Siirry sisältöön

Keskeiset teokset

Emil von Reznicek

18.5.2020 / Murtomäki, Veijo

Emil Nikolaus von Reznicek Orkesterisäveltäjä Straussin varjossa Emil Nikolaus von Reznicek (1860–1945) syntyi Wienissä böömiläisistä vanhemmista ja saksalaistui ajan mittaan. Reznicek oli säveltäjä ja kapellimestari, joka sai ensikoulutuksensa Grazissa (1874–)…

Hans Pfitzner

17.5.2020 / Murtomäki, Veijo

Hans Pfitzner Natsimyönteinen antimodernisti ja -semitisti Hans Pfitzner (1896–1949) syntyi Moskovassa saksalaisista vanhemmista. Hän oli ”viimeinen romantikko”, suuren saksalaisen tradition säilyttäjä, konservatiivi ja natsimyönteiseksi tulkittu säveltäjä, antimodernisti ja antisemitisti, joka…

Paul Graener

17.5.2020 / Murtomäki, Veijo

Paul Graener Paul Graener (1872–1944), säveltäjäkapellimestari ja NS-poliitikko, syntyi Berliinissä ja opiskeli Albert Beckerin (1834–99) johdolla, kuten Sibeliuskin. Hän toimi Lontoossa (1898–1906) Haymarket-teatterin musiikinjohtajana, Salzburgin Mozarteumin johtajana (1911–13), vapaana säveltäjänä…

Hans Huber – keskeinen sveitsiläissinfonikko

17.5.2020 / Murtomäki, Veijo

Hans Huber Tärkeä sinfonikko saksalais-itävaltalaisen kaanonin ulkopuolella   Hans Huberia (1852–1921) ei yleensä muisteta historiankirjoissa, vaikka häntä pidettiin hänen kuollessaan ”suurimpana sveitsiläissäveltäjänä”. Kenties hän vain joutui esitaistelijoiden puuttumisen vuoksi ja…

Siegmund von Hausegger

17.5.2020 / Murtomäki, Veijo

Siegmund von Hausegger Kolmannen valtakunnan säveltäjä Siegmund von Hausegger (1872–1948) oli Itävallan Grazissa syntynyt, paljolti saksalaistunut säveltäjä ja kapellimestari, joka oppi jo kotonaan rakastamaan Lisztin ja Wagnerin musiikkia, joten Bayreuthin…

Felix Weingartner

17.5.2020 / Murtomäki, Veijo

Felix Weingartner Felix Weingartner (1863–1942) oli suuri itävaltalainen sinfonikko, orkesterisäveltäjä, kapellimestari ja musiikkikirjailija, jonka teokset Über das Dirigieren (1896/1905) ja Die Symphonie nach Beethoven (1897) ovat klassikoita. Kapellimestarina hänen Beethoven-,…

Joseph Guy Ropartz

17.5.2020 / Murtomäki, Veijo

Bretagnelaissäveltäjä Joseph Guy Ropartz (1864–1955) syntyi Bretagnen Guingambissa ja hän oli Franckin oppilas, joka sai opettajaltaan vaikean tehtävän ”huolehtia muodosta” ja joka samalla hyödynsi Bretagnen kelttiläistä folklorea musiikissaan maan muiden…

Vincent d’Indy

17.5.2020 / Murtomäki, Veijo

Poliittinen säveltäjä Vincent d’Indy (1851–1931) oli paitsi eräs merkittävimpiä 1900-luvun vaihteen ranskalaissäveltäjiä sekä pedagogeja opettajana ja oppikirjallisuuden tuottajana myös keskeinen poliittinen vaikuttaja maansa musiikkielämässä. Hän oli tasavaltaisessa Ranskassa yhä vannoutunut…

Florent Schmitt

17.5.2020 / Murtomäki, Veijo

Florent Schmitt Elämä ja toiminta Florent Schmitt (1870–1958) syntyi Blamontissa itä-Ranskassa Lothringenissä/Lorrainessa. Hän opiskeli vuodesta 1887 Nancyn konservatoriossa ennen pääsemistään Pariisin Konservatorioon (1889), jossa hänen opettajinaan toimivat Théodore Dubois ja…

Charles Koechlin

17.5.2020 / Murtomäki, Veijo

Charles Koechlin Charles Koechlin (1867–1951) syntyi elsassilaisperheeseen Pariisissa, jonka konservatoriossa hän oli Massenet’n ja Faurén oppilas ja itse puolestaan Poulencin, Tailleferren ja Henri Sauguet’n (1901–89) opettaja. Opiskelutovereita olivat mm. Enescu,…

Albert Roussel

17.5.2020 / Murtomäki, Veijo

Albert Roussel Albert Roussel (1869–1937) oli Ranskan tärkein 1900-luvun sinfonikko myöhäisen d’Indyn ja Magnardin sekä Honeggerin ja Milhaud’n ohella. Roussel orpoutui jo varhain ja suunnitteli meriupseerin uraa: hän palveli 1887–94…

Saksalaisia orkesterisäveltäjiä NS-valtion aikana

2.4.2020 / Murtomäki, Veijo

Kansallissosialismi ja musiikki Nouseva kansallissosialismi, valtaideologiana 1933–45, vaikutti syvällisesti Saksan kulttuuri- ja taidepolitiikkaan, samalla myös musiikkielämään. Sen vaikutus ulottui myös Kolmanteen valtakuntaan liitettyihin maihin (Itävalta, Böömi, Tanska, Norja, Hollanti, Belgia,…

Ranskalainen viulusonaatti 1800-luvulla

1.3.2020 / Murtomäki, Veijo

RANSKALAISIA VIULUSONAATTEJA AIKAJÄRJESTYKSESSÄ Lalo, Edouard (1823–1892) -sonaatti op. 12 (1853/1855 & 1910) Castillon, Alexis de (1838–1873) -sonaatti op. 6 (n. 1868) Viardot-Garcia, Pauline (1821–1910) -sonatiini a (1874) Godard, Benjamin (1849–1895)…

Ranskalainen musiikkikulttuuri romantiikassa

25.2.2020 / Murtomäki, Veijo

ARS GALLICA: KANSALLINEN MUSIIKKIYHDISTYS 1871 Kamarimusiikki Ranskassa 1800-luvun ensipuoliskolla ja keskivaiheilla Valtiollinen elämä 1814–1914 Musiikkikulttuurin tietyn yksipuolisuuden taustalla oli restauraation aika, joka alkoi Wienin kongressista (1814–15), kun kuningasvalta palautettiin Ranskaan…

Venäläisiä pianosonaatteja

5.2.2020 / Murtomäki, Veijo

Anton Rubinstein (1829 Ukraina/Moldovia/Transnistria–1894 Pietari) -sonaatti 1 E-duuri op. 12 (1854/1855) -sonaatti 2 c-molli op. 20 (1854/1855) -sonaatti 3 F-duuri op. 41 (1855) -sonaatti 4 a-molli op. 100 (1877) Mili…

Romanttisen pianomusiikin kaanon

5.2.2020 / Murtomäki, Veijo

Musiikinhistorian kaanon on ollut ainakin parin vuosikymmenen ajan eräs musiikintutkimuksen ajankohtaisimmaista, samalla vaikemmista ja kiistellyimmistä kysymyksistä. Siitä, kuinka tulenarasta aihepiiristä kaanonissa yleensä on kysymys, käy oivaksi näytteeksi myös Suomessa leimahtanut…

Maallinen laulumusiikki Saksassa, Englannissa ja Espanjassa

10.12.2019 / Murtomäki, Veijo

Laulu Saksassa Italialaisen mallin mukaan Saksaankin saapui madrigaalin ja monodian inspiroima laulutyyli, josta käytetään nimeä continuolaulu tai kenraalibassolaulu. Saksalainen laulu syntyi yhdistelmänä tanssilaulusta, koraalista ja italialaisesta monodiasta. Säkeistöllisyys on siinä…

Maallinen laulumusiikki Ranskan barokissa: air de cour, kantaatti ja cantatille

10.12.2019 / Murtomäki, Veijo

Air de cour Ranskalaisen laulumusiikin kannalta tärkeimpiä asioita oli, kun Jean Antoine de Baïf (1532–89) ja Thibaut de Courville (k. 1581) perustivat musiikki- ja runoakatemian Académie de Musique et de Poésie…

Viulukonserton op. 47 syntyvaiheita

5.7.2019 / Virtanen, Timo

Sibeliuksen varhaisin viittaus viulukonserttoa varten kirjoitettuun luonnokseen esiintyy kirjeessä, jonka hän lähetti morsiamelleen Aino Järnefeltille Wienistä lokakuussa 1890. Säilyneen sävellyskäsikirjoitusaineiston perusteella emme voi tietää onko juuri tämä kirjeessä mainittu luonnos…

Romantiikan kuunteluesimerkkejä

13.3.2019 / Murtomäki, Veijo

1. Schubert: Der Wanderer, D. 489 (1816) 2. Liszt: Benediction de Dieu dans la solitude (1850) 3. Delibes: Lakmé, “Ou va la jeune indoue” (Kellolaulu) (1883) 4. Bazzini: La ronde…

Klassismin kuunteluesimerkkejä

13.3.2019 / Murtomäki, Veijo

1. Leonardo Leo: L’Alidoro (1740), ”Ora che la campagna e bella” 2. Baldassare Galuppi: sonaatti C, Andante (pain. 1756) **3. Anton Fils: sinfonia g, op. 2/2, 1. osa: Allegro (ennen…

Kuunteluesimerkkejä antiikista renessanssiin

13.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Seuraavassa kuuntelulista musiikista antiikista keskiajan kautta renessanssin päätökseen noin 1600, joissain maissa yli senkin: Englanti, Espanja, Portugali. 1. Ensimmäinen hymni Delfoin Apollolle (100-l e.Kr.) *2. Seikilos-epitafilaulu (n. 150 j.Kr.) 3.…

Barokin kuunteluesimerkkejä

10.3.2019 / Murtomäki, Veijo

*1. La pellegrina, intermedio I, Emilio de’ Cavalieri: “Dalle piu alte sfere” (1589) 2. Luzzasco Luzzaschi: madrigaali “O dolcezz’ amarissime d’amore” (1601) *3. Giulio Caccini: aria “Chi mi confort’ ahime”…

Georg Philipp Telemann

10.3.2019 / Murtomäki, Veijo

ASEMA JA MERKITYS Telemann (1681–1767) oli Mozartin tavoin ihmelapsi. Hän oppi itse soittamaan ja säveltämään; 14 päivää klaveerinsoiton opettajaa riitti. Jo kouluiässä hän hallitsi klaveerin, viulun, huilun, kitaran, oboen, poikkihuilun,…

Johann Sebastian Bach

10.3.2019 / Murtomäki, Veijo

ELÄMÄNKAARI JA MERKITYS J. E. Rentsch vanhempi: Bach konserttimestarina Weimarissa (1715; aitous kiistanalainen). John Eliot Gardiner: Musiikkia taivaan holveissa. Johann Sebastian Bach muotokuva, suom. Sampsa Laurinen. Fuga 2015, s. xiii.…

Jean-Philippe Rameau

10.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Cembalisti ja teoreetikko Rameau oli liki tuntematon 40-vuotiaaksi, kunnes hän julkaisi tutkielman Traité de l’harmonie. Reduite à ses Principes naturels, avec des regles de Composition & d’Accompagnement (“Tutkimus harmoniasta. Palautettuna…

Antonio Vivaldi

10.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Ospedalen musiikinjohtaja Antonio Vivaldi (1678–1741) syntyi ja vaikutti Venetsiassa, joka oli Italian musiikkielämän tärkeimpiä keskuksia kirkkoineen ja lukuisine teattereineen. Hän sai lempinimen il prete rosso (“punatukkainen pappi”), sillä hän oli koulutukseltaann…

Orkesterisarja/uvertyyri

10.3.2019 / Murtomäki, Veijo

1600-luvulla ei ollut vielä yksiselitteistä, mitkä sävellykset oli tarkoitettu kamariyhtyeelle (soittaja per stemma), mitkä isommalle kokoonpanolle (jos soittajia oli paljon, vahvistettiin diskanttia ja continuoa). Kamariteoksia saattoi esittää tarvittaessa myös aina…

Ranskalainen soolo- ja yhtyemusiikki

10.3.2019 / Murtomäki, Veijo

TRIOSONAATTI JA SINFONIA Ranskan soitinmusiikissa olivat 1600-luvun loppupuolella cembalo, luuttu ja kitara pääsoittimet. Vasta noin 1700 alkoi viulun, gamban ja huilun nousu sekä yhtyemusiikin käytäntö laajeta samalla kun antauduttiin italialaiselle…

Soolo- ja yhtyesonaatti Italian ulkopuolella

10.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Italialaista sonaatti- ja triosonaattityyliä jäljiteltiin kaikkialla Euroopassa. Saksankieliset maat ja alueet olivat luonnollisia vaikutusalueita, jo yhteisestä historiasta käsin (saksalais-roomalainen keisarikunta), minkä lisäksi katolisen Itävallan ja etelä-Saksan sekä pohjois-Italian hovit/kaupungit olivat…

Pohjoisitalialaisia viulumestareita

10.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Maurizio Cazzati Cazzati (n. 1620–1677) toimi Mantovassa, Ferrarassa ja Bergamossa (1641–53) ja Bolognan San Petroniuksen kirkon kapellimestari (1657–73). Hän oli myös merkittävä opettaja, jonka oppilaita olivat mm. G. B. ja T.…

Arcangelo Corelli

10.3.2019 / Murtomäki, Veijo

”Italian viulumusiikin Orfeus” Corelli (1653–1713) on italialaisen soitinmusiikin tärkein edustaja täysbarokin aikana, klassikko, triosonaatin ja concerto grosson varsinainen kiinteyttäjä. Hän oli viuluvirtuoosi- ja tekniikan kehittäjä, joka opiskeli Bolognassa ja pääsi jo…

Couperin-musiikkisuku

9.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Louis Couperin Couperin-musiikkisuvun ensimmäinen edustaja, Louis Couperin (1626–61), oli äärimmäisen lahjakas säveltäjä, joka loi nopeasti korkeatasoisen ja laajan tuotannon, yli 130 teosta lähinnä cembalolle. Hän toimi urkurina (Saint-Gervais) sekä hovigambistina. Louis…

Klavesiinimusiikki ja -säveltäjiä

9.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Klavesinismi Klavesinistit (clavecin = ransk. cembalon nimitys) muodostavat yhtenäisen tradition, johon kuuluvat tietyt lajit ja erityinen soittotyyli. Ranskalainen luuttutyyli oli tärkeä klaveerimusiikin kehitykselle Ranskassa ja myös Saksassa, sillä Froberger tunsi…

Klaveerimusiikki Italiassa

9.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Katoliset säveltäjät etelä-Saksassa, Itävallassa ja Italiassa suosivat vanhoja muotoja (canzona, ricercare, toccata jne.). Italiassa ei syntynyt 1600-luvun alun jälkeen kovin mittavaa kosketinsoitintraditiota (vasta sonaatti 1700-luvun alussa muodosti ison kulttuurin), ja…

Urkumusiikki Ranskassa

9.3.2019 / Murtomäki, Veijo

RANSKA Ranskalaiset barokkiurut olivat saksalaisia yksinkertaisempia: niissä oli suurta sormiopillistöä, pääpillistö (Grand Orgue) ja selkäpillistö (Positif). Lisäksi niissä oli yhdestä kahteen vain diskantin käsittävää soolopillistöä (Récit, Echo), kun taas jalkio…

Saksalaisia klaveerisäveltäjiä

9.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Täys-ja myöhäisbarokin aika oli saksalaisen klaveerimusiikin kultakautta, pääpainon ollessa urkumusiikissa, sillä kaupungit kilpailivat urkujensa koolla ja sointimahdilla, myös kuuluisilla urkureilla. Mutta samat soittajasäveltäjät tekivät musiikkia myös enemmän kotimusisointiin riittävillä muilla…

Urkumusiikin lajeja

9.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Klaveeri yleisnimenä Soitinmusiikki voidaan jakaa myöhemmässä barokissa muotojen asemasta esityskoneiston perusteella kolmeen ryhmään: kosketinsoittimet (urut ja muut klaveerisoittimet), näppäilysoittimet (luuttuperhe ja barokkikitara) sekä yhtyeet (kamariyhtyeet ja orkesterit) Clavier (= klaveeri)…

Improvisaatiosävellykset

7.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Toccata on päätyyppi, mutta muita ovat preambulum, intonazione, fantasia (jos on ei-imitoiva) ja capriccio (jos on ei-imitoiva). Lajit ovat syntyneet soittimen viritysmusiikkina, sormien lämmittelyksi, tonaliteetin vakiinnuttamiseksi, sävelkorkeuden antamiseksi, jonkin musiikkinumeron johdannoksi, alku- ja välisoitoiksi jne.…

Tanssisävellykset

7.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Tanssilajeja Tanssimusiikkia tarvittiin monissa sosiaalisissa tilanteissa hoveissa, juhlissa sekä ylhäisön että tavallisen väen keskuudessa; aatelistolla, porvaristolla ja talonpoikaistolla oli omat tanssinsa. Lisäksi tanssit antoivat rytmi- ja liikesisällön myös muille soitinmusiikin…

Variaatio-tyyppi soitinmusiikissa

7.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Muunnelmamuoto oli erityisesti espanjalaisen ja englantilaisen myöhäisrenessanssin jatkoa kolmine alalajeineen, jotka määritteli jo melkein kaikki Diego Ortiz traktaatissaan Tratado de glosas (“Ornamentaatio-opas gambistille”, 1553): 1) cembalisti soittaa sointuja, joiden päällä gambisti improvisoi vapaasti (on…

Canzona-tyyppi soitinmusiikissa

7.3.2019 / Murtomäki, Veijo

2) CANZONA-TYYPPI Canzona on ranskalaisen chansonin italialainen nimitys ja sen soitinvastine. Kyseessä on yleensä ricercare-tyyppiä sektionaalisempi imitaatio-laji, tosin tyylillisesti kirjavampi, rytmisesti kevyempi ja tanssillinen verrattuna ricercareen. Sen ilmaantuminen on seurausta ranskalaisen…

Ricercare-tyyppi soitinmusiikissa

7.3.2019 / Murtomäki, Veijo

SOITINMUSIIKIN TYYPIT Soitinmusiikki jakaantuu intabulaatioiden ja diminuutioiden lisäksi viiteen päätyyppiin: 1) ricercare-tyyppi 2) canzona-tyyppi 3) variaatio-tyyppi 4) tanssisävellykset 5) improvisaatiosävellykset 1. RICERCARE-TYYPPI Ricercare-tyypin edustajat olivat 1600-luvun loppuun saakka vokaalimotetin soittimellisia…

Luterilainen kirkkomusiikki barokissa

6.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Koraali pohjana 30-vuotisen sodan jälkeinen aika 1650–1750 oli luterilaisen kirkkomusiikin kulta-aikaa, jolloin löytyy sadoittain ammattitaitoisia urkureita ja kanttoreita, jotka sävelsivät tasokasta urku- ja vokaalimusiikkia. Urkurin vokaalimusiikki oli pienempimuotoista (säkeistöllinen koraali-…

Anglikaaninen kirkkomusiikki barokissa

6.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Katolisuuden ja anglikaanisuuden jännite Henrik VIII:n (1491–1547) toimeenpaneman Englannin uskonpuhdistuksen jälkeisenä aikana Cromwellin valtaan (1649–60) saakka vanha katolinen ja uusi anglikaaninen kirkkomusiikki kilpailivat keskenään. Vaikka anglikaanisuus oli virallinen tunnustus, hovi…

Kirkkomusiikki 1700-luvun alun Ranskassa

6.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Motetti päälajina Motetti säilyi kuninkaallisen kapellin ehkä tärkeimpänä lajina Aurinkokuninkaan (k. 1715) ajan, kunnes Louis XV:n aikana sen käyttö väheni ja siirtyi 1725 perustetun konserttisarjan Concerts spirituels hoitoon: Mondonvillen motetteja esitettiin niissä…

Ranskalainen motetti ja oratorio 1600-luvulla

6.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Kaksi uskontokuntaa ja kaksi musiikkityyliä Ranskassa oli 1600-luvulla protestanttien ja katolisten välisiä yhteenottoja: edelliset lauloivat psalmeja kansankielellä, jälkimmäiset ranskalaisia kirkkolauluja liturgian ulkopuolella. Virallisessa kirkkomusiikissa oli kaksi suuntausta: 1) vastauskonpuhdistuksen hengessä…

Oratorio ja passio italialais-katolisella alueella

6.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Oratoriosta oopperan korvike Kristuksen kärsimyskertomus oli tuottanut jo keskiajalla kirkkonäytelmiä. Renessanssiaikana kehittyi moniääninen motettipassio, jonka perustaja oli frankoflaamilainen Antoine de Longueval (fl. 1503–22) passiollaan (1503–07). 1500-luvulla motettimaisia kuoropassioita sävelsivät mm. Rore (1557), Lasso (1575, 1585), Victoria (1585), Gallus (1587), Byrd (1605). Passion uusi tuleminen tapahtuu…

Italialainen/katolinen kirkkomusiikki täys- ja myöhäisbarokissa

6.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Kirkkomusiikin historian ja kehityksen kannalta kiintoisampia asioita olivat uudet ilmiöt ja keksinnöt: varhaisbarokin soololaulun, basso continuon, monikuoroisuuden ja konsertoivuuden lisäksi merkittävää oli oopperan dramaattisuuden vaikutus, soitinsävellysten muotojen hyväksikäyttö, duurimollitonaalisen järjestelmän…

Heinrich Schütz

6.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Saksalaisen musiikin isä Heinrich Schütz (1585–1672) oli saksalaisen musiikin ja barokin keskeisiä hahmoja, 1600-luvun Saksan etevin säveltäjä, jonka tuotanto on mittava ja sisältää noin 500 liturgista kirkkomusiikkiteosta. Muuta ei ole…

Roomalainen kirkkomusiikki ja oratorio

6.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Palestrina eräänä lähtökohtana Oli luonnollista, että Roomassa kirkkomusiikin traditio, etenkin paavin kappelissa, oli vanhakantaista ja yhtäältää renessanssin motettityyli jatkui. Palestrinan musiikki sai aseman virallisena kirkkomusiikkityylinä. Toisaalta jo Palestrina oli käyttänyt…

Monteverdi kirkkosäveltäjänä

6.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Monteverdi on vuosisadan alkupuoliskon merkittävin nimi kirkkosäveltäjänäkin. Vaikka hän on tullut tunnetuksi nimenomaan ooppera- ja madrigaalisäveltäjänä, oli hän suurimman osan uraansa kirkkomuusikko, sillä hänestä tuli Mantovan ajan (1591–1612) jälkeen 1613…

Varhaisbarokin kirkkomusiikki Italiassa

6.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Kirkkomusiikin kaksi tyyliä Vaikka kirkkomusiikki on usein luonteeltaan konservatiivista, ainakin 1600-luvun alussa se oli hyvin mukana musiikin yleisessä kehityksessä ja omaksui pian uuden tyylin ja tekniikat: monodian, basso continuon eli…

Englantilainen madrigaali ja ayre

5.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Hovimies ja madrigaali Englantilainen madrigaali on italialaisen suora perillinen, ja Englannissa oli oma arkadinen kulttuurinsa, minkä lisäksi hovissa oli myös italialaisia muusikoita. Castiglionen Il cortegiano (“Hovimies”, 1528) käännettiin englanniksi melko pian (The…

Madrigaali saksalaisella alueella

5.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Madrigaali tuli tutuksi muualla osin flaamilaisten vientityön ansiosta, 1580–90-luvuilla ennen muuta italialaisten madrigaalikokoelmien tultua painetuksi Alppien pohjoispuolella. Madrigaalityyli ei ollut pääosin ilmaisullisesti yhtä rohkeaa tai sensuaalista muissa maissa, vaan pikemminkin…

Madrigaalin myöhäisvaihe Italiassa

5.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Vuosi 1580 muodostaa madrigaalin sävellyshistorian rajapyykin, sillä tuolloin A. Gabrieli julkaisi viimeisen kirjansa ja Marenzio ensimmäisensä. Madrigaalin keskuksiksi tulivat nyt Rooma sekä Ferrara ja Mantova. Motettimaisen ja hybridimadrigaalin ohelle tuli…

Madrigaalin kypsymisvaihe

5.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Vähitellen viisiäänisyys tuli säännönmukaiseksi, selkeät taiterajat väistyivät vapaamman tekstuurin käsittelyn tieltä sekä kromaattisuus kasvoi. Venetsiasta ei tullut vain painamisen vaan myös säveltämisen keskus vuosisadan puolivälissä. Venetsiasta akateeminen ja elitistinen madrigaalityyli…

Varhainen italialaismadrigaali

5.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Madrigaalin kvantiteetti Italiassa toimi 1500-luvulla noin 600 madrigaalisäveltäjää, jotka kirjoittivat noin 2900 madrigaalia. Useimmat julkaisivat vähintään kaksi madrigaalikirjaa, ja kirja (libro) tarkoitti kimppua madrigaaleja eli noin 10–20 toisiinsa löyhästi tai kiinteästi…

Espanjalainen laulumusiikki

5.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Canción ja villancico Napoli oli kuulunut Espanjaan vuodesta 1442 ja sen hovissa oli etenkin Ferrante I:n aikana (1448–94) vilkas kulttuurielämä, joten osa espanjalaisesta musiikkikulttuurista on napolilainen ilmiö. Johannes Cornago Cornago…

Saksalainen laulumusiikki

5.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Saksalainen Lied Lied on saksalaisen maallisen laulun lajinimi jo 1400–1500-luvuilla. Lochamer Liederbuch (n. 1452–60) sisältää pääosin monofonisia lauluja. Glogauer Liederbuch (n. 1480) käsittää 3–4-äänisiä maallis-sakraalisia lauluja sekä soitinsävellyksiä. Saksalaisissa lauluissa…

Italialainen laulumusiikki

5.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Improvisoitu laulu 1400-luvulla Italian hoveissa kukoisti improvisoitu laulaminen ja säestäminen joidenkin basso- tai sointumallien sekä runouden tärkeimpien muotojen (mm. sonetti) pohjalta; tämä oli rapsodien aikaa. Humanistit korostivat lisäksi musiikissa mukavaa…

Ranskalainen chanson

5.3.2019 / Murtomäki, Veijo

1500-luvun alkupuolella chanson-säveltämisen painopiste siirtyi Ranskaan, Pariisiin, ja syntyy erityinen pariisilainen chanson 1520–30-luvuilla. Taustalla on Pierre Attaingnant (n. 1494–1552), joka painoi noin 1700 chansonia 50 kokoelmana (1528–52). Chanson rustique Eräs…

Frankoflaamilaisia laulusäveltäjiä

5.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Chansonin aika Chansoneita, ranskankielisiä lauluja, sävellettiin aluksi vanhoissa formes fixes -muodoissa (virelai, balladi, rondeau) ja aiheena oli “valittava rakkaus” (complainte amoureuse), kunnes 1400-luvun loppua kohden ja etenkin 1500-luvun alussa vitsikkäät…

Burgundilaischanson

5.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Kaikki keskeiset (kirkko)säveltäjät kirjoittivat (hovi)rakkaudesta kertovaa tai kansanomaista maallista laulumusiikkia Euroopan eri maissa: Flanderissa, Ranskassa, Italiassa, Espanjassa, Saksassa, Englannissa. Chanson on yleisnimike kaikille maallisen laulun lajeille pääasiassa ranskalais-flaamilaisella alueella noin…

Jacob(us) Handl/Gallus

4.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Myöhäisrenessanssin säveltäjämestari Jacob(o)/Jakob Handl/Jacobus Gallus (1550–1591) tunnettiin monilla nimillä, jotka tarkoittavat eri kielillä ‘kukkoa’. Hän oli sloveenilaissyntyinen (syntyi lähellä Ljubljanaa) itävaltalaissäveltäjä, joka opiskeli ilmeisesti Triestessä tai Fiumessa ja toimi viroissa…

Saksalaisia reformiajan säveltäjiä

4.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Ludwig Senfl Senfl syntyi Baselissa (1486) ja kuoli Münchenissä (1542/3). Hän toimi Maksimilian I:n hovissa kuoropoikana (1496–) ja laulajana, oli tuolloin Isaacin oppilas ja toimitti tämän kokoelman Choralis Constantinuksen valmiiksi…

Portugalin renessanssikirkkomusiikki

3.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Myöhästynyt renessanssi Portugalin renessanssi tuli vähän perässä espanjalaisia, mutta se tuotti 1500-luvun jälkipuoliskolla ja 1600-luvun alkupuoliskolla yhtä lailla hienoja säveltäjiä ja valtavasti musiikkia. Usein seurattiin espanjalaisten esimerkkiä, ja mm. Guerrero…

Victoria

3.3.2019 / Murtomäki, Veijo

”Espanjan Palestrina” Tomás Luis de Victoria oli vastauskonpuhdistuksen tärkeimpiä edustajia musiikissa Palestrinan ja Lassuksen ohella. Hän syntyi Ávilassa (1548) ja kuoli Madridissa (1611). Victoria lauloi Ávilan katedraalissa poikakuorolaisena (1558–63). Saatuaan…

Espanjan myöhäisrenessanssin kirkkosäveltäjiä

3.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Bartholomeo de Escobedo Escobedo (1515–1563) sai koulutuksen ensin Salamancassa, sitten paavin Sikstus-kapellissa (1536–54) Moralesin tapaan. Hänellä oli Segoviassa prebenda (1554–), jossa hän toimi mahdollisesti Victorian opettajana. Missa Philippus Rex Hispaniae…

Christobal de Morales

3.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Morales Espanjassa ja Italiassa Morales syntyi Sevillassa (1500) ja kuoli Marchenassa (1553). Hän oli ensimmäinen merkittävä espanjalaissäveltäjä, ja hänellä oli onni saada kotikaupungissaan hyvä koulutus. Morales siirtyi Napoliin (1531) ja…

Muita Italian renessanssin kirkkosäveltäjiä

3.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Annibale Padovano Padovano syntyi kaimakaupungissaan Padovassa (1527) ja kuoli Grazissa (1575). Hän toimi ensin (1552–65) Pyhän Markuksen kirkon urkurina Venetsiassa, jossa julkaisi kirjan 5­6-äänisiä motetteja (1567) flaamilaiseen tyyliin ja oppi…

Palestrina

3.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Palestrinan asema ja merkitys kirkkomusiikin historiassa Palestrina on saanut maineen “kirkkomusiikin pelastajana”, mikä on kuitenkin pitkälle legenda, jota hän paitsi itse myös myöhemmät sukupolvet ovat tehokkaasti pönkittäneet. Tosiasiassa “pelastuksesta” Trenton…

Vastauskonpuhdistus

3.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Jesuiitat, taiteet ja Trenton kirkolliskokous Vastauskonpuhdistus oli laaja henkinen ja kirkkopoliittinen liike, joka tähtäsi Lutherin, Zwinglin ja Calvinin oppien kumoamiseen, uskonnollisen tunteen syventämiseen ja uuteen uskonnolliseen kulttuuriin. Sen aloitti paavi…

Tauon jälkeen italialaisia kirkkosäveltäjiä

3.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Italialaiset korvaavat frankoflaamilaiset säveltäjät Italiassa oli ollut trecentossa maineikas ja laaja säveltäjäkaarti, joka kuitenkin hiipui 1400-luvun, quattrocenton, alkupuolella, joten kolme neljännestä vuosisadasta (n. 1425–1500) maan musiikkielämästä kirkoissa ja hoveissakin pitkälti…

William Byrd

2.3.2019 / Murtomäki, Veijo

William Byrd (1543–1623) oli viimeinen merkittävä renessanssin katolilainen kirkkosäveltäjä, vaikkakin hän kirjoitti myös anglikaanista kirkkoa varten. Byrd oli ehkä kotoisin Lincolnista, mutta kasvoi Lontoossa, jossa hän oli Tallisin oppilas. Hänen…

Thomas Tallis

2.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Thomas Tallisia (n. 1505–85) pidetään Englannin tärkeimpiin kuuluvana säveltäjänä. Hänen ensimmäinen työpaikkansa oli Kentin lähellä Doverin luostarin urkurina (1532–). Canterburyn katedraalin laulajan työn (1540–42) hän pääsi 1543 urkuriksi ja säveltäjäksi…

Reformaatioajan säveltäjiä

2.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Anglikaanisen musiikin lajit Englantilaissäveltäjät 1500-luvun puolivälissä ja paljon sen jälkeenkin tasapainoilivat katolisen ja anglikaanisen kulttuurin välissä, ja monet heistä sävelsivät sekä latinan- että englanninkielisiä tekstejä. Monilla säveltäjillä oli yhä katolinen…

Orlandus Lassus

28.2.2019 / Murtomäki, Veijo

Orlando/Orlandus/Orlande/Roland di/de Lasso/Lassus syntyi Mons’ssa (1532) ja kuoli Münchenissä (1594). Hän oli renessanssimusiikin todellinen musiikin kosmopoliitikko, sikäli täysin vastakkainen ilmiö Palestrinalle, joka oli nurkkapatriootti. Lassus sävelsi usealla eri kielellä kaikkia…

Monikuoroisuus ja Willaert

28.2.2019 / Murtomäki, Veijo

Teoreetikoiden luonnehdintoja Williaertista Willaert syntyi Bruggessa (n. 1490) ja kuoli Venetsiassa (1562). Hän työskenteli mm. Roomassa, Ferrarassa, Unkarissa, Milanossa ja lopulta Venetsiassa. Willaert on tärkeä nimi renessanssipolyfonian kehityksessä, sillä Moutonin…

Hugenottisäveltäjiä 1500-luvulla

28.2.2019 / Murtomäki, Veijo

Katolisia ja kalvinistisäveltäjiä rinnakkain Ranskassa huolehtivat katolisesta kirkkomusiikista monet flaamilaissyntyiset säveltäjät (mm. Arcadelt, Lasso) sekä eräät omat säveltäjät (Janequin, Goudimel, le Jeune). Mutta myös Ranskassa, Sveitsissä ja Flanderissa sekä myöhemmin…

Frankoflaamilainen kirkkomusiikki Manchicourtista Rogieriin saakka

28.2.2019 / Murtomäki, Veijo

Pierre de Manchicourt Manchicourt (n. 1510–64) oli pohjois-Ranskasta, toimi Tours’ssa ja Tournai’ssa sekä Arras’n katedraalin kuorolaisena (1525) jja pääs Filip II:n kapellimestariksi (1559–) Madridiin. Hän sävelsi 19 messua, 72 motettia, magnificatin, 9…

Frankoflaamilaisia säveltäjiä Clemens non Papaan saakka

28.2.2019 / Murtomäki, Veijo

Frankoflaamilaisen musiikin neljäs ja viides säveltäjäsukupolvi Tyyliltään ranskalais-flaamilaisia säveltäjiä oli kymmeniä, joskin riippumatta syntymäpaikasta heihin lukeutuu myös muualta tulleita (Espanja) ja mantereen keski- ja pohjoiseurooppalaisen ydinalueen ulkopuolella, Italiassa ja Espanjassa…

Täys- ja myöhäisbarokin maallinen kantaatti- ja laulumusiikki Italiassa

27.2.2019 / Murtomäki, Veijo

Kantaatti kehittyi siten lajien ja muotojen moninaisuudesta, läpisävelletyn monodian ja säkeistölaulun yhdistelmästä moniosaiseksi muodoksi, jossa kypsässä vaiheessa 1600-luvun loppupuolella resitatiivit ja aariat (useimmiten 2–3 paria) vuorottelevat: RARA… — mutta muitakin…

Kantaatti Italian varhaisbarokissa

27.2.2019 / Murtomäki, Veijo

Kantaattilajin kehkeytyminen Mahdollisuudet näyttämölle säveltämiseen olivat aina rajoitetut, kalleuden vuoksi ja jo siitäkin syystä, että paastoaika ennen pääsiäistä oli rauhoitettu kirkkomusiikille. Väliaikoina sävellettiin jollekin suosijalle tai erinäisiin tilaisuuksiin musiikkia, joissa…

Monteverdin myöhemmät madrigaalikirjat

27.2.2019 / Murtomäki, Veijo

Monteverdin madrigaalikirjoista V–IX voi seurata parhaiten konsertoivan tyylin kehitystä. Hän fuusioi vähitellen 1600-luvun musiikin heterogeeniset elementit kaunopuheiseksi kieleksi, tiiviiksi muodoiksi, väreiltään ja mielentiloiltaan vaihtelevaksi, tekstiä vastaavaksi ilmaisuksi. V kirjasta alkaen continuo on…

Venetsialainen ooppera

26.2.2019 / Murtomäki, Veijo

Oopperan luonne muuttui Venetsiassa sen saaman suuren julkisuuden vuoksi: 1637 avattiin ensimmäinen oopperatalo Teatro Cassiano. Vuoteen 1700 tultaessa Venetsiassa oli 17 oopperateatteria ja niissä oli esitetty 388 produktiota. Oopperoita kuulivat…

Ensimmäiset oopperat

26.2.2019 / Murtomäki, Veijo

Perin ja Rinuccinin Dafne ja Euridice Monodinen tyyli valtasi pian lähes kaiken laulumusiikin ja vei oopperan syntyyn, sillä dialogi ja tunteiden esittäminen, nopea ja dramaattinen toiminta mahdollistuivat uuden puhelaulun ansiosta. Jacopo…

Divitis ja de Févin

7.2.2019 / Murtomäki, Veijo

Antonius Divitis Divitis (n. 1470–151/34) oli frankoflaamilainen säveltäjä, joka työskenteli (1501–1506) Brüggessa ja Malines’ssa, vieraili Espanjassa ja toimi laulajana Ranskan hovissa (1515–). Hänen tuotantoonsa kuuluu 2 messua, jotka perustuvat Richafortin…

Loyset Compère

7.2.2019 / Murtomäki, Veijo

Loyset Compère (n. 1445–1518) Hainautissa, nykyisin Belgian-Ranskan rajalla olevalla alueella, n. 1450 syntynyt Loyset Compère on sukupolvensa edustajista laiminlyödyimpiä. Asiantila voi johtua siitä, että hänen musiikkinsa on vielä merkillisellä tavalla…

Uuden ajan uusi musiikki

10.6.2017 / Oramo, Ilkka

Saksa vuonna nolla Saksan Darmstadtissa järjestettiin vuonna 1946 uuden musiikin kesäkurssit. Niiden ensimmäinen tehtävä oli perehtyä siihen, mitä musiikissa oli tapahtunut vuoden 1920 jälkeen. Siitä nuorella muusikkopolvella ei 1930-luvun natsivallan…

Piano- ja kamarimusiikkia

7.6.2017 / Oramo, Ilkka

Sinfonikko Einar Englund aloitti säveltäjänuransa sodan aikana kamarimusiikilla. Hänen varhaisista töistään tärkein on pianokvintetto f-molli (1941), joka säveltäjän omien sanojen mukaan on ”sekä temaattisesti että soinnullisesti omalaatuinen sekoitus Franckia, Regeriä,…

Oopperaa ruotsiksi ja suomeksi

7.6.2017 / Oramo, Ilkka

Neito tornissa 1800-luvulla kotimainen ooppera oli ollut pelkästään ruotsinkielistä. Jean Sibelius (1865–1957) suunnitteli 1890-luvulla Kalevala-aiheista oopperaa ’Veneen luominen’, josta ei tullut valmista. Sen sijaan hän teki pienoisoopperan Jungfrun i tornet…

Sinfonian kolme tyyppiä

2.6.2017 / Oramo, Ilkka

Kun säveltäjät Länsi-Euroopassa II maailmansodan jälkeen enimmäkseen kaihtoivat perinteisiä lajinimiä, Suomessa sinfonian asema pysyi vakaana. Tähän epäilemättä vaikutti Sibeliuksen perinne. Sinfonioita sävelsivät sekä vanhemman ikäpolven säveltäjät että nuoret, sillä Sibeliuksen…

Kehittyvä infrastruktuuri

2.6.2017 / Oramo, Ilkka

Sodan oloissa yhteiskunnallinen toiminta oli häiriintynyt kaikilla siviilielämän aloilla. Kun rauhantila oli saavutettu, musiikkielämä heräsi kiihkeään sykkeeseen, mitä kuvastaa parhaiten, että vuoden 1945 aikana pidettiin 13 sävellyskonserttia. Samana vuonna säveltäjät…

Epinikiasta Tripartitaan

2.6.2017 / Oramo, Ilkka

Vaikka sinfonia oli monille säveltäjille eräänlainen pakkomielle, jonka itsepintaisuudessa kuvastuu Sibeliuksen varjon pituus, oli myös säveltäjiä, jotka eivät koskaan joutuneet tämän pakkomielteen valtaan. Välillä kaikki kirjoittivat orkesteriteoksia, joille antoivat suurempia…

Italialainen ooppera Saksassa ja Itävallassa

11.12.2015 / Murtomäki, Veijo

Saksaa ei ollut olemassa minään yhteisenä käsitteenä tai kansakuntana, joten riippuen alueesta, kaupungista tai ruhtinaasta, suosittiinko siellä joko italialaista tai ranskalaista oopperaa. Eteläisen ja itäisen Saksan hoveissa italialainen ooppera määräsi…

Italialainen ooppera Venetsiassa ja Pohjois-Italiassa

11.12.2015 / Murtomäki, Veijo

1600-luvun jälkipuoliskolla italialainen ooppera levisi ympäri Eurooppaa. Keskuspaikkana oli pitkään Venetsia, ja Cestin sekä Cavallin muotoilema venetsialainen ooppera muodosti standardin. Vähitellen myös Napoli tuli rinnalle 1600-luvun lopulla. Rooman merkitys oopperakaupunkina väheni,…

Alessandro Scarlatti ja muita napolilaisia oopperasäveltäjiä

11.12.2015 / Murtomäki, Veijo

Napolista tuli 1600-luvulla Espanjan vallan (1503–1707) alla eräs Euroopan johtavia kulttuurikaupunkeja arkkitehtuurinsa, Euroopan ensimmäisen konservatoriolaitoksensa (4 konservatoriota) sekä 500 kirkkonsa ansiosta. Kaupungissa kukoisti ensin kirkkomusiikki, mutta etenkin Itävallan alaisen Napolin kuningaskunnan…

Espanjalainen ooppera

9.12.2015 / Murtomäki, Veijo

Zarzuela-laji Espanjalainen ooppera kehkeytyi vähitellen lähinnä italialaisten vaikutteiden ansiosta, vaikka maassa oli oma kansallinen oopperamuotonsa zarzuela, jonka nimi tulee Filip IV:n palatsista Real Sitio de la Zarzuela. Laji merkitsi pitkään näytelmään…

Saksalainen ooppera

29.11.2015 / Murtomäki, Veijo

Pienvaltioiden ”Saksa” On oikeastaan vaikea puhua saksalaisuudesta, sillä maa oli jakautunut noin 1700:een itsenäiseen pienvaltioon tai kaupunkiin, joista jokaisella oli oma ilmeensä: musiikillisesti niissä vastaanotettiin joko ranskalaisia tai italialaisia vaikutteita, säveltäjiä,…

Englantilainen ”ooppera” ja Purcell

23.11.2015 / Murtomäki, Veijo

Masque Englantilaisella oopperalla oli lyhyt kukoistuskausi 1600-luvun jälkipuoliskolla. Kun ranskalainen ooppera kasvoi baletista, englantilainen musiikkiteatteri perustui naamionäytelmään masque, joka oli aristokraattista naamiaisviihdettä, pukuja ja spektaakkelia, puhuttua dialogia, lauluja, soitinkappaleita. Masque oli…

Ranskalaisia barokkioopperoiden säveltäjiä Lullyn ja Rameaun välissä

19.11.2015 / Murtomäki, Veijo

Marc-Antoine Charpentier   Charpentier (1634–1704) oli Lullyn todellinen seuraaja, mutta oli tämän varjossa, koska kokonaan laulettuja ison kokoonpanon oopperoita ei saanut julkisesti esittää ja koska oli Carissimin oppilaana (1662–66) italialaissuuntautunut,…

Jean-Baptiste Lully ja barokkiooppera Ranskassa

17.11.2015 / Murtomäki, Veijo

Baletti, pastoraali ja tragedianäytelmä lähtökohtina Ranskalainen ooppera syntyi varsin myöhään, vasta 1671. Sitä ennen ranskalaisilla oli korvikkeensa: tragedianäytelmä sekä pastoraali ja baletti. Tragedioita kirjoittivat Pierre de Corneille (1606–1684), jonka murhenäytelmiä ovat muiden muassa Cid (1637), Horace, Cinna, Polyeucte (1640–42)…

Klassisromanttinen musiikki Skandinaviassa ja Suomessa

28.7.2014 / Murtomäki, Veijo

Useimmilla Skandinavian mailla oli kiinteät kulttuuriyhteydet läpi vuosisatojen keski-Eurooppaan, Ranskaan ja Saksaan, jonne kansalliset kyvyt – ensin tieteen sitten taiteen alueella – lähetettiin opiskelemaan. TANSKA Tanska on osa manner-Eurooppaa, joten…

Böömi, Määri ja Slovakia

27.7.2014 / Murtomäki, Veijo

Näissä kolmessa, myöhemmin Tsekkoslovakian alueen muodostaneissa etnisissä territorioissa on rikas 1600-luvulle asti ulottuva musiikkiperinne, joka oli tiiviissä yhteydessä saksalaiseen ja ranskalaiseen kielialueeseen (Černohorský, Stamic/Stamitz, Dusík/Dussek, Benda, Reicha, Tomašek jne.). Itse…

Espanja ja Katalonia sekä Englanti ja USA

27.7.2014 / Murtomäki, Veijo

Espanja ja Katalonia Felipe Pedrell (1841-1922) herätti kansallisuustunteen, jonka välitti oppilailleen Albénizille, Granadokselle ja de Fallalle. Isaac Albéniz (1860-1919: oli loistava pianisti, jonka teokset yhdistävät klassisen ja Chopin-aineksen espanjalaisväritykseen ja…

Venäjän musiikki

18.7.2014 / Murtomäki, Veijo

Venäjän musiikkielämä oli 1800-luvun alkuun saakka italialaisten, ranskalaisten ja saksalaisten muusikoiden varassa. Pietari Suuren (1689-1725) avattua maan länteen ja perustettua Pietarin Moskovan vastapainoksi erityisesti Katariina II Suuren aika (1762-96) oli kulttuurin…

Pianosäveltäjiä

29.6.2014 / Murtomäki, Veijo

Muzio Clementi   Clementi syntyi Roomassa 1752 ja kuoli Eveshamissa Englannissa 1832. Hän on ”pianofortemusiikin isä”, joka toimi Lontoossa (1774-)  pianovirtuoosina, opettajana, kustantajana sekä soitinrakentajana. 100 etydin kokoelma Gradus ad Parnassum (Portaat…

Kitarasäveltäjiä

28.6.2014 / Murtomäki, Veijo

Kaikkien soittimien tapaan kitarakin muutti muotoaan 1800-luvun vaihteessa: siitä tuli kuusikielinen ja yksikuoroinen aiemman viisikielisen ja kaksikuoroisen sijaan, volyymi kasvoi, tabulatuurin sijaan otettiin käyttöön viulunotaatio (tosin 8va). Uudistuksista huolimatta kitara…

Beethovenin myöhäistuotanto

23.5.2014 / Murtomäki, Veijo

Beethovenin kolmannen kauden keskeisiä sävellyksiä ovat: viisi viimeistä sonaattia, nrot 28–32 (1816–22); erityisesti sonaatti nro 29, op. 106,”Hammerklavier” (1818); Beethoven omisti Hammerklavier-sonaatin monen muun teoksen tavoin ystävälleen Itävallan arkkiherttua Rudolfille.…

Beethovenin ”sankarillinen” tyylikausi

21.5.2014 / Murtomäki, Veijo

Beethovenin toisena tyylikautena valmistuivat ilmaisultaan suuret, mittasuhteiltaan laajat ja musiikiltaan vallankumoukselliset teokset. Näitä ovat muiden muassa pianosonaatit nro 21, C, op. 53,Waldstein (1804), nro 23, f, op. 57, Appassionata (1805),…

Nuori Beethoven

20.5.2014 / Murtomäki, Veijo

Ensimmäisenä kautena valmistuivat: • 3 ”Kurfürsten”-sonaattia (1783) • yhteensä 20 pianosonaattia opuksissa 2–31, joukossa ovat mm. Pateettinen sonaatti op. 13 (1799), ”Kuutamosonaatti” op. 27:2 (1801) ja ”Myrsky”-sonaatti op. 31:2 (1802)…

Singspiel-vaikutteiset oopperat

5.9.2013 / Murtomäki, Veijo

Singspiel, saksalainen laulunäytelmä Mozart nosti kevyen laulunäytelmän täyspainoiselle taiteelliselle tasolle yhdistelemällä kaikkia oopperatyylejä: italialaista vakavaa ja kevyttä oopperaa ranskalaiseen opera comiqueen sekä saksalaiseen kansanmelodiikkaan. Bastien und Bastienne (Wien, 1768) on…

Opera buffa

8.8.2013 / Murtomäki, Veijo

Apollo et Hyacinthus (Apollo ja Hyakinthos, 1767), Mozartin ensimmäinen, 11-vuotiaana sävelletämä ooppera on latinankielinen kolminäytöksinen intermezzo Salzburgin benediktiinikouluun. Antiikin homofiilinen aihe on siinä muunnettu turvallisesti normaaliksi, tosin traagisesti päättyväksi rakkausjuoneksi.…

Anton Reicha sekä muita myöhäis- ja jälkiklassismin kamarisäveltäjiä

27.1.2013 / Murtomäki, Veijo

Anton/Antonín Reicha (1770–1836)   Uran varhaisvaiheet Antonín/Antoine Reicha oli Prahassa syntynyt, mutta Itävallassa ja Ranskassa vaikuttanut monipuolinen säveltäjä ja pedagogi. Reicha jäi orvoksi aivan varhain, joten hän kasvoi setänsä perheessä…

Wieniläis- ja böömiläis- sekä pariisilaissäveltäjiä

6.10.2012 / Murtomäki, Veijo

Wieniläis- ja böömiläissäveltäjiä Georg Christian Wagenseil (1715–77) Wagenseil sai oppinsa Wienin hovissa J. J. Fuxin ja Matteo Palottan ohjaamina (1736–39). Hän toimi hovisäveltäjänä pitkään (1739–77) ja hovin pianonopettajans (1749–). Hän…

Ranskalainen koominen ooppera

23.7.2012 / Murtomäki, Veijo

1700-luvun varhaisvaiheessa populaarit vaudeville-näytelmät (laulun renkutuksia, tanssia, puhetta) olivat suosittuja Ranskassa. Italialaisen buffa-oopperan, etenkin Pergolesin La serva padronan mutta myös Latillan La finta camerieran esittely synnytti Pariisissa 1752-54 ns. “buffonistisodan”…

Italialaisen opera buffan alkuvaihe: Goldoni ja Galuppi

25.6.2012 / Murtomäki, Veijo

Italialaisesta koomisesta oopperasta tuli etenkin sen täysimittaisessa, koko illan kestävässä buffa-muodossa (ital. buffo = hassu, koominen) keskeinen voima uuden klassisen musiikkikielen kehityksessä, kun vuosisadan puolivälissä osin intermezzosta syntyneestä buffasta tuli…

Antonio Salieri

12.6.2012 / Murtomäki, Veijo

Antonio Salieri Salieri syntyi Legnanossa 1750, ja Leopold Gassman vei lahjakkaan nuoren säveltäjän alun Wieniin, jossa hän kuoli 1825. Salieri sävelsi kaikkiaan 40 oopperaa 1770–1804. Hän asui pääsääntöisesti Wienissä, jossa…

Gluckin vastahahmoja ja seuraajia

28.5.2012 / Murtomäki, Veijo

Gluckin seuraajia Gluckin jälkeisilmiöitä, häneltä vaikutteita saaneita säveltäjiä on lukuisia Mozartiin ja Berlioziin saakka. Piccinni ja Sacchini olivat Gluckin tärkeimmät vastahahmot Pariisissa, Salieri taas keskeinen seuraaja ja työn jatkaja. W. A. Mozartin…

Varhais- ja täysromanttinen sinfoniakirjallisuus

23.4.2010 / Murtomäki, Veijo

Klassismin ja romantiikan välissä 1800-luvun alussa sävellettiin sinfonioita ja muuta orkesterimusiikkia, joissa klassiset mallit ovat tuntuvasti läsnä: neliosainen muoto, säästeliäs orkesterinkäyttö sekä etenkin Beethovenin esikuvallisuus. Usein on vaikea päättää, kummat…

Rossini, musiikin gastronomi

23.4.2010 / Murtomäki, Veijo

Artikkeli on julkaistu alun perin Helsingin Sanomissa. Uudelleenjulkaisu oikeudenomistajien luvalla. Rossini irvailee romantiikan ilmaisulla ja ihmisten tekopyhyydellä. Vanhuuden synnit on vähitellen löytänyt tiensä pianistien ohjelmistoon. Gioachino Rossini (1792-1868) lopetti oopperasäveltämisen…

Ooppera varhaisromantiikassa

23.4.2010 / Murtomäki, Veijo

Nationalismi politiikassa ja kirjallisuudessa Saksassa ooppera liittyi äärimmäisen kiinteästi yhteen heräävän nationalismin, kansallisuusaatteen kanssa. Erityisesti Jenan ylioppilaat olivat aktiivisia ja perustivat 1815 Burschenschaft-organisaation (ylioppilasyhdistys), joka pyrki Napoleonin-sotien jälkeisenä aikana ajamaan…

Maurice Ravel

22.4.2010 / Oramo, Ilkka

Maurice Ravel syntyi Cibouressa 7. maaliskuuta 1875 ja kuoli Pariisissa 28. joulukuuta 1937. Isänsä puolelta hän oli savoijilais-sveitsiläistä, äidin puolelta baskilaista sukua. Hänen syntymäkotinsa oli Lounais-Ranskassa baskimaakunnassa, mutta hän kasvoi…

Sinfonian kolmas aikakausi

3.6.2009 / Oramo, Ilkka

In the twentieth century, the symphony moved to the suburbs. Richard Taruskin Vuosisadan vaihteen modernin loppukauden aikana sävellyslajien keskinäisissä suhteissa tapahtui syvälle ulottuvia muutoksia, jotka olivat seurausta dissonanssin emansipaatiosta, tonaalisuuden…

Konserttoja ja konserttikappaleita

6.2.2009 / Oramo, Ilkka

Orkesterimusiikin synnyn edellytyksiin kuuluu, että on orkesteri, jolle sitä sävelletään. 1700-luvun ammattiorkesterit olivat pääasiassa hoviorkestereita, jotka soittivat oopperoissa ja teattereissa, palatsien salongeissa ja kirkoissa. Lähin tällainen orkesteri Suomesta katsoen oli…

Kvartettoja, sonaatteja, muunnelmia, aarioita

6.2.2009 / Oramo, Ilkka

Kamarimusiikissa barokin kontrapunkti ja jäykät imitaatiot saivat 1700-luvun puolivälistä alkaen antaa tilaa keveämmälle tyylille, joka luotti viehkeään melodiaan ja yksinkertaiseen harmoniaan. Continuo-satsin korvasi uusi sointi-ihanne, neljälle itsenäiselle äänelle perustuva obbligato-homofonia,…

Kultakauden sinfonia

16.6.2008 / Oramo, Ilkka

Sinfonian perustyyppi 1800-luvun lopulla oli neliosainen. Ensimmäinen osa oli tavallisesti sonaatti-allegro, toinen adagio tai andante, kolmas nopeatempoinen scherzo ja neljäs finaali. Tätä tyyppiä ovat Brahmsin neljä sinfoniaa (1876-85), Brucknerin sinfoniat…

Alban Berg

30.4.2008 / Pohjannoro, Hannu

Alban Berg (1885-1935) oli itävaltalainen säveltäjä, joka aloitti säveltämisen vailla sävellyskoulutusta: tuloksena tästä oli noin 80 myöhäisromanttista laulua, joista suurin osa on julkaisemattomia. Nuoren Bergin esikuvia olivat ennen kaikkea Gustav…

Arnold Schönberg

28.4.2008 / Pohjannoro, Hannu

Wieniläissyntyisen Arnold Schönbergin (1874-1951) säveltäjänura alkoi epäsuotuisissa merkeissä: isän varhainen kuolema pakotti hänet lopettamaan koulun kesken ja menemään töihin pankkivirkailijaksi, minkä ohella hän toimi kuoronjohtajana sekä amatööriorkesterin sellistinä. Pankki joutui kuitenkin…

Gluckin Wienin-aika

3.3.2008 / Murtomäki, Veijo

Christoph Willibald Gluck (1717–87) asettui vihdoin vuonna 1752 Wieniin, jossa hän asui loppuikänsä, vaikka hän tekikin koko ajan oopperoita myös muualle (Roomaan, Bolognaan, Firenzeen, Parmaan) ja oli voitokas oopperasäveltäjä Maria…

Gluckin Orfeus ja Eurydike -ooppera

3.3.2008 / Murtomäki, Veijo

Christoph Willibald Gluckin (1717–87) Wienin-aikanaan säveltämä ooppera Orfeo ed Euridice (1762) oli ensimmäinen uuden tyylin mestariooppera, vaikka se onkin vielä lähempänä pastoraalitradition jatketta. Juhlaoopperalajistaan azione teatrale huolimatta toiminta on teoksessa…

Gluckin Pariisin-aika

3.3.2008 / Murtomäki, Veijo

Gluckin uusi musiikkikäsitys sopi ranskalaisille Christoph Willibald Gluckin (1717–87) kuninkaallisesta oppilaasta Maria Antoinettesta tuli Ranskan prinsessa ja kruununprinssin vaimo (1770), Louis XVI:n valtaannousun (1774) yhteydessä kuningatar. Kun Paris ja Helena…

Uusnapolilainen koulukunta

27.2.2008 / Murtomäki, Veijo

Nimikkeenä uusnapolilaisuus on vielä hämäävämpi kuin ensimmäisestä ja toisesta napolilaisesta koulukunnasta puhuminen. Kyse on yksinkertaisesti (täys)klassisen ajan oopperasäveltäjistä, joista muutama oli yhä napolilaisia syntyperältään tai koulutukseltaan (Paisiello, Cimarosa), kun taas…

Napolilaissäveltäjiä ja muita italialaissäveltäjiä

26.2.2008 / Murtomäki, Veijo

Nicola Porpora Ura Italiassa ja Keski-Euroopassa Nicola Porpora (1686–1768) syntyi ja kuoli Napolissa. Hän oli 1700-luvun alkupuolen oopperan tyylin suhteen vielä pääsääntöisesti myöhäisbarokin edustaja. Porpora toimi (1715–21) Napolin S Onofrio…

Toinen napolilainen säveltäjäpolvi

26.2.2008 / Murtomäki, Veijo

Toiseksi napolilaiseksi koulukunnaksi on vanhastaan tavattu kutsua Vincin, Leon ja Pergolesin jälkeistä oopperasäveltäjien sukupolvea, joka opiskeli Napolissa, mutta jonka edustajista kaikki eivät suinkaan olleet italialaisia (Hasse) – tai opiskelleet Italiassa…

Josquinin aikalaissäveltäjiä

3.1.2008 / Murtomäki, Veijo

Säveltäjien tulva Josquin Desprezin (n. 1450–1521) aikana täysrenessanssissa toimi poikkeuksellisen paljon loistavia säveltäjiä: Josquinin lisäksi ainakin Obrecht, Agricola, Isaac, Compère, Brumel, de la Rue ja Mouton ovat jo vakiinnuttaneet asemansa.…

Josquinin messut

11.12.2007 / Murtomäki, Veijo

Messuissa rakenne korostuu Jos Josquin Desprez (n. 1450–1521) moteteissaan on varhaisimpia musiikkitaiteilijoita, jotka tajusivat, että musiikin avulla voi ilmaista inhimillisiä tunteita, 18 säilyneessä ja varmuudella säveltämässään messussa – Missa ”Da…

Josquinin motetit

1.11.2007 / Murtomäki, Veijo

Ajoitusten ja autenttisuuden ongelmia Josquin Desprezin (n. 1450–1521) luova kausi kesti noin 50 vuotta. Hänen tuotantonsa on suurimpia renessanssin tässä vaiheessa lähinnä Isaacin ylittäessä hänet sen laajuudessa. Silti on hämmästyttävää,…

Jälkiromanttisia ja moderneja saksalaisia kamarisäveltäjiä

26.3.2007 / Murtomäki, Veijo

Kamarimusiikki edistyksen kantajana Kamarimusiikin mahdollistama esoteerisuus ja esityksellinen irtaantuminen amatööreistä jo Brahmsilla teki siitä ideaalisen kokeilun välineen ja uudistuksellisten pyrkimysten jopa keskeisen median. Uusin wieniläinen musiikki keskittyikin kamarimusiikkiin: trioihin, kvartettoihin…

Muita saksalaisen alueen kamarisäveltäjiä

24.3.2007 / Murtomäki, Veijo

Vaikka historiankirjoitus keskittyy helposti vain suurmiehiin, saksalaiselta alueelta löytyy 1800-luvun jälkipuoliskolla toki muitakin kamarisäveltäjiä kuin Brahms. Brahms dominoi kenttää helposti ylivoimaisena hahmona, mutta kannattaa muistaa myös monet varjoon jääneet, ihan…

Johannes Brahms

24.3.2007 / Murtomäki, Veijo

Kamarimusiikin jättiläinen Johannes Brahms (1833–97) on tärkein saksalaisista romanttisista kamarimusiikkisäveltäjistä, sillä hän omaksui kamarimusiikin läheisimmäksi alueekseen jäännöksettömämmin kuin yksikään toinen varsinainen romantikko. Brahms oli kamarimusiikin todellinen jättiläinen, saksalaisella kielialueella ainoa…

Romantikot kamarisäveltäjinä

24.3.2007 / Murtomäki, Veijo

Felix Mendelssohn Kamarimusiikin historiallinen ja ilmaisuihanne Felix Mendelssohnia (1809–47) on usein pidetty 1800-luvun Mozartina, apollonisena kultapoikana ja ihmelapsena, joka ei olisi saavuttanut musiikkiinsa koskaan oikeaa syvyyttä ja joka käytti klassisia…

Ranskalaisen kamarimusiikin suuret nimet

23.3.2007 / Murtomäki, Veijo

César Franck Kamarimusiikin mallisäveltäjä Belgialaissyntyinen César Franck (1822–90) oli uuden ranskalaisen kamarimusiikin perustajahahmoja yhdessä Faurén ja muutaman kanssa. Hän loi muutamalla laadukkaalla teoksellaan eräät mallit muille säveltäjille. Jo Eduard Lalo…

Kamarimusiikista konserttimusiikiksi

23.3.2007 / Murtomäki, Veijo

Amatööreiltä ammattilaisille Kamarimusiikki katsottiin vielä 1800-luvun alkuvuosina pääosin aristokratian privaatiksi viihteeksi. Vuosisadan kuluessa myös kasvava porvaristo pääsi osallistumaan siihen, kuitenkin yhä enemmän kuulijana ja vähemmän soittajana, sillä kamarimusiikki ylitti vähitellen…

Wagneria ja ranskalaisuutta kamarimusiikissa

23.3.2007 / Murtomäki, Veijo

Wagnerin musiikki alkoi saada jalansijaa Ranskassa 1800-luvun jälkipuoliskolla ja se lisääntyi voimakkaasti 1800-luvun lopuilla ja vuosisadan vaihteessa oopperan lisäksi orkesterimusiikissa ja jopa kamarimusiikissa. Se näkyy ranskalaisessa musiikissa lisääntyneenä kromatiikkana, sekvenssitekniikkana,…

Kamarimusiikki Englannissa ja Amerikassa

23.3.2007 / Murtomäki, Veijo

Englanti Englannin renessanssi Englannista muodostui 1800-luvun lopulla ja etenkin 1900-luvun alkupuolella eräs saksalais-itävaltalaisen kamarimusiikin viljelyn päämaita: Mendelssohnin jälkeen erityisesti Brahms oli siellä korkeassa kurssissa. Myös omaa kamarimusiikkituotantoa alkoi syntyä vähitellen,…

Kamarimusiikki Etelä-Euroopassa

23.3.2007 / Murtomäki, Veijo

Italia Oopperan rinnalle kvartettiyhdistyksiä ja kansankonsertteja Italia on mielletty niin yksioikoisesti laulun ja oopperan maaksi 1800-luvulla, että usein on jäänyt huomaamatta maan sittenkin kohtalaisen laaja ja edustava soitinmusiikkituotanto. Ooppera- ja…

Kamarimusiikki Pohjoismaissa

23.3.2007 / Murtomäki, Veijo

Pohjoismaat eivät muodosta tietenkään mitään liian yhtenäistä aluetta, vaikka monilla niillä onkin kosolti yhteistä valtiollista ja uskontohistoriaa sekä kieliyhteyksiä. Norja oli osa Ruotsia maiden välisen valtioliiton ollessa voimassa (1816–1905), kunnes…

Kamarimusiikki Suomessa

23.3.2007 / Murtomäki, Veijo

Suomi heräsi eurooppalaisen romanttisen musiikkikulttuurin täysivaltaiseksi jäseneksi 1800-luvun jälkipuoliskolla, kun lupaavia muusikonalkujamme lähetettiin Saksaan opiskelemaan 1860-luvulta lähtien. Moni ei ehtinyt tai pystynyt täyttämään lupauksia täysimittaisesti, joten musiikkimme valta-aika alkoi vasta…

Kamarimusiikki Böömissä

23.3.2007 / Murtomäki, Veijo

Tšekkiläis-slovakialainen alue – Böömi, Määri, Slovakia – tuotti 1600-luvulta alkaen keskeytymättömän virran muusikoita, kapellimestareita ja säveltäjiä muun Euroopan tarpeisiin, jopa siinä määrin, että sitä kutsuttiin ”Euroopan konservatorioksi” (Burney). Eli olemme…

Kamarimusiikki Itä-Euroopan maissa

23.3.2007 / Murtomäki, Veijo

Puola Alistetun maan kulttuurielämä kukoisti Puolan historia 1800-luvulla oli maan kannalta traumaattista aikaa: Napoleonin uskottiin tuovan maalle itsenäisyyden, joka vaihtui kuitenkin läpi vuosisadan ulottuvaksi Venäjän alaisuudeksi ja siitä seuranneiksi epätoivoisiksi…

Kamarimusiikki Venäjällä

23.3.2007 / Murtomäki, Veijo

Venäläisen klassisromanttisen musiikin varhaishistoria Ensimmäiset säveltäjät Myöhempään uuteen aikaan liittyvä länsimaisen taidemusiikin historia Venäjällä alkoi noin 1735, kun keisarinna Anna (1730–40) toi maahan italialaisia oopperaryhmiä. Vähitellen Pietarista tuli 1700-luvun jälkipuoliskolla…

Muita 1900-luvun vaihteen saksalaisia oopperasäveltäjiä

15.3.2007 / Murtomäki, Veijo

Emil Nikolaus von Rezniček Romantiikkaa ja modernia Emil Nikolaus von Rezniček (1860-1945) oli tyypillinen Habsburgien imperiumin monikansallinen edustaja, jonka sukuperinnössä slaavilaisuus ja unkarilaisuus yhdistyi saksalaiseen koulutukseen ja wieniläiseen makuun. Hänen…

Wagnerin Nibelungin sormus -oopperatetralogia

15.3.2007 / Murtomäki, Veijo

Richard Wagnerin (1813-83) oopperatetralogia Der Ring des Nibelungen (Nibelungin sormus, 1848-74; Bayreuth 1876) on oopperahistorian kenties mahtavin yksittäinen saavutus ja urotyö jo totaalisen maailmankatsomuksellisuutensa ansiosta: kokonaisuus sisältää ihmissuvun historian, Wagnerin…

Richard Strauss

15.3.2007 / Murtomäki, Veijo

Postwagneriaanista neoklassiseksi oopperasäveltäjäksi Strauss oopperasäveltäjänä   Ei liene vaikea pitää Richard Straussia (1864-1949) 1900-luvun suurimpana oopperasäveltäjänä: hän sävelsi 15 oopperaa (1893-1941), joiden musiikillinen laatu, dramatiikka sekä ennen kaikkea syvä inhimillinen…

Richard Wagner

9.3.2007 / Murtomäki, Veijo

Elämä ja ura lyhyesti Richard Wagner (1813-83) syntyi Leipzigissa teatterin kyllästämään perheeseen riippumatta siitä, oliko hänen isänsä poliisivirkailija C. F. W. Wagner (1770-1813) vaiko kasvatti-isän virkaa hoitanut taidemaalarinäyttelijä Ludwig Geyer…

Wieniläisoperetti ja berliiniläisoperetti

9.3.2007 / Murtomäki, Veijo

Wieniläisoperetti Monikansallinen monarkia lähtökohtana Wieniläisoperetin syntymiselle löytyy sekä yhteiskunnallisia että musiikillisia syitä. Olennainen lähtökohta oli pluralistinen, monikansallinen ja -kulttuurinen Habsburgien monarkia, jossa modernin kansallisvaltion kehitys sekä teollinen vallankumous hidastuivat hajakeskityksen…

Saksalainen koominen ooppera

5.3.2007 / Murtomäki, Veijo

Saksalainen 1800-luvun koominen polveutui 1700-luvun Singspielistä, laulunäytelmästä, jonka johtavana säveltäjänä oli ollut Mozart ja jonka kansanomaiseen perintöön lisättiin suositun ja Saksassa paljon esitetyn ranskalaisen opéra comiquen (Boieldieu, Auber, Hérold, Adam)…

Täysromanttinen saksalainen ooppera

5.3.2007 / Murtomäki, Veijo

Heinrich Marschner Musiikki ja sen tyyli Kolmen oopperan eklektikko Heinrich Marschner (1795-1861) oli Weberin työnjatkaja. Jos hän ei ollutkaan aina ja kaikessa tämän veroinen seuraaja, joka tapauksessa hän vaikutti ratkaisevasti…

Carl Maria von Weber

18.2.2007 / Murtomäki, Veijo

Romanttisen saksalaisoopperan varhainen suurmies Carl Maria von Weber (1786-1826) on saksalaisen romanttisen oopperan ensimmäinen sankari ja suurmies. Hän kasvoi Hampurissa ja pienestä pitäen teatteriympäristössä. Hän oli mukana, kun hänen isänsä,…

1800-luvun lopun ranskalainen ooppera ja Wagner

25.1.2007 / Murtomäki, Veijo

Wagnerin vastustusta Wagnerin rantautuminen Ranskaan tapahtui asteittain. Saksalaissäveltäjä oleskeli ja työskenteli Pariisissa ensin 1839-42, myöhemmin aina silloin tällöin (1849, 1850, 1853, 1858, 1859, 1860, 1861, 1866, 1867), mutta Ranskan hän…

Jules Massenet

25.1.2007 / Murtomäki, Veijo

Elämänvaiheet Jules Massenet’n (1842-1912) elämä on tyypillinen ranskalaissäveltäjälle: hän syntyi provinssissa, lähellä Saint-Étienneä (Loire) ja tuli vanhempiensa mukana Pariisiin, jossa hän pääsi konservatorioon jo kymmenvuotiaana. Sävellysopinnot Thomas’n johdolla (1861-) johtivat…

Georges Bizet

24.1.2007 / Murtomäki, Veijo

Georges Bizet (1838-75) oli Ranskan kaikkein suurimpia säveltäjälupauksia, joka ehti lunastaa toiveet täydelleen vain osittain: ennen kaikkea yhdellä kuolemattomalla teoksellaan, Carmenilla, vaikka muutkin hänen valmistuneet oopperansa kuuluvat ranskalaisen oopperan parhaimmistoon.…

Opéra lyrique, drame lyrique

23.1.2007 / Murtomäki, Veijo

Lyyrinen ooppera Lyyrinen ooppera, opéra lyrique, syntyi 1800-luvun puolivälin jälkeen muiden ranskalaisten oopperamuotojen yhdistelmänä ja välimuotona ilman suuren oopperan mahtipontisuutta ja koomisen oopperan ja operetin kevyttä viihteellisyyttä. Se on oopperalaji,…

Charles Gounod

23.1.2007 / Murtomäki, Veijo

Charles Gounod (1818-93) oli Reichan ja Le Sueurin oppilas, joka Rooman palkinto -matkallaan sai ratkaisevia vaikutteita Italiasta ja antiikin klassisesta kulttuurista, mikä tuli vaikuttamaan myös hänen oopperoidensa aihevalintoihin. Hän oli…

Hector Berlioz

23.1.2007 / Murtomäki, Veijo

Hector Berlioz (1803-69) on ranskalaisen oopperan suurimpia nimiä, jota ei oikein ymmärretty omana aikanaan ja jota ei vieläkään esitetä liikaa. Hän tuli Pariisiin 1821 ja pääsi Le Sueurin oppilaaksi, mutta…

Musiikkiteatterin uudet keveät lajit

18.1.2007 / Murtomäki, Veijo

Operetti syntyy Uusi keveämpi oopperalaji, operetti, ja sen isoveli, opéra bouffe, syntyivät 1850-luvun jälkipuoliskolla, toisen keisarikunnan ja Napoleon III:n (1852-70) aikana. Operetin historiallisen taustan muodostavat Napoleonin sotien ja Wienin ”tanssivan…

Passio ja historiasävellykset

8.1.2007 / Tuppurainen, Erkki

Kristuksen kärsimyksen historia laulettuna Raamatun tekstien kantilloimiseen lienee jo varhain liitetty dramaattisia pyrkimyksiä, ja 800-luvulta alkaen on säilynyt merkintöjä eri äänialojen käytöstä eri henkilöiden vuorosanojen yhteydessä. Papin laulaman Kristuksen osuuden…

Opéra comique

4.1.2007 / Murtomäki, Veijo

Puhuttu dialogi tunnusmerkkinä Koominen ooppera eroaa suuresta oopperasta puhuttujen dialogien puolesta sekä aiheenvalinnaltaan: traagisten ja ylevien aiheiden sijaan siinä suosittiin kevyitä tai puolivakavia, semiserisiä aiheita. Lisäksi eri lajeihin liittyivät omat…

Giacomo Meyerbeer

4.1.2007 / Murtomäki, Veijo

Uran vaiheet Giacomo Meyerbeer (1791-1864), oikealta nimeltään Jakob Liebmann Meyer Beer, etunimeltään Meyer, oli saksanjuutalainen, lähellä Berliiniä syntynyt säveltäjä, joka asui ja työskenteli pääosin ulkomailla 50 vuotta elämästään (1814-). Meyerbeerin…

Trenton kirkolliskokous ja katolinen kirkkomusiikki

3.1.2007 / Tuppurainen, Erkki

Trenton kirkolliskokous Trenton (Tridentin) kirkolliskokouksessa (1545-63) tavallaan päättyi katolisen kirkon musiikin kautta koko keskiajan jatkunut kehitys. Reformaation menestys pakotti katolisen kirkon ”vastauskonpuhdistukseen”. Uusien ajatusten vastustamisen lisäksi kirkko pyrki monella tavalla…

Grand opéra

11.12.2006 / Murtomäki, Veijo

Historia ja paikallisväri kunniaan Ns. suuri ooppera, grand opéra, syntyi alun perin teknisenä erotuksena koomisesta oopperasta oopperana, jossa oli puhutun dialogin asemasta resitatiivit. Termiä oli käytetty jo 1700-luvulla vakavasta resitatiivioopperasta.…

Empire-ooppera

4.12.2006 / Murtomäki, Veijo

Mielenkiinto klassisia aiheita kohtaan ei laskenut Ranskan vallankumouksen aikana, mistä käyvät todisteiksi monet 1800-luvun vaihteessa sävelletyt traagiset oopperat: mm. Cherubinin Médéé (1797) ja Spontinin La Vestale. Pikemminkin kävi niin, että…

Vallankumousajan ooppera

29.11.2006 / Murtomäki, Veijo

Kansanjoukkoja ja -laulua Ranskan vallankumous (1789-99) ja Napoleonin valta-aika (1799-1815) sekä musiikissa Gluckin ja muiden (Jommelli, Traetta) oopperareformi, tekivät Pariisista 1800-luvun alun johtavan oopperakaupungin. Olisi mahdotonta kuvitella, etteikö kuohuva aika…

Giacomo Puccini

13.11.2006 / Murtomäki, Veijo

Elämä ja ura Giacomo Puccini (1858-1924) syntyi Luccassa ja kuoli Brysselissä. Jo Luccan-aikana häneltä syntyi kirkkomusiikkia, sillä hän opiskeli kaupungin Pacini-musiikkikoulussa (1874-) ennen siirtymistään Milanon konservatorioon (1880-) opiskelemaan Ponchiellin ja…

Verismi

13.11.2006 / Murtomäki, Veijo

Varhainen verismi: totuudellisuuden esiinmarssi Wagnerin vaikutus oli pitkään vähäinen italialaisessa oopperassa, sillä vasta 1870-luvulla Italiassa ruvettiin esittämään tämän varhaisoopperoita. Radikaalit kokeilut, filosofinen ote ja esteettiset teoriat musiikin ja oopperan olemuksesta…

Muita bel canto -oopperasäveltäjiä

10.11.2006 / Murtomäki, Veijo

Vaikka merkkinimet ovat korostuneet myöhemmässä reseptio- ja esityshistoriassa, rinnan heidän toimi toki useita muitakin säveltäjiä, joista osa on unohdettu, osa on yhä esillä ja joitakin on löydetty uudestaan. Eräs aikanaan…

Bel canto: Giuseppe Verdi

10.11.2006 / Murtomäki, Veijo

Elämänvaiheet Giuseppe Verdi (1813-1901) syntyi pikkukylässä lähellä Bussetoa, Parman herttuakunnassa. Hän kävi koulua 11-vuotiaasta alkaen Busseton kimnaasissa ja otti musiikkitunteja paikalliselta kapellimestarilta (1825-). Verdiä ei hyväksytty Milanon konservatorioon (1832), mutta…

Bel canto: Gaetano Donizetti

10.11.2006 / Murtomäki, Veijo

Ura Gaetano Donizetti (1797-1848) syntyi ja kuoli Pergamossa ja hän oli Simon Mayrin tärkein oppilas. Donizetti oli Bellinin kuolemasta (1835) Verdin Nabuccoon (1842) italialaisen oopperan johtava nimi. Koska Donizetti oli…

Bel canto: Vincenzo Bellini

10.11.2006 / Murtomäki, Veijo

Elämä Vincenzo Bellini (1801-35) syntyi Cataniassa, Sisiliassa ja kuoli Pariisissa. Hän oli ihmelapsi, joka opiskeli stipendin turvin Napolin konservatoriossa (1819-25) ja Mercadanten tavoin myös Zingarellin johdolla (1822-). Bellinin ratkaisevat vaikutteet…

Bel canto: Gioacchino Rossini

10.11.2006 / Murtomäki, Veijo

Elämä Italian ja Ranskan välillä Gioacchino Rossini (1792-1868), ”Pesaron joutsen” opiskeli Bolognassa (1806-), soitti selloa ja pianoa, esiintyi laulajana sekä toimi johtajana cembalon ääressä teatterissa. Rossinin ensimmäinen ooppera oli valmis…

1800-luvun alun italialaisooppera

8.11.2006 / Murtomäki, Veijo

Interregnum 1800-luvun alkuvuosikymmen oli Italiassa kirjailija ja oopperaentusiasti, Rossini-ekspertti Stendhalin mukaan luovan tauon, interregnumin (väliaikaishallituksen) aikaa. Italian vientisäveltäjät (Cherubini, Salieri, Spontini jne.) työskentelivät muualla ja Piccinni ja Cimarosa olivat kuolleet…

Orkesterimusiikkia

3.10.2006 / Oramo, Ilkka

Näytelmä- ja konserttialkusoittoja Niin kauan kuin orkesteritoiminta oli katkelmallista ja vailla kiinteää pohjaa, orkesterimusiikkia syntyi vain harvakseltaan. Kun sen kuningaslaji, sinfonia, vielä oli sekä henkisesti että teknisesti mahdollisuuksien ulkopuolella, sävellettiin…

Oopperaa ja laulunäytelmiä

3.10.2006 / Oramo, Ilkka

Ensimmäinen suomalaissyntyisen säveltäjän kirjoittama ooppera – tai pikemminkin laulunäytelmä (Singspiel) – on todennäköisesti Carl Ludvig Lithanderin Säckpiparen (Säkkipillin soittaja), jota ei liene koskaan esitetty. Hänen toinen laulunäytelmänsä Lantara sen sijaan…

Kamari- ja salonkimusiikkia

3.10.2006 / Oramo, Ilkka

Keisariajan ensimmäisten vuosikymmenten kamarimusiikkituotanto Suomessa on niukkaa eikä yllä kustavilaisajan tuotannon tasolle. Turkulaisen amatöörin August Engelbergin (1817-50) keskeneräiseksi jäänyt, Maasalon (1964, 89) kuivahtavaksi luonnehtima sekstetto Strid och frid (Sota ja…

Vokaalimusiikki

3.10.2006 / Oramo, Ilkka

1800-luvun ensimmäisen puoliskon aikana suomalainen runous oli pääasiassa ruotsinkielistä, ja keskeiset runoilijat olivat: Frans Mikael Franzén (1772-1847) J. L. Runeberg (1804-77) Zachris Topelius (1818-98) Muista runoilijoista, joiden tekstejä sävellettiin, mainittakoon:…

Oratorio Italiassa ja Englannissa

2.10.2006 / Murtomäki, Veijo

Italialainen oratorio Napoleonin sodat sekä niiden tuottama aristokraattisten ja kirkollisten instituutioiden lama Italiassa vähensivät ratkaisevasti mielenkiintoa vielä klassismin aikana suosittua ja alun perin Italiassa syntynyttä oratoriolajia kohtaan. Siitä tuli oopperan…

Oratorio Ranskassa

2.10.2006 / Murtomäki, Veijo

Uskonnollinen elämä ja sen mukana taide elpyi vallankumouksen jälkeen vasta vähitellen Ranskassa. Ensimmäisiä merkkejä siitä oli Napoleonin ja paavin 1801 tekemän sopimuksen vanavedessä syntynyt René de Chateubriandin kirjoitus Génie du…

Kirkollinen saksankielinen oratorio ja passio

2.10.2006 / Murtomäki, Veijo

Konsertti- ja hartausoratorioita Kirkko-oratorion pääalueita olivat protestanttinen Saksa ja Englanti, mutta myös Ranskassa niitä tehtiin huomattava määrä. Lajin tietty maallistuminen on selviö, mutta toisaalta liittyminen kirkkotilan ohella konserttisaliin ja teatteriin…

Messumusiikki ja requiem saksalaisella alueella

2.10.2006 / Murtomäki, Veijo

Maallistuminen ja cecilianismi 1800-lukua ei pidetä yleensä kirkkomusiikin suurena vuosisatana, mikä onkin osin totta, sillä maallistuminen eteni kirkon arvovallan muretessa luonnontieteiden edetessä (Darwin) ja yhteiskunnallisen radikalismin ja ateismin saadessa jalansijaa…

Messu Ranskassa ja Italiassa

2.10.2006 / Murtomäki, Veijo

Ranskalainen messusävelittäminen ei ollut kovin aktiivista eikä katkeamatonta 1800-luvulla. Vuosisadan alkupuolen, jolloin kirkkomusiikki toipui vallankumouksen tuottamasta lamasta, innostuksen (Cherubini) ja suurten kirkkoteosten valtiollisen merkityksen korostumisen jälkeen vasta vuosisadan puolivälissä alkoi…

Konsertto Skandinaviassa

28.9.2006 / Murtomäki, Veijo

Norjalaisia konserttosäveltäjiä Edes skandinaavisäveltäjät eivät eläneet 1800-luvulla mitenkään eristyksessä, vaan he kuuluivat osaksi Euroopan yhteistä historiaa. Norjalaisista Ole Bull, Joseph Svendsen ja Edward Grieg viihtyivät hyvin Saksassa ja Ranskassa. Ole…

Konsertto Italiassa, Espanjassa ja angloamerikkalaisissa maissa

28.9.2006 / Murtomäki, Veijo

Iberialaissäveltäjiä Espanjan ja Portugalin musiikilla on komea menneisyys: Iberian niemimaa on osallistunut eurooppalaiseen musiikkikulttuuriin täysvaltaisena jäsenenä jo keskiajalta lähtien. Jos musiikkielämä oli 1700-luvulla monilta pääosin italialaisten tuontisäveltäjien varassa – omiakaan…

Konsertto slaavilaisissa maissa

28.9.2006 / Murtomäki, Veijo

Puolalaissäveltäjiä Useimmat puolalaissyntyiset soitinsäveltäjät (Lipinski, Chopin, Wieniawski, Scharwenka, Moszkowski) olivat niin vahvasti integroituja eurooppalais-kosmopoliittiseen musiikkielämään, että heidän ymmärtämisensä ja käsittelemisensä puhtaasti tai pääosinkaan kansallisista lähtökohdista käsin ei ole mielekästä. Useimmat…

Konsertoivat ranskalaisteokset 1800-luvun jälkipuoliskolla

27.9.2006 / Murtomäki, Veijo

Uhraus soitinmusiikin puolesta Soitinmusiikki oli vielä 1800-luvun puolivälin jälkeen Ranskassa hankalassa asemassa, sillä teatteri, ooppera eri muodoissaan ja baletti olivat musiikkielämän keskiössä. Tyypillinen on pariisilainen lehtiartikkeli vuodelta 1860: Näinä aikoina…

Camille Saint-Saëns

27.9.2006 / Murtomäki, Veijo

Ranskalaisen soitinmusiikin, ennen muuta kamari- ja konserttomusiikin, välillä vain vähän arvostettu jättiläinen oli Camille Saint-Saëns (1835-1921). Hän sävelsi 44 vuoden aikana (1858-1902) peräti 29 konsertoivaa teosta, joista konserttoja on kymmenen,…

Sinfoninen konsertto: Liszt ja Brahms

27.9.2006 / Murtomäki, Veijo

Konsertosta sinfonian rinnakkaislaji Virtuoosikonserton, jossa orkesteri tyytyy lähinnä säestämään, konserttomuotoinnovaatioiden, joissa kokeiltiin osien määrällä ja suhteilla, läpisäveltämisen eli orkesteri- ja sooloritornellovaiheiden yhteensulauttamisen sekä perinteisen ritornellosonaattikonserttomuodon rinnalle kehittyi vähitellen 1800-luvun eräs…

Romanttisen konserton varhaisvaiheet

27.9.2006 / Murtomäki, Veijo

Pariisin koulu viulukonserton parissa Pariisin koulu muodostaa sillan 1700-luvun viulutaiteen ja 1800-luvun viuluvirtuosismin välillä. Kaikki viulistit ja viuluoppilaat tuntevat koulun kuuluisimmat edustajat, jotka loivat perustan modernille viulupedagogiikalle. Pariisin koulun edustajien…

Ranskan Schola cantorum -säveltäjiä

22.8.2006 / Murtomäki, Veijo

Schola cantorumin merkitys Vincent d’Indyn (1851–1931) toiminnassa, joka tiivistyi institutionaaliseksi hänen yhdessä Charles Bordés’n ja Alexandre Guilmantin kanssa perustamansa Schola cantorumin (1894–) myötä, oli johtotähtenä Franckin, hänen opettajansa (1872–) perinnön…

Uuden tyylin airueita Ranskan orkesterimusiikissa: Paul Dukas

22.8.2006 / Murtomäki, Veijo

Saksalaisvaikutteista ranskalaiseen henkeen Ranskan orkesteri- ja soitinmusiikin uusi ajanjakso alkoi Kansallisen musiikkiyhdistyksen, Société Nationale de Musique, perustamisesta 1871 Preussille hävityn sodan jälkeen mottonaan ars gallica (gallialainen/ranskalainen taide). Sen tehtävänä oli…

Ranskalainen orkesterimusiikki Ars gallicassa

22.8.2006 / Murtomäki, Veijo

Kansallinen musiikkiyhdistys ja Schola cantorum Ranskalainen musiikkielämä ei paljoa rohkaissut omia soitin-, etenkään orkesterisäveltäjiä. Vaikka oli olemassa vakiintuneita orkestereita konserttisarjoineen, niissä pääsi esille lähinnä saksalaismusiikki. Kuuluisa oli Jules Pasdeloup’n (1819–87)…

Ranskan varhainen romantiikka: Onslow ja Farrenc

21.8.2006 / Murtomäki, Veijo

Oopperan kulttuuri Ooppera oli ranskalaisessa musiikkielämässä keskeisessä asemassa, eikä etenkään soitinmusiikille ollut 1800-luvun alkupuoliskolla samanlaista tilausta kuin saksalaisella alueella, jossa oli laaja porvarillinen käyttäjäkunta ja jossa syntyi sinfoniakonserttikulttuuri. Lisäksi sävellyskoulutuksessakin…

Orkesterisäveltäjiä saksalaisessa myöhäisromantiikassa

17.8.2006 / Murtomäki, Veijo

Vaikka 1800-luvun lopun ja 1900-luvun vaihteen kuvaa saksalaissinfoniikasta värittävät vahvasti Brucknerin, Brahmsin, Straussin ja Mahlerin jättiläishahmot, heidän rinnaltaan löytyy kosolti hienoja säveltäjiä, joista osa edustaa klassistista asennoitumista, osa myöhäis- ja…

Gustav Mahler

17.8.2006 / Murtomäki, Veijo

Gustav Mahler (1860–1911) oli böömiläissyntyinen juutalainen kapellimestarisäveltäjä, jota pidettiin yhtenä aikansa parhaista orkesterinjohtajista. Hän toimi Wienin oopperan johtajana (1897-1907) ja New Yorkin Metropolitan-oopperan kapellimestarina (1908-). Konserttimatkoillaan Mahler kävi jopa Suomessa…

Richard Strauss

17.8.2006 / Murtomäki, Veijo

Richard Strauss (1864–1949) oli Mahlerin ohella aikansa menestyksekkäimpiä kapellimestarisäveltäjiä: hän toimi Münchenin, Weimarin, Berliinin ja Wienin oopperan johtajana. Strauss sävelsi kaikkiaan lähes 50 orkesteriteosta (1873-), joista 12 on suuria ohjelmallisia…

Sinfonian uusi tuleminen ja klassiset romantikot

17.8.2006 / Murtomäki, Veijo

Sinfoniasäveltämisen aukko vai ei? Sinfonia koki saksalaisen nykykäsityksen mukaan uuden tulemisen 1860-70-luvuilla (Dahlhaus) – tai pikemminkin kyseessä on suurmieskultin tuottama näköharha, sillä sinfonioita toki sävellettiin koko ajan, mutta tuolloin sinfonia…

Orkesterin ja orkesterimusiikin uudistajat: ohjelmasinfonia ja sinfoninen runo

17.8.2006 / Murtomäki, Veijo

Hector Berlioz Saksan 1800-luvun alkupuoliskon orkesterimusiikki oli vain kohtalaisen innovatiivista. Sinfoniassa seurattiin muutamin poikkeuksin vanhaa neliosaista muotoa, joskin ohjelmallisia piirteitäkin alettiin hyödyntää (Spohr) sekä kehittää kuvallisuutta ja luonnehtivuutta romanttisen ilmaisun…

Romantiikan sinfonia

16.8.2006 / Murtomäki, Veijo

Beethoven esikuvana, haasteena ja velvoituksena Orkesterimusiikin kehitystä 1800-luvulla sekä inspiroi että varjosti Beethovenin antama malli, joka vaikutti monista säveltäjistä musertavalta, jopa ylivoimaiselta seurata. Jotkut säveltäjät taas kokivat Beethovenin musiikin haastavana…

Richard Wagner

1.8.2006 / Murtomäki, Veijo

Artikkeli on julkaistu alun perin Helsingin Sanomissa. Uudelleenjulkaisu oikeudenomistajien luvalla. Wagner – oopperan itsekeskeinen nero – teki myyteistä kertomuksia vallasta sekä moderneja rakkauskertomuksia Richard Wagner (1813-83) on eräs musiikinhistorian kiistellyimpiä…

Liszt kirkkomusiikkisäveltäjänä — pyhimys vai huijari

1.8.2006 / Murtomäki, Veijo

Artikkeli on julkaistu alun perin Helsingin Sanomissa. Uudelleenjulkaisu oikeudenomistajien luvalla. Franz Lisztin (1811-86) Weimarin-vuosien 1848-61 seuralainen, prinsessa Wittgenstein kirjoitti 1870-luvulla: ”Lisztiä on pidetty aina hulluna, huijarina, kaupankäyntiä harjoittavana virtuoosina. Minulle…

Rzewski on aikamme etummaisia pianosäveltäjiä

1.8.2006 / Murtomäki, Veijo

Artikkeli on julkaistu alun perin Helsingin Sanomissa. Uudelleenjulkaisu oikeudenomistajien luvalla. Improvisaation ja eri musiikkien liitto on tuottanut omintakeisia pianoteoksia Osallistuvuus on estänyt läpilyöntiä musiikkiteollisuudessa Kukapa 70-lukulainen ei osaisi joukkolaulua !El…

Monteverdi yhdisti tuotannossaan kirkon ja teatterin

1.8.2006 / Murtomäki, Veijo

Artikkeli on julkaistu alun perin Helsingin Sanomissa. Uudelleenjulkaisu oikeudenomistajien luvalla. Claudio Monteverdi (1567-1643) oli uuden ajan ensimmäinen suuri säveltäjämestari, Bachiin ja Beethoveniin verrattavissa oleva nero, jonka tuotanto näytti suunnan myöhemmälle…

Uudelleenlöydetty Berlioz on romantiikan suuria nimiä

31.7.2006 / Murtomäki, Veijo

Artikkeli on julkaistu alun perin Helsingin Sanomissa. Uudelleenjulkaisu oikeudenomistajien luvalla. En liene ainoa, jolle varhaisin mielikuva Hector Berliozista (1803-69) liittyy Gustav Dorén mainioihin karikatyyreihin: langanohut säveltäjä johtamassa satapäistä kuoroa tai…

Feinberg, venäläinen musiikkinero löytyi

31.7.2006 / Murtomäki, Veijo

Artikkeli on julkaistu alun perin Helsingin Sanomissa. Uudelleenjulkaisu oikeudenomistajien luvalla. Samuil Feinberg on musiikinhistorian tärkeimpiin kuuluva pianistisäveltäjä Kaksitoista sonaattia silloittavat Skrjabinin ja Prokofjevin Avantgarde-liikkeitä 1900-luvun alun Venäjällä Viime vuosikymmeninä on…

Medtner — pianosäveltäjien suuri tuntematon

26.5.2006 / Murtomäki, Veijo

Artikkeli on julkaistu alun perin Helsingin Sanomissa. Uudelleenjulkaisu oikeudenomistajien luvalla. Sonaatit kuuluvat lajin eliittiin Nikolai Medtner lienee suurelle yleisölle melko outo nimi. Pianisteistakin hänet tuntee ani harva. Ja jos tuntee,…

Messiaen — urkujen skolastikko ja mystikko

23.5.2006 / Murtomäki, Veijo

Artikkeli on julkaistu alun perin Helsingin Sanomissa. Uudelleenjulkaisu oikeudenomistajien luvalla. Katolisen säveltäjäneron urkumusiikki ylistää Luojaa ja kaikkea luotua. Olivier Latryn kokonaislevytys on ensiluokkaisen vakuuttava. Suuren yleisön arvostamaa urkumusiikkia Urkumusiikki on…

Uutta Mozartia päivänvaloon!

23.5.2006 / Murtomäki, Veijo

Artikkeli on julkaistu alun perin Helsingin Sanomissa. Uudelleenjulkaisu oikeudenomistajien luvalla. Viisasten kivi on hykerryttävä löytö Saako olla uutta Mozartia vuosituhannen alkajaisiksi, vieläpä oopperaa! Kyseessä on sensaatio. Siltikin, vaikkei tarjolla ole…

Vivaldi: barokkioopperan erotiikkaa ja eksotiikkaa

22.5.2006 / Murtomäki, Veijo

Artikkeli on julkaistu alun perin Helsingin Sanomissa. Uudelleenjulkaisu oikeudenomistajien luvalla. Viulupappi-Vivaldi oli myöhäisbarokin Venetsian suosituin oopperasäveltäjä Vuosisadallamme tapahtuneen renessanssin myötä Vivaldista on tullut suuren yleisön rakastama säveltäjä samalla, kun älyköt…

Séverac — maalaissäveltäjä Debussyn ja Ravelin varjossa

18.5.2006 / Murtomäki, Veijo

Artikkeli on julkaistu alun perin Helsingin Sanomissa. Uudelleenjulkaisu oikeudenomistajien luvalla. Izumi Tateno teki tärkeän Séverac-levytyksen Olisiko niin, että pääkaupungin ulkopuolella asuva provinssisäveltäjä ei voi saada samanlaista huomiota osakseen eikä yhtäläistä…

Poulenc oli pianon postmoderni mestari

16.5.2006 / Murtomäki, Veijo

Artikkeli on julkaistu alun perin Helsingin Sanomissa. Uudelleenjulkaisu oikeudenomistajien luvalla. Satavuotissynttärijuhliaan pilvenlongalta seuraileva Francis Poulenc (1899-1963) oli hulvaton, määritelmiä pakeneva säveltäjä, joka ei itsekään oikein ymmärtänyt ominaislaatuaan. Poulenc tunnusti (1919):…

Chabrier — kujeen ja ilveilyn mestari

11.5.2006 / Murtomäki, Veijo

Artikkeli on julkaistu alun perin Helsingin Sanomissa. Uudelleenjulkaisu oikeudenomistajien luvalla. Francis Poulenc toteaa kirjassaan (1960) Emmanuel Chabrieristä (1841-94), säveltäjästä, jota hän rakasti yli kaiken, että ”tämä toi Ranskan musiikkiin hellyyden…

Halévyn Juutalaisnainen: oopperahistorian vähän tunnettu teos ansaitsee ylösnousemuksensa

11.5.2006 / Murtomäki, Veijo

Artikkeli on julkaistu alun perin Helsingin Sanomissa. Uudelleenjulkaisu oikeudenomistajien luvalla. Mikäli aikakirjoihin on uskomista, Jacques-François-Fromental-Elie Halévy (1799-1862) oli 1800-luvun ranskalaisen oopperan tärkeimpiä voimahahmoja. Tosin 36:sta oopperasta vain yksi osoittautui täysosumaksi:…

Franz Schmidt — Itävallan viimeinen sinfonikko

2.5.2006 / Murtomäki, Veijo

Artikkeli on julkaistu alun perin Helsingin Sanomissa. Uudelleenjulkaisu oikeudenomistajien luvalla. Wienissä arvostettu säveltäjä Kaikkihan nykyään tuntevat Mahlerin ja hänen sinfoniansa. Tuntevat, vaikka Mahler jäi eläessään vaeltavaksi juutalaiseksi, jota wieniläinen yleisö…

Salieri — myrkyttäjäkonna vai viaton musiikkimies?

2.5.2006 / Murtomäki, Veijo

Artikkeli on julkaistu alun perin Helsingin Sanomissa. Uudelleenjulkaisu oikeudenomistajien luvalla. Elokuvan mustamaalaama säveltäjä Antonio Salieri (1750-1825) – murhanhimoinen, kademielinen mitättömyys, joka omaa asemaansa pönkittääkseen ja päästäkseen eroon palvotusta kilpailijastaan myrkytti…

Saint-Saënsin piristäviä pianokonserttoja

27.4.2006 / Murtomäki, Veijo

Artikkeli on julkaistu alun perin Helsingin Sanomissa. Uudelleenjulkaisu oikeudenomistajien luvalla. Saint-Saënsin konsertot ovat lajin merkkiteoksia. Stephen Hough’n levytykset tekevät musiikille oikeutta. Takavuosina musiikinhistorian kirjoissa luki lähes pääsääntöisesti, että Camille Saint-Saëns…

Manierismi Italiassa ja varhainen quattrocento

3.2.2006 / Murtomäki, Veijo

Ranskalais-italialainen manierismi 1300-luvun aikana Etelä-Ranskan ruhtinashovit sekä Avignonin paavinhovi olivat tekemisissä Pohjois-Italian ruhtinassukujen ja kaupunkien kanssa. Italialaiset ruhtinasperheet pyrkivät järjestämään hovinsa yhtä lailla taiteita ja tieteitä suosiviksi kuin pohjoiset esikuvansa.…

Ars subtilior -säveltäjiä Ranskassa

3.2.2006 / Murtomäki, Veijo

Ensi kertaa musiikinhistoriassa tunnetaan nimeltä suuri joukko säveltäjiä, vaikka monen henkilöllisyys on jäänytkin avoimeksi. Useissa tapauksissa säveltäjien elämänvaiheista tiedetään vain joitain sattumanvaraisia yksityiskohtia, joista monet ovat peräisin sävellysten sisältämien tekstien…

Johannes Brahms

2.2.2006 / Murtomäki, Veijo

Johannes Brahms (1833–97) kamppaili sinfonialajin omaksumiseksi pitkään, pari vuosikymmentä. Brahmsia ahdisti Schumannin ihastunut lausunto (1853) hänestä “Messiaana”, joka yksin oli arvollinen astumaan Beethovenin saappaisiin ja jatkamaan siitä, mihin tämä jäi…

Urkupainotteisia ranskalaissäveltäjiä

26.1.2006 / Murtomäki, Veijo

Ranskassa oli 1600–1700-luvuilla pitkä ja ansiokas klaveeritraditio, joka jossain määrin kärsi vallankumouksen pyörteissä, kun cembaloja ja urkuja hävitettiin ja osa uruista pelastui vain ihmeen kaupalla tai urkureiden (mm. Balbastre) rohkean…

Pianopainotteisia ranskalaissäveltäjiä

24.1.2006 / Murtomäki, Veijo

Ranskassa oli 1600-1700-luvuilla pitkä ja ansiokas klaveeritraditio, joka jossain määrin kärsi vallankumouksen pyörteissä, kun cembaloja hävitettiin vanhan järjestelmän soivina ylellisyyssymboleina ja urkuja tuhottiin yleisen kirkonvastaisen mielialan ja ateistisen ajattelun innoittamana.…

Ranskalaisnaiset laulusäveltäjinä

17.11.2005 / Murtomäki, Veijo

Garcia-suku Espanjalaislaulaja, -säveltäjä ja -opettaja Manuel Garcían (1775-1832) lapsista kaksi tytärtä, Maria Malibran ja Pauline Viardot olivat 1800-luvun juhlittuja laulajattaria, samalla päteviä säveltäjiä. Myöhemmin Manuel García juniorista (1805-1906) tuli 1800-luvun…

Myöhäisiä mélodie-säveltäjiä

17.11.2005 / Murtomäki, Veijo

Déodat de Séverac Talonpoikaismuusikko Déodat de Séverac (1872–1921) tarjoaa mielenkiintoisen esimerkin ehkä ensimmäisen polven takaisin maalle palanneista, juuriaan etsivistä muusikoista. Séverac syntyi Etelä-Ranskassa ja hän kävi koulunsa Toulousessa. Opiskeltuaan Pariisin…

Mélodien mestarit

17.11.2005 / Murtomäki, Veijo

Gabriel Fauré Gabriel Fauré (1845–1924) on Ranskan kaikkein merkittävimpiä laulusäveltäjiä Claude Debussyn ja Maucice Ravelin rinnalla, kenties sen suurin mestari tuotannon laajuuden ja laadun perusteella, Franz Schubertin ja Robert Schumannin…

Ranskalaisen laulun kukoistus

17.11.2005 / Murtomäki, Veijo

César Franck César Franck (1822–90) ei ollut täysin kotonaan mélodien kirjallista sivistystä ja hienostunutta prosodiaa, tekstin lausuntaa melodian keinoin vaativassa maailmassa; melodian painotukset ovat toisinaan hänellä poikkiteloin kielen kanssa. Franck…

Myöhäiset liedsäveltäjät

15.11.2005 / Murtomäki, Veijo

Richard Strauss Liedsäveltäjä Richard Strauss (1864–1949) sävelsi yli 200 liediä, joista vain osa on nykyään tunnettuja. Suurin osa lauluista syntyi 1885-1906 hänen vaimolleen, sopraano Pauline de Ahnalle. Aviopari esiintyi myös…

Liedin mestarisäveltäjät: Brahms ja Wolf

15.11.2005 / Murtomäki, Veijo

Johannes Brahms Soitinsäveltäjä laulujen parissa Ollakseen 1800-luvun jälkipuoliskon merkittävin saksalainen soitinsäveltäjä on huomionarvoista, että Johannes Brahmsin (1833–97) opuksista puolessa on mukana lauluääni. Brahms sävelsi 43 vuodessa (1853–96) ison laulutuotannon: 277…

Biedermeier ja romantiikka laulussa: Mendelssohn ja Schumann

15.11.2005 / Murtomäki, Veijo

Biedermeier ja romantiikka Biedermeier-tyyli Napoleonin sotien ja Wienin kongressin jälkeinen aika merkitsi rauhallisemman, joskin myös valvotumman (sensuuri ja urkinta) ajan koittamista, jolloin porvaristo vetäytyi sodista väsyneenä oman kodin rauhaan vaalimaan…

Piano-ja oopperasäveltäjät laulun parissa

15.11.2005 / Murtomäki, Veijo

Franz Liszt Laulutuotanto Franz Liszt Franz Lisztin (1811–86) yli 80 laulua saksan-, ranskan-, italian-, unkarin-, venäjän- ja englanninkielisiin runoihin kattavat hänen elämästään yli 40 vuotta ja ovat siten hänen tuotannossaan…

Johannes Brahms

21.10.2005 / Murtomäki, Veijo

Johannes Brahmsin (1833–97) pianomusiikin lähtökohtana ei ole Chopinin eleganssi eikä Lisztin orkestraalinen retoriikka, vaan Beethovenin puhtaaseen musiikilliseen ajatteluun perustuva askeettisempi linja ja Schumannin edustama poeettinen, ei-ohjelmallinen tunnelmallisuus ja klassismin arvostamisen…

Franz (Ferenc) Liszt

20.10.2005 / Murtomäki, Veijo

Liszt säveltäjänä ja ihmisenä Lisztin merkitys Franz (Ferenc) Liszt (1811–86) oli unkarilaissyntyinen kosmopoliittipianisti, kapellimestari ja säveltäjä, romantiikan ja 1800-luvun keskeisiä hahmoja ja musiikillisia suunnannäyttäjiä. Hänen elämänsä, taiteilijakohtalonsa, musiikkinäkemyksensä, osallistuvuutensa ja…

Frédéric (Fryderyk) Chopin

20.10.2005 / Murtomäki, Veijo

Pianon bel canto -säveltäjä ylitse muiden Frédéric (Fryderyk) Chopin (1810–49) oli romanttiseksi ajatellun, yhtäältä lyyrisen ja haaveellisen, toisaalta toiminnallisen ja kertovan pianomusiikin ruumiillistuma, pianistisäveltäjä, joka sai pianon soimaan niin kuin…

Fanny Mendelssohn-Hensel ja Felix Mendelssohn

20.10.2005 / Murtomäki, Veijo

Fanny Mendelssohn-Hensel (1805–47) oli Felix Mendelssohnin (1809–47) vanhin sisar. Sisaruksilla oli äärimmäisen läheiset suhteet niin musiikillisesti kuin psyykkisestikin: kun Fanny kuoli 14.5.1847 kesken kuoroharjoituksen, Felix seurasi perässä saman vuoden marraskuussa.…

Robert ja Clara Schumann

20.10.2005 / Murtomäki, Veijo

Robert Schumann Pianovirtuoosista pianosäveltäjäksi Robert Schumann (Zwickau 1810–Endenich/Bonn 1856) syntyi Zwickaussa kirjakustantajaisän ja musikaalisen äidin perheeseen. Hän opiskeli Leipzigissa Friedrich Wieckin johdolla pianonsoittoa ja suunnitteli pianovirtuoosin uraa, mutta se katkesi…

Varhaisromantiikan pianosäveltäjät

19.10.2005 / Murtomäki, Veijo

Vaikka useimmat varhaisromantiikan pianosäveltäjät elivät yhtä aikaa myöhäisklassisen ajan säveltäjien – Beethovenin, Clementin, Cramerin, Hummelin jne. – kanssa, hämmästyttävää on se pianistisen kirjoitustavan muutos, joka leimasi uuteen tyyliin kuuluvia pianistisäveltäjiä.…

Koululaulut

10.10.2005 / Oramo, Ilkka

Keskiaikaiset cantiot Laulamisella oli keskeinen sija keskiajan suomalaisissa kouluissa, varsinkin Turun katedraalikoulussa, jossa sen opiskelu kuului jokapäiväiseen ohjelmaan: koulun oppilaistahan tuli pääasiassa pappeja, joiden tuli vastata myös kirkkolaulusta. Liturgisten laulujen…

Trecenton säveltäjiä

7.10.2005 / Murtomäki, Veijo

Varhaisvaiheen säveltäjiä Keskuspaikat Trecenton keskeisen alueen muodostivat Keski- ja Ylä-Italian kaupungit ja niiden ruhtinashovit sekä kirkot. Napolin espanjalaishovi oli sivistyksestään huolimatta liian kaukana talouden ja kulttuurin yhteenliittymästä Pohjois-Italiassa. Rooma oli…

Espanjalainen musiikki 1300-luvulla

7.10.2005 / Murtomäki, Veijo

Katalonialainen käsikirjoitus Libre Vermell Katalonian hovissa oli aktiivinen musiikkielämä, Alfonso X Viisaan jälkeen (k. 1284) eritoten Juhana I:n (1387-95) hallitessa. Juhana omisti kaikki tuon ajan soittimet, piti palveluksessaan parhaita muusikoita…

Laulu Englannissa, Saksassa, Espanjassa, Portugalissa ja Italiassa

4.10.2005 / Murtomäki, Veijo

Ristiretkeläisten, kuninkaallisten avioliittojen ja laulajien vaeltamisen kautta trubaduurien ja truveerien taide levisi muihinkin maihin: Englantiin, Saksaan, Espanjaan ja Portugaliin sekä Italian eri osiin, ennen muuta Sisiliaan ja Pohjois-Italiaan. Minnelaulu Saksankielisiä…

Trubaduurit

4.10.2005 / Murtomäki, Veijo

Trubaduurien taide Trubaduurien aika ja aineisto Trubaduurikulttuuri voidaan jakaa kolmeen kauteen: varhaisvaihe 1000-luvun lopusta 1100-luvun puoliväliin kulta-aika noin 1150-1250 myöhäisvaihe 1200-luvun lopussa Trubaduureilta on säilynyt 2 600 runoa, joista 246…

Yleiskatsaus keskiajan maalliseen laulumusiikkiin

3.10.2005 / Murtomäki, Veijo

Keskiajan yhteiskunta Sääty-yhteiskunta Keskiajan yhteiskunnasta noin yksi prosentti oli aatelisia (bellatores = sotilaat), jotka eivät osanneet lukea ja kirjoittaa, klerkkejä oli 9 % (oratores = rukoilijat), jotka omasivat nämä taidot…

Truveerit

3.10.2005 / Murtomäki, Veijo

Truveerien taide Truveerirunouden synty Trubaduurien aika oli lopulta ohi Etelä-Ranskassa, kun albigensseja eli kataareja vastaan käytiin uskonsotaa (1209-29), mutta heidän taitonsa levisi Pohjois-Ranskaan, Englantiin, Saksaan, Espanjaan ja Italiaan (Pohjois-Italia ja…

Eurooppalaisen kulttuurin juuret

29.9.2005 / Murtomäki, Veijo

Antiikin merkitys länsimaille Antiikki ja sen kulttuuri ovat toimineet eurooppalaiselle hengenelämälle eräänlaisen Atlantiksen funktiossa. Antiikki on ollut toiveajattelun lähde, ihmiskunnan iäksi menetetyn suuruudenajan symboli – ja samalla idealisoitua menneisyyttä, viaton…

Muusisten taiteiden lajit ja muodot

29.9.2005 / Murtomäki, Veijo

Epiikka Kreikkalaisen mytologian mukaan musiikilla on taivaallinen alkuperä: Apollo ja Orfeus soittivat ja heidän musiikkinsa teki valtavan vaikutuksen ihmisiin ja luontoon. Väinämöinen on heihin rinnastuva hahmo suomalais-karjalaisessa Kalevala-mytologiassa. Kreikan musiikkia…

Motetti ja messu Italiassa

27.9.2005 / Murtomäki, Veijo

Maallista kirkkomusiikkia 1300-luvulla Italiaan syntyi enimmäkseen laulumusiikkia, vaikka esimerkiksi firenzeläissäveltäjät olivat poikkeuksetta klerkkejä, joiden tuotannosta on säilynyt vain vähän kirkkomusiikkia. Ei ole ihme, jos 1400-luvun alussa Firenzen piispa jylisi ”…

Guillaume de Machaut

26.9.2005 / Murtomäki, Veijo

Machaut’n elämästä Hovimies Machaut Guillaume de Machaut (n. 1300-1377) oli Ranskan merkittävin säveltäjä 1300-luvulla. Hän syntyi ja sai koulutuksensa Reimsissä, jossa hän vietti myös loppuelämänsä 1340-luvulta eteenpäin. Machaut oli usean…

Takaisin ylös