Erityisesti pianonsoitto oli laulun ohella naisväen suosittu ja välttämättömäksi katsottu sivistävä harrastus. Monet amatöörit saavuttivat siinä korkean ammatillisen tason (vrt. Mozartin ja Beethovenin omistukset sonaateissaan sekä monille naisille sävelletyt teknisesti vaativat teokset). Siten myöskään naissäveltäjien ilmaantuminen osana klassismia ei ole ihme, ja klassismin aikana esiintyi useita merkittäviä naispianisteja ja -säveltäjiä.
Anna Amalia, Preussin prinsessa (1723–1787) oli Fredrik Wilhelm I:n tytär ja Fredrik Suuren sisar. Hän opiskeli mm. Kirnbergerin johdolla, jonka hän kiinnitti kapellimestarikseen. Sävellyksissään Amalie osoitti samanlaista vanhaa suosivaa makua kuin veljensäkin. Hän sävelsi mm. oratorion Der Tod Jesu, sonaatteja ja aarioita sekä laulunäytelmän Erwin und Elmire (1775) Goethen näytelmään. Anna Amalien pääansio on valtavan musiikkikirjaston perustaminen: se sisälsi 3000 kirjaa sekä yli 600 nuottinidettä. Seuraavassa optionaalisilla soittimilla varustettu klaveeri-divertimento.
Anna Bon (n. 1739–1767 jälk.) oli italialainen pianisti ja säveltäjä, taiteilijaperheen venäjällä syntynyt tytär, joka sai kuitenkin koulutuksensa Venetsian Ospedale della Pietàssa. Hän liittyi perheeseensä 1756 Bayreuthissa ja palveli kamarimusiikkivirtuoosina Brandenburg Kulmbachissa. Hän oli perheensä kanssa Esterházyn hovissa Eisenstadtissa (1762–65). Anna Bon omisti kuuden sonaatin kokoelmansa op. 2 (1757) Saksin-Weimarin prinsessalle. Eläessään laulajamiehensä kanssa Thüringenissä hän katosi historian lehdiltä 1767. Ohessa hänen sonaattikokoelmansa op. 2 kansilehti ja sonaatin nro 3 alku.
Marianne von Martinez (1744–1812) syntyi Wienissä napolilaiseen, espanjalaista alkuperää olevaan perheeseen. Hänen kasvatuksestaan huolehti itse Metastasio, joka pani tytön (1753–) Porporalle lauluoppiin ja Haydnille piano- sekä sävellyskouluun. Marianne von Martinez esiintyi hovissa laulajana ja pianistina; 1761 esitettiin hänen messunsa. Hän sävelsi lisäksi vokaaliteoksia, sinfonian, kaksi pianokonserttoa ja kaksi pianosonaattia (E, A), jotka tyylillisesti edustavat varhaista Haydnia.
Maria Theresia von Paradis (1759–1824) syntyi Wienissä hovisihteerin ja keisarin kummitytön lapsena. Hän sokeutui varhain, mutta opiskeli pianoa Kozeluchin, laulua Salierin sekä sävellystä Abbé Voglerin johdolla, mikä yhdistelmänä oli ajan paras mahdollinen. Maria Theresia esiintyi pitkään julkisesti laulajana, pianistina ja säveltäjänä. Mozart sävelsi hänelle alun perin B-duuri-konserttonsa (K 456). Maria Theresia von Paradis sävelsi oopperoita, kantaatteja, lauluja, pianokonserttoja, kamarimusiikkia sekä klaveerisonaatteja ja -konserttoja. Hän perusti 1808 tyttöjen musiikkikoulun Wieniin. Kuuluisa, monina eri sovituksina levinnyt Sicilienne on hänen käsialaansa.
Kirjallisuutta
Moisala, Pirkko & Riitta Valkeila 1994. Musiikin toinen sukupuoli. Naissäveltäjiä keskiajalta nykyaikaan. Helsinki: Kirjayhtymä Oy.
The Norton/Grove Dictionary of Women Composers, toim. Julie Anne Sadie & Rhian Samuel 1995. New York & London: W. W. Norton & Company.
Weber, Christiane 2014. Anna Amalia. Mäzenin von Kultur und Wissenschaft. Weimarer Verlagsgesellschaft in der Fourier Verlag.
Weissweiler, Eva 1999 [1981]. Komponistinnen vom Mittelalter bis zur Gegenwart. München: Bärenreiter, Deutscher Taschenbuch Verlag.
Women Making Music. The WesternArt Tradition, 1150–1950, toim. Jane Bowers & Judith Tick, 1987. Urbana & Chicago: University of Illinois Press.