Englantilainen madrigaali ja ayre
5.3.2019 / Murtomäki, Veijo

Hovimies ja madrigaali

Englantilainen madrigaali on italialaisen suora perillinen, ja Englannissa oli oma arkadinen kulttuurinsa, minkä lisäksi hovissa oli myös italialaisia muusikoita. Castiglionen Il cortegiano (“Hovimies”, 1528) käännettiin englanniksi melko pian (The Courtier, 1561). Englantilainen myöhäisrenessanssi ja sen myötä madrigaali ulottuu pitkälle 1600-luvulle. Madrigaalikulttuuri alkoi tosin varsin myöhään 1500-luvun lopulla, aluksi italialaisten tekstien käännösten tai uuden englantilaisen, italialaista mallia noudattavan tekstin varassa. Englannissa vaikutti 23 säveltäjää, jotka julkaisivat vähintään yhden madrigaalikokoelman. Kaikkiaan tehtiin tässä lajissa noin 800 sävellystä, joista pääosa syntyi 1588–1608.

Nicholas Yongen Musica transalpina (1588) on italialaismadrigaalien antologia englantilaisin tekstein; se sisältää mm. Marenzion, Monten, Lasson, Ferraboscon, Palestrinan ja Byrdin musiikkia. Thomas Watsonin Italian Madrigals Englished -kokoelma (1590) sisältää eniten Marenzion musiikkia. Nämä sekä kokoelmat ja A. Ferraboscon musiikki loivat pohjan englantilaiselle madrigaalille, jonka ominaispiirteitä ovat modaaliset ja kansanomaiset harmoniset ja melodiset käänteet sekä ylimpien äänten laulullisuus. Italialaisen madrigaalin dramaattisuus ja kromaattisuus eivät oikein kotiutuneet Englantiin, joten tilalle tulivat musiikillinen työstö ja luontoaiheet.

 

Alfonso Ferrabosco vanhempi

Alfonso Ferrabosco vanhempi (1543–88) oli englantilaistunut italialaissäveltäjä, joka oli ainoa italialainen madrigaalisäveltäjä aikansa Englannissa. Seuraavassa näyte hänen ilmeikkäästä englannin sävelittämisestään lamento-tekstillä:

Orlando Gibbons

William Byrd ja Orlando Gibbons olivat vain vähäisessä määrin madrigalisteja: edellisellä on vain yksi aito madrigaali This sweet and merry month of May (ilmestyi Watsonin kokoelmassa ja uudelleen Byrdin omassa kokoelmassa Psalms, Sonnets and Songs, 1611). Gibbons käytti termiä madrigaali huolettomasti, ja vaikka What is our life? (1612) esiintyy sillä lajinimellä, se on oikeasti säkeistö-anthemin sovitus. The silver swan on aito yhtyelaulu.

George Kirbye

George Kirbyen (1565?–1634) First Set to Four, Five and Six Voices (1597) on ensimmäinen painettu englantilainen madrigaalikokoelma, ja se sisältää 24 teosta. Esimerkkinä madrigaalin nro 9 alku:

Thomas Morley

Morley (1557–1602) on lajin huomattavin edustaja, joka tunsi ajan musiikin ja sen eri lajit hyvin myös musiikinteorian kannalta. Kirjassaan A Plaine and Easie Introduction to Practicalle Musicke (1597) Morley määrittelee canzonan madrigaalin kevyemmäksi versioksi ja ballettin vieläkin köykäisemmäksi.

Morleyn oma musiikki on enemmän kevyttä kuin painavaa ja harvat teokset ovat sikäli aitoja madrigaaleja. Canzonets to Three Voices (1593) on Morleyn ensimmäinen julkaisu. Kokoelmassa Madrigals to Four Voices (1594) on 22 laulua, joista suosittu on April is in my mistress’ face. 

Kokoelma First Book of Ballets (1595) sisältää kuuluisan teoksen Now is the month of Maying, jossa Gastoldin vaikutus on ilmeinen. Viimeinen merkittävä kokoelma on First book of Ayres (1600).

John Farmer

Farmerin (s. n. 1560) kokoelman Madrigals à 4 (1599) teos Fair Phyllis on aidosti italialaisittain viehättävä.

Thomas Weelkes

Weelkes (1576?–1623) on kokoelmassaan Balletts and Madrigals (1598) Morleyn jäljillä. Hän julkaisi 5–6-äänisten madrigaalien kokoelman (1600), josta löytyy maantieteellinen, harmoniselta progressioltaan rohkea madrigaali Thule, the period of cosmography. Tunnetuin kokoelman teos on As Vesta was from Latmos hill descending, jossa esiintyy runsasta sanamaalailua. Seuraavassa Thule-madrigaalin avaus- ja päätössivut:

Thule, the period of cosmography,
Doth vaunt of Hecla, whose sulfurious fire
Doth melt the frozen clime and thaw the sky;
Trinacrian Aetna’s flames ascend not higher.
These things seem wondrous, yet more wondrous I,
Whose heart with fear doth freeze, with love doth fry.

John Ward

Ward (1571–1638) on ensimmäisiin kuuluva madrigalisti, jolla on kirjallista sensitiivisyyttä, mistä kertoo paatoksellinen Out from the vale. Hänen ehkä vaikuttavin madrigaalinsa on Weepe forth your teares, and doe lament, jonka hän sävelsi Jaakko I:n pojan hautajaisiin (1612) ja jonka hän julkaisi madrigaalikokoelmassaan (1613). Seuraavassa laulun teksti sekä alku partituurina:

Wilbye (1574–1638) julkaisi kaksi madrigaalikokoelmaa 3–6 äänelle (1598, 1609).  As matchless beauty on muodossa AABCC. Weep, weep, mine eyes tarjoaa pidätyksiä, sekvenssejä ja deklamaatiota. Seuraavassa II kirjan iloittelevan reippaan madrigaalin Sweet honey-sucking bees teksti sekä partituurin alkua:

Sweet honey-sucking bees, why do you still
surfeit on roses, pinks and violets,
as if the choicest nectar lay in them
wherewith you store your curious cabinets?
Ah, make your flight to Melisuavia’s lips.
There may you revel in ambrosian cheer,
where smiling roses and sweet lilies sit,
Keeping their springtide graces all the year.
[Part 2:
Yet, sweet, take heed, all sweets are hard to get:
Sting not her soft lips, O, beware of that,
for if one flaming dart come from her eye,
was never dart so sharp, ah, then you die.

Luuttulaulu, ayre

Ayre, luuttulaulu, oli tavattoman suosittu ja vei tilaa madrigaalilta. Se on homofonis-tanssillinen säkeistölaulu neljälle lauluäänelle säestyksen kera tai ilman, vaihtoehtoisesti laululle ja luutulle. Sen suosio puhkesi Dowlandin I kirjan First Booke of Songes or Ayres (1597) myötä. Laulukirjoissa oli usein 21 teosta, joista saattoi tehdä erilaisia versioita: lauluäänelle ja luutulle (tabulatuurina), sama täydennettynä bassoäänellä (gamballe) sekä vielä yhtyelauluversio (mukana lisäksi altto-, tenori- ja basso-äänet).

Anthony Holborne (n. 1545–1602) julkaisi tärkeän kokoelman viisiäänistä tanssimusiikkia Pavans, Galliards, Almains, and other short Aeirs both grave, and light (1599).

Philip Rosseter (1567/8–1623) oli kuninkaallisen kapellin jäsen vuodesta 1604, ja hän sai 1610 luvan näytelmien esittämiseen. Luuttulaulut ovat keveitä ja iloisia, ja ne ilmestyivät Campionin kera yhteisjulkaisuissa. Tässä näyte Rosseterin laulusta Campionin I laulukirjasta.

John Dowland

Dowland (1562–1626) on tärkein englantilaisen maallisen laulumusiikin nimi sekä elisabetiaanisen ja Shakespeare-ajan kulttuurin keskeisiä edustajia. Ollessaan Englannin suurlähettilään palveluksessa Pariisissa 1579–84 hän kääntyi katolisuuteen. Dowland graduoitui musiikista Oxfordissa (1566). Hän vieraili Wolfenbüttelin ja Kasselin hoveissa (1594/5), kävi Italiassa, mutta tuli takaisin julkaistakseen ensimmäisen laulukirjansa ja saadakseen Cambridgen tutkinnon. Hän toimi kuninkaallisena kitaristina Tanskan hovissa (1598–1606), ja lordi Waldenin palveluksessa hänellä oli turvattu asema (1612–).

Dowland julkaisi viisi kokoelmaa lauluja (1597–1612), luuttuteoksia ja kokoelman Lachrymae or Seven Teares (1604) viidelle gamballe ja luutulle, joka on seitsemän pavanan kokoelma ja perustuu laululle Flow my tears. The First Booke of Songs (1597) sisältää mm. laulun Come away, come sweet love. The Second Booke of Songs (1600) sisältää erittäin suositut laulut Flow my tears, Fine knacks for ladies. Kokoelmassa The Third and Last Booke of Songs (1603) on mm. laulu What if I never speede.

Flow my tears on Dowlandin kautta aikain suosituin laulu:

Flow, my tears, fall from your springs!
Exiled for ever, let me mourn;
Where night’s black bird her sad infamy sings,
There let me live forlorn.

Down vain lights, shine you no more!
No nights are dark enough for those
That in despair their last fortunes deplore.
Light doth but shame disclose.

Never may my woes be relieved,
Since pity is fled;
And tears and sighs and groans my weary days, my weary days
Of all joys have deprived.

From the highest spire of contentment
My fortune is thrown;
And fear and grief and pain for my deserts, for my deserts
Are my hopes, since hope is gone.

Hark! you shadows that in darkness dwell,
Learn to contemn light
Happy, happy they that in hell
Feel not the world’s despite.

Seuraavassa sen alkuperäinen luuttulauluversio, jossa stemmat on painettu käyttäjäystävällisesti, sitten soolo- ja bassoäänen sekä luuttutabulatuurin yhteisversio, sitten jousiorkesteriversio Lachrymae-sarjan avausosasta Lachrimae antiquae ja lopuksi tämän soitiversion kanssa luuttuosuuden realisointi.

Fine knacks for ladies toisesta laulukirjasta on aito ja riemukas yhtyelaulu.

1. Fine knacks for ladies, cheap, choice, brave and new,
god penniworths, but money cannot prove,
I keep a fair, but for the fair to view
a beggar may be liberal of love,
Though all my wares be trash, the heart is true.

2. Great gifts are guiles and look for gifts again,
My trifles come as treasures from my mind,
It is a precious jewel to be plain,
Sometimes in shell the Orient’s pearls we find.
Of others take a sheaf, of me a grain

3. Within this pack pins, points, laces and gloves,
And divers toys fitting a country fair,
But in my heart, where duty serves and loves,
Turtles and twins, Court’s brood, a heav’nly pair.
Happy the man that thinks of no removes.

Alkuperäisessä julkaisussa äänet on jälleen sommiteltu niin, että ne voidaan laulaa pöydän ympärillä, joskin laulu toimii myös soololuuttulauluna.

Dowlandin hienoimpana saavutuksena pidetään hänen laulukokoelmaansa A Pilgrimes Solace (“Pyhiinvaeltajan lohdutus”; Pembroken jaarli William, 1612). Se sisältää hengellisiä tekstejä, mutta myös vaellusvuosiltaan kotimaahan saapuneen muusikon persoonallista lohduttautumista sekä työskentelyä aiempaa kontrapunktisemman kudoksen parissa. Tässä sarjan ensimmäisen laulun Disdain(e) me still teksti ja partituuri:

Disdaine me still, that I may ever love,
For who his Love injoyes, can love no more.
The warre once past with ease men cowards prove:
And ships returnde, doe rot uppon the shore.
And though thou frowne, Ile say thou art most faire:
And still Ile love, though still I must despayre.

As heate to life so is desire to love,
and these once quencht both life and love are gone.
Let not my sighes nor teares thy vertue move,
like baser mettals doe not melt too soone.
Laugh at my woes although I ever mourne,
Love surfets with reward, his nurse is scorne.

Thomas Campion

Campion (1567–1620) oli säveltäjä ja runoilija, joka julkaisi viisi kokoelmaa ayreja sekä omaksui firenzeläisten monodistien uudistuksia. Kokoelma A Booke of Ayres (1601) oli sikäli tyypillinen, että runot olivat Campionin ja sävellykset sekä hänen että Philip Rosseterin. Näytteenä kokoelman laulu Author of Light sekä luuttulauluna että yhtyelauluna:

 

Takaisin ylös