Ildebrando Pizzetti
Ildebrando Pizzetti (1880–1968) oli Parmassa syntynyt säveltäjä, musiikkitieteilijä ja musiikkikriitikko. Hän kuuluu uudestaan myös soitinmusiikkia painottaneeseen ”1880-sukupolveen” Respighin, Malipieron ja Casellan kera heitä edeltäneiden Antonio Scontrinon (1850–1922) ja Giuseppe Martuccin (1856-1909), Respighin opettajan jälkeen. Hän opetti Firenzen konservatoriossa (1917-23) ja johti Milanon konservatoriota (1923-). Oppilaisiin luketuvat mm. Mario Castelnuovo-Tedesco, Nino Rota ja Franco Donatoni. Pizzetti laati useita kirjoja Italian ja Kreikan musiikista sekä oli perustamassa lehteä. Pizzetti oli innokas fasismin kannattaja ja allekirjoitti fasistien manifestin (Manifesto degli intellettuali fascisti, 1925). Hän sai Mussolini-palkinnon (Premio Mussoni, 1931) oopperastaan Debora e Jaele. Pizzetti teki yhteistyötä poliittisesti häilyvän näytelmäkirjoittaja Gabriele d’Annunzion (1963-1938) kanssa, ja vielä 1954 hän sävelsi tragedian La figlia di Iorio Gabriele D’Annunzion näytelmään. T. S. Eliotin draamaan valmistui vielä Assassinio nella cattedrale (Murha katedraalissa, 1958). Pizzetti sävelsi myös kamarimusiikkia (9 teosta), pianoteoksia (11), vokaaliteoksia (13) ja orkerimusiikkia (5 konserttoa, 2 sinfoniaa). Oopperoita Pizzetti sävelsi 14.
Oopperoita
Debora ja Jael
Debora e Jaele (Debora ja Jael; 1922, Milano) kolminäytöksinen ooppera, dramma biblico, säveltäjän librettoon vapaasti Tuomarien kirjan (luku 4) pohjalta. Pizzetti piti teosta ”ensimmäisenä oikeana omana oopperanaan”, ja tällä hän tarkoitti irtaantumista varhaisoopperoiden liittymisestä Gabriele d’Annunzion teksteihin. Tuloksena oli dramaattisesti vaikuttava teos, jonka orkesterinkäyttö, harmoninen kieli ja virtaava melodiikka muodostavat hien synteesin verismosta ja italialaisesta perinteestä. (Vieressä Artemisia Gentileschin(1593–1653) maalaus Giaele e Sisera, n. 1620; Museo of Fine Arts, Budapest.)
I NÄYTÖS
Alkusoiton paralleelit avosävyiset soinnit maalaavat autiomaata sekä vanhaa, tässä tapauksessa raamatullista aikaa. Israelilaiset valittavat kanaanilaisten hirmuteoista, ja etenkin Mara (mezzosopraano) laulaa pojastaan, jonka kanaanilaiset tappoivat. Israelilaiset syyttävät jumalan vihasta Siseran oletettua jalkavaimoa Jaelia, keeniläisen Heberin (baritoni/basso) vaimoa, ja huutavat tälle kuolemaa, koska väkijoukon mielestä Jael ja hänen miehensä palvoisivat Baalia ja Astartea alttarilla, jolla he olisivat uhranneet poikansa. Jael joutuu puolustautumaan syytöksiä vastaan: hän vetoaa Deboraan ja pyytää vesikoetta syyttömyytensä tueksi sekä kertoo Heberin tappaneen heidän poikansa, joka syntyi raiskauksen seurauksena.
JAELE
Jos olen juonitellut kirotun miehen kanssa
ja pyydätte minulta katkeran veden koetta,
kysykää sitä Deboralta,
ja vatsani paisukoon, jos olen tehnyt syntiä,
häpeän edessänne.
Ja jos olen antanut pikkuisen olentoni Baalin tulelle,
ja jos pienokaiseni riisti väkisin
käsivarsiltani hän (= Heber)
ja hän tukki suuni
ja heitti minut lammashäkkiin …
Israelilainen profeetta Debora (altto) saarnaa sodan puolesta kanaanilaisia ja näiden kuningas Siseraa (tenori) vastaan.
DEBORA
”Nouskaa jaloillennen ja menkää Kedeshiin,
kutsu väki kokoontumiseen ja ilmoita:
Jumala jylisee joukkojen edessä
ja uusii sopimuksen ja
nostaa kätensä lastensa vihollisia vastaan.”
Israelilaisten sotajoukkojen päällikko Baarak on valmis sotaan, jos ”jumala pyytää, Debora neuvoo ja kansa tahtoo”. Kuningas Sisera on piiloutuu valloittamattoman linnoituksen vallien sisään. Koska Debora tietää, että kuningas rakastaa Jaaelia (sopraano), hän lähettää neidon Maran (mezzosopraano) kera houkuttelemaan Siseran ulos muurien suojasta. Ennen lähtöä Mara laulaa kehtolaulun kuolleelle lapselleen.
MARA
Ninna nanna,
silmät kauniit,
silmät tummat,
Ninna nanna,
Gunì palaa huomenna,
tuo säkillisen jauhoja,
ja lampaan isommalle lapselle
ja karitsan pienimmälle.
II NÄYTÖS
Kuningas Sisera valmistautuu sotaan palvomalla Baalia:
SISERA
Alalaa!
Juokaa ylimmälle Baalille
huutakaa kiitosta ja ylistystä!
Jael tuodaan kuninkaan luo, ja Jael hämää Siseraa kertomalla tälle israelilaisten joukkojen vähäisyydestä ja tarjoutumalla miehen otettavaksi, jolloin Sisera sulaa Jaelin kauneuden edessä.
SISERA
Oo, oo! Miten olet kaunis!
Ja yhä haluaisin ottaa sinut
ja puristaa sinut käsivarsieni väliin,
enkä edes uskalla koskea sinuun.
Jael kertoo, kun hänen huijausyrityksensä Siseraa kohtaan on paljastunut, kuinka hän ja kaikki israelilaiset vihaavat kuningasta ja vuodatuksensa päätteeksi Jael yrittää murhata tämän. Epäonnistuttuaan tässä Jael pyytää Siseraa surmaamaaan hänet,
JAELE
Kyllä! olen vehkeillyt sinut petokseen:
Olisin tahtonut viedä sinut kuoleman ansaan,
koska vihaan sinua,
kuten sinua vihaavat kaikki veljeni.
Tapa minut, tapa minut!
Tapa minut samalla,
en olisi ensimmäinen käsiesi tappama nainen,
olet naisten ja tyttöjen surmaaja,
tapa minut, tapa minut!
SISERA
Ei, en tapa sinua,
vaan otan sinut!
JAELE
Ei!
mutta Sisera rakastaa Jaelia liikaa ja Jael saa anteeksi yrityksensä.
SISERA
Oi vahva ja puhdas!
Olen yrittänyt vuosikausia:
kaikkialla kohtaloni on saanut
minut panemaan itseni peliin:
olen kutsunut sinua joka päivä ja yö,
saadakseni voimaa elää,
löytääkseni iloa elää,
jotten tuntisi itseäni yksinäiseksi,
rakastaakseni.
Sisera antaa Jaelin lähteä linnoituksesta ja lupaa tavata hänet, kun hän olisi voittanut israelilaiset.
III NÄYTÖS
Israelilaiset kuitenkin päihittävät sotapäällikkö Barakin (baritoni/basso) johdolla kanaanilaiset. Sisera kertoo kuinka kanaanilaiset olivat voitosta varmoja, mutta yläilmat puuttuivat taisteluun.
SISERA
Mieheni olivat jo lähes päässeet vuoren huipulle,
ja voiton olisi pitänyt olla meidän,
mutta taivaasta lankesi rajuilma, myrsky,
vesivirtoja, kiviä ja tulta ja salamoita.
Israelilaiset huusivat ilosta,
huusivat ja lauloivat ilosta.
Sisera etsii nyt pakopaikkaa Jaelin teltasta, jossa Jaelilla ja Siseralla on hellä kohtaus. Jael tunnustaa rakkautensa ja haluaa miehen lähelleen.
JAELE
Kiedon käsivarret kaulasi ympäri,
ja asetan pääsi rintaani vasten.
Kuinka katkeraa on täytynyt olla sydämessäsi,
kun huulesi maistuvat niin katkerilta.
Suuni on täynnä suloa,
huulillani on hunajaa,
tule, tule, niin nukahdat…
SISERA
Nukahdan näin käsivarsillesi,
Sisera seuraa telttaan Jaelia, ja orkesteri kertoo loput.
Debora vaatii Siseran luovuttamista, mutta Jael kieltäytyy tästä.
DEBORA
Puolustatko kansasi vihollista?
Avaa teltta ja tarjoa sänky lohikäärmeelle,
joka surmasi ja hävitti veljiäsi?
JAELE
Hera haluaa hänen pakenevan,
DEBORA
Niin, ehkä koetellaksesi sinua,
ei selvitäkseen ilman rangaistusta.
Ja näetkö: hän lähetti minulle jälkensä
JAELE
Oi Debora, Pyhä Äiti…
Mutta kun israelilaisten joukko lähestyy, Jael surmaa nukkuvan Siseran säästääkseen tämän paljon kauhistuttavammalta kuolemalta. Lopuksi israelilaiset virittävät ”alleluia”-kiitoslaulun.
ja
Assessinio nella cattedrale
Assessinio nella cattedrale (Murha katedraalissa; Milano, 1958), tragedia musicale, sisältää kaksi näytöstä ja interludion säveltäjän librettoon T. S. Eliotin näytelmän (suom. Pertti Nieminen, 1985) mukaan (italiaksi Alberto Castelli). (Viereinen kuva: Mestari Francke (1380–1435), Das Martyrium des hl. Thomas von Canterbury, 1426, Kunsthalle Hamburg.)
Ooppera käsittelee Thomas/Tuomas Becketin murhaa 1170. Hän toimi vuodesta 1162 kuningas Henrik II:n neuvonantajana ja tämän nimeämänä Canterburyn arkkipiispana, mutta hän joutui ongelmiin puolustaessaan kirkon itsemääräämisoikeutta. Hän eli Ranskassa maanpaossa (1164–), josta hän saapui takaisin kansan juhlimana sankarina, muttei suostunut sovintoon kuninkaan kanssa. Niinpä 29.12.1170 kuninkaan ritarit surmasivat hänet katedraalissa.
Pizzetti jätti tässä Respighin ja Malipieron tapaan taakseen dekadentin verismon ja sävelsi ”antidramaattisen” oopperan. Antiikin draaman tavoin kuorolla on merkittävä osuus, ja ylipäätään tekstin huomioon ottaminen oli keskeistä, minkä huomaa etenkin pitkissä monologimaisissa soolo-osuuksissa, jotka lähentyvät katolista, ns. ”gregoriaanista” kirkkolaulua. Polyfoniaa on vähän, harmonia on tonaalista ja käyttää usein modaalisia käänteitä.
Muita oopperoita
Faidra
Fedra (1915, Milano) on kolminäytöksinen ooppera Gabriele d’Annunzion librettoon. Faidra oli antiikin mytologiassa kuningas Minoksen tytär ja sankari Theseuksen vaimo, joka rakastuu Theseuksen edellisen vaimon, kuolleen Hippolyten, ja Theseuksen poikaan Hippolytokseen eli poikapuoleensa. Kun tämä ei vastaa äitipuolensa eli Faidran vikittelyihin, Faidra keksii syyttää miehelleen Theseukselle poikapuolensa väkivaltaisesta käytöksestä, minkä vuoksi poika ajettaan maanpakoon. Suuttunut Theseus pyytää Poseidonia kostamaan Hippolytokselle ja surmaamaan tämän. Kuultuaan tapahtuneesta Faidra tunnustaa valehdellessaan ja tekee itsemurhan. Aihe ol erityisen suosittu Ranskan klassisella ajalla 1500–1700-luvuilla draama- ja oopperakirjallisuudessa. (Vieressä Adolfo de Carolis’n [1874–1928] Fedra-kuva 2. näytökseen, 1909).
Oopperan lyhytjuoni
Oopperan alkusoitto tarjoaa laajan alttoviulumelodia, joka kuvaa Faidran (sopraano) intohimoa Hippolytosta (tenori) kohtaan. Faidra yrittää suudella poikapuoltaan tämän nukkuessa, mihin tämä herää ja seuraa yhteenotto. HIppolytos tekee selväksi, ettei rakasta äitipuoltaan. Faidraa tämä ei pysäytä, mutta samalla on raivoissaan hylkäämisestä. Faidra haluaakin kostaa Hippolytokselle. Kun Theseus (baritoni) saapuu palatsiin, hän näkee poikansa pakenevan, eikä tämä vastaa vaikka isä kutsuu häntä useaan otteeseen. Faidra väittää Hippolytoksen raiskanneen hänet. Theseus ei ensin usko tapahtunutta, mutta kun hän näkee todisteet, sokaistuu hän vihasta ja käskee vielä samana päivänä Poseidonin surmaamaan poikansa. Hippolytos menettääkin samana päivänä henkensä onnettomuudessa meren rannalla. Hän putoaa hevosen selästä ja lyö päänsä kiveen. Kun Theseus saa tietää syytöksen perättömyyden, heittäytyy hän Faidran kimppuun ja ilmoittaa naisen joutuvan kuolemaan hirvittävällä tavalla.
Fra Gherardo
Fra Gherardo (Veli Gherardo; 1928, Milano), kolminäytöksinen ooppera säveltäjän librettoon (Salimbene da Parman Cronachen/Kronikan mukaan). (Vieressä Edoardo Marchioron maalaus ”Gherardon talon sisäpiha”, 1927; Archivio Storico Ricordi.)
Ooppera kertoo Parmassa 1200-luvun lopulla eläneestä ja kuolleesta Gherardino Segalellosta (1240-1300). Tultuaan hylätyksi fransiskaaneista hän perusti ”Apostolisen veljeskunnan”, joka pyrki elvyttämään varhaiskristillistä elämää. Gherardo möi talonsa, jakoi rahat köyhille ja ryhtyi saarnaajaksi. Hänet poltettiin vääräuskoisena roviolla Parmassa 1300.
I NÄYTÖS: Parma 1260
Avausmusiikin diatonisuus ja avosointisuus viittaavat luonnollisesti keskiaikaan. Gherardo (tenori), rikas mies, ilmoittaa myyneensä omaisuutensa ja antavansa rahat köyhille. Notaari (tenori) pilkkaa moista tekoa:
NOTAARI
Ken antaa kaiken köyhille rakkaudesta Jumalaan?
Sellainen on hullu tai huijari.
Ja hän tekee itsensä toisen veljeskunnan johtajaksi,
ja sitten on vähintään kaksikymmentä uutta laiskuria kuten me,
kiertääkseen maata ja kieltääkseen almut.
Gherardo kutsuu väkeä luokseen ja kertoo, mitä on tehnyt:
GHERARDO
Veljet köyhyydessä!
Kuka juoksee nopeimmin?
Riisuttu mies vaiko se, joka
kantaa olkapäillään säkkiä täynnä kiviä?
Nyt älkää valittako, vaan ylistäkää Herraa iloisesti,
sillä teidät ja kaikki mutkin on pelastettu.
Älkää huolehtiko vaatteista ja brokadista,
Gherardo hoitaa asian.
Hänen talonsa, hänen kankaansa ja tavaransa,
kaikki on tässä vaatimattomassa säkissä rahana,
ja iltatuuli ne levittää.
Pyhä Pietari ja Pyhä Johannes sanoivat minulle:
apostolien kesken iltatulen äärellä:
”Ryhdy köyhäksi kuten me,
ota matkasauva ja mene maailmaan,
ja huuda totuutta, joka on yksi ainoa.”
Hän ylistää köyhyyttä. Monet ryntäävät seuraamaan tapahtumisia, mutta vaalea nainen (La Donna bionda) ja herrasmies (Un Gentiluomo; baritoni) tulevat väliin sekä pilkkaavat ja loukkaavat Gheradon ystävällisyyttä. Nuori ja köyhä tyttö Mariola (sopraano) puolustaa Gherardoa. Myöhemmin Gherardo puolustaa samaa tyttöä kahden juopuneen sotilaan tungetteluja vastaan, ja Mariela kertoo surullisen tarinansa lähisukulaisten menetyksestä.
MARIOLA
Äiti rukka, kuoli juuri kun he olivat tulleet (Toulouseen],
ensipakkasiin.
Isästä ei tiedetty enää koskaan mitään,
kun hän oli lähtenyt Ranskan kuninkaan mukana
sotimaan saraseenejä vastaan.
Iso, kaunis ja voimakas hän oli, isä.
Sen muistan.
Myös äiti oli kaunis, hänellä oli mustat silmät,
Toulousessa sanotiin: ”silmät kauniit
kuten italialaisilla Sulottarilla.”
Minulla ne ovat taivaansiniset.
Gherardo kutsuu tytön taloonsa. Gherardo ei voi vastustaa tytön kauneutta, vaikka tyttö ensin haluaa lähteä, mutta kun Gherardo kertoo Jeesuksen ja Maria Magdalenan välisestä rakkaudesta, Mariola ymmärtää, ettei rakastaminen ole synti, joten lopulta he viettävät lemmenyön.
MARIOLA
Siispä ei ole synti rakastaa…
antaa itsensä…
Se on toisenlaisen elämän arvoista,
ja myös köyhä voi antaa sen
ja on rikas…
Aamulla Gherardo tuntee itsensä syylliseksi ja vakavan synnin tekijäksi ja hän syyttää Mariolaa houkuttamisesta hänet pois valinnasta omistaa elämänsä jumalalle.
II NÄYTÖS: 16.7.1269
Gherardosta on tullut veli, ja hänen kannattajansa, etenkin Fra Simone (tenori) uumoilevat miehen joutuvan Podestàn (= ylin hallinoelin) hampaisiin.
FRATE SIMONE
Antautua vihollistensa armoille?
jolloin Podestà, joka on ylimystön palvelija,
heitättää hänet vankilaan.
VÄKI
Ja men surmaamme Podestàn.
FRATE SIMONE
Ja piispa haluaa polttaa hänet
roviolla vääräuskoisena.
VÄKI
Ja me sytytämme tuleen hänen palatsinsa.
Hän johtaakin kapinaa turmeltunutta kaupunkia ja sen uskonnollisia auktoriteetteja vastaan sekä suunnittelee palatsin torneineen ja arkkipiispan tuhoamista.
GHERARDO
Vannon.
Menkää kaikkien kovia kokeneiden koteihin
ja kootkaa väki yhteen.
Ja kaikki varustautukoot lapioilla, hakuilla ja veitsillä
Gherardo järjestäjä,
joka kuulee Kristuksen apostolien äänen,
johtaa teitä.
JOUKKO
Eläköön Gherardo!
Paljon myöhemmin Mariola tapaa Gherardon ja kertoo heidän yhteisestå pojastaan, joka oli kuollut
MARIOLA
Kun hän kuoli tähdet tuikkivat taivaalla.
Ja hän katseli niitä ja hymyili
ja sanoi: ”Äiti”, Oi-oi…
GHERARDO
Mariola, oi pyhä kärsimys.
Pienen viattoman sielun tähden
minä sinua vannotan: kerro minulle totuus…
Kun lapsi kuoli,
etkö kironnut minut?
Totuus, Mariola!
Kutsuin häntä sinut nimelläsi.
Silti Mariola yhä rakastaa Gheradoa ja kehottaa tätä jatkamaan työtään oikeuden ja rakkauden puolesta. Gherardo on täynnä katumusta, ja podestàn vartijat vangitsevat hänet.
III NÄYTÖS: 18.7.1269 aamulla
Piispa (baritoni) ja podesta/kaupunginjohtaja (baritoni) keskustelevat Gherardon inkvisitiokäsittelyn jälkeen tmiehen nukkuessa ämän tappamisesta, joskin podesta varoittaa kostonhimoista piispaa siitä, että koko kaupungin väestö on aseistautunut ja voi nousta väkivaltaiseen kapinaan saatuaan marttyyrin. [Piispan ja Podestàn rooleissa ja valta-asemien suhteissa voi nähdä kaikuja Verdin Don Carloksen kahden voimahahmon, Suurinkvisiittorin ja Filip II:n kamppailusta.]
PIISPA
Uuden veljeskunnan perustaja ja johtaja,
harhaopin palava julistaja:
kansan nostattaja kirkkoa ja yhteisöä vastaan,
Katsokaa kun hän nukkuu,
hän on vain surkea tollo.
PODESTÀ
Sellainen moukka, ettei edes
veli Bernardo inkvisiittori
ole voinut saattaa tätä alistumaan…
PIISPA
Olkoon muttei sillä ole mitään merkitystä,
Debita animadversione (asianmukaisella rangaistuksella)
hänet tullaan tuomitsemaan kuten
laki määrää…
PODESTÀ
Tiedän: kirkolla on oikeus.
PIISPA
Pikemminkin velvollisuus!
PODESTÀ
Mutta mitä enemmän heitä rankaisette,
sitä enemmän harhaoppiset lisääntyvät.
Ja väki seuraa heitä,
ja heidän oppinsa saa ylistystä.
Se on suuri vahinko kirkolle…
Gherardoa ei kuitenkaan voi pelastaa, sillä hänen kannattajansa, johtajanaan nainen (Mariola), olivat avanneet vankilan portit, vapauttaneet vangit ja surmanneet vartijoita. Viranomaiset ilmoittavat siksi vanginneensa myös Mariolan, mutta Gherardo voi pelastaa tämän julkisella tunnustuksella. Gherardo tunnustaa harhaoppinsa pelastaakseen Mariolan, ja kun hän näkee neidon väkijoukossa, hän tuntee päivänpaisteista iloa. Gherardo joutuu kuitenkin pian uudestaan vangituksi, kun hän ei tunnustaudukaan harhaoppiseksi.
PIISPA
Gherardo! Tunnusta ja vakuuta meidän ja kansan edessä,
että valtion lait ovat oikeudenmukaiset,
ja että valvonta ja etuoikeus kristilliseen totuuteen
on yksin Rooman kirkolla?
GHERARDO
Ei, ei, ei!
Ennen joutumistaan roviolle Gherardo muistuttaa kaikkia: ”Veljet, oi veljeni, yksi on laki, yksi on Totuus:/Anna kysymättä/ja rakasta, rakasta, rakasta.” (una è la Legge, una la Verità. Donare senza chiedere e amare, amare, amare!).
Samaan aikaan muutamat naiset, riistävät Mariolan miesten otteesta, ja muuan nainen, La Madre (mezzosopraano), joka oli menettänyt poikansa edellisissä levottomuuksissa, onnistuu pistämään Mariolan kuoliaaksi. Gherardo kuolee.
GHERARDO
Ottakaa minut,
en tahdo tehdä pahaa kenellekään.
Miesparka, olin syntinen,
mutta tahdon hyvää kaikille…
Muukalainen
Lo straniero (Muukalainen; 1925; Rooma, 1930), kaksinäytöksinen ooppera, dramma in due atti, säveltäjän librettoon Vanhan testamentin pohjalta. Vvieressä Peter Hofferin (1924–2000) piirrustus libreton kansilehdeksi; Archivio Storico Ricordi.)
Kyseessä on viimeinen Pizzettin oopperatrilogiasta, jossa on uskonnollinen aihe ja tematiikka, joka käsittelee lunastuksen, hyveen ja rakkaden tematiikkaa. Kaksi muuta teosta ovat Debora e Jaele sekä Fra Gherardo.
On vaikea tietää, onko Pizzettin Muukalaisella jokin yhteys Vincent d’Indyn samannimiseen oopperaan L’étranger (1901-02), jossa myös on muukalaiseen liittynyt Vita-neito ja jossa molemmat kuolevat yhdessä – yhtymäkohtia on samalla myös Wagnerin Tristan ja Isolde -oopperan ”Lemmenkuoloon”. Sen sijaan Vincenzo Bellinin La straniera (Muukalaisnainen, 1821) ei liity tematiikaltaan mitenkään näihin myöhempiin oopperoihin.
Tapahtumat ja musiikki
Preludi on yltiödramaattinen, jopa väkivaltainen.
I NÄYTÖS
Moabilaiset ovat pelastuneet nälänhädältä salaperäisen Muukalaisen ihmeellisen asiaan puuttumisen ansiosta. Hanok kertoo ihaillen Muukalaisen saavutuksista.
HANOK
Hän on saanut iloisuuden palamaan
hävitettyyn maahan
ja voiman heikkojen sydämiin.
Ja missä hän kulkeekin,
pulppuavat esiin elävät vedet
ja kasvavat yrtit ja kukat.
Kuningas Hanok/Henok (basso) oli Muukalaiselle (tenori) niin paljon kiitollisuuden velkaa, että hän haluaa antaa tälle vaimoksi nuorimman tyttärensä Marian (sopraano), mutta aie tuottaa ärtymystä heimossa, mustasukkaisuutta ja epäilyksiä Hanokin vävyssä, Scedeùrissa (baritoni).
HANOK
Kuningas antaa vaimoksi tyttärensä
muukalaiselle kutsuvieraana.
MUUT
Käyt siten lakia vastaan!
SEDEÙR
Laki sanoo: tytöt menevät naimisiin
oman heimon keskuudesta.
Muukalainen kertoo nyt tarinansa, syntymäpaikkansa (vrt. Wagnerin Lohengrin).
MUUKALAINEN
Kaukana tästä maasta
suuren meren toisella puolella
löytyy laaksoja, virtoja ja vuoria,
ja siellä on paikka, jossa synnyin:
villien kukkuloiden yläpuolella on
kokonaan kivestä tehty kaupunki,
torneilla varustettujen muurien yhdistämä.
Hallitsee, hallitsi Triccassa julma ja
voimallinen kuningas: minun isäni…
KUORO
Iloitse Maria,
sulhosi on kuninkaan poika…
Hän paljastaa lopulta isänmurhan: hän oli surmannut isänsä, Triccan kuninkaan, rakkaudesta nuorta naista kohtaan. Hanok pakottaa Muukalaisen poistumaan kylästä.
II NÄYTÖS
On yö ja Muukalainen on lähtenyt liikkeelle. Hän valittaa surullisena joutuessaan taas lähtemään tien päälle.
MUUKALAINEN
Taasko täytyy mennä?
Taas kävellä?
Vai tahdotko, että jään tänne ja kuolen?
Sano minulle sananen, anna minulle merkki, vain yksi merkki!
Miksi katsot minua noilla rauhallisilla ja melkein onnellisilla silmillä?
Eikö sinulta löydy armeliaisuutta poikaasi kohtaan?
Hän menee Hanokin tyttären Marian luo, jota on liikuttanut Muukalaisen tarina. Auttaakseen miestä hän haluaa liittyä yhteen tämän kanssa sisaren tavoin. Maria kutsuu Muukalaisen huutamaan avuksi oikeaa jumalaa, Israelin Jumalaa, jota Muukalainen ei kuitenkaan tunne ja jota hän ei siten osaa rukoilla.
MARIA
Rukoillakseen jumalaa syntisten veljiensä puolesta,
hän [= pyhä mies] meni erämaahan,
ja sinne hän jäi niin moniksi vuosiksi,
että palatessaan kotiin
hänen poikansa – miehiksi kasvaneina –
eivät enää tunteneet häntä.
Ja hän sanoi näille, että Herra joka yö
lähetti hänelle taivaasta valkoista leipää,
makeaa kuin hunaja,
ja joka aamu hän löysi vierestään
elävän vesilähteen,
joka hävisi tämän juotua siitä.
Muukalainen yrittää vakuuttaa Mariaa pelastautumaan ja palaamaan kotiinsa ennen kuin Hanokin alamaiset saapuvat ottamaan takaisin naisen. Mutta liian myöhään: miehet saapuvat ja turhaan Muukalainen yrittää ottaa syykseen Marian paon ja olevansa siten viettelijä. Muukalainen kivitetään kuoliaaksi, ja myös Maria yrityksessään puolustaa tätä saa saman tuomion. Kansan viha laantuu, kun Muukalainen näyttää löytäneen todellisen jumalan, ja hän kuolee hurmiossa julistaen: ”Palvella, rakastaa tosi jumalaa rauhassa” (Servire…Amare…il vero Dio…in pace…).
MUUKALAINEN
…opettaakseen ihmisille rakastamisen.
Hanokin väki,
Jumalan todellinen valo
on tänä aamuna säteillyt
ja hänen Äänensä on päässyt sydämiinne.
Älkää itkekö,
vaan laulakaa Halleluja!
Ja nostakaa silmät kohden valoa,
joka säteilee ja ottaa haltuunsa…
Palvella rakastaa,
tosi Jumalaa levollisuudessa…
KIRJALLISUUTTA
Bacon, Henry 1995. Oopperan historia. Helsinki: Otava.
Eliot, T. S. 1972 [1935]. Murha katedraalissa (4. ed.). Helsinki: Otava.
Kimbell, David 1994 (1991). Italian Opera. Cambridge: Cambridge University Press.
The New Oxford History of Music. The Age of Beethoven 1790-1830, Volume VIII 1988 [1982], toim. Gerald Abraham. Oxford: Oxford University Press.
The New Oxford History of Music. Romanticism 1830-1890, Volume IX 1990, toim. Gerald Abraham. Oxford: Oxford University Press.
Ooppera. Säveltäjät, teokset, esittäjät, toim. András Batta 1999. Suom. Elli Ainola ym. Köln/Madrid: Könemann.
The Viking Opera Guide 1993, toim. Amanda Holden. London: Penguin Group; myöhempi versio The New Penguin Opera Guide 2001, toim. Amanda Holden. London: Penguin Books.
Weaver, William 1980. The Golden Century of Italian Opera. From Rossini to Puccini. London, New York: Thames and Hudson.