Romanttisen saksalaisoopperan varhainen suurmies
Carl-Maria von Weber
Carl Maria von Weber (1786-1826) on saksalaisen romanttisen oopperan ensimmäinen sankari ja suurmies. Hän kasvoi Hampurissa ja pienestä pitäen teatteriympäristössä. Hän oli mukana, kun hänen isänsä, joka oli kiertelevä teatterinjohtaja, matkusteli Baijerissa ja seurue esitti muodikkaita puhe- sekä laulunäytelmiä pikkuteattereissa.
Sikäli Weberin musiikkikoulutus oli fragmentaarista: hän sai pianotunteja Hildburghausenissa (1796), sävellysopetusta Michael Haydnilta Salzburgissa (1797) sekä laulu- ja sävellystunteja Münchenissä (1798). Müncheniläisen hoviurkurin johdolla hän sävelsi jo varhain teini-iässä ensimmäiset oopperansa: vain 13-vuotiaana laulunäytelmän Die Macht der Liebe und des Weins (Lemmen ja viinin mahti; 1798) ja romanttisen oopperan Das Waldmädchen (Metsätyttö; 1800), joka myös esitettiin.
Oopperoita siellä ja täällä
Weberit elivät rauhatonta elämää: nuori mies oli 1801 taas Salzburgissa, jossa hän sävelsi Michael Haydnin johdolla kolmannen oopperansa Peter Schmoll und seine Nachbarn (Peter Schmoll ja hänen naapurinsa; Augsburg 1803). Se on ensimmäinen poliittissävytteinen saksalaisooppera, sillä henkilöinä siinä on Ranskan vallankumouksen pakolaisia, jotka löytävät turvapaikan Saksasta. Partituuri on jo oireellisen värikäs ja sisältää soittimina mm. nokkahuiluja ja basettitorven arkaaisen värityksen saavuttamiseksi.
Nuori säveltäjä siirtyi 1803 Wieniin, jossa Tukholmassa Kustaa III:n hovikapellimestarina 1786-97 toiminut, ruotsalaisen oopperan Gustav Adolph och Ebba Brahe (Tukholma 1788) säveltänyt Abbé Vogler (1749-1814) vaikutti ratkaisevasti Weberin kehitykseen. Weber sai Voglerin suosituksesta teatterikapellimestarin paikan Breslaussa (1804-06), jossa hän yritti turhaan saada aikaan ohjelmistouudistusta.
Seuraavaksi Weber pääsi Stuttgartiin 1807 hovisihteeriksi. Hän sävelsi hovikapellimestari Franz Danzin (1763-1826) pyynnöstä näytelmämusiikin Schillerin Turandotiin (1809). Lisäksi hän sai valmiiksi romanttisen oopperan Silvana (Frankfurt, 1810), jossa on jo metsätematiikkaa: nimihenkilö on metsässä asuva mykkä tyttö, johon kreivi Rudolf rakastuu ja joka osoittautuukin paljon aiemmin kidnapatuksi; löydettynä tyttö saa äänensä takaisin sekä Rudolfin. Oopperassa esiintyy vierekkäin kansanlauluja ja koristeltuja aarioita.
Abu Hassan (München, 1811) on yksinäytöksinen laulunäytelmä, jonka esityksiin Gothassa (1813) ja Dresdenissä (1823) Weber sävelsi lisää musiikkia. Teoksessa nimihenkilö, Kalifin juomanlaskija (tenori), ja hänen vaimonsa Fatime (sopraano) ovat velkaa rahanlainaaja Omarille (baritoni), joka vikittelee Fatimea. Pariskunta saa keploteltua vuoroperään hautajaisrahaa Kalifilta (kertoja) ja tämän vaimolta Zemrudelta (puherooli), kun kumpikin uskottelee toisen aviopuolison kuolleen. Lopuksi kaikki käy hyvin, sillä Kalifi antaa kepposen anteeksi. Omar puolestaan kannetaan vankilaan astiakaapissa, johon hän on piiloutunut vokoteltuaan Fatimea. Hupailun mallina toimi Mozartin Ryöstö seraljista.
Die drei Pintos (Kolme Pintoa; 1820-21/24, Leipzig 1888) on koominen ooppera, josta Weber luonnosteli seitsemän numeroa ja jonka Mahler täydensi esitystä varten partituuriksi 1888, osin käyttämällä otteita Weberin vähän tunnetuista teoksista.
Saksalaisen oopperan luominen
Weber toimi konsertoivan pianistin uransa ohella oopperanjohtajana Prahassa (1813-17) sekä loppuelämänsä johtajana Dresdenin kuninkaallisessa saksalaisessa oopperassa (1817-), jossa oli vallalla italialainen maku ja jota Weber yritti korvata kotimaisella oopperalla. Weber valitti 1817, että
kaikki muut kansat ovat aina ilmaisseet taidemuodoissaan itseään selvemmin kuin saksalaiset. Italialaiset ja ranskalaiset ovat luoneet oopperatyylin, jonka puitteissa he voivat toimia tyydyttävästi. Toisin saksalaiset.
Weberin vastaus tilanteeseen oli Taika-ampujan säveltäminen. Hän lunasti oopperallaan toiveet musiikillisesti ja dramaattisesti korkeatasoisesta saksalaisesta oopperasta.
Taika-ampuja
Saksalaisen kansallisuuden ilmaus
Taika-ampuja
Der Freischütz (Taika-ampuja, 1820; Berliini 1821), (romanttinen) ooppera, oli Weberin neronleimaus. Weberin suuri tilaisuus tuli, kun hän sai käsiinsä saksalaisten kansantarinoiden kokoelman nimellä Gespenterbuch (Kummituskirja; kokosivat Apel ja Laun, 1810). Kokoelman erään kertomuksen (Freischütz) pohjalta Friedrich Kind laati oopperan libreton. Teoksen säveltäminen kesti kauan (1817-20) Weberin sairastelun ja teatterityön aiheuttaman ylikiireen vuoksi. Oopperalla oli työniminä myös mm. Der Probeschuss (Koelaukaus) ja Jägerbraut (Metsästäjän morsian).
Taika-ampujan valtava suosio, joka ei ole lakannut vieläkään, perustuu paitsi musiikin uuteen dramaattiseen tehoon ja orkesterinkäytön innovatiiviseen värikkyyteen myös oopperan nationalistiseen nostattavuuteen Napoleonin-sotien jälkeisessä, kansallista identiteettiä etsineessä ja hajanaisessa Saksassa juuri epäonnistuneen Leipzigin kansannousun (1813) jälkitilanteessa. Oopperassa on runsaasti kuoroja, marsseja ja tansseja – joten kokonaisuutta leimaa korostunut saksalais-kansallinen koloriitti, vaikka tapahtumat sijoittuvatkin 30-vuotisen sodan jälkeiseen aikaan Böömiin 1600-luvun puolivälissä.
Lunastusidea ja symboliikka
Weber itse piti teostaan ”romanttisena oopperana” (”eine romantische Oper”), ja se sisältääkin romanttisen oopperan kaikki elementit. Sen aihe on vanha, alun perin keskiaikainen legendasatu. Kysymys on yliluonnollisista voimista ja tapahtumista, joiden armoilla ihminen on; ihmiset elävät villin, vuoroin idyllisen, vuoroin mystisen luonnon keskellä – sitä paitsi luonto ei ole suinkaan vain värikäs näyttämö, vaan aktiivinen voima, ihmisen ajatusten ja mielentilojen heijastus ja symboli.
Ihmiset eivät ole oopperassa niinkään yksilöitä kuin tiettyjen voimien edustajia, hyvän tai pahan palveluksessa olevia tyyppejä: sankarin voitto on taivaallisten voimien voitto demoneista, uskonnollissävyinen pelastus tai lunastus. Tässä mielessä Taika-ampuja on samalla sekä ranskalaisen pelastusoopperan jatketta että Wagnerin lunastusideaan perustuvan oopperanäkemyksen edeltäjiä.
Oopperan tarina on sekoitus vanhaa kansansatua ja Faust-legendaa. Böömiläisruhtinas Ottokarin (baritoni) pääriistanvartija Kunon (basso) apulainen, sankarimetsästäjä Max (tenori) myy sielunsa toisen metsästäjän, Kasparin (basso) avustamana Samiel-paholaiselle (puherooli), sillä Kasperin pitää toimittaa paholaiselle sielu välttyäkseen itse kuolemalta. Näin Max toivoo saavansa taikaluoteja, jotta hän selviäisi ampumakokeesta ja saisi Kunon viran itselleen sekä tämän tyttären Agathe-neidon (sopraano) omakseen. Neidon puhtoinen rakkaus ja Erakon (basso) puuttuminen peliin tuovat voiton paholaisesta, mikä johtaa Maxin oikealle tielle. Kaspar kuolee lopussa, kun taas Maxille luvataan koevuoden jälkeen Agathe. Muita oopperan henkilöitä ovat Agathen sukulaistyttö Ännchen (sopraano) sekä rikas talonpoika Kilian (baritoni).
Teoksessaan Weber hyödyntää italialaisen oopperan muotoja (resitatiivi, aaria, cavatina), ranskalaista oopperaa (kuoroja, joukkokohtauksia), saksalaista kansanomaista melodiikkaa ja tanssikaraktereja sekä puhuttua dialogia (Singspiel). Harmonia ja orkesterivärit ovat dramaattisen ilmaisun palveluksessa: sointiväri- ja sointusymboliikka liittyy tilanteisiin ja henkilöihin (vähennetty sointu on Samielin symboli), minkä lisäksi sävellajeilla on merkitystä Taikahuilun tapaan, sillä c-molli symboloi pimeyttä ja C-duuri lunastusta. Metsätunnelmaa luovat neljä käyrätorvea, idylliä klarinetti.
Muistuma-aiheet ja alkusoitto
Toistuvien teemojen, muistuma-aiheiden (Erinnerungsmotiv) käyttö kiinteyttää draamaa: mollissa oleva synkooppiteema on pimeiden voimien symboli, ponteva duuriteema lunastuksen, voiton ja rakkauden symboli. Alkusoitto ei ole vain potpuri teemoista, vaan sinfoninen allegro, sonaattimuoto hitaalla johdannolla, ooppera-alkusoiton malliesimerkki, joka esittelee oopperan tärkeimmät aiheet ja pienoiskoossa draaman koko sisällön. Menettelyn omaksui myöhemmin Wagner.
Alkusoiton Adagio-vaihe käynnistyy aiheella, jonka toinen tahti (c-h-d) on romanttiselle musiikille tyypillinen ja monen säveltäjän käyttämä “kysymysaihe”. Käyrätorvet esittävät idyllisen “metsäaiheen”, jota seuraa äkillinen synkistyminen: kuullaan jousitremoloita pianissimossa, sellon molliaihe, pizzicatoja, paholaista luonnehtiva vähennetty sointu.
Carl-Maria von Weber: Der Freischütz (Taika-ampuja). Alkusoiton Adagio-vaihe.
Molto vivace -vaihe c-mollissa alkaa synkoopeilla. Sen musiikki on pahaenteistä, jatkossaan pateettisen taistelevaa; musiikki kuvaa pahan valtakuntaa ja toistuu samana mm. Maxin aariassa Doch mich umgarnen. Modulaatio vie Es-duuriin, jossa ilmaantuva klarinettimelodia on kuin pimeyteen ilmaantuva valonsäde.
Carl-Maria von Weber: Der Freischütz (Taika-ampuja). Alkusoiton Molto vivace -vaiheen alku. Koko alkusoitto on Indianan yliopiston verkkosivuilla olevassa pianopartituurissa.
Es-duuri-vaiheen lievästi tanssillinen melodia on oopperan “lunastusaihe”, joka palaa mm. Agathen aariassa All’ meine Pulse schlagen (Kaikki suoneni sykkivät) sekä oopperan päätöksessä kuoron laulamana sanoilla “Der rein ist von Herzen und schuldlos von Leben” (Se, ken on puhdassydäminen ja viaton elämässään, voi luottaa lapsen lailla isän lempeyteen.)
Carl-Maria von Weber: Der Freischütz (Taika-ampuja). Alkusoiton Es-duuri-vaihe.
Carl-Maria von Weber: Der Freischütz (Taika-ampuja). Alkusoiton lunastusaihe.
Agathen aarian alun käännös:
| Kaikki suoneni sykkivät ja sydän kuohuu kiivaassa, suloisessa lumouksessa hänen vuokseen! Onko minulla uskallusta olla toiveikas? |
All’ meine Pulse schlagen, und das Herz wallt ungestüm, süss entzückt entgegen ihm! Konnt’ ich das zu hoffen wagen? |
Carl Maria von Weber: Der Freischütz (Taika-ampuja). Agathen aarian All’ meine Pulse schlagen alku oopperan toisesta näytöksestä.
Suosikkinumeroiden sikermä
Oopperassa on kosolti tunnettuja numeroita. Eräs keskeinen niistä on avausnäytöksen tuhdin saksalaisvalssin jälkeinen Maxin soolo ”Durch die Wälder … Doch mich umgarnen finstre Mächte” (Metsien läpi … Minua ympäröivät kuitenkin pimeyden mahdit). Ohessa aarian Allegro con fuoco -vaiheen teksti (suom. Veijo Murtomäki):
| Mutta minua ympäröivät pimeyden vallat! Minut valtaa epätoivo, minua kiduttaa pilkka! Eikö yksikään säde tunkeudu yön läpi? Vallitseeko sokea sattuma? Onko Jumalaa? Minut valtaa epätoivo, minua kiduttaa pilkka! |
Doch mich umgarnen finstre Mächte! Mich faßt Verzweiflung, foltert Spott! O dringt kein Strahl durch diese Nächte? Herrscht blind das Schicksal? Lebt kein Gott? Mich faßt Verzweiflung, foltert Spott! |
Carl Maria von Weber: Der Freischütz (Taika-ampuja). Maxin soolon Durch die Wälder … Doch mich umgarnen finstre Mächte (Metsien läpi … Minua ympäröivät kuitenkin pimeyden mahdit) Allegro con fuoco -vaiheen alku oopperan ensimmäisestä näytöksestä.
Toisessa näytöksessä kuullaan Ännchenin arietta ”Kommt ein schlanker Bursch gegangen” (Jos tulee solakka poika) sekä Agathen scena ja aaria Wie nahte mir den Schlummer … Leise, leisem fromme Weise … All’ meine Pulse schlagen (Miten uni valtasikaan minut … Hiljaa, hiljaa, rauhallisesti … Kaikki suoneni sykkivät).
Kolmannessa näytöksessä keskeisiä numeroita ovat Agathen cavatina ”Und ob die Wolke sie verhülle” (Ja vaikka pilvi sen peittäisi), Ännchenin romanssi ja aaria ”Einst träumte” (Kerran uneksui), Morsiusneitojen kuoron esittämä kansanlaulu “Wir winden dir den Jungfernkranz” (Sidomme sinulle morsiusseppeleen) sekä nahkahousuinen Metsästäjäkuoro Was gleicht wohl auf Erden (Mikäpä vetäisi vertoja maan päällä metsästyksen tuomalle nautinnolle?).
Carl-Maria von Weber: Der Freischütz (Taika-ampuja). Metsästäjäkuoron Was gleicht wohl auf Erden alku.
Sudenrotkokohtaus
Oopperan suurenmoisin kohtaus on toisen näytöksen finaali, Die Wolfsschlucht (Sudenrotko), jossa yöllä tapahtuu taikaluotien valanta ja jossa Samiel ilmestyy paikalle. Kohtaus on mestarillinen ja jälleen Wagneria enteilevä mitä kekseliäimmissä orkesteriväreissään ja yöllisyyden kuvauksessaan.
Kohtaus on oireellisesti fis-mollissa, tritonussuhteessa oopperan C-duuri-pääsävellajiin. Muut kohtauksen sävellajit ovat a-molli, c-molli ja Es-duuri – joiden perussävelet yhdessä muodostavat vähennetyn nelisoinnun, Samielin tunnussoinnun! Kohtauksessa maalataan yöllisyyttä ja paholaistunnelmaa, metsänhuminaa, metsälintuja, ohi ryntäävää villisikaa, myrskyä, metsästäjiä koirineen ja hevosineen sekä aaveratsastajia. Kasparin ja Maxin dialogi sekä melodraama kohtauksen päätöksestä ovat seuraavassa (suom. Veijo Murtomäki):
| M: Tässä olen! Mitä minun on tehtävä? |
Hier bin ich! Was hab’ ich zu tun? |
| K: Juo ensin! Yöilma on kolea ja kostea. Haluatko valaa itse? |
Zuerst trink! Die Nachtluft ist kühl und feucht. Willst du selbst gießen? |
| M: En! Se on vastoin sopimusta. |
Nein! Das ist wider die Abrede. |
| K: Pysy siis kehän ulkopuolella, muutoin se maksaa elämäsi! Mitä ikinä kuuletkin ja näet, pysy rauhallisena. Jos vaikka saapuu tuntematon auttamaan meitä, mitä siitä välität? Jos joku tulee, mitä sitten? Vain jos näet minun vapisevan, tule silloin avuksi ja huuda se, mitä minäkin huudan, sillä muutoin olemme molemmat hukassa. Tarkkaile, mitä heitän yhteen, jotta opit taidon. Tässä on lyijy. Hieman lasimurskaa särkyneestä kirkonikkunasta; sitä kyllä löytyy! Hieman elohopeaa! Kolme kuulaa, jotka ovat jo osuneet! Oikea silmä harjalinnulta! Vasen ilvekseltä! Probatum est! [Hankittu on!] Ja nyt luodin siunaus! Ampuja, joka vahdit pimeässä, Samiel, Samiel, kuule minua! Ole vierelläni tänä yönä, kunnes taika on tehty! Voitele minulle yrtit ja lyijy, siunaa seitsemän, yhdeksän ja kolme, jotta luodit olisivat kelpoja! Samiel, Samiel, tänne! |
So bleib außer Kreise, sonst kostet’s dein Leben! Was du auch hören und sehen magst, verhalte dich ruhig. Käm’ vielleicht ein Unbekannter, uns zu helfen, was kümmert’s dich? Kommt andres, was tut’s? Nur wenn du mich selbst erzittern siehst, dann komm mir zu Hilfe und rufe, was ich rufen werde, sonst sind wir beide verloren. Merk auf, was ich hineinwerfen werde, damit du die Kunst lernst. Hier erst das Blei. Etwas gestoßenes Glas von zerbrochenen Kirchenfenstern; das findet sich! Etwas Quecksilber! Drei Kugeln, die schon einmal getroffen! Das rechte Auge eines Wiedehopfes! Das linke eines Luchses! Probatum est!Und nun den Kugelsegen! Schütze, der im Dunkeln wacht, Samiel, Samiel, hab acht! Steh mir bei in dieser Nacht, Bis der Zauber ist vollbracht! Salbe mir so Kraut als Blei, Segn’es sieben, neun und drei, Daß die Kugel tüchtig sei! Samiel, Samiel, herbei! |
| K: Yksi! |
Eins! |
| Kaiku: Yksi! |
Eins! |
| K: Kaksi! |
Zwei! |
| Kaiku: Kaksi! |
Zwei! |
| K: Kolme! |
Drei! |
| Kaiku: Kolme! |
Drei! |
| K: Neljä! |
Vier! |
| Kaiku: Neljä! |
Vier! |
| K: Viisi! |
Fünf! |
| Kaiku: Viisi! |
Fünf! |
| Kuoro: Yli vuorten ja kautta laaksojen, kuilujen ja rotkojen, läpi kasteen ja pilvien, myrskyn ja yön! Läpi luolien, suon ja maanonkaloiden, läpi tulen, maan, veden ja ilman, ja-hoo! vau-vau! ho-ho-ho-ho-ho-ho-ho-hoo! |
Durch Berg und Tal, durch Schlund und Schacht, Durch Tau und Wolken, Sturm und Nacht! Durch Höhle, Sumpf und Erdenkluft, Durch Feuer, Erde, See und Luft, Jaho! Wauwau! ho! ho! ho! ho! ho! ho! ho! ho! |
| K: Villit ratsastajat! Kuusi! Voi! |
Wehe, das wilde Heer! Sechs! Wehe! |
| Kaiku: Kuusi! Voi! |
Sechs! Wehe! |
| K: Samiel! Samiel! Auta! Seitsemän! |
Samiel! Samiel! Hilf! Sieben! |
| Kaiku: Seitsemän! |
Sieben! |
| Max: Samiel! |
Samiel! |
| Samiel: Tässä olen! |
Hier bin ich! |
Carl Maria von Weber: Der Freischütz (Taika-ampuja). Sudenrotkokohtaus (Die Wolfsschlucht) oopperan toisen näytöksen finaalista.
Viimeiset mestariteokset
Weber ei käyttänyt uudestaan menestysreseptiään, joka oli johtanut Taika-ampujan läpimurtoon. Sen sijaan hän halusi tehdä jotain muuta, mikä ei johtanut kovinkaan onnekkaisiin tuloksiin aikalaisyleisön mielestä, mutta joiden arvon ammattilaiset näkivät ja jotka vaikuttivat ratkaisevasti saksalaisen oopperan kehitykseen.
Euryanthessa Weber kääntyi samanaikaisesti syntyneiden Spohrin Jessonda ja Schubertin Alfonso ja Estrella -oopperoiden tavoin keskiaikaan. Oberonissa hän hyödynsi romantiikan erästä keskeistä aihepiiriä, keijukaismaailmaa, mikä tuli olemaan jatkon kannalta tärkeä aluevaltaus mm. Mendelssohnin ja Berliozin kannalta.
On mahdollista väittää, että jollei Weber olisi kuollut kesken parasta työkauttaan, kohta Oberonin ensi-illan jälkeen, saksalaisen oopperan historia olisi saattanut muotoutua toisenlaiseksi, sillä vasta Wagner löysi uudelleen Weberin oopperoiden sisältämän draaman ja musiikin välisen ykseyden, vaikkakaan ei pidä vähätellä Marschnerin merkitystä tärkeänä välittäjähahmona.
Euryanthe
Euryanthe (Wien, 1823) on suuri sankarillis-romanttinen ooppera (grosse heroisch-romantische Oper) Helmina von Chézyn librettoon, joka perustuu hivenen sekavaan keskiaikaiseen ritarirakkausaiheeseen, ranskalaiseen 1200-luvun romanssiin. Ooppera oli Wienin Kärtnertortheaterin tilaus onnistuneen Taika-ampujan jälkeen, mutta Euryanthe epäonnistui tuolloin ja sitä esitettiin vain 20 kertaa. Oopperan librettoa pidettiin sekavana ja koko oopperaa liian pitkänä.
Ooppera tapahtuu Ranskassa 1100-luvulla. Kreivi Adolar (tenori) luottaa rakastamansa Euryanthen (sopraano) uskollisuuteen, mutta Adolaria mielivä petollinen Englantine (sopraano) saa asiat näyttämään siltä ikään kuin Euryanthe olisi antautunut Adolaria kadehtivalle kreivi Lysiartelle (basso). Lopuksi pahat saavat palkkansa ja Adolar puhtoisen Euryanthensa.
Euryanthe oli yritys luoda saksalainen grand opéra, kokonaan laulettu muoto, jossa on suuria aarioita, vaikuttavia kuoroja ja taitavaa orkesterin käyttöä. Vain rajallisesta aikalaismenestyksestä huolimatta Euryanthe sisältää Weberin suurimmat keksinnöt ja on musiikillisesti mitä antoisin kokonaisuus. Weber käyttää taas muistumamotiiveja, ja teos on läpisävelletty, mistä oivallisia näytteitä ovat mm. avausnäytöksen toinen kohtaus ja kolmannen näytöksen upea, jo wagnermaiselta kuulostava alku. Näissä tilanteissa kohtauksesta tulee etenemisen pääyksikkö.
Toki ooppera sisältää myös romanssin, kuten hahmona Lohengrinia muistuttavan Adolarin soolon ”Unter blühn’den Mandelbäumen” (Kukkivien mantelipuiden alla), cavatinoja, kuten Wagnerin Elsaa muistuttavan Euryanthen soolon ”Glöcklein im Thale!” (Kellonen laaksossa). Lisäksi kuullaan arioso, aarioita, duettoja ja kuoroja, balettimusiikkia, Vakava piiritanssi (Ernster Reigen) ja Häämarssi.
Diatoniikka on oopperassa hyvien voimien ja ritarillisuuden palveluksessa, kun taas yliluonnollista ulottuvuutta ilmentää kromatiikka mm. alkusoiton Largo-vaiheessa sekä Wagnerin Lohengrinin Ortrudia muistuttavan Eglantinen scenassa ja aariassa ”Bethörte! die an meine Liebe glaubt” (Sokaistu joka uskoo rakkauteeni). Etenkin kolmannen näytöksen alun öinen rotkokohtaus “Hier weilest du?” (Täällä sinä olet? Tälläköhän voit levätä?) on herättänyt ihailua, sillä siinä otetaan ensiaskel tonaalisuuden hajoamisessa kohden Wagneria.
Wagner käytti Euryanthea esikuvana sekä aiheeltaan että musiikillisesti säveltäessään Tannhäuseria ja Lohengrinia. Lisäksi oopperasta saivat vaikutteita mm. Marschner, Schumann (Genoveva), Smetana (Dalibor) ja Liszt, jopa Richard Strauss. Schumannin (1847) mukaan
Euryanthen musiikki on hänen [= Weberin] jaloin työnsä, hohtavien helmien nauha alusta loppuun saakka.
Oberon
Oberon, or The Elf King’s Oath (Oberon eli Keijukaiskuninkaan vala; Lontoo, 1826) on romanttinen ooppera, jonka J. R. Planchén laatima libretto perustuu C. M. Wielandin kertomukseen Oberon (1780) sekä 1200-luvun romanssiin Huon de Bordeaux. Libretolla on yhteisiä piirteitä Shakespearen Kesäyön unelman kanssa päähenkilöiden, keijukaiskuningas Oberonin, Titanian ja Puckin osalta. Tosin tämä maailma muodostaa Oberonille lähinnä kehyksen, sillä pääosa oopperasta sijoittuu Kaarle Suuren aikaan.
Seurauksena Titanian ja Oberonin (tenori) riitelyistä ja Ritari Huonin (tenori) suorittamasta Kaarle Suuren erään pojan taposta Huonin on lähdettävä Bagdadiin, jossa hänen on suudeltava kalifin tytär Reziaa (sopraano) hääaterialla sekä surmattava tämän sulho Babekan (puherooli). Huonia auttaa pälkähistä taikatorvi mm. alkusoitossa ja avausnäytöksessä (nrot 1 ja 3) sekä kolmannen näytöksen finaalin alussa. Kun Huon ja Rezia pakenevat laivalla, he haaksirikkoutuvat ja joutuvat orjiksi sekä vietäviksi polttoroviolle. Oberon saapuu tuolloin apuun, sillä hän vakuuttuu nyt, että ihmiset voivat olla uskollisia toisilleen, joten Oberon tekee sovinnon Titanian kanssa. Lisämausteena esiintyy toinenkin lemmenpari: Huonin aseenkantaja Sherasmin (baritoni), joka on rakastunut Fatimaan (mezzosopraano), Reziaan uskottuun.
Oberon on keijukaisaiheineen Mendelssohnin okteton scherzo-osan sekä Kesäyön unelma -alkusoiton sisarteoksia. Samoin sen “taikatorvi-aihe” esiintyy muunnoksin erinäisissä romanttisissa orkesteriteoksissa: Schubertin yhdeksännessä sinfoniassa, Schumannin ensimmäisessä sinfoniassa, Brahmsin neljännessä sinfoniassa jne. Myös luonnonmaalailun osuus on Oberonissa tärkeä.
Weber yhdistää oopperassaan hienosti maagisen, ritarillisen ja orientaalisen maailman. Teos sisältää myös dialogia ja melodraamaa. Vaikka oopperan alkuperäinen kieli on englanti, sitä esitetään enimmäkseen saksaksi käännettynä ja usein erilaisina myöhempinä sovituksina. Jos Weber olisi elänyt pidempään, hän olisi muuntanut saksalaisia näyttämöitä varten dialogit resitatiiveiksi.
Oopperan tunnetuin soolonumero on Rezian kohtaus ja aaria ”Ozean! thou mighty monster!” (Valtameri! sinä mahtava hirviö!), jossa soi jo Wagnerin melodiikka “miekka-aiheineen”. Kohtaus koostuu useammasta tempovaiheesta: avaus-resitatiivista “Ozean!” tempossa Largo assai, merta kuvaavasta Allegro con moto -vaiheesta “Still I see thy billows flashing” (Yhä näen aaltosi kuohuvan), Maestoso assai -resitatiivikeskeytyksestä “And now, the sun bursts forth” (Ja nyt aurinko säteilee), Wagnerin Ringin mieleen tuovasta hitaahkosta aariasta “Cloudless o’er the blushing water” (Pilvettömänä rusottavan meren yllä), jonka tempo nopeutuu Andante maestoso, ma con moto -ohjeesta Allegretton kautta Allegro moderatoksi, kunnes kohtaus huipentuu riemukkaaseen Presto con fuocoon sanoilla “Oh, transport! My Huon, haste down to the shore!” (Oi autuutta! Kiirehdi Huon rantaan luokseni!).
Kokonaisuuteen luovat viehättävyyttä ja väriä keijujen kuorot ja tanssit sekä Fatiman soolot, komeutta puolestaan aariat, joista Rezian Valtameriaarian lisäksi erottautuvat mm. Huonin loistelias aaria “From boyhood trained in battlefield” (Nuorukaisesta lähtien taistelukentällä kunnostautuneena) ja Huonin rondo “I revel in hope and joy again” (Riemuitsen toivossa ja ilossa jälleen).
Lähteet ja kirjallisuus
Grout, Donald Jay 1965 [1947]. A Short History of Opera. New York etc.: Columbia University Press.
Handbuch der Oper, toim. Rudolf Kloiber etc. 2006 [1973/83; 2002/04]. München: Deutscher Taschenbuch Verlag. Bärenreiter.
Hoffmann, Hans 1986. Carl Maria von Weber. Düsseldorf: Droste Verlag.
Höcker, Karla 1988: Carl Maria von Weber. Schöpfer der Romantischen Oper. München: Deutscher Taschenbuch Verlag.
The New Oxford History of Music. The Age of Beethoven 1790-1830, Volume VIII 1988 [1982], toim. Gerald Abraham. Oxford: Oxford University Press.
The New Oxford History of Music. Romanticism 1830-1890, Volume IX 1990, toim. Gerald Abraham. Oxford: Oxford University Press.
Ooppera. Säveltäjät, teokset, esittäjät, toim. András Batta 1999. Suom. Elli Ainola ym. Köln/Madrid: Könemann.