Gian Carlo Menotti
5.7.2026 / Murtomäki, Veijo

Gian Carlo Menotti

Gian Carlo Menotti (1911–2007) on oopperoillaan (1937–93) ollut tärkein Puccinin jälkeinen italialaisen oopperan hahmo, joka Menotti opiskeli Milanon konservatoriossa (1923) ja kirjoitti 11-vuotiaana ensimmäisen oopperansa, joka oli nukketeatterille: La morte di Pierrot (Pierrot’n kuolema). Menotti asui pääosan elämästään Yhdysvalloissa, jonne hän muutti äitinsä kanssa 1928 isän kuoleman jälkeen, ja jossa hän opiskeli sävellystä Curtis-instituutissa Rosario Scaleron johdolla yhdessä Leonard Bernsteinin ja Samuel Barberin kanssa. Lopulta hän toimi itse opettajana instituutissa 1933–1955.

Amerikkalaistumisestaan huolimatta Menotti piti aina Italian kansalaisuuden.  Menotti ei seurannut aikansa moderneja trendejä, vaan edusti yhä italialaista lyyrisyyttä sekä II maailmansodan jälkeistä verismoa. Hänen esikuviaan olivat mm. Musorgski, Puccini ja Kurt Weill. Menotti kirjoitti itse kaikki librettonsa, pääosin englanniksi, minkä lisäksi hän laati niitä myös muille säveltäjille, ennen kaikkea elämäntoverilleen Samuel Barberille, jonka Vanessa-ooppera sai ensiesityksen 1958.

Menotti toimi myös oopperaohjaajana. Hän perusti 1958 ”Spoleton kahden maailman festivaalin” (Festival dei Due Mondi di Spoleto), jossa edistettiin kaikkia taiteita: proosaa, oopperaa, tanssia, marionettiteatteria, puhetaidetta, musiikkia, elokuvaa ja kuvataiteita. Menotti luopui tapahtuman johtamisesta 1993 ja ryhtyi johtamaan Rooman oopperaa (1992–94). Spoleton kaupunki on omistanut hänelle teatterin: Teatro Nuovo Gian Carlo Menotti. Menotti kuoli Monte Carlossa, ja hänen hautansa on Giffordin kaupungissa Skotlannissa.

Muusta tuotannossa tärkeimpiä teoksia ovat baletti Sebastian (1944), pianokonsertto F (1945), sinfoninen runo Apocalypse (1951), viulukonsertto (1952), laulusarja Canti della lontananza (Kaukaisuuden lauluja, 1961), Triple Concerto a Tre (1968), Fantasia sellolle ja orkesterille (1975), sinfonia no. 1 a-molli The Halcyon (1976) ja kontrabassokonsertto (1983).

Oopperoita

Menottin 28 oopperastaan osa on radio- ja tv-oopperoita. Hänestä tuli kuuluisa jo ensimmäisen oopperan ansiosta: Amelia al ballo (Amelia menee tanssiaisiin, 1937) esitettiin Metropolitan-ooppeatalossa. Tunnetuimpia saavutuksia ovat NBC:n tilaama radio-ooppera The Old Maid and the Thief (1939, New York), 1900-luvun jälkipuolen esitetyimpiin kuuluva ooppera The Medium (1946; filmatisointi 1951), The Telephone, or L’amour à trois (Puhelin eli Rakkautta kolmisin, 1946; New York, 1947) sekä Menottin tärkeimpänä oopperana pidetty The Consul (Konsuli, 1949; Philadelphia, 1950), jolla hän voitti musiikin Pulitzer-palkinnon. Toisen Pulitzerin hän sai oopperasta The Saint of Bleecker Street (1955). Koominen ooppera The Hero (1976) oli satiiri amerikkalaisesta poliittisesta elämästä, etenkin Watergate-skandaalista. Viimeisin menestysteos on Placido Domingolle sävelletty ooppera Goya (1986).

Vanhapiika ja varas

The Old Maid and the Thief (1939, New York) on alun perin radio-ooppera 14 kohtauksessa Menottin omaan librettoon. Sen ensimmäinen lähetys aalloilla koettiin 22.4.1939 NBC:n New Yorkin lähetyksessä, ja ensimmäinen, yksinäytöksinen näyttämöesitys tapahtui Philadelphiassa 11.2.1941. Jokainen kohtaus sisältää resitatiivin ja aarian, radioversiossa myös puhejohdannon. Saksalainen versio nähtiin 1947 Weimarissa nimellä ”Die alte Jungfer und der Dieb”. (Vieressä Peter Hofferin piirtämä libreton kansi; Archivio Storico Ricordi.) Kyseessä on todellien jokamiehen ja -naisen kansanooppera, jota ei ole vaikea ymmärttää mukavan musiikin ja arkipäivän elämästä otettujen henkilöhahmojen ansiosta. Alkusoitto paljastaa jo oopperan musiikin populaarisuuden, jossa on kaikuja italialaisesta commedia dell’arte -musiikista.

Juoni

Teos sijoittuu ”nyaikaan” (n. 1939) amerikkalaisessa pikkukaupungissa. Vanhapiika Miss Todd (altto) on usean pienen hyväntekeväisyysjärjestön puheenjohtaja. Alussa hän seurustelee hyvän ystävänsä Miss Pinkertonin (sopraano) kanssa: kuullaan small talkia ja Miss Todd alkaa kertoa merille kymmeniä vuosia sitten jääneestä miehestään.

Miss Todd  ja palvelustyttö Laetetia (sopraano) lumoutuvat maankiertäjä Bobista (baritoni) kertomuksesta kulkurina sekä hurmaantuvat hänen kauneutensa vuoksi.

He ottavat miehen luokseen ja Miss Todd rakastuu tähän, jopa siinä määrin ettei saa unta ensimmäisenä yönä, kun he ovat majoittaneet miekkosen.

Miss Pinkerton tosin kertoo, että tämä on karannut vankilasta ja kertoo eräästä lähellä nähdystä rikollisesta. Mutta Todd on rakastunut Bobiin ja tahtoo miehen jäävän täysihoitoon vielä toiseksi viikoksi, mikä sopii miehelle hyvin.

Lopulta häntä kuitenkin vetää veri takaisin maantielle.

Todd tahtoo tehdä vaikutuksen Bobiin, jotta tämä jäisi, jolloin Bob kiristää naista osatamaan hänelle viinaa, vaikka Miss Todd johtaa Kieltolakikomiteaa ja hän on perustanut Antabus-yhdistyksen. Laetetia väittää Bobin panevan näin Toddin rakkauden kokeeseen. Saadakseen alkoholia, jottei Toddin maine tärveltyisi, naisten on rikottava sitä myyvän kaupan ikkuna! Kähveltäessään gini-pulloja he kaatavat ryminällä pullokasan ja joutuvat pakenemaan.

Todd alkaa vähitellen antaa tälle rahasummia johtamiensa järjestöjen kassoista. Pian käy ilmi, että Bob on tosiaan maankiertäjä eikä rikollinen, minkä lisäksi miekkonen ei vastaa Toddin rakkauteen. Niinpä Todd menee poliisin pakeille ja yrittää vyöryttää syyn rahojen häviämisestä Bobin niskaan. Palvelusneiti Laetetia ja Bob ovat rakastuneet ja ryöstävät sillä väliin Toddin kaikki vähänkin arvokkaat tavarat.

Kun Todd palaa kotiin ja näkee, että hänet on kynitty putipuhtaaksi, kalleuksien lisäksi jopa vaatteet ja myös auto on viety, pyörtyy hän tajutessaan tapahtuneen ja haukkuu Laetetian ja Bobin hornan tuuttiin.

Meedio

The Medium (1946, New York; filmatisointi 1951) on vähän yli tunnin mittainen kaksinäytöksinen tragedia, jonka filmiversion oli tarkoitus olla film noir -hengessä tehty elokuva. Oopperan nimi osaltaan viittaa ’meedio’-merkityksen ohella ehkä vapaasti tulkittuna myös siihen, että Menotti otti käyttöön oopperoissaan uudet mediat: radion, television ja elokuvan, minkä lisäksi monet oopperat on tarkoitettu pienille (bulevardi-) näyttämöille isojen oopperatalojen sijaan. Menotti sai idean tähän oopperaansa kokemastaan vastaavasta istunnosta Itävallan St. Wolfgang im Salzkammergut’issa 1936. (Yllä Carlo Diappin luonnos The Medium -oopperaan, 1999; Archivio Storico Teatro Regio Torino.)

I NÄYTÖS: Meedion seurusteluhuone

Monica, Baban tytär, ja mykkä palvelija Toby, joka on pelastettu ”Budapestin kaduilta”, somistautuvat. Euroopasta emigroitunut Baba pitää nimellä ”Madame Flora” istuntoja, joissa hän kutsuu kuolleita esiin – ja tienaa toiminnastaan sievoisasti rahaa. Aviopari Gobineau, säännölliset vieraat istunnoissa, tulevat mukanaan rouva Nolanin. Valot sammuvat, Toby hoitelee salaista konetta ja Monica esittää himmeässä valossa poismenneen ääntä ja esiintymistä, rva Nolanin tytärtä, sitten kaksivuotiaana hukkunutta Gobineaun poikaa. Baba huutaa yhtäkkiä: hän tuntee jääkylmän käden kaulallaan ja keskeyttää istunnon. Tehdään sopimus uudesta istunnosta. Mme Flora selittää istuntojen olevan huijausta. Kolme asiakasta uskovat, että heidän emäntänsä ajatukset ovat utuisia ja he lähtevät. Baba haluaa vierittää syyn tapahtuneesta Tobylle. Kun Toby kätkeytyy nukketeatterin taaksa, Baba seuraa perässä, mutta Monica pelastaa hänet. Baba tuntee huonoa omatuntoa huijaustensa vuoksi ja turvautuu yhä enemmän alkoholiin.

Monica tuudittaa Babaa kehtolaululla, tämä kun on huolissaan Tobystä, että tämä tietää liikaa eikä ole luotettava: ”The Black Swan”

 

 

 

 

 

 

 

 

 

II NÄYTÖS: Muutamaa päivää myöhemmin

Baban lähdettyä talosta Monicalla ja Tobylla on hellä kohtaus. Kun he tanssivat valssia, Monica viestii Tobylle rakkaustunnustuksen.

Baba ryntää sisään ja haluaa Tobyltä tunnustuksen: oliko tämä laskenut kylmä kätensä hänen kaulalleen vai ei. Gobineaut ja Nolan tulevat uudestaan istuntoon. Flora selittää, että kaikki on vain valetta, mutta asiakkaat eivät usko tätä vaan jäävät taloon. Baba ajaa kaikki ulos ja alkaa juoda, kunnes nukahtaa. Kun Toby etsii Monicaa, Baba herää. Toby piiloutuu esiripun taakse, ja kun kangas liikkuu, Baba joutuu kauhun valtaan. Hän ampuu ja Toby haavoittuu kuolettavasti. Monica juoksee hakemaan apua. Baba luulee päihittäneensä henkimaailman edustajan, mutta on oopperan loppuun saakka epävarma, josko hän on osunut sellaiseen. Baba on kauhuissan ja viinahoureissaan keskellä pelottavaa tilannetta. Tässä otteet viimeisestä kohtauksesta, joka alkaa sanoilla ”Afraid, am I afraid?”

ja loppuu kysymykseen ”Was it you?”

Puhelin eli Rakkautta kolmisin

The Telephone, or L’amour à trois (1946; New York, 1947) on yksinäytöksinen opera buffa, kestoltaan noin 25 minuuttia. Teoksessa on kaksi roolia: Lucy (sopraano) ja Ben (baritoni). Oopperan musiikki on pääosin nopeatempoista ja scherzando-sävyistä hieman Stravinskyn ja Prokofjevin tapaan,

joskin Lucyllä on oma lyyrinen Andantino-teema 9/8-tahtilajissa: se viittaa sekä helliin tunteisiin että oikullisuuteen:

Juoni

Ben tulee lahja mukanaan Lucyn asuntoon aikomuksenaan kosia tätä ennen lähtemistään matkalle. Huolimatta useista yrityksistä puhua Lucylle ja tehdä tälle kysymys suostumuksesta avioliittoon, Lucy on ehtimisiin varattuna puhelimen soittoja seuraaviin keskusteluihin. Benin yritys esittää kysymyksensä:

keskeyty rupatteluun Margaretin kanssa ja päättyy ilakoivaan subretti-tyyliin:

Ben alkaa turhautua:

Puhelujen välissä, kun Lucy poistuu huoneesta, Ben yrittää jopa katkaista puhelimen johdon, onnistumatta kuitenkaan puuhassa. Jottei myöhästyisi junasta, Ben jättää asunnon ehtimättä kysyä naimisiin menosta, joskin sitä edeltää pieni duetto tilanteen toivottomuudesta.

Hän tekee vielä viimeisen yrityksen ja soittaa Lucylle puhelinkopista ja kertoo tälle ehdotuksensa. Lucy suostuu, ja molemmat laulavat puhelinlinjoja pitkin lemmendueton valssin tahdissa, ja Lucy varmistaa, että Ben muistaa varmasti hänen puhelinnumeronsa.

ja

Konsuli

The Consul (1949; Philadelphia, 1.3.1950) on kolminäytöksinen, reilut kaksi tuntia kestävä Menottin ensimmäinen täysimittainen ooppera. New Yorkissa (15.3.1950–) Philadelphian ensi-illan jälkeen Konsuli näytettiin jopa 269 kertaa kahdeksan kuukauden sisällä. Oopperan aihe oli ajankohtainen, sillä Yhdysvallat esti 1950-luvun alussa ei-amerikkalaisten tiedemiesten pääsyn maahan. Ooppera tapahtuu jossain määrittelemättömässä eurooppalaisessa totalitaarisessa maassa. Teoksen pohjalla on lehtikirjoitus vuodelta 1947, joka kertoo itsemurhan tehneestä puolalaisesta tämän epäonnistuttua viisumin saamisessa Yhdysvaltoihin.

Juoni

I NÄYTÖS

1. Kohtaus

Poliittinen toisinajattelija John Sorel pakenee salaista poliisia. Hänen Magda-vaimonsa ja äitinsä piilottelevat häntä kotona. Poliisi saapuu ja etsii, muttei löydä miestä. Magdan Äiti purkaa turhautumistaan aariassa.

John aikoo paeta rajalle ja etsiä konsulaattia saadakseen viisumin lähteäkseen maasta. Hän odottaisi rajalla, kunnes hänen äitinsä, vaimonsa ja lapsensa olisivat turvassa.

2. Kohtaus

Monet ihmiset odottavat viisumia. Magda anoo viisumia, mutta sihteeri ei voi luvata mitään, joten hän liittyy joukkoon. Tarvitaan paljon paperityötä, ja viisumin saanti on pitkä prosessi. Samat ihmiset odottavat konsulaatin toimistossa päivä toisensa jälkeen ilman viisumin myöntämistä.

II NÄYTÖS

1. Kohtaus

Lapsi on sairas, ja äiti laulaa sille kehtolaulua.

Poliisi yrittää saada Magdalta tietoa tämän miehen liittolaisista, mutta Magda kieltäytyy. Johnilta saapuu viesti kiiruhtamisesta viisumin kanssa.

2. Kohtaus: Konsulaatti

Magda on epätoivoinen konsulin näkemiseksi. Viisumia odottava taikuri yrittää tehdä vaikutuksen sihteeriin ja hypnotisoi koko väen saaden ihmiset uskomaan olevansa tanssiaisissa, mutta hän saa aikaan vain pelotusvaikutuksen. Magda puhkeaa ahdistuneeseen vuodatukseen kuulustelevaa sihteeriä kohtaan,

jolloin hän saa vastauksen, että konsuli ottaa vastaan sen jälkeen, kun muuan tärkeä vieras on hoitanut asiansa. Vierailija on poliisipäällikkö, joka saa kauhistuneen Magdan pakenemaan.

III NÄYTÖS

1. Kohtaus

Magdan lapsi ja anoppi ovat kuolleet. Konsulin toimistossa Magda saa tietää, että John riskeeraa elämänsä ja paluunsa vaimonsa luo. Rikas nainen saapuu ja saa heti viisumin. Magda ajattelee itsemurhaa suojellakseen Johnia ja lähtee konsulaatista. Kun toimisto on sulkeutumaisillaan, John saapuu mutta poliisi kintereillään. Poliisi pidättää Johnin. Jopa viraston sihteeri on umpiväsynyt viisumia anovien kasvoihin ja nimiin:

2. Kohtaus

Epätoivoisena kaiken koetun jälkeen Magda sytyttää kaasulieden surmatakseen itsensä. Sitten puhelin soi, kun sihteeri yrittää tavoitella Magdaa.

Sankari

The Hero (1976, Philadelphia) on kolminäytöksinen ooppera säveltäjän librettoon. Sen musiikki on kenties lähimpänä Puccinia Menottin tuotannossa. Time-lehti kirjoitti: ”Suurin osa Menottin musiikista on mukiinmenevää Puccinia: melodista, helposti vastaanotettavaa ja täysin aikansa (1976) ulkopuolella.”

Ooppera kertoo miehestä, David Murphystä, joka on nukkunut 10 vuotta maksulliseksi tehdyssä makuuhuoneessa, mikä on siis paikkakunnan tärkein nähtävyys ja vetonaula. Hän herää juuri ennen kuin hän olisi tehnyt nukkumisen maailman ennätyksen ja tulee tietoiseksi roolistaan kaupungissa, jonne on pystytetty jopa hänen patsaansa. Vaimo ja kaupungin väki ovat paniikissa, sillä he halusivat hyödyntää miehen saavutusta kaupunkinsa markkinoinnissa. Pormestari vaatii miestä jatkamaan kuorsausta julkisella näyteikkunalla: ”Olemme sijoittaneet omaisuuden uneesi. Koko kaupunki menee vararikkoon.” David Murphy valitsee kuitenkin heräämisen ja julistaa kapinan alastomia keisareita (vrt. Andersenin satu) vastaan. Mildred-vaimo on oopperan alkupuolella onnellinen miehestään, jonka ansiosta heillä rahaa ja kauniita tavaroita, mutta samalla hän ihmettelee miksi mies näyttää niin surulliselta.

Menotti oopperastaan

Säveltäjän mukaa kyse on pieneltä osin poliittisesta satiirista, mutta enemmän humoristinen kuvaus nyky-yhteiskunnan itsetyytyväisyydestä ja ahneudesta sekä sen johtajien halusta suojella omia etujaan keskinkertaisen miehen avulla. Oopperassa kukoistaa amerikkalaisten huumori, ja teos kutsuu heitä heräämään todellisuuteen, luopumaan illuusioista ja apalaam esi-isien rehellisyyteen. Heidän tulisi tulla tietoiseksi, ettei heitä johtaisi nukkuva mies.

David Murphy (baritoni) on ”jees-miehen” prototyyppi, joka sulkee silmänsä korruptiolta, epärehellisen yhteiskunnan täydellinen edustaja. Barbara-serkku (sopraano) edustaa yhteiskunnan nuorison uutta rohkeutta ja rehellisyyttä ja uskaltaa haastaa menestysyhteiskunnan myytin etsiessään itsekunnioitusta ja sisäistä rauhaa.

Koska kyse on komediasta, henkilöhahmoja on käsitelty ilman vihaa tai halveksuntaa. Jopa roistojen, Mildred-vaimon (mezzosopraano) ja Kaupunginjohtajan (basso) tertsetti ansaitsee sympatiamme, sillä he ovat osa omaa heikkouttamme.

Goya

Goya (1986, Washington) on kolminäytöksinen, vajaat kaksi tuntia kestävä ooppera, joka tapahtuu 1700-luvun lopussa Espanjassa ja 1800-luvun alussa sekä Bordeaux’ssa 1828. Oopperan aiheena on kuuluisan espanjalaisen maalari Francisco de Goyan (1746–1828) elämä. (Vieressä Goyan 1795 maalaama Alban herttuattaren [1762–1802] muotokuva; Liria Palace, Fundación Casa de Alba, Madrid.)

I NÄYTÖS

1. Kuva

Vanhana ja kuurona Goya muistelee elämänsä. Nuorena miehenä Madridissa hän rakastui kapakan palvelustyttöön

2. Kuva

Seuraavana aamuna neito kertoo olevansa Alban herttuatar. Espanjan kauneimpana herttuatar on tilannut muotokuvansa Goyalta.

II NÄYTÖS

Kun herttuatar on kokonaan omistautunut Goyalle, kuningatar on täynnä kateutta. Lisäksi herttuatar suututtaa kuningattaren, kun herttuattaren kuusi kamarineitoa kantavat samanlaista asua kuin kuningatar. Niinpä pääministeri Godoy, kuningattaren rakastaja, pakottaa maalarin osoittamaan ehdotonta uskollisuutta hoville. Goya suostuu tähän ja herttuatar jättää Goyan myöntyväisyytensä vuoksi. Alba hylkää Goyan hänen inhimillisen heikkoutensa vuoksi.

III NÄYTÖS

1. Kuva

Goya havaitsee liian myöhään joutuneensa kuningattaren ja herttuattaren välisen valtakamppailun uhriksi. Hän vetäytyy omistautuakseen taiteelleen. Kun kuningatar on myrkyttänyt Alban, hän makaa kuolinvuoteellaan ja haluaa nähdä viimeisen kerran Goyan, joka ei kuitenkaan ehdi perille ajoissa. Herttuattaren kuoleman jälkeen Goya pahoittelee. ettei ole elänyt oikein eikä ole tehnyt mitään ihmisten elinolojen parantamiseksi, kun hän on vain maalannut kuvia.

2. Kuva

Yksinäisenä ja kuurona Goya elää viimeiset aikansa Bordeaux’ssa. Epäilyssään väärin elämisestä hän omistaa loppuaelämänsä menneiden tapahtumien muistelulle. Alba ilmestyy hänelle viimeisellä hetkellä ja sanoo, että maalarin kuvat ovat toteuttaneet korkeampia päämääriä. Goya kuolee.

Lähteet ja kirjallisuutta

Takaisin ylös