Elämä ja ura lyhyesti
Richard Wagner
Richard Wagner (1813-83) syntyi Leipzigissa teatterin kyllästämään perheeseen riippumatta siitä, oliko hänen isänsä poliisivirkailija C. F. W. Wagner (1770-1813) vaiko kasvatti-isän virkaa hoitanut taidemaalarinäyttelijä Ludwig Geyer (1779-1821), jolta Richard sai sukunimen Geyer vuosiksi 1822-28.
Richard näki jo viisivuotiaana ensimmäisen oopperansa, osallistui seitsenvuotiaana Dresdenin Wilhem Tell -esitykseen ja sai voimakkaan oopperaelämyksen Weberin Taika-ampujan ensi-illassa (1822). Vahvoja kokemuksia olivat myös sopraano Wilhelmine Schröder-Devrientin (1804-60) esiintymiset Marschnerin Vampyyrissa (1829) ja Bellinin Capuletit ja Montaguet -oopperassa (1834). Beethovenin yhdeksännen sinfonian alun orkestraalinen avaus kiihdytti jo varhain Wagnerin mielikuvitusta, ja kiintymyksestä teokseen kertoo hänen 1830-31 tekemänsä pianosovitus sinfoniasta. Myös Beethovenin seitsemäs sinfonia kiehtoi häntä jo Leipzigin-aikana.
Wagnerin epätietoisuus isästään ja Geyerin tapauksessa (turhat) epäilyt tämän mahdollisesta juutalaisuudesta leimasivat hänen oopperasäveltäjän uraansa: hänen oopperoidensa eräät päähenkilöt, Tristan, Siegmund, Siegfried, Walter ja Parsifal eivät tunteneet isäänsä, minkä lisäksi Lohengrin ei saanut puhua isästään. Samoin Wagnerin jonkinasteinen antisemitismi hänen kirjoituksissaan ja eräissä henkilöhahmoissaan (Beckmesser, Alberich, Mime) palautunee lapsuuden ja nuoruuden kokemuksiin.
Wagner kävi koulua ja opiskeli Dresdenissä ja Leipzigissa (1822-32) ja toimi kuoronjohtajana ja oopperakapellimestarina (1833-39) Würzburgissa, Magdeburgissa, Königsbergissä ja Riiassa. Hän tutustui (1834) Minna Planeriin (1809-66) ja avioitui tämän kanssa (1836). Myrskyisen Lontoon-merimatkan (1839) jälkeen Wagner vietti vaikeita vuosia (1839-42) Pariisissa, jossa hän sai suuria vaikutteita Berliozin Romeon ja Julian ensiesityksestä (1839). Rienzi valmistui 1840 ja Lentävä hollantilainen 1841. Wagner toimi kapellimestarina Dresdenissä (1843-49), jossa hän sävelsi Tannhäuserin (1845) ja Lohengrinin (1848).
Cosima Wagner
Osallistuttuaan Dresdenin kansannousuun (1849) Wagner joutui pakenemaan Sveitsiin, jossa hän eli maanpaossa (1849-59) kypsyttelemässä oopperanäkemystään, jonka hän julkisti laajassa esseetutkielmassaan Oper und Drama (1851). Lisäksi hän teki Ringin ja Tristanin librettoja ja musiikkiakin. Wagnerin ja Mathilde Wesendonckin välille syntyi rakkaussuhde (1852-58), ja Wagner tutustui (1857) tulevaan vaimoonsa Cosima Liszt-Bülowiin (1837-1930). Tristanin sävellystyö päättyi 1859. Wagner sai ensin osittaisen armahduksen (1860) ja lopulta pääsyn myös Dresdeniin (1862).
Minnan ja Wagnerin yhteiselo päättyi (1862). Tämän jälkeen Wagner ja Cosima von Bülow ryhtyivät suhteeseen (1863). Wagner konsertoi mm. Prahassa, Pietarissa, Moskovassa, Budapestissä ja Wienissä (1863). Wagner asettui Cosiman kanssa Müncheniin (1864), jossa Baijerin kuningas Lugwig II maksoi Wagnerin velat ja alkoi rahoittaa säveltäjän elämää sekä hänen oopperoidensa esityksiä.
Isolde syntyi (1865) Cosiman kanssa yhteisenä lapsena, myöhemmin vielä Eva (1867) ja Siegfried (1869). Skandaalin vuoksi Wagnereiden oli muutettava Luzernin lähelle Tribscheniin (1866-72), ja he avioituivat (1870) Cosiman saatua avioeron Hans von Bülowista. Mestarilaulajat valmistui (1867).
Richard ja Siegfried Wagner
Bayreuthia harkittiin Wagner-festivaalipaikaksi (1870) ja sen peruskivi muurattiin (1872). Ringin partituuri valmistui 1874 ja se esitettiin ensi kertaa kokonaisuutena (1876). Parsifalin partituuri valmistui (1882) Italiassa, mitä seurasi esitys samana vuonna Bayreuthissa. Ilmeisesti kukkaistyttö Carrie Pringleä koskevan riidan jälkeen Wagner sai sydänkohtauksen ja kuoli Venetsiassa 13.2.1883.
Oopperasäveltäjä ja vaikuttaja
Wagner on saksalaisen oopperan ja 1800-luvun musiikin keskeinen nimi: hän huipensi saksalaisen romanttisen oopperan sekä loi uuden muodon, musiikkidraaman tai musiikillisen aatenäytelmän. Wagnerin kirjallinen tuotanto vaikutti 1800-luvun musiikilliseen, kirjalliseen, näyttämölliseen, jopa moraaliseen ja poliittiseen, pahimmillaan myös rodulliseen ja yltiönationalistiseen ajatteluun. Vaikkei hänestä johtaisi suoraa linjaa natsi-ideologiaan, Hitlerin Saksan oli helppo hyödyntää Wagnerin oopperoiden ja esseiden (mm. Das Judentum in der Musik, Juutalaisuus musiikissa, 1850) sisältöä omiin tarkoituksiinsa.
Wagnerille musiikin funktio oli palvella draaman tarkoitusperiä – enemmänkin: teatteritapahtuma ei ole vain tilaisuus runollis-musiikillisen tekstin esittelyyn, vaan se on sinänsä varsinainen taideteos. Wagner oli vallankumouksellinen teatterinero: sinfonian roolin peri hänen ajattelussaan tavallaan ooppera, joka oli aina aatedraama, filosofisesti ja kirjallisesti korkealentoinen ajatusrakennelma, jossa kaikki tähtäsi ideasisällön välittymiseen.
Oopperateoria
Wagner muotoili oopperateoriansa lähtökohdan kirjassaan Oper und Drama (Ooppera ja draama, 1851). Sen mukaan myytti on ihanteellinen keino runoilijalle, sillä sen juuret ovat kansassa ja se sisältää ikuisen totuuden. Wagnerin mukaan ”musiikki ei osaa ajatella – mutta se osaa materialisoida ajatukset” eli musiikin tehtävänä on tulkita tekstiä ja musiikki on tekstin intensiivisempää ilmaisua. Tämä oli tähdätty kritiikiksi ranskalaista oopperaa (Meyerbeer) kohtaan, jota Wagner syytti ulkoisesta tehontavoittelusta.
Wagner kirjoitti myöhemmin artikkelin Zukunftsmusik (Tulevaisuuden musiikki, 1860), jossa on kuitenkin selvä muutos edelliseen tekstiin. Hän oli tällä välin löytänyt Schopenhauerin:
Musiikki ei kaikkien muiden taiteiden tavoin esitä ideoita eli tahdon esineellistymisasteita, vaan välittömästi itse tahtoa … musiikki on itsenäinen taide, jopa kaikista taiteista valtavin ja tarkoituksensa kokonaan omin neuvoin saavuttava, niin se ei myöskään tarvitse laulun sanoja eikä oopperan toimintaa … sanat ovat ja pysyvät musiikille vieraana, toisarvoisena lisänä, sillä sävelten vaikutus on verrattomasti mahtavampi, erehtymättömämpi ja nopeampi kuin sanojen; jos sanoja liitetään musiikkiin, täytyy niiden sen vuoksi joutua täysin alistettuun asemaan ja mukautua kokonaan musiikkiin.
Niinpä Tristanissa Wagneria ohjasi jo musiikki, ei teksti.
Kokonaistaideteos
Wagner saavutti kypsissä oopperoissaan musiikin ja draaman ykseyden, ainutlaatuisen kokonaistaideteoksen, Gesamtkunstwerk, joka ylitti aiemman numero-oopperan kaavamaisuuden ja loi eri taiteenlajien liiton, jota vielä sinfonisesti ajateltu musiikki ohjailee.
Wagnerin musiikillinen ajattelu perustuu neljään tekijään:
- johtoaiheisiin (Leitmotiv), toistuviin pieniin aiheisiin
- musiikilliseen proosaan, säerakenteen aiempaa nelikulmaisuutta välttävään vapaampaan säemuodostukseen
- päättymättömään melodiaan (unendliche Melodie), joka koostuu tosin pienistä aiheista ja niiden katkeilevasta yhdistelemisestä, mutta josta lopputuloksena on alati uudesti syntyvä, jatkuva melodinen virta
- harmoniaan, joka pyrkii nelisointujen, etenkin vähennetyn nelisoinnun avulla jatkuvaan tonaalisen jännitteen olemassaoloon ja kasvattamiseen sekä purkausten viivyttämiseen
Johtoaiheet
Wagner perusteli musiikkidraaman taideluonnetta sinfonisella motiivitekniikalla, sillä koko orkesteritapahtuman läpi ulottuvat aiheet synnyttävät motiiviseen logiikkaan perustuvan musiikillisen muodon. Johtoaihe ei tosin ollut varsinaisesti Wagnerin antama tai edes hyväksymä nimitys, vaan sen isä on Hans von Wolzogen (1848-1938), joka esitteli johtoaihetaulukot kirjassaan R. Wagner’s Ring des Nibelungen (1876). Niiden käyttö on vakiintunut erääksi tavaksi jäsentää ja hahmottaa Wagnerin valtaisien partituurien musiikillista sisältöä ja elämää.
Johtoaihetekniikassa melodis-metrisesti epäsäännölliset aiheet vapauttavat musiikin periodisesta neliskulmaisesta säerakenteesta, jossa perinteisesti tarvittiin aina melodista täyttöä, symmetriatarpeen synnyttämää “tyhjää” tai muodollista toistoa. Sen sijaan uusi tekniikka johtaa ”olennaiseen melodisuuteen”, vapaaseen proosaan, melodiaan, joka on joka hetki täyteistä.
Johtoaiheet, jotka syntyvät yleensä muutamasta pohjalla olevasta perusaiheesta ja joille löytyy hermeneuttisia tulkintoja, saavat mielekkyytensä motiivien systeemiyhteydestä sekä dramaattisesta toiminnasta, johon ne yhdistyvät. Musiikin ja toiminnan yhteys ja jatkuvuus perustuvat johtoaiheisiin, jotka liittyvät henkilöihin, esineisiin tai ideoihin. Johtoaihe on musiikillinen leima, mutta enemmänkin: se saa lisämerkitystä esiintyessään uudessa tilanteessa, palauttaessaan mieleen asian, joka ei ole muutoin läsnä, valmistaessaan kuulijaa jonkin saapumiseen, kehittyessään ja muuntuessaan draaman edetessä. Samanlaisuussuhteet luovat yhteyksiä objektien välille, kontrapunktinen yhteen punominen yhdistää asioita, toistuminen luo musiikillista kiinteyttä.
Sinfoninen kudos, muotoperiaatteet
Orkesterikudos, joka on luonteeltaan sinfonista – Wagner näki musiikkidraamansa sinfonian kehityksen päätepisteenä, jota oli välivaiheena edeltänyt sinfoninen runo – on Wagnerin oopperoissa keskeisessä osassa, ja lauluäänikin on vain osa tätä kudosta. Musiikki jatkuu läpi näytöksen ariosomaisena etenemisenä, vaikkakin myös resitatiivinomaisia ja aariamaisia tilanteita esiintyy.
Motiivien lisäksi kiinteyttä luovat tietyt muotoperiaatteet: Bar-muoto AAB alaosinaan kaksi tai useampaa Stollenia sekä päättävä Abgesang, Bogen-muoto ABA tai ABACA sekä säkeistömuoto. Lisäksi tietynlaisen, samana pysyvän harmonisen kielen käyttö perussanastonaan septimisoinnut enharmonisine muunnoksineen ja purkausten välttämisineen luo musiikkiin yhtenäisyyttä.
Vaikka Wagnerin kirjallinen ajattelu saattaa olla vaikeaselkoisuudessaan ja kielellisessä raskassoutuisuudessaan tänä päivänä kauhtunutta ja hän oli persoonana äärimmäisen epämiellyttävä ja itsekeskeinen, loppujen lopuksi ainoa mikä merkitsee on musiikki – ja se on edelleen nerokasta, riippumatta siitä, mitä erilaisia tulkintoja hänen oopperoilleen voidaan antaa ja mitä historiallisia rasitteita niiden päälle on erilaisten hyväksikäyttöjen vuoksi aikoinaan selytetty.
Varhaiset oopperat
Wagnerin ensimmäiset tuotokset oopperan alalla eivät kaikki ole vielä järin omaperäisiä, vaan perustuvat hänen edeltäjiensä ja aikalaistensa mallien seuraamiseen. Vasta Lentävässä hollantilaisessa, Tannhäuserissa ja Lohengrinissa hän jatkaa perintöä omaehtoisesti ja täydellistää saksalaisen romanttisen oopperan.
Haltijattaret
Die Feen (Keijukaiset / Haltijattaret, 1833-34; täydellinen ensiesitys München, 1888), on suuri, Carlo Gozzin näytelmään La donna serpente (Käärmenainen, 1762) perustuva romanttinen ooppera, joka kertoo maallisen ja haltijatar-maailman kohtaamisesta (vrt. Lentävä hollantilainen). Teos on sävelletty Beethovenin, Weberin ja Marschnerin innoittamana.
Ada, keijukaiskuninkaan tytär, rakastuu kuolevaiseen kuninkaaseen Arindaliin. Pari saa toisensa monimutkaisten tapahtumien jälkeen, joiden päätteeksi Arindalista tulee kuolematon. Jo tässä pahuus ja lunastus ovat mukana. Juoneen kuuluu oireellisesti myös se, että prinssi ei saa kysyä Adan henkilöllisyyttä (Lohengrin) ja että pari saa toisensa vain haltijatarten maailmassa (Tristan ja Isolde), jossa se toimii oopperan lopussa hallitsijaparina.
Lemmenkielto
Das Liebesverbot, oder Die Novize von Palermo (Lemmenkielto eli Palermon noviisi; Magdeburg 1835), suuri koominen ooppera, on Shakespearen näytelmästä Mitta mitasta tehty harjoitelma italialaisessa tyylissä Rossinin, Bellinin ja Donizettin mukaan lisättynä ripauksella Auberia ja Meyerbeeriä. Taustalla ovat lisäksi Wilhelm Heinsen ja Heinrich Lauben romaanit, joissa julistetaan vapaan rakkauden ja aistinautintojen ajatusta (Tannhäuser, Tristan ja Isolde), uskonnollista, poliittista ja kansallista vapautta sekä naisten emansipaatiota. Lemmenkielto on eloisa ja innostunut teos, joka syntyi Nuoren Saksan (Junges Deutschland) ajatusten innoittamana.
Oopperassa Sisilian saksalaishallitsija Friedrich kieltää kuolemanrangaistuksen uhalla nautinnot ja rakkauden sekä lähettää vaimonsa Marianan luostariin samalla kun kaipaa toista luostarin nunnakokelasta Isabellaa. Karnevaaleissa Isabella paljastuu hänen valepukuiseksi vaimokseen, joten kuninkaan on peruttava oma lakinsa. Oopperassa on jo johtoaiheen tapaan esiintyviä aiheita, mm. “lemmenkielto-aihe”.
Rienzi
Rienzi, der Letzte der Tribunen (Rienzi, Viimeinen tribuuni, 1838-40; Dresden, 1842), suuri traaginen ooppera, on Bulwer-Lyttonin romaaniin Rienzi, the Last of the Roman Tribunes (1834) perustuva viisinäytöksinen grand opéra Spontinin ja Meyerbeerin mallien tapaan. Sen tapahtumat sijoittuvat 1300-luvun Roomaan, jossa kansanjohtaja Cola Rienzi yrittää yhdistää Italian ja aloittaa uuden rauhan aikakauden, mutta hänet surmataan lopulta, kun vallanpito on muuttunut liian korskeaksi.
Ooppera sisältää massiivisia kuoroja ja ensemblejä ja se on mittasuhteiltaan oireellisen laaja (kesto on jo kolme ja puoli tuntia). Historiallinen Rienzi oli vähemmän epäitsekäs persoona, mutta Wagnerin valinta liittyy nimenomaan hänen yhteiskunnallis-poliittisiin ajatuksiinsa, joita hän yritti toteuttaa Dresdenin kansannousun yhteydessä. Ikävä tosiseikka on se, että Adolf Hitler koki toimintansa alkaneen Rienzin esityksestä (1906/07): “Se kaikki alkoi silloin.”
Adorno piti Rienziä “ensimmäisenä porvarillisena terroristina”. Hän kiinnitti huomiota Rienzin “itsekehuun ja prameiluun – piirteisiin, jotka ovat ominaisia Wagnerin koko tuotannolle ja jotka ovat fasismin symboleita”. Oopperassa on kosolti marsseja, kulkueita ja balettikohtauksia – paraatimusiikkia. Hienoimpia oivalluksia on alkusoiton D-duuri-melodia, joka palaa myöhemmin Rienzin rukouksena “Du stärktest mich” (Sinä vahvistit minua).
Oopperan ensiesitys oli triumfi hienojen laulajien, tenori Joseph Tischatschekin (nimirooli) ja Wilhelmine Schröder-Devrientin (Adrianon travestirooli) ansiosta. Spontinille, Auberille, Rossinille ja Meyerbeerille velkaa olevan jättiläisoopperan kestosta Wagnerin oli pakko karsia pois huomattava osa, joten Rienzin esitykset perustuvat Hitlerin hallussa olleen alkuperäiskäsikirjoituksen kadottua pakostakin lyhennettyyn Dresdenin laitokseen (1843).
Ensimmäiset wagneriaaniset oopperat
Lentävä hollantilainen
Lentävä hollantilainen
Der fliegende Holländer (Lentävä hollantilainen, 1840-41, rev. 1846-60; Dresden, 1843) on romanttinen ooppera, jonka libretto on säveltäjän oma Heinen kirjan Aus den Memoiren des Herrn von Schnabelewopski (Herra von Schnabelewopskin muistelmat, 1831) ja muiden lähteiden mukaan. Tässä oopperassa Wagner löysi todellisen minänsä. Oopperan taustalla on myös omakohtainen kokemus, hirvittävä laivamatka Riiasta Lontooseen, joka oli koitua säveltäjän tuhoksi. Ooppera lopetti Wagnerin kiertolaiselämän ja toi Dresdenin oopperan johtajuuden.
Oopperan päähenkilöitä ovat Hollantilainen (bassobaritoni), Daland (basso) ja tämän tytär Senta (sopraano), jota Erik (tenori) rakastaa. Kyseessä on tavallaan Weberin Taika-ampujan toisinto, mutta Hollantilainen loi samalla perustan Wagnerin myöhemmille oopperoille: siinä libretto on säveltäjän ja teos perustuu lunastusideaan sekä vastakohtapareihin kirous – lunastus, meri – maa, myrsky – porvarillinen idylli, mies – nainen.
Sentan balladi ”Johohoe! Traft ihr das Schiff im Meere an” (Johoo-hoee! Näettekö laivan merellä) on oopperan keskeinen numero ja samalla lähtökohta, ainakin Wagnerin jälkikäteisessä tulkinnassa. Alkusoitto (uusi loppujakso 1860) esittää kiteytetysti draaman ainekset ja kulun: se perustuu Hollantilaisen ja Sentan aiheisiin. Nämä muodostavat myös Sentan balladin kolmen säkeistön eli Stollenin sisällön, g-mollissa olevan Hollantilaisen “myrskyaiheen” ja B-duurissa laulettavan Sentan “lunastusaiheen” vuorottelun, kunnes Sentan viimeisessä soolossa, Abgesangissa, hän tuo julki roolinsa Hollantilaiselle uskollisena naisena (suom. Veijo Murtomäki):
| Senta: Johoo-hoee! Johoho-hoee! Hohoo-hoee! Joo-hoee! Törmäätkö merellä laivaan, hurmepurjeiseen, mustamastoiseen? Kannella kalpea mies, laivan isäntä valvoo tauotta. Huii! – niin ulvoo tuuli – joho-hee! joho-hee! Huii! – miten soivat touvit – joho-hee! joho-hee! Huii! – kuin nuoli lentää se, vailla päämäärää, lepoa, rauhaa! Mutta kalpea mies voi kerran saavuttaa lunastuksen, jos hän löytää naisen, joka kuolemaan asti pysyy hänelle uskollisena maan päällä! Ah! milloin kalpea merimies löydät hänet? Rukoilkaa taivasta, jotta pian nainen uskollisena hänelle pysyisi! |
Johohoe! Johohoe! Hohohoe! Johoe! Traft ihr das Schiff im Meere an, blutrot die Segel, schwarz der Mast? Auf hohem Bord der bleiche Mann, des Schiffes Herr, wacht ohne Rast. Hui! – Wie saust der Wind! – Johohe! Johohe! Hui! – Wie pleift’s im Tau! – Johohe! Johohe! Hui! – Wie ein Pfeilf liegt er hin, ohne Ziel, ohne Rast, ohne Ruh’! Doch kann dem bleichen Manne Erlösung einstens noch werden, fänd’ er ein Weib, das bis in den Tod getreu ihm auf Erden! Ach! wann wirst du, bleicher Seemann, sie finden? Betet zum Himmel, daß bald ein Weib Treue ihm halt’! |
| Kovalla tuulella ja raivoisalla myrskyllä hän tahtoi kerran kiertää niemen, hän kirosi ja vannoi hurjalla rohkeudella: ikinä en lannistu! Huii! – ja saatana kuuli sen – joho-hee! joho-hee! Huii! – hän otti sen todesta – joho-hee! joho-hee! Huii! – ja kirottuna kulkee hän nyt läpi merien tauotta, levotta! Kuitenkin, jotta miesparka löytäisi vielä lunastuksen maan päällä, näytti Jumalan enkeli, miten hän voisi vielä saada pelastuksen. Ah, voisitpa kalpea merimies sen löytää! Rukoilkaa taivasta, että pian nainen uskollisena hänelle pysyisi! |
Bei bösem Wind und Sturmes wut umsegeln wollt’ er einst ein Kap; er flucht’ und schwur mit tollem Mut: In Ewigkeit laß’ ich nicht ab! Hui! – Und Satan hört’s! – Johohe! Johohe! Hui! – nahm ihm bei’m Wort! – Johohe! Johohe! Hui! – und verdammt zieht er nun durch das Meer ohne Rast, ohne Ruh’! Doch, daß der arme Mann’ noch Erlösung fände auf Erden, zeigt’ Gottes Engel an, wie sein Heil ihm einst könnte werden. Ach, könntest du, bleicher Seemann, es finden! Betet zum Himmel, daß bald ein Weib Treue ihm halt’! |
| Hän ankkuroi joka seitsemäs vuosi, ja kosiakseen naista hän kapuaa maalle: hän on kosinut joka seitsemäs vuosi, muttei ole vielä koskaan uskollista naista löytänyt. Huii! – purjeet ylös! Joho-hee! joho-hee! Huii! – ankkuri ylös! Joho-hee! joho-hee! Huii! väärä rakkaus, väärä uskollisuus, pois merelle, levotta, rauhatta! |
Vor Anker alle sieben Jahr’, ein Weib zu frei’n, geht er ans Land: er freite alle sieben Jahr’, noch nie ein treues Weib er fand. Hui! – Die Segel auf! Johohe! Johohe! Hui! – Den Anker los! Johohe! Johohe! Hui! – Falsche Lieb’, falsche Treu’, Auf, in See, ohne Rast, ohne Ruh! |
| Tytöt: Ah, missä viipyy hän, joka voisi kerran näyttää sinulle Jumalan enkelin? Missä tapaat hänet, joka kuolemaan asti pysyy sinulle uskollisena? |
Ach, wo weilt sie, die dir Gottes Engel einst könnte zeigen? Wo triffst du sie, die bis in den Tod dein bleibe treu eigen? |
| Senta: Minä lunastan sinut uskollisuudella! Näyttäköön Jumalan enkeli minut sinulle! Minun kauttani saavutat pelastuksen! |
Ich sei’s, die dich durch ihre Treu’ erlöse! Mög’ Gottes Engel mich dir zeigen! Durch mich sollst du das Heil erreichen! |
| Tytöt: Auta taivas! Senta! Senta! |
Hilf, Himmel! Senta! Senta! |
Richard Wagner: Der fliegende Holländer (Lentävä hollantilainen). Sentan balladin Johohoe! Traft ihr das Schiff im Meere an (Johoo-hoee! Näettekö laivan merellä) alku eli ”meriaihe”.
Richard Wagner: Der fliegende Holländer (Lentävä hollantilainen). Sentan balladin Johohoe! Traft ihr das Schiff im Meere an (Johoo-hoee! Näettekö laivan merellä) B-duuri-vaihe eli ”lunastusvaihe”.
Richard Wagner: Der fliegende Holländer (Lentävä hollantilainen). Sentan balladin Johohoe! Traft ihr das Schiff im Meere an (Johoo-hoee! Näettekö laivan merellä) Abgesangin loppu eli kuoron laulama ”lunastusaihe” ja Sentan balladin loppuratkaisu.
Sentan balladin ohella oopperassa on muitakin hienoja sooloja: Dalandin muheva “Mögst du mein Kind” (Etkö lapseni lausu vierasta miestä tervetulleeksi!) ja Hollantilaisen monologikertomus “Wie aus der Ferne” (Kuin kaukaisuudesta ammoin menneiden aikojen) toisesta näytöksestä.
Tannhäuser
Tannhäuser und der Sängerkrieg auf Wartburg (Tannhäuser ja Wartburgin laulukilpa 1843-45; Dresden, 1845; rev. 1845-75) on suuri romanttinen ooppera, jonka otsakkeena oli alun perin Der Venusberg (Venus-vuori, 1843). Oopperan tekstilähteiden kirjoittajia ovat Heine, Tieck, Hoffmann, Fouque, Eichendorff ja Lucas. Kyseessä on jo läpeensä miehinen ooppera, jossa naisella on alisteinen roolinsa. Teos yhdistää romanttisen libreton ja suuren oopperan loisteliaisuuden. Harmonia ja väri korostuvat, ja uudenlainen puolideklamatorinen melodialinja esittäytyy.
Tannhäuserin päähenkilöitä ovat Wartburgin linnan laulukilpailussa aistillista rakkautta puolustava minnelaulaja Tannhäuser (tenori) ja ideaalisen rakkauden laulaja Wolfram (baritoni) sekä Thüringenin maakreivi Hermannin (basso) veljentytär Elisabeth (sopraano) molempien laulun kohteena; mukana ovat myös minnelaulaja Walter von der Vogelweide (tenori) ja Venus (sopraano).
Wagner on tässä saavuttanut uuden vaiheen rakkauden filosofiassaan: aistinautinnot ovat ahdistavia, kun taas vapautus löytyy askeesista – tosin tässä ilmenee osin väistämätön porvarillisen yhteiskunnan normistoon sopeutuminen, ja Tannhäuser kokee vapautuksen vasta kuollessaan aiemmin menehtyneen Elisabethin arkun äärellä.
Oopperan kuuluisimpia numeroita ovat komean harras alkusoitto koraalimaisine aiheineen, joka toistuu päätöksen Pyhiinvaeltajien kuorossa, Tannhäuserin Venuksen ylistys “Dir töne Lob!” (Sinulle kaikukoon ylistys!), Wolframin Laulu iltatähdelle (”O du mein holder Abendstern”) sekä Elisabethin tervetuliaisaaria ”Dich, teure Halle, grüss’ ich wieder” (Sinua uskollinen sali taas tervehdän).
Oopperan nykyään suositumpi versio on ns. Pariisin versio (1861), jossa alkusoittoa seuraa Venusvuoren bakkanaali. Tosin tarkasti ottaen Tannhäuserista on olemassa neljä eri versiota: Dresdenin kantaesitysversio (1845), lopustaan muutettu julkaistu versio (1860), Pariisin-versio (1861) ja Wienin-esityksen (1875) mukainen versio.
Lohengrin
Lohengrin (1846-48; Weimar, 1850), romanttinen ooppera, on viimeinen Wagnerin tavanomaisista oopperoista ja samalla viimeinen saksalainen romanttinen ooppera, joka sisältää kuitenkin samalla uuden kauden siemeniä. Ooppera on symbolinen ja yleistävä kertomus, joka pohjaa 1200-luvun minnelauluja Wolfram von Eschenbachin runoelmaan Parzival. Samalla kun Lohengrin on Saksan varhaishistoriaan sisältyvä ooppera, se ylistää saksalaista henkeä ja kansaa oman ajan valtiollisesta toiveajattelusta käsin eli kuuluttaa sankarin, kansan ja kuninkaan yhteistyöstä syntyvän saksalaisen isänmaan tulevaisuutta nuorsaksalaisen ideologian mukaisesti.
Orkesterin käyttö on oopperassa täyteläistä ja rikkaasti työstettyä. Musiikki virtaa jo yhtenäisesti ilman jyrkkiä rajoja numeroiden välillä. Muistumamotiivit ovat vielä teoksessa käytössä. Wagner luo Lohengrinissa oman ariosomaisen melodiikkansa.
Lohengrinin päähenkilöt ovat Graalin ritari Lohengrin (tenori) ja hänen vaimokseen tuleva Elsa (sopraano). Heidän lisäkseen tapahtumiin osallistuvat olennaisesti heille vastakohtainen synkkä ja pahansuova pariskunta Telramund (baritoni) ja Ortrud (mezzosopraano).
Oopperan tärkeimpiä numeroita ovat alkusoitto, joka kohoaa ylöspäin (vrt. Sibeliuksen Tuonelan joutsen), Elsan uni ”Einsam in trüben Tagen” (Yksin synkkinä päivinä), Lohengrinin kertomus ”In fernem Land” (Kaukaisessa maassa) sekä Lohengrinin jäähyväiset ”Mein lieber Schwan!” (Rakas joutseneni!). Oopperan populaarein numero lienee häämarssi, joka on angloamerikkalaisessa maailmassa yhä vakiokäytössä.
Hyvän esimerkin Wagnerin uudesta ariosomaisesta laulutyylistä tarjoaa Lohengrinin kertomus oopperan päättävässä kolmannessa näytöksessä (suom. Veijo Murtomäki):
| Kaukaisessa maassa, jonne askeleenne eivät yllä, on linna nimeltään Montsalvat: valoisa temppeli on sen keskellä niin arvokas, ettei maan päällä moista tunneta; siellä on ihmeitä tekevän siunauksen astia, jota vartioidaan ylimpänä pyhyytenä: Sen toi, jotta puhtaimmat ihmiset sitä hoitaisivat, tänne alas enkelten joukko; joka vuosi laskeutuu taivaasta kyyhky vahvistamaan uudestaan sen ihmevoiman: Sen nimi on Graal, ja autuaasti puhtaimman uskon se välittää ritarikunnalleen. Sen, kenet on valittu Graalia palvelemaan, se varustaa ylimaallisella voimalla; häntä eivät uhkaa mitkään pahuudet, ja sitä katsoessa väistyy kuolon yö. Sekään, jonka se lähettää kaukaiseen maahan, nimitettynä hyveen oikeuden puolustajaksi, ei menetä Graalin pyhää voimaa, jos häntä ei tunnisteta sen ritariksi. Niin pyhää laatua on Graalin siunaus, että paljastuessaan hänen pitää paeta maallikon katsetta; ritaria ei sovi siksi epäillä, tunnistettaessa hänen pitää jättää teidät. Kuulkaa nyt, miten palkitsen kielletyn kysymyksen! Graal lähetti minut tänne luoksenne: isäni Parsifal kantaa sen kruunua, hänen ritarinsa olen minä – Lohengrin on nimeni. |
In fernem Land, unnahbar euren Schritten, liegt eine Burg, die Montsalvat genannt; ein lichter Tempel stehet dort inmitten, so kostbar, als auf Erden nichts bekannt; drin ein Gefäß von wundertät’gem Segen wird dort als höchstes Heiligtum bewacht: Es ward, daß sein der Menschen reinste pflegen, herab von einer Engelschar gebracht; alljährlich naht vom Himmel eine Taube, um neu zu stärken seine Wunderkraft: Es heißt der Gral, und selig reinster Glaube erteilt durch ihn sich seiner Ritterschaft. Wer nun dem Gral zu dienen ist erkoren, den rüstet er mit überird’scher Macht; an dem ist jedes Bösen Trug verloren, wenn ihn er sieht, weicht dem des Todes Nacht. Selbst wer von ihm in ferne Land’ entsendet, zum Streiter für der Tugend Recht ernannt, dem wird nicht seine heil’ge Kraft entwendet, bleibt als sein Ritter dort er unerkannt. So hehrer Art doch ist des Grales Segen, enthüllt – muß er des Laien Auge fliehn; des Ritters drum sollt Zweifel ihr nicht hegen, erkennt ihr ihn – dann muß er von euch ziehn. Nun hört, wie ich verbotner Frage lohne! Vom Gral ward ich zu euch daher gesandt: Mein Vater Parzival trägt seine Krone, sein Ritter ich – bin Lohengrin genannt. |
Richard Wagner: Lohengrin. Lohengrinin kertomuksen In fernem Land alku oopperan lopusta.
Richard Wagner: Lohengrin. Lohengrinin kertomuksen In fernem Land loppu oopperan lopusta.
Muut kypsät oopperat
Tristan ja Isolde
Tristan und Isolde (1856-59; München, 1865), Handlung (= toiminta, draama), valmistui Ringin sävellystyön keskeydyttyä Siegfriedin puolivälissä (1857). Wagner tarkoitti Tristanin alun perin ”pienemmäksi” ja helpommin esitettäväksi teokseksi kuin Ringin, mutta siitä kasvoi yhtä mittava monumentti kuin muistakin hänen kypsistä oopperoistaan. Itse asiassa Tristan ja Isolde on länsimaisen musiikinhistorian avainteoksia, sillä sen sisältämä harmoniamaailma, etenkin ns. ”Tristan-sointu”, vähennetty pienseptimisointu, viittaa moniselitteisyydessään ja purkautumattomassa jännitteisyydessään 1900-luvulle, Schönbergiin saakka, ja se pani alulle tonaalisuuden komplisoitumis- ja hajoamisprosessin.
Mathilde Wesendonck
Kyse on oopperana modernin, moniselitteisen runouden vastineesta: sitä leimaa myyttinen, mystinen aika, joka irtoaa keskiaikaisesta tapahtumaympäristöstään, sillä vaikka Tristanin ja Isolden rakkaustarina on peräisin 1100-luvulta, oopperaa ei miellä korostetusti historialliseksi draamaksi, vaan moderniksi psykologiseksi tutkielmaksi. Wagner perusti oopperansa 1200-luvun runoilijan Gottfried von Strassburgin versioon vanhasta kelttiläisestä tarinasta. Oopperan taustalla on Wagnerin rakastuminen Sveitsissä kauppias Otto Wesendonckin vaimoon, Mathilde Wesendonckiin (1828-1902), minkä tuloksena syntyi myös viisi Wesendonck-laulua (1857-58).
Oopperassa ritari Tristan (tenori) on lähetetty noutamaan Isoldea (sopraano) Irlannista puolisoksi Cornwallin kuningas Markelle (basso). Matkalla Isolden tarkoittaman myrkkyjuoman asemasta Isolden palvelijatar Brangäne (mezzosopraano) juottaa parille erehdyksessä lemmenjuoman, joka saa parin rakastumaan toisiinsa. Marken linnassa lemmenpari tapaa toisensa yön hämärissä, mutta kun kuningas saa tietää ritari Melotilta (tenori) uskottomuudesta, paljastuksen jälkeen syntyneessä kahakassa Tristan haavoittuu kuolettavasti. Lopussa Tristan odottaa Bretagnessa uskottunsa Kurwenalin (baritoni) hoidossa Isoldea ja menehtyy tämän käsivarsille rakastetun saapuessa liian myöhään, minkä jälkeen myös Isolde kuolee ja kokee “lemmenkuolon”.
Tristanin tärkeimpiä numeroita on alkusoiton ohella toisen näytöksen yöllinen puutarhakohtaus ”On senk’ hernieder, Nacht der Liebe” (Oi laskeudu tänne, rakkauden yö) ja päätöksen Isoldes Liebestod (Isolden lemmenkuolo) ”Mild und leise wie er lächelt” (Kuinka lempeästi ja hiljaisesti hän hymyileekään).
Avausnäytöksen lopussa Tristan ja Isolde nauttivat lemmenjuomaa “Tristans Ehre” (Tristanin kunnia), mikä huipentuu “Tristan-sointuun” (f-as-ces/h-es) Isolden sanoilla “Ich trink’ sie dir!” (Juon sen sinulle!). Sitä seuraa oopperan alkusoiton palaaminen “kärsimys-aiheineen” (ylöspäinen pieni seksti ja alaspäinen kromatiikka) ja “kaipaus-aiheineen” (ylöspäin etenevä kromatiikka) sekä “katse-aiheen” (alaspäinen septimihyppy) sisältävine rakastumisineen “Tristan! Isolde!” ja tempon kiihtymisineen. Kohtauksen käännös (suom. Veijo Murtomäki):
| Tristan: Tristanin kunnia, ylin uskollisuus! Tristanin onnettomuus, rohkein uhma! Petos sydämen! Unelma aavistuksen! Ikuisen murheen ainut lohtu: unohduksen suopea juoma, juon sinut epäröimättä! |
Tristans Ehre, höchste Treu! Tristans Elend kühnster Trotz! Trug des Herzens! Traum der Ahnung! Ew’ger Trauer einz’ger Trost: Vergessens güt’ger Trank, dich trink’ ich sonder Wank! |
| Isolde: Petosta täälläkin? Minulle puolet! Petturi! Juon sen sinulle! |
Betrug auch hier? Mein die Hälfte! Verräter! Ich trink’ sie dir! |
| Isolde: Tristan! |
Tristan! |
| Tristan: Isolde! |
Isolde! |
| Isolde: Uskoton rakastettuni! |
Treuloser Holder! |
| Tristan: Jumalaisin nainen! |
Seligste Frau! |
| Miesten huuto: Eläköön! Kuningas Marke eläköön! |
Heil! König Marke Heil! |
| Brangäne: Voi onnettomuutta! Väistämätön ikuinen hätä lyhyestä kuolemasta! Hullun uskollisuuden pettävä teko puhkeaa nyt valitukseksi! |
Wehe! Weh! Unabwendbar ew’ge Not für kurzen Tod! Tör’ger Treue trugvolles Werk blüht nun jammernd empor! |
| Tristan: Mitä uneksin Tristanin kunniasta? |
Was träumte mir von Tristans Ehre? |
| Isolde: Mitä uneksin Isolden häpeästä? |
Was träumte mir von Isoldes Schmach? |
| Tristan: Menetinkö sinut? |
Du mir verloren? |
| Isolde: Torjuitko minut? |
Du mich verstoßen? |
| Tristan: Pettävän taian viekas juoni! |
Trügenden Zaubers tückische List! |
| Isolde: Hupsun kiukun turha uhkaus! |
Törigen Zürnens eitles Dräun! |
| Tristan: Isolde! |
Isolde! |
| Isolde: Tristan! |
Tristan! |
| Tristan: Suloisin neito! |
Süßeste Maid! |
| Isolde: Armahin mies! |
Trautester Mann! |
| Molemmat: Kuinka sydämet aaltoillen kohoavat! Kuinka kaikki aistit autuaasti värisevät! Kaipaavan lemmen paisuva kukoistus, riutuvan rakkauden autuas hehku! Äkisti rinnassa raikuva riemu! |
Wie sich die Herzen wogend erheben! Wie alle Sinne wonnig erbeben! Sehnender Minne schwellendes Blühen, schmachtender Liebe seliges Glühen! Jach in der Brust jauchzende Lust! |
| Tristan: Isolde! Isolden voitin omakseni! |
Isolde! Isolde mir gewonnen! |
| Isolde: Tristan! Maailman jättäneenä, sinut omakseni voittaneena! |
Tristan! Welten-entronnen, du mir gewonnen! |
| Molemmat: Vain sinusta yksin tietoisena, ylin lemmenilo! |
Du mir einzig bewußt, höchste Liebeslust! |
| Brangäne: Nopeasti viitta päälle ja kuninkaalliset korut! Onnettomat! Havahtukaa! Kuulkaa, missä olemme! |
Schnell, den Mantel, den Königsschmuck! Unsel’ge! Auf! Hört, wo wir sind! |
| Kaikki miehet: Eläköön! Eläköön! Kuningas Marke eläköön! Eläköön kuningas! |
Heil! Heil! Heil! König Marke Heil! Heil dem König! |
| Kurnewal: Eläköön Tristan, onnellinen sankari! Runsaan hoviseurueen kera tuolla venholla lähestyy herra Marke. Hei, miten häntä ilahduttaakaan matka, sillä hän tulee saamaan morsiamen! |
Heil Tristan, glücklicher Held! Mit reichem Hofgesinde dort auf Nachen naht Herr Marke. Hei, wie die Fahrt ihn freut, daß er die Braut sich freit! |
| Tristan: Kuka lähestyy? |
Wer naht? |
| Kurnewal: Kuningas! |
Der König! |
| Tristan: Mikä kuningas? |
Welcher König? |
| Kaikki miehet: Eläköön! Kuningas Marke eläköön! |
Heil! König Marke Heil! |
| Isolde: Mitä on, Brangäne? Mikä huuto? |
Was ist, Brangäne? Welcher Ruf? |
| Brangäne: Isolde! Valtijatar! Hillitse nyt itsesi! |
Isolde! Herrin! Fassung nur heut! |
| Isolde: Missä olen? Elänkö? Haa! Mikä juoma? |
Wo bin ich? Leb’ ich? Ha! Welcher Trank? |
| Brangäne: Lemmenjuoma. |
Der Liebestrank. |
| Isolde: Tristan! |
Tristan! |
| Tristan: Isolde! |
Isolde! |
| Isolde: Pitääkö minun elää? |
Muß ich leben? |
| Brangäne: Auttakaa emäntää! |
Helft der Herrin! |
| Tristan: Oi autuutta täynnä petollisuutta! Oi harhaista onnea! |
O Wonne voller Tücke! O truggeweihtes Glücke! |
| Kaikki miehet: Eläköön kuningas Marke! Cornwall eläköön! |
Heil dem König! Kornwall Heil! |
Richard Wagner: Tristan ja Isolde. Kohtaus Tristans Ehre (Tristanin kunnia), jossa nimihenkilöt nauttivat lemmenjuomaa. Isolden sanoilla Ich trink’ sie dir! (Juon sen sinulle) musiikki huipentuu Tristan-sointuun (f-as-ces/h-es).
Richard Wagner: Tristan ja Isolde. Kohtaus Tristans Ehre (Tristanin kunnia), jossa nimihenkilöt nauttivat lemmenjuomaa. Orkesteri soittaa alkusoiton aiheistoa: ”kärsimys-aihe” (ylöspäinen pieni seksti ja alaspäinen kromatiikka), ”kaipaus-aihe” (ylöspäin etenevä kromatiikka) sekä ”katse-aihe” (alaspäinen septimihyppy) sekä pariskunnan rakastuminen Tristan! Isolde!.
Nürnbergin mestarilaulajat
Die Meistersinger von Nürnberg (Nürnbergin mestarilaulajat, 1862-67; München, 1868), ooppera, syntyi myös kesken Ringin sävellystyön. Kyseessä on ainoa komedia (ei tosin kokonaan) Wagnerin tuotannossa. Se sijoittuu myös selvästi määriteltyyn historian ajankohtaan, 1500-luvun mestarilauluun, jonka pääedustaja suutarirunoilija Hans Sachs on aito henkilö. Wagner näki itsensä Walther von Stolzingina, uuden taiteen esitaistelijana, ja pedanttinen Beckmesser (alun perin Hanslich) on kriitikko Hanslickin muotokuva.
Nürnbergin mestarilaulajat syntyi 1860-luvulla tilanteessa, jossa valtiollisesti epäyhtenäinen Saksa koki voimakkaan taloudellisen kasvun (1848-73) samalla, kun ajatus Saksan yhtenäistymisestä kyti voimakkaana sekä ruokki saksalaista kansallisylpeyttä ja tuotti myös kansalliskiihkoa, ahdasmielisyyttä ja muukalaisvihaa. Saksalaiset kokivat ylemmyyttä kulttuurinsa ja arvomaailmansa suhteen. Wagner kirjoitti oopperansa lisäksi myös esseet Was ist Deutsch? (Mikä on saksalaista?, 1865/78) sekä Deutsche Kunst und deutsche Politik (Saksalainen taide ja saksalainen politiikka, 1867), joissa hän peräänkuuluttaa saksalaisen hengen syntymistä saksalaisen taiteen kautta. Sitä paitsi Hans Sachsin loppupuheenvuoro oopperassa korostaa viimeisinä sanoinaan “pyhää saksalaista taidetta” (die heil’ge deutsche Kunst).
Oopperassa ritari Walther von Stolzing (tenori) rakastaa kultaseppä Veit Pognerin (basso) tytärtä Evaa (sopraano), mutta tytär lankeaa vain laulukilvan voittajalle, minkä vuoksi oppipoika David (tenori) opettaa Waltherille mestarilaulua. Walther hylätään ensin ”virheiden” vuoksi Beckmesserin (basso!) ollessa arvostelijana ja myös kilpakosijana, mutta tämä joutuu kuitenkin naurunalaiseksi laulaessaan väärin. Hans Sachsin (basso) vaatimuksista Walther saa laulaa ”palkintolaulunsa”, jonka avulla hän voittaa kilpailun ja saa Evan. Oopperassa on peräti yhdeksän bassoroolia, joista tosin osa tulkitaan nykyisin baritonirooleiksi, vaikkakaan Wagner ei käytä nimikettä ‘baritoni’.
Tristanin ekstaattisen kromatiikan sijaan Mestarilaulajia leimaa humaani diatoniikka. Ooppera on kuuluisa alkusoitostaan, jossa tärkeimmät teemat yhdistetään kontrapunktisesti keskenään.
Tunnetuin numero on Waltherin laulu ”Morgenlich leuchtend in rosigem Schein” (Aamurusko loistaa ruusunpunaisena) kolmannen näytöksen toisesta kohtauksesta. Sen avulla Wagner esittelee historiallisesti autenttisesti mestarilaulun säännöt ja laulutavat (suom. Veijo Murtomäki):
| Walther: ”Aamuisesti loistaen ruusun hohteessa, kukkien ja tuoksujen täyttäessä ilman, täynnä auvoa ennen aavistamatonta, puutarha pyysi minut vieraakseen.” |
”Morgendlich leuchtend in rosigem Schein, von Blüt und Duft geschwellt die Luft, voll aller Wonnen nie ersonnen, ein Garten lud mich ein, Gast ihm zu sein.” |
| Sachs: Se oli ”esisäkeistö”; nyt olkaa tarkkana, jotta samanlainen seuraisi edellistä. |
Das war ein ”Stollen”; nun achtet wohl, daß ganz ein gleicher ihm folgen soll. |
| Walther: Miksi aivan samanlainen? |
Warum ganz gleich? |
| Sachs: Jotta voisi nähdä, että valitsette kaltaisenne naisen vaimoksi. |
Damit man seh, Ihr wähltet Euch gleich ein Weib zur Eh’. |
| Walther: ”Ihanana kurottaen autuaalta paikalta tarjosi kultaisten hedelmien tervehdyttävää voimaa suloisen kauneuden kera kaipaukselle tuoksuvien oksien taakkaa ihanasti puu.” |
”Wonnig entragend dem seligen Raum, bot goldner Frucht heilsaft’ge Wucht, mit holdem Prangen dem Verlangen, an duft’ger Zweige Saum, herrlich ein Baum.” |
| Sachs: Te ette päätä samaan säveleen: se kiusaa mestareita, vaikka Hans Sachs ottaa siitä opiksi, sillä keväällä täytyy niin olla. Nyt esittäkää minulle ”päätössäkeistö”. |
Ihr schlosset nicht im gleichen Ton: das macht den Meistern Pein, doch nimmt Hans Sachs die Lehr davon, im Lenz wohl müßt es so sein. – Nun stellt mir einen ”Abgesang”. |
| Walther: Mikä se sitten on? |
Was soll nun der? |
| Sachs: Josko teitä onnisti löytää oikea pari, sen näkee vasta lapsista; esisäkeistön tapainen, muttei sama, omin riimein ja paljon sävelin; kun se on solakka ja itsenäinen, silloin iloitsevat vanhemmat lapsesta; esisäkeistöissänne on sellainen päätös, ettei mikään varise siitä irti. |
Ob Euch gelang, ein rechtes Paar zu finden, das zeigt sich an den Kinden; den Stollen ähnlich, doch nicht gleich, an eignen Reim und Tönen reich; daß man’s recht schlank und selbstig find, das freut die Eltern an dem Kind; und Euren Stollen gibt’s den Schluß, daß nichts davon abfallen muß. |
| Walther: ”Olkoon teille uskottu, mikä hereä ihme minulle tapahtui: sivullani seisoi nainen, kaikkea ihanampi ja kauniimpi: lailla morsiamen syleili hän hellästi minua; silmät tuikkien, kädet osoittivat välkkyen, mitä olin kaivaten halunnut, hedelmää niin ihanaa ja arvokasta elämän puusta.” |
”Sei euch vertraut, welch hehres Wunder mir geschehn: an meiner Seite stand ein Weib, so hold und schön ich nie gesehn: gleich einer Braut umfaßte sie sanft meinen Leib; mit Augen winkend, die Hand wies blinkend, was ich verlangend begehrt, die Frucht so hold und wert vom Lebensbaum.” |
| Sachs: Tuota nimitän minä loppusäkeistöksi! Katsokaa, miten koko laulu onnistui! Vain melodiassa olette hieman vapaa; en toki pidä moista virheenä: sitä ei ole vain helppo muistaa, mikä ärsyttää vanhojamme. Nyt laatikaa vielä toinen säkeistöjakso, jotta huomaisi, millainen ensimmäinen oli. Minäkään en tajua vielä sitä, niin hyvin riimititte mitä runoilitte, mitä uneksitte. |
Das nenn ich mir einen Abgesang! Seht, wie der ganze Bar gelang! Nur mit der Melodei seid Ihr ein wenig frei; doch sag ich nicht, daß das ein Fehler sei; nur ist’s nicht leicht zu behalten, und das ärgert unsre Alten. Jetzt richtet mir noch einen zweiten Bar, damit man merk, welch der erste war. Auch weiß ich noch nicht, so gut Ihr’s gereimt, was Ihr gedichtet, was Ihr geträumt. |
Richard Wagner: Die Meistersinger von Nürnberg (Nürnbergin mestarilaulajat). Waltherin mestarilaulun Morgenlich leuchtend in rosigem Schein (Aamurusko loistaa ruusunpunaisena) ensimmäinen Stollen oopperan kolmannen näytöksen toisesta kohtauksesta.
Richard Wagner: Die Meistersinger von Nürnberg (Nürnbergin mestarilaulajat). Waltherin mestarilaulun Morgenlich leuchtend in rosigem Schein (Aamurusko loistaa ruusunpunaisena) toinen Stollen oopperan kolmannen näytöksen toisesta kohtauksesta.
Richard Wagner: Die Meistersinger von Nürnberg (Nürnbergin mestarilaulajat). Waltherin mestarilaulun Morgenlich leuchtend in rosigem Schein (Aamurusko loistaa ruusunpunaisena) Abgesang oopperan kolmannen näytöksen toisesta kohtauksesta.
Parsifal
Parsifalin juliste
Parsifal (1877-82; Bayreuth, 1882), Bühnenweihfestspiel, näyttämönpyhitysjuhlanäytelmä, perustuu keskiaikaiseen Graalin legendaan, pyhää maljaa vartioivan veljeskunnan (ritari Lohengrin on Parsifalin poika) tarinaan, jonka Wolfram von Eschenbach oli muotoillut eeppisessä runossaan Parzival (n. 1212). Wagner liitti tähän kristillissävyiseen kertomukseen omaa filosofiaansa, rotuajatteluansa sekä buddhistisia näkemyksiään: ooppera on nähty sikäli myös natsistisena ja rasistisena, veren puhtauden ideologiaan liittyvänä teoksena. Parsifalia on vastustettu sekä uskontoa rienaavana että dramaturgisesti staattisena teoksena, jonka pitkillä monologeilla ei ole loppua. Kyseessä on kuitenkin eittämättä harras ja musiikillisesti suurenmoisesti virtaava teos, mitä myös Wagnerin antama alaotsake Bühnenweihfestspiel alleviivaa.
Oopperassa Graalin ritarit vartioivat keihästä, jolla Jeesuksen kylki lävistettiin ristillä, sekä maljaa, josta hän joi viimeisen ehtoollisensa ja johon hänen verensä vuodatettiin. Ritarikunnan entisen johtajan Titurelin (basso) poika, nykyinen johtaja Amfortas (baritoni) odottaa puhdassydämistä, joka voisi keihäällä koskettaessaan parantaa hänet. Taikuri-Klingsorin (basso) surmausyrityksestä – keihäs pysähtyy ilmaan – ja Kundryn (sopraano) houkutuksista huolimatta – suudelma avaa Parsifalille tietoisuuden tehtävästään – Parsifal (tenori) pääsee ritari Gurnemanzin (basso) johdattamana linnaan ja parantaa Amfortaksen, minkä jälkeen hänestä tulee uusi johtaja.
Kristillistä symboliikkaa edustaa Parsifalissa ehtoollinen sekä Amfortasin visio heidät pelastavasta ”myötätunnon kautta tietävästä, viattomasta houkasta” (durch Mitleid wissend, der reine Tor). Huippukohdassa tapahtuu ns. Pitkäperjantain ihme (Karfreitagszauber), kun Gurnemanz valelee pyhällä vedellä Parsifalin pään ja julistaa hänet kuninkaaksi samalla kun Kundry voitelee Parsifalin jalat. Kundry vaipuu kuolleena mutta lunastuksen saaneena maahan, Amfortas saa vapahduksen ja luonto alkaa viheriöidä.
Parsifalin kuuluisia aiheita ovat alkusoiton kolmisoitolla alkava ja synkopoiva “ehtoollisaihe”, jonka kolmas tahti sisältää jo “haava-aiheen”, ns. Dresdenin aameneen perustuvan “Graal-aiheen” sekä sekvensseinä etenevän “uskoaiheen”. Lisäksi Kundryllä, Klingsorilla ja Parsifalilla on omat aiheensa. Eräs keskeinen, monien muiden säveltäjien myöhemmin jäljittelemä aihe on “kelloaihe” (c-G-A-E). Toisessa näytöksessä kukkaistytöt yrittävät hitaalla valssillaan ja laulullaan “Komm, komm, holder Knabe” (Tule, tule, suloinen poika) houkutella Parsifalia.
Richard Wagner: Parsifal. Alkusoitto, jonka alku on samalla ”ehtoollisaihe” ja sisältää tahdeissa 2—3 ”haava-aiheen” (Wunde-motiv).
Richard Wagner: Parsifal.
1) Graal-aihe sisältää t. 1—2 ”lunastusaiheen” ja t. 2—5 ns. ”Dresdenin aamen” -aiheen, joka on peräisin Felix Mendelssohnin sinfoniasta nro 5, Uskonpuhdistus.
2) Mendelssohnin sinfonian nro 5, Uskonpuhdistus, 1. osan johdannon loppu, jossa esiintyy ns. ”Dresdenin aamen” -aihe. Aihe löytyy myöhemmin kehittely- ja kertausjakson taitoskohdasta.
Richard Wagner: Parsifal. Jo oopperan alkusoitosta löytyy ”uskoaihe” (Glaubens-Motiv), joka monistuu ja esiintyy imitoivina sekvensseinä.
Richrad Wagenr: Parsifal.
1) ”Kelloaihe” c-G-A-E, joka liittyy Graalin maljan luo kulkemiseen.
2) Parsifalin ensimmäisessä näytöksessä Gurnemanz kertoo Parsifalille kuningas Titurelin kylvystä sekä kutsuu tämän Graalin tykö. Musiikissa kuullaan ”kelloaiheen” sekä ”Graal-aiheen” lopun yhdistelmä.
Richard Wagner: Parsifal. Parsifalin kysyessä Wer ist der Gral? (Kuka on Graal?) kuullaan täydellinen ”Graal-aihe” H-duurissa.
Lähteet ja kirjallisuutta
Benoit, Gundula etc. 2003. Lentävä hollantilainen – merten Ahasverusko? Helsinki: Richard Wagner -kultturiyhdistys ry.
Bogatz, Tuomas etc. 2006. Tannhäuser. Vuoren Venus ja Pyhä Elisabeth. Helsinki: Richard Wagner -kultturiyhdistys ry.
Das Buch der Motive aus Opern und Musikdramen Richard Wagner’s I-II, toim. Lothar Windsperger (ilman vuosilukua). Mainz etc.: Schott.
Dahlhaus, Carl 1990 [1971]. Wagners Konzeption des musikalischen Dramas. Kassel etc.: Bärenreiter Verlag/Deutscher Taschenbuch Verlag.
Grout, Donald Jay 1965 [1947]. A Short History of Opera. New York etc.: Columbia University Press.
Handbuch der Oper, toim. Rudolf Kloiber etc. 2006 [1973/83; 2002/04]. München: Deutscher Taschenbuch Verlag. Bärenreiter.
Luoma, Saila 2002. Tristan ja Isolde. Unohtunut legenda, joka syntyi uudelleen. Helsinki: Richard Wagner -kultturiyhdistys ry.
Millington, Barry 2003 [2000/1984]. Richard Wagner. Elämä ja teokset, suom. Jopi Harri. Turku: Suomen Wagner-Seura.
The New Oxford History of Music. Romanticism 1830-1890, Volume IX 1990, toim. Gerald Abraham. Oxford: Oxford University Press.
Ooppera. Säveltäjät, teokset, esittäjät, toim. András Batta 1999. Suom. Elli Ainola ym. Köln/Madrid: Könemann.
Tarasti, Eero 1994 [1978]. Myytti ja musiikki. Semioottinen tutkimus myytin etiikasta. Helsinki: Gaudeamus.
The Wagner Compendium. A Guide to Wagner’s Life and Music, toim. Barry Millington 1992. New York: Schirmer Books.
Wagner, Richard 2002. Elämäni, suom. Saila Luoma (orig. Mein Leben, 1870-81). Turku: Faros.
Watson, Derek 1983 [1979]. Richard Wagner, suom. Seppo Heikinheimo. Rajamäki: Hellasedition.
White, Michael & Scott, Kevin 1997. Wagner vasta-alkaville ja edistyville, suom. Henri Tanner (orig. Wagner for Beginners, 1995). Helsinki: Kustannus Oy Jalava.