Madrigaali tuli tutuksi muualla osin flaamilaisten vientityön ansiosta, 1580–90-luvuilla ennen muuta italialaisten madrigaalikokoelmien tultua painetuksi Alppien pohjoispuolella. Madrigaalityyli ei ollut pääosin ilmaisullisesti yhtä rohkeaa tai sensuaalista muissa maissa, vaan pikemminkin kevyen pastoraalista.
Orlandus Lassuksen madrigaalit muodostavat vain pienen osa hänen tuotannostaan. 1500-luvun puolivälistä löytyy latinankielinen Prophetiae Sibyllarum (“Sibyllan ennustuksia”), jossa Lasso käyttää Rore-tyyppistä kromatiikkaa. Madrigaalisykli Standomi un giorno solo alla finestra (“Seisten yksin koko päivän ikkunassa”) perustuu Petrarcan canzonaan, joka sisältää kuusi visiota Laura-rakastettuun kuolemaa ajatellessa.
Heinrich Schütz (1585–1672) opiskeli G. Gabrielin johdolla Venetsiassa (1609–12) ja tutustui vielä Monteverdiin ja Grandiin 1628. Ensimmäinen julkaistu opus (Venetsia, 1611) sisältää 19 italiankielistä madrigaalia à 5, paitsi viimeinen joka on à 8. Ne ovat musiikkina varsin edistyksellisiä.
Philippe/Filippo de Monte
De Monte (1521–1603) on Lassuksen rinnakkaishahmo yli 1600 teoksellaan. Hän sävelsi peräti 1073 maallista ja 111 hengellistä madrigaalia. Monte sävelsi yhden kirjan à 3, neljä kirjaa à 4, 19 kirjaa à 5 sekä kahdeksan kirjaa à 6.
Madrigaalit ulottuvat Willaert-tyylistä hybridimadrigaaliin à la Wert ja kaksoiskuoroisuuteen saakka. Madrigaali Dolce mio caro (“Suloinen rakkaani”, 1587) IV kirjasta on nimensä veroinen. Kuusiääninen madrigaali La dolce vista (“Suloinen näky”, 1569) I kirjasta tuli niin suosituksi, että siitä julkaistiin sovituksia paljon myöhemmin, ja de Monte laati siitä messun à 8.
La dolce vist’a me si dolcemente
Al suo prim’aparir mi trass’il core
Del petto ch’l pensier subitamente
Lasciand’ogn’altra cura e sol d’amore
M’empi si l’alma ch’altro più non sento
Onde se ben languisco tutte l’hore
Morendo mille volt’il di per lei
Dolci mi saran sempr’i dolor miei.
Hänen ihana olemuksensa minulta niin suloisesti
ensinäkemällä riuhtaisi sydämen
rinnasta, että ajatus yhtäkkiä
karkotti kaikki muut huolet ja yksin rakkaus
täytti minut niin, etten tunne enää mitään muuta,
minkä vuoksi, kun riudun koko ajan
kuollen tuhat kertaa päivin vuoksenne,
suloisilta tuntuvat nyt kaikki tuskani.
Hans Leo Hassler
Hassler (1564–1612) oli ensimmäinen Italiassa opiskellut saksalaissäveltäjä, A. Gabrielin oppilas ja G. Gabrielin ystäväkollega. Kokoelma Canzonette à 4 (1590) on Orazio Vecchin tyylissä. Kokoelmassa Neüe Teütsche gesang nach art der welschen Madrigalien und Canzonetten mit 4. 5. 6. und 8. Stimmen (“Uusia saksalaisia lauluja ulkomaalaisten [= italialaisten] madrigaalinen ja canzonettien mukaisesti 4. 5, 6 ja 8 äänelle”; Augsburg, 1596) Hassler on “Saksan Marenzio”. Siinä oleva saksalainen madrigaali Ich brinn on italialaisen madrigaalin Ardo, sì, ma non t’amo (“Palan, mutten rakasta sinua”) muunnos omalle kielelle. Ja vaikka saksalaismadrigaalin musiikki ei ole tuntuvan koraalimaisuuden takia yhtä intohimoista kuin italialaisvastineessa, se merkitsee kuitenkin onnistunutta saksalaismadrigaalin synnyttämistä. Alla kokoelman kansilehti, teksti, discantus-stemma sekä 1. osan ja 2. osan alun partituuri.
Ich brinn und bin entzündt gen dir
doch nit aus Lieb, magst glauben mir
weil du bist aller Falschheit voll
nicht werth, daß ich dich lieben soll
Dein falsch bös ungetreues Herz
hat mir verjagt all Liebesscherz
Brinn drum nit mehr aus Lieb gen dir
sonder aus Zoren für und für.
Antwort:
Brinn und zürne nur immerfort
mich han betrogn dein falsche Wort
als du begehrst mein treues Herz
und triebst doch nur aus mir dein Scherz.
Achts tu dann nichts mein Lieb und Gunst
acht ich viel minder dein Zorn und Brunst
Drum brinn und zürne so lang du willst
denn mir eins wie das ander gilt.
Palan ja olen tulessa vuoksesi,
mutta en rakkaudesta, saa luvan uskoa,
sillä kaiken väärämielisyyden tähden
et ole sen arvoinen, että minun pitäisi sinua rakastaa.
Nurja, paha ja uskoton sydämesi
on karkottanut minusta kaiken lemmenleikin.
Siksi en pala enää rakkaudesta sinuun,
vaan vain pelkästä suuttumuksesta.
Vastaus:
Pala ja vihaa nyt alinomaa,
minut ovat pettäneet valheelliset sanasi,
kun halajat uskollista sydäntäni
ja vainoat kuitenkin minua leikinlaskullasi.
Kun et välitä siten lainkaan rakkaudestani ja suosiostani,
minäkin piittaan vähemmän kiukustasi ja hehkustasi.
Siksi pala ja vihaa niin kauan kuin haluat,
sillä minuun ei mikään koske.
Johann Hermann Schein
Schein (1586–1630) sävelsi saksankielisiä ja hengellisiä madrigaaleja. Hänen tärkeimpiä kokoelmiaan maallisten laulujen puolella ovat Venus Kräntzlein (“Venus-seppele”, 1609), Musica boscareccia (“Metsämusiikkia”, 1621) sekä Diletti pastorali, Hirten Lust (“Paimeniloja”, 1624).
Hengellisten laulujen/madrigaalien keskeinen kokoelma on Fontana d’Israel, Israelis Brünnlein (“Israelin lähde”, 1623). Siinä säveltäjän tarkoitus oli luoda saksankieleen sopiva sanamaalailu “italialaisen madrigaalin hengessä”. Näytteenä siitä kokoelman avauslaulu, hengellinen madrigaali O Herr, ich bin dein Knecht:
O HErr, ich bin dein Knecht, deiner Magd Sohn.
Du hast meine Bande zurrissen.
Dir wil ich danckopfern; und des HErren Namen predigen.
Oi Herra, olen palvelijasi, palvelustyttösi poika.
Sinä olet katkaissut kahleeni.
Haluan antaa sinulle kiitosuhrin ja saarnata Herran nimeä.
