Siirry sisältöön

Klassismi 1770–1800

Tempoista klassismissa

28.1.2020 / Murtomäki, Veijo

Tommaso Giordani: 12 Progressive Lessons for the Harpsichord, Pianoforte or Organ, Composed for the Improvement of Young Practitioners op. 25 (London, 1780): Ernst Wilhelm Wolf: Musikalischer Unterricht (Dresden, 1788):   Daniel…

Sävellajikarakteristiikka

28.1.2020 / Murtomäki, Veijo

Temperoidusta viritysjärjestelmästä etumerkintöihin Barokin luokitteluissa vallitsi vielä temperoidun virityksen olemassaolon vaikutus eli sävellajien karakteristiikka sidottiin pitkälti sävellajien erilaiseen soimiseen “puhtauden” tai “hyvävireisyyden” suhteen. Siirtyminen vähitellen tasavireisyyteen alkoi liittyä myös sävellajien…

Ekspressio klassismissa

28.1.2020 / Murtomäki, Veijo

Ekspressio eli ’ilmaisu’ oli terminä käytössä jo 1700-luvun musiikkikirjallisuudessa, esimerkiksi Charles Avisonin kirjoituksessa An Essay on Musical Expression (1752). Muita käsitteitä olivat barokissa eritelty ilmiö nimeltä passio eli ’mielenliikutus’ (Descartes). 1700-luvulla…

Tyylit ja topokset klassismissa

28.1.2020 / Murtomäki, Veijo

Klassinen musiikki on täynnä teatterista (ooppera, baletti), tansseista ja muista lähteistä ammentaneita musiikillisia tyylejä ja ilmaisukonventioita (topos; mon. topoi) sekä karaktereita (Charakter). Seuraavassa ovat listattuina tavallisimmat ilmaisutyypit ja -tyylit yhteisnimellä topokset.…

Klassismin säveltäjiä

28.1.2020 / Murtomäki, Veijo

Italialaisia säveltäjiä Seuraavassa käytän lyhenteitä: P. = pianosäveltäjä/klaveerimusiikki S. = sinfoniasäveltäjä O. = oopperasäveltäjä Son. = sonaattisäveltäjä Bal. = balettisäveltäjä Ka. = kamarisäveltäjä Ki. = kirkkosäveltäjä Ko. = konserttosäveltäjä Vl.…

Klassismin kuunteluesimerkkejä

13.3.2019 / Murtomäki, Veijo

1. Leonardo Leo: L’Alidoro (1740), ”Ora che la campagna e bella” 2. Baldassare Galuppi: sonaatti C, Andante (pain. 1756) **3. Anton Fils: sinfonia g, op. 2/2, 1. osa: Allegro (ennen…

Pianosäveltäjiä

29.6.2014 / Murtomäki, Veijo

Muzio Clementi   Clementi syntyi Roomassa 1752 ja kuoli Eveshamissa Englannissa 1832. Hän on ”pianofortemusiikin isä”, joka toimi Lontoossa (1774-)  pianovirtuoosina, opettajana, kustantajana sekä soitinrakentajana. 100 etydin kokoelma Gradus ad Parnassum (Portaat…

Luigi Cherubini

29.6.2014 / Murtomäki, Veijo

Cherubini syntyi Firenzessä 1760 ja kuoli Pariisissa 1842. Hän oli italialainen säveltäjä, joka asettui Pariisiin 1787 ja toimi konservatorion sävellysprofessorina (1816–) sekä rehtorina (1822–). Tärkeimpiä Cherubinin oppilaita olivat Boïeldieu, Auber…

Kitarasäveltäjiä

28.6.2014 / Murtomäki, Veijo

Kaikkien soittimien tapaan kitarakin muutti muotoaan 1800-luvun vaihteessa: siitä tuli kuusikielinen ja yksikuoroinen aiemman viisikielisen ja kaksikuoroisen sijaan, volyymi kasvoi, tabulatuurin sijaan otettiin käyttöön viulunotaatio (tosin 8va). Uudistuksista huolimatta kitara…

Beethovenin myöhäistuotanto

23.5.2014 / Murtomäki, Veijo

Beethovenin kolmannen kauden keskeisiä sävellyksiä ovat: viisi viimeistä sonaattia, nrot 28–32 (1816–22); erityisesti sonaatti nro 29, op. 106,”Hammerklavier” (1818); Beethoven omisti Hammerklavier-sonaatin monen muun teoksen tavoin ystävälleen Itävallan arkkiherttua Rudolfille.…

Beethovenin ”sankarillinen” tyylikausi

21.5.2014 / Murtomäki, Veijo

Beethovenin toisena tyylikautena valmistuivat ilmaisultaan suuret, mittasuhteiltaan laajat ja musiikiltaan vallankumoukselliset teokset. Näitä ovat muiden muassa pianosonaatit nro 21, C, op. 53,Waldstein (1804), nro 23, f, op. 57, Appassionata (1805),…

Nuori Beethoven

20.5.2014 / Murtomäki, Veijo

Ensimmäisenä kautena valmistuivat: • 3 ”Kurfürsten”-sonaattia (1783) • yhteensä 20 pianosonaattia opuksissa 2–31, joukossa ovat mm. Pateettinen sonaatti op. 13 (1799), ”Kuutamosonaatti” op. 27:2 (1801) ja ”Myrsky”-sonaatti op. 31:2 (1802)…

Beethovenin elämä ja tuotanto

20.5.2014 / Murtomäki, Veijo

Ludwig van Beethoven syntyi 16. tai 17.12.1770 Bonnissa, kuoli 26.3.1827 Wienissä. Hovilaulajaisä antoi ensiopetuksen, sillä hän halusi pojastaan ihmelasta. Ludwig opiskeli Bonnissa myös C. G. Neefen (1748–1798) johdolla, joka pani…

Varhaisvaiheet (1756–1773)

16.3.2014 / Murtomäki, Veijo

Wolfgang (Amadé) Mozart   Mozart syntyi Salzburgissa 27.1.1756, jossa sijaitsi arkkipiispanistuin, ja sai kasteessa nimen Joannes Chrysost[omus]Wolfgangus Theophilus [Mozart]; hän kuoli Wienissä 5.12.1791. Hän käytti useimmiten nimeä Wolfgang Mozart; jos…

Mozart nuorena miehenä: Salzburgin aika (1773–81)

16.3.2014 / Murtomäki, Veijo

Salzburgin arkkipiispa vaihtui 1772: Mozart sävelsi uuden arkkipiispan Hieronymus Colloredon virkaanasettajaisiin oopperan Il sogno di Scipione (Scipion uni). Colloredon suhtautuminen Mozartiin oli samanlaista kuin keneen tahansa palveluskuntaan kuuluvaan, mikä turhautti…

Aariatyypit ja -muodot

15.3.2014 / Murtomäki, Veijo

Aariatyypit Brownin jaottelu 1700-luvun oopperan resitatiivien ja aarioiden kattavin luokittelu on peräisin englantilaisen John Brownin (1715-66) teoksesta Letters upon the poetry and music of the Italian Opera: addressed to a…

Konserttomuoto

14.12.2013 / Murtomäki, Veijo

Klassismin konserttomuoto perustuu ritornello- ja soolo-jaksojen vuorotteluun siten, että kolme soolojaksoa muodostavat “esittely”-, “kehittely”- ja “kertausjaksot”, sillä konsertossa ei ole repriisimerkkejä ja -puoliskoja. Neljä ritornelloa kehystävät sooloja. Ritornello (toistuva/palaava jakso)…

Klassiset muodot, menuetti ja sonaattikaava

11.11.2013 / Murtomäki, Veijo

Klassiset muodot Klassismin musiikin muotojen tärkeimmät lähtökohdat ovat: 1) Tanssisarjan osat, etenkin menuetti. ||: modulaatio :||: vastamodulaatio : || 2) Ritornello-periaatteelle perustuva, a1) barokista periytyvä aariamuoto A-B-A’, jonka A:ssa on kolme…

Kadenssit Ernst Wilhelm Wolfin mukaan

16.10.2013 / Murtomäki, Veijo

Kadenssit (Ernst Wilhelm Wolfin Musikalischer Unterricht, 1788, mukaan) Sana ‘kadenssi’ tulee latinan pohjalta italiasta (cadere = pudota, kaatua, langeta) ja tarkoittaa niin muodoin putoamista, hyppyä, ja ahtaammassa merkityksessä loppua. Tavanomaisimmat…

Singspiel-vaikutteiset oopperat

5.9.2013 / Murtomäki, Veijo

Singspiel, saksalainen laulunäytelmä Mozart nosti kevyen laulunäytelmän täyspainoiselle taiteelliselle tasolle yhdistelemällä kaikkia oopperatyylejä: italialaista vakavaa ja kevyttä oopperaa ranskalaiseen opera comiqueen sekä saksalaiseen kansanmelodiikkaan. Bastien und Bastienne (Wien, 1768) on…

Opera buffa

8.8.2013 / Murtomäki, Veijo

Apollo et Hyacinthus (Apollo ja Hyakinthos, 1767), Mozartin ensimmäinen, 11-vuotiaana sävelletämä ooppera on latinankielinen kolminäytöksinen intermezzo Salzburgin benediktiinikouluun. Antiikin homofiilinen aihe on siinä muunnettu turvallisesti normaaliksi, tosin traagisesti päättyväksi rakkausjuoneksi.…

Opera seria

28.7.2013 / Murtomäki, Veijo

Italialaisuus oli jo varhain ratkaiseva juonne Mozartin tyylissä: J. Chr. Bachin vaikutus oli keskeinen 1764–65 Lontoon matkalla. Lisäksi kolme Italian-matkaa (1770, 1771, 1773) syvensivät suuntautumista, minkä lisäksi Mozart opiskeli Italian…

Mozart oopperasäveltäjänä

28.7.2013 / Murtomäki, Veijo

Mozart on yleismaailmallisimmin tunnustettu oopperan nero. Useimmat oopperasäveltäjät ovat spesialisteja, mutta Mozart oli yhtä suvereeni soitinsäveltäjä, ja molempien alueiden kesken vallitsee tiivis vuorovaikutus: soitinmusiikki on oopperaa ja ooppera edellyttää soitinmusiikillista…

Vokaalimusiikki

27.5.2013 / Murtomäki, Veijo

Vaikka Haydn oli nykykäsityksen mukaan ennen muuta soitinsäveltäjä, piti hän itseään (vuoden 1776 autobiografiassa) menestyksekkäämpänä nimenomaan vokaalisäveltäjänä ja arvosti etenkin kirkkomusiikkiaan ehkä tärkeimpänä tuotannon osanaan. Ennen kaikkea ooppera oli olennainen…

Jousikvartetot ja muu kamarimusiikki

15.5.2013 / Murtomäki, Veijo

Haydn oli – vaikka hän itse näki asian toisin, etenkin myöhäisvuosinaan -–ennen kaikkea soitinsäveltäjä, jonka luomisen keskipisteessä olivat sinfonia ja jousikvartetto, joka kypsässä muodossaan on paljossa, vaikkei tokikaan kokonaan, Haydnin…

Sinfonia- ja orkesterimusiikki

7.5.2013 / Murtomäki, Veijo

Haydnin sinfoniat valmistuivat ajanjaksona 1759–95. Hän sävelsi varhaiset sinfoniat pienelle orkesterille (nro 92:een saakka valtaosa Esterházyn orkesterille), jossa “oli kolme bassosoitinta – sello, fagotti ja kontrabasso”. Myöhemmät sinfoniat on tehty…

Klassinen konsertto

26.4.2013 / Murtomäki, Veijo

Ritornellomuoto  Tartini, Hasse, Monn ja C. Ph. E. Bach sävelsivät vielä konserttoja, joissa barokin ritornelloperiaate on etusijalla. Noin 1750 konsertto alkoi menettää suosiota sinfonian suosion lisääntyessä, joten sinfonia alkoi vaikuttaa…

Böömiläisiä, iberialaisia ja skandinaavisia sinfonikkoja

24.4.2013 / Murtomäki, Veijo

Böömiläisiä sinfonikkoja Useimmat böömiläismuusikot asettuivat Mannheimiin tai Wieniin, mutta heitä riitti muuallekin, mm. Berliiniin (F. Benda) ja Gothaan (G. Benda). Josef Mysliveček Mysliveček (Praha 1737–Rooma 1781) oli “Böömin Mozart”, joka…

Lontoolaisia ja pariisilaisia sinfonikkoja

13.4.2013 / Murtomäki, Veijo

LONTOO Lontoossa muusikoita työllistivät kuningashovin lisäksi muut aateliset, teatterit, kirkot, huvipuistot ja tavernat. Kaupungissa oli vuonna 1750 noin 700.000 asukasta. Julkinen konserttielämä alkoi jo 1700-luvun alkupuolella, jolloin tärkein konserttisali oli…

Berliiniläisiä ja muita saksalaisia sinfonikkoja

12.3.2013 / Murtomäki, Veijo

Berliini, Pohjois-Saksa Pohjois-Saksan eräät ruhtinashovit, tärkeimpänä tietenkin Preussin kuninkaan hovi (Berliini/Potsdam), sekä eräät vauraat kaupungit, kuten Hampuri, Lyypekki, Leipzig jne., tarjosivat työtilaisuuksia muusikoille ja säveltäjille. Johann Joachim Quantz (1697–1773) on…

Wieniläinen sinfonia

5.3.2013 / Murtomäki, Veijo

Institutionaaliset edellytykset Edellytyksen Wienin keskeiselle asemalle Euroopan musiikkipääkaupunkina loi sen monikansallinen ilmapiiri, eri etnisiteettien, tyylien ja vaikutteiden kohtaaminen. Maria Teresian (1740–80) ja Joosef II:n (1780–90) valistunut itsevaltius merkitsi porvariston suosimista…

Mannheimin orkesteri ja sinfoniakulttuuri

23.2.2013 / Murtomäki, Veijo

Mannheimin orkesteri Mannheimin merkittävä asema klassisen orkesterikulttuurin ja sinfonian synnyssä liittyy sen rooliin vaaliruhtinaskaupunkina keskellä Saksaa (1720–78). Vaaliruhtinas Karl Theodor (1743–77) suosi eritoten musiikkia ja hänellä oli siirtotyöläisinä böömiläis-juutalaisia muusikko-…

Saksalaisen sinfonian statistiikka

22.2.2013 / Murtomäki, Veijo

Saksalaisen sinfonian pääpaikkoja Saksalainen klassinen soitinmusiikki, sinfonia etenkin, mielletään lähinnä wieniläiseksi ilmiöksi. Mikään ei voisi olla virheellisempi käsitys: Wien veti toki aikansa saksalaisen (musiikki)maailman metropolina säveltäjiä puoleensa, mutta kaikkialla, missä…

Orkesterimusiikki: Sinfonia ja uvertyyri eli alkusoitto

20.2.2013 / Murtomäki, Veijo

Orkesteri ja klassismin sointikuva Pianon kehittymisen lisäksi ”modernin” orkesterin vähittäinen synty liittyy soitinmusiikin nousuun. Orkesterin soittimet olivat klarinettia (n. 1750–) lukuun ottamatta vanhoja, mutta niiden käyttö ja keskinäissuhteet muuttuivat: viisiäänisen…

Anton Reicha sekä muita myöhäis- ja jälkiklassismin kamarisäveltäjiä

27.1.2013 / Murtomäki, Veijo

Anton/Antonín Reicha (1770–1836)   Uran varhaisvaiheet Antonín/Antoine Reicha oli Prahassa syntynyt, mutta Itävallassa ja Ranskassa vaikuttanut monipuolinen säveltäjä ja pedagogi. Reicha jäi orvoksi aivan varhain, joten hän kasvoi setänsä perheessä…

Skandinaavisia, venäläisiä sekä muita kamarimusiikkisäveltäjiä

7.1.2013 / Murtomäki, Veijo

Skandinavia ja Venäjä Joseph Martin Kraus (1756–92) oli merkittävä saksalaissyntyinen ruotsalaissäveltäjä, joka sävelsi hienon kvartetto-opuksen, Six quatuors concertants op. 1 (Berliini, 1784), sekä viisi viulusonaattia (1777–82). Osessa Krausin huilukvinteton op.…

Ranskalaisia kamarimusiikkisäveltäjiä

2.1.2013 / Murtomäki, Veijo

François-Joseph Gossec (1734–1829) oli ranskalaisen klassisen soitinmusiikin perustajahahmoja sinfonioillaan ja kamarimusiikillaan. Varhaisia sonaatteja kahdelle viululle ja bassolle eli jousitrioja (n. 1753) seurasi mm. kuusi viuluduettoa op. 7 (1765), kuusi trioa…

Italialaisia kamarimusiikkisäveltäjiä

1.1.2013 / Murtomäki, Veijo

Giovanni Battista Plattin (1697–1763) kuusi huilusonaattia basson säestyksellä op. 3 (Nürnberg, 1743) ovat vielä myöhäisbarokin ja galantin välimaastossa hieman Quantzin tapaan. Mielenkiintoista on, että Platti sävelsi jo varhain (1725) kuusi…

Kamarimusiikkisäveltäjiä Mannheimista ja Wienistä

14.12.2012 / Murtomäki, Veijo

Mannheimin koulun säveltäjiä Jo ensimmäisen sukupolven mannheimilaiset sävelsivät kvartettoja. Jan [Václav Antonín]/Johann [Wenzel Anton] Stamic/Stamitz (1717–1757) oli böömiläismuusikko, joka tuli Mannheimiin hoviviulistiksi 1742 ja loi paikan maineen. Hän toimi musiikinjohtajana…

Kamarimusiikin lajit

8.12.2012 / Murtomäki, Veijo

Kamarimusiikin luonteesta Kamarimusiikkiin erotuksena kirkko- ja teatterimusiikista, jotka olivat julkisia, dramatiikkaa ja suurta soivuutta tarjoavia alueita, on liitetty aina määreet intiimisyys, hienostuneisuus, herkkyys, kudoksen pitkälle viety työstäminen, ja yksityiskohtien rikkaus.…

Kamarimusiikin kehityksen sosiaaliset taustatekijät

7.12.2012 / Murtomäki, Veijo

Soittoharrastus laajenee keskiluokkaan   Yhteiskuntaelämän porvarillistuminen 1700-luvun mittaan tapahtui samaan aikaan, kun musiikin tyyli vaihtui monimutkaisesta polyfoniasta kohden yksinkertaisempia tekstuureita ja sävellysten helpompaa soitettavuutta. Kun kamarimusiikilla oli ollut aiemmin yläluokkainen,…

Sonaattisäveltäjiä Ruotsista ja Englannista

29.11.2012 / Murtomäki, Veijo

Ruotsalaisia sonaattisäveltäjiä Johan Agrell (1701–65) opiskeli Uppsalassa J. H. Romanin johdolla ja teki elämäntyönsä pääosin Saksassa, Kasselissa ja Nürnbergissä, jonka kaupungin muusikkona hän toimi (1747–65). Sei Sonate per il Cembalo…

Naispianosäveltäjiä klassismissa

28.11.2012 / Murtomäki, Veijo

Erityisesti pianonsoitto oli laulun ohella naisväen suosittu ja välttämättömäksi katsottu sivistävä harrastus. Monet amatöörit saavuttivat siinä korkean ammatillisen tason (vrt. Mozartin ja Beethovenin omistukset sonaateissaan sekä monille naisille sävelletyt teknisesti…

Wieniläis- ja böömiläis- sekä pariisilaissäveltäjiä

6.10.2012 / Murtomäki, Veijo

Wieniläis- ja böömiläissäveltäjiä Georg Christian Wagenseil (1715–77) Wagenseil sai oppinsa Wienin hovissa J. J. Fuxin ja Matteo Palottan ohjaamina (1736–39). Hän toimi hovisäveltäjänä pitkään (1739–77) ja hovin pianonopettajans (1749–). Hän…

Bachin pojat ja muita saksalaissäveltäjiä

17.9.2012 / Murtomäki, Veijo

Bachin pojat   Vaikka galantti klaveerityyli oli lähtöisin paljossa Italiasta, klaveerisäveltämisen keskukset löytyvät pikemminkin Saksasta ja Itävallasta. Pariisi oli toki eräs keskus, jonka pianistit olivat tosin pitkälle saksalais-böömiläisiä. ”London Pianoforte…

Italialaisia varhais- ja täysklassikoita

9.9.2012 / Murtomäki, Veijo

Varsinaisesti italialaiset loivat varhaisklassisen sonaatin, joka kielii oopperan ja aariatyylin vaikutuksesta ja jonka vaikutus säteili kaikkialle Eurooppaan. Italialaiset suosivat kaksiosaista sonaattia (hidas-nopea), mutta kirjoittivat myös kolmiosaisia sonaatteja (hidas-nopea-nopea tai hidas-nopea-tanssi);…

Sonaatin espanjalaisalku

9.9.2012 / Murtomäki, Veijo

Domenico Scarlatti Domenico Scarlatti syntyi Napolissa 1685 ja kuoli Madridissa 1757. Hän eli ajallisesti yhtä aikaa kuin myöhäisbarokin suuret säveltäjät, mutta koska vallankin myöhäistuotannon sonaatit tekevät hänestä sonaattikulttuurin tärkeimmän varhaisen edustajan, on…

Sonaattiperiaate ja -kulttuuri

8.9.2012 / Murtomäki, Veijo

Sonaattiperiaate Ns. sonaattiperiaate, ennen muuta tonaalisille vastakohdille perustuva tapa rakentaa musiikkia, muodostui paljossa dynaamisesti monipuolisen pianon ansiosta. Ns. ‘sonaattimuodon‘ lähteitä olivat kaksiosainen, kahdella repriisillä varustettu tanssisarjan osa sekä kolmiosainen aariamuoto.…

Säestetty sonaatti

8.9.2012 / Murtomäki, Veijo

Säestetty klaveerisonaatti oli erikoinen klassisen ajan muoto ja toisin kuin nykyaikana voisi kuvitella, se oli julkaistujen sonaattien määrällisesti suurin edustaja. Erityisesti 1760–85 lähes kaikki sävelsivät niitä: Boccherini, C. Ph. Em.…

Motetti, messu ja oratorio Ranskassa

6.9.2012 / Murtomäki, Veijo

Ludvig XIV halusi kuulla messuissa motetteja, pieniä ja isoja: lajiniminä olivat petit motet ja grand motet. Samalla hän vieroksui Italialaisia lajeja: kantaattia, messua ja oratoriota. Mutta vasta ranskalaisen kantaatin synty 1700-luvun…

Kirkkomusiikki Espanjassa, Englannissa, Ruotsissa ja Venäjällä

6.9.2012 / Murtomäki, Veijo

Espanja Valenciasta on säilynyt oratorioita ajalta 1703–28 Congregación de Felipe Neristä seitsemän teosta, osin painettujen (Palma de Mallorca) librettojen kera. Kaikki säveltäjät olivat Espanjassa kirkkomuusikoita ja tekivät oratorioita kirkollisen villancico-tradition…

Fortepiano ja pianoforte

6.9.2012 / Murtomäki, Veijo

Klassisen klaveerimusiikin synnyn merkittävimmän konkreettisen taustatekijän muodostaa cembalon vähittäinen syrjäytyminen ja piano(forte)n nousu johtavaksi kosketinsoittimeksi: janan alkupäässä on D. Scarlatti ja loppupäässä Beethoven. Kulttuurisena pontimena vaikutti luonnollisesti tyylin vaihdos barokista…

Kuoromusiikki protestanttisessa Saksassa

22.8.2012 / Murtomäki, Veijo

Jos etelässä oratorio ei ollut kirkko- eikä kuoromusiikkia, pohjoisessa se oli molempia Vaikka pohjoisessakin kirkkomusiikki kasvoi yli liturgian, se ei menettänyt suhteita kirkkoon: kuorolla ja koraalilla oli tärkeä osuus. J. G.…

Klassismin kirkkomusiikki saksalaisella kielialueella

21.8.2012 / Murtomäki, Veijo

DRESDEN 1700-luvulla italialainen vokaalis-teatterillinen loistokkuus valtasi alaa oopperan lisäksi myös kirkkomusiikissa ja myös Alppien yläpuolisessa katolisessa maailmassa. Hovihurskauden musiikillisia muotoja olivat italialainen oratorio ja passio. August II Väkevä oli Saksin…

Klassismin kirkkomusiikki Italiassa

18.8.2012 / Murtomäki, Veijo

1700-luku oli pääosin virtuuosisen, solistisen vokaalikirkkomusiikin kulta-aikaa. Vastauskonpuhdistuksen Italiassa tilaisuuksia ja tarvetta kirkkomusiikin säveltämiseen oli kosolti. Kirkkomusiikin keskuksia Italiassa olivat Rooma, Bologna, Firenze, Venetsia, Napoli, Padova, Genova, Lucca ja Milano.…

Kirkkomusiikki valistuksen aikana

18.8.2012 / Murtomäki, Veijo

Kirkkomusiikki valistuksen aikana 1700-luku oli profaania valistuksen aikaa, jonka keskeiset ajattelijat, ranskalaiset ensyklopedistit (Voltaire, Rousseau, Diderot jne.), ovat saaneet instituutiokritiikkinsä vuoksi ateistisen leiman. Samalla elettiin luonnontieteiden nousukautta (Linné, Goethe jne.),…

Englantilainen ja espanjalainen koominen ooppera

17.8.2012 / Murtomäki, Veijo

Balladiooppera Englannissa Englantilaiset eivät kyenneet pitämään puoliaan italialaista oopperaa vastaan, mutta he loivat korvaukseksi sitä osittain parodioivan kevyen oopperan. Sillä oli oma kukoistuksensa ja sosiaalisen tilauksensa, mutta englantilainen ooppera jäi…

Saksalainen Singspiel ja melodraama

28.7.2012 / Murtomäki, Veijo

Singspiel Saksassa Singspiel (= laulunäytelmä, ooppera) alkoi kiertävien teatteriryhmien näytäntöinä, joissa puhutun komedian sisässä oli lauluja. Lähtökohtana toimi saksalainen lied, jota löytyi etenkin kokoelmasta Die Singende Muse an der Pleisse…

Ranskalainen koominen ooppera

23.7.2012 / Murtomäki, Veijo

1700-luvun varhaisvaiheessa populaarit vaudeville-näytelmät (laulun renkutuksia, tanssia, puhetta) olivat suosittuja Ranskassa. Italialaisen buffa-oopperan, etenkin Pergolesin La serva padronan mutta myös Latillan La finta camerieran esittely synnytti Pariisissa 1752-54 ns. “buffonistisodan”…

Myöhempi italialainen ooppera buffa

29.6.2012 / Murtomäki, Veijo

Tommaso Traetta (1727–79) Lähellä Baria syntynyt, Venetsiassa kuollut Traetta oli pääsääntöisesti seria-säveltäjä, mutta hänen kynästään lähti myös erinäisiä buffia, joukossa myös suosikkiteoksia. Buovo d’Antona, dramma giocoso per musica, Goldonin librettoon…

Italialaisen opera buffan alkuvaihe: Goldoni ja Galuppi

25.6.2012 / Murtomäki, Veijo

Italialaisesta koomisesta oopperasta tuli etenkin sen täysimittaisessa, koko illan kestävässä buffa-muodossa (ital. buffo = hassu, koominen) keskeinen voima uuden klassisen musiikkikielen kehityksessä, kun vuosisadan puolivälissä osin intermezzosta syntyneestä buffasta tuli…

Kustaviaaninen ooppera

18.6.2012 / Murtomäki, Veijo

KUSTAVIAANINEN UUDISTUSOOPPERA https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Drottningholms_Slottsteater.jpg Kuningatar Loviisa Ulriika kutsui 1753 ranskalaisen teatteriryhmän Ruotsiin, joka esitti laulunäytelmiä ja koomisia oopperoita; 1754 italialainen ryhmä vieraili puolestaan Tukholman Drottningsholmin linnanteatterissa. Kun Kustaa III:sta tuli hallitsija…

Antonio Salieri

12.6.2012 / Murtomäki, Veijo

Antonio Salieri Salieri syntyi Legnanossa 1750, ja Leopold Gassman vei lahjakkaan nuoren säveltäjän alun Wieniin, jossa hän kuoli 1825. Salieri sävelsi kaikkiaan 40 oopperaa 1770–1804. Hän asui pääsääntöisesti Wienissä, jossa…

Gluckin vastahahmoja ja seuraajia

28.5.2012 / Murtomäki, Veijo

Gluckin seuraajia Gluckin jälkeisilmiöitä, häneltä vaikutteita saaneita säveltäjiä on lukuisia Mozartiin ja Berlioziin saakka. Piccinni ja Sacchini olivat Gluckin tärkeimmät vastahahmot Pariisissa, Salieri taas keskeinen seuraaja ja työn jatkaja. W. A. Mozartin…

Klassismin käsitteestä, ilmaisusta ja taustavoimista

23.4.2010 / Murtomäki, Veijo

Klassismin monet merkitykset ’Klassismi’-käsitteestä Nimitys ’klassinen’ tulee sanasta classicus (lat. = ylimmän luokan kansalainen, myöhemmin kirjailija). Sanalla ’klassinen’, jos sitä käytetään yleisenä arvokategoriana, tarkoitetaan musiikissakin arvoltaan pysyvää, yleispätevästi hyvää, valiomuotoista,…

Béla Bartók

22.4.2010 / Oramo, Ilkka

Béla Bartók syntyi 25. maaliskuuta 1881 Unkarin Nagyszentmiklósissa (nykyään Romanian Sinnicolau Mare), ja kuoli 26. syyskuuta 1945 New Yorkissa. Varhaisista opettajistaan hän mainitsee äitinsä lisäksi László Erkelin, joka pianonsoiton ohella…

Maurice Ravel

22.4.2010 / Oramo, Ilkka

Maurice Ravel syntyi Cibouressa 7. maaliskuuta 1875 ja kuoli Pariisissa 28. joulukuuta 1937. Isänsä puolelta hän oli savoijilais-sveitsiläistä, äidin puolelta baskilaista sukua. Hänen syntymäkotinsa oli Lounais-Ranskassa baskimaakunnassa, mutta hän kasvoi…

Salaseuroja ja veljeskuntia

6.2.2009 / Oramo, Ilkka

Tukholman musiikkielämä eli 1700-luvulla voimakkaan kehityksen aikaa. Johan Helmich Roman (1694-1758), ”Ruotsin musiikin isä”, oli jo vapaudenajan alussa 1720-luvun lopulla nostanut hovikapellin kukoistukseensa ja aloittanut 1731 julkisen konserttitoiminnan Tukholmassa (Kjellberg…

Konserttoja ja konserttikappaleita

6.2.2009 / Oramo, Ilkka

Orkesterimusiikin synnyn edellytyksiin kuuluu, että on orkesteri, jolle sitä sävelletään. 1700-luvun ammattiorkesterit olivat pääasiassa hoviorkestereita, jotka soittivat oopperoissa ja teattereissa, palatsien salongeissa ja kirkoissa. Lähin tällainen orkesteri Suomesta katsoen oli…

Taiteilijoita, tuntijoita ja harrastajia

6.2.2009 / Oramo, Ilkka

Musiikkielämän kehitys Tukholmassa ja Turussa 1700-luvun jälkimmäisellä puoliskolla loi vähitellen edellytyksiä myös oman sävellyskulttuurin synnylle. Tukholmassa perinteitä jo olikin Romanin ajoista alkaen, mutta uuteen vaiheeseen sävellyskulttuuri sielläkin tuli, kun etupäässä…

Uudenkaupungin rauhasta Haminan rauhaan

6.2.2009 / Oramo, Ilkka

Suuren Pohjan sodan jälkeisessä Uudenkaupungin rauhassa (1721) Ruotsi joutui luopumaan suurvalta-asemastaan, joka olikin ollut sen inhimillisiin ja taloudellisiin resursseihin nähden suhteeton. Venäjälle menetettiin idässä Karjalan kannas, suuri osa Käkisalmen lääniä…

Turun akatemia saa musiikinjohtajan

6.2.2009 / Oramo, Ilkka

C.P. Lenning musiikinjohtajaksi Vasta 1700-luvun puolivälin tienoilla musiikkielämä Turun akatemiassa alkoi kehittyä, kun tuomiokirkon urkuri Carl Petter Lenning (n. 1711-88) vuonna 1747 nimitettiin myös akatemian musiikinjohtajaksi. Käytännössä Lenning sai näin…

Kvartettoja, sonaatteja, muunnelmia, aarioita

6.2.2009 / Oramo, Ilkka

Kamarimusiikissa barokin kontrapunkti ja jäykät imitaatiot saivat 1700-luvun puolivälistä alkaen antaa tilaa keveämmälle tyylille, joka luotti viehkeään melodiaan ja yksinkertaiseen harmoniaan. Continuo-satsin korvasi uusi sointi-ihanne, neljälle itsenäiselle äänelle perustuva obbligato-homofonia,…

Musiikin historia, musiikinhistoria

8.9.2008 / Oramo, Ilkka

Termi musiikin historia viittaa musiikin vaiheisiin (esim. länsimaisen musiikin historia), musiikinhistoria taas musiikin historian tutkimukseen ja kirjoitukseen; kohde ja sen kuvaus kietoutuvat toisiinsa. Edelläkävijöitä Musiikinhistorian edelläkävijöinä voidaan pitää kahta 1600-luvun…

Olivier Messiaen

9.5.2008 / Nuorvala, Juhani

Ranskalainen Olivier Messiaen (1908-92) on ottanut vaikutteita mm. Debussyltä, Lisztiltä, venäläisiltä romantikoilta (Musorgski), gregorianiikasta ja itämaisista musiikkikulttuureista. Hänen omaleimainen, helposti tunnistettava sävelkielensä vakiintui jo 1940-luvulla, aikaisemminkin. Sen perustana ovat symmetriset…

Modaalisuus

5.5.2008 / Pohjannoro, Hannu

Moodilla [modus: tapa, laatu, standardi] tarkoitetaan pysyvää, vakinaista, järjestelmän perustaksi soveltuvaa. Musiikissa moodit ovat useimmiten kiinteitä, pysyviä säveltasorakenteita, kuten asteikkoja tai melodisia perusmalleja ja -hahmoja, tai myös pysyviä rytmikuvioita. Keskiajalla…

Elektronimusiikki

5.5.2008 / Pohjannoro, Hannu

Elektronimusiikki hyödyntää sähköisesti tuotettuja ja/tai käsiteltyjä ääniä. Se voidaan karkeasti jakaa nauhamusiikkiin, jolloin esitetään etukäteen valmiiksi tehty nauha tai muu tallenne, ja eloelektroniseen (live electronics) tai elektroakustiseen musiikkiin, jossa sähköinen…

Avantgarde

5.5.2008 / Pohjannoro, Hannu

Avantgarde ei ole yhtenäinen taidesuunta, vaan pikemminkin aate tai idea, jolla on reaktion luonne. Avantgarde suuntautuu vallitsevia arvoja, traditiota, yleistä mielipidettä, akateemista, porvarillista, proletaarista tai kaupallista kulttuuria vastaan. Se saa…

John Cage

5.5.2008 / Pohjannoro, Hannu

Losangeleslaisen keksijän poika John Cage (1912-92) lienee tunnetuin 1900-luvun musiikin kokeilija, joka varhaisista sävellyksistään asti oli kiinnostunut hälyistä ja epätavallisista äänilähteistä. Cage ei pelkästään laajentanut musiikin äänimaailmaa, vaan ennen kaikkea…

Anton Webern

30.4.2008 / Pohjannoro, Hannu

Anton (von) Webern (1883-1945) oli itävaltalainen säveltäjä. (Hän jätti sukunimestään pois aatelista syntyperää osoittavan von-etuliitteen.) Webern opiskeli musiikkitiedettä Wienin yliopistossa ja kirjoitti väitöskirjansa alankomaalaisen renessanssipolyfonian mestarin Heinrich Isaacin musiikista. Taipumus…

Alban Berg

30.4.2008 / Pohjannoro, Hannu

Alban Berg (1885-1935) oli itävaltalainen säveltäjä, joka aloitti säveltämisen vailla sävellyskoulutusta: tuloksena tästä oli noin 80 myöhäisromanttista laulua, joista suurin osa on julkaisemattomia. Nuoren Bergin esikuvia olivat ennen kaikkea Gustav…

Tonaalisuus

28.4.2008 / Pohjannoro, Hannu

Yleisessä merkityksessä tonaalisuus tarkoittaa kaikkea hierarkkisesti järjestyneihin sävelikköihin pohjautuvaa musiikkia. Tällöin sävelikön, asteikon, jäsenet voivat saada erilaisia funktioita, ja useimmiten jokin sävel saa muita tärkeämmän, perussävelen roolin. Useimmiten tonaalisuudella tarkoitetaan…

Arnold Schönberg

28.4.2008 / Pohjannoro, Hannu

Wieniläissyntyisen Arnold Schönbergin (1874-1951) säveltäjänura alkoi epäsuotuisissa merkeissä: isän varhainen kuolema pakotti hänet lopettamaan koulun kesken ja menemään töihin pankkivirkailijaksi, minkä ohella hän toimi kuoronjohtajana sekä amatööriorkesterin sellistinä. Pankki joutui kuitenkin…

Atonaalisuus

28.4.2008 / Pohjannoro, Hannu

Vuoden 1911 tienoilla sävelsin Bagatellit jousikvartetille (op. 9), kaikki hyvin lyhyitä kappaleita, ne kestivät yhteensä ehkä pari minuuttia. Kenties ne olivat lyhyimpiä siihen asti tehtyjä sävellyksiä. Säveltäessäni minulla oli tunne,…

Commedia per musica

12.3.2008 / Murtomäki, Veijo

Koomisen oopperan varhaisvaiheet Samat säveltäjät tekivät yleensä sekä vakavia että koomisia oopperoita, mutta useimmiten säveltäjällä oli selkeä painotus: A. Scarlatti, Vinci ja Leo sävelsivät pääosin vakavia oopperoita, vaikkakin myös niiden…

Contrascena ja intermezzo

12.3.2008 / Murtomäki, Veijo

Contrascena ja scena buffa Hupailukohtaukset vakavan oopperan sisällä Italialainen koominen ooppera ei syntynyt 1700-luvun alussa tyhjästä, vaan taustalla oli commedia dell’arten lisäksi vanha, 1500-luvulta periytyvä intermedioiden eli väliaikanäytelmien perinne. Se…

Commedia dell’arte

12.3.2008 / Murtomäki, Veijo

Uuden oopperan keskiluokkainen luonnollisuus Nimitys ”koominen” (comique) ei tarkoita 1700-luvun oopperan yhteydessä pelkästään tai välttämättä lainkaan hauskaa, vaan se on lisämääre opera seriaa (vakavaa oopperaa) kevyemmälle oopperalle niin aihevalintojensa kuin…

Gluckin varhaisura

3.3.2008 / Murtomäki, Veijo

Tausta Serian uudistustarve 1700-luvun puolivälissä paineet italialaisen opera serian uudistamiseksi olivat jo melkoiset: syitä olivat laulajien ylivalta, aihepiirin vanhahtavuus ja muodon jäykkyys. Eräs uudistuksen mahdollistava tekijä oli renessanssitraditiota jatkava juhlaooppera…

Gluckin Wienin-aika

3.3.2008 / Murtomäki, Veijo

Christoph Willibald Gluck (1717–87) asettui vihdoin vuonna 1752 Wieniin, jossa hän asui loppuikänsä, vaikka hän tekikin koko ajan oopperoita myös muualle (Roomaan, Bolognaan, Firenzeen, Parmaan) ja oli voitokas oopperasäveltäjä Maria…

Gluckin Orfeus ja Eurydike -ooppera

3.3.2008 / Murtomäki, Veijo

Christoph Willibald Gluckin (1717–87) Wienin-aikanaan säveltämä ooppera Orfeo ed Euridice (1762) oli ensimmäinen uuden tyylin mestariooppera, vaikka se onkin vielä lähempänä pastoraalitradition jatketta. Juhlaoopperalajistaan azione teatrale huolimatta toiminta on teoksessa…

Gluckin Pariisin-aika

3.3.2008 / Murtomäki, Veijo

Gluckin uusi musiikkikäsitys sopi ranskalaisille Christoph Willibald Gluckin (1717–87) kuninkaallisesta oppilaasta Maria Antoinettesta tuli Ranskan prinsessa ja kruununprinssin vaimo (1770), Louis XVI:n valtaannousun (1774) yhteydessä kuningatar. Kun Paris ja Helena…

Uusnapolilainen koulukunta

27.2.2008 / Murtomäki, Veijo

Nimikkeenä uusnapolilaisuus on vielä hämäävämpi kuin ensimmäisestä ja toisesta napolilaisesta koulukunnasta puhuminen. Kyse on yksinkertaisesti (täys)klassisen ajan oopperasäveltäjistä, joista muutama oli yhä napolilaisia syntyperältään tai koulutukseltaan (Paisiello, Cimarosa), kun taas…

Oopperakulttuurin taustavoimat

26.2.2008 / Murtomäki, Veijo

Opera seria Vakava ooppera valistuksen palveluksessa Vakava (ital. seria/o = vakava) ooppera, sankarillinen draama tai aariaooppera oli 1700-luvun loppuun saakka musiikkitaiteen korkein ja arvostetuin muoto. Jos 1600-luvulla ooppera oli ollut…

Napolilaissäveltäjiä ja muita italialaissäveltäjiä

26.2.2008 / Murtomäki, Veijo

Nicola Porpora Ura Italiassa ja Keski-Euroopassa Nicola Porpora (1686–1768) syntyi ja kuoli Napolissa. Hän oli 1700-luvun alkupuolen oopperan tyylin suhteen vielä pääsääntöisesti myöhäisbarokin edustaja. Porpora toimi (1715–21) Napolin S Onofrio…

Toinen napolilainen säveltäjäpolvi

26.2.2008 / Murtomäki, Veijo

Toiseksi napolilaiseksi koulukunnaksi on vanhastaan tavattu kutsua Vincin, Leon ja Pergolesin jälkeistä oopperasäveltäjien sukupolvea, joka opiskeli Napolissa, mutta jonka edustajista kaikki eivät suinkaan olleet italialaisia (Hasse) – tai opiskelleet Italiassa…

1900-luvun kirkkomusiikki

17.12.2007 / Tuppurainen, Erkki

Luterilainen kirkkomusiikki Saksassa Max Reger, joka oli katolinen, työskenteli luterilaisen musiikin parissa ja sävelsi mm. koraalikantaatteja (esim. O Haupt voll Blut und Wunden), kuoro- ja soololauluja, urkukoraaleja ja koraalifantasioita. Sigfrid…

Myöhäisklassismi

23.3.2007 / Murtomäki, Veijo

Jos 1800-luvun kirjoittajat kokivat klassismin myöhäisvaiheessa ’romanttiseksi’ kaiken sen mikä oli liikuttavaa, kuvausvoimaista ja värikästä (mm. Mozartin Don Giovannin, Haydnin oratoriot, joiden linja johtaa Weberin oopperoihin), niin Beethoven oli alusta…

Galantti, Empfindsamkeit, Sturm und Drang

23.3.2007 / Murtomäki, Veijo

Klassismin aikakauden alajaottelu Uuden tyylin alkaminen sijoittuu myöhäisbarokin rinnalle ja sisään sekä muodostaa yhdessä sen kanssa muutaman vuosikymmenen siirtymäjakson (n. 1720-60) Ranskassa ja Saksassa. Sen sijaan Italiassa uusi tyyli näkyi…

(Täys)klassismi

23.3.2007 / Murtomäki, Veijo

Wien pääkeskuksena Sinänsä nykyään kiistanalaiseksi jo saksalaisessa musiikinhistoriankirjoituksessakin asetetun wieniläisklassismin synnylle on tarjottu monenlaisia selityksiä. Ensinnäkin Wien lähialueineen oli saksalaista Keski-Eurooppaa pitkine soitin- ja laulumusiikin traditioineen: käytettävissä oli taitavia böömiläisiä…

Richard Strauss

15.3.2007 / Murtomäki, Veijo

Postwagneriaanista neoklassiseksi oopperasäveltäjäksi Strauss oopperasäveltäjänä   Ei liene vaikea pitää Richard Straussia (1864-1949) 1900-luvun suurimpana oopperasäveltäjänä: hän sävelsi 15 oopperaa (1893-1941), joiden musiikillinen laatu, dramatiikka sekä ennen kaikkea syvä inhimillinen…

Muita 1900-luvun vaihteen saksalaisia oopperasäveltäjiä

15.3.2007 / Murtomäki, Veijo

Emil Nikolaus von Rezniček Romantiikkaa ja modernia Emil Nikolaus von Rezniček (1860-1945) oli tyypillinen Habsburgien imperiumin monikansallinen edustaja, jonka sukuperinnössä slaavilaisuus ja unkarilaisuus yhdistyi saksalaiseen koulutukseen ja wieniläiseen makuun. Hänen…

Pohjoismaiden kirkkomusiikki 1520—1800

9.1.2007 / Tuppurainen, Erkki

Reformaation vaikutus Reformaatioajan liturgiset uudistukset näkyivät tanskalaisessa Malmö-messussa 1528, jonka ilmeisiä esikuvia olivat Nürnbergissä muotoutunut messu (1525/1526) ja Lutherin Deutsche Messe (1526). Hans Thomissønin nuotein varustettu virsikirja Den Danske Psalmebok…

Katolinen kirkkomusiikki 1600- ja 1700-luvuilla

9.1.2007 / Tuppurainen, Erkki

Stile anticosta oopperatyyliin Napolilainen oopperatyyli vaikutti varsinkin Italiassa oratorioiden lisäksi myös liturgisiin tilanteisiin sävellettyyn musiikkiin, joskin siinä pyrittiin pitäytymään polyfoniseen stile antico -perinteeseen. Claudio Monteverdin jälkeisistä italialaisista katolisen kirkkomusiikin säveltäjistä…

Passio ja historiasävellykset

8.1.2007 / Tuppurainen, Erkki

Kristuksen kärsimyksen historia laulettuna Raamatun tekstien kantilloimiseen lienee jo varhain liitetty dramaattisia pyrkimyksiä, ja 800-luvulta alkaen on säilynyt merkintöjä eri äänialojen käytöstä eri henkilöiden vuorosanojen yhteydessä. Papin laulaman Kristuksen osuuden…

Oratorio kirkkomusiikin muotona

8.1.2007 / Tuppurainen, Erkki

Varhaiset oratoriot Oratorion varhaiset juuret palautuvat vastauskonpuhdistukseen ja Filippo Nerin (1515-95) johtaman uskonnollisen kansanliikkeen rukouskokouksiin, jotka liittyivät roomalaiseen paastonajan musiikkikäytäntöön. Oratorioksi voidaan laskea Emilio de Cavalierin dialogilauda-perinteeseen liittyen vuoden 1600…

Urkumusiikki jumalanpalveluksessa

8.1.2007 / Tuppurainen, Erkki

Urkujen tulo jumalanpalvelussoittimeksi Ensimmäiset maininnat urkujen käytöstä lännen kirkon piirissä ovat vuodelta 951 englantilaisesta Winchesterin katedraalista ja vuoden 1100 tienoilta Ranskasta. Soitinta käytettiin aluksi Itä-Rooman keisarin hovin tapaan paljolti signaalisoittimena…

J. S. Bachin aikalaisia ja seuraajia

5.1.2007 / Tuppurainen, Erkki

G. Ph. Telemann ja G. F. Handel Kirkkomusiikin sävellysmuodot kävivät 1700-luvun alussa yhä moninaisemmiksi. Valistuksen ja pietismin vuosisadan mittaan kiinnostus kirkkomusiikkiin kuitenkin alkoi vähentyä. J. S. Bachin aikalainen, aluksi Leipzigissa…

Reformaatio ja kirkkomusiikki

18.12.2006 / Tuppurainen, Erkki

Reformaattorien suhde musiikkiin Reformaatiota ennakoivat sellaiset henkilöt kuin englantilainen John Wycliffe ja böömiläinen Jan Hus, jotka korostivat mm. kansankielen käytön ja seurakunnan aktiivisen osallistumisen merkitystä jumalanpalveluksissa. Uskonpuhdistajat joutuivat pyrkiessään 1500-luvulla…

Mozart modernin ihmiskuvan rakentajana

6.11.2006 / Murtomäki, Veijo

Artikkeli on julkaistu alun perin Rondo Classicassa 12 / 2005 (vol. 54), s. 38-42. Uudelleenjulkaisu oikeudenomistajien luvalla. Wolfgang ei ollut pelle eikä köyhimys vaan ajan tuulet haistanut valistussäveltäjä Tuskin kenenkään…

Klassismin väärinymmärrys

6.11.2006 / Murtomäki, Veijo

Artikkeli on alun perin julkaistu Rondo Classican numerossa 6 / 2004 (vol. 42), s. 30-35 nimellä Klassismin väärinymmärtämisen pitkä historia. Uudelleenjulkaisu oikeudenomistajien luvalla. Itsenäisen soitinmusiikin Wieniin keskittyvän ajan asemasta kysymys…

Bel canto

30.10.2006 / Murtomäki, Veijo

Artikkeli on julkaistu alun perin Rondo Classicassa 9 / 2004 (vol. 41), s. 30-35 nimellä Kauniin laulun nousu ja tappio. Uudelleenjulkaisu oikeudenomistajien luvalla. Italialaisen bel canton aikakausi perustui virtuoosisuuteen ja…

Uuden tyylin airueita Ranskan orkesterimusiikissa: Paul Dukas

22.8.2006 / Murtomäki, Veijo

Saksalaisvaikutteista ranskalaiseen henkeen Ranskan orkesteri- ja soitinmusiikin uusi ajanjakso alkoi Kansallisen musiikkiyhdistyksen, Société Nationale de Musique, perustamisesta 1871 Preussille hävityn sodan jälkeen mottonaan ars gallica (gallialainen/ranskalainen taide). Sen tehtävänä oli…

Ranskan varhainen romantiikka: Onslow ja Farrenc

21.8.2006 / Murtomäki, Veijo

Oopperan kulttuuri Ooppera oli ranskalaisessa musiikkielämässä keskeisessä asemassa, eikä etenkään soitinmusiikille ollut 1800-luvun alkupuoliskolla samanlaista tilausta kuin saksalaisella alueella, jossa oli laaja porvarillinen käyttäjäkunta ja jossa syntyi sinfoniakonserttikulttuuri. Lisäksi sävellyskoulutuksessakin…

Glazunov ja sinfoninen ongelma

1.8.2006 / Murtomäki, Veijo

Artikkeli on julkaistu alun perin Helsingin Sanomissa. Uudelleenjulkaisu oikeudenomistajien luvalla. Klassikon asema jo nuorena Kuolemansa jälkeen lähes unohdetun, mutta nyt taas varovaisessa nousussa olevan Aleksandr Glazunovin (1865-1936) ura muistuttaa paljossa…

Kansallissäveltäjä Hugo Alfvén on asemansa ansainnut

31.7.2006 / Murtomäki, Veijo

Artikkeli on julkaistu alun perin Helsingin Sanomissa. Uudelleenjulkaisu oikeudenomistajien luvalla. Ruotsin etevin sinfonikko sai työlääntyä Uppsalassa kantaatti- ja juhlasäveltäjänä Alfvénin ja Sibeliuksen vertailu on koitunut meillä edellisen haitaksi Vailla arvostusta…

Dohnányin palautettu maine

31.7.2006 / Murtomäki, Veijo

Artikkeli on julkaistu alun perin Helsingin Sanomissa. Uudelleenjulkaisu oikeudenomistajien luvalla. Ernö Dohnányi oli 1900-luvun viipyvän romantiikan viimeinen edustaja Politiikan vuoksi turmeltunut maine? On vaikea sanoa, johtuuko Ernö Dohnányin (1877-1960) vitkainen…

Feinberg, venäläinen musiikkinero löytyi

31.7.2006 / Murtomäki, Veijo

Artikkeli on julkaistu alun perin Helsingin Sanomissa. Uudelleenjulkaisu oikeudenomistajien luvalla. Samuil Feinberg on musiikinhistorian tärkeimpiin kuuluva pianistisäveltäjä Kaksitoista sonaattia silloittavat Skrjabinin ja Prokofjevin Avantgarde-liikkeitä 1900-luvun alun Venäjällä Viime vuosikymmeninä on…

Medtner — pianosäveltäjien suuri tuntematon

26.5.2006 / Murtomäki, Veijo

Artikkeli on julkaistu alun perin Helsingin Sanomissa. Uudelleenjulkaisu oikeudenomistajien luvalla. Sonaatit kuuluvat lajin eliittiin Nikolai Medtner lienee suurelle yleisölle melko outo nimi. Pianisteistakin hänet tuntee ani harva. Ja jos tuntee,…

Klassisen sinfonian uudet kasvot

26.5.2006 / Murtomäki, Veijo

Artikkeli on julkaistu alun perin Helsingin Sanomissa. Uudelleenjulkaisu oikeudenomistajien luvalla. Vanhal, Dittersdorf, Kozeluch, Rosetti, Kraus ja kumppanit tulevat Vielä kymmenisen vuotta sitten tämä artikkeli olisi jäänyt kirjoittamatta. Malja valistavalle äänilevyteollisuudelle!…

Messiaen — urkujen skolastikko ja mystikko

23.5.2006 / Murtomäki, Veijo

Artikkeli on julkaistu alun perin Helsingin Sanomissa. Uudelleenjulkaisu oikeudenomistajien luvalla. Katolisen säveltäjäneron urkumusiikki ylistää Luojaa ja kaikkea luotua. Olivier Latryn kokonaislevytys on ensiluokkaisen vakuuttava. Suuren yleisön arvostamaa urkumusiikkia Urkumusiikki on…

Uutta Mozartia päivänvaloon!

23.5.2006 / Murtomäki, Veijo

Artikkeli on julkaistu alun perin Helsingin Sanomissa. Uudelleenjulkaisu oikeudenomistajien luvalla. Viisasten kivi on hykerryttävä löytö Saako olla uutta Mozartia vuosituhannen alkajaisiksi, vieläpä oopperaa! Kyseessä on sensaatio. Siltikin, vaikkei tarjolla ole…

Telemann — Saksan Bergman

19.5.2006 / Murtomäki, Veijo

Artikkeli on julkaistu alun perin Helsingin Sanomissa. Uudelleenjulkaisu oikeudenomistajien luvalla. Ikinuori suuruus, jolle saksalaiset kostivat, ettei ollut kuin Bach, köyhä tai sairas Aikalaistensa pitämä säveltäjä ”Saksan musiikin kruunu”, ”isänmaamme todellinen…

Poulenc oli pianon postmoderni mestari

16.5.2006 / Murtomäki, Veijo

Artikkeli on julkaistu alun perin Helsingin Sanomissa. Uudelleenjulkaisu oikeudenomistajien luvalla. Satavuotissynttärijuhliaan pilvenlongalta seuraileva Francis Poulenc (1899-1963) oli hulvaton, määritelmiä pakeneva säveltäjä, joka ei itsekään oikein ymmärtänyt ominaislaatuaan. Poulenc tunnusti (1919):…

Franz Schmidt — Itävallan viimeinen sinfonikko

2.5.2006 / Murtomäki, Veijo

Artikkeli on julkaistu alun perin Helsingin Sanomissa. Uudelleenjulkaisu oikeudenomistajien luvalla. Wienissä arvostettu säveltäjä Kaikkihan nykyään tuntevat Mahlerin ja hänen sinfoniansa. Tuntevat, vaikka Mahler jäi eläessään vaeltavaksi juutalaiseksi, jota wieniläinen yleisö…

Salieri — myrkyttäjäkonna vai viaton musiikkimies?

2.5.2006 / Murtomäki, Veijo

Artikkeli on julkaistu alun perin Helsingin Sanomissa. Uudelleenjulkaisu oikeudenomistajien luvalla. Elokuvan mustamaalaama säveltäjä Antonio Salieri (1750-1825) – murhanhimoinen, kademielinen mitättömyys, joka omaa asemaansa pönkittääkseen ja päästäkseen eroon palvotusta kilpailijastaan myrkytti…

Bysantin laulutaiteesta ja laulajista

9.12.2005 / Seppälä, Hilkka

Laulu – jumalanpalveluksen ääni Ortodoksisen kirkkolaulun lähtökohtana on varhaiskristillinen käytäntö ja ne laulun säännöt, jotka kristallisoituivat käyttöön kristillisessä Bysantin keisarikunnassa. Kirkkomusiikilla on ikonitaiteen tavoin normatiivinen luonne ja se on yksinomaan…

Itäslaavilainen kirkkomusiikki uudella ajalla

8.12.2005 / Harri, Jopi

Jakautuminen itäiseen ja läntiseen haaraan Kirkko suurvaltojen puristuksessa Baltiaan syntyi 1300-luvulla uusi suurvalta, Liettua, jonka alue oli laajentunut Itämereltä Mustallemerelle ja kattoi suurimman osan nykyisistä Valko-Venäjästä ja Ukrainasta. Vuonna 1386…

Virittämisen teoriasta ja käytännöstä

1.12.2005 / Takala, Matti

Viritys perustuu yläsävelsarjaan Näinä tasavireisyyden kyllästäminä aikoina on hyvä hieman miettiä, miten soittimia ennen viritettiin. Nopea vilkaisu osoittaa, kuinka tasavireisyys kiinteävireisten soitinten viritysjärjestelmänä on yleistynyt vasta hyvin myöhään. Samalla huomaa…

Takaisin ylös