Vaikka Franz Schubertin hahmo tuntuu helposti kohoavan saksalaisen laulun historiassa ylitse muiden, on syytä muistaa, että Schubert kokosi yhtäältä yhteen toisten keksintöjä ja jalosti mallejaan pidemmälle. Toisaalta rinnan hänen kanssaan toimi joukko hienoja säveltäjiä, joiden unohtaminen ei ole järkevää.
Conradin Kreutzer
Conradin Kreutzer (1780–1849) oli saksalainen säveltäjä ja kapellimestari, joka niitti kohtalaista mainetta laulunäytelmillään ja oopperoillaan muun muassa Uhlandin ja Grillparzerin teksteihin. Romanttiset oopperat Melusine (Berliini 1833) ja Das Nachtlager in Granada (Yöleiri Granadassa, Wien 1834) sekä satuooppera Der Verschwender (Tuhlari, Wien 1834) olivat hänen suurimpia menestyksiään.
Kreutzerin Uhland-sävellykset mieskuorolle ovat säilyttäneet suosionsa. Hän on tyypillisimmillään yksinkertaisen ilmeikkäissä lauluissa sekä Uhland-lauluissaan. Kreutzer sävelsi noin 150 soololaulua, joista tunnetuimpia ovat Frühlingslieder (Kevätlaulut) ja Wanderlieder (Vaelluslaulut).
Louis Spohr
Viulistikapellimestarisäveltäjä Louis Spohr (1784–1859) saavutti elinaikanaan huomattavaa menestystä lauluillaan, joita hän julkaisi tavallisesti kuuden ryhmissä. Soololauluja on hänellä lähes sata, minkä lisäksi hänellä on 12 duettoa pianon kera sekä neljä aariaa orkesterin säestyksellä.
Spohrilta löytyy samojen tekstien sävellyksiä kuin muiltakin romantikoilta, mm. Gretchen am Spinnrade jo 1809, viisi vuotta ennen Schubertia. Useiden kokoelmien otsakkeessa on sanat deutsche Lieder (saksalaisia lauluja): muun muassa 6 deutsche Lieder für Klarinette und Klavier op. 103 (6 saksalaista laulua klarinetille ja pianolle, 1837) sekä useita lauluja ja laulukokoelmia nelikätisen säestyksen kera.
Myöhäiset 6 Gesängen für mittlere Stimme mit Begleitung von Violine und Piano op. 154 (6 laulua keskiäänelle viulun ja pianon säestyksellä, 1856) eivät muodosta sarjaa, vaan ne on koottu kuuden eri runoilijan sävellyksistä, joten lähinnä viulun läsnäolo sitoo lauluja yhteen. Kokoelmaan sisältyy eräs monista Goethen Erlkönigin sävellyksistä sekä Johann Kochin runon Abendstille (Illanrauha) sävellys, joka kohoaa romanttis-tunnelmallisen liedaarteiston parhaimmistoon.
Wilhelm Taubert
Oopperakapeliimestari ja -säveltäjä Wilhelm Taubert (1811–91), Felix Mendelssohnin ja Meyerbeerin kollega ja ystävä, sävelsi lähes 300 laulua, joista moni sai Mendelssohnin ihailun osakseen. Hänen pianokokoelmansa 8 Minnelieder op. 16 (8 Minne- tai Rakkauslaulua, 1831/4?) on samoilta ajoilta kuin Mendelssohnin Sanattomat laulut, joten vaikutussuhteen suunnasta ei ole varmuutta.
Taubertin lauluista Der Vogel im Walde (Lintu metsässä) säilytti asemansa lyyristen sopraanojen ohjelmistoissa 1900-luvun alkuun saakka. Kinderlieder op. 145 ja 160 (lastenlauluja), kaksi kymmenen laulun kokoelmaa, sisältävät kappaleita, joita saatetaan esittää yhä.
Balladin synty ja Carl Loewe
Saksalainen balladikirjallisuus syntyi englantilaisten, skotlantilaisten ja skandinaavisten kansanballadien käännöksinä, kun J. G. Herder ja G. A. Bürger käänsivät Percyn kokoelman runoja, tai sen inspiroimina uudelleenmukailuina muun muassa Goethen runoudessa.
Balladit olivat pitkiä kertovia runoelmia: useimmiten niissä oli 20-30 säkeistöä. Bürgerin kuuluisessa Lenore-balladissa on 32 säkeistöä ja balladissa Leonardo und Blandine on peräti 82 säkeistöä. Pituutensa vuoksi balladit synnyttivät sävelityksissään helposti teemojen ja tekstuurien moninaisuuden, jota piti puolestaan yhtenäistää joillain keinoilla: säestyskuvioilla, rytmisellä aiheella jne..
Balladi vaikutti liedin mittojen laajenemiseen ja sisällön emotionaalisen voiman kasvuun sekä toi siihen jännittävän muotokulttuurin, kun liedin säkeistöperiaate yhdistyi hedelmällisesti balladin enemmän läpisävelletyn tai jatkuvan rakenteen kanssa.
Reichardtin, Zumsteegin ja Zelterin jalanjäljissä asteli myös Carl Loewe (1796–1869), joka oli tärkein varhaisromantiikan balladisäveltäjä.
Loewen balladit
Loewe kirjoitti yhteensä yli 500 laulua (1812–64), joista noin 150 on balladeja; loput ovat biedermeier-liedejä, vaikka niitä usein sekoitetaan balladien joukkoon. Niitä kutsutaan joskus ”taideballadeiksi” erotuksena englantilaisten harrastamista ”domestic ballads” ja ”Victorian ballads” (Henry Bishop: Home, sweet home), jotka ovat kaupallista, helposti triviaalisuuteen vaipuvaa kotimusiikkia.
Loewen balladien musiikillista epäyhtenäisyyttä (verrattuna Schubertiin) on joskus moitiskeltu. Sen sijaan hänen laulujensa piano-osuudet ovat mielikuvituksellisia ja jopa uskaliaita pianon soinnillisten mahdollisuuksien hyväksikäytössä.
Loewe valitsi mielellään yliluonnollisia ja groteskeja aiheita, joita hän löysi muun muassa Uhlandilta, Körneriltä ja myös Shakespeareltä. Pohjoismais-skotlantilaiset aiheet ovat myös hänen balladeissaan hyvin edustettuina.
Myöhemmiten hän siirtyi patriottisten ja historiallisten, etenkin Saksan varhaishistoriaan liittyvien aiheiden käsittelyyn. Myös orientaalinen runous kiehtoi Loeweä ja hän onkin säveltänyt Heprealaisia lauluja op. 4–5 ja 13–14 (1823–26) sekä kuusiosaisen sarjan Serbische Gesänge op. 15 (Serbialaisia lauluja, 1824).
Balladi perusmuodossa: Edward
Loewen parhaita sävellyksiä on nuorena miehenä sävelletty Edward op. 1:1 (1818). Sen teksti on Herderin käännös Percyn muotoilemasta skottilaisesta balladista; se on vahva ja täynnä dramaattista voimaa.
Edwardin käännös (Veijo Murtomäki):
| Oi! “Miekkasi, kuinka se onkaan verenkarvainen, Edward, ja sinä käyskentelet niin suruisena?” Oi! “Olen lyönyt haukkani kuoliaaksi, äiti, ja juuri se painaa mieltäni.” |
O! Dein Schwert, wie ist’s von Blut so rot? Edward, und gehst so traurig da? O! Ich hab geschlagen meinen Geier tot, Mutter, und das, das geht mir nah. |
| Oi! “Haukkasi veri ei ole niin punaista, Edward, poikani, tunnusta minulle vaan.” Oi! “Olen lyönyt ratsuni kuoliaaksi, äiti, vaikka se oli niin ylväs ja uskollinen.” |
O! Deines Geiers Blut ist nicht so rot, Edward, mein Sohn, bekenn mir frei. O! Ich hab geschlagen mein Rotroß tot, Mutter, und’s war so stolz und treu. |
| Oi! “Ratsusi oli vanha eikä sillä ole mitään hätää, Edward, sinua painaa toinen tuska.” Oi! “Olen lyönyt isäni kuoliaaksi, äiti, ja juuri se piinaa sydäntäni!” |
O! Dein Roß war alt und hast’s nicht not, Edward, dich drückt ein andrer Schmerz. O! Ich hab geschlagen meinen Vater tot! Mutter, und das, das quält mein Herz! |
| Oi! “Entä mitä aiot nyt tehdä itsellesi, Edward, poikani, kerro se minulle!” Oi! “Älkööt jalkani levätkö maan päällä, äiti, tulen kulkemaan meren yli!” |
O! Und was wirst du nun an dir tun, Edward, mein Sohn, das sage mir! O! Auf Erden soll mein Fuß nicht ruhn! Mutter, will wandern übers Meer! |
| Oi! “Ja miten tulee käymään maillesi ja talollesi, Edward, joka on niin ihana ja kaunis?” Oi! “Ah, yhä se on paikoillaan, mutta vajotkoon ja rappeutukoon, äiti, en tule näkemään sitä enää koskaan!” |
O! Und was soll werden dein Hof und Hall, Edward, so herrlich sonst, so schön? O! Ach immer steh’s und sink und fall! Mutter, ich werd es nimmer sehn! |
| Oi! Entä miten tulee käymään vaimosi ja lapsesi, Edward, kun kuljet meren yli?” Oi! “Maailma on lavea, kerjätköön siellä, äiti, en näe heitä enää koskaan!” |
O! Und was soll werden aus Weib und Kind, Edward, wann du gehst übers Meer? O! Die Welt ist groß, laß sie betteln drin, Mutter, ich seh sie nimmermehr! |
| Oi! “Entä mitä äitisi pitää tekemän, Edward, poikani, sano se minulle!” Oi! “Helvetin kirous langetkoon yllenne, äiti, sillä te neuvoitte minua tekemään tämän!” Oi! |
O! Und was soll deine Mutter tun, Edward, mein Sohn, das sage mir? O! Der Fluch der Hölle soll auf euch ruhn, Mutter, denn ihr, ihr rietet’s mir! O! |
Carl Loewe: Edward (op. 1, n:o 1), ensimmäinen säkeistö, tahdit 1-8.
Runossa äiti ja poika käyvät yhä tiivistyvän keskustelun, jota yleisö kommentoi säännöllisillä “Oi!”-huudahduksilla. Jännittävän kertomuksen loppuratkaisu on yllättävä ja karmaiseva.
Carl Loewe: Edward (op. 1, n:o 1), ensimmäinen säkeistö, tahdit 9-18.
Runon seitsemän säkeistön jakautuminen kolmen ja neljän säkeistön muodostamiin kahteen eri suuruiseen puoliskoon kuuluu myös musiikissa: avauspuoliskon musiikillinen hahmo vastaa äidin ja pojan erilaisia musiikkeja ja on muodoltaan ab-ab-a’c, jossa ensimmäistä yllätystä (isän surmaa) vastaa pojan uudenlainen, järisyttävä musiikki (c-säepari).
Jälkipuoliskoa yhdistää säestyksen laskeva liikemotiivi säkeistöissä 4–6 sekä myös säkeistön seitsemän alussa. Muutoin musiikki on uutta aiempaan verrattuna ja luo ryhmityksen de-df-d’g-hi, jossa äidin osuus pysyy päätössäkeistöä lukuun ottamatta samana, kun taas pojan musiikki muuntuu koko ajan tekstin mukaan: Neljännessä säkeistössä se on liikkuvaa ja vaeltavaa (wandern), viidennessä säkeistössä laskevaa (sink”), kuudennessa säkeistössä resitatiivimaista ja päätössäkeistössä voimallisesti deklamoivaa, samalla kun piano tavoittelee orkestraalisia tehoja.
Muita Loewen mestariballadeja
- Erlkönig op. 1:3 (1818, Goethe) seuraa tekstiä uskollisemmin kuin Schubertin saman runon sävellys ja on siten kertovampi, dramaattisempi deklamaatiossaan ja atmosfäärin tiukkuudessaan. Richard Wagner piti Loewen Erlkönig-versiota Schubertin sävellystä parempana.
- Herr Oluf op. 2:2 (1821, Herder) oli Wagnerin mielestä ”musiikkikirjallisuuden tärkeimpiä teoksia”. Herderin runo perustuu 1500-luvun tanskalaiseen legendaan keijukaiskuninkaasta (Ellerkonge). Kyse onkin pienoisdraamasta, jossa Oluf, hänen äitinsä, tuleva morsiamensa ja keijukaiskuninkaan tytär ovat hienosti luonnehdittuja.
- Heinrich der Vogler op. 56/1 (Linnustaja-Heikki, J. N. Vogl, 1836) on balladeista suositumpia sadunomaisuutensa vuoksi. Se sijoittuu Wagnerin Lohengrinin kanssa samaan aikaan; balladissa Heinrichista tulee Saksan kuningas.
- Odins Meeresritt op. 118 (Odinin meriratsastus, Schreiber) syntyi Loewen ollessa toipumassa Norjassa 1851, mikä antoi sysäyksen balladin säveltämiseen samoissa maisemissa, joissa Wagnerin Lentävä hollantilainen sai alkunsa. Balladi kertoo helgolandilaisen mestariseppä Olufin ja öisen mustan ratsastajan, Odinin, kohtaamisesta.
- Tom der Reimer op. 135 (Tom runoseppo, n. 1860) on Theodor Fontanen (1819–98) käännökseen sävelletty keijukaiskohtaus, joka tapahtuu Skotlannissa. Tom ratsastaa siinä keijukaiskuninkaan tyttären kanssa metsään, jossa hän on seitsemän vuotta halullisena orjana.
Loewe laulusäveltäjänä
Balladien lisäksi Loewe sävelsi koko ajan myös pienempiä lauluja. Hän käytti sekä Goethen, Schillerin ja Herderin klassisia tekstejä että moderneja romanttisia runoilijoita, Chamissoa ja Rückertiä.
Loewen yhdeksänosainen versio A. von Chamisson Frauenliebestä op. 60 (Naisen rakkaus, 1836) edelsi neljällä vuodella Robert Schumannin kuuluisammaksi tullutta sävellystä. Hän oli ensimmäisiä Rückertin runouden säveltäjiä.
Kirjallisuutta
The Cambridge Companion to the Lied, toim. James Parsons 2004. Cambridge University Press.
Gorrell, Lorraine 1993. The Nineteenth-Century German Lied. Portland, Oregon: Amadeus Press.
Landau, Anneliese 1980. The Lied. The Unfolding of Its Style. Lanham: University Press of America.
Stein, Deborah & Robert Spillman 1996. Poetry in Song. Performance and Analysis of Lieder. New York & Oxford: Oxford University Press.