”Espanjan Palestrina”
Tomás Luis de Victoria oli vastauskonpuhdistuksen tärkeimpiä edustajia musiikissa Palestrinan ja Lassuksen ohella. Hän syntyi Ávilassa (1548) ja kuoli Madridissa (1611). Victoria lauloi Ávilan katedraalissa poikakuorolaisena (1558–63). Saatuaan stipendin Filip II:lta (1565) hän läksi opiskelemaan Roomaan jesuiittakouluun, Collegio Germanicoon. Victoria tunsi Palestrinan, joka mahdollisesti opetti häntä. Victoria toimi (1569–87) laulajana ja urkurina Roomassa: hänestä tuli Collegio Germanicon opettaja (1571) ja Palestrinan seuraaja Collegion kapellimestarina ja opettajana (1573–76). Victoria otti vastaan kolme pappisvihkimystä (1575), ja 1580-luvulla hän oli Rooman arvostetuimpiin kuuluva säveltäjä, joka sai paavi Gregorius XIII:lta useita benefiuciumeja Espanjasta. Kaikkiaan hän sai 1605 mennessä elinkorot Córdobasta, Segoviasta, Sigüenzasta, Toledosta ja Zamorasta. Arvostus johti siihen, että hänet kutsuttiin Espanjan keisaritar Marian, Kaarle V:n tyttären hoviin maestroksi (1587–1603) Madridin lähellä sijaitsevaan luostariin. Victoria oli niin tyytyväinen luostarin kappalaisen elämään, että hän torjui Sevillan ja Zaragozan katedraalien kapellimestarin toimet. Victoria on suurin espanjalainen renessanssisäveltäjä ja tärkeimpiä nimiä koko Euroopassa.
Messumusiikki
Victoria on tyylipuhdas, jesuiittamainen kirkkosäveltäjä, jonka syvä ja emotionaalinen musiikki hengittää “espanjalaista mystiikkaa”. Tuotantoon käsittää 56 motettia, 20 messua, 16 Magnificatia, 32 hymniä, 9 lamentaatiota, 18 responsoriota, 13 antifonia, 18 psalmia, 40 hymniä, kolme sekvenssiä ja kaksi passiota.
Victoria kävi 1592 painattamassa Roomassa messujaan, joista seitsemän on parodiamessuja omiin motetteihin, kahdeksan muiden teoksiin. Niistä tunnetuimpia on omaan motettiin O quam gloriosum (“Oi kuinka kunniakas” 1572) perustuva parodiamessu (1583), joka on miksolyydinen, lähes G-duurinen ja ytimekäs messu.
Motetti ja parodiamessu O quam gloriosum
Victoria otti motetin alun tenor- ja bassus-äänistä nousevan kvarttiaiheen, joka monistuu koko Kyrie I:n kattavaksi. Christen rauhallisesti etenevä nouseva kvartin laajuinen aihe on peräisin motetin cantus- ja altus-äänistä. Motetin toisen säkeen “gaudent omnes sancti” (“iloitsevat kaikki pyhät”) sopraanosta säveltäjä nappasi laskevan asteikkoaiheen Kyrie II:n pääaiheeksi; sen sijaan iloitsemisen symbolina esiintyvä ylöspäinen nopea asteikkoaihe näkyy vain kerran tenorisss (t. 30).
Eräät messut olivat tosi kuuluisia: Missa pro victoria (“Voitonmessu”), joka perustuu Janequinin chansoniin La guerre, oli Filip III:n lempisävellys; Missa “Ave regina coelorum” ja Missa “Alma Redemptoris mater” olivat niin suosittuja Meksikossa, että niiden kuluneet stemmat piti kopioida uudelleen 1640. Victorian musiikki levisi jopa Graziin ja Kolumbian Bogotaan.
Kuolinmessuja
Missa pro defunctis on neli-ääninen requiem (1583). Seuraavassa Introituksen stemmat ja moderni partituuri.
Requiem aeternam dona eis, Domine, et lux perpetua luceat eis.
Verse: Te decet hymnus, Deus, in Sion,et tibi reddetur votum in Jerusalem.
Exaudi orationem meam; ad te omnis caro veniet.
Iankaikkinen rauha anna heille, Herra, ja ikuinen valo loistakoon heille.
Versus: Sinulle lauletaan virttä, Jumala, Siionissa, ja sinulle annettakoon vala Jerusalemissa.
Kuule rukoukseni: sinun luoksesi kaikki liha palajaa.
Kuusiääninen (SSATTB) requiem, oikeammin Officium defunctorum, koska siinä on ajan tavan mukaan muitakin osia varsinaisen Requiemin lisäksi: neliääninen lectio Tedet animam meam (“Mieleni on raskautettu”), motetti Versa est in luctum (“Kääntynyt on suruun”) sekä responsorio Libera me, Domine (“Vapauta minut, Herra”). Teos on sävelletty 1603 kuningatar Marian muistolle (pain. 1605). Siinä on poikkeuksellisesti cantus firmus toisessa sopraanossa. Musiikki vertautuu tummasävyisyydessään El Crecon maalauksiin.
Motetit
Motetit kuuluivat pitkään ja yhä vieläkin hänen suosituimpaan tuotannonosaansa, vaikka hienoa musiikkia ja ilmaisevuutta on yhtä hyvin laajamuotoisissa moniosaisissa teoksissakin. Motetit ovat enimmäkseen syllabisia, ja lähinnä vain tärkeiden sanojen painotetuilla tavuilla esiintyy melismoja. Moteteissa neliäänisyys on vallitsevaa, eikä kontrapunktin tiheys ole keskeinen pyrkimys, vaikkakin 5–6-äänisissä moteteissa on tiheää imitaatiota. Kahdeksanääniset motetit ovat usein kaksoiskuoroisia. Sanamaalailun sijaan emotionaalisuus on moteteissa tärkeää.
Victorian ensimmäinen julkaisu, 4-8-äänisten motettien kokoelma (1572) loi pitkälle hänen maineensa mm. neliäänisillä moteteilla O quam gloriosum, O magnum mysterium (“Oi suuri ihme”) ja viisiäänisillä moteteilla Gaude, Maria Virgo (“Iloitse, Neitsyt Maria”) ja Ave Regina caelorum (“Terve taivaallinen kuningatar”).
Motetti O magnum mysterium
O magnum mysterium et admirabile sacramentum,
ut animalia viderent Dominum natum jacentem in praesepio.
O beata Virgo, cujus viscera meruerunt portare Dominum Jesum Christum.
Ave Maria, gratia plena: Dominus tecum.
O beata Virgo, cujus viscera meruerunt portare Dominum Jesum Christum.
Alleluia!
Oi suuri ihme ja ihailtava sakramentti,
kun eläimet näkivät Herran syntyneen makaavan kehdossa.
Oi siunattu Neitsyt, joka kohdussaan ansaitsi kantaa Herraa Jeesusta Kristusta.
Terve Maria, armoa täynnä: Herra kanssasi.
Oi siunattu Neitsyt, joka kohdussaan ansaitsi kantaa Herraa Jeesusta Kristusta.
Hallelujaa!
Seuraavassa modernia partituuria alusta sekä kolmijakoiseksi muuttuva Halleluja-päätösjakso.
Ensimmäisen motettikokoelman kuusiääninen Salve regina (“Terve kuningatar”) ja kahdeksanääninen Ave Maria ovat loistokkaita teoksia, jälkimmäinen kaksoiskuoroisuudessaan, kuten myös myöhempi 8-ääninen psalmimotetti Super flumina Babylonis (“Babylonian virtain vierillä”, 1576), joka esitettiin Saksalaisessa jesuiittakollegiossa.
Toinen kokoelma on sekakokoelma (1576), sillä se sisältää myös messuja ja muita teoksia, mm. hienon 8-äänisen suurteoksen Salve, Regina; Victoria sävelsi tämän tekstin neljä kertaa. Kun Victoria hyödynsi myös Alma redemptoris – ja Regina coeli -tekstejä kaksi kertaa, moinen viestii Maria-antifonien tärkeydestä. Sekä vuoden 1572 että 1576 kokoelmista otettiin lukuisia uusia painoksia. Peräti 20 moteteista perustuu jo Palestrinan käyttämiin teksteihin. Kaikki psalmit ovat monikuoroisia ja 8-äänisiä, paitsi Laetatus sum (“Olen iloinen”) peräti 12-ääninen ja kolmikuoroinen.
Motetti Salve Regina
Salve Regina, Mater Misericordiae, vita, dulcedo, et spes nostra, Salve!
Ad te clamamus, exsules filii [H]evae,
Ad te suspiramus, gementes et flentes, in hac lacrimarum valle.
Eja ergo, Advocata nostra, illos tuos misericordes oculos ad nos converte
Et Jesum, benedictum fructum ventris tui,
Nobis, post hoc exilium, ostende, O clemens, O pia, O dulcis Virgo Maria.
Terve Kuningatar, armelias äiti, elämämme, suloisuutemme ja toivomme, Terve!
Sinua puoleesi huutavat Eevan karkoitetut lapset,
sinua huokaamme, valittaen ja itkien tässä kyynelten laaksossa.
Niin siis, auttajamme, käännä armeliaat silmäsi meidän puoleemme,
ja Jeesus, siunatun kohtusi hedelmän, näytä meille tämän pakolaisuuden jälkeen,
oi laupias, oi hurskas, oi suloinen Neitsyt Maria.
Salve reginassa pitkään laulavat kuorot vuorotellen kokonaisia taitteita, kunnes ne pääsevät tiheämpään nuorotteluun tekstillä “Eia ergo” sekä yhteisesiintymiin etenkin säkeiden lopuissa, voimallisimmin toki teoksen päätöksessä. Motetin kuudennessa uusintajulkaisussa (1600) musiikki on vihdoin jo partituurimuodossa, joka yleistyi vähitellen 1500-luvun loppuvuosina. Teokset alut ja loput alkuperäisenä ja modernina partituurina.
Vuoden 1581 kokoelmassa on 16 Magnificatia. Officium Hebdomae Sanctae -kokonaisuus (“Pyhän viikon hetkipalvelus”, 1585) on intensiivistä kärsimysviikon musiikkia: se sisältää 18 responsoriota (Tenebrae responsories) ja 9 lamentaatiota (Jeremiaan Valitusvirsiin kiirastorstaiksi, pitkäperjantaiksi ja pääsiäislauantaiksi), motetteja, hymnejä ja kahden passion kuoro-osat. Kukin kolmesta päivästä sisältää kolme nokturnia eli ilta/yöhetkipalvelusta, ja kuhunkin nokturniin kuuluu kolme psalmia ja kolme lukukappaletta, jotka vuorottelevat responsorioiden ja lamentaatioiden kanssa. Seuraavassa pääsiäislauantain seitsemäs responsorio, joka saa yllättävän dramaattisen sävyn tekstin vuoksi.
Kärsimysviikon responsorio
Astiterunt reges terrae, et principes convenerunt in unum,
adversus Dominum et adversus Christum eius.
Quare fremuerunt gentes, et populi meditati sunt inania?
Adversus Dominum et adversus Christum eius.
Maan kuninkaat nousevat, ruhtinaat yhdessä neuvottelevat
Herraa ja hänen Kristustaan [voideltuansa] vastaan.
Miksi pakanat pauhaavat ja kansat turhia ajattelevat?
Herraa ja hänen Kristustaan vastaan.
(Psalmit 2:2–3; Apostolien teot 4:25)
