana, viimeistään vuodesta 1507–. Varhaisen kuoleman johdosta Jean Mouton kirjoitti deploraation Qui ne regrettoit le gentil Févin? (“Kukapa ei valittaisi lempeän Févinin poismenoa?”).
Rabelais mainitsee hänet, ja Pierre Moulun motetissa, jossa mainitaan ajan parhaat ranskalaismuusikot, hän on mukana nimilistassa. Glareanuksen mukaan Févin oli oli “Josquinin iloinen seuraaja” (felix Jodoci aemulator): musiikkia leimaavat selkeät tekstuurit ja erilliset duojäljittelyt. Petrucci julkaisi niteen messuja, joista osa parodioi Josquinin motetteja.
Kirkkomusiikki käsittää 10 messua, requiemin, lähes 20 motettia, lamentaatioita ja Magnificateja. Motetit perustuvat imitaation ja soinnullisten jaksojen vuorottelulle. Lisäksi häneltä on säilynyt vajaat 20 chansonia, joissa on lainattu populaarimelodiaa enimmäkseen tenorissa eli kyseessä on cantus firmus -chanson.