Massenet: oopperat amerikkalaissopraanolle
16.10.2024 (Päivitetty 15.11.2024) / Murtomäki, Veijo

Eroottisuuden korkeaveisu musiikissa

Kriitikko Camille Bellaigue (1.6.1889) havaitsi monen muun lailla musiikin eroottisen luonteen ja puki sen arviossaan kirjalliseen täsmäasuun:

”Ei koskaan, luulen, kukaan ole luonut niin täsmällistä ja yksityiskohtaista inhimillisten hellyydenosoitusten fyysisen ilmenemisen musiikillista kuvausta (yrittääkseni ilmaista itseäni säädyllisesti). Kaikki on otettu huomioon ja porrastettu; viulut aloittavat hiljaa; alttoviulut tulevat tueksi, sitten koko jousisto. Sointi paisuu, tempo kiihtyy ja kokonaisuus johtaa suureen purkaukseen, joka on tyrmistyttävän merkityksellinen ja kuten La Fontaine’n kyyhky sanoo … ’voit kuvitella olevasi siellä itsekin’. Näin käsitelty aihe tuottaa näyn tai kuulokuvan rakkaudesta, joka on turhan yksinomaisesti sensuaalinen.”

Toinen kriitikko, Richard O’Monroy, kirjoitti heti tuoreeltaan (17.5.1889): ”Kaikki katsojat kiihtyivät mielipuolisuuden partaalle. Miesten silmät lähestyvät hurmiota, naiset piiloutuvat viuhkojensa taa. He huutavat bis (= uudestaan), kyllä, eroottisessa vimmassa.”

Vielä niin myöhään kuin 1921 Jean Chantavoine analysoi oopperan tekemää vaikutusta naisyleisöön:

”naispuoliset katsojat havaitsivat omat ’kuumeensa’ Massenet’n sankarittarissa, ja kohdatessaan näissä oman herkkyytensä täsmällisen musiikillisen käännöksen he kokivat jossain määrin syyllisyyttä herättävää, mutta kuitenkin sopivaa suloisuutta, koska ’sitä mitä ei voi sanoa lauletaan’ – tai ’soitetaan’, kuten tapahtuu Esclarmondentietyissä välisoitoissa, läpikuultavaa uskaltaneisuutta, jolle ei löydy vertaista kuvailevan musiikin historiassa.”

Miehille kyse oli itämaisen naisen ihmeellisestä olemuksesta, joka nostatti elämän yksitoikkoisuuteen tylsistyneessä eurooppalaisessa porvaristossa hillittömiä päiväunia: Esclarmonden hahmossa Itä, kultturinen ”toiseus” (Otherness), ilmeni kehystettynä, kontrolloituna ja käyttökelpoisena kohteena länsimaisten miesten nautinnoille. Miespäähenkilö Roland on oopperassa jatkuvan kaipauksen ja himon sekä seksifantasioiden vallassa hunnutetun, anonyymin naisen ja nimettömän nautinnon vuoksi. Eli Esclarmondessa on tarjolla ensin seksiä, sitten koettelemus: kun huntu on riisuttu ja nainen on paljastettu, alkaa syvemmän suhteen opettelu.

Wagneriaaninen ooppera

Massenet’n Esclarmondea on luonnehdittu hänen wagnermaisimmaksi oopperakseen, ”Tristan ja Isolde -oopperan ja Parsifalin pieneksi ranskalaisvastineeksi”. Näistä oopperoista löytyy toki lähtökohtia Esclarmondelle: edellisestä ns. ”Tristan-soinnun” runsas käyttö sekä hurmioitunut rakkaustarina, jälkimmäisestä mm. Kukkaisneitojen valssia muistuttava henkien ja nymfien tanssi Esclarmonden II näytöksen alussa. Mutta yhtä lailla Tannhäuserin Venus-vuoren musiikki, Lohengrinin nimihenkilön ja Elsan mutkikas suhde nimen salauksineen ja kysymyskieltoineen sekä Mestarilaulajien C-duurin suuruus ja koraalinkäyttö saavat niinikään ilmauksensa Massenet’n oopperassa.

G. de Boisjolin korosti musiikin wagnerilaista kytkentää (26.5.1889):

”Hän on antanut meille oikean lyyrisen draaman. Tässä Wagnerin teoriat on pantu käytäntöön korkeimman tason sävellyksellisen taituriuden omaavan ranskalaistaiteilijan täydellä taidolla ja osaamisella. Olemme usein kuulleet Massenet’a syytettävän vanhentuneeksi melodisuuden takia. Hänen Esclarmondensa on menestyksekäs vastaus näihin syytöksiin ja lisätodiste siitä, että dramaattisen taiteen suhteen melodia ei ole sovitettavissa yhteen uusien teorioiden kanssa. Massenet’n uuden teoksen erityisen huomionarvoinen piirre on se, että hän kyennyt säilyttämään ominaislaatunsa ja samalla luomaan epätavallisen kiihkeää ilmaisua. Hänelle ominaisten herkkien musiikillisten vaikutelmien ohella oopperassa on energisiä ja erityisen voimallisia kohtia. Emme epäröi sijoittaa Esclarmondea nykyaikaisen koulun kaikkien kiintoisampien teosten eturiviin.”

Kiinnostavaa on, että myös uusi kuvataiteen tyylisuunta, impressionismi, yhdistettiin oopperaan. Auguste Vitun (Le Figaro, 16.5.1889) mielestä impressionismin teoriaa on sovellettu musiikkiin, joka on hänestä ”sarja efektejä, jotka ovat usein hienostuneita ja sopusointuisia itsessään, mutta jotka korvaavat loppuun saakka viedyn ja täydelliseksi saatetun muodon laajemman tason sopusuhtaisuuden”.

Esclarmondesta löytyy sekä suuruutta ja täyssointisuutta, jonka voi liittää yhtä lailla Wagneriin kuin ranskalaisen opéran perinteeseen – sekä tietenkin tässä tapauksessa aiheeseen: Bysantin mahtiin ja sen ylistämiseen, johon tarvitaan tietenkin myös urkuja, ne kun olivat alun perin nimenomaan Bysantin hovin keisariuden soiva ilmentäjä. Mutta yhtä hyvin Esclarmondesta löytyy herkkää ilmeikkyyttä ja mielikuvituksellista satumaailman musiikillista kuvausta. Ennen kaikkea oopperan sensuaalinen ja jopa avoimen eroottinen lataus on vahva, mikä havaittiin ensi-illasta lähtien ja on vielä 1900-luvulla aiheuttanut pohdintaa.

Oopperan prologi-avaus on suunnattoman komea urkujen ja kuoron kera: Bysantin keisarillista mahtia kuuluttaa säihkyvä musiikki.

L’EMPEREUR PHORCAS
Dignitaires! Guerriers!/Korkea-arvoiset virkamiehet! Sotilaat!
Sous ces augustes voûtes/Näiden ylväiden holvien alle
Devant votre Empereur/Keisarinne eteen
vous voici rassemblés!/olette kokoontuneet!

Keisari Phorcas, joka on myös maagi, kuuluttaa vetäytymistään keisariudesta tyttärensä Esclarmonden hyväksi. Samalla hän lahjoittaa taikavoimansa tyttärelleen. Tosin tämän pitää esiintyä 20. ikävuoteen asti verhottuna. Tuolloin pidettäisiin turnajaiset, ja niiden voittaja saisi Esclarmonden sekä myös myös keisarinkruunun. Siihen asti Parséïs valvoisi sisartaan. Prologi päättyy kruunun ja miekan luovuttamiseen Esclarmondelle sekä kuoron laulamaan ylistykseen jumalaiselle Esclarmondelle:

LA FOULE
O divine Esclarmonde!/Jumalainen Esclarmonde!
Ton trône resplendit plus brillant que le jour!/Valtaistuimesi säihkyy päivää loistavammin!
Le destin à tes pieds met Byzance et le monde./Jalkojesi juuressa lepää Bysantin ja maailman kohtalo.
Tout l’univers t’acclame en frémissant d’amour!/Koko maailma osoittaa sinulle suosiota väristen rakkaudesta.

Esclarmonden musiikki, kun hän saa kruunun ja valtikan, on täynnä kauneutta:

I NÄYTÖS: Keisarinna EsclarEscEsmonden palatsin terassi Bysantissa

Esclarmonde on rakastunut ritari Rolandiin, Blois’n herttuaan, isänsä tietämättä.

ESCLARMONDE
(en songeant)
Roland! Roland!/Rolan, Roland!
Comme ce nom me trouble étrangement!/Miten tuo nimi vaivaakaan minua oudosti!
Comme il tient ma pensée/Kuinka se pitää valtaa ajatuksistani
Et règne uniquement en mon âme blessée!/ja hallitsee koko haavoitettua sieluani!
Héros jamais revu mais jamais oublié,/Sankari jota en ole nähnyt uudestaan mutten myöskään unohtanut
A ton seul souvenir mon coeur reste lié!/Yksin sinun muistoosi sydämeni on sidoksissa!
Ah! trop malheureuse Esclarmonde!/Oi, liian onneton Esclarmonde!

Hän saa kuitenkin tietää, että Roland on avioitumassa Ranskan kuninkaan tyttären, Bathilden kanssa. Senpä vuoksi Esclarmonde aikoo käyttää taikavoimiaan:

Cette nuit… cette nuit même…/Tänä yönnä, heti tänä yönnä
Roland m’appartiendra!/Roland tulee kuulumaan minulle!
Je le ferai venir! dans une île magique…/Panen hänet tulemaan taikasaarelle
à lui j’irais m’unir!/hän tulee yhdistymään kanssani!
Je veux qu’il soit à moi! qu’il m’aime!/Tahdon että hän on minun! että hän rakastaa minua!

Esclarmonde haluaa saada henkien avulla Rolandin kaukaiselle saarelle, jossa hän aikoo kohdata ritarin. Henkien manaus taikavoimilla on upea kohtaus, jossa kuullaan laulun korkea ”Eiffel-sävel” d3:

Esprits de l’air!/Ilman henget!
Esprits de l’onde!/Veden henget!
Esprits du feu!/Tulen henget!
Hâtez-vous/Rientäkää
d’accomplir le voeu/täyttämään toive
d’Esclarmonde!/Esclarmonden!
Entendez ma voix!/Kuulkaa ääneni!

II NÄYTÖS: Lumottu saari; Taikapalatsin huone

Esclarmonde ja Roland ovat taikasaarella, jossa näytöksen alku kihelmöivän heilimöivä:

Saarella neito tunnustaa rakkautensa ritarille. He viettävä kiihkeän lemmenyön: näytös on romanttis-aistillisen rakkauden korkeaveisu, josta ei puutu juovuttavuutta, kauniita ja omaperäisiä orkesterivärejä sekä ihania lauluosuuksia, sooloja ja etenkin auvoisia duettoja: Wagnerin Tannhäuserin Venus-vuoren kohtaus, Tristanin toinen näytös, Valkyyrian ensimmäisen näytöksen loppu, Siegfriedin päätös ja Parsifalin Kundry-viettelykohtaukset ovat luonnolliset esikuvat näytökselle.

ESCLARMONDE & ROLAND
Voici le divin moment/Tässä taivainen hetki
Où celle qui s’est donnée/jossa hän, kenelle se on annettu
Sans craindre la destinée…/pelkäämättä kohtaloa
Va s’unir à son amant! C’est l’heure…/tulee olemaan yhtä rakastajansa kanssa!
C’est l’heure de l’hyménée!/Tämä on avion hetki!

”Voici le divin moment” -kohtaus huipentuu orkesteriosuuteen, joka on sensuaalisimpia oopperan historiassa fff-kliimakseineen ja lautasineen:

Esclarmonde luovuttaa rakastetulleen miekan, joka tekee hänestä voittamattoman. Ehtona on, ettei Roland paljastaisi kenellekään heidän suhdettaan. Esclarmonde lupaa taikavoimiensa avulla päivisin – tai öisin – vierailla Rolandin luona, missä ikinä tämä majailisikaan.

III NÄYTÖS: Blois’ssa, paikka valloitetussa kaupungissa; kuningas Cleomerin palatsin huone

Kolmas näytös alkaa Blois’n kaupungin hädällä saraseenien puristuksessa, minkä selvittää kuitenkin Roland surmaamalla kaksintaistelussa saraseenipäällikkö Sarwegurin. Ranskan kuningas haluaa nyt luovuttaa tyttärensä ritarille, joka kuitenkin kaikkien tyrmistykseksi kieltäytyy kunniasta. Roland joutuu Blois’n piispan (basso) kuulusteluun, jossa hän on pakotettu tunnustamaan rakkautensa Esclarmondeen sekä saamaansa taikavoimaan.

ROLAND
(avec amour)
Elle est mon épouse!/Hän on minun vaimoni!
Elle vient chaque nuit!/Hän saapuu joka yö!
l’Inconnue! l’Adorée!/Tuntematon! Palvottu!
Elle vient dans mes bras!/Hän saapuu käsivarsilleni!
au rendez-vous d’amour,/rakkausTapaamiseen,
Elle vient dans mes bras!/Hän saapuu käsivarsilleni!
elle vient chaque nuit!/Hän saapuu joka yö!

Piispa pettää rippisalaisuuden – mitä pidettiin vielä ennen 1923 Pariisin-esitystä dogmin häpäisynä ja vaadittiin muutettavaksi! – ja uskoo Rolandin noidaksi, joka pitää yrittää parantaa.

L’ÉVÊQUE (Piispa)
Dieu!/Jumala!
Il perd son âme! il faut le sauver! il est temps!/Hän menettää sielunsa! hänet täytyy pelastaa!/On aika!
A genoux!/Polville!
Je ne saurais t’absoudre encore./Voi antaa sinulle yhä synninpäästön!
Pour toi je vais prier./Aion rukoilla puolestasi.
Adieu!/Hyvästi!
genoux humblement implore,/polvilla nöyrästi rukoile
implore la miséricorde de Dieu!/ruloile jumalan armoa!

ROLAND
O Tout-Puissant vous qu’on adore/Kaikkivoipa jota palvotaan
sur terre et dans le ciel!/maan päällä ja taivaassa!
Pardonnez-moi! Je vous implore!/Anna minulle anteeksi! Rukoilen teitä!
Ah! Je vous implore, ô Dieu!/Oi rukoilen teitä!
O Tout-Puissant! Pardonnez-moi! ô Dieu!/Oi kaikkivoipa! Armahda minua, oi jumala!

Esclarmonde saapuu ja havaitsee Rolandin pettäneen hänet tunnustuksellaan.

Roland, tu m’as trahie!/Roland, olet kavaltanut minut!
Roland, tu m’as perdue!/Roland, olet pettänyt minut!
Roland! Roland! Tu m’as perdue!/Roland, Roland! Olet pettänyt minut!
Regarde-moi pour la dernière fois!/Katsoa minua viimeisen kerran!
Hélas!

Käsikähmässä taikamiekka menee pirstaleiksi, ja Esclarmonde häviää tulimereen, luopumatta kuitenkaan rakkaudestaan.

IV NÄYTÖS: Metsä Ardennes’ssa

Bysantissa valmistaudutaan turnajaisiin Esclarmonden voittamiseksi. Parséïs ja tämän sulho Énéas menevät tapaamaan Phorcasia luolaan, johon tämä on vetäytynyt. He kertovat aiemmalle kuninkaalle Esclarmonden ja Rolandin rakkaudesta, jolloin Phorcas ilmoittaa Esclarmonden menettävän kaiken ja Rolandin kuolevan, jollei neito sanoudu irti Rolandista.

PHORCAS
Non! Le Ciel a parlé! non!/Ei! Taivas on puhunut! ei!
Le destin sévère/Ankara kohtalo
Réclame un châtiment/vaatii rangaistusta
Pour la fille indocile et son coupable amant!/tottelemattomalle tytölle ja hänen syylliselle rakastajalleen!

LES VOIX & PHORCAS
Te fait perdre à jamais le trône et la puissance!/Menetät ikuiseksi ajaksi valtaistuimesi ja voimasi!

Esclarmonde välittää Rolandille tiedon isänsä vaatimuksesta luopumalla tästä, jolloin ritari vaipuu epätoivoon, mutta päättää kuitenkin osallistua turnajaisiin.

ESCLARMONDE
Je ne veux plus t’aimer! non! adieu!/En halua sinua enää rakastaa!

ROLAND
Disparue!/Hävinnyt!
Maudite?/Kirottu?
Ah! mourir!/Oi kuolla!
Le tournoi!/Turnajaiset!
Oui, j’ai bien entendu…/Olen siispä täysin ymmärtänyt
La mort… la mort digne de moi!/kuoleman…itselleni sopivan kuleman!
O mort, je t’appelais et tu m’as répondu!/Oi kuolema, kutsua sinua ja sinä olet vastannut minulle!

EPILOGI: Bysantin basilikassa

Päätösnäytös alkaa samalla majestettisella musiikilla kuin millä Prologi käynnistyi. Turnajaisissa kilpailee musta ritari, joka voittaa mittelön ja kysyttäessä ilmoittaa nimekseen ”Epätoivo” ja ”Tuska” eikä aio ottaa palkintoa, valtaa ja kauneutta, vastaan, sillä hän oli tullut kuolemaan.

ROLAND
Qu’importe que je me nomme!/Mitä minun nimeni merkitsee!
Mon nom est Désespoir!/Nimeni on Epätoivo!
Je m’appelle Douleur!/Kutsuan itseäni Tuskaksi!
Et je ne suis qu’un homme/Enkä ole muuta kuin mies
Qui garde au fond du coeur/joka katsoo sydämen pohjukkaan
Un remords éternel une affreuse souffrance!/ikuiseen katumukseen ja hirvittävään kärsimykseen!
J’étais venu chercher un glorieux trépas/Tulin etsimään kunniakasta kuolemaa
La mort trompe aujourd’hui mon espérance!/Kuolema pettää tänään toiveeni!
Trône! puissance! et céleste beauté!/Valtaistuin! voima! ja taivainen kauneus!
Ne charment pas mon coeur désenchanté;/Ne eivät miellytä yhtään pettynyttä sydäntäni;
Tous ces biens… malgré moi conquis…/Kaiken moisen hyvän…huolimatta voitostani…
je les refuse!/hylkään.

ESCLARMONDE
O joie! il refuse!/Oi riemua! hän hylkää!

Esclarmonde kuitenkin tunnistaa Rolandin äänestä ja Roland havaitsee kaunottaren olevan Esclarmonde, joten pariskunta saa sittenkin toisensa, kun Roland on nyt turnajaisten voittaja.  Kokonaisuus pyöristyy suurenmoisen juhlavasti ja apoteoottisesti.

ESCLARMONDE
Oui, mon amant, c’est moi!/Kyllä rakkaani, se olen minä!
Veux-tu toujours mourir?/Haluatko yhä kuolla?

ROLAND
Vivre! vivre avec toi!/Elää! elää kanssasi!
Chère épouse, ô chère maîtresse!/Rakas puoliso, oi rakas valtijatar!
O toi que tendrement sur mon coeur je tenais!/Oi sinä, jota niin hellästi pidän rinnallani!
Tu n’as point révélé ton nom a ma tendresse…/Sinä et ole paljastanut nimeäsi hellyttäni vastaan…

ESCLARMONDE
Et maintenant ce nom tu le connais…/Ja nyt tunnistat nimeni
Je m’appelle l’Adorée!/Nimeni on Palvottu!
Je m’appelle le Bonheur! le Bonheur!/Nimeni on Onni, Onni!

ROLAND
Tu t’appelles l’Adorée!/Nimesi on Palvottu!
Tu t’appelles le Bonheur! le Bonheur!/Nimesi on Onni!

PARSEIS, ÉNÉAS, PHORCAS & LA FOULE
O divine Esclarmonde!/Oi taiavainen Esclarmonde!
O valeureux Héros!/Oi urhollinen Sankari!
L’univers vous acclame en frémissant d’amour!/Maailmankaikkeus julistaa värähdellen rakkautta!

Ooppera avautuu Thebassa asuvien luostariveljesten yhteisössä, jonne on Aleksandriasta juuri palannut munkkiveli Athanaël kertoakseen kaupungin riettaasta elämästä kurtisaani Thaïs’n johdolla: “Mon coeur est plein d’amerture …(Sydämeni on täynnä kitkeryyttä …).

Hengellinen johtaja Palémon (basso) varoittaa maallisuuden vaaroista “Ne nous mêlons jamais, mon fils, aux gens du siècle” (Älkäämme koskaan sekaantuko, poikani, maallisiin ihmisiin).

I NÄYTÖS: 2. kuva Aleksandria

Athanaël näkee lumoavan musiikin kuvaamana yhä visioita alastomasta kurtisaanista. Hän matkaa uudestaan Aleksandriaan ystävänsä, nuoren ja rikkaan sybariitti-filosofi Niciaksen (tenori) luo pelastaakseen tämän luona elävän Thaïs’n sielun. Niciaksen luona somat tanssijat yrittävät vikitellä Athanaëlia ja Nicias kiusoittelee ystäväänsä bakkanaalisen tanssin säestyksellä, kun tämän ”vihollinen” saapuu:

Athanaëlilla on vaikeaa, kun Thaïs yrittää lumota tämän laulullaan “Qui te fait si sévère” (Mikä tekee sinut noin vakavaksi), joten munkin on pakko poistua paikalta.

II NÄYTÖS: 3. kuva Thaïsin talossa

Thaïs’n numero ja samalla muotokuva ”Ah! jes suis seule, seule, enfin!” (Oi, olen yksin lopultakin) ja ”Miroir, dis-moi que je suis belle” (Peili kerro minulle, että olen kaunis) toisen näytöksen alusta on vaativa korkean rekisterin sävelissään. Se palautuu luonnollisesti Gounod’n Faustin ”Margarethen Jalokiviaariaan”. Thaïs on ollut monen sopraanon (mm. Aino Acktén) lempirooleja. Aarian käännös (suom. Veijo Murtomäki), ensin sen johdantovaihe: