Siirry sisältöön

Sävellyslajit ja -tyypit

Ranskan myöhäiset wagnerilaiset oopperat

2.11.2023 / Murtomäki, Veijo

Emmanuel Chabrier Pirullinen kohtalo riesana Emmanuel Chabrier (1841–94) oli taitava pianisti ja laulusäveltäjä, lyyrikko, koomikko ja koloristi, joka pyrki dramaatikoksi – osin taloussyistä, sillä hän luopui säveltäjäksi heittäydyttyään virastotöistään juristina.…

Félicien David oodi- ja oopperasäveltäjänä

12.8.2023 / Murtomäki, Veijo

Félicien David Sosialisti ja eksootikko Félicien David (1810–76) oli varhain orvoksi tullut lahjakkuus, joka konservatorio-opintojensa päätteeksi ajautui köyhyyteen, sillä hänelle ei herunut mitään palkintoja konservatoriosta. Kenties osin siksi hän liittyi…

Ernest Reyer oodi- ja oopperasäveltäjänä

12.8.2023 / Murtomäki, Veijo

Ernest Reyer Ernest Reyer (1823-1909) osallistui kahden suuren oopperansa lisäksi myös eksotiikkasuuntaukseen. Hänellä oli tähän hyvät edellytykset Marseille’ssa syntyneenä, sillä 10-vuotisten konservatorio-opiskelujen jälkeen hän vietti vuodet 1839–48 Algeriassa enonsa Louis…

Camille Saint-Saëns’n konsertoivat teokset

11.1.2023 / Murtomäki, Veijo

Ranskalaisen soitinmusiikin, ennen muuta kamari- ja konserttomusiikin, välillä vain vähän arvostettu jättiläinen oli Camille Saint-Saëns (1835–1921). Hän sävelsi 44 vuoden aikana (1858–1902) peräti 29 konsertoivaa teosta, joista konserttoja on kymmenen,…

Saint-Saëns

11.1.2023 / Murtomäki, Veijo

Simson ja Delila Samson et Dalila (1868-77; Weimar, 1877), opéra, on lajiltaan vaikeasti määrittyvä teos, sillä sen herätteenantajana toimi Mendelssohnin oratorio Elias, ja se on enemmän velkaa englantilaiselle ja saksalaiselle…

Väli-Amerikan musiikki ja konsertoivuus

1.2.2021 / Murtomäki, Veijo

Guatemalan musiikki Guatemalasta tuli espanjalaiskonkvistadorien valloituksen jälkeen (1523–24) merkittävä musiikkikeskus, etenkin pääkaupungista Guatemala City ja sen katedraalista (1534–). 1500–1600 luvuilla toimi useita Espanjasta muuttaneita säveltäjiä, kuten Juan Gutiérrez de Padilla…

Konsertto Pohjois-Amerikassa

19.1.2021 / Murtomäki, Veijo

Pohjois-Amerikan Yhdysvaltojen Uudessa Englannissa, etenkin Bostonin seudulla, kukoisti jo 1700-luvun lopulla ja täydemmin sitten 1800-luvun puolivälistä eteenpäin eurooppalaisen mallin mukainen konsertti- ja musiikkielämä konservatorioineen, solisteineen ja säveltäjineen. 1900-luvun puolella Amerikan…

Konsertto Englannissa

7.11.2020 / Murtomäki, Veijo

Britit, skotit, irlantilaiset ja kymrit konserttosäveltäjinä Englannin musiikin historiaan liittyvä tärkein myytti on se, ettei se sisältäisi juuri säveltäjiä Purcellin ja Brittenin välillä. Tätä ovat toistelleet vielä viime vuosina merkittävät…

Konserttoja Balkanilta ja Baltiasta

24.9.2020 / Murtomäki, Veijo

Romanialaissäveltäjiä Maan ongelmana olivat valtiollisen ja kulttuurin elämän vaikeudet, joskin folkloristinen nationalismi kukoistivat jo 1800-luvun jälkipuoliskolla Moldavian ja Valakian alueilla, minkä lisäksi bysanttilaisella orientalismilla ja turkkilaisuudella oli oma vaikutuksensa. Transsilvaniassa…

Unkarilaisia konserttosäveltäjiä

24.9.2020 / Murtomäki, Veijo

Unkarilaisuutta edusti 1800-luvun kulttuurissa näkyvimmin kosmopoliitti Ferenc (Franz) Liszt, joka ei liene osannut edes rakastamansa maan kieltä, vaikka hän tunnustikin: “sydämessäni olen unkarilainen”. Toisaalta mustalaisten “alla zingara” -idiomi liitettiin unkarilaisuuteen…

Tšekkiläisiä konserttosäveltäjiä

22.9.2020 / Murtomäki, Veijo

Böömi ja Määri Böömi ja Määri olivat tuottaneet muusikoita Euroopalle viimeistään 1600-luvulta lähtien, ja aluetta pidettiin 1700-luvulla suorastaan “Euroopan konservatoriona” (Burney). Alue oli ollut aivan keskeisessä ja ratkaisevassa roolissa esimerkiksi…

Viulukonsertto op. 47

14.9.2020 / Murtomäki, Veijo

Sibeliuksen viulukonserton op. 47 valmistumisprosessi otti aikaa ja oli monella tapaa jännittävä. Se tuotti kaksi versiota: varhaisemman 1904, joka on palannut hiljakseen uudestaan käyttöön, sekä lopullisen version 1905. Ensimmäinen versio…

Puolalaisia konserttosäveltäjiä

14.9.2020 / Murtomäki, Veijo

Kosmopoliittisuutta ja kansanmusiikkia Useimmat puolalaissyntyiset soitinsäveltäjät (Lipinski, Chopin, Wieniawski, X. ja Ph. Scharwenka, Moszkowski) olivat niin vahvasti integroituja eurooppalais-kosmopoliittiseen musiikkielämään, että heidän ymmärtämisensä ja käsittelemisensä puhtaasti tai pääosinkaan kansallisista lähtökohdista…

Konsertto Suomessa 1800-luvun lopusta modernismin kynnykselle

8.9.2020 / Murtomäki, Veijo

Suomalaissäveltäjiä Ruotsilla ja sen myötä osin Suomellakin on oma musiikinhistoriansa keskeytyksettä keskiajasta lähtien, joskaan säveltäjiä ei löydy jokaiselta aikakaudelta. Suomalaisia renessanssisäveltäjiä ei tunneta, ja myöhäistä barokkiakin edustaa vain muutama näyte.…

Ruotsalaisia konserttosäveltäjiä

8.9.2020 / Murtomäki, Veijo

Ruotsalaissäveltäjiä Ruotsilla on oma musiikinhistoriansa keskeytyksettä keskiajasta lähtien, joten säveltäjiä löytyy jokaiselta aikakaudelta. Musiikkisuhteet ulottuivat Ruotsissa viimeistään 1700-luvulta lähtien Saksaan, Italiaan ja Ranskaan. Bernhard Henrik Crusell Ruotsin tärkein konserttosäveltäjä 1800-luvun…

Tanskalainen konsertto

8.9.2020 / Murtomäki, Veijo

Tanskalaissäveltäjiä Yhteys Saksaan ja Ranskaan Tanskalaisilla oli ollut jo 1500-luvulta lähtien maantieteensäkin ansiosta yhteys muun Keski-Euroopan musiikkielämään, ja säveltäjävaihto oli etenkin Saksan kanssa luontevaa ja vilkasta: barokkiajalla Buxtehude kotiutui Lyypekkiin…

Norjalaisia konserttosäveltäjiä

8.9.2020 / Murtomäki, Veijo

Skandinaavisäveltäjät eivät eläneet 1800-luvulla mitenkään eristyksessä, vaan he kuuluivat osaksi Euroopan yhteistä historiaa. Norjalaisista Ole Bull, Joseph Svendsen ja Edward Grieg viihtyivät hyvin Saksassa ja Ranskassa. Ole Bull Ole Bull…

Emil von Reznicek

18.5.2020 / Murtomäki, Veijo

Emil Nikolaus von Reznicek Orkesterisäveltäjä Straussin varjossa Emil Nikolaus von Reznicek (1860–1945) syntyi Wienissä böömiläisistä vanhemmista ja saksalaistui ajan mittaan. Reznicek oli säveltäjä ja kapellimestari, joka sai ensikoulutuksensa Grazissa (1874–)…

Hans Pfitzner

17.5.2020 / Murtomäki, Veijo

Hans Pfitzner Natsimyönteinen antimodernisti ja -semitisti Hans Pfitzner (1896–1949) syntyi Moskovassa saksalaisista vanhemmista. Hän oli ”viimeinen romantikko”, suuren saksalaisen tradition säilyttäjä, konservatiivi ja natsimyönteiseksi tulkittu säveltäjä, antimodernisti ja antisemitisti, joka…

Paul Graener

17.5.2020 / Murtomäki, Veijo

Paul Graener Paul Graener (1872–1944), säveltäjäkapellimestari ja NS-poliitikko, syntyi Berliinissä ja opiskeli Albert Beckerin (1834–99) johdolla, kuten Sibeliuskin. Hän toimi Lontoossa (1898–1906) Haymarket-teatterin musiikinjohtajana, Salzburgin Mozarteumin johtajana (1911–13), vapaana säveltäjänä…

Hans Huber – keskeinen sveitsiläissinfonikko

17.5.2020 / Murtomäki, Veijo

Hans Huber Tärkeä sinfonikko saksalais-itävaltalaisen kaanonin ulkopuolella   Hans Huberia (1852–1921) ei yleensä muisteta historiankirjoissa, vaikka häntä pidettiin hänen kuollessaan ”suurimpana sveitsiläissäveltäjänä”. Kenties hän vain joutui esitaistelijoiden puuttumisen vuoksi ja…

Siegmund von Hausegger

17.5.2020 / Murtomäki, Veijo

Siegmund von Hausegger Kolmannen valtakunnan säveltäjä Siegmund von Hausegger (1872–1948) oli Itävallan Grazissa syntynyt, paljolti saksalaistunut säveltäjä ja kapellimestari, joka oppi jo kotonaan rakastamaan Lisztin ja Wagnerin musiikkia, joten Bayreuthin…

Felix Weingartner

17.5.2020 / Murtomäki, Veijo

Felix Weingartner Felix Weingartner (1863–1942) oli suuri itävaltalainen sinfonikko, orkesterisäveltäjä, kapellimestari ja musiikkikirjailija, jonka teokset Über das Dirigieren (1896/1905) ja Die Symphonie nach Beethoven (1897) ovat klassikoita. Kapellimestarina hänen Beethoven-,…

Joseph Guy Ropartz

17.5.2020 / Murtomäki, Veijo

Bretagnelaissäveltäjä Joseph Guy Ropartz (1864–1955) syntyi Bretagnen Guingambissa ja hän oli Franckin oppilas, joka sai opettajaltaan vaikean tehtävän ”huolehtia muodosta” ja joka samalla hyödynsi Bretagnen kelttiläistä folklorea musiikissaan maan muiden…

Vincent d’Indy

17.5.2020 / Murtomäki, Veijo

Poliittinen säveltäjä Vincent d’Indy (1851–1931) oli paitsi eräs merkittävimpiä 1900-luvun vaihteen ranskalaissäveltäjiä sekä pedagogeja opettajana ja oppikirjallisuuden tuottajana myös keskeinen poliittinen vaikuttaja maansa musiikkielämässä. Hän oli tasavaltaisessa Ranskassa yhä vannoutunut…

Florent Schmitt

17.5.2020 / Murtomäki, Veijo

Florent Schmitt Elämä ja toiminta Florent Schmitt (1870–1958) syntyi Blamontissa itä-Ranskassa Lothringenissä/Lorrainessa. Hän opiskeli vuodesta 1887 Nancyn konservatoriossa ennen pääsemistään Pariisin Konservatorioon (1889), jossa hänen opettajinaan toimivat Théodore Dubois ja…

Charles Koechlin

17.5.2020 / Murtomäki, Veijo

Charles Koechlin Charles Koechlin (1867–1951) syntyi elsassilaisperheeseen Pariisissa, jonka konservatoriossa hän oli Massenet’n ja Faurén oppilas ja itse puolestaan Poulencin, Tailleferren ja Henri Sauguet’n (1901–89) opettaja. Opiskelutovereita olivat mm. Enescu,…

Albert Roussel

17.5.2020 / Murtomäki, Veijo

Albert Roussel Albert Roussel (1869–1937) oli Ranskan tärkein 1900-luvun sinfonikko myöhäisen d’Indyn ja Magnardin sekä Honeggerin ja Milhaud’n ohella. Roussel orpoutui jo varhain ja suunnitteli meriupseerin uraa: hän palveli 1887–94…

Saksalaisia orkesterisäveltäjiä NS-valtion aikana

2.4.2020 / Murtomäki, Veijo

Kansallissosialismi ja musiikki Nouseva kansallissosialismi, valtaideologiana 1933–45, vaikutti syvällisesti Saksan kulttuuri- ja taidepolitiikkaan, samalla myös musiikkielämään. Sen vaikutus ulottui myös Kolmanteen valtakuntaan liitettyihin maihin (Itävalta, Böömi, Tanska, Norja, Hollanti, Belgia,…

Itävaltalaisia ja sveitsiläisiä orkesterisäveltäjiä

28.3.2020 / Murtomäki, Veijo

ITÄVALTA JA WIENIN MODERNISMI Vaikka 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun kuvaa saksalaissinfoniikasta värittävät vahvasti Brucknerin, Brahmsin, Straussin ja Mahlerin jättiläishahmot, heidän rinnaltaan löytyy kosolti hienoja säveltäjiä, joista osa edustaa klassista asennoitumista, osa myöhäis- ja jälkiromanttista…

Ranskalainen viulusonaatti 1800-luvulla

1.3.2020 / Murtomäki, Veijo

RANSKALAISIA VIULUSONAATTEJA AIKAJÄRJESTYKSESSÄ Lalo, Edouard (1823–1892) -sonaatti op. 12 (1853/1855 & 1910) Castillon, Alexis de (1838–1873) -sonaatti op. 6 (n. 1868) Viardot-Garcia, Pauline (1821–1910) -sonatiini a (1874) Godard, Benjamin (1849–1895)…

Ranskalainen musiikkikulttuuri romantiikassa

25.2.2020 / Murtomäki, Veijo

ARS GALLICA: KANSALLINEN MUSIIKKIYHDISTYS 1871 Kamarimusiikki Ranskassa 1800-luvun ensipuoliskolla ja keskivaiheilla Valtiollinen elämä 1814–1914 Musiikkikulttuurin tietyn yksipuolisuuden taustalla oli restauraation aika, joka alkoi Wienin kongressista (1814–15), kun kuningasvalta palautettiin Ranskaan…

Venäläisiä pianosonaatteja

5.2.2020 / Murtomäki, Veijo

Anton Rubinstein (1829 Ukraina/Moldovia/Transnistria–1894 Pietari) -sonaatti 1 E-duuri op. 12 (1854/1855) -sonaatti 2 c-molli op. 20 (1854/1855) -sonaatti 3 F-duuri op. 41 (1855) -sonaatti 4 a-molli op. 100 (1877) Mili…

Romanttisen pianomusiikin kaanon

5.2.2020 / Murtomäki, Veijo

Musiikinhistorian kaanon on ollut ainakin parin vuosikymmenen ajan eräs musiikintutkimuksen ajankohtaisimmaista, samalla vaikemmista ja kiistellyimmistä kysymyksistä. Siitä, kuinka tulenarasta aihepiiristä kaanonissa yleensä on kysymys, käy oivaksi näytteeksi myös Suomessa leimahtanut…

Pianoetydejä

5.2.2020 / Murtomäki, Veijo

Pianoetydikokoelmia • Daniel Steibelt (1765 Berliini–1823 Pietari), saksalaissyntyinen ranskalainen –Etudes op. 78 (1805) • Johann (John) Baptist Cramer (1771 Mannheim–Lontoo 1858) –Studio per il pianoforte (1804–10) –Douze (12) grandes études…

Kauneuden lajit ja topokset romantiikassa

29.1.2020 / Murtomäki, Veijo

Hand, Ferdinand Gotthelf: Aesthetik der Tonkunst, Bd.: 1, Leipzig, (1837) -miellyttävä, viehättävä, kaunis -vieno, hiljainen, lauhkea, tyyni -luonteva, teeskentelemätön, naiivi, lapsellinen -sievä, siro, suloinen, hieno -ylevästi kaunis -sentimentaalinen, (liika)tunteellinen -suuri,…

Romantiikan sävellajeista

29.1.2020 / Murtomäki, Veijo

Wolfgang Auhagen: Studien zur Tonartencharakteristik in theoretischen Schriften und Kompositionen vom späten 17. bis zum Beginn des 20. Jahrhunderts (Peter Lang, 1983) J. A. Schrader: Kleines Taschenwörterbuch der Musik (1827)…

Romantiikan kerronta ja genret

29.1.2020 / Murtomäki, Veijo

”MUSIIKKI ELÄMÄN MALLINA” = SUURI KERTOMUS (NARRAATIO), SISÄLLÄ PIENIÄ KERTOMUKSIA Musiikin avulla maailman selittäminen: ihminen tuntevana, ajattelevana ja toimivana olentona yksin ja yhteisössä, emotionaalis-moraalis-uskonnollis-intellektuaalis-yhteiskunnallisessa viitekehyksessä. Jokainen musiikkiteos toteuttaa joko yhden…

Romantiikan maantieteestä ja teemoista

29.1.2020 / Murtomäki, Veijo

A. ROMANTIIKKA AIKAKAUTENA 1800-LUVUN MUSIIKINHISTORIAN ALAKAUDET HISTORIAN KÄÄNNEKOHDAT 1770–1810 Esiromantiikka 1789 Ranskan vallankumous 1810–1830 Varhaisromantiikka 1814 Wienin kongressi ja Napoleonin jälkeinen aika 1830–1850 (Varsinainen) romantiikka eli täysromantiikka 1830 Suuri vallankumousvuosi…

Tyylit ja topokset klassismissa

28.1.2020 / Murtomäki, Veijo

Klassinen musiikki on täynnä teatterista (ooppera, baletti), tansseista ja muista lähteistä ammentaneita musiikillisia tyylejä ja ilmaisukonventioita (topos; mon. topoi) sekä karaktereita (Charakter). Seuraavassa ovat listattuina tavallisimmat ilmaisutyypit ja -tyylit yhteisnimellä topokset.…

Klassismin säveltäjiä

28.1.2020 / Murtomäki, Veijo

Italialaisia säveltäjiä Seuraavassa käytän lyhenteitä: P. = pianosäveltäjä/klaveerimusiikki S. = sinfoniasäveltäjä O. = oopperasäveltäjä Son. = sonaattisäveltäjä Bal. = balettisäveltäjä Ka. = kamarisäveltäjä Ki. = kirkkosäveltäjä Ko. = konserttosäveltäjä Vl.…

Maallinen laulumusiikki Saksassa, Englannissa ja Espanjassa

10.12.2019 / Murtomäki, Veijo

Laulu Saksassa Italialaisen mallin mukaan Saksaankin saapui madrigaalin ja monodian inspiroima laulutyyli, josta käytetään nimeä continuolaulu tai kenraalibassolaulu. Saksalainen laulu syntyi yhdistelmänä tanssilaulusta, koraalista ja italialaisesta monodiasta. Säkeistöllisyys on siinä…

Maallinen laulumusiikki Ranskan barokissa: air de cour, kantaatti ja cantatille

10.12.2019 / Murtomäki, Veijo

Air de cour Ranskalaisen laulumusiikin kannalta tärkeimpiä asioita oli, kun Jean Antoine de Baïf (1532–89) ja Thibaut de Courville (k. 1581) perustivat musiikki- ja runoakatemian Académie de Musique et de Poésie…

Viulukonserton op. 47 syntyvaiheita

5.7.2019 / Virtanen, Timo

Sibeliuksen varhaisin viittaus viulukonserttoa varten kirjoitettuun luonnokseen esiintyy kirjeessä, jonka hän lähetti morsiamelleen Aino Järnefeltille Wienistä lokakuussa 1890. Säilyneen sävellyskäsikirjoitusaineiston perusteella emme voi tietää onko juuri tämä kirjeessä mainittu luonnos…

Romantiikan kuunteluesimerkkejä

13.3.2019 / Murtomäki, Veijo

1. Schubert: Der Wanderer, D. 489 (1816) 2. Liszt: Benediction de Dieu dans la solitude (1850) 3. Delibes: Lakmé, “Ou va la jeune indoue” (Kellolaulu) (1883) 4. Bazzini: La ronde…

Klassismin kuunteluesimerkkejä

13.3.2019 / Murtomäki, Veijo

1. Leonardo Leo: L’Alidoro (1740), ”Ora che la campagna e bella” 2. Baldassare Galuppi: sonaatti C, Andante (pain. 1756) **3. Anton Fils: sinfonia g, op. 2/2, 1. osa: Allegro (ennen…

Kuunteluesimerkkejä antiikista renessanssiin

13.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Seuraavassa kuuntelulista musiikista antiikista keskiajan kautta renessanssin päätökseen noin 1600, joissain maissa yli senkin: Englanti, Espanja, Portugali. 1. Ensimmäinen hymni Delfoin Apollolle (100-l e.Kr.) *2. Seikilos-epitafilaulu (n. 150 j.Kr.) 3.…

Barokin kuunteluesimerkkejä

10.3.2019 / Murtomäki, Veijo

*1. La pellegrina, intermedio I, Emilio de’ Cavalieri: “Dalle piu alte sfere” (1589) 2. Luzzasco Luzzaschi: madrigaali “O dolcezz’ amarissime d’amore” (1601) *3. Giulio Caccini: aria “Chi mi confort’ ahime”…

Georg Philipp Telemann

10.3.2019 / Murtomäki, Veijo

ASEMA JA MERKITYS Telemann (1681–1767) oli Mozartin tavoin ihmelapsi. Hän oppi itse soittamaan ja säveltämään; 14 päivää klaveerinsoiton opettajaa riitti. Jo kouluiässä hän hallitsi klaveerin, viulun, huilun, kitaran, oboen, poikkihuilun,…

Johann Sebastian Bach

10.3.2019 / Murtomäki, Veijo

ELÄMÄNKAARI JA MERKITYS J. E. Rentsch vanhempi: Bach konserttimestarina Weimarissa (1715; aitous kiistanalainen). John Eliot Gardiner: Musiikkia taivaan holveissa. Johann Sebastian Bach muotokuva, suom. Sampsa Laurinen. Fuga 2015, s. xiii.…

Jean-Philippe Rameau

10.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Cembalisti ja teoreetikko Rameau oli liki tuntematon 40-vuotiaaksi, kunnes hän julkaisi tutkielman Traité de l’harmonie. Reduite à ses Principes naturels, avec des regles de Composition & d’Accompagnement (“Tutkimus harmoniasta. Palautettuna…

George Frideric Handel

10.3.2019 / Murtomäki, Veijo

George Frideric Handel (1685–1759) oli kansainvälinen, saksalaista syntyperää oleva, italialaisen tyylin läpeensä omaksunut, sittemmin englantilaistunut säveltäjä. Taustansa vuoksi Handelin musiikki on yhdistelmä saksalaista oppineisuutta, ranskalaista loistoa, italialaista melodista suloa ja…

Antonio Vivaldi

10.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Ospedalen musiikinjohtaja Antonio Vivaldi (1678–1741) syntyi ja vaikutti Venetsiassa, joka oli Italian musiikkielämän tärkeimpiä keskuksia kirkkoineen ja lukuisine teattereineen. Hän sai lempinimen il prete rosso (“punatukkainen pappi”), sillä hän oli koulutukseltaann…

Johan Helmich Roman

10.3.2019 / Murtomäki, Veijo

“Ruotsin Handel” Kuvan aitous on kiistanalainen. Roman (1694–1758) oli Euroopan “reunamailta” tulleeksi muusikoksi lahjakas, omaperäinen ja kekseliäs säveltäjä, joka hallitsi suvereenisti aikansa italialais-englantilaiset, saksalaiset ja ranskalaiset tyylikeinot ja lajit. Hän…

Orkesteri- ja soolokonsertto

10.3.2019 / Murtomäki, Veijo

ORKESTERIKONSERTTO Konserttomuoto kehittyi 1600-luvun lopussa. Konserttotyyppejä olivat: 1) orkesterikonsertto eli konserttosinfonia: allegro–andante–allegro, painopiste viuluissa ja bassossa, vältti kontrapunktia; 2) concerto grosso, jossa on ripieno (iso yhtye eli concerto grosso) ja…

Orkesterisarja/uvertyyri

10.3.2019 / Murtomäki, Veijo

1600-luvulla ei ollut vielä yksiselitteistä, mitkä sävellykset oli tarkoitettu kamariyhtyeelle (soittaja per stemma), mitkä isommalle kokoonpanolle (jos soittajia oli paljon, vahvistettiin diskanttia ja continuoa). Kamariteoksia saattoi esittää tarvittaessa myös aina…

Ranskalainen soolo- ja yhtyemusiikki

10.3.2019 / Murtomäki, Veijo

TRIOSONAATTI JA SINFONIA Ranskan soitinmusiikissa olivat 1600-luvun loppupuolella cembalo, luuttu ja kitara pääsoittimet. Vasta noin 1700 alkoi viulun, gamban ja huilun nousu sekä yhtyemusiikin käytäntö laajeta samalla kun antauduttiin italialaiselle…

Soolo- ja yhtyesonaatti Italian ulkopuolella

10.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Italialaista sonaatti- ja triosonaattityyliä jäljiteltiin kaikkialla Euroopassa. Saksankieliset maat ja alueet olivat luonnollisia vaikutusalueita, jo yhteisestä historiasta käsin (saksalais-roomalainen keisarikunta), minkä lisäksi katolisen Itävallan ja etelä-Saksan sekä pohjois-Italian hovit/kaupungit olivat…

Pohjoisitalialaisia viulumestareita

10.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Maurizio Cazzati Cazzati (n. 1620–1677) toimi Mantovassa, Ferrarassa ja Bergamossa (1641–53) ja Bolognan San Petroniuksen kirkon kapellimestari (1657–73). Hän oli myös merkittävä opettaja, jonka oppilaita olivat mm. G. B. ja T.…

Arcangelo Corelli

10.3.2019 / Murtomäki, Veijo

”Italian viulumusiikin Orfeus” Corelli (1653–1713) on italialaisen soitinmusiikin tärkein edustaja täysbarokin aikana, klassikko, triosonaatin ja concerto grosson varsinainen kiinteyttäjä. Hän oli viuluvirtuoosi- ja tekniikan kehittäjä, joka opiskeli Bolognassa ja pääsi jo…

Viulusoittimet ja sonaatin lajit

10.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Viulumusiikki 1700-luvun alkuun tultaessa Italia oli edelleen kantaatin ja oopperan sekä myös viulupainotteisen soitinkamari- ja orkesterimusiikin johtava maa. Italialaisuudelle muodostivat kuitenkin vahvan haasteen ranskalainen klavesinismi ja orkesteritaide sekä saksalainen urku-…

Klaveerisonaatti tulee

9.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Sonaatti oli pitkään lähinnä yhtyemusisoinnin muoto ja italialaiset käyttivät sitä nimikkeenä myös klaveerimusiikissa (Zipoli, Pasquini), mutta sen siirsi varsinaisesti klaveerille mielekkäässä (corellilaisessa) merkityksessä vasta saksalainen tuomaskanttori Kuhnau. Christian Ritter (n.…

Couperin-musiikkisuku

9.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Louis Couperin Couperin-musiikkisuvun ensimmäinen edustaja, Louis Couperin (1626–61), oli äärimmäisen lahjakas säveltäjä, joka loi nopeasti korkeatasoisen ja laajan tuotannon, yli 130 teosta lähinnä cembalolle. Hän toimi urkurina (Saint-Gervais) sekä hovigambistina. Louis…

Klavesiinimusiikki ja -säveltäjiä

9.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Klavesinismi Klavesinistit (clavecin = ransk. cembalon nimitys) muodostavat yhtenäisen tradition, johon kuuluvat tietyt lajit ja erityinen soittotyyli. Ranskalainen luuttutyyli oli tärkeä klaveerimusiikin kehitykselle Ranskassa ja myös Saksassa, sillä Froberger tunsi…

Luuttu- ja kitaramusiikki

9.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Louis XIV hovi loi perustan ranskalaiselle kulttuurille. Kun 1600-luvun jälkipuoli oli kiinteytyvän kuningasvallan, absolutismin aikaa, sen seurannaisena tai paralleelina voi nähdä musiikillisten muotojen vakiintumisen 1600-luvun alun kokeilevasta ja villistä monimuotoisuudesta.…

Englantilainen klaveerimusiikki

9.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Englantilaisissa uruissa oli jo 1700-luvulla paisutuspillistö 2–3:n sormion joukossa (Great, Choir, Swell), muttei jalkiota. 1600-luvun jälkipuoliskolla virginaali-musiikin määrä väheni ratkaisevasti, ja viimeinen virginalisti oli Worcesterin katedraalin urkuri Thomas Tomkins (1572–1656).…

Espanjalainen urkumusiikki

9.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Espanjalainen trumpetti Granadan katedraalin urku 1700-luvulta. Espanjassa oli oma värikäs urkutyyppinsä, jossa osa kieliäänikerroista, soinniltaan voimakas “espanjalainen trumpetti”, on sijoitettu vaakasuorasti julkisivuun. Sormioita voi olla useita, mutta jalkiona toimii tappikoskettimisto.…

Klaveerimusiikki Italiassa

9.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Katoliset säveltäjät etelä-Saksassa, Itävallassa ja Italiassa suosivat vanhoja muotoja (canzona, ricercare, toccata jne.). Italiassa ei syntynyt 1600-luvun alun jälkeen kovin mittavaa kosketinsoitintraditiota (vasta sonaatti 1700-luvun alussa muodosti ison kulttuurin), ja…

Urkumusiikki Ranskassa

9.3.2019 / Murtomäki, Veijo

RANSKA Ranskalaiset barokkiurut olivat saksalaisia yksinkertaisempia: niissä oli suurta sormiopillistöä, pääpillistö (Grand Orgue) ja selkäpillistö (Positif). Lisäksi niissä oli yhdestä kahteen vain diskantin käsittävää soolopillistöä (Récit, Echo), kun taas jalkio…

Saksalaisia klaveerisäveltäjiä

9.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Täys-ja myöhäisbarokin aika oli saksalaisen klaveerimusiikin kultakautta, pääpainon ollessa urkumusiikissa, sillä kaupungit kilpailivat urkujensa koolla ja sointimahdilla, myös kuuluisilla urkureilla. Mutta samat soittajasäveltäjät tekivät musiikkia myös enemmän kotimusisointiin riittävillä muilla…

Suite ja barokkitanssit

9.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Tanssisarjat Suite eli (tanssi)sarja oli varsinaisesti ranskalaisten suosima laji, jolla oli ollut ensin yhteys hovin teatterimusiikkiin, joten ne olivat aluksi näyttämötansseja, mutta niitä käytettiin myös tanssisaleissa seuratansseina. Oltuaan ensin lähinnä…

Urkumusiikin lajeja

9.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Klaveeri yleisnimenä Soitinmusiikki voidaan jakaa myöhemmässä barokissa muotojen asemasta esityskoneiston perusteella kolmeen ryhmään: kosketinsoittimet (urut ja muut klaveerisoittimet), näppäilysoittimet (luuttuperhe ja barokkikitara) sekä yhtyeet (kamariyhtyeet ja orkesterit) Clavier (= klaveeri)…

Improvisaatiosävellykset

7.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Toccata on päätyyppi, mutta muita ovat preambulum, intonazione, fantasia (jos on ei-imitoiva) ja capriccio (jos on ei-imitoiva). Lajit ovat syntyneet soittimen viritysmusiikkina, sormien lämmittelyksi, tonaliteetin vakiinnuttamiseksi, sävelkorkeuden antamiseksi, jonkin musiikkinumeron johdannoksi, alku- ja välisoitoiksi jne.…

Tanssisävellykset

7.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Tanssilajeja Tanssimusiikkia tarvittiin monissa sosiaalisissa tilanteissa hoveissa, juhlissa sekä ylhäisön että tavallisen väen keskuudessa; aatelistolla, porvaristolla ja talonpoikaistolla oli omat tanssinsa. Lisäksi tanssit antoivat rytmi- ja liikesisällön myös muille soitinmusiikin…

Variaatio-tyyppi soitinmusiikissa

7.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Muunnelmamuoto oli erityisesti espanjalaisen ja englantilaisen myöhäisrenessanssin jatkoa kolmine alalajeineen, jotka määritteli jo melkein kaikki Diego Ortiz traktaatissaan Tratado de glosas (“Ornamentaatio-opas gambistille”, 1553): 1) cembalisti soittaa sointuja, joiden päällä gambisti improvisoi vapaasti (on…

Canzona-tyyppi soitinmusiikissa

7.3.2019 / Murtomäki, Veijo

2) CANZONA-TYYPPI Canzona on ranskalaisen chansonin italialainen nimitys ja sen soitinvastine. Kyseessä on yleensä ricercare-tyyppiä sektionaalisempi imitaatio-laji, tosin tyylillisesti kirjavampi, rytmisesti kevyempi ja tanssillinen verrattuna ricercareen. Sen ilmaantuminen on seurausta ranskalaisen…

Soittimet ja vokaaliteosten soitinversiot

7.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Soitinten rooli vokaaliteoksissa Soittimia käytettiin keskiajalta lähtien vokaaliteoksissa korvaamaan tai kaksintamaan lauluosuuksia ja säestystarkoituksiin sekä maallisessa tanssimusiikissa, mutta soitinmusiikin varsinainen nousu alkaa vasta 1500-luvun taitteessa. Obrecht oli ensimmäisiä säveltäjiä, jolla on huomattava…

Luterilainen kirkkomusiikki barokissa

6.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Koraali pohjana 30-vuotisen sodan jälkeinen aika 1650–1750 oli luterilaisen kirkkomusiikin kulta-aikaa, jolloin löytyy sadoittain ammattitaitoisia urkureita ja kanttoreita, jotka sävelsivät tasokasta urku- ja vokaalimusiikkia. Urkurin vokaalimusiikki oli pienempimuotoista (säkeistöllinen koraali-…

Anglikaaninen kirkkomusiikki barokissa

6.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Katolisuuden ja anglikaanisuuden jännite Henrik VIII:n (1491–1547) toimeenpaneman Englannin uskonpuhdistuksen jälkeisenä aikana Cromwellin valtaan (1649–60) saakka vanha katolinen ja uusi anglikaaninen kirkkomusiikki kilpailivat keskenään. Vaikka anglikaanisuus oli virallinen tunnustus, hovi…

Kirkkomusiikki 1700-luvun alun Ranskassa

6.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Motetti päälajina Motetti säilyi kuninkaallisen kapellin ehkä tärkeimpänä lajina Aurinkokuninkaan (k. 1715) ajan, kunnes Louis XV:n aikana sen käyttö väheni ja siirtyi 1725 perustetun konserttisarjan Concerts spirituels hoitoon: Mondonvillen motetteja esitettiin niissä…

Ranskalainen motetti ja oratorio 1600-luvulla

6.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Kaksi uskontokuntaa ja kaksi musiikkityyliä Ranskassa oli 1600-luvulla protestanttien ja katolisten välisiä yhteenottoja: edelliset lauloivat psalmeja kansankielellä, jälkimmäiset ranskalaisia kirkkolauluja liturgian ulkopuolella. Virallisessa kirkkomusiikissa oli kaksi suuntausta: 1) vastauskonpuhdistuksen hengessä…

Oratorio ja passio italialais-katolisella alueella

6.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Oratoriosta oopperan korvike Kristuksen kärsimyskertomus oli tuottanut jo keskiajalla kirkkonäytelmiä. Renessanssiaikana kehittyi moniääninen motettipassio, jonka perustaja oli frankoflaamilainen Antoine de Longueval (fl. 1503–22) passiollaan (1503–07). 1500-luvulla motettimaisia kuoropassioita sävelsivät mm. Rore (1557), Lasso (1575, 1585), Victoria (1585), Gallus (1587), Byrd (1605). Passion uusi tuleminen tapahtuu…

Italialainen/katolinen kirkkomusiikki täys- ja myöhäisbarokissa

6.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Kirkkomusiikin historian ja kehityksen kannalta kiintoisampia asioita olivat uudet ilmiöt ja keksinnöt: varhaisbarokin soololaulun, basso continuon, monikuoroisuuden ja konsertoivuuden lisäksi merkittävää oli oopperan dramaattisuuden vaikutus, soitinsävellysten muotojen hyväksikäyttö, duurimollitonaalisen järjestelmän…

Heinrich Schütz

6.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Saksalaisen musiikin isä Heinrich Schütz (1585–1672) oli saksalaisen musiikin ja barokin keskeisiä hahmoja, 1600-luvun Saksan etevin säveltäjä, jonka tuotanto on mittava ja sisältää noin 500 liturgista kirkkomusiikkiteosta. Muuta ei ole…

Hengellinen konsertto Saksassa

6.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Luterilaiset säveltäjät alkoivat käyttää varhain italialaista tyyliä: ensin tehtiin koraalimotetteja renessanssimotettien tapaan, sitten monodioita ja konserttoja. Useimmat heistä tekivät matkoja Italiaan tutustuakseen uusiin tekniikoihin, joskin 30-vuotinen sota (1618–48) hankaloitti tuntuvasti…

Roomalainen kirkkomusiikki ja oratorio

6.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Palestrina eräänä lähtökohtana Oli luonnollista, että Roomassa kirkkomusiikin traditio, etenkin paavin kappelissa, oli vanhakantaista ja yhtäältää renessanssin motettityyli jatkui. Palestrinan musiikki sai aseman virallisena kirkkomusiikkityylinä. Toisaalta jo Palestrina oli käyttänyt…

Monteverdi kirkkosäveltäjänä

6.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Monteverdi on vuosisadan alkupuoliskon merkittävin nimi kirkkosäveltäjänäkin. Vaikka hän on tullut tunnetuksi nimenomaan ooppera- ja madrigaalisäveltäjänä, oli hän suurimman osan uraansa kirkkomuusikko, sillä hänestä tuli Mantovan ajan (1591–1612) jälkeen 1613…

Varhaisbarokin kirkkomusiikki Italiassa

6.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Kirkkomusiikin kaksi tyyliä Vaikka kirkkomusiikki on usein luonteeltaan konservatiivista, ainakin 1600-luvun alussa se oli hyvin mukana musiikin yleisessä kehityksessä ja omaksui pian uuden tyylin ja tekniikat: monodian, basso continuon eli…

Englantilainen madrigaali ja ayre

5.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Hovimies ja madrigaali Englantilainen madrigaali on italialaisen suora perillinen, ja Englannissa oli oma arkadinen kulttuurinsa, minkä lisäksi hovissa oli myös italialaisia muusikoita. Castiglionen Il cortegiano (“Hovimies”, 1528) käännettiin englanniksi melko pian (The…

Madrigaali saksalaisella alueella

5.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Madrigaali tuli tutuksi muualla osin flaamilaisten vientityön ansiosta, 1580–90-luvuilla ennen muuta italialaisten madrigaalikokoelmien tultua painetuksi Alppien pohjoispuolella. Madrigaalityyli ei ollut pääosin ilmaisullisesti yhtä rohkeaa tai sensuaalista muissa maissa, vaan pikemminkin…

Espanjalainen laulumusiikki

5.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Canción ja villancico Napoli oli kuulunut Espanjaan vuodesta 1442 ja sen hovissa oli etenkin Ferrante I:n aikana (1448–94) vilkas kulttuurielämä, joten osa espanjalaisesta musiikkikulttuurista on napolilainen ilmiö. Johannes Cornago Cornago…

Saksalainen laulumusiikki

5.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Saksalainen Lied Lied on saksalaisen maallisen laulun lajinimi jo 1400–1500-luvuilla. Lochamer Liederbuch (n. 1452–60) sisältää pääosin monofonisia lauluja. Glogauer Liederbuch (n. 1480) käsittää 3–4-äänisiä maallis-sakraalisia lauluja sekä soitinsävellyksiä. Saksalaisissa lauluissa…

Ranskalainen chanson

5.3.2019 / Murtomäki, Veijo

1500-luvun alkupuolella chanson-säveltämisen painopiste siirtyi Ranskaan, Pariisiin, ja syntyy erityinen pariisilainen chanson 1520–30-luvuilla. Taustalla on Pierre Attaingnant (n. 1494–1552), joka painoi noin 1700 chansonia 50 kokoelmana (1528–52). Chanson rustique Eräs…

Frankoflaamilaisia laulusäveltäjiä

5.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Chansonin aika Chansoneita, ranskankielisiä lauluja, sävellettiin aluksi vanhoissa formes fixes -muodoissa (virelai, balladi, rondeau) ja aiheena oli “valittava rakkaus” (complainte amoureuse), kunnes 1400-luvun loppua kohden ja etenkin 1500-luvun alussa vitsikkäät…

Burgundilaischanson

5.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Kaikki keskeiset (kirkko)säveltäjät kirjoittivat (hovi)rakkaudesta kertovaa tai kansanomaista maallista laulumusiikkia Euroopan eri maissa: Flanderissa, Ranskassa, Italiassa, Espanjassa, Saksassa, Englannissa. Chanson on yleisnimike kaikille maallisen laulun lajeille pääasiassa ranskalais-flaamilaisella alueella noin…

Saksalaisia reformiajan säveltäjiä

4.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Ludwig Senfl Senfl syntyi Baselissa (1486) ja kuoli Münchenissä (1542/3). Hän toimi Maksimilian I:n hovissa kuoropoikana (1496–) ja laulajana, oli tuolloin Isaacin oppilas ja toimitti tämän kokoelman Choralis Constantinuksen valmiiksi…

Lutherin uskonpuhdistus ja protestantismi

4.3.2019 / Murtomäki, Veijo

”Saksalainen alue” Saksalainen täytyy ymmärtää tässä yhteydessä historian valossa: Saksan valtiota (Deutsches Reich) ei ollut ennen vuotta 1871, ja sitä ennen kyse oli yhtäältä saksankielen levinnäisyysalueesta Reiniltä ja sen länsipuoleltakin…

Victoria

3.3.2019 / Murtomäki, Veijo

”Espanjan Palestrina” Tomás Luis de Victoria oli vastauskonpuhdistuksen tärkeimpiä edustajia musiikissa Palestrinan ja Lassuksen ohella. Hän syntyi Ávilassa (1548) ja kuoli Madridissa (1611). Victoria lauloi Ávilan katedraalissa poikakuorolaisena (1558–63). Saatuaan…

Palestrina

3.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Palestrinan asema ja merkitys kirkkomusiikin historiassa Palestrina on saanut maineen “kirkkomusiikin pelastajana”, mikä on kuitenkin pitkälle legenda, jota hän paitsi itse myös myöhemmät sukupolvet ovat tehokkaasti pönkittäneet. Tosiasiassa “pelastuksesta” Trenton…

Tauon jälkeen italialaisia kirkkosäveltäjiä

3.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Italialaiset korvaavat frankoflaamilaiset säveltäjät Italiassa oli ollut trecentossa maineikas ja laaja säveltäjäkaarti, joka kuitenkin hiipui 1400-luvun, quattrocenton, alkupuolella, joten kolme neljännestä vuosisadasta (n. 1425–1500) maan musiikkielämästä kirkoissa ja hoveissakin pitkälti…

William Byrd

2.3.2019 / Murtomäki, Veijo

William Byrd (1543–1623) oli viimeinen merkittävä renessanssin katolilainen kirkkosäveltäjä, vaikkakin hän kirjoitti myös anglikaanista kirkkoa varten. Byrd oli ehkä kotoisin Lincolnista, mutta kasvoi Lontoossa, jossa hän oli Tallisin oppilas. Hänen…

Reformaatioajan säveltäjiä

2.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Anglikaanisen musiikin lajit Englantilaissäveltäjät 1500-luvun puolivälissä ja paljon sen jälkeenkin tasapainoilivat katolisen ja anglikaanisen kulttuurin välissä, ja monet heistä sävelsivät sekä latinan- että englanninkielisiä tekstejä. Monilla säveltäjillä oli yhä katolinen…

Katolisen ajan englantilaissäveltäjiä

2.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Katolisen kirkkomusiikin pitkä perinne Eton College Katolisella kirkkomusiikilla oli Englannissa pitkä ja loistava perinne, joka nojautui katedraalien ja yliopistojen musiikkitoimintaan, jossa kuorolla oli keskeinen sija. Se oli myös edistyksellistä, sillä…

Orlandus Lassus

28.2.2019 / Murtomäki, Veijo

Orlando/Orlandus/Orlande/Roland di/de Lasso/Lassus syntyi Mons’ssa (1532) ja kuoli Münchenissä (1594). Hän oli renessanssimusiikin todellinen musiikin kosmopoliitikko, sikäli täysin vastakkainen ilmiö Palestrinalle, joka oli nurkkapatriootti. Lassus sävelsi usealla eri kielellä kaikkia…

Monikuoroisuus ja Willaert

28.2.2019 / Murtomäki, Veijo

Teoreetikoiden luonnehdintoja Williaertista Willaert syntyi Bruggessa (n. 1490) ja kuoli Venetsiassa (1562). Hän työskenteli mm. Roomassa, Ferrarassa, Unkarissa, Milanossa ja lopulta Venetsiassa. Willaert on tärkeä nimi renessanssipolyfonian kehityksessä, sillä Moutonin…

Frankoflaamilainen kirkkomusiikki Manchicourtista Rogieriin saakka

28.2.2019 / Murtomäki, Veijo

Pierre de Manchicourt Manchicourt (n. 1510–64) oli pohjois-Ranskasta, toimi Tours’ssa ja Tournai’ssa sekä Arras’n katedraalin kuorolaisena (1525) jja pääs Filip II:n kapellimestariksi (1559–) Madridiin. Hän sävelsi 19 messua, 72 motettia, magnificatin, 9…

Myöhäisrenessanssin kirkkomusiikin piirteitä

28.2.2019 / Murtomäki, Veijo

1500-luku laajasti ottaen, tismallisemmin noin 1520 eteenpäin on renessanssin myöhäisen kukinnan aikaa. Imitaatio, musiikin teksti-ilmaisu (madrigalismit), parodiatekniikka, äänten lukumäärän kasvu sekä kaksois- tai monikuoroisuus ovat keskeisiä piirteitä 1500-luvulla. Rakenteellinen imitaatio…

Kantaatti Italian varhaisbarokissa

27.2.2019 / Murtomäki, Veijo

Kantaattilajin kehkeytyminen Mahdollisuudet näyttämölle säveltämiseen olivat aina rajoitetut, kalleuden vuoksi ja jo siitäkin syystä, että paastoaika ennen pääsiäistä oli rauhoitettu kirkkomusiikille. Väliaikoina sävellettiin jollekin suosijalle tai erinäisiin tilaisuuksiin musiikkia, joissa…

Venetsialainen ooppera

26.2.2019 / Murtomäki, Veijo

Oopperan luonne muuttui Venetsiassa sen saaman suuren julkisuuden vuoksi: 1637 avattiin ensimmäinen oopperatalo Teatro Cassiano. Vuoteen 1700 tultaessa Venetsiassa oli 17 oopperateatteria ja niissä oli esitetty 388 produktiota. Oopperoita kuulivat…

Ensimmäiset oopperat

26.2.2019 / Murtomäki, Veijo

Perin ja Rinuccinin Dafne ja Euridice Monodinen tyyli valtasi pian lähes kaiken laulumusiikin ja vei oopperan syntyyn, sillä dialogi ja tunteiden esittäminen, nopea ja dramaattinen toiminta mahdollistuivat uuden puhelaulun ansiosta. Jacopo…

Antoine Brumel

7.2.2019 / Murtomäki, Veijo

Antoine Brumel (n. 1460–n. 1512/13/20)   Vaikka Antoine Brumel ei olekaan nykypäivänä kovin tunnettu säveltäjä ja hänen maineensa lepää lähinnä yhden teoksen, 12-äänisen ns. “Maanjäristysmessun” Missa Et ecce terrae motus…

Jean Mouton

7.2.2019 / Murtomäki, Veijo

Jean Mouton (1459–1522) Jean Moutonin motetti Celeste beneficium kuorokirjasta kuningas Henrik VIII:lle (The British Library). Mouton oli ehkä lahjakkain Josquinin jäljittelijöistä, Ranskan johtava säveltäjä 1500-luvun alussa ja äärimmäisen tärkeä yhdysside frankoflaamilaisen ja…

Uuden ajan uusi musiikki

10.6.2017 / Oramo, Ilkka

Saksa vuonna nolla Saksan Darmstadtissa järjestettiin vuonna 1946 uuden musiikin kesäkurssit. Niiden ensimmäinen tehtävä oli perehtyä siihen, mitä musiikissa oli tapahtunut vuoden 1920 jälkeen. Siitä nuorella muusikkopolvella ei 1930-luvun natsivallan…

Piano- ja kamarimusiikkia

7.6.2017 / Oramo, Ilkka

Sinfonikko Einar Englund aloitti säveltäjänuransa sodan aikana kamarimusiikilla. Hänen varhaisista töistään tärkein on pianokvintetto f-molli (1941), joka säveltäjän omien sanojen mukaan on ”sekä temaattisesti että soinnullisesti omalaatuinen sekoitus Franckia, Regeriä,…

Oopperaa ruotsiksi ja suomeksi

7.6.2017 / Oramo, Ilkka

Neito tornissa 1800-luvulla kotimainen ooppera oli ollut pelkästään ruotsinkielistä. Jean Sibelius (1865–1957) suunnitteli 1890-luvulla Kalevala-aiheista oopperaa ’Veneen luominen’, josta ei tullut valmista. Sen sijaan hän teki pienoisoopperan Jungfrun i tornet…

Sinfonian kolme tyyppiä

2.6.2017 / Oramo, Ilkka

Kun säveltäjät Länsi-Euroopassa II maailmansodan jälkeen enimmäkseen kaihtoivat perinteisiä lajinimiä, Suomessa sinfonian asema pysyi vakaana. Tähän epäilemättä vaikutti Sibeliuksen perinne. Sinfonioita sävelsivät sekä vanhemman ikäpolven säveltäjät että nuoret, sillä Sibeliuksen…

Kehittyvä infrastruktuuri

2.6.2017 / Oramo, Ilkka

Sodan oloissa yhteiskunnallinen toiminta oli häiriintynyt kaikilla siviilielämän aloilla. Kun rauhantila oli saavutettu, musiikkielämä heräsi kiihkeään sykkeeseen, mitä kuvastaa parhaiten, että vuoden 1945 aikana pidettiin 13 sävellyskonserttia. Samana vuonna säveltäjät…

Epinikiasta Tripartitaan

2.6.2017 / Oramo, Ilkka

Vaikka sinfonia oli monille säveltäjille eräänlainen pakkomielle, jonka itsepintaisuudessa kuvastuu Sibeliuksen varjon pituus, oli myös säveltäjiä, jotka eivät koskaan joutuneet tämän pakkomielteen valtaan. Välillä kaikki kirjoittivat orkesteriteoksia, joille antoivat suurempia…

Ranskalaisia barokkioopperoiden säveltäjiä Lullyn ja Rameaun välissä

19.11.2015 / Murtomäki, Veijo

Marc-Antoine Charpentier   Charpentier (1634–1704) oli Lullyn todellinen seuraaja, mutta oli tämän varjossa, koska kokonaan laulettuja ison kokoonpanon oopperoita ei saanut julkisesti esittää ja koska oli Carissimin oppilaana (1662–66) italialaissuuntautunut,…

Ranskalaisen 1800-luvun oopperan yleispiirteet

2.8.2014 / Murtomäki, Veijo

Teattereita https://www.archdaily.com/105785/ad-classics-paris-opera-charles-garnier/5037fb9628ba0d599b000788-ad-classics-paris-opera-charles-garnier-photo Ranskassa 1800-luvun mittaan oopperoiden lajikirjo oli melkoinen suuresta (vakavasta) oopperasta aina operettiin. Ooppera liittyi tiettyihin teattereihin sekä niiden suuntautumisiin jotka antoivat nimet usein myös oopperan lajeille. Vieressä Palais…

Mozart nuorena miehenä: Salzburgin aika (1773–81)

16.3.2014 / Murtomäki, Veijo

Salzburgin arkkipiispa vaihtui 1772: Mozart sävelsi uuden arkkipiispan Hieronymus Colloredon virkaanasettajaisiin oopperan Il sogno di Scipione (Scipion uni). Colloredon suhtautuminen Mozartiin oli samanlaista kuin keneen tahansa palveluskuntaan kuuluvaan, mikä turhautti…

Aariatyypit ja -muodot

15.3.2014 / Murtomäki, Veijo

Aariatyypit Brownin jaottelu 1700-luvun oopperan resitatiivien ja aarioiden kattavin luokittelu on peräisin englantilaisen John Brownin (1715-66) teoksesta Letters upon the poetry and music of the Italian Opera: addressed to a…

Konserttomuoto

14.12.2013 / Murtomäki, Veijo

Klassismin konserttomuoto perustuu ritornello- ja soolo-jaksojen vuorotteluun siten, että kolme soolojaksoa muodostavat “esittely”-, “kehittely”- ja “kertausjaksot”, sillä konsertossa ei ole repriisimerkkejä ja -puoliskoja. Neljä ritornelloa kehystävät sooloja. Ritornello (toistuva/palaava jakso)…

Singspiel-vaikutteiset oopperat

5.9.2013 / Murtomäki, Veijo

Singspiel, saksalainen laulunäytelmä Mozart nosti kevyen laulunäytelmän täyspainoiselle taiteelliselle tasolle yhdistelemällä kaikkia oopperatyylejä: italialaista vakavaa ja kevyttä oopperaa ranskalaiseen opera comiqueen sekä saksalaiseen kansanmelodiikkaan. Bastien und Bastienne (Wien, 1768) on…

Opera buffa

8.8.2013 / Murtomäki, Veijo

Apollo et Hyacinthus (Apollo ja Hyakinthos, 1767), Mozartin ensimmäinen, 11-vuotiaana sävelletämä ooppera on latinankielinen kolminäytöksinen intermezzo Salzburgin benediktiinikouluun. Antiikin homofiilinen aihe on siinä muunnettu turvallisesti normaaliksi, tosin traagisesti päättyväksi rakkausjuoneksi.…

Jousikvartetot ja muu kamarimusiikki

15.5.2013 / Murtomäki, Veijo

Haydn oli – vaikka hän itse näki asian toisin, etenkin myöhäisvuosinaan -–ennen kaikkea soitinsäveltäjä, jonka luomisen keskipisteessä olivat sinfonia ja jousikvartetto, joka kypsässä muodossaan on paljossa, vaikkei tokikaan kokonaan, Haydnin…

Sinfonia- ja orkesterimusiikki

7.5.2013 / Murtomäki, Veijo

Haydnin sinfoniat valmistuivat ajanjaksona 1759–95. Hän sävelsi varhaiset sinfoniat pienelle orkesterille (nro 92:een saakka valtaosa Esterházyn orkesterille), jossa “oli kolme bassosoitinta – sello, fagotti ja kontrabasso”. Myöhemmät sinfoniat on tehty…

Klassinen konsertto

26.4.2013 / Murtomäki, Veijo

Ritornellomuoto  Tartini, Hasse, Monn ja C. Ph. E. Bach sävelsivät vielä konserttoja, joissa barokin ritornelloperiaate on etusijalla. Noin 1750 konsertto alkoi menettää suosiota sinfonian suosion lisääntyessä, joten sinfonia alkoi vaikuttaa…

Orkesterimusiikki: Sinfonia ja uvertyyri eli alkusoitto

20.2.2013 / Murtomäki, Veijo

Orkesteri ja klassismin sointikuva Pianon kehittymisen lisäksi ”modernin” orkesterin vähittäinen synty liittyy soitinmusiikin nousuun. Orkesterin soittimet olivat klarinettia (n. 1750–) lukuun ottamatta vanhoja, mutta niiden käyttö ja keskinäissuhteet muuttuivat: viisiäänisen…

Kamarimusiikin lajit

8.12.2012 / Murtomäki, Veijo

Kamarimusiikin luonteesta Kamarimusiikkiin erotuksena kirkko- ja teatterimusiikista, jotka olivat julkisia, dramatiikkaa ja suurta soivuutta tarjoavia alueita, on liitetty aina määreet intiimisyys, hienostuneisuus, herkkyys, kudoksen pitkälle viety työstäminen, ja yksityiskohtien rikkaus.…

Italialaisia varhais- ja täysklassikoita

9.9.2012 / Murtomäki, Veijo

Varsinaisesti italialaiset loivat varhaisklassisen sonaatin, joka kielii oopperan ja aariatyylin vaikutuksesta ja jonka vaikutus säteili kaikkialle Eurooppaan. Italialaiset suosivat kaksiosaista sonaattia (hidas-nopea), mutta kirjoittivat myös kolmiosaisia sonaatteja (hidas-nopea-nopea tai hidas-nopea-tanssi);…

Sonaatin espanjalaisalku

9.9.2012 / Murtomäki, Veijo

Domenico Scarlatti Domenico Scarlatti syntyi Napolissa 1685 ja kuoli Madridissa 1757. Hän eli ajallisesti yhtä aikaa kuin myöhäisbarokin suuret säveltäjät, mutta koska vallankin myöhäistuotannon sonaatit tekevät hänestä sonaattikulttuurin tärkeimmän varhaisen edustajan, on…

Sonaattiperiaate ja -kulttuuri

8.9.2012 / Murtomäki, Veijo

Sonaattiperiaate Ns. sonaattiperiaate, ennen muuta tonaalisille vastakohdille perustuva tapa rakentaa musiikkia, muodostui paljossa dynaamisesti monipuolisen pianon ansiosta. Ns. ‘sonaattimuodon‘ lähteitä olivat kaksiosainen, kahdella repriisillä varustettu tanssisarjan osa sekä kolmiosainen aariamuoto.…

Säestetty sonaatti

8.9.2012 / Murtomäki, Veijo

Säestetty klaveerisonaatti oli erikoinen klassisen ajan muoto ja toisin kuin nykyaikana voisi kuvitella, se oli julkaistujen sonaattien määrällisesti suurin edustaja. Erityisesti 1760–85 lähes kaikki sävelsivät niitä: Boccherini, C. Ph. Em.…

Motetti, messu ja oratorio Ranskassa

6.9.2012 / Murtomäki, Veijo

Ludvig XIV halusi kuulla messuissa motetteja, pieniä ja isoja: lajiniminä olivat petit motet ja grand motet. Samalla hän vieroksui Italialaisia lajeja: kantaattia, messua ja oratoriota. Mutta vasta ranskalaisen kantaatin synty 1700-luvun…

Italialaisen opera buffan alkuvaihe: Goldoni ja Galuppi

25.6.2012 / Murtomäki, Veijo

Italialaisesta koomisesta oopperasta tuli etenkin sen täysimittaisessa, koko illan kestävässä buffa-muodossa (ital. buffo = hassu, koominen) keskeinen voima uuden klassisen musiikkikielen kehityksessä, kun vuosisadan puolivälissä osin intermezzosta syntyneestä buffasta tuli…

Ortodoksinen kirkkolaulu

28.4.2010 / Oramo, Ilkka

Sanan ja sävelen ykseys Ortodoksinen jumalanpalvelus on saarnaa lukuun ottamatta kokonaan laulua tai pyhien tekstien resitointia. Idän kirkon liturginen laulu sisältää itse asiassa “runopukuisen laulettavan uskonopin”, jonka ajatellaan painuvan helpommin…

Varhais- ja täysromanttinen sinfoniakirjallisuus

23.4.2010 / Murtomäki, Veijo

Klassismin ja romantiikan välissä 1800-luvun alussa sävellettiin sinfonioita ja muuta orkesterimusiikkia, joissa klassiset mallit ovat tuntuvasti läsnä: neliosainen muoto, säästeliäs orkesterinkäyttö sekä etenkin Beethovenin esikuvallisuus. Usein on vaikea päättää, kummat…

John Dunstable ja uusi tyyli

23.4.2010 / Murtomäki, Veijo

Kun franko-flaamilaisessa ja burgundilaisessa musiikissa tapahtui selvä muutos 1420-30 paikkeilla, se on pantu paljossa John Dunstablen (n. 1390-1453) tiliin. Tässä ilmenee niin historian- kuin aikalaiskirjoittelunkin pyrkimys palauttaa merkittävät asiat aina…

Cantilena

23.4.2010 / Murtomäki, Veijo

Sekä Grocheo että Jacobus / Jacques Liègeläinen (s. n. 1260, k. 1330 jälk. Liègessä) kirjassaan Speculum musicae (Musiikin peili, n. 1330), joka on laajin keskiajan musiikkiteoreettinen tutkielma ja ars antiquan…

Soi, soi, kaisla

1.9.2009 / Oramo, Ilkka

Gustaf Frödingin runo Säv, säv, susa sisältyy hänen toisen kokoelmansa Nya dikter (1894) osastoon ”Från Värmland” (Samlade skrifter III, Stockholm 1919, 47–48). Se on balladi rakastuneesta nuoresta tytöstä, joka hukuttautuu…

Sinfonian kolmas aikakausi

3.6.2009 / Oramo, Ilkka

In the twentieth century, the symphony moved to the suburbs. Richard Taruskin Vuosisadan vaihteen modernin loppukauden aikana sävellyslajien keskinäisissä suhteissa tapahtui syvälle ulottuvia muutoksia, jotka olivat seurausta dissonanssin emansipaatiosta, tonaalisuuden…

Modernista Uuteen musiikkiin

2.6.2009 / Oramo, Ilkka

Ensimmäistä maailmansotaa ympäröivinä vuosina vuosisadan vaihteen moderni (Die Moderne) jakaantui kahtia, uuteen musiikkiin (Neue Musik) ja neo- eli uusklassismiin. Kun Richard Strauss (1864–1949) vuoden 1910 tienoilla kääntyi perinteisempään suuntaan, Arnold…

Kultakauden konsertto

29.5.2009 / Oramo, Ilkka

Vuosien 1882 ja 1918 välillä Suomessa sävellettiin puolen toistakymmentä konserttoa ja muutama konserttikappale ja muu teos soolosoittimelle ja orkesterille, säveltäjinä Sibelius, Melartin, Mielck, Palmgren, Furuhjelm, Aarre Merikanto, Pingoud, Linko ja…

Konserttovalikoima kasvaa

11.11.2008 / Oramo, Ilkka

Sinfonian vahva asema suomalaisessa orkesterikirjallisuudessa kertoo siitä, ettei Suomessa ollut samanlaista tarvetta panna välejä poikki toista maailmansotaa edeltäneen musiikkikulttuurin kanssa kuin monissa Keski-Euroopan maissa, joissa sinfonioita kirjoittivat enää vain muutamat…

Päällysviitasta Viimeisiin kiusauksiin

11.11.2008 / Oramo, Ilkka

Päällysviitta ja sen seuraajat Kun radio 1940-luvun lopulla kiinnostui oopperasta, syntyi uusi laji, radio-ooppera, jonka ensimmäisiä teoksia olivat Ahti Sonnisen Merenkuninkaan tytär (Leo Apo, 1949), Tauno Pylkkäsen (1918–1980) Sudenmorsian (Aino…

Sinfonian muodonmuutoksia

11.11.2008 / Oramo, Ilkka

Joonas Kokkonen Joonas Kokkonen (1921–96) odotti Brahmsin tavoin pitkään ennen kuin tohti koskea sinfoniamuotoon. Jo Kokkosen ensimmäinen sinfonia (1960) on dodekafoninen ja sitä paitsi hänen ensimmäinen laaja teoksensa suurelle orkesterille ylipäätään. Tyylillisesti…

Sinfonisen runon myöhäiskausi

4.11.2008 / Oramo, Ilkka

Kun sinfonia vajosi taantumaan Sibeliuksen nuorempien aikalaisten tuotannossa, sinfoninen runo kukoisti Suomessa 1920- ja 1930-luvulla. Saksassa sen parhaat päivät olivat jo luetut sen jälkeen kun Strauss oli luopunut siitä ja…

Sinfonisen runon nousukausi

13.6.2008 / Oramo, Ilkka

Sinfonisia tai sävelrunoja — näitä käsitteitä käytetään seuraavassa synonyymeinä — ja niihin verrattavia teoksia valmistui Suomessa vuosina 1885–1918 yli kolmekymmentä. Mukaan tähän lukuun on laskettu Sibeliuksen sävelrunon En saga ensimmäinen…

Äänimaisema ja ääni-installaatiot

5.5.2008 / Pohjannoro, Hannu

Äänimaisema Äänimaisemateos koostuu useimmiten laajoista ääniotoksista, joita ei edes välttämättä muokata; äänimateriaalia kenties vain tiivistetään tms. Tämä ajattelutapa on rinnakkainen kuvataiteen ready made -ajattelulle, jossa taiteilija valitsee valmiin esineen ja…

Commedia per musica

12.3.2008 / Murtomäki, Veijo

Koomisen oopperan varhaisvaiheet Samat säveltäjät tekivät yleensä sekä vakavia että koomisia oopperoita, mutta useimmiten säveltäjällä oli selkeä painotus: A. Scarlatti, Vinci ja Leo sävelsivät pääosin vakavia oopperoita, vaikkakin myös niiden…

Contrascena ja intermezzo

12.3.2008 / Murtomäki, Veijo

Contrascena ja scena buffa Hupailukohtaukset vakavan oopperan sisällä Italialainen koominen ooppera ei syntynyt 1700-luvun alussa tyhjästä, vaan taustalla oli commedia dell’arten lisäksi vanha, 1500-luvulta periytyvä intermedioiden eli väliaikanäytelmien perinne. Se…

Commedia dell’arte

12.3.2008 / Murtomäki, Veijo

Uuden oopperan keskiluokkainen luonnollisuus Nimitys ”koominen” (comique) ei tarkoita 1700-luvun oopperan yhteydessä pelkästään tai välttämättä lainkaan hauskaa, vaan se on lisämääre opera seriaa (vakavaa oopperaa) kevyemmälle oopperalle niin aihevalintojensa kuin…

Gluckin varhaisura

3.3.2008 / Murtomäki, Veijo

Tausta Serian uudistustarve 1700-luvun puolivälissä paineet italialaisen opera serian uudistamiseksi olivat jo melkoiset: syitä olivat laulajien ylivalta, aihepiirin vanhahtavuus ja muodon jäykkyys. Eräs uudistuksen mahdollistava tekijä oli renessanssitraditiota jatkava juhlaooppera…

Oopperakulttuurin taustavoimat

26.2.2008 / Murtomäki, Veijo

Opera seria Vakava ooppera valistuksen palveluksessa Vakava (ital. seria/o = vakava) ooppera, sankarillinen draama tai aariaooppera oli 1700-luvun loppuun saakka musiikkitaiteen korkein ja arvostetuin muoto. Jos 1600-luvulla ooppera oli ollut…

Josquinin motetit

1.11.2007 / Murtomäki, Veijo

Ajoitusten ja autenttisuuden ongelmia Josquin Desprezin (n. 1450–1521) luova kausi kesti noin 50 vuotta. Hänen tuotantonsa on suurimpia renessanssin tässä vaiheessa lähinnä Isaacin ylittäessä hänet sen laajuudessa. Silti on hämmästyttävää,…

1800-luvun katolinen kirkkomusiikki

11.10.2007 / Tuppurainen, Erkki

Ludwig van Beethove­n liittyi Haydnin ja Mozartin jatkamaan messuperinteeseen. Hänen ja hänen aikalaistensa vähentynyttä kirkkomusiikin arvostusta kuvaa kuitenkin se, että hän nimit­ti Wienin kirkkomuusikoita ”peliman­neiksi” (Leier­män­ner). Missa so­lemnis (1819-23) -teoksen…

1200-luvun motetti

10.10.2007 / Oramo, Ilkka

Finn Mathiassenin väitöskirja The Style of the Early Motet (1966) on ensimmäinen laaja tutkimus modaalisen motetin tyylistä. Aihe on säilynyt yllättävän kauan lähes koskemattomana; onhan 1200-luvun motetti avainasemassa länsimaisen polyfonian…

Jean de Ockeghem

8.10.2007 / Murtomäki, Veijo

Ranskan kuninkaiden kapellimestari Jean de Ockeghem (n. 1410–97) – aiemmin etunimenä on käytetty latinalaista muotoa Johannes – syntyi Mons’n lähellä (nykyisen Belgian aluetta) ja vietti pääosan elämästään Pariisissa ennen kuolemaansa…

Muita toisen sukupolven säveltäjiä

8.10.2007 / Murtomäki, Veijo

Irrationalisteja Tinctoriksen kuulussa kontrapunktitutkielmassa 1477 mainitsemista säveltäjistä on Ockeghemin aikalaissäveltäjistä vain Busnois tuttu nimi musiikinharrastajille. Se ei tarkoita silti sitä, että Johannes Régis, Firmin Caron, Guillaume Faugues tai vielä eräät…

Burgundilaissäveltäjiä

4.10.2007 / Murtomäki, Veijo

Filip Rohkea pani alulle Burgundin kapellin kehittämisen 1384. Hän värväsi muusikoita Avignonista, Pariisista ja Flanderista niin, että vuonna 1404 kapellissa oli jo 28 jäsentä, mikä ylitti Ranskan kuninkaan ja Avignonin…

Guillaume Dufay

4.10.2007 / Murtomäki, Veijo

Liège ja Cambrai kirkkomusiikkikeskuksina Flaamilaisella alueella oli useita maineikkaita kaupunkeja hyvin järjestettyine kirkkomusiikkeineen, muusikkoineen ja laulukouluineen. Ylitse muiden nousi kaksi keskusta: Liège ja Cambrai. Liège oli 1300-luvulta lähtien tuottanut joukon…

Jälkiromanttisia ja moderneja saksalaisia kamarisäveltäjiä

26.3.2007 / Murtomäki, Veijo

Kamarimusiikki edistyksen kantajana Kamarimusiikin mahdollistama esoteerisuus ja esityksellinen irtaantuminen amatööreistä jo Brahmsilla teki siitä ideaalisen kokeilun välineen ja uudistuksellisten pyrkimysten jopa keskeisen median. Uusin wieniläinen musiikki keskittyikin kamarimusiikkiin: trioihin, kvartettoihin…

Muita saksalaisen alueen kamarisäveltäjiä

24.3.2007 / Murtomäki, Veijo

Vaikka historiankirjoitus keskittyy helposti vain suurmiehiin, saksalaiselta alueelta löytyy 1800-luvun jälkipuoliskolla toki muitakin kamarisäveltäjiä kuin Brahms. Brahms dominoi kenttää helposti ylivoimaisena hahmona, mutta kannattaa muistaa myös monet varjoon jääneet, ihan…

Johannes Brahms

24.3.2007 / Murtomäki, Veijo

Kamarimusiikin jättiläinen Johannes Brahms (1833–97) on tärkein saksalaisista romanttisista kamarimusiikkisäveltäjistä, sillä hän omaksui kamarimusiikin läheisimmäksi alueekseen jäännöksettömämmin kuin yksikään toinen varsinainen romantikko. Brahms oli kamarimusiikin todellinen jättiläinen, saksalaisella kielialueella ainoa…

Kamarimusiikista konserttimusiikiksi

23.3.2007 / Murtomäki, Veijo

Amatööreiltä ammattilaisille Kamarimusiikki katsottiin vielä 1800-luvun alkuvuosina pääosin aristokratian privaatiksi viihteeksi. Vuosisadan kuluessa myös kasvava porvaristo pääsi osallistumaan siihen, kuitenkin yhä enemmän kuulijana ja vähemmän soittajana, sillä kamarimusiikki ylitti vähitellen…

Kamarimusiikkikulttuuri herää Ranskassa

23.3.2007 / Murtomäki, Veijo

Ranska teatterimaana 1800-luku ei ollut Ranskan musiikkielämässä soitinmusiikillisesti korostunutta aikaa, sillä useimmat ranskalaissäveltäjät kunnostautuivat lähinnä teatteri- ja oopperamusiikin tai orkesterin (Berlioz) parissa – tai sitten tämä puoli vain tunnetaan nykyään…

Wagnerin jälkeinen saksalainen ooppera

15.3.2007 / Murtomäki, Veijo

Wagner-kuumetta Euroopassa Kaikki oli toisin oopperassa Richard Wagnerin (1813-83) jälkeen. Hänen vaikutuksensa oli ylitsevuotava, mikä kuului orkesterimusiikissa (Bruckner, Mahler, Strauss) soittimiston suurentumisena, kromatiikan lisääntymisenä ja ns. “Tristan-soinnun” käyttönä. Lisäksi saksalaisessa…

Wieniläisoperetti ja berliiniläisoperetti

9.3.2007 / Murtomäki, Veijo

Wieniläisoperetti Monikansallinen monarkia lähtökohtana Wieniläisoperetin syntymiselle löytyy sekä yhteiskunnallisia että musiikillisia syitä. Olennainen lähtökohta oli pluralistinen, monikansallinen ja -kulttuurinen Habsburgien monarkia, jossa modernin kansallisvaltion kehitys sekä teollinen vallankumous hidastuivat hajakeskityksen…

Saksalainen koominen ooppera

5.3.2007 / Murtomäki, Veijo

Saksalainen 1800-luvun koominen polveutui 1700-luvun Singspielistä, laulunäytelmästä, jonka johtavana säveltäjänä oli ollut Mozart ja jonka kansanomaiseen perintöön lisättiin suositun ja Saksassa paljon esitetyn ranskalaisen opéra comiquen (Boieldieu, Auber, Hérold, Adam)…

Koominen ooppera ja operetti elinvoimaisina

25.1.2007 / Murtomäki, Veijo

Offenbach kuoli vasta 1880, joten hänen esimerkkinsä keveän koomisen musiikin ja ajankohtaisten aihepiirien yhdistämisestä oli voimallinen ja houkutteleva. Niinpä moni muukin ranskalaissäveltäjä joko yksinomaan tai vakavampien oopperoiden ohella tunsi vetoa…

Opéra lyrique, drame lyrique: Thomas, Saint-Saëns

23.1.2007 / Murtomäki, Veijo

Lyyrinen ooppera Lyyrinen ooppera, opéra lyrique, kehittyi 1800-luvun puolivälin jälkeen muiden ranskalaisten oopperamuotojen yhdistelmänä ja välimuotona ilman suuren oopperan mahtipontisuutta ja koomisen oopperan ja operetin kevyttä viihteellisyyttä. Se on oopperalaji,…

Musiikkiteatterin uudet keveät lajit

18.1.2007 / Murtomäki, Veijo

Operetti valtaa alaa Uusi keveämpi oopperalaji, operetti, ja sen isoveli, opéra bouffe, syntyivät 1850-luvun jälkipuoliskolla, toisen keisarikunnan ja Napoleon III:n (1852-70) aikana. Operetin historiallisen taustan muodostavat Napoleonin sotien ja Wienin…

Katolinen kirkkomusiikki 1600- ja 1700-luvuilla

9.1.2007 / Tuppurainen, Erkki

Stile anticosta oopperatyyliin Napolilainen oopperatyyli vaikutti varsinkin Italiassa oratorioiden lisäksi myös liturgisiin tilanteisiin sävellettyyn musiikkiin, joskin siinä pyrittiin pitäytymään polyfoniseen stile antico -perinteeseen. Claudio Monteverdin jälkeisistä italialaisista katolisen kirkkomusiikin säveltäjistä…

Passio ja historiasävellykset

8.1.2007 / Tuppurainen, Erkki

Kristuksen kärsimyksen historia laulettuna Raamatun tekstien kantilloimiseen lienee jo varhain liitetty dramaattisia pyrkimyksiä, ja 800-luvulta alkaen on säilynyt merkintöjä eri äänialojen käytöstä eri henkilöiden vuorosanojen yhteydessä. Papin laulaman Kristuksen osuuden…

Oratorio kirkkomusiikin muotona

8.1.2007 / Tuppurainen, Erkki

Varhaiset oratoriot Oratorion varhaiset juuret palautuvat vastauskonpuhdistukseen ja Filippo Nerin (1515-95) johtaman uskonnollisen kansanliikkeen rukouskokouksiin, jotka liittyivät roomalaiseen paastonajan musiikkikäytäntöön. Oratorioksi voidaan laskea Emilio de Cavalierin dialogilauda-perinteeseen liittyen vuoden 1600…

Urkumusiikki jumalanpalveluksessa

8.1.2007 / Tuppurainen, Erkki

Urkujen tulo jumalanpalvelussoittimeksi Ensimmäiset maininnat urkujen käytöstä lännen kirkon piirissä ovat vuodelta 951 englantilaisesta Winchesterin katedraalista ja vuoden 1100 tienoilta Ranskasta. Soitinta käytettiin aluksi Itä-Rooman keisarin hovin tapaan paljolti signaalisoittimena…

Schützistä Buxtehudeen

5.1.2007 / Tuppurainen, Erkki

Heinrich Schütz ja hengellinen konsertto Luterilaisen kirkkomusiikin merkittävimpänä edustajana ennen J.S. Bachia on pidetty Heinrich Schütziä (1585-1672). Schütz opiskeli Italiassa Giovanni Gabrielin ja myöhemmin myös Claudio Monteverdin johdolla. Hän toimi…

J. S. Bach ja järjestetty kirkkomusiikki

5.1.2007 / Tuppurainen, Erkki

Keskustelu kirkkomusiikin asemasta jumalanpalveluksessa Saksassa tapahtunut kehitys kohti 1700-luvun pietismiä sai vaikutteita kalvinismista ja Englannin puritanismista. Suosituiksi tulleet hartauskirjat kuten Johann Arndtin Wahres Christentum (Totisesta kristillisyydestä, 1606-09) painottivat henkilökohtaisen spiritualiteetin…

Motetista kantionaaliin

4.1.2007 / Tuppurainen, Erkki

Latinankieliset teokset Lutherin näkemysten ansiosta latinan kieli säilytti asemansa luterilaisten koulukaupunkien jumalanpalvelusmusiikissa aina 1700-luvulle saakka. Perinteiset latinankieliset proprium-osat jäivät useammin pois käytöstä kuin ordinarium-osat ja vesperin Magnificat. Myös Te Deum…

Opéra comique

4.1.2007 / Murtomäki, Veijo

Puhuttu dialogi tunnusmerkkinä Koominen ooppera eroaa suuresta oopperasta puhuttujen dialogien puolesta sekä aiheenvalinnaltaan: traagisten ja ylevien aiheiden sijaan siinä suosittiin kevyitä tai puolivakavia, semiserisiä aiheita. Lisäksi eri lajeihin liittyivät omat…

Reformaatio ja kirkkomusiikki

18.12.2006 / Tuppurainen, Erkki

Reformaattorien suhde musiikkiin Reformaatiota ennakoivat sellaiset henkilöt kuin englantilainen John Wycliffe ja böömiläinen Jan Hus, jotka korostivat mm. kansankielen käytön ja seurakunnan aktiivisen osallistumisen merkitystä jumalanpalveluksissa. Uskonpuhdistajat joutuivat pyrkiessään 1500-luvulla…

Grand opéra

11.12.2006 / Murtomäki, Veijo

Historia ja paikallisväri kunniaan Ns. suuri ooppera, grand opéra, syntyi alun perin teknisenä erotuksena koomisesta oopperasta oopperana, jossa oli puhutun dialogin asemasta resitatiivit. Termiä oli käytetty jo 1700-luvulla vakavasta resitatiivioopperasta.…

Lauluja ja laulelmia

7.10.2006 / Oramo, Ilkka

Runoilijoita ja säveltäjiä 1800-luvun suomalainen runous oli pääasiassa ruotsinkielistä, ja keskeiset runoilijat olivat J.L. Runeberg (1804–77) ja Zachris Topelius (1818–98). Muista runoilijoista, joiden tekstejä sävellettiin, mainittakoon Lars Stenbäck (1811–70) ja…

Oratorio Ranskassa

2.10.2006 / Murtomäki, Veijo

Uskonnollinen elämä ja sen mukana taide elpyi vallankumouksen jälkeen vasta vähitellen Ranskassa. Ensimmäisiä merkkejä siitä oli Napoleonin ja paavin 1801 tekemän sopimuksen vanavedessä syntynyt René de Chateubriandin kirjoitus Génie du…

Kirkollinen saksankielinen oratorio ja passio

2.10.2006 / Murtomäki, Veijo

Konsertti- ja hartausoratorioita Kirkko-oratorion pääalueita olivat protestanttinen Saksa ja Englanti, mutta myös Ranskassa niitä tehtiin huomattava määrä. Lajin tietty maallistuminen on selviö, mutta toisaalta liittyminen kirkkotilan ohella konserttisaliin ja teatteriin…

Romantiikan kuoromusiikki

2.10.2006 / Murtomäki, Veijo

Kuoroliike instituutiona Kuorolaulu kehittävänä harrastuksena Romanttisen kuoromusiikin, suorastaan kuoroliikkeen synty liittyy osin Ranskan vallankumouksen tuottamaan joukkolauluun ja massakuoroihin, osin heräävään ja voimistuvaan kansallistunteeseen, Herderin aloittamaan kansanlaulun vaalimiseen ja yhteiskunnan porvarillistumisen…

Sinfoninen konsertto: Liszt ja Brahms

27.9.2006 / Murtomäki, Veijo

Konsertosta sinfonian rinnakkaislaji Virtuoosikonserton, jossa orkesteri tyytyy lähinnä säestämään, konserttomuotoinnovaatioiden, joissa kokeiltiin osien määrällä ja suhteilla, läpisäveltämisen eli orkesteri- ja sooloritornellovaiheiden yhteensulauttamisen sekä perinteisen ritornellosonaattikonserttomuodon rinnalle kehittyi vähitellen 1800-luvun eräs…

Romanttinen konsertto

27.9.2006 / Murtomäki, Veijo

Konsertto sankarin symbolina Konsertto solistien näytöskappaleena 1800-luku oli nimenomaan soitinvirtuoosien aikaa. Tuolloin soittimien teknisiä mahdollisuuksia laajennettiin tuntuvasti sekä eri instrumenttien soittotekniikkaa ja niiden yksittäisiä osa-alueita kehitettiin aiemmin kokemattomaan taituruuteen, näyttävyyteen…

Romantiikan sinfonia

16.8.2006 / Murtomäki, Veijo

Beethoven esikuvana, haasteena ja velvoituksena Orkesterimusiikin kehitystä 1800-luvulla sekä inspiroi että varjosti Beethovenin antama malli, joka vaikutti monista säveltäjistä musertavalta, jopa ylivoimaiselta seurata. Jotkut säveltäjät taas kokivat Beethovenin musiikin haastavana…

Monteverdi yhdisti tuotannossaan kirkon ja teatterin

1.8.2006 / Murtomäki, Veijo

Artikkeli on julkaistu alun perin Helsingin Sanomissa. Uudelleenjulkaisu oikeudenomistajien luvalla. Claudio Monteverdi (1567-1643) oli uuden ajan ensimmäinen suuri säveltäjämestari, Bachiin ja Beethoveniin verrattavissa oleva nero, jonka tuotanto näytti suunnan myöhemmälle…

Klassisen sinfonian uudet kasvot

26.5.2006 / Murtomäki, Veijo

Artikkeli on julkaistu alun perin Helsingin Sanomissa. Uudelleenjulkaisu oikeudenomistajien luvalla. Vanhal, Dittersdorf, Kozeluch, Rosetti, Kraus ja kumppanit tulevat Vielä kymmenisen vuotta sitten tämä artikkeli olisi jäänyt kirjoittamatta. Malja valistavalle äänilevyteollisuudelle!…

Keskiajan moniääninen kirkkomusiikki

24.5.2006 / Tuppurainen, Erkki

Lännen kirkon musiikissa 800-luvulta alkaen esiintyvä moniäänisyys liittyy läheisesti tropeerauskäytäntöihin ja siis myös proprium-teksteihin. Moniäänisyyden kehittyminen vaikutti puolestaan nuottikirjoitukseen, koska se edellytti määrämittaisten sävelkestojen ilmaisemista. Näin päädyttiin ns. modaalisen notaation…

Schubert rikkoi liedeissään lyyrisen seurapiirilaulun rajat

18.5.2006 / Murtomäki, Veijo

Artikkeli on julkaistu alun perin Helsingin Sanomissa. Uudelleenjulkaisu oikeudenomistajien luvalla. Historialliset äänitteet näyttävät liedin dramaattiset mahdollisuudet Samana vuonna 1811, kun 14-vuotias Franz Schubert (1797-1828) kirjoitti ensimmäiset liedinsä, Leipziger Allgemeinen Zeitungissa…

Musiikin ja sävellysten lajeista

28.2.2006 / Oramo, Ilkka

Lajikäsitteet ovat vuosisatojen ajan kuuluneet jokapäiväiseen kielenkäyttöön musiikista puhuttaessa. Lajin käsitettä on käytetty ainakin kahdessa eri merkityksessä. Musiikin lajeja ovat esimerkiksi kansanmusiikki ja taidemusiikki, kirkkomusiikki ja konserttimusiikki, kotimusiikki ja salonkimusiikki, soitinmusiikki…

Pianopainotteisia ranskalaissäveltäjiä

24.1.2006 / Murtomäki, Veijo

Ranskassa oli 1600-1700-luvuilla pitkä ja ansiokas klaveeritraditio, joka jossain määrin kärsi vallankumouksen pyörteissä, kun cembaloja hävitettiin vanhan järjestelmän soivina ylellisyyssymboleina ja urkuja tuhottiin yleisen kirkonvastaisen mielialan ja ateistisen ajattelun innoittamana.…

Mélodie

17.11.2005 / Murtomäki, Veijo

Mélodien synty Ranskalaisia lauluja alettiin vähitellen kutsua nimellä mélodies. Ensimmäisen kerran termiä käytettiin, kun Franz Schubertin lauluja julkaistiin Ranskassa 1830-luvun alussa. Uusi laji kehkeytyi 1830-luvulla ja se oli saksalaisen liedin,…

Romanssin aika

17.11.2005 / Murtomäki, Veijo

Varhainen romanssi 1700-luvulla lauluja kutsuttiin Ranskassa lähinnä nimellä romance, romanssi, joka oli alun perin keskiaikaisiin rakkaus- ja ritaritarinoihin viittaava kirjallinen laji. Musiikissa se oli yksinkertainen, kansanomainen, usein säkeistöllinen laulutyyppi. Muita…

Biedermeier ja romantiikka laulussa: Mendelssohn ja Schumann

15.11.2005 / Murtomäki, Veijo

Biedermeier ja romantiikka Biedermeier-tyyli Napoleonin sotien ja Wienin kongressin jälkeinen aika merkitsi rauhallisemman, joskin myös valvotumman (sensuuri ja urkinta) ajan koittamista, jolloin porvaristo vetäytyi sodista väsyneenä oman kodin rauhaan vaalimaan…

Franz Schubert

15.11.2005 / Murtomäki, Veijo

Schubert liedin luojana Liedin historia itsenäisenä taidelajina alkaa oikeastaan vasta Franz Schubertista (1797–1828), jota ennen se oli ollut lähinnä seurallista musisointia: kotimusiikista tuli Schubertin sävellyksissä konserttilaulua. Sanan ja musiikin ykseydestä…

Muita varhaisia liedsäveltäjiä

15.11.2005 / Murtomäki, Veijo

Vaikka Franz Schubertin hahmo tuntuu helposti kohoavan saksalaisen laulun historiassa ylitse muiden, on syytä muistaa, että Schubert kokosi yhtäältä yhteen toisten keksintöjä ja jalosti mallejaan pidemmälle. Toisaalta rinnan hänen kanssaan…

Saksalaisen liedin varhaisvaiheet ja lied-runous

15.11.2005 / Murtomäki, Veijo

Esiromanttinen lied: Sturm und Drang Varhaisvaihe: kenraalibassolaulusta klaveerilauluun Liedin (Lied = saksalainen laulu) historiallisen taustana on 1700-luvun saksalainen laulukirjallisuus. Se oli barokin aikana ja vielä 1700-luvun puoliväliin saakka continuo- tai…

Piae Cantiones

4.11.2005 / Oramo, Ilkka

Piae cantiones (1582) Uskonpuhdistuksen ajan merkillisimpiä ilmiöitä on vuonna 1582 julkaistu latinankielinen cantiokokoelma Piae Cantiones Ecclesiasticae et Scholasticae Veterum Episcoporum, in Inclyto Regno Sueciae paßim vsurpatae, nuper studio viri cuiusdam…

Keskiaikainen balladi

11.10.2005 / Oramo, Ilkka

Pohjoismaisen balladin juurten on arveltu olevan Tanskassa, jossa sen kukoistuskausi sattui todennäköisesti sadan vuoden jaksolle 1200-luvun puolivälistä 1300-luvun puoliväliin. Toisen teorian mukaan skandinaavinen balladi olisi syntynyt Norjassa. Vaikutteita tanskalaisen balladin…

Koululaulut

10.10.2005 / Oramo, Ilkka

Keskiaikaiset cantiot Laulamisella oli keskeinen sija keskiajan suomalaisissa kouluissa, varsinkin Turun katedraalikoulussa, jossa sen opiskelu kuului jokapäiväiseen ohjelmaan: koulun oppilaistahan tuli pääasiassa pappeja, joiden tuli vastata myös kirkkolaulusta. Liturgisten laulujen…

Trecenton soitinmusiikki ja notaatio

7.10.2005 / Murtomäki, Veijo

Soitinmusiikki Soittimet kirkon ongelmana Soitinmusiikkia kohtaan tunnettiin kirkon taholta jatkuvasti epäilystä, sillä soittimien yhteydet maalliseen musisointiin olivat niin ilmeiset ja monenlaiset. Normaalikäsityksen mukaan soittimet olivat lähtöisin paholaisesta. Tosin soittimia käytettiin…

Trecenton laulumusiikki

7.10.2005 / Murtomäki, Veijo

Musiikkikulttuurin tausta Yksiääninen laulu vallitsee Italiassa Italiassa ei ollut pitkää kirjoitetun organumin ja moniäänisen musiikin traditiota, sillä yksiäänisyys oli hallitsevaa 1300-luvulle saakka. Ranskalainen motetti tunnettiin jo 1200-luvulla, mutta siitä ei…

Leoninus ja Perotinus, organumin mestarit

7.10.2005 / Murtomäki, Veijo

Leoninus ja Magnus liber organi Leoninus (fl. n. 1150 – n. 1201) on ensimmäinen tunnettu merkittävä polyfonisen musiikin säveltäjänimi, Notre Damen kirkon kaniikki ja kanttori sekä yliopistosivistyksen saanut maisteri. Häneltä…

Espanjalainen musiikki 1300-luvulla

7.10.2005 / Murtomäki, Veijo

Katalonialainen käsikirjoitus Libre Vermell Katalonian hovissa oli aktiivinen musiikkielämä, Alfonso X Viisaan jälkeen (k. 1284) eritoten Juhana I:n (1387-95) hallitessa. Juhana omisti kaikki tuon ajan soittimet, piti palveluksessaan parhaita muusikoita…

Laulu Englannissa, Saksassa, Espanjassa, Portugalissa ja Italiassa

4.10.2005 / Murtomäki, Veijo

Ristiretkeläisten, kuninkaallisten avioliittojen ja laulajien vaeltamisen kautta trubaduurien ja truveerien taide levisi muihinkin maihin: Englantiin, Saksaan, Espanjaan ja Portugaliin sekä Italian eri osiin, ennen muuta Sisiliaan ja Pohjois-Italiaan. Minnelaulu Saksankielisiä…

Ritarimusiikin sävelkieli, lajit ja muodot

4.10.2005 / Murtomäki, Veijo

Rytmiikka Tulkinnan vaikeus Ritarilaulut ovat lähinnä syllabisia. Tosin väitellään, perustuivatko esitykset sanarytmiin vaiko johonkin kuudesta rytmimoodista eli käytettiinkö modaalirytmiikaa, joka oli kirkkomusiikissa osin käytössä. Ensimmäiset kirjalliset lähteet puhuvat modaalirytmiikasta 1200-luvun…

Organumin varhaiset vaiheet n. 800—1250

4.10.2005 / Murtomäki, Veijo

Euroopan synty Ensimmäisen vuosituhannen vaihdos oli merkityksellinen länsimaiden historiassa. Väestö kasvoi, kaupunkeja alkoi muodostua, Englanti valloitti Normandian, muslimit etenivät, ensimmäinen ristiretki käynnistyi, yliopistolaitos syntyi. Kirkon vallan kasvu Keisarit suosivat kirkkoruhtinaita…

Trubaduurit

4.10.2005 / Murtomäki, Veijo

Trubaduurien taide Trubaduurien aika ja aineisto Trubaduurikulttuuri voidaan jakaa kolmeen kauteen: varhaisvaihe 1000-luvun lopusta 1100-luvun puoliväliin kulta-aika noin 1150-1250 myöhäisvaihe 1200-luvun lopussa Trubaduureilta on säilynyt 2 600 runoa, joista 246…

Truveerit

3.10.2005 / Murtomäki, Veijo

Truveerien taide Truveerirunouden synty Trubaduurien aika oli lopulta ohi Etelä-Ranskassa, kun albigensseja eli kataareja vastaan käytiin uskonsotaa (1209-29), mutta heidän taitonsa levisi Pohjois-Ranskaan, Englantiin, Saksaan, Espanjaan ja Italiaan (Pohjois-Italia ja…

Laulun vapaiden muotojen kehitys ennen ars antiquaa

3.10.2005 / Murtomäki, Veijo

Hymni Hymnin synty Kirkkoisä Ambrosiuksen (n. 340-397) lännessä käyttöön ottama, idästä omaksuma ja kansanomainen hymni oli vapaasta uskonnollisesta runoudesta ja säkeistömäisestä sävellyksestä syntynyt muoto, joka toi luovuutta hetkipalveluksiin. Tosin jo…

Ars subtilior -käsikirjoituksia

27.9.2005 / Murtomäki, Veijo

Codex Ivrea ja Codex Apt Ars subtiliorin alkuvaiheen tärkeimpiä kokoelmia on Codex Ivrea (n. 1360-70), joka käsittää 81 sävellystä (ajalta n. 1320-37). Säveltäjät ovat enimmäkseen anonyymejä, mutta mukana on myös…

Guillaume de Machaut

26.9.2005 / Murtomäki, Veijo

Machaut’n elämästä Hovimies Machaut Guillaume de Machaut (n. 1300-1377) oli Ranskan merkittävin säveltäjä 1300-luvulla. Hän syntyi ja sai koulutuksensa Reimsissä, jossa hän vietti myös loppuelämänsä 1340-luvulta eteenpäin. Machaut oli usean…

Espanjalainen ja englantilainen musiikki 1200-luvulla

22.9.2005 / Murtomäki, Veijo

Espanjalainen ars antiqua Espanjalaisen ars antiquan olemassaolo on valjennut vähitellen, kun on havaittu, että niemimaalta löytyy joukko käsikirjoituksia, jotka heijastavat tosin Pariisissa luodun polyfonian periaatteita, mutta jotka sisältävät ainutlaatuista, vain…

Yksinlaulun kulta-aika

7.6.2005 / Oramo, Ilkka

Säveltäjiä ja runoilijoita Yksinlaulun alueella murtauduttiin vuosisadan vaihteessa ulos edellisen kauden biedermeier-kulttuurista. Yksinlaulun taiteellisen tason kohoaminen ei kuitenkaan merkinnyt yksinkertaisen ja vaatimattoman laululyriikan häviämistä. Laululyriikka pikemminkin jakaantui kahteen esteettisesti ja…

Schönbergin Gurre-Lieder

1.8.1983 / Oramo, Ilkka

Kun Schönbergin kantaatti Gurre-Lieder helmikuussa 1913 sai kantaesityksensä Wienissä, aika oli ajanut sen edustaman tyylin ohitse; mutta tämä johtui ulkoisista olosuhteista, ei sisäisistä syistä. Musiikin Schönberg oli säveltänyt vuosina 1900–1901,…

Takaisin ylös