Antonio Sacchini
17.10.2026 (Päivitetty 5.11.2026) / Murtomäki, Veijo

Antonio Sacchini

Sacchini syntyi Firenzessä (14.6.1730) ja opiskeli Napolissa Francesco Duranten johdolla; hän kuoli Pariisissa (6.10.1786). Hän oli napolilaisen koulun maineikas edustaja, jota voi pitää Piccinnin, Paisiellon tai Cimarosan tasoisena säveltäjänä. Hän työskenteli Roomassa (1762–68), Venetsiassa (1768–1772), Münchenissä, Stuttgartissa ja Mannheimissa sekä Lontoossa (1772–1781. Kun italialaisesta musiikista tuli taas 1777 jälkeen muodikasta Pariisissa, Sacchini saapui 1782 Marie Antoinetten kutsusta Pariisiin, jossa hän vietti loppu-uransa (1781–1786). Sacchini sävelsi 50 oopperaa, aluksi komedioita ja myöhemmin vakavia oopperoita, 8 oratoriota ja muuta kirkkomusiikkia, josta suurin osa valmistui Venetsiassa kuoronjohtajana (maestro di coro) Ospedaletto dei Derelitti’ssä, kaksi sinfoniaa sekä kamarimusiikkia. Oratorioista huomattavin on L’abbandono delle richezze di San Filippo Neri (Pyhän Filippo Nerin omaisuutensa hylkääminen; Rooma, 1765).

Kuuluisa 1800-luvun historioitsijasäveltäjä François-Joseph Fétis kirjoitti Sacchinista:

“Kukaan vanhan koulun italialaissäveltäjistä ei sisällyttänyt lauluihinsa (airs) enempää hurmaavuutta; niissä havaitsi moninaisuuden, jopa vähemmän onnistuneissa teoksissa, jotka olivat melodioiden luonnollisuuden ja sulouden suhteen merkille pantavia. Sacchini kirjoitti puhtaudella, tyylikkyydellä ja ylsi soitintamisessaan kauniisiin tehoihin yksinkertaisen voimallisin keinoin, vaikkakin hänellä oli tässä suhteessa vähemmän alkuperäisyyttä kuin Gluckilla.”

Maalaistyttö hovissa

Sacchinin varhaisista oopperoista, samalla komedioista tunnetuin on La contadina in corte (Maalaistyttö hovissa, 1766, Rooma), kaksinäytöksinen intermezzo Niccolò Tassin librettoon. Tästä suosikkioopperasta tehtiin 1780-luvulle menneessä yli 20 produktiota Euroopan eri maissa. Saksan ja Itävallan, samoin kuin Ruotsin ja Venäjän esityksissä kielenä toimi saksa. Teoksen vetovoimaa lisäsi paitsi Sacchinin hyvin työstetty orkesteriosuus ja luontevasti soljuva melodiikka, lisäksi sen ”moderni” juoni. Maalaistyttö jättää työteliään elämänsä, siirtyy hovin loistoon, jossa hän kuitenkin haluaa pitää kiinni alkuperästään ja ”yksinkertaisuudestaan”, jolla hän pystyy kesyttämään aatelismiessulhonsa.

Teoksessa on neljä roolia: Tancian ja Sandrinan osuudet on sävelletty sopraanokastraatille eli ne ovat travestirooleja; Ruggiero on tenori- ja Berto bassorooli. Tapahtumat kehittyvät maalaiskylässä ja kaupunkipalatsissa. Oopperassa Sandrina ja ”ovela talonpoika” Berto ovat rakastavaisia, mutta seutua ohittava aatelismies liehittelee neitoa ja ehdottaa avioliittoa. Neito on kyllästynyt maalaiselämän raadantaan, vannoo uskollisuutta paroni Ruggierolle ja jättää Berton, jonka raivo tuo mieleen Mozartin Masetton (Don Giovanni) ja joka jää lohduttautumaan Tancian, Sandrinan aiemman kilpailijan, kanssa.

I INTERMEZZO: Maaseutu, hedelmäpuita ja mökkejä

Sandrinan avausduetto Tancian kanssa, johon yhtyy Berto, joka mielii Sandrinaa.

SANDRINA
Gira , gira , gira maledetto :/Pyöri, pyöri kirottu
Per amore , o per dispetto/rakkaudesta tai kiusalla,
Più veloce hai da girar ./nopeammin saat pyöriä.

TANCIA
Tutto il giorno stò filando ,/Koko päivän olen kehräämässä,
Stò meschina lavorando ,/Onneton tyttö työn ääressä
Ne mi basta per mangiar ./En edes saa syödä kylläkseni.

BERTO
L’hô raccolti tutti tutti :/Olen kerännyt kaikenlaistaL
Ma il più bel di questi frutti/mutta makeimmat hedelmät
A Sandrina io vuò donar ./tahdon antaa Sandrinalle.

Ruggiero on kylän johtaja ja etsii Sandrinoa, johon hän rakastunut korviaan myöten. Tancia on eri mieltä aariassaan.

TANCIA
Son Maestra del villaggio ,/Olen kylän johtajatar,
E so tessere , filar ./osaan kutoa ja kehrätä.
Io sò dir viseto bello ’ ,/Osaan puhua kauniita
Sò ballare il saltarello ,/osaan tanssia saltarelloa,
E galanti tenerine/ja tehdä herkullisia kakkuja
Canzoncine sò cantar /sävelmiä osaan laulaa
Pur con queste qualitá/näiden osaamisteni kanssa
Se mi incontrano per via ,/jos minut kohdataan tiellä
Non mi dicon Tancia mia ;/ei minulle sanota Tanciani
Sono sciocchi tutti gl ’ Uomini/ovat sokeita kaikki miehet
Non han gusto in verità ./eikä heillä tosiaankaan ole makua.

Berto on raivoissaan paronin ja oman raksatettunsa Sandrinan lähestymisestä.

BERTO
Mi permetta Signorina ,/Suokaa Neiri
Ch’io la possa ringraziar ./minun teitä kiittää
( Brutta strega malandrina)/(Ruma pahainen noita)
Se ti trovo un giorno sola ,/Jos löydän sinut joskus yksin,
Vuò pigliarti per la gola ,/tahdon tarttua kurkkuusi
E ti voglio strangolar ./ja haluan sinua kuristaa.

Ruggiero kehuu palatsiaan, jossa Sandrinan ei tarvitse raataa ja pyytää tätä vaimokseen. ruggieron aateluus näkyy siinä, että hänen osuutensa on koristeellisempi kuin muiden henkilöiden.

RUGGIERO
Signora diverrai ,/Rouva tulisitte
E la mia sposa/morsiamekseni
l’idol mio sarai , /olisitte ihanteeni
Vaghe le selve sono/Metsät ovat kauniita
Ma pur Sandrina amabile/mutta Sandrina on rakastettavampi.
Più vaga è la Città ./Kaunimpi on kaupunki
Gran gemme avrai d’intorno ,/isoja jalokiviä on siellä
Avrai grandezze , e titoli/mahtiväkeä, arvonimiä
E feste tutto il giorno ,/ja juhlia läpi päivän

I Intermezzon kauneimpia numeroita on Sandrinan jäähyväislaulu ”Cara addio”, joka noudattaa da capo -aarian muotoa ABA’, jossa B-vaihe muodostaa kontrastin Allegro-tempossaan ääriosien hitaammalle tempolle.

SANDRINA
Cara addio : benche lontana/Hyvästi rakas: vaikkakin kaukana
Il mio cor sarà l’istesso ./sydämeni on sama.
Vieni , vieni : un ’ altro amplesso/Tule, toisen sylin
Prendi in segno del mio amor ./otat minun rakkauteni merkeissä.
E se Berto poverino …/Ja jos Berto-raukka…
Hai ragion , mi strapazzò ./olet oikeassa, sättii minua.
Infelice contadino/OnnetonTA maalaismiekkosta
Lo saluto , e me ne vò ./tervehdi, sillä minä lähden lipettiin.

Ensin orkesterijohdantoa ja A-osan alkua

sitten B-osan alkua.

Sacchinin mestaruus näkyy ensinnäkin siinä, että intermezzossakin hän säveltää kiintoisia orkesteriosuuksia laulunumeroille, cavatinoille ja aarioille, ja hän käyttää myös opera serian keinovaroja eli rikkaasti koristeellista tyyliä, etenkin paroni Ruggieron osuuksissa, mutta myös hänen myötä arvonnousun kokevan Sandrinan aarioissa; tässä y.o. aarian ”amor”-sanan fiorituria:

II INTERMEZZO: Paronin palatsi, josta aukeaa näkymä kadulle

Berto purkaa harmistustaan Sandrinan lähdettyä.

BERTO
V’è nissun , che mi dica dove staà?/Eikö kukaan sano minulle, missä hän on?
V’è nissuno , che m ’ insegni/Eikä kukaan kerro minulle
Dove stà Sandrina mia ?/missä on Sandrinani?
Ahi che fiera tirannia/Oi mikä korskea mahti
A condurla alla Città ./on johdattanut hänet kaupunkiin.

Sandrina on hieman hämmentynyt palatsissa.

SANDRINA
Cosa son cost vessita ?/Mikä on tämä asu?
Non hò più la bella vita :/Ei minulla ole enää mukavaa elämää:
Rozzo manto spoglie semplici/Punainen takki ja yksinkertainen asu
Eran solo il mio piacer ./olivat vain mieleeni.

Paroni nuhtelee Sandrinaa tämän huonon käytöksen vuoksi.

RUGGIERO
Allor , che sì saluta/Siispä ken tervehtii
Così , così si fà/noin ja tekee noin
Non vuol esser veduta ;/ei tahdo tulla nähdyksi
Cosi s ’ asconderà ./Näin hän piiloutuu.
Aprirlo lieve , lieve/Jos avautuu vähän
Con quella man di neve/tämän lumenvalkoisen käden kera
Amor dimostrerà ./rakkaus näyttäytyy.
Spiegandolo , Serrandolo ,/Selittäen, sulkeutuen
Superba , sdegnosetta ,/Kopealle ja halveksivalle
Ira , furor , vendetta/viha, raivo, kosto
Sì sì dimostrera ./niin näyttäytyy.

Sandrina on jo siinä määrin tottunut kaupungissa helppoon elämään,

SANDRINA
Berto mio non è vero ; Bertoseni ei ole totta;
La povertade è pur la brutta cosa ./köyhyys on ruma juttu
E se incommodo reca Il viver in/Ja jos epämukavaa on elää
Città frà le ricchezze ;/kaupungissa rikkauksien keskellä
Pensando poi , che il pane/ajatellen silloin, että leipä
Coi sudor non si stenta ,/hiellä uurastetaan
Quest ’ incommodo ancor bello diventa ./tämä epämukavuus vielä muuttuu miellyttäväksi.

ettei hän kallista enään korvaansa Berton puoleen.

Questo ch’io serbo in Seno/Tämä minkä kätken poveeni,
E’un cor ch’hò già donato ;/on sydän jonka olen jo lahjoittanut;
Nè vuol lo Sposo amato/En halua rakasta sulhoa
Ch’ora le doni a te ./jonka nyt annan sinulle.
Ah Berto mio non piangere/Oi Bertoseni älä itke
Senti vorrei – deh vanne :/Tahtoisin että tuntisit – oi lähde
Torna alle tue Capanne ,/palaa majaasi
Non ti scordar di me ./Älä unohda minua.

Sandrina pitää loppuun saakka päänsä ja pelästyttää Ruggieron olemalla taipumatta kaikkiin palatsin tapoihin, joten paroni hyväksyy lopulta Sandrinan vaatimuksen säilyä ”yksinkertaisena” (semplice).

SANDRINA
Semplice io nacqui o caro ,/Yksinkertaisena synnyin oi rakas,
Son semplicetta ancora ./olen vielä sama.
E vuò serbare ogni ora/Ja haluan säilyttää joka hetki
La mia semplicità ./Yksinkertaisuuteni.

RUGGIERO, TANCIA
Bella Bella virtù , che piace ,/Kaunis hyve, mikä miellyttää,
Bella virtù , che alletta/kaunis hyve, mikä houkuttaa.

RUGGIERO
Sposina mia diletta/Rakas morsiameni
Tutto adempir voglio ;/tahdon kaiken täyttää;
Ah prenditi il Cor mio ,/Oi ota sydämeni
La destra prendi quà ./Ota kiinni oikeasta kädestäni.

Pariisin ajan vakavia menestysoopperoita

Pariisin aikana valmistui joukko merkkiteoksia:
*Renaud (28.2.1783), opéra en 3 actes Simon-Joseph Pellegrinin librettoon;
*Chiméne ou le Cid (1783, Fontainebleau), opéra en 3 actes Nicolas-François Guillardin tekstiin Corneillen mukaan
*Dardanus (1784, Versailles), tragédie lyrique en 3 actes Nicolas-François Guillardin librettoon.
*OEdipe à Colone (1786, Versailles), opéra en 3 actes Nicolas-François Guillardin librettoon.

Näistä ensimmäinen ja viimeinen olivat menestyksiä, kun taas keskimmäiset vain rajallisia sellaisia tai epäonnistumisia vastaanoton suhteen.

Renaud

Renaud (1783; Kuninkaallinen Musiikkiakatemia) perustuu Jean-Joseph Lebœuf’n librettoon, jonka lähtökohtina ovat Torquato Tasson ristiretkieepoksen Vapautettu Jerusalem (1581) laulut XVII ja XX sekä Simon-Joseph Pellegrininin viisinäytöksinen tragedia Renaud, ou La suite d’Armide, jonka oli jo sävelittänyt Henri Desmarets (1722) jota puolestaan pidettiin Jean-Baptiste Lullyn kuuluisan oopperana Armide (1688) seuraajana. Lebœuf’ia auttoi Nicolas-Étienne Framery, joka oli Sacchinin librettojen säännöllinen kääntäjä. (Vieressä Luca Giordanon Renaud et Armide découverts par les chevaliers, 1672/1674 [Ritareiden paljastamat Rinaldo ja Armida], Musée des beaux-arts de Lyon.]

Ooppera oli Sacchinin ensiesittäytyminen Kuninkaallinen Musiikkiakatemian, Académie Royale de Musique, tiloissa ja samalla menestys: sitä esitettiin 51 kertaa seuraavan kahden vuoden aikana; vuoteen 1815 mennessä se sai yli 150 esitystä. Sacchini oli säveltänyt aiheen jo kahdesti aiemmin: Milanoon (Armida, 1772) ja Lontooseen (Rinaldo, 1780).

Sacchinin Renaud’n pääseminen Lullyn perustamaan Kuninkaalliseen Musiikkiakatemiaan, Gluckin jo aiemman valtaamaan instituutioon oopperallaan Ifigeneia Auliissa (1774), oli merkki siitä, että Ranskan musiikkiteatterimaailman olivat ottaneet omakseen lukuisat ulkomaalaiset säveltäjät. Itse asiassa vuosina 1774–1790 esitetyistä 88 uudesta teoksesta (oopperasta ja baletista) yli kolmannes oli muualta tulleiden tuotantoa: italialaisia olivat Piccinni, Sacchini, Salieri, Cambini, Cherubini, Paisiello, Anfossi ja Salieri; saksalaisia edustivat Gluck, Vogel, Starzer, Mayer ja Mozart; brittejä J. Chr. Bach ja Philip James Meyer. Ranskalaisista tärkeimpiä olivat M. Lefèvre, Jean-Baptiste Lemoyne, François-Joseph Gossec ja André-Ernest-Modeste Grétry.

Tähän ilmastoon saapui myös Sacchini. Jean-François de La Harpe kirjoitti (1804): ”Euroopan kuuluisimmat muussikot ovat vuorollaan yrittäneet näyttää kykynsä Pariisin näyttämöllä. Gluckin, Piccinnin ja Bachin jälkeen nyt Sacchini on esitellyt oopperansa täällä.” Maanmies Piccinni auttoi Sacchinia sopeutumaan Pariisin oopperapiireihin sekä Gluckin kannattajien aluksi vihamieliseen suhtautumiseen. Onneksi Sacchinin ooppera oli lähempänä Gluckia kuin Piccinniä ja hänen musiikistaan löytyy ranskalaiskansallisia piirteitä, joten hänet voitiin hyväksyä pariisilaissäveltäjien joukkoon. Gluckisteista tuli sacchinisteja ja piccinistien vastustajia.

L’Esprit des journaux français et étrangers kirjoitti ensiesityksen jälkeen, mitkä tekijät kirvoittivat yleisön suosionosoituksia: ”Sen miellyttävät, elegantit ja herkät melodiat, sen täydellisesti pyöristetyt aariat, teemat joita voi seurata ilman ponnistusta ja joita kehitellään ilman tyhjiä paikkoja ja joita taidokas ja koristeellinen säestys tukee, puhdas ja valoisa harmonia, joka on rikas vailla sekavuutta, selkeä ilman yksitoikkoisuutta, tätä kaikkea määrittää lauluosien hyvä roolitus ja eri soitinten mitä tehokkain käyttö.”

Synopsis

Ooppera tapahtuu Pyhällä Maalla ensimmäisen ristiretken aikan.

I NÄYTÖS: Saraseenien leiri, keskellä koristeltu aukio, jolla ritarit ja kuninkaat istuvat puoliympyrässä pitäen neuvoa Hidraotin (baritoni) kera.

Renaud/Rinaldo (kontratenori) menee kuningas Hidraotin, Armiden/Armidan (sopraano), isän leiriin ehdottamaan rauhaa muslimien kanssa sillä ehdolla, että he vapauttavat Jerusalemin. Kun sopimus on syntymäisillään, Armida ilmestyy seuralaisineen ja estää julkilausuman. Hän lupaa kätensä Rinaldon surmaajalle saadakseen siten kostonsa. Amatsoonien kuningatar Antiope (sopraano) saapuu sotureineen auttaakseen Armidaa taistelussa.

II NÄYTÖS

Armide heltyy ja huomaa rakastavansa yhä Rinaldoa, kun amatsoonit tuovat tämän vangittuna Armidan eteen, ja hän vielä paljastaa tälle kilpailijoiden suunnitelman taatakseen ritarille voiton. Hidraot syyttää Armidaa petoksesta. Armida haluaa nyt liittyä isäänsä ja kutsuu fuuriat apuvoimiksi. Mutta ei edes helvetti halua auttaa petturia. Hidraot lähtee surmaamaan Rinaldoa, ja epätoivoinen Armida jää yksin.

III NÄYTÖS

Muslimien lyöty armeija pakenee. Armida etsii katseellaan ruumiiden sekä kuolevien sotilaiden ja hevosten sekä pirstoutuneiden vaunujen ja aseiden seasta Rinaldoa ja isäänsä. Armidaa syytetään massamurhasta. Hän saa tietää, että Hidraot on vankina ja sidottu Rinaldon vaunuun. Hän on täynnä katumusta ja häpeää ja yrittää surmata itsensä. Rinaldo saapuu ja riistää tikarin Armidan kädestä. Rakkaudesta Armidaa kohtaan Rinaldo on säästänyt Hihraotin hengen. Kuninkaan siunauksen myötä ja molempien kansojen riemuitessa rauhaa Armida ja Rinaldo laulavat rakkaudestaan.

Musiikki

I NÄYTÖS

Oopperan sotaisasta perusvireestä ei jää epäselvyyttä, kun alkusoitto käynnistyy heti fanfaarin tapaisilla iskuilla ja marssirytmeillä, joita tosin yrittää tasapainottaa heti kuultava kontrastoiva lyyrinen aihe: ’sota/taistelu’ ja ’rakkaus’ ovat vastakkain.

Hidraot ihailee Rinaldon urheutta voittoisana soturina, mutta aikoo itsekin terästäytyä saadakseen voiton ristiretkiruhtinaasta.

HIDRAOT
Rappelé dans son camp par le fier Godefroi,/Kutsuttuna takaisin uljaan Godefroin leiriin
L’intrépide Renaud vient d’emporter Solime :/peloton Renaud toi mukanaan Solimanin:
Ce superbe guerrier,/tämä ylväs taistelija,
que malgré moi j’estime,/jota itsestäni huolimatta arvostan,
Traîne après lui le carnage et l’effroi./jättää jälkeensä verilöylyjä ja kauhua,
Auteur de nos infortunes,/onnettomuuksiemme aiheuttaja
Ses rapides succès abattraient-ils/Eivätkö hänen nopeat menestyksensä
nos cœurs ?/piinaa sydämiämme?
Non, ce n’est qu’aux âmes communes/Ei, vain tavalliset sielut
À fléchir lâchement sous/antautuvat pelkuruudelle
le poids des malheurs./onnettomuuksien painon alla.

AIR
Suivons le parti de la gloire :/Seuratkaamme kunnian polkua:
Qu’elle anime et guide nos pas./se elähdyttää ja ohjaa askeleitamme.
Marchons en généreux soldats/Marssikaamme jalomielisinä sotilaina
Et nous obtiendrons la victoire./ja me saavutamme voiton.

Rinaldon ensimmäinen esittäytyminen on rauhanomainen. (Godefroy de Bouillon oli 1. ristiretken johtaja ja Jerusalemin ensimmäinen kuningas.)

RENAUD
Le brave Godefroi, qu’un zèle saint anime,/Urhea Godefroi, pyhän kiihkon innoittamana
Vous déclare ici par ma voix,/ilmoittaa teille nyt minun äänelläni
Que vous devez renoncer à Solime,/että teidän täytyy luopua Solimanista,
Et sur ses murs sacrés lui/ja antaa noiden pyhien muurien
céder tous vos droits./kaikki oikeudet hänelle.
À ce prix il consent de terminer la guerre./Tällä hinnalla hän voi päättää tämän sodan.
Que l’affreux démon des combats/Jottei näiden taisteluiden hirveä demoni
De son souffle empesté/löyhkäävällä henkäyksellään
n’infecte plus la terre :/saastuttaisi enää maata:
Et qu’une paix solide unisse nos états./ja vakaa rauha yhdistäisi kansamme.

Armidan saapuminen raivoisana kääntää tilanteen riitaisaksi.

ARMIDE, apercevant Renaud/huomaa Renaud’n
Mais quel objet s’offre à mes yeux ?…/Mutta mikä mies tarjoutuu silmilleni?…
Juste ciel !… c’est Renaud !… ce guerrier odieux,/Voiha taivas…sehän on Renaud
Que tout mon cœur déteste…/jota inhoan koko sydämestäni…

(À Hidraot.)

Quel motif l’amène en ces lieux ?…/Mikä syy tuo hänet näille tienoille?…

HIDRAOT
Il apporte la paix…/Hän tuo rauhan…

ARMIDE, rapidement/nopsaan
La paix !… lui ?… ce perfide !…/Rauhan!…hän?… tämä petollinen!…
(Aux rois.)/(Kuninkaalle.)
Et vous y consentez ?/Ja te suostutte moiseen?

HIDRAOT
En vain j’ai résisté ;/Turhaan olen vastustanut;
Amour, gloire, intérêt,/Rakkaus, kunnia, hyöty,
près d’eux j’ai tout tenté/heidän kanssaan olen yrittänyt kaikkea
Rien n’a fléchi cette troupe timide./mikään ei ole taivuttanut tuota pelokasta joukkoa.

ARMIDE
Eh bien ! qu’on leur donne la paix ;/Hyvä on! annettakoon heille rauha
Leur abandon n’a rien/heidän vetelyytensä ei
qui m’intimide,/mitenkään saa minua luovuttamaan
Mais que leurs lâches cœurs/mutta heidän pelkurimaiset sydämensä
ne se vantent jamais/älkööt koskaan kerskuko sillä,
D’avoir soupiré pour Armide./että he olisivat huokailleet Armidan vuoksi.

Armidan ja Rinaldon kiihkeän sanailun jälkeen ritari heittäytyy sotaisaksi.

RENAUD
Déjà la trompette guerrière/Sotatrumpetti jo
M’avertit de quitter ces lieux :/ilmoittaa minua jättämään nämä tienott:
Sa voix m’appelle à la barrière/sen ääni kutsuu minua portille
Je cède à ses sons belliqueux./ja antaudun sen sotaisille soinneille.

Armidan kannattajat vannovat surmaavansa Rinaldon:

CHOEUR GÉNÉRAL
Souverain arbitre du sort!/Korkein kohtalon tuömari
Ô toi, dont nous adorons /Oi sinä jota palvomme
la suprême puissance,/ylin voima,
Écoute ce serment qu’a dicté la vengeance…/Kuuntele valaa, jonka kosto sanelee…
Du superbe Renaud nous/ylimielisen Rinaldon me
jurons tous la mort !/ kaikki vannomme kuolevan.
Dieu puissant, réduis-nous en poudre,/Voimallinen jumala, hajota meidät pölyksi
S’il échappe à notre courroux !/jos hän pääsee pakoon vihaamme!
Tu n’es pas plus sûr de la foudre,/Et ole varmempi salamoinesi
Que nous sommes sûrs de nos coups./kuin me olemme iskuinemme.

Avausnäytöksen lopussa on ranskalaiseen tapaan baletti, jossa yhteismarssin jälkeen kuullaan

Air pour les Circassiens/Laulu tšerkesseille

Air pour les Amazones/Laulu amatsooneille

sekä Évolution des Amazones et des Circassiens

II NÄYTÖS

Armidan päättäväisyys Rinaldon surmaamiseksi vaihtuu menneiden onnen aikojen muisteluksi, mitä hän kuitenkin itsekin kavahtaa. Italialaisen oopperakohtauksen mukaisesti resitatiivia seuraa hidas laulullinen vaihe eli cavatina/cantabile ja lopuksi nopea cabaletta.

ARMIDE
Hélas ! vous le dirai-je ?… /Oivoi! sanoinko teille noin?…
À l’aspect du cruel,/Nähdessäni julmurin
J’ai senti dans mon cœur expirer ma colère…/tunsin povestani suuttumuksen haihtuvan…
Un sentiment involontaire,/Tahaton tunne
Me parlait en faveur d’un amant criminel./puhui minulle rikollisen rakastajan hyväksi.

Largo
Il retraçait à ma mémoire/Se muistutti minua
Ces jours si chers à mes désirs ;/noista niin rakkaista toiveideni päivistä
Jours fortunés, que m’a ravis la gloire,/onnellisista päivistä, jotka ryöstivät kunniani,
Et que couronnaient les plaisirs./ja jotka kruunasivat nautinnot.

Allegro con spirito
Ah ! que dis-tu ? trop faible Armide !/Oi mitä sanotkaan? liian heikko Armida!
Après tous les maux qu’il t’a faits,/Kaiken pahan jälkeen mitä hän on sinulle aiheuttanut,
Tu pourrais chérir un perfide ?/sinä voisitko helliä petollista?
Non, renonce à lui pour jamais ;/Ei, luovu hänestä ikuisiksi ajoiksi,
Rougis de ta honteuse chaîne ;/punastu häpeällisestä kahleestasi
Que la vengeance arme ta main :/jotta kosto aseistasi kätesi
Et que le poignard de la haine,/ja jotta vihan tikari
Déchire son cœur inhumain./lävistäisi hänen epäinhimillisen sydämensä.

Rakkaus puhkeaa uudelleen, joskin sen tunnustaminen aiheuttaa myös kärsimystä ja yritystä irrottautua siitä, etenkin Rinaldon puolelta.

ARMIDE, RENAUD
Qu’un regard de l’objet qu’on aime. /Kuinka rakkaan olennon katse.
Qu’un seul mot de l’objet qu’on aime./Kuinka rakkaan olennon yksi sana.
Jette de trouble dans nos sens./tuottaa tuskaa mielillemme.
Ô honte ! ô faiblesse !/Oi häpeä! oi heikkous!
Quel prix de mes feux !/Mikä rakkauteni hinta!
Cède à ma tendresse, / La gloire me presse/Antaudu rakkaudelleni/Kunnia käskee minua,
Comble tous mes vœux. / De briser mes nœuds./Täytä kaikki toiveeni./Katkaisemaan siteeni.
Devoir fatal, gloire sévère,/Kohtalokas velvollisuus, ankara kunnnia,
Faut-il hélas nous quitter pour jamais ? /pitääkö meidän erota ainaisesti?
Il faut hélas nous quitter pour jamais !/meidän täytyy erota ainaisesti!

Armida riutuu nyt rakkauden tähden.

ARMIDE
Barbare amour ! tyran des cœurs !/Julma rakkaus! sydänten tyranni!
Ne te lasses-tu pas de voir couler mes pleurs ?/Etkö halua nähdä kyyneleiteni vuotavan?
Faut-il qu’une haine éternelle/Täytyykö ikuisen vihan
Soit le prix d’un feu si constant ?/niin pysyvän rakkauden hinta?
Faut-il qu’un insensible amant/Täytyykö tunteettoman rakastajan
Triomphe encore d’un cœur fidèle ?/saada juhlia vielä uskollisen sydämen kustannuksella?
Ah ! Barbare amour ! tyran des cœurs !/Ah, Julma rakkaus! sydänten tyranni!

Armida ja Hidraot yrittävät manata alamaailmaa apuun.

ARMIDE, HIDEAOT
Sortez du séjour ténébreux !/Tulkaa ulos synkästä olinpaikastanne!
Tisiphone, Alecton, Mégère :/Tisifone, Alekton, Mégère:
Hâtez-vous de combler mes / ses vœux,/Kiiruhtakaa täyttämään minun/hänen valansa/valani
Ou craignez ma / sa juste colère./tai pelätkää minun/hänen oikeutettua vihaani/vihaansa.

CHOEUR DES DIVINITÉS/JUMALAUUKSIEN KUORO
Nous sommes retenus par d’invisibles fers…/Meitä pidättelevät näkymättömät kahleet…

ARMIDE, d’une voix menaçante/uhkaavalla äänellä
Obéissez !…/Totelkaa!…

CHOEUR DES DIVINITÉS
Tremble !… obéis toi-même !/Vapise!…sinun pitää itse totella!
Fléchissons le pouvoir suprême,/Saakaamme taipumaan ylimmän voiman
Qui nous retient dans les Enfers./joka pidättelee meitä Manalassa.

II näytöksen finaalissa pyydetään Armidaa sotureineen apuun.

MÉLISE, IPHISE, DORIS, à Armide
Secourez nos guerriers,/Auttakaa sotureitamme
En ce danger pressant…/tässä piinaavassa vaarassa…

ANTIOPE, ARCAS
Le vainqueur de Gernand,/Fernandon voittaja
A brisé les barrières/on katkonut esteet
Qui défendaient le camp./jotka puolustivat leiriä.

CHEVALIERS
En ce moment tout tombe./Tällä hetkellä kaikki kaatuu.
Tout périt et succombe,/Kaikki tuhoutui ja hävisi,
Sous son bras triomphant./voittoisan käsivarren alla.

HIDRAOT
Ah ! je n’écoute que ma rage :/Voi! kuulen vain ravioli:
Volons, amis ! ne tardons pas./Rientäkää ystävät! älkää hidastelko.

III NÄYTÖS

Näytöksen alkusoitto kuvaa kuolemankenttää.

Syyllisyyden tunteen painama Armida haluaa päättää päivänsä, mutta silloin Rinaldo saapuu paikalle.

ARMIDE, furieuse/hurjana
Leurs cris ont prononcé/Teidän huutonne ovat kuuluttaneet
ma sentence mortelle,/kuoleman tuomioni,
Je ne puis plus survivre à mon funeste sort./en pysty elämään kauhean kohtaloni vuoksi.
C’en est fait, descendons dans la nuit éternelle./Se on tehty, laskeutukaamme ikuiseen yöhön.

RENAUD, lui arrachant le fer de la main/tarttuen tämän kädessä olevaan tikariin
Arrêtez ! juste ciel !/Pysähtykää! oikeudenmukainen taivas!
Qu’alliez-vous entreprendre ?/Mihin aioitte ryhtyä?

ARMIDE, égarée par le désespoir/sekaisin epätoivosta
J’allais punir mon cœur/Olin rankaisemassa sydäntäni
de t’avoir trop aimé !/rakastettuani sinua liikaa!
Rends-moi ce fer…/Anna minulle se tikari…

RENAUD, effrayé de sa résolution/kauhistuneena tämän päättäväisyydestä
Cessez de le prétendre !/Lopettakaa tuo luulottelu!

ARMIDE, examinant les chevaliers qui l’entourent/tutkaillen ympäröiviä ritareita
J’entrevois le projet que ta gloire a formé,/Aavistelen suunnitelmaa joka on luonut kunniasi
Et l’affreux motif qui te guide ;/ja hirvittävää syytä joka sinua ohjaa;
Tu brûles d’enchaîner la malheureuse Armide/sinä haluat kahlehtia onnettoman Armidan
Au char sanglant de son vainqueur/voittajaan verisiin vaunuihin.

RENAUD
Non, non… vivez… sortez d’erreur !/Ei ei… eläkää…luopukaa erheestänne!

Kun ilmenee, että Rinaldo on jättänyt Hidraotin henkiin, Armidan epätoivo hälvenee, ja koittaa rakkauden uusi auvo.

ARMIDE, RENAUD
Amour ! que je chéris tes fers !…/Rakkaus! kuinka hellinkään aseitasi!…
Tu me les rends plus précieux encore,/sinä teet niistä vielä arvokkaamat minulle,
Par les tourments que j’ai soufferts./kärsimieni piinojen vuoksi.

Loppukuorossa toivotaan kauheuksien päättymistä.

CHOEUR DES GÉNIES
Qu’à nos travaux le goût préside !/Töitämme johtakoon mieltymys!
Disparaissez, affreux séjour !/Häivy, hirveä asuinsija!

Loppubaletissa kuullaan vielä yksi marsi ja muita soitinnumeroita,

kunnes päätösnumero on koryfaioksen, antiikin kreikkalaisen näytelmän kuoronjohtajan, italialainen virtuoosiaaria, kuin muistutuksena Sacchinin kotimaasta.

UNE CORYPHÉE, à Renaud et à Armide
Que l’éclat de la victoire,/Voiton säihke
Se répande sur vos jours ;/täyttäköön teidän päivänne;
Et des palmes de la gloire,/ja kunnian palmut
Ornez le char des amours./koristelkoot rakkauden vaununne!

Chimène ou le Cid

Chimène ou le Cid (16.11.1783, Fontainebleau), tragédie en 3 actes Nicolas-François Guillardin tekstiin Pierre Corneillen tragikomedian Le Cid (1636) mukaan. Sacchini oli säveltänyt aiheen jo kahdesti aiemmin: Roomaan nimellä Il Cidde (1769) ja debyyttioopperana Lontooseen otsakkeella Il Cid (1773). Sacchinin ooppera oli vain rajoitettu menestys: se sai 1784 mennessä vain 21 esitystä ja lisäksi 35 esitystä ennen kuin se poistui näyttämöltä 1808. Aiheen sävelsi myös Giovanni Paisiello (1775, Firenze), mutta tunnetuin Cid-oopperoista on Jules Massenet’n Le Cid (1885). (Vieressä André Duterten piirros Rodriguen osan esittäjästä Étienne Lainez.) Sacchinin oppera jakaa paljolti saman aiheen kuin Renaud: muslimit ja kristityt ovat vastakkain, kyse on myös kilpailevista rakkauksista.

TAUSTA

Ooppera tapahtuu Kastilian hovissa 1000-luvulla reconquistan eli Espanjan muslimeilta takaisinvaltauksen ensimmäisen vaiheen aikana. Nuori soturi Rodrigue (kontra/tenori) ja kaunis Chimène (sopraano) rakastavat toisiaan, mutta heidän isänsä kuuluvat vastakkaisiin poliittisiin leireihin. Kun Chimènen isä, Don Gomès, läpsäisee Rodriguen isää, Don Diegue’ta (basso), tämä pyytää poikaansa kostamaan puolestaan kaksintaistelussa. Rodrigue on kahden tulen, rakkauden ja kunnian välissä. Lopulta hän tottelee isäänsä ja surmaa Chimènen isän, mikä ajaa hänet epätoivoon.

I NÄYTÖS

Chimène on yksin palatsin huoneessa ja taistelee mielessään vastakkaisten tunteidensa kanssa. Hän haluaa kostaa isänsä surman, mutta toisaalta rakastaa Rodrigueta. Kuningas (baritoni) saapuu ja tervehtii Chimèneä kuin omana tyttärenään. Hän valittaa neidon isän kuolemaa, joskin hän tietää Rodriguen olevan ainoa, joka voi taistella menestyksekkäästi maureja vastaan. Rodrigue saapuu ja dramaattisessa kohtauksessa hän pyytää Chimènen surmaavan hänet. Rodrigue pohtii kuolemaansa ja aikoo uhrata itsensä maurien vastaisessa taistelussa.

Chimène pohtii avausaariassaan ristiriitaisia tunteitaan.

CHIMÉNE
Je vois dans mon amant/Näen rakastajassani
l’assassin de mon père ;/isäni surmaajan;
Tantôt l’amour triomphe et/Milloin rakkaus juhlii ja
tantôt c’est l’honneur/milloin se tuo kunniaa
et dans ce dur combat et de colere ,/tässä armottomassa taistossa ja vihassa,
Je ne fais qui des deux/silloin suon näiden kahden
l’emporte dans ma coeur./tulevan sydämeeni.

Chimène ja Rodriguen duetto, jossa tilanteen kauhistuttavuuden aiheuttama epätoivo on raastavaa.

CHIMÈNE, RODRIGUE
Ciel! quel destin! quel sort affreux!/Taivas mikä kohtalo, mikä hirvittävä osa!
Un cruel devoir nous sépare./Julma pakko meidät erottaa.
Fatal honneur, gloire barbare !/Kohtalokas kunnia, tuhoisa maine!
Vous avez brisé nos noeuds !/Me olemme katkaisseet siteemme!

II NÄYTÖS

Rodrigue ja Chimène joutuvat rakkaudesta huolimatta erilleen. Rodrigue lähtee sotaan maureja vastaan. Palattuaan sankarina sodasta, hän saa voitonjuhlissa lisänimen ”El Cid”. Häntä vihaavat ritarit vaativat tätä kamppailuun, jossa Kuninkaan toiveesta Chimèneä edustaa neitoa myös mielivä Don Sanche (tenori) ja kaksintaistelun toinen osapuoli.

Airut tuo näytöksen alussa viestin.

HÉRAUT/AIRUT
En grand silence,/Suuressa hiljaisuudessa
au port ce héros nous conduit,/tämä sankari johdatti meidät satamaan,
Nous dispose avec art/Me asetuimme taidokkaasti
et nous cache dans l’ombre ;/ja piilouduimme varjoon;
A la faveur de la nuit sombre,/Synkän yön ansiosta
L’Ennemi dans le port/Vihollinen saapui
s’est bientôt introduit;/saman tien satamaan,
Mais à peine a-t-il pu descendre/mutta tuskin laskeuduttuaan
Nous remplissons les airs de mille cris ;/me kajautimme ilmoille tuhat huutoa;
Le More, qui nous croit surprendre,/Mauri, joka luuli yllättävänsä meidät,
par cette feinte heureuse/tämän onnekkaan harhautuksen ansiosta,
est lui-même surpris./tuli itse yllätetyksi.
”Il couroit au pillage;/Hän juoksi esteelle;
il rencontre la guerre ;/kohtasi sotimisen;
on marche, on nage dans le sang;/marssittiin, uitiin veressä;
la mort vole de rang en rang,/kuolema kulki rivi riviltä;

III NÄYTÖS

Kaksintaistelun aikana Chimène saa ”hulluuskohtauksen”, jossa hän luulee Rodriguen haavoittuneen kuolettavasti. Sanche saapuu Rodriguen miekan kera, jolloin Kuningas vaatii Chimèneä naimaan Sanchen. Rodrigue oli kuitenkin voittanut Sanchen, säästänyt tämän hengen ja pyytänyt miehen menemään Chimènen luo ja saamaan tämän morsiamekseen, mihin neito ei kuitenkaan suostu. Kun Rodrigue nyt saapuu elävänä ja voittajana, Chimènen rakkaus voittaa hänen vastarintansa, joten lopuksi vietetään maurien voittajan juhlaa sekä lemmenparin liittoa lauluin ja tanssein, kuten päätös-divertissementissä on tapana.

Chimènen aaria ennen loppuratkaisua, kun hän on joutua Sanchen vaimoksi.

CHIMÈNE

Air

C’est votre bonté que j’implore,/Teidän hyväntahtoisuuttanne rukoilen,
Révoquez une injuste loi, Seigneur,/perukaa epäoikeudenmukainen laki, Herra,
Seigneur, révoquez une injuste loi :/Herra, perukaa epäoikeudenmukainen laki:
Du sang de tout ce que j’adore,/kaiken sen veren vuoksi, jota [=Rodrigue] rakastan,
Lorsque sa main dégoutte encore,/kun hänen kätensä [=Sanchen] yhä minua inhottaa,
Il ose aspirer à ma foi !/hän uskaltaa tavoitella luottamustani!

C’est votre bonté que j’implore, etc.

Päätös-divertissementin tanssiketju, jossa chaconne on se perinteisesti tärkein numero.

Dardanus

Dardanus (18.9.1784, 30.11.1784, Versailles), lopullisessa muodossa tragédie lyrique en 3 actes Nicolas-François Guillardin ja La Bruèren librettoon ei menestynyt ja sai vain kuusi esitystä, sillä sitä verrattiin Rameaun samannnimiseen mestariteokseen (1739). Oopperan divertissement on Pierre Gardelin käsialaa. Alun perin nelinäytöksisen teoksen muokkasivat säveltäjä ja Guillard kolminäytöksiseksi, ja se sai ensi-illan Fontainebleau’ssa 20.10.1785 ja pian Pariisin oopperassa 17.1.1786, jolloin se esitettiin 25 kertaa, ja vielä uudestaan 1800–1808 se sai 28 esitystä. (Vieressä Étienne Lainez Dardanuksen asussa.)

Synopsis

*Dardanos on (tenori) Zeuksen ja Elektran poika, troijalaisten myyttinen kantaisä. *Iphise (sopraano) on Fryygian kuninkaan Teucer’n (basso cantante) tytär.
*Anténor (baritoni) on Teucerin liittolainen.
*Isménor (basso) on velho, Zeuksen ylipappi ja Dardanoksen auttaja.
*Arcas (kontratenori) on Anténorin apuri

Koska oopperasta on olemassa 3-, 4- ja 5-näytöksisiä versioita, tässä viisinäytöksisen version synopsis.

I NÄYTÖS: Kaatuneiden fryygialaissotilaiden mausoleumi

Dardanos voittaa taistelussa fryygialaiset, mutta vapauttaa heidät. Kuningas Teucerin tytär Iphise rakstaa Dardanosta salaa, vaikka tämä on hänen isänsä vihollinen. Iphise yrittää karkottaa rakkautensa manaamalla. Teucer saa liittolaiseksi Anténorin, josta tulee Iphisen kihlattu. Uudet liittolaiset kutsuvat jumalia apuun. Anténor lähtee sotimaan Dardanosta vastaan, jolloin Iphise turvautuu selvännäkijä Isménorin apuun.

II NÄYTÖS: Isménorin yksinäinen pakopaikka

Isménor paljastaa voimansa, ja Dardanos vierailee tämän luona. Isménor antaa Dardanokselle mystisen lahjan, joka saa hänet näyttämään velholta. Anténor ja Iphise puolestaan tulevat ’Isménorin’ luo, joka on kuitenkin valeasuinen Dardanos. Anténor on kauhuissaan, kun iphise saattaakin rakastaa jotakuta toista, kun Iphise pyytää vapautusta Dardanoksen rakkaudesta. Dardanos paljastaa itsensä ja rakkautensa, mutta Iphise pakenee paniikissa. Anténor pohtii tulevaa taistelua sekä epävarmaa rakkautta.

III NÄYTÖS: Teucerin palatsin mailla

Dardanos on vangittu, ja Iphise on epätoivoinen menetettyään hänet, minä Anténor toki huomaa. Anténorin ja fryygialaisten painostuksesta huolimatta Teucer ei tapata Daranosta. Anténor vartija Arcasin kera suunnittelevat vihollisen surmaamista. Fryygialaisnainen kaipaa rakkauden ja rauhan aikaa.

IV NÄYTÖS: Vankila

Dardanos valittaa kohtaloaan. Isménor ilmaantuu ja kehottaa Dardanosia pyytämään Cupidilta apua. Isménor kertoo Dardanoksen kyllä vapautuvan, mutta vapauttajasta tulee uhri joka kuolee. Dardanos kieltäytyy Iphisen toimimisen vapauttajana. Dardanos ja Teucerin sotilaat taistelevat raivoisasti. Katuva ja kuolettavasti haavoittunut Anténor varoittaa Dardanosta salaliitosta. Anténor kuolee vapauttaessaaan Dardanoksen.

V NÄYTÖS.Teucerin palatsin mailla

Dardanos voittaa Teucerin armeijan. Iphise horjuu isälle uskollisuuden ja rakkautensa Dardanosta kohtaan välissä. Teucer on taipumaton eikä anna periksi dardanokselle. Dardanos antaa miekkansa Teucerille ja pyytää tätä päättämään hänen kohtalostaan. Teucer antaa periksi, Venus saapuu juhlistamaan Dardanoksen ja Iphisen liittoa. Rauha palaa.

Musiikki

Tänä päivänä on vaikea ymmärtää Sacchinin Dardanuksen melko tuntuvaa syrjintää, sillä musiikki on elävää, yhtä dramaattista kuin herkkääkin, täynnä hienoa melodiikkaa ja harmoniaa sekä huolekasta orkesterin käsittelyä mielenkiintoisine vasta- ja myötä-äänineen suhteessa laululinjaan. Alkusoiton voimallinen C-duuri assosioituu jopa Beethoveniin ja sitä seuraava Iphisen aaria Mozartiin.

IPHISE
Cesse, cruel Amour,/Lakkaa julma rakkaus
de régner sur mon âme/hallitsemasta mieltäni
Ou choisis d’autres traits pour/tai valitse muita keinoja
te rendre vainqueur./tehdäksesi itsesi voittajaksi.
Où m’entraíne une aveugle ardeur ?/tai tempaa minut sokeaan kiihkoon?
Un ennemi fatal est l’objet de ma flâme ;/Kohtalokas vihollinen on rakkauteni kohde;
Dardanus a soumis mon coeur !/Dardanus on alistanut sydämeni!

IV NÄYTÖS

IPHISE
Il me fuit …/Hän pakenee minua…
il ne m’écoute plus./Hän ei kuuntele minua enää.
Dieux! que deviendra-t-il?/Jumalata! mitä hänestä on tullut?
Que deviendra mon père ?/Miten isälleni on käynyt?
Malheureuse ! où porter /Onneton! minnekä kantaa
mes voeux irrésolus?/epäröivät lupaukseni?
J’ai tout à craindre,/Olen kaiken uskonut,
& tout me désespère…../ja kaikki ajaa minut epätoivoon…
Si dans l’horreur de ce combat cruel !/tässä julman taistelun kauhussa!

Quoi ! rien ne peut émouvoir/Mitä! mikään ei voi häntä liikuttaa
Votre ame inflexible & dure !/Mielenne on taipumaton ja kova!
Et l’Amour & la Nature/Eikä rakkaus ja luonto
N’ont plus sur vous de pouvoir?/pysty enää mitenkään vaikuttamaan teihin?
Cruels! &c.
( Cris derrière le Théâtre. )

Frappez…. II tombe…. II est vainqueur./Iskekää…Hannah kaatuu…hän on voittaja.
Quels cris affreux !/Mitä hirveitä huutoja!
J’entends le bruit des armes./Kuulen aseiden melskettä.
Quoi! jusques dans ces lieux/Mitä! aina tänne asti
ils portent leur fureur!/he langettavat raivonsa!
Mon père! Dardanus !/Isäni! Dardanus!
O mortelles alarmes !/Oi kuoleman pelästys!
Je cours les séparer,/Riennän erottamaan heidät
ou mourir à leurs yeux./tai kuolemaan heidän silmiensä edessä.

Oidipus Kolonoksessa

Sofokleen toiseen theebalaisnäytelmään perustuvan Oidipus Kolonoksessa -oopperan (Œdipe à Colone, 1786), tragédie lyrique, jonka libreton laati jälleen Nicolas-François Guillard, kohtalo oli nurja säveltäjän kannalta, sillä ensiesitys Versailles’n uudessa teatterissa oli olosuhteiden kannalta ongelmainen. Marie Antoinette, Sacchinin tärkeä tukija, oli luvannut paremman esityksen syksyksi Fontainebleau’hon, muttei hän voinut pitää lupaustaan, vaan kuningattaren oli tunnustettava 4.10.1786 ettei uusi esitys onnistuisi. Sacchini totesi: ”Olen kuollut ihminen/mies!” – ja hän heittikin henkensä pian 9.10.1786. Vasta esitykset säveltäjän kuoleman jälkeen Pariisissa (1.2.1787–) saavuttivat suosiota ja osoittivat Sacchinin Gluckin täydeksi seuraajaksi. Niinpä teos, jossa voi havaita myös Handelin vaikutusta, jäi ohjelmistoon ja ylsi lähes 600 esitykseen 1844 mennessä. (Yllä Peter Krafftin maalaus Oidipus ja Antigone, 1809; tuntematon lähde.)

Synopsis

Tausta

Oopperan päähenkilö on Teeban myyttinen kuningas Oidipus (bassobaritoni). Oidipus on karkotettu kaupungista, kun paljastui, että hän oli tietämättään surmannut isänsä ja nainut äitinsä. Nyt hän vaeltaa vanhana ja sokeana läpi Kreikan seuranaan tyttärensä Antigone (sopraano). Theban valtaistuin on jaettu Oidipuksen kahden pojan, Eteokleen ja Polyneikesin (tenori) kesken. Veljekset riitaantuvat ja Polyneikes on hakenut turvapaikkaa Ateenan kuningas Theseuksen (baritenori) luota. (Tässä nimet on suomennettu; ks. Paavo Castén & Leena Pietilä Castrén: Antiikin käsikirja, Otava 2000.)

Modulaation jälkeinen F-duuri-vaihe muodostaa huokailuineen kontrastin alkusoiton alun voimaa uhkuvalle pääteemalle ja -affektille.

I NÄYTÖS

Polyneikes ja Theseus liittoutuvat: kun Polynices nai Theseuksen tyttären, Erifylen (soraano), Theseus auttaa Polyneikesiä saamaan takaisin Teeban valtaistuimen. Ateenalaiset juhlivat, Theseus ja Polyneikes menevät temppeliin antamaan uhrilahjan. Polyneikes tuntee syyllisyyttä karkotettuaan isänsä Oidipuksen Teebasta. Uhrin aikana temppelin tuli sammuu, mikä on fuurioiden vihan symboli.

Theseuksen avausaaria:

Récitatif

THÉSÉE
En vain un frère ingrat vous/Turhaan kiittämätön veli
ravit la couronne,/riisti teiltä kruunun,
Prince, mon peuple et moi/Ruhtinas, kansani ja minä
reconnaissons vos droits:/tunnustamme oikeutenne:
La nature et la loi vous/luonto ja laki teitä
appellent au trône,/kutsuu valtaistuimelle,
Le droit de Polynice/Polyneikesin oikeus
est la cause des rois/ on kuninkaiden asia.

Air

Ma fille est le précieux gage/Tyttäreni on arvokas todiste
De l’étroite union que je/läheiselle liitolle, jonka
forme aujourd’hui;/solmin tänään;
Ce doux hymen, où je l’engage/Tänä suloinen liitto, johon sitoudun
Sera de nos états/on oleva valtioidemme
le plus solide appui./mitä kestävin tuki.

Polyneikes kertoo oman versionsa tapahtuneesta.

Récitatif

POLYNICE
Ah! le trône où j’aspire a cent /Ah, valtaistuimella, jolle pyrin
fois moins de charmes/on sata kertaa vähemmän lumousta
Que la main qu’à mes vœux/kuin kädellä, jolla lupaukseni
vous daignez présenter:/teille suvaitsen esittää:
Animé par ses yeux,/Hänen silmiensä elähdyttämänä
soutenu par vos armes,/teidän käsivartenne tukemana
Est-il quelque ennemi/onko yhtään vihollista,
qui puisse m’arrêter?/joka voisi minut pysäyttää?

Air
Le Fils des dieux, le successeur d’Alcide/Jumalten Poika, Alciden seuraaja
Thésée arme aujourd’hui pour moi :/Theseus varustatuu tänään minun vuokseni:
Faible ennemi, frère ingrat et perfide,/heikko vihollinen, kiittämätön ja petollinen veli,
Étéocle, frémis d’effroi!/Eteokle värise kauhusta!
La valeur et la beauté même/Rohkeus ja jopa kauneus
Se réunissent contre toi:/yhdistyvät sinua vastaan:
Cède à leur voix suprême,/antaudu niiden ylimmälle äänelle
Tremble devant ton Roi./vapise Kuninkaasi edessä.

Koska liittolaisuuden vuoksi pidetään juhlat ateenalaisille, menoihin kuuluu tansseja:

Air

ERIPHILE
Je ne vous quitte point sans répandre des larmes,/En jätä tietä vuodattamatta kyyneliä.
Et dans vos sentiments mon cœur est de moitié;/ja tunteissanne sydämeni on puolittain,
Quels que soient l’amour et ses charmes,/Mitä ovatkaan rakkaus ja sen ihanuudet,
Ils n’ôtent rien à l’amitié./ne eivät riistä rahtuakaan ystävyydestä.

Seuraavassa oopperan I näytöksen päätöskohtauksen teksti, jossa Ylipappi sekä Oidipuksen poika Polyneikes ja Ateenan hallitsijan Theseuksen tytär Erifile yrittävät lepyttää jumalia suosiollisiksi Theseuksen pyynnölle, mutta jumalat eivät tässä lepy:

LE GRAND PRÊTRE & LE CHOEUR

HYMNE (Marche des Prêtres pendant l’Hymne) O vous! que l’innocence même N’ose implorer qu’avec terreur, De votre justice suprême Ne déployez pas la rigueur. Vous percez dans la nuit obscure Du coeur des perfides mortels: L’audace impie & l’imposture N’ont jamais souillé vos Autels.	YLISTYSLAULU (Pappien marssi ylistyslaulun aikana) Oi te! joita yksin viattomuuskin uskaltaa rukoilla vain kauhistuksella, ylintä oikeuttanne älkää osoittako liialla ankaruudella. Te lävistätte pimeässä yössä petollisten kuolevaisten sydämen: Jumalaton röyhkeys ja huijaus eivät ole koskaan tahranneet alttareitanne.
(Après la marche, les Prêtres se placent vis-à-vis l’Autel qui est devant la porte du Temple)	(Marssin jälkeen papit asettuvat vastapäätä alttaria, joka on temppelin oven edessä)
LE GRAND PRÊTRE Divinités, d’Athènes protectrices, Thésée implore votre appui; Polinice s’unit à lui, Approuvez leurs desseins, & soyez nous propices.	YLIPAPPI Jumalat, Ateenan suojelijattaret, Theseus anoo apuanne; Polyneikes on hänen rinnallaan, hyväksykää heidän aikeensa ja olkaa meille suosiollisia.
(Un grand silence)	(Suuri hiljaisuus)
LE GRAND PRÊTRE & LES PRÊTRES (à demi-voix) O Déesses, appaisez-vous! Vous lisez dans nos coeurs, vous voyez nos pensées, Méritons-nous votre courroux?	YLIPAPPI JA PAPIT (puoliääneen) Oi jumalattaret, leppykää meille! Luette sydämiämme, näette ajatuksemme, Ansaitsemmeko vihanne?
(On brûle l’encens, le feu s’éteint, & le réchaud sacré se renverse)	(Uhrisavut palavat, tuli sammuu ja pyhä tulisija kaatuu)
LE GRAND PRÊTRE Les Déesses sont courroucées. Peuples, Prêtres, Rois, tremblez tous!	YLIPAPPI Jumalattaret ovat vihastuneet. Kansa, papit, kuninkaat, vaviskaa!
POLINICE (à part) Mon Père	POLYNIKES (erillään) Isäni.
ERIPHILE Ah! Polinice!	ERIFYLE Oi Polynikes!
TOUS O jour affreux pour nous!	KAIKKI Oi miten hirveä päivä meille!
(Le tonnerre gronde, les portes du Temple s’ouvrent, on apperçoit le grouppe des trois Euménides, l’Autel est tout en feu)	(Ukkonen jyrisee, temppelin ovet avautuvat, kolmen eumenidin [kostottaren] ryhmä on nähtävissä, alttari on kokonaan tulessa)
LES PRÊTRES & LE PEUPLE O Déesses, appaisez-vous!	PAPIT JA KANSA Oi jumalattaret, leppykää!
UNE VOIX Non, non!	ERÄS ÄÄNI Ei, ei!
POLINICE. Mon père.	POLYNIKES Isäni.
LES PRÊTRES & LE PEUPLE Fuyons tous.	PAPIT JA KANSA Kaikki paetkoot.
(Les Prêtres & le Peuple fuient en désordre, Thésée, Polinice & Eriphile s’éloignent en silence)	(Papit ja kansa pakenee sekasorron vallassa, Theseus, Polynikes ja Erifyle loittonevat hiljaisuuden vallitessa)

II NÄYTÖS

Polyneikes poistuu temppelistä ja näkee vanhan miehen tytön saattamana: Oidipus ja Antigone. Oidipus tuntee fuurioien läsnäolon ja tulee väliaikaisesti mielenvikaiseksi. Antigone rukoilee jumalia armahtamaan Oidipuksen. Väkijoukko havaitsee Oidipuksen henkilöllisyyden ja haluaa ajaa tämän pois, mutta Theseus pysäyttää joukon ja tarjoaa hänelle vieraanvaraisuutta.

Polyneikes on täynnä katumusta isänsä pettämisen vuoksi ja toivoo anteeksiantoa.

Air

Hélas d’une si pure flamme/Voi, niin puhtaan liekin
Je sentais mon cœur embrasé,/tunnen sydämeni sytyttävän,
Cet amour vertueux eût épuré mon âme;/Tämä hyveellinen rakkaus puhdisti mieleni;
Mais mon père, ….mon père était-il apaisé?/Mutta isäni…isäni oli sen rauhoittanut?
Je ne voulais que le voir et l’entendre,/Olisin halunnut nähdä ja kuunnella häntä,
Mes pleurs auraient coulé/kyyneleeni olivat vierineet
sur son sein attendri ;/hänen hellällä povellaan;
De mes remords il n’eût pu se défendre;/katumustani hän ei olisi voinut vastustaa;
Un père est toujours père, /isä on aina isä ja
et je l’aurais fléchi./minä olisin saanut hänet heltymään.

Oidipuksella ja Antigonella on duettokohtaus.

Récitatif

ŒDIPE
Ah, n’avançons pas d’avantage,/Älkäämme menkö pidemmälle,
La fatigue m’accable./väsymys painaa minua.

ANTIGONE
Appuyez- vous sur moi./Tukeutukaa minuun.

ŒDIPE
Tous mes maux retombent sur toi,/Kaikki onnettomuuteni laskeutuvat päällesi.
O ma chère Antigone!/Oi rakas Antigoneni!

ANTIGONE
Hélas! prenez courage./Voi, hieman rohkeutta.
Les dieux vous doivent leur secours./jumalten täytyy suoda teille apusi.

ŒDIPE
Je suis Œdipe!/Olen Oidipus!

ANTIGONE
Ils veillent sur vos jours,/He valvovat päiviämme,
Ils ont guidé vos pas./he ovat ohjanneet askeleitamme.

ŒDIPE
Je suis Œdipe!/Olen Oidipus.

ANTIGONE
A mes vœux, à mes cris,/Minun lupauksilleni, huudoilleni,
ils ne seront pas sourds;/heistä ei tule kuuroja;
Que votre trouble se dissipe./Huolenne tulevat hälvenemään.

ŒDIPE
Comme ils m’ont traité!/Kuinka he ovatkaan minua kohdelleet.

ANTIGONE
Votre Antigone, hélas!/Teidän Antigonenne, voi!
ne vous est donc plus chère?eikö ole enää teille rakas?

ŒDIPE
Enfants dénaturés! Je les aimais!/Turmeltuneita lapsia! Minä heitä rakastin!

ANTIGONE
Mon père!/Isäni!

ŒDIPE
Les dieux me vengeront de ton impiété,/Jumalat rankaisevat minua herjauksestasi,
Cruel et fougueux Polynice./julma ja kiihkeä Polyneikes.

ANTIGONE
Ah! voulez vous toujours,/Oi, haluatteko aina,
sans pitié pour mes pleurs,/ilman sääliä kyyneleitäni kohtaan,
Par d’affreux souvenirs/hirveiden muistojen avulla
irriter vos douleurs?/ lisätä tuskianne?

ŒDIPE
Ma vie est un tourment,/Elämäni on yhtä kärsimystä,
il est temps qu’il finisse./sen on aika päättyä.

ANTIGONE
O ciel! Vous demandez la mort;/Oi taivas! te kutsutte kuolemaa!
Que deviendra donc Antigone/Miten käy sitten Antigonelle
si vous l’abandonnez ?/jos hylkäätte hänet?

Air

OEDIPE
Filles du Styx, terribles Euménides,/Styxin tyttäret, kauhistuttavat eumenidit,
Œdipe vous implore:/Oidipus kutsuu teitä:
armez tous vos serpents,/kutsukaa kaikki käärmeenne
De leurs affreux replis/heidän kammottavista luolistaan
venez ceindre mes flancs./esiin kietoutuakseen kupeideni ympärille.

ANTIGONE
Dieux justes! Dieux cléments!/Oikeudenmukaiset jumalat! Armahtavat jumalat!
Antigone vers vous lève ses mains timides,/Antigone kohottaa pelokkaat kätensä puoleenne,
Ayez pitié d’Œdipe,/säälikää Oidipusta,
et calmez ses tourments./ja tyynnyttäkää hänen tuskansa.
Dieux bienfaisants!/Laupiaat jumalat
Que ma voix vous fléchisse!/saakoon ääneni teidät heltymään!
(A Œdipe) Mon père!/Isäni!

III NÄYTÖS

Polyneikes on niin katuvainen, että hän haluaisi luopua kaikesta, myös Erifilestä, saadakseen isänsä anteeksiannon. Antigone yrittää sovitella Polyneikesin ja Oidipuksen välejä, mutta Oidipus syyttää Antigonea epälojaaliudesta ja kiroaa sekä Polyneikesin että Eteokleen. Vasta kun Eteokleen pyytää Oidipusta surmaamaan hänet, Oidipus tuntee sääliä poikaansa kohtaan. Moinen anteeksianto ansaitsee jumalten armon, ja fuurioiden raivo laantuu.

ANTIGONE (nuotissa on viheellisesti Eriphilen nimi)

Air

Dieux! Ce n’est pas pour moi/Jumalat! En lainkaan itseni vuoksi
que ma voix vous implore,/korota ääntäni hartaaseen pyyntöön,
Œdipe a besoin de mes jours;/Oidipus tarvitsee minua päivikseen;
Daignez en prolonger le cours./suvaitkaa pidentää niiden mittaa.
Conservez moi pour lui,/Suojelkaa minua häntä varten,
que je le serve encore!/jotta voisin palvella häntä vielä!
Les feux d’un ciel brûlant,/Palavan taivaan tuli
la rigueur des frimas,/kylmän ankaruus,
L’insulte, le mépris, l’opprobre, la misère,/loukkaus, halveksunta, häväistys, kurjuus,
Je supporterai tout; je ne me plaindrai pas/minä kestän kaiken; enkä valita
Si je puis adoucir les peines de mon père./mikäli voin lieventää isäni tuskia.

Air

POLYNICE, ANTIGONE
Grands dieux! Si le remords vous touche,/Hyvät jumalat! Jos katumukseni koskettaa teitå,
Parlez vous mêmes par sa bouche,/puhukaa hänen suullaan
Et d’un père irrité désarmez le courroux./ja poistakaa ärtyneen isän viha.

Oidipus on vielä heltymätön poikiaan kohtaan.

ŒDIPE
Mon fils? Tu ne l’es plus./Poikani? Sinä et ole enää.
Va, ma haine est trop forte./Mene, vihani on liian vahva.
D’Etéocle et de toi tous/Eteoklen ja sinun kaikki
les droits sont perdus/oikeudet ovat mennyttä.
Antigone me reste/Antigone jää minulle
Dans mon âme ulcérée,/haavoitettuun mieleeni,
oui, la nature est morte;/niin, luonto on kuollut;
Ton frère et toi, je ne vous connais plus./Veljesi ja sinä, en tunne teitä enää.
Antigone me reste, Antigone est ma fille;/Antigone jää minulle, hän on tyttäreni;
Elle est tout pour mon cœur,/Hän omistaa koko sydämeni,
seule elle est ma famille./hän yksin on perheeni.

Lopulta isän rakkaus voittaa ja rauha palaa perheeseen.

ŒDIPE
O doux moment! O jour prospère!/Oi suloinen hetki! oi kukoistava päivä!
Mon fils enfin m’est donc rendu./Poikani on sittenkin palannut luokseni.
Oui, le vrai bonheur sur la terre,/Todellinen onni maan päällä
Est dans la paix de la vertu./piilee hyveen rauhassa.

ANTIGONE
O doux moment! O jour prospère!/Oi suloinen hetki! oi kukoistava päivä!
Mon frère enfin m’est donc rendu./Veljeni on sittenkin palannut luokseni.
Oui, le vrai bonheur sur la terre,/Todellinen onni maan päällä
Est dans la paix de la vertu./piilee hyveen rauhassa.

POLYNICE
Le ciel enfin me rend un père,/Taivas antaa lopulta minulle isäni takaisin,
J’éprouve un transport inconnu./koen tuntematonta auvoa.
Oui, le vrai bonheur sur la terre,/Todellinen onni maan päällä
Est dans la paix de la vertu/piilee hyveen rauhassa.

Chœur général
Le calme succède aux tempêtes,/Tyyneys seuraa myrskyjä,
La paix et le bonheur renaissent dans ces lieux,/rauha ja onni elpyvät näillä seuduilla,
Le ciel ne verse plus ses fléaux sur nos têtes;/taivas ei enää langeta vitsauksia päällemme:
Œdipe, en pardonnant, a désarmé les dieux./Anteeksi antava Oidipus on riisunut jumalat aseista.