Kaikkialla slaavilaisessa maailmassa ensin pitäydyttiin vieraaseen kieleen (saksaan) ja läntisiin malleihin, ja vasta vähitellen kansallistunteen herätessä 1800-luvun alkupuolella ruvettiin käyttämään omaa kansankieltä ja -runoutta omaehtoisen säveltämisen lähtökohtana.
Tšekkiläisen laulun pioneeri on Kozeluchin oppilas Jakub Jan Ryba (1765–1815) saksankielisillä laulukokoelmillaan Zwölf böhmische Lieder (12 böömiläistä laulua; 1800, Praha) ja Neue böhmische Lieder (Uusia böömiläislauluja; 1808, Praha).
Václav Tomášek (1774–1850) sävelsi yhä saksaksi Lieder, joukossa balladi Lenore (Bürger, 1805). Toisaalta hän sävelsi yhdet ensimmäiset tšekinkieliset laulut Sestero písni v handbu uvedenŷch (Kuusi laulua, 1813) op. 48 sekä kaksi muuta kuuden laulun ryhmää op. 50 ja op. 71 (1823); ne lähes kaikki ovat Václav Hankan runoihin. Jan Václav Voříšek (1791–1825) oli jo puhdas romantikko, ja hän sävelsi harmonisesti yllätyksellisiä liedejä saksaksi.
Runoilija Josef Krasoslav Chemelenský (1800–1839) ja oopperasäveltäjä František Jan Škroup (1801–1862) julkaisivat tšekinkielen edistämiseksi 123 laulun kokoelman ”Isänmaallisten laulujen seppele” (1835–39), jonka säveltäjänimiä olivat mm. Tomášek, Škroup, V. J. Rosenkranz (1797–1861) ja A. Růžička. Škroup julkaisi 1844 kokoelman ”Seppele: tšekkiläinen laulukokoelma”, jossa on J. O. Novotnýn (1778–1856) tyypillinen laulu Jablíčka (Pienet omenat).
Karel Bendl
Bendl (1838–1897) oli oopperasäveltäjä, jonka kynästä lähti yli 150 laulua saksan- ja tšekinkielellä. Hänelläkin on Mustalaislauluja (n. 1887), 14 saksaksi ja 12 tšekiksi. Saksaksi kokonaan on Stimmungsbilder op. 101 (”Tunnelmakuvia”, 1889-90).
Bedřich Smetana (1824–1884) sävelsi saksaksi muutamia lauluja ja vain yhden tšekinkielisen laulukokoelman, 5 Večerní písně (V. Hálek, ”Iltalauluja”; 1879).
Zdeněk Fibich (1850–1900) oli 1800-luvun jälkipuolen johtavia tšekkisäveltäjiä, vaikkei häntä koskettanut kansallinen liike lainkaan, vaan hän sävelsi noin 200 laulua Goethen, Heinen ja Eichendorffin teksteihin ja vain 30 laulua tšekiksi.
Dvořák laulusäveltäjänä
Antonín Dvořák (1841–1904) omisti ison osan tarmoaan laulusäveltämiselle: vajaa sata soololaulua sisältyy 11 opukseen, ja kolme opusta on duettoja pianon kera. Ehdoton valtaosa niistä on tšekinkielisiä.
Laulusarja Cypřiše op. 2 (G. Pfleger-Moravský) on onnettoman rakkauden kirvoittama teos. Läpimurtoteos oli 13 duettoa määriläisiin kansanlauluteksteihin op. 32 (1876), joissa kansanomainen melodiikka on etualalla.
7 Mustalaismelodiaa op. 55 (Adolf Heyduck, 1880) tenorilaulaja Gustav Walterille on väärentämättömän kansallista musiikkia mustalaislisin, siitä huolimatta että Dvořák sävelsi ne tšekin asemasta runojen saksalaiskäännöksiin. Ohessa suosituin numero ”Kun vanha äiti opetti minua yhä laulamaan”.
Lisäksi Dvořák kirjoitti 8 Písně mílostně op. 83 (G. Pfleger-Moravský; ”Rakkauslauluja”, 1888) sekä 10 ”Raamatullista laulua” op. 99 psalmiteksteihin (1894) isän ja Hans von Bülowin kuoleman vaikuttamana.
Vítĕzslav Novák
Novák (1870–1949) on arvostetuimpia tšekkisäveltäjiä ja -opettajia, joka edusti uusromanttista liikettä ja ennakoi maansa modernismia. Hän keräsi 1890-luvulla määriläistä ja slovakialaista kansanmusiikkia, joka vaikutti myös hänen tuotantoonsa: teosotsakkeissa jo esiintyy sanoina ”tšekkiläisiä …”, ”määriläisiä” ja ”slovakialaisia”. Novákilla on peräti viisi kokoelmaa otsakkeilla ”Lauluja määriläisiin kansanrunoihin” op. 16, 17, 21, 74 ja 75, ”Kaksi balladia määriläisiin kansanrunoihin” op. 19, ”Määriläisiä kansanballadeja” op. 23, ”Kaksitoista kehtolaulua määriläiseen kansanrunouteen” op. 61, ”Kaksi legendaa määriläisiin kansanrunoihin” op. 76 sekä ”Kolme tšekkiläistä laulua” op. 53. Kuuluisimpia hänen lauluistaan ovat kuitenkin Ciganske melodie op. 14 (A. Heyduk; ”Mustalaislauluja”, 1897), jotka kuuluvat Bendlin, Brahmsin ja Dvořákin vastaavien laulusarjojen rinnalle. (kts. esimerkki ohessa)
