Félicien David oodi- ja oopperasäveltäjänä
12.8.2023 / Murtomäki, Veijo

Félicien David

Sosialisti ja eksootikko

Félicien David (1810–76) oli varhain orvoksi tullut lahjakkuus, joka konservatorio-opintojensa päätteeksi ajautui köyhyyteen, sillä hänelle ei herunut mitään palkintoja konservatoriosta. Kenties osin siksi hän liittyi sosiaalifilosofi Henri Saint-Simonin (1760–1825) oppien kannattajien eli “saint-simonistien” piiriin, joka oli aktiivinen Ranskassa 1825–35 ja joka työskenteli tasa-arvoisuuden ja sosiaalisen sekä taloudellisen oikeudenmukaisuuden puolesta vuoden 1830 vallankumouksen innostamana. David asui kommuunissa Pariisin ulkopuolella ja sävelsi runsaasti kuoromusiikkia yhteisön tilaisuuksiin. Muita liikkeeseen enemmän tai vähemmän osallistuneita säveltäjiä olivat Halévy, Ferdinand Hiller, Liszt ja Berlioz. Kun hallitus hajotti organisaation (1832), David lähti muutaman ystävänsä kanssa Egyptiin saarnaamaan ja toteuttamaan saint-simonismin oppeja.

Egyptin-matka oli tärkeä tutkimus- ja löytöretki Davidille hänen orientissa imemiensä vaikutteiden ansiosta; hän eli kaksi vuotta Kairossa (1833–35) ennen palaamistaan Ranskaan. David asettui 30 kilometrin päähän Pariisista, jossa hän sävelsi tärkeän pianokokoelman Mélodies orientales, 24 pientä jousikvintettoa neljänä kirjana nimellä Les quatre saisons (Neljä vuodenaikaa), eksoottisaiheisia lauluja sekä kolme sinfoniaa (1837–41); neljäs, c-molli-sinfonia, valmistui vielä myöhemmin (1849). Berlioz havaitsi siinä keskeisenä Beethovenin vaikutuksen. Seuraavassa alut 4. sinfonian keskiosista pianosovituksina:

Oodisinfonikko: Autiomaa

David oli Berliozin ohella keskeisin ranskalaisromantikko orkesterisäveltäjänä. Berlioz piti häntä uuden ohjelmasinfonian lipunkantajana. Le Désert (Autiomaa; 1844) on aikansa tärkeimpiä ranskalaisteoksia. Se muistuttaa Berliozin Romeo ja Julia -“sinfoniaa”, sillä David käyttää “oodisinfoniassaan”, ode-symphonie, mieskuoroa, tenorisolistia ja resitoijaa. Teos sisältää arabialaisia sävelmiä – eli se on eksotiikan ensimmäisiä ilmentymiä ranskalaisessa musiikissa – ja puhuttua tekstiä eli melodraamaa. Jokainen Le Désertin kolmesta osasta – Autiomaahan saapuminen, Yö ja Auringonnousu – alkaa puheosuudella, minkä lisäksi puhetta esiintyy muuallakin, ja sisältää kohtauksia, jotka kuvaavat hiekkamyrskyä, rukousta Allahille, karavaania (Départ de la caravaine). Musiikissa on varsinaisesti vain vähän “itämaisia” piirteitä (rukouskutsuja, tamburiini soittimena, korostuneesti toistuvaa tanssirytmiikkaa), ja melodiikkakin on enemmän diatonista kuin kromaattisesti kiemurtelevaa, vaikkakin myös kromatiikkaa esiintyy. Mutta teoksen saama suosio heijastui myöhempien säveltäjien aihepiireissä ja musiikkikielessä (Reyer, Gounod, Bizet, Delibes, Saint-Saëns, Roussel jne.). Bizet’n niinikään sinfoninen oodi Vasco de Gama nojautuu lajiltaan ja paljossa myös sisällöltään Davidin säveltämiin sinfonisiin oodeihin, etenkin Kristoffer Kolumbukseen.

Seuraavassa avausosasta L’entrée au désert (”Autiomaahan saapuminen”) numeron ”Erämaan laulu” ja ”Allahin kunnioitus” näyte, jossa kuoro laulaa ”Allahia” ja resitoija lausuu tekstin:

Toisessa osassa, La nuit (”Yö”), kuullaan mm. tenorisoolona Hymne à la nuit (”Hymni yölle”) sekä

La dance des almées (”Tyttöjen tanssi”):

Kolmannessa osassa La lever du soleil (”Auringonnousu”) muessin rukoukseen kutsulaulua (Chant du muezzim):

Teos loppuu kuoron ja orkesterin fortissimoon kuoron huutaessa ”Allah!”.

Kristoffer Kolumbus

Christophe Colomb ou La Découverte du Nouveau Monde (Kristoffer Kolumbus eli Uuden maailman löytäminen; 1847) on aiemman menestyksen synnyttämänä niin ikään orkesterille, kuorolle ja solisteille sävelletty “oodisinfonia”, jonka tekstistä vastasivat Charles Chaubert, Sylvain Saint-Étienne ja Joseph Méry. Teoksessa heijastuu saint-simonilaisen kristillis-sosiaalisen aatemaailman mukaisesti vaatimus kohdella alkuasukkaita veljinä, ja oodisinfonia jatkaa François-René de Chateaubriandin intiaanielämää ihannoivaa kirjallisuutta, josta tunnetuin esimerkki on Atala (1801, suom. Atala, 2003). Toki Davidin vaikka lähestymistapaa voi pitää myös osin kolonialistisena, kun alkuasukkaat tai ehkä pikemminkin heidän asuinsijansa saatettiin nähdä primitistisinä.

Teoksessa on havaittu myös luontopanteismia, vaatimus luonnon ja ihmisen välisestä harmoniasta. Taustalla luonnon kuvauksessa ovat etenkin Beethoven ja Weber: edellinen Pastoraalisinfonian ja kuoro-osuuden sisältävän teoksen Meerestille und glückliche Fahrt (Merentyven ja onnellinen matka, 1815), jälkimmäinen säveltäjä Oberon-oopperan (1826) ”Ocean, thou mighty monster” -numeron kautta. Myös Mendelssohnilla on Beethovenin kanssa samanniminen orkesteriteos, tosin ilman kuoroa, Meerestille und glückliche Fahrt (1828/33).

Juoni

Davidin toinen ode-symphonie kuvaa myrskyä ja tyyntä, minkä lisäksi se sisältää merimiesten voimallisia kuoroja ja tehokasta orkesterinkäyttöä. Teoksen neljä osaa ovat Lähtö, Tropiikin yö, Kapina ja Uusi maailma.

I. Lausuja kertoo, että Kolumbus (basso) on arvannut Uuden maailman olemassaolon. Hän puhuu miehistölle, kutsuu heitä etsimään tätä uutta maailmaa, ja merimiehet vannovat omistavansa elämänsä johtajalleen. Eräs heistä, Fernand (tenori) jättää jäähyväiset kihlatulleen Elvirelle (sopraano). Kanuuna paukahtaa ja antaa lähtömerkin. Satamaan kokoontuneet perheet laulavat rukouksen merimiehille, ja laulu kaikuu niin kauan, kunnes laiva häipyy horisontin taa.

II. Kirkas yö valtamerellä. Laivapoika (sopraano) laulaa melankolisen romanssin. Valtameren henkiä kuunnellaan ja niiden äänet sekoittuvat merimiesten ääniin. Nuori Fernand on kaipuun vallassa ja pyytää tovereitaan laulamaan espanjalaisen sävelmän, mitä seuraa Bakkuksen kuoro. Lausuja ilmoittaa hurrikaanin lähestyvän, ja myrsky puhkeaa, jolloin merimiehet rukoilevat Madonnaa. Myrsky laantuu, ja merimiehet virittävät uudestaan juomalaulun.

III. Lausuja kuvailee meren tyventä, laiva ei liiku ja kylpee auringossa. Miehistö on epätoivoinen, ja he luulevat olevansa taivaallisen rangaistuksen uhreja, mihin Kolumbus on ainut syyllinen, joten he kiroavat kapteeninsa. Kolumbus muistuttaa heitä luvatusta uskollisuudesta ja laulaa meren ja taivaan kauneudesta. Miehistö uhkaa Kolumbusta, joka kuitenkin kertoo tuulen olevan viriämässä, ja Jumala tulee johtamaan heidät uuteen maahan, jonka tuoksun tuulenvire ihmeen lailla kantaa heidän ulottuvilleen. Miehistö laulaa Kolumbuksen kunniaa: ”Eteenpäin!”

IV. Lausuja kertoo heidän lähestyvän uutta maata, ja laiva rantautuu miehistön iloisen haltioitumisen siivittämänä. Näkymä vaihtuu ja seuraa kolme kuvaa alkuasukkaiden elämästä: orkesterin soittama ”Villien tanssi”; ”Villien kuoro”; ”Intialaisen äidin kehtolaulu”. Uusi näkymä: Kolumbus miehistöineen saapuu, jolloin uusitaan ensimmäisen osan ”Lähtö”-musiikki. Kolumbus puhuttelee miehiään lopuksi: uusi maa on heidän, mutta heidän täytyy pitää ”ylpeitä saarelaisia” veljinään. Loppukuoro julistaa Kolumbuksen ihailua, ”kuolematonta johtajaa”.

Musiikki

I osassa merimiesten kuoro laulaa Kolumbuksen kunniaa: ”Sankarin, taivaiden suojeleman, seuraamme kohtaloa niin kunniakasta.”

Fernandin lähtölaulu kihlatulleen:

Adieu, ma belle,/Hyvästi kaunokaiseni
A toi toujours!/sinulle ainiaaksi!
Reste fidèle/Pysy uskollisena
A nous amours./Rakkaudellemme.

johon Elvire vastaa.

Aux Seigneuries/Herrasväelle
Des Asturies/Asturian
Laissons les diamants et l’or!/jättäkäämme timantit ja kullan!
Pour une amante/Rakastavalle naiselle
Flamme constante/pysyvä liekki
Vaut encor mieux/sopii paremmin
que beau tresor./kuin soma aarre.

 

Omaisten rukouksen alku: ”Hyvyyden jumala, kaitseva jumala, sinua kohti katkerassa tuskassa me suuntaamme valittavan huudon.”

II osan alussa kuullaan Chanson du mousse (Laivapojan laulu):

La mer est ma patrie,/Meri on kotini,
Ce bord est mon séjour:/kansi on asuinsijani:
J’y doit passe ma vie,/Sillä joudun viettämään elämäni
J’y dois mourir un jour./siellä pitää minun kerran kuoleminen.

Valtameren henget/haltijat ilmaantuvat: Choeur des Génies de l’Océan:

Miehet lohduttautuvat juomalaululla, Choeur Bachique:

Juhlat katkeavat rajuilmaan, Ouragan:

Adieu le rêve!/Hyvästi unelma!
Le vent se lève/Tuuli yltyy
Comme un forban,/kuin merirosvo
Siffle et déchir/Ujeltaa ja repii
Voile et navire/purjeita ja laivaa
Sur l’Océan/Valtamerellä
L’onde bouillonne,/aallot kuohuvat
La foudre tonne,/ukkonen jylisee
C’est l’ouragan!/tämä se on rajuilma!

 

Miehistö kapinoidessaan kiroaa Kolumbuksen: ”Taivas saa ilman lankeamaan/mereen lyijyverhona./Jumala meitä rankaisee röyhkeydestämme!”

Tilanne rauhoittuu, kun myrsky laantuu, ja saman tien miehistö puhkeaa ylistämään taas johtajaansa: ”Kunnia Kolumbukselle! Taivas kuulee häntä, kunnia Kolumbukselle! Valtameri madaltaa reittinsä!”

Tässä IV osan, jonka uusittiin lähes kokonaisuudessaan ensiesityksessä, sisältämät numerot Danse des sauvages (”Villien tanssi”), Choeur de sauvages (”Villien kuoro”) ja La  Mère Indienne, Berceuse (”Intiaaniäidin kehtolaulu”):

”Villien kuoron” alkua:

Parés de beaux plumages/Peitettyinä hienoihin höyheniin
Aux mille couleurs,/tuhansiin eri värisiin
Dansons sur nos rivages/tanssimme rannoillamme
Parsemés de fleurs./joille on siroteltu kukkia.

Kehtolaulussa La Mére indienne intiaaniäidin (sopraano) laulun 1. coupletin (säkeistön) teksti:

Saapumisen intoa juhlitaan tykinlaukauksin:

Loppukuoro on taas täynnä ”kuolemattoman johtajan” ja uuden ”ikuisen valtakunnan” ylistystä: ”Sinulle, kuolematon johtaja, lupauksemme ja kunnioituksemme, tänä juhlalallisena päivänä.”

Useissa oopperoissaan ja kahdessa oratoriossaan David jatkoi löytämiensä aiheistojen käsittelyä. Lopulta hänelle suotiin julkisena tunnustuksena Muukalaislegioonan upseerin kunnia (1862) ja Kaunotaiteiden akatemian iso rahapalkinto (1867).

Oopperoita

Kaikkiaan David sävelsi kuusi oopperaa, joiden vastaanotto on ollut ongelmainen: esityksiä on ollut vähän tai ei ollenkaan ja nuotitkin ovat osin jääneet painamatta. Yksinäytöksinen Le fermier de Franconville (F:n talonpoika, n. 1857), opéra-comique, on jäänyt esittämättä.

La captive (Vanki, n. 1860–64; pianopartituuri 1883), opéra-comique en trois actes, M. Carrén librettoon pääsi harjoituksiin asti, mutta se vedettiin takaisin.

Le saphir (Safiiri, 1865), opéra-comique en trois actes, Carrén, T. Hadorin ja de Leuvenin librettoon Shakespearen näytelmän All’s Well That Ends Well (Loppu hyvin, kaikki hyvin) pohjalta esitettiin Koomisessa oopperassa 8.3.1865.

Teatteriin David sävelsi yhden näyttämömusiikin laulusolisteille, korolle ja orkesterille: Le jugement dernier, ou La fin du monde (Viimeinen tuomio eli Maailman loppu; n. 1849), J. Gabrielin ja E. de Mirecourtin tekstiin josta on ollut aikanaan vain konserttiesitys 1861.

Varsin oopperamaisia ovat myös Davidin kaksi oratoriota: Moïse au Sinai (Mooses Siinailla) solisteille, kuorolle, (tanssijoille) ja orkesterille S. Saint-Étiennen tekstiin (1846, Pariisin National Opéra, rev. 1847) sekä L’Éden, Mystère (Eeden, mysteeri) J. Méryn tekstiin (1848, Pariisin National Opéra) myös solisteille, kuoroille, (tanssijoille) ja orkesterille.

Brasilian helmi

(gallica.bnf.fr.; Sto et Victor Coindre)

La perle du Brésil (Brasilian helmi, 1851, Pariisin Opéra National) oli alun perin puhutun dialogin sisältävä  opéra-comique en trois actes, J. Gabrielin ja S. Saint-Étiennen librettoon. Teos oli kohtalainen menestys, ja se esitettiin kolmen vuoden aikana 68 kertaa. Revisoitu versio Théâtre Lyriquessa lajinimellä drame lyrique sai jopa 144 esitystä (1858–59). Säveltäjä joutui Bordeaux’n esitykseen (1862) korvaamaan dialogit resitatiiveilla. Toisen kerran revisoitu ja Jules Barbierin uusilla dialogeilla varustettu, lyhennetty versio Koomisessa oopperassa sai 1883 vain 19 esitystä.

Oopperan henkilöitä ovat nuori brasiliatar Zora (sopraano), Cavallosin kreivitär (sopraano), portugalilainen amiraali Don Salvador (basso), palatsin vartijaluutnantti Lorenz (tenori), nuori merimies Rio (tenori), brasilialainen mies (basso). Teoksen ajankohta on 1530, Portugalin suorittama Brasilian kolonialisaatio. Seuraavassa Lyyrisen draaman version pianosovituksen kansilehti:

(gallica.bnf.fr; Antoine Barbazet)

Tapahtumat

I näytös tapahtuu Portugalin kuninkaallisen hovin palatsissa. Amiraali Salvador löysi Zoran ja toi hänet Brasiliasta Portugaliin ja huolehti hänen kasvatuksestaan sekä kastamisesta kristinuskoon. Neidosta tuli hovin suosikki, ja Salvador aikoo mennä naimisiin Zoran kanssa. Luutnantti Lorenz rakastuu myös neitoon, jolloin Salvador päättää viedä tämän takaisin Brasiliaan.

II näytös tapahtuu laivalla. Lorenz on pukeutunut merimieheksi ollakseen rakkaansa lähettyvillä. Amiraali tunnistaa miehen ja hautoo kostoa, minkä myrsky keskeyttää. Laivan täytyy etsiytyä suojaisaan satamaan Brasiliassa.

III näytöksessä ollaan Brasilian metsässä. Alkuasukkaat piirittävät matkustajat ja miehistön, uhkaavat heitä tomahawkeilla ja aikovat nujertaa nämä. Silloin Zora laulaa hymnin Suurelle Hengelle. Brasilialaiset tunnistavan hänessä maannaisensa, polvistuvat ja tekevät rauhan. Kiitollisuudesta Zoraa kohtaan tämän pelastettua kaikkien hengen amiraali myöntyy Zoran ja Lorenzin toiveeseen päästä naimisiin.

(gallica.bnf.fr; Stop et Victor Coindre)

Musiikki

Oopperan musiikin tunnetuin osa muodostuu Zoran esiintymisistä, mutta teoksesta löytyy muutakin kiintoisaa musiikkiainesta. I näytöksen romanssissa Lorenz tunnustaa rakkautensa Zoraa kohtaan:

Zora, j’admire ta ouissance!/Zora, ihailen valtaasi!
Lorsque j’ignorais le bonheur,/Kun en tuntenut onnea,
Tu fis naître en moi l’espérance,/sait minussa syntymään toiveen
Et je sentis battre mon coeur!/ja tunsin sydämeni pamppailevan!

 

Tansseja ja marsseja löytyy myös, tässä toisen näytöksen baletista Fandango.

II näytöksessä kuullaan ensimmäinen rakastuneen parin duetto:

ZORA
Enfin on nous laisse,
En ce séjour,
A notre tendresse,
A notre amour!

LORENZ
Je suis heureux, ô ma Zora chérie/Olen onnellinen, oi rakas Zorani,
De t’inspirer une si vive ardeur,/kun herätät näin eloisan kiihkon
A toi qui seule es ma vie,/Sinä joka yksin olet elämäni
Et qui fais tout mon bonheur !/ja joka suot minulle kaiken onnen!

Vaikka Salvador edustaa korkeaa moraalia ja on velvollisuudentuntoinen, hän ei voi olla kuuluttamatta rakkauttaan Zoraa kohtaan jo I näytöksessä:

Jusqu’à ce jour, sans desir sans envie,/Tähän päivään saakka, ilman toivoa, ilman halua
je fus pour elle un guide, en protecteur,/olin hänelle opas ja suojelija
pour moi c’était une fille chérie/hän oli minulle rakas tyttö
dont je devais assurer le bonheur./jonka onni minun piti taata.

ja se puhkeaa kukkaan hänen toisen aariansa (II näytös) hitaammassa keskijaksossa:

Ô ma Zora chérie,/Rakas Zorani,
doux rève de mon coeur,/suloinen unelma sydämeni,
je te donne ma vie,/annan sinulle elämäni,
Donne-moi mon bonheur!/anna minulle onneni!

 

Päästyään rantautumaan Salvador miehistöineen julistaa uuden maan kuuluvan isänmaalle: ”Ô patrie!/Toi seul excites nos transports!” (Oi isänmaa, sinä yksin innostat huumaamme!)

 

 

Hurmaava lintu

Oopperasta löytyy kosolti eksotiikkaa Meyerbeerin Afrikattaren tapaan. Teoksen tunnetuin numero on sikäli koloratuurisopraanoiden suosima Zoran soolo Couplets du Mysoli (mysoli on brasilialainen lintu) “Charmant oiseau” (Hurmaava lintu), jonka päämotiivi esiintyy useita ketoja alkusoiton alkupuolen Andantino-vaiheessa.

Charmant oiseau, qui, sous l’ombrage,/Hurmaava lintu, joka varjossa
Etaie à nos yeux éblouis./levität häikäistyneille silmillemme
Les couleurs de son beau plumage,/värit komeiden sulkapeitteesi,
Mêlé d’azur et de rubis,/joissa taivaansininen ja rubiininpunainen sekoittuvat.
Quand sur la tige à fleur dorée,/kun kullanhohteisten varsien päällä
Il se balance tout joyeux./se keinuu iloisena.

Ennen kolmatta kuplettia on fermaatti, jossa vaaditaan suurta taituriutta. Aariasta on olemassa myös versio, jossa kolmannen kupletin lopussa sopraano laulaa duetossa huilun kanssa vieläkin taiturillisemman version Donizettin Lucia di Lammermoorin ns. ”hulluskohtausta” jäljitellen tekstillä ”joka on soma mysoli”; version lienevät kehittäneet 1900-luvun vaihteen ja alun suuret sopraanot Luisa Tetrazzini, Emma Calvé ja Amelita Galli-Curci.

 

Lopussa alkuasukkaat tunnistavat poissa olleen Zoran hallitsijakseen, ”Brasilian helmeksi”.

En adoptant l’enfant,/Hyväksymällä lapsen
dont nous pleurions de l’absence/jonka poissaoloa itkimme
que nous appelions tous la Perle du Brésil,/jota me kaikki kutsumme Brasilian helmeksi
Tu nous as subjugués par la reconnaissance;/Sinä meidät olet valloittanut tunnistamisen kautta
Ah! ne redoute plus chez nous aucun péril!/oi älä tunne enää mitään vaaraa luonamme!

 

Herculanum

 

Herculanum (1859) on (grand) opéra en 4 actes, Joseph Méryn ja Térence Hadot’n librettoon, jossa kristityt ja barbaarit ovat vastakkain ja lemmenpari kuolee Vesuviuksen purkauksessa vuonna 79 keisari Tituksen hallituskaudella. Oopperan aihetta, Pompeijin hävitystä, pidettiin jumalallisena kostona Rooman aiheuttamalle Jerusalemin tuholle ja varhaiskristittyjen vainoille. Orjien kapina Spartacuksen johdolla ja kristittyjen taistelu antavat oopperalle saint-simonistisen värityksen. Olympian tehtävä veljensä Nicanorin avulla oli estää kristittyjen liikkeen leviäminen aiheuttamalla marttyyrikuolemia ja viettelemällä apostoleita.

Itämaisen lumoojattaren kristityn tai ristiretkiläisen viettely oli ollut jo lähes kolme vuosisataa suosittu teema, joka palautuu Torquato Tasson vastareformaation hengessä kirjoittamaan ristiretkieepoksen Gerusalemme liberata (“Vapautettu Jerusalem”, 1581), jossa parin muodostavat italialaisittain Armida ja Rinaldo, ranskalaisittain Armide ja Rénaud. Ensimmäinen merkittävä ooppera teemasta on J.-B. Lullyn Armide (1686); seuraavia tunnetuimpia ovat G. F. Handelin Rinaldo (1711) , C. W. Gluckin Armide (1777), Joseph Haydnin Armida (1784), G. Rossinin Armida (1817) ja A. Dvorákin Armida (1904). Jules Massenet’n Esclarmonde (1889) vie aiheen eroottisen ulottuvuuden uskaliaisuuteen saakka.

Davidin ooppera itse oli menestys loisteliaan näyttämöllepanon, kuorojen, balettien ja ajan tähtilaulajien ansiosta. Jopa usein niin arvosteluissaan kriittinen Berlioz kehui sen musiikkia, joten sitä esitettiin 74 kertaa: 1859–62 esityskertoja oli 64, ja vielä 10 esitystä vuonna 1868. Edeltävä tulivuori- ja tuho-ooppera oli Auberin Porticin mykkä (1828), jossa tenorinimisankari Masaniello ja hänen mykkä Fenella-sisarensa tuhoutuvat.

Juoni

I näytös
Kuninkaat ja ruhtinaat ovat tulleet kunnioittamaan Olympiaa (mezzosopaano) tämän palatsiin Herkulaneumissa. Kaksi kristittyä, Hélios (tenori) ja Lilia (sopraano) tuodaan paikalle, ja kansa vaatii heille kuolemantuomiota. Olympian veli Nicanor (basso) – molemmat ovat syntyneet Eufrat-joen rannalla – haluaa myös tuomion täytäntöönpanon, mutta Olympiaa miellyttää Hélioksen ulkonäkö, joten hän säästää kristityt. Lähetettyään Lilian pois Olympia käyttää taikajuomaa vietelläkseen Hélioksen. Seuraa maanjäristys, jolloin profeetta Magnus (baritoni) varoittaa lähestyvästä tuomionpäivästä, mutta Olympia ja Nicanor nauravat tämän puheille.

II näytös
Kaupungin ulkopuolella olevassa laaksossa raunioiden lomassa varhaiskristítyt tapaavat kunnioittaakseen marttyyrien hautoja ja rukuoillakseen vapahdusta. Nicanor saapuu etsimään Liliaa, ja hänen käskystään vartiosotilaat hajottavat kristittyjen kokoontumisen. Jäätyään yksin Lilian kanssa Nicanor yrittää vietellä neidon. Nicanor teeskentelee kääntyneen kristityksi, mutta Lilia ei usko asiaan ja vastustaa päättäväisesti Nicanorin yrityksiä. Lopuksi Nicanor huutaa raivoissaan: ”Jumalaasi ei ole olemassa!” Salama lyö miehen kuoliaaksi ja Lilia pyörtyy. Saatana saapuu (Nicanor muuntuneena) ja ilmoittaa vihaavansa ihmiskuntaa ja tuottavansa sille kärsimyksiä. Saatana loihtii LIlian eteen kuvan, jossa Olympiaa onnistuu valloottamaan Hélioksen, ja hän ottaa Nicanorin muodon.

III näytös
Hélios antautuu Olympialle palatsin puutarhassa, mutta bakkanaalin remusta huolimatta Lilia saapuu muistuttamaan Héliosta tämän antamasta valasta. Olympia määrää: joko Hélios ryhtyy kuninkaaksi hänen vierellää ai Lilia surmataan. Lilia laulaa kiihkeän Credon. Saatana-Nicanor suostuttelee säästämään Lilian hengen ja aiheuttamaan tälle vielä suurempaa tuskaa ottamalla Hélioksen valtaistuinkumppanikseen. Hélios suostuu kuninkaaksi säästääkseen Lilian hengen. Saatana juhlii.

IV näytös
Näytös avautuu Olympian palatsin etruskilaisesti koristellussa atriumissa, laajassa katottomassa sisätilassa. Maa järisee, ja Saatana vapauttaa orjat, jotta nämä nousisivat isäntiään vastaan. Rajuilma ja maanjäristys yltyvät, ja samalla rakennukset alkavat sortumaan. Hélios saapuu sekasorron keskellä Olympian palatsin terassille ja kutsuu mielenkuohun vallassa Liliaa. Neito ilmaantuu ja antaa anteeksi Héliokselle tämän uskottomuuden. Tulivuori purkaantuu. Olympia saapuu, ja Saatana ilmaisee henkilöllisyytensa tälle. Palatsi ja lähirakennukset sortuvat. Kuningatar suojapaikassaan ja kansa peittyvät laavamassaan. Kristityt kuolevat onnellisina uskossaan tulleensa pelastetuiksi. Lopussa taivas selkenee, jolloin hävitys paljastuu Vesuviuksen syöstessä yhä savua ja tulta.

Musiikki

I näytös alkaa suurenmoisella kuoron laulamalla Kunnialla (”Kunnia sinulle, suurelle kuningattarelle, kansojen ja kuninkaiden kuningattarelle!”) sekä marssilla Olympian kunniaksi.

Kuoro on I näytöksessä aggressiivinen huutaessaan ”Du sang I Faites justice!” (Verta, verta!/tehkää oikeutta/heidän rikoksensa on suuri/äkkiä teloituspaikalle!/verta, verta!), koska juhla vaatii kristittyjen verta:

Erityisen tehokas on I näytöksen Olympian juomalaulu, kun hän viettelee taikajuomalla Hélioksen: ”Bois ce vin que l’amour donne”. (Juo tämä viini, jonka rakkaus lahjoittaa/syksyllä./Jokainen pisara purppuranpunaista juomaa/on tulta joka meidät sytyttää/hurmio/auringon hymyä.)

II näytöksen avaa kristittyen pelonsekainen kuoro:

Seuls, dans la nuit,/Yksin yössä
Et sans bruit,/ilman ääntäkään
Avançons,/edetkäämme
Évitons/Välttäkäämme
Avec soin/varovasti
Toit témon,/kaikkia todistajia.

sekä rukous: ”Taivaan kuningas, maan valtias. Kaikki kristityt palvovat sinua polvillaan.”

Nicanorin ja sotilaiden saapuminen keskeyttää kokoontumisen, minkä jälkeen seuraa dramaattinen on Lilian ja Nicanorin II näytöksen duetto, joka päättyy jälkimmäisen turhautuneen viettely-yrityksen jälkeen huutoon: ”Ton Die n’existe pas!” (Jumalaasi ei ole olemassa).

NICANOR
Tu seras à moi!/Kuulut minulle!

LILIA
Non! non! non!/Ei, ei, ei!

NICANOR
À moi!/Minulle!

LILIA
Non, te dis-je!/Ei, sanon sinulle!
Je ne serai qu’à Dieu!/Kuulun vain Jumalalle!

NICANOR
Ton Dieu n’existe pas!/Jumalaasi ei ole olemassa!

III näytös alkaa kuoron innokkaalla numerolla ”Ô jour d’ivresse” (Oi huuman päivä!/Oi ilon päivä! Paetkaa suru ja turha maltillisuus!)

 

Kuoroa seuraa Muusien tanssi:

III näytöksen kohokohta on Olympian Venukselle osoitettu numero ”Ô, viens, blonde déesse” (Oi saavu vaaleahipiäinen jumalatar)

joka johtaa kuoron tukemaan koloratuuriaariaan ”Aimos, libre d’envie/Aimons toujours” (Rakastakaamme vapaana kateudesta/Rakastakaamme aina):

Itämaisten naisten tanssinumerot III näytöksessä ovat valloittavia.

IV näytöksen alkunumero on Saatanan muotokuva.

Sitä seuraava Saatanan aaria on täynnä voittajan riemua: ”Täällä Saatana on voittaja! Kaikki jumaluudet ovat antautuneet! Mahtini tulee peittämään tämän maan raunioilla, ja ikuinen yö tulee päivän tilalle. […] Spartakuksen lapset, kiirehtikää luokseni!”

Säveltäjä maalaa Saatanan ja roomalaisten orjien salaliittoa vaikuttavasti: ”Ystävät, marssikaamme!/Lyökäämme! tuhotkaamme!/Taivas auttaa meitä./Ystävät marssikaamme!

Lilian ja Hélioksen loppuduetolla, Scène et duo, IV näytöksen toisessa kuvassa ennen kuolemaa on tyypillisen italialaisen kohtauksen rakenne, jossa resitatiivit keskeyttävät laululliset ja tempollisesti kiihtyvät jaksot:

1. resitatiivi ”Dieu ne m’a pas frappé !”;
2. arioso Allegretto ”Oui j’ai mérité l’anathème”
3. resitatiivi ”Mais quel est donc l’espoir”
4. cantabile 1 Andante ”Ah! malgré moi, j’oublie”
5. resitatiivi  ”Mon Dieu! Ce pardon qu’il demande”
6. cantabile 2 Andantino ”Devant Dieu, vers qui monte”
7. resitatiivi ”Hélios! tes amours impies”
8. cabaletta Tempo di marcia ”Viens! La mort qui nous purifie”
8.b ”C’est l’amour qui ne finit pas!”

1.
Dieu ne m’a pas frappe !/Jumala ei ole vielä iskenyt minua alas!
Cette plaine est couverte/Tämän kentänpeittävät
De débris et de morts…/rauniot ja kuolleet…

2.
Oui, j’ai mérité l’anathème/Ansaitsen totisesti kirouksen
Qui tombe sur les fronts maudits./joka lankeaa tuomittujen päälle.

3.
Mais quel est donc l’espoir/Mutta mitä sitten voit toivoa
de ton impure flamme?/epäpuhtaalta intohimoltasi?

4.
Ah! malgré moi, j’oublie/Oi, huolimatta itsestäni, unohdan
Et sa honte et mes pleurs./hänen häpeänsä ja omat kyyneleeni.
À sa voix qui supplie/Kuullessani hänen anovan äänensä
S’effacent mes douleurs./tuskani häipyvät.

5.
Mon Dieu! Ce pardon qu’il demande,/Jumalani! anteeksianto, jota hän pyytää,
Avec moi daigne le donner!/salli minun se antaa hänelle!
Du haut du ciel sur lui/Taivaan korkeuksista hänen päällensä
que la grâce descende!/armo laskeutukoon!
Mon Dieu, dis-moi de pardonner!…/Jumalani, käske minun antaa hänelle anteeksi.

6.
Devant Dieu, vers qui monte,/Jumalan edessä, jota kohti nousee
en ce jour de colère,/tänä vihan päivänä
D’un coeur brisé par toi/sinun särkemästäsi sydämestä
La fervente prière/kiihkeä rukous

7.
Hélios! tes amours impies/Helios, sinun jumalaton rakkautesi
Te fermaient le ciel irrité./pysytti taivaan suuttumuksen päälläsi
Par tes remords tu les expies…/Mutta katumuksesi parantamana
Viens m’aimer dans l’éternité!/tule rakastamaan minua ikuisuudessa!

8.
Viens! La mort, qui nous purifie/Tule! kuolema, joka meidät puhdistaa,
Pour jamais te rend mon amour./antaa rakkauteni sinulle ainiaaksi.
Sans regret laisse cette vie,/Ilman surua jätä tämä elämä
Ce faux bonheur qui dure un jour!/tämä väärä onni, joka kestää vain päivän!

Marssin päätösjaksossa pariskunta laulaa jälleen saavutetun rakkauden symbolina unisonossa:

8b.
C’est l’amour qui ne finit pas!/Tämä on rakkautta vailla loppua!
Allons au ciel aimer encore,/menkäämme taivaaseen rakastamaan uudelleen,
Au ciel où luit une autre aurore!/taivaaseen, jossa loistaa uusi aamunkoitto!
Divin séjour/Taivainen asuinsija
Du pur amour/puhdasta rakkautta
Dieu fait éclore/Jumala aukaisee
Ton saint jour!/sinulle siunatun päivän.

Päätöskuoro julistaa katastrofia laulussa ”Ô terreur! Malheur!” (Oi kauhua ja onnettomuutta!)

Lalla-Roukh

Lalla-Roukh (1862) on opéra-comique en deux actes Michel Carrén ja Hippolyte Lucas’n librettoon, joka puolestaan perustuu Thomas Mooren samannimiseen kertovaan runoelmaan (1817). (Vieressä ensi-iltajuliste.) Tapahtumat sijoittuvat Kashmiriin ja Samarkandiin, ja juoni kertoo Samarkandin kuningas Noureddinin ja Mughalin prinsessan rakkaustarinan. (Mughal oli laaja imperiumi, joka kattoi ison osan etelä-Aasiaa 1526–1857.)

Lalla-Roukh tarkoittaa tulpaaniposkista tyttöä, mikä on tavallinen persialaisen runouden käyttämä luonnehdinta. Oopperaa sävyttääkin persialainen ilmapiiri, vaikkakin teoksen eksotiikka on usein enemmän aiheenvalinnan kuin musiikin tasolla. Orientaalisen eksotiikan sijaan voisi puhuan kenties pikemminkin etäisen paikan ja ajan Toiseuden kuvaamisesta. Ooppera oli pariisilaisyleisön välitön suosikki, ja sitä esitettiin vuoden sisällä 100 kertaa. Kaikkiaan vuoteen 1898 mennessä ooppera koki 376 esitystä, ja yleisöä saapui Pariisiin etelä-Ranskasta, Provencesta asti. Emma Calvé (alla kuvassa) esiintyi nimiroolissa vuoden 1885 esityksissä. Tukholmaan se ylsi 1870, Pietariin 1884 ja Moskovaan 1896. Mainittakoon lisäksi, että oopperan pianopartituuri myi samana aamuna, kun se julkistettiin, kaikki 1000 kopiota. Vaikkakin koominen ooppera, David luopui teoksessa dialogista ja käytti sen sijaan aistikasta ranskalaista resitatiivia, joka eroo selkeästi italialaisesta kuivemmasta resitatiivista.

Oopperassa Mughalin keisari Aurangzepin tytär Lalla-Roukh on luvattu puolisoksi Samarkandin kuninkaalle. Luottohenkilöidensä Mirzan ja eunukki Baskirin kanssa neito suuntaa karavaanissa kuninkaan kesäpalatsiin häihin. Kun karavaani matkaa Kashmirin poikki, Lalla-Roukh hurmaantuu karavaaniin liittyneen mystisen runoilijalaulajan (= Noureddinin) yöllisistä lauluista. Pari tapaa yöllä ja vannoo rakkautta. Kun karavaani tavoittaa linnan, symbaalit alkavat kaikua ja neito saa ylellisiä lahjoja, joista hän kuitenkin kieltäytyy. Neito kertoo Baskirille, että kun he saapuvat palatsiin, hän aikoo tunnustaa tapahtuneen kuninkaalla, kieltäytyvänsä avioliitosta tämän kanssa ja asuvansa mieluummin Kashmirin autiomaassa aidon rakkauden täyttämässä halvassa mökissä. Baskir pelkää neidon päätöksen vuoksi oman henkensä puolesta ja vangitsee runoilijan sekä uhkaa kuolemalla Lalla-Roukhinia. Seuraavaksi kuningas saapuu hoviväkeineen ottamaan vastaan Lalla-Roukhin, jonka iloiseksi hämmästykseksi yöllinen laulaja onkin kuningas Noureddin.

Musiikki

Oopperan alkusoitto sisältää seitsemän teemaa teoksen eri numeroista. Noureddinin valssi-romanssi ”Ô ma maîtresse” (I:4d) on suosittu, orientaalisesti sävytetty tenorinumero.

Ô ma maîtresse a quitté la tente,/Oi valtijattareni on lähtenyt teltastaan,
Est-elle allée au rendez-vous?/onkohan hän mennyt tapaamiseen?
J’y cours et l’âme impatiente;/Juoksen sinne ja kärsimättömällä mielellä
Je la cherche en ce lieux si doux./etsin häntä niin suloiselta paikalta.
O fleurs qui parfumez la plaine,/Oi kukat jotka tuoksutatte tasangon
Pour embaumer les airs ainsi./tehdäksenne siten ilman hyväntuoksuiseksi
Ne gardez vous pas son haleine?/Ettekö vartioi hänen hengitystään
Ma maitresse est venue ici?/Valtijattareni lienee tullut tänne?

Lievää orientaalisuutta löytyy myös palvelijoiden kuorosta ”Voici le repas de soir” (I:4a): ”Kas nyt koittaa illan ruokahetki; jokainen meistä kiirehtii, tehdäkseen velvollisuutensa.”

 

sekä tanssista ”Bayadères plus légères” (I:4c) tamburiineineen ja kiemurtelevine (oboe-)sooloineen.

Lalla-Roukhin kaksi numeroa, I näytöksen idyllinen ”Sous le feuillage sombre” (I:2)

Sous le feuillage sombre,/Hämärässä lehvistössä,
Dans le silence et l’ombre/hiljaisuudessa ja varjossa
Il venait chaque soir!/Hän saapui joka ilta!
Sous notre ciel sans voïles,/Pilvettömän taivaan alla,
Aux clartes des étoiles,/tähtien loisteessa
Mes yeux ont pu le voir!/silmäni saattoivat nähdä hänet.

 

 

sekä II näytöksen ”Ô nuit d’amour, nuit parfumée!/Nuit d’ivresse et d’enchantement” (II:7) tarjoavat harvinaisen tunnesyviä ja kauniita melodioita. Resitatiivin jälkeen herkkä aaria alkaa Andante-tempossa: ”Oi rakkauden yö,tuoksujen yö!/Huuman ja lumouksen yö!”

Allegro non troppo -vaihe päättää aarian.

Bientôt va paraitre/Pian ilmaantuu
L’époux glorieux/kunniakas aviomies
Qui se dit mon maître/jota sanotaan herrakseni
Et règne en ces lieux./ja näiden seutujen hallitsijaksi.
Je l’attends sans crainte/Odotan häntä pelotta
Comme sans amour/kuin ilman rakkautta
De làches feintes,/teeskentelevien pelkureiden
Ni de vains détours!/ilman turhia verukkeita.

Oopperan koomiset sivuroolit sisälsivät yhtä suosittuja numeroita kuin mitä pääparilla on teoksessa. Avausnäytöksessä on keskeinen palvelijatar Mirzan (sopraano) numero, kaksisäkeistöinen kupletti, couplet “Si vous ne savez plus charmer” (Jos te ette osaa enää hurmata; I:5), jossa säkeistöt on tempossa Poco Allegretto :

Si vous ne savez plus charmer,/Jos te ette osaa enää hurmata
Ne vous en prenez qu’à vous même/te voitte ottaa vain itsenne
Et si vous voulez qu’0n vous aime,/Ja jos haluatte teitä rakastettavan
Cher Seigneur, faites vous aimer! ah!/oi, virittäytykää rakkaudelle!

ja kertosäkestö Allegro-tempossa:

En vain la viellesse/Turhaan vanhuus
Veut faire se cour/tahtoo liehitellä
C’est à la jeunnesse/Vain nuoruus
Que sourit l’amour!/suosii rakkautta!

Samoin Baskirilla (basso/baritoni) on kaksi vetävää numeroa: I näytöksen ”De près ou de loin” (I:3)

De près ou de loin/Läheltä tai kaukaa
Il faut avec soin/täytyy huolella
Surveiller la belle;/pitää silmällä kaunokaista;
De peur d’accident/Onnettomuuden pelossa
En homme prudent/varovaisen miehen
Faire sentinelle!/täytyy vahtia.

sekä toisen näytöksen ”Ah! funeste ambassade” (II:10).

Ah! funeste ambassade/Voi tuhoisa suurlähetystö
Me voilà bien malade!/Minä kun olen vallan sairaana!
Je suis un homme mort/Olen kuollut mies
Je fais naufrage au port./aiheutan haaksirikon satamassa.

 

Erityisen lumoava on Baskirin ja Noureddinin koominen duetto, Duo bouffe ”Tout ira bien demain” (II:12) itoisessa näytöksessä, jonka yhdennäköisyys Bizet’n Carmenin II näytöksen ”salakuljettajien kvinteton” kanssa on ilmeinen.

NOUREDDIN
Tout ira bien demain./Kaikki sujunee hyvin huomenna.

BASKIR
Tout ira bien demain./Kaikki sujunee hyvin huomenna.

NOUREDDIN
Je promets de me taire;/Lupaan vaieta

BASKIR
Il promet de se taire/Lupaan vaieta

NOUREDDIN
Régloins l’affaire/Hoidetaan juttu
Le verre en main./lasi kädessä.

BASKIR
Régloins l’affaire/Hoidetaan juttu
Le verre en main./Lasi kädessä.

 

Lähteet ja kirjallisuutta

Takaisin ylös