“Ruotsin Handel”
Kuvan aitous on kiistanalainen.
Roman (1694–1758) oli Euroopan “reunamailta” tulleeksi muusikoksi lahjakas, omaperäinen ja kekseliäs säveltäjä, joka hallitsi suvereenisti aikansa italialais-englantilaiset, saksalaiset ja ranskalaiset tyylikeinot ja lajit. Hän oli jo varhain etevä viulisti, joka sai ensikoulutuksen isältään, Tukholman kuninkaallisen kapellin soittajalta. Roman oli äitinsä puolelta saksalaista, isän puolelta suomalaista sukua. Roman soitti viulua hovin juhlassa jo 11-vuotiaana (1706), ja hän pääsi hovikapellin jäseneksi 17-vuotiaana (1711). Hänestä tuli Ruotsin “Vapauden ajan” (1719–72) tärkein muusikko, Ruotsin “musiikin kantaisä” (1767) ja “Ruotsin Handel”, mikä kertoo hänen asemastaan eräänä Ruotsin historian tärkeimpänä säveltäjänä. Hänet valittiin 1740 Tiedeakatemiaan ja 1745 hovi-intendentiksi.
Saavutus oli tulosta ulkomaisista, Kaarle XII:n suomista palkallisista opinnoista Lontoossa Johann Christoph Pepuschin ja Attilio Ariostin johdolla (1715–21), jolloin hän tutustui lisäksi mm. Francesco Geminiaaniin, Giovanni Bononciniin ja Handeliin, jonka johdolla hän opiskeli kenraalibassoa sekä soitti toista viulua The Royal Academy of Musicin italialaisissa oopperaesityksissä. Hän teki vielä uuden matkan Englantiin, Ranskaan, Italiaan ja Saksaan (1735–37). Roman pääsi 1721 Hovikapellin varakapellimestariksi ja 1729 varsinaiseksi kapellimestariksi. Roman sai tukea kuningatar Ulrika Eleonooralta kapellin uudistamiseksi, ja hän alkoi järjestää kapellin johtajana Ruotsin historian ensimmäisiä julkisia konsertteja vuodesta 1731 alkaen Riddarhusetissä. Ohjelmistoon kuului eniten Handelin teoksia: mm. Brockes-passio, Chandos anthems, Acis and Galatea ja Esther. Roman toi kapelliin uusia, myös ranskalaisia tuulia aiemman Düben-suvun jäsenten hovikapellimestareiden edustaman pohjoissaksalaisen suuntauksen jälkeen. Gustaf Düben vanhempi (1628–90) pani alulle merkittävän, 2300 sävellystä käsittävän kokoelman barokkimusiikkia yli 300 säveltäjältä, joista tärkeimpiä ovat Buxtehuden ja Schützin teokset.
Romanin noin 400 teokseen nouseva tuotanto on tulosta myös innokkaasta muiden säveltäjien teosten tutkimisesta ja muokkaamisesta uusiksi versioiksi. Hänen jälkeensä jättämässä kokoelmassa on kopioita, sovituksia, fragmentteja ja teemoja yli 50 säveltäjältä Lassosta Leoon ja Porporaan. Matkustelunsa ja aikansa musiikin erinomaisen tuntemuksensa ansiosta Roman loi omaperäisen tyylin, jossa kuuluu siirtyminen myöhäisbarokista galanttiin musiikkiin. Tuotanto sisältää lähemmä 2o sinfoniaa, yhdeksän orkesterisarjaa ja neljä uvertyyriä hovin tilaisuuksiin ja juhliin, neljä viulukonserttoa ja kolme muuta konserttoa, 12 huilusonaattia (1727) ja 12 klaveerisonaattia, 13 triosonaattia, 25 etydiä ja muita teoksia viululle (15 Assaggi), noin 70 laulua sekä laajamuotoisia kuoroteoksia orkesterin kera (mm. Ruotsalainen messu, 1752).
Musiikki
Romanin ensimmäinen merkittävä esiintyminen säveltäjänä tapahtui 1725, kun hän laati juhlakantaatin Per il giorno natale della Sua Maestà il Ré Fredrik I:n syntymäpäiväksi 17.4.1725. Sitä seurasi joukko vastaavia teoksia: kantaatti Verdopple Sonne deinen Schein (“Kaksinkertaista aurinko loisteesi”) Ulrika Eleonooran syntymäpäiväksi 23.1.1726, pöytämusiikkikantaatti Süsse Zeiten eilet nicht (“Älkää kiiruhtako suloiset ajat”) uuden vuoden päiväksi 1727 ja häämusiikkia, Bröllopsmusik, erään hovineidon (hovi-intendentti Tessinin tytär) ja kaartinkapteenin kunniaksi 1728. Muuan aarioista, “I eder bästa Wår”, sisältää virtuoosisen viuluobligaton, joka kielii Vivaldin, Geminianin ja jopa Locatellin vaikutukesta.
Juhlamusiikkia edustaa myös venäläisen suurlähettilään, kreivi Nicolai Golovinin tilaama orkesteriteos 12-vuotiaan keisari Pietari II:n kruunajaisiin helmikuussa 1728, Golovinmusiken (1728). Orkesterisarja sisältää peräti 45 osaa, jotka ovat alkua lukuun ottamatta kolmiäänisiä. Musiikki on lumoavan nuorekasta ja käsittää komean uvertyyrin jälkeen pöytä-, baletti- ja tanssimusiikkia. Handelin “Vesimusiikki” (1717) on saattanut hyvinkin toimia eräänä inspiraation lähteenä. Seuraavassa sarjan alkua ja nro 14 (bourréen ja rigaudonin tapainen):
Ainoa elinaikana julkaistu Romanin opus sisältää 12 huilusonaattia: Sonate a flauto traverso, violone e cembalo da Roman, Svedese (Tukholma, 1727). Italialaistyyliset sonaatit sisältävät 4–7 osaa; seuraavassa viisiosaisen (Largo–Allegro–Larghetto–Andante–Vivace) sonaatin nro 1 kahden ensimmäisen osan alut:
Romanin ehkä omaperäisin saavutus on käsikirjoituksena säilynyt kokoelma nimeltä Assaggi a violino solo (“Makupaloja”, ennen 1740). Sonaatit tuovat mieleen Bachin sooloviulumusiikin, mutta todennäköisesti Roman ei tuntenut Bachin partitoita ja sonaatteja. Pikemminkin yllykkeen on saattanut antaa Geminianin opus 1:n viulusonaateistaan (1716) tekemä sooloviuluversio ilman kenraalibassoa. Sinänsä teoksia sooloviululle sävellettin niin saksalais-itävaltalaisella kuin myös italialaisella kielialueella. Seuraavassa A-duuri-assaggion kahden ensimmäisen osan alkuja:
Roman näki vaivaa ruotsin kielen sovittamiseksi suuriin kirkkoteoksiin: hän sävelsi kaksi kertaa Te Deumin tekstillä “O Gud, vi lofve tig” sekä kerran Jubilaten tekstillä “Frögdens Herranom al verlden”. Romanin kirkkomusiikki huipentuu “Ruotsalaiseen messuun” (Svenska mässan, 1752?). Siinä kuuluu jo galantin musiikin vaikutus vaikkapa Pergolesin, Hassen ja Zelenkan 1720–40-lukujen kirkkomusiikin tapaan; seuraavassa Gloria-osasta sopraanon ja alton dueton alkua tekstillä “O Herre thens Aldra Högstens enfödde Son”:
Kuninkaallista häämusiikkia: Drottningholmsmusiken
Romanin suurimpana saavutuksena pidetään hänen säveltämäänsä musiikkia kuningaspari Adolf Fredrikin ja Lovisa Ulrikan, Holstein-Gottorp-suvun ruhtinaspiispan ja preussilaisen prinsessan, häihin 18.8.1744, Bilägers musiquen (“Ruhtinaallinen häämusiikki”) eli Drottningholmsmusiken. Ruotsin musiikkielämän kannalta oli onnekasta, että sulhanen toi mukanaan saksalaisen noin 20-henkisen kapellin ja morsian oli Fredrik Suuren sisarena tottunut kuulemaan ylellistä musisointia. Yhteensä 24 osasta (kestoiltaan 1–5 minuuttia) koostuva Romanin orkesteriteos sisältää musiikkia seremonioihin ja kulkueisiin, konsertti- ja pöytämusiikkitarkoituksiin, eri tanssilajeja ja tunnelmakappaleita – monien yllättävien kontrastien kera, vakava juhlavuus vaihtelee amoroso-sävyjen kera, intiimi ja kahden orkesterin musiikki sekoittuvat, myös hurtti maalaisuus saa osansa säkkipillisoittoa (nro 17) muistuttavissa osissa. Musiikki säilytti suosionsa 1700-luvun loppupuolellakin, sillä Bellman muokkasi nrosta 20 laulunsa “Käraste brödrer, systrar och vänner”. Seuraavassa musiikin avaus ja nro 20:n alkua:
Romanin palveluksia hoville tarvittiin vielä, kun Fredrik I kuoli 1751 ja kun uusi kuningaspari Adolf Fredrik–Lovisa Ulrika kruunattiin 26.11.1751. Roman sävelsi hautajais- ja kruunajaismusiikin Högst Salig Konung Fredrichs Begrafnings Musique samt Hans Mayt: Konung Adolph Friedrichs Krönings Music. Sen jälkeen hän johti vielä Svenska mässanin esityksen Tukholmassa 1752, kunnes hän vetäytyi “erämaahan” Kalmarin lähelle Haraldsmålaan ja kuoli siellä syöpään 20.11.1758.