Koraali pohjana
30-vuotisen sodan jälkeinen aika 1650–1750 oli luterilaisen kirkkomusiikin kulta-aikaa, jolloin löytyy sadoittain ammattitaitoisia urkureita ja kanttoreita, jotka sävelsivät tasokasta urku- ja vokaalimusiikkia. Urkurin vokaalimusiikki oli pienempimuotoista (säkeistöllinen koraali- tai aariakantaatti tai psalmitekstin ja aarian yhdistelmästä syntyvä soolokantaatti) kuin kanttorin, joka vastasi isoista muodoista, esimerkiksi varsinaisesta kirkkokantaatista. Luterilaisuuden ortodoksinen pääsuunta käytti kaikkia musiikillisia keinoja jumalanpalveluksen juhlistamiseksi, kun taas pietistinen suuntaus keskittyi persoonalliseen kokemukseen ja sen tukemiseen vaatimattomin musiikillisin keinoin intiimin tunnustuksellisen runouden avulla. Koraali toimi luonnollisesti lähes kaiken lähtökohtana; suurin osa niistä oli uskonpuhdistuksen varhaisvuosilta (mm. Luther). Aina saksalaisessa kirkkomusiikissa ei ollut lähtökohtana koraali tai saksankielinen teksti: sävellettiin myös latinankielisiä, “katolisia” muotoja kuten Magnificat, Te Deum, lyhyitä messuja missa brevis (sisältää vain Kyrien ja Glorian) sekä motetteja.
Paul Gerhardtin (1607–1676) hymneistä tuli uusia koraaleita. Johann Crüger (1598–1662) sävelsi Gerhardtin hymnejä ja julkaisi kokoelman Praxis pietatis melica (“Hurskas laulukäytäntö”; 1647), joka oli alun perin tarkoitettu kotikäyttöön. Vähitellen seurakunnan urkujen säestyksellä laulamista koraaleista tuli rytmisesti karsitumpia ja syntyi kantionaali-tyyli. Koraali lähtökohtana kehittyi alkuvaiheissa kolme erilaista taidemusiikin musiikkityyliä: 1) konsertoiva tyyli (Schein, Scheidt ja Schütz varhaisia edustajia), 2) sooloaaria, joka käytti ei-raamatullista säkeistömuotoista tekstiä, ja 3) cantus firmus -muodot.
Hengellinen konsertto/motetti, messu
1600-luvun aikana sävellysten nimikkeet vaihtelivat ja ne riippuivat siitä, missä oli painopiste: käytössä olivat nimikkeet konsertto, aaria, koraali, koraalimotetti, aariakonsertto, koraalikonsertto, motetti, motettikonsertto – yleisnimenä voisi pitää lajinimeä hengellinen konsertto. Jos konsertto on edistyksellinen muoto, motetti on usein antikisoiva, vanhempaan tyyliin sitoutuva latinalainen tai saksalainen kuoroteos usein ilman pakollista continuo-osuutta. Tätä lähinnä Schützin luomaa perinnettä jatkoivat monet.
Andreas Hammerschmidt (1612–75) sävelsi lukuisia messuja ja oli tuotteliampia motettisäveltäjiä. Hänellä on neljä kokoelmaa Musicalische Andachten (“Musiikkihartauksia”; 1639–46).
Franz Tunder
Tunder (1614–67)oli lyypekkiläinen Mariankirkon urkuri (1641–) ja vuosisadan puolivälin tärkeimpiä tekstiä affektiivisesti ja italialaisvaikutteisesti säveltäviä saksalaisia. Häneltä on säilynyt varmuudella 15 vokaaliteosta 1650-luvulta.
An Wasserflüssen Babylon (“Baabelin virtain vierillä”) tulee lähelle Schütziä: koraalimelodia on lähes koskematon, ja viiviääninen jousiyhtye ja continuo karakterisoivat sitä mm. nousevalla kromatiikalla. Psalmi Dominus illuminatio mea (“Herra on valoni”) on sävelletty viidelle lauluäänelle, kahdelle viululle ja continuolle italialaiseen konserttotyyliin. Ein’ feste Burg (“Jumala ompi linnamme”) on kolmisäkeistöinen koraalikantaatti à 4 voci con 2 violini e 4 viole: se yllättää värikkäällä harmoniallaan ja tiheällä kudoksellaan, vaikkakin koraali on aina tunnistettavissa. Wend’ ab deinen Zorn (“Käännä pois kiukkusi”) on kuusisäkeistöinen koraalikantaatti à 6 voci con 6 stromenti: 1. ja 5. säkeistössä koraali on cantus firmuksena, 3. ja 6. säkeistössä sitä laulaa koko vokaaliyhtye, 2. säkeistö on duetto ja 4. säkeistö tertsetto.
An Wasserflüssen Babylon,
Da sassen wir mit Schmerzen;
Als wir gedachten an Sion,
Da weinten wir von Herzen;
Wir hingen auf mit schwerem Mut
Die Orgeln und die Harfen gut
An ihre Bäum der Weiden,
Die drinnen sind in ihrem Land,
Da mussten wir viel Schmach und Schand
Täglich von ihnen leiden.
Baabelin virtain vierillä,
siellä me istuimme kärsien,
kun Siionia muistelimme.
Siellä itkimme sydämistämme;
ripustimme katkerin mielin
urut ja harput
pajupuihin, jotka
kasvoivat heidän maassaan.
Siellä miedän täytyi paljon
päivittäin sietää häpeää ja herjausta.
(psalmin 127 mukailu, Wolfgang Dachstein)
Matthias Weckmann
Weckmann (n. 1616–74) on keskeisiä säveltäjiä Schützin ja Bachin välissä. Hänen musiikkiaan on säilynyt vain vähän, mutta se on korkeatasoista. Hän oli Schützin oppilaana (1630–) Dresdenissä, jossa hän toimi hoviurkurina (1637–), kunnes pääsi arvostettavaan virkaan Hampurin Jaakobin kirkon urkuriksi (1655–). Ruttoepidemia tappoi Hampurissa 1663 Sellen ja Scheidemannin, ja Weckmann sävelsi hautajaismotetin In te Domine speravi (“Sinuun Herra turvaan”) heidän muistokseen.
Weckmann sävelsi myös neljä upeaa koraalikonserttoa: Wie liegt die Stadt so wüste (“Miten onkaan kaupunki autio”) kahdelle lauluäänelle, kahdelle viululle, kolmelle gamballe ja continuolle sekä Zion spricht, der Herr hat mich verlassen (“Siion puhuu, Herra on minut hyljännyt”) kolmelle lauluäänelle ja samoille edellisille soittimille.
Motetto concertato Weine nicht, es hat überwunden (“Älä itke, se on voittanut”; 1663) on sävelletty kolmelle lauluäänelle, kolmelle viululle, kolmelle gamballe ja continuolle. Sen numerot ovat 1) sinfonia, 2) alttosoolo; 3) sinfonia, 4) bassosoolo; 5) sinfonia (Allegro), 6) Adagio koko yhtyeelle (muuttuu nopeaksi); 7) Adagio = loppu-Aamen koko yhtyeelle. Teosta hallitsee vaikuttava surun ja voiton kontrastointi.
Concerto Weine nicht
Weine nicht, es hat überwunden der Löwe vom Stamm Juda,
die Wurzel Davids. (dreimal)
Das Lamm, das erwürget ist, ist würdig zu nehmen Kraft, Reichtum und Weisheit und Stärke und Ehre und Preis und Lob,
Lob und Ehre und Preis und Gewalt, von Ewigkeit zu Ewigkeit. Amen.
Älä itke, Juudan heimon leijona on voittanut,
Daavidin sukujuurta. (kolme kertaa)
Lammas, joka on surmattu, on arvollinen ottamaan voimaa,
rikkautta ja viisautta ja vahvuutta ja kunniaa ja ylistystä ja kiitosta,
kiitosta ja kunniaa ja ylistystä ja valtaa, iankaikkisesta iankaikkiseen.
Aamen.
Johann Rosenmüller
Rosenmüller (n. 1619–84) syntyi Ölsnitzissä Saksissa ja sai koulutuksen Leipzigissa, jossa hänestä tuli Nikolai-kirkon urkuri (1651) ja hänelle oli luvassa Tuomas-kanttorin paikka, sillä itse Schütz piti Rosenmülleriä “nimenä, jonka maine tulee pian leviämään läpi Saksan”. Toisin kävi: 1655 hänet pantiin tyrmään homoseksuaalisuudesta, mutta hän onnistui pakenemaan Hampurin kautta Venetsiaan, jossa hän toimi 25 vuotta P. Markuksen kirkon pasunistina.
Samalla hän sai vaikutteita luonnollisesti italialaisesta musiikista sekä loi siitä ja saksalaisesta musiikista synteesin toimiessaan myös Ospedale della Pietàn kuoronjohtajana. Saksassa oli hänen poissaolleessaan menekkiä sävellyksille, ja vihdoin 1682 hän sai palata sinne ja tulla Wolfenbüttelin hovikapellimestariksi. Johann Philipp Krieger opiskeli Venetsiassa Rosenmüllerin johdlla 1673.
Ongelmana on, että vain vähän Rosenmüllerin musiikkia painettiin. Hänellä on lisäksi kaksi kokoelmaa motetteja Kern-Sprüche (“Ydin- tai Perusmietelauseita”; 1648, 1652/3). Kirkkomusiikki on tuotannossa pääosassa ja käsittää dialogeja, hengellisiä konserttoja, messunosia ja pari messua, Dies irae -sekvenssin Requiemistä sekä melkoisen määrän psalmeja, joista osa on varsin laajoja sävelityksiä, kuten Domine ne in furore (Ps. 6: “Herra, älä rankaise minua vihassasi”), Dixit Dominus (Ps. 110, “Herra sanoi minun Herralleni”) ja Lauda Jerusalem (Ps. 147: 12–20, “Ylistä Jerusalem Herraa”). Kirkkomusiikin runsaan latinalaispainotuksen ja Venetsiassa pitkään elämisensä vuoksi Rosenmüller kuuluu milteipä enemmän katolisen kirkkomusiikin historiaan.
Johann Rudolf Ahle
Ahle (1626–73) oli Mühlhausen urkuri (1656–), jota arvostettiin aikanaan ja kutsuttiin jopa “Saksan Monteverdiksi”. Hänellä on 6-ääninen messu continuon kera (1668), jossa à cappellan ankaruutta lievitetään soitinosuuksilla. Ahle julkaisi kolme osaa kokoelmaa Neu-gepflanzte Thüringische Lust-Garten, in welchem … Neue Geistliche Musicalische Gewächse mit 3, 4, 5, 6, 7, 8, 10 und mer Stimmen auf unterschiedliche Arten mit und ohne Instrument … versetzet (“Uudelleen istutettu Thüringin kukkatarha”; 1657–65), joka sisältää myöhempää koraalikantaattia ennakoivia saksalaisia kirkkoteoksia ja jossa on teoksia hengellisistä konsertoista messunosiin. Näihin lukeutuvat konsertot Herr nun lässest du deinen Diener à 5 (“Herra päästä palvelijasi”) ja Zwingt die Saiten in Cithara (“Näppää kitaran kieliä”.) Kirkkokantaatin suuntaan vihjaavassa Erschienen ist der herrliche Tag (“Koittanut on ihana päivä)” viisi säkeistöä erotetaan toisistaan eri kokoonpanoin.
Hän teki paljon latinalaista kirkkomusiikkia, mutta kirkkomusiikilla on toisaalta populaari luonne. Missa à 10 (Kyrie ja Gloria) on sävelletty neljälle lauluäänelle, kahdelle viululle, neljälle pasuunalle ja basso continuolle, vokaali- ja soitinosuuksien kaikenlaisia yhdistelmiä. Magnificat à 8 neljälle lauluäänelle sekä sinkille, pasuunoille ja continuolle on uljas teos.
Christoph Bernhard
Bernhard (1628–92) oli Schützin maineikas oppilas, säveltäjäkapellimestari ja musiikinteoreetikko, joka kuvasi tutkielmassaan Tractatus compositionis augmentatus (Kompositionstraktat nach der Lehre von Heinrich Schütz) (n. 1657) opettajansa sävellystekniikoita ja -ajattelua sekä laulunopetusta traktaatissa Von der Singekunst, oder Maniera (“Laulutaiteesta ja -tavasta”; n. 1649). Oleskellessaan Italiassa ensi kerran (n. 1650–55) hän tutustui Carissimiin ja imi italialaisvaikutteita; toinen matka tapahtui 1656/7. Uran alku sujui Dresdenin hovissa alttosolistina, ja myöhemmin hän toimi sekä musiikinjohtajana ja kanttorina (Hampurissa ja sen Johannes-kirkossa, 1664–74) että kapellimestarina (Dresdenin hovissa 1655–64, 1674–92). Hän sävelsi sekä saksan- että latinankielisiä hengellisiä konserttoja ja kolme messua. Kokoelma Geistliche Harmonien erster Theil, begreiffende zwanzig deutsche Concerten (“Hengellisten sointujen ensimmäinen osa, käsittäen 20 saksalaista konserttoa”; Dresden, 1665) on säveetty 1–4 lauluäänelle, kahdelle viululle ja basso continuolle. Kokoelmasta psalmin 100 teksti ja nuottisivuja 1., 3. ja 5. jakeen aluista:
Psalmi 100
1 Jauchzet dem Herrn alle Welt.
2 Dienet dem Herrn mit Freuden. Kommt vor sein Angesicht mit Frohlocken.
3 Erkennet, dass der Herr Gott ist. Er hat uns gemacht, und nicht wir selbst,
zu seinem Volk und zu Schafen seiner Weide.
4 Gehet zu seinen Toren ein mit Danken. Zu seinen Vorhöfen mit Loben.
Danket ihm, lobet seinen Namen.
5 Denn der Herr ist freundlich und seine Gnade währet ewig
und seine Wahrheit für und für.
Iloitse, maa! Kohottakaa riemuhuuto Herralle!
2 Palvelkaa häntä iloiten,
tulkaa hänen eteensä riemuiten.
3 Tietäkää, että Herra on Jumala. Hän on meidät luonut,
ja hänen me olemme hänen kansansa, hänen laitumensa lampaat.
4 Tulkaa hänen porteilleen kiittäen, hänen esipihoilleen ylistystä laulaen.
Kiittäkää häntä, ylistäkää hänen nimeään.
5 Hyvä on Herra! Iäti kestää hänen armonsa,
hänen uskollisuutensa polvesta polveen.
Sebastian Knüpfer
Knüpfer(1636–1676) toimi Leipzigin Tuomas-kanttorina ja kaupungin musiikinjohtajana (1657–) sekä loi kaupunkiin aktiivisen musiikkielämän. Hän sävelsi Schützin vanavedessä motetteja, hengellisiä konserttoja, kantaatteja ja messuja latinalaisiin ja saksalaisiin teksteihin sekä musiikin keisari Leopold I:n kruunajaisiin 1658. Seuraavassa kantaatti psalmiin 6:
Ein Psalm Davids, vorzusingen, auf acht Saiten.
2Ach HERR, strafe mich nicht in deinem Zorn und
züchtige mich nicht in deinem Grimm!
3HERR, sei mir gnädig, denn ich bin schwach; heile mich, HERR,
denn meine Gebeine sind erschrocken,
4und meine Seele ist sehr erschrocken. Ach du, HERR, wie lange!
5Wende dich, HERR, und errette meine Seele; hilf mir um deiner Güte willen!
6Denn im Tode gedenkt man dein nicht; wer will dir bei den Toten danken?
7Ich bin so müde vom Seufzen; ich schwemme mein Bett die ganze Nacht
und netze mit meinen Tränen mein Lager.
8Meine Gestalt ist verfallen vor Trauern und alt ist geworden;
denn ich werde allenthalben geängstet.
9Weichet von mir, alle Übeltäter; denn der HERR hört mein Weinen,
10der HERR hört mein Flehen; mein Gebet nimmt der HERR an.
11Es müssen alle meine Feinde zu Schanden werden und sehr erschrecken, sich zurückkehren und zu Schanden werden plötzlich.
Laulunjohtajalle. Säestetään kahdeksankielisillä soittimilla. Daavidin psalmi.
2 Herra, älä rankaise minua vihassasi,
älä kiivaudessasi minua kurita!
3 Ole minulle armollinen, Herra, minä olen nääntynyt.
Paranna minut, Herra, tuska polttaa minun luissani
4 ja mieltäni jäytää pelko. Herra, kuinka kauan vielä?
5 Herra, käänny jo puoleeni ja pelasta minut,
auta minua, osoita uskollisuutesi!
6 Kuoltuaan ei kukaan sinua ylistä, ei kukaan kiitä sinua tuonelassa.
7 Olen valittanut itseni uuvuksiin, yöt kaiket on
vuoteeni itkusta märkä, leposijani kastunut kyynelistä.
8 Silmäni ovat surusta hämärtyneet,
näköni on himmentynyt ahdinkoni tähden.
9 Väistykää luotani, te väärintekijät!
Herra on kuullut itkuni äänen.
10 Hän on kuullut hartaan pyyntöni
ja vastaa rukoukseeni.
11 Häpeään joutuvat minun viholliseni! Pelko valtaa heidät,
he syöksyvät suin päin pakoon.
KIRKKOKANTAATTI
Kehitys kulki hengellisestä konsertosta koraalikantaatin ja aariakantaatin sekä niiden yhdistelmän, koraaliaariakantaatin, kautta kohden luterilaista kirkkokantaattia, joka on (etenkin Bachin käsissä) luterilaisen kirkkomusiikin ehkä tärkein muoto. Jos ollaan tarkkoja, niin kantaatista sanan varsinaisessa – ja italialaisen täysbarokin kantaatin – merkityksessä ei voida puhua ennen vuotta 1700, varsinkaan kun sanaa kantaatti ei käytetty.
Erdmann Neumeisterin (1671–1756) tekstiuudistus Raamatun tekstien mukaelmakokoelmassa Geistliche Cantaten (“Hengellisiä kantaatteja”, 1700) oli lähtökohta kirkkokantaatille. Tekijä sanoo kantaatin olevan “kuin oopperakappale, joka on yhdistelmä resitatiivityylistä ja aarioista”. Vuoden 1711 kokoelma sisältää lisäksi koraalitekstejä.
Käytännössä koraalikantaatin, joka hävisi noin 1700 (poikkeuksena Bach), ja aariakantaatin moniosaisuus sekä aarian hyväksikäyttö molemmissa muodoissa veivät niin lähelle italialaista kantaattimuotoa, että myös 1600-luvun loppupuolen laajoista, moniosaisista kirkollisista vokaalisävellyksistä voidaan käyttää nimitystä “kantaatti”. Noin 1650 lähtien voidaan joka tapauksessa käyttää nimitystä “varhainen kantaatti”.
Dieterich (Diderik) Buxtehude
Buxtehude (1637–1707) oli tanskalaissyntyinen, Lyypekkiin 1668 Tunderin kuoleman jälkeen urkuriksi asettunut saksalaisen täysbarokin johtaviin kuuluva säveltäjä, joka teki konsertoivaan tyyliin sekä koraalikantaatteja (jokainen koraalin säe käsitelty eri tavoin) että aariakantaatteja pääpainon ollessa kuitenkin koraalikantaateissa. Velvollisuuksiin kuuluivat sunnuntaiden ja juhlapyhien aamu- ja iltapäivämessut sekä lauantai-illan jumalanpalvelukset.
Buxtehude järjesti Abendmusik-tilaisuuksia (Iltamusiikkeja oli pidetty jo vuodesta 1646 Lyypekin Marian-kirkossa), adventtiaikana yleisiä konsertteja sunnuntai-iltapäivän hartaushetken jälkeen. Konserteilla oli hengellisen oopperan luonne, sillä hän järjesti ne joskus viisiosaisiksi (oopperan näytösten mukaisesti) runsaine aarioineen ja ritornelloineen, jolloin mukana oli myös laulu- ja soitinsolisteja, kuoroja ja soitinyhtyeitä. Tilaisuudet oli tarkoitettu paitsi kaupunkilaisille myös Hansa-kaupungin kauppiasvieraille.
Säveltäjältä on säilynyt kaksi kantaattikokoelmaa, joista ensimmäisessä on 99 ja toisessa 20 teosta; yhteensä Buxtehude kirjoitti yli 120 kantaattia. Niiden joukossa on kahdeksan hääkantaattia, muut ovat uskonnollisia. Kantaatit ovat enimmäkseen saksankielisiä (joitain latinankielisiä), ja monet yhden soolosoittimen säestämiä soolokantaatteja. Suuremmat kantaatit oli tarkoitettu iltamusiikkeihin.
Kantaatit jakautuvat kolmeen luokkaan tekstiensä perusteella:
1) konserttoja Raamatun, etenkin Psalmien tekstiin; niistä 20 on soolokonserttoja, 13 yhtyeelle ja kuorolle; usein alkavat johdattavalla sonaattilla.
2) koraalikantaatti: saksankieliseen koraaliin perustuvia; kaksi soololle, 15 kuorolle ja yhtyeelle; voi olla konsertto tai homofoninen teos yhdelle tai useammalle äänelle.
3) aaria/säkeistökantaatti: Raamatun kommentaareja runosäemuodossa; 15 soololle, 25 yhtyeelle ja kuorolle; useimmiten aaria sooloäänelle ja continuolle ja mahdollisesti obligato-soittimelle, käyttää tosin tuskin koskaan täyttä da capo -aariaa.
Aariakantaatti on tyypillisin; koraalikantaatit ovat useimmiten neliäänisiä. Buxtehude saattaa sekoittaa myös keskenään konserttoaariaa, konserttokoraalia ja koraaliaariaa.
Soolokantaattien/konserttojen parhaimmistoon kuuluu Wenn ich, Herr Jesu, Dich habe BuxWV 39 (“Kun minulla on Herra Jeesus vain Sinut”) sopraanolle, kahdelle viululle ja continuolle; osat ovat 1) Allegro–Adagio; 2) Vivace; 3) Aria (2-säkeistöinen); 4) Lento.
Soolokantaatti Jubilate Domino
Jubilate Domino BuxWV 64 (“Ylistäkää Herraa”) on virtuoosinen ja italiaslaistyyppinen soolokantaatti/konsertto altolle, gamba-obligatolle ja continuolle. Sen osat ovat 1) Sonata. Allegro gamballe; 2) sama tempo altolle; 3) Adagio (lyhyt ylimeno laululle); 4) Vivace laululle; 5) Con fantasia (gambasoolo); 6) Allegro ma non troppo laululle.
Psalmi 98: 4–6
Jubilate Domino omnis terra
Cantate et exultate
et psallite
!
Psallite Domino cithara,
cithara et voce psalmi
;
In buccinis et voce tubae
Jubilate in conspectu regis Domini!
4 Maa, kohota Herralle riemuhuuto!
Iloitkaa ja riemuitkaa, laulakaa ja soittakaa!
5 Ylistäkää Herraa harpun sävelin,
soittakaa ja laulakaa!
6 Vaskitorvin ja oinaansarvin kohottakaa ylistyksenne Herralle.
Nichts soll uns scheiden von der Liebe Gottes BuxWV 77 (“Mikään ei saa meitä erottaa Jumalan rakkaudesta”) on kokoonpanoltaan tyypillinen konserttoaaria (konserton ja pienen kantaatin rajamailta), jossa on kolme lauluääntä (kaksi diskanttia ja basso joka voidaan jättää poiskin) ja triosonaattiryhmä. Sem teksti on Roomalaiskirjeestä; osat ovat 1) kuoro; 2) aaria ja kuoro.
Neli- ja viisiääniset teokset ovat usein koraalikantatteja: kantaatissa Nimm von uns Herr, du treure Gott BuxWV 78 (“Ota meiltä Herra, sinä tosi Jumala”) soittaa viisiääninen soitinyhtye; teos alkaa soitinjohdannolla ja sitä seuraa neljä säkeistöä.
Kantaatti koraaliin Herzlich lieb ich Dich (Martin Schalling 1571; virsi 376)
Herzlich lieb ich Dich, o Herr BuxWV 41 (“Sydämestäni rakastan Sinua, oi Herra”) on suuri kolmisäkeistöinen koraalikantaatti viidelle lauluäänelle (tai à 10, jopa à 15), kahdelle trumpetille, viidelle jouselle (2 vl + 2 vla + violone) ja uruille. Seuraavassa kanattin koraaliteksti ja kunkin säkeistön alut partituurina:
Herzlich lieb hab’ ich dich, o Herr,
Ich bitt’, woll’st sein von mir nicht fern
Mit deiner Güt’ und Gnaden.
Die ganze Welt nicht freuet mich,
Nach Himmel und Erd’ nicht frag’ ich,
Wenn ich dich nur kann haben;
Und wenn mir gleich mein Herz zerbricht,
So bist doch du mein’ Zuversicht,
Mein Teil und meines Herzens Trost,
Der mich durch sein Blut hat erlöst.
Herr Jesu Christ,
Mein Gott und Herr, mein Gott und Herr,
In Schanden laß mich nimmermehr!
Sinua, Jeesus, rakastan,
sen sydämestä tunnustan,
oi siunaa armollasi.
Maailma ei tuo iloa,
en tottele sen turhuutta,
kun olen omanasi.
Kun tuska saartaa sieluni,
niin olet uskallukseni.
Nyt voimallasi vahvista
ja verelläsi puhdista.
Oi Herrani,
siis pelasta, siis pelasta
synnistä, sielun surmasta.
2.Es ist ja, Herr, dein G’schenk und Gab’
Mein Leib und Seel’ und was ich hab’
In diesem armen Leben.
Damit ich’s brauch’ zum Lobe dein,
Zu Nutz und Dienst des Nächsten mein,
Woll’st mir dein’ Gnade geben!
Behüt mich, Herr, vor falscher Lehr’,
Des Satans Mord und Lügen wehr,
In allem Kreuz erhalte mich,
Auf daß ich’s trag’ geduldiglich!
Herr Jesu Christ,
Mein Herr und Gott, mein Herr und Gott,
Tröst mir mein’ Seel’ in Todesnot!
Kun annoit, Herra, lahjaksi
ruumiin ja sielun, kaikkeni,
suo voimaa tahtos täyttää.
Niin kunniaksi nimesi,
myös lähimmäisen parhaaksi
lahjasi voisin käyttää.
Kiinnitä minut totuuteen,
kiusaaja kaada juonineen,
suo voimaa kestää, kärsiä,
kun kannan täällä ristiä.
Oi Herrani,
vain ristisi, vain ristisi
nyt olkoon lohdutukseni.
3.Ach, Herr, laß dein’ lieb’ Engelein
Am letzten End’ die Seele mein
In Abrahams Schoß tragen!
Der Leib in sein’m Schlafkämmerlein
Gar sanft, ohn’ ein’ge Qual und Pein,
Ruh’ bis am Jüngsten Tage.
Daß meine Augen sehen dich
In aller Freud’, o Gottes Sohn,
Mein Heiland und mein Gnadenthron!
Herr Jesu Christ,
Erhöre mich, erhöre mich,
Ich will dich preisen ewiglich!
Kun päättyy kerran matkani,
lähetä, Herra, enkeli
luoksesi minut tuomaan.
Ruumiini kerran kätköön maan
nimeesi, Jeesus, siunataan,
se ota armon huomaan.
Kun herätät sen kuolleista,
suo minun taivaan riemussa
katsella kirkkauttasi
ja nähdä rakkaat kasvosi.
Oi Herrani,
suot autuuden, suot autuuden,
ylistys Herran ikuinen!
Suuria aariakantaatteja lukuisten soittimien kera on mm. Nun danket alle Gott BuxWV 79 (“Kiittäkää kaikki Herraa”), jossa on mm. kaksi cornettoa/sinkkiä ja kaksi trumpettia. Mein Gemüt erfreuet sich BuxWV 72 (“Mieleni iloitsee”) on laaja aariakantaatti, jossa tarvitaan kolme laulajaa, neljä viulua, kaksi sinkkiä, kolme fagottia, rummut, kaksi nokkahuilua, reagaali ja basso continuo. Kantaatin Wie wird erneuet, wie wird erfreuet BuxWV 110 (“Miten uudistuukaan, miten iloitseekaan”) esittämiseen tarvitaan peräti 17 soitinta.
Membra Jesu nostri BuxWV 75 (“Jeesuksemme ruumiinjäsenet”) on seitsemän kantaatin ciisiääninen sarja “ristillä kärsivästä Vapahtajasta”. Kukin kantaatti sisältää kolme säkeistöä mystisestä passiorunoelmasta (Raamatusta ja Bernhard Clairvauxlaisen keskiaikaisesta runokokoelmasta), ja kussakin kantaatissa on avaussonaatti, ja kolmea sooloaariaa kehystää kuorokonsertto.
Nicolaus Bruhns
Bruhns (1665–1697)oli Buxtehuden lahjakkaimpia oppilaita. Vain tusina hänen vokaaliteoksiaan on säilynyt. Seitsemän niistä perustuu Raamatun teksteihin, loput koraaleihin tai muuten vapaisiin teksteihin. Lajeiltaan teokset edustavat hengellistä konserttoa ja kantaattia.
Muss nicht der Mensch (“Eikö ihmisen täydy”) on suuri ja upea teos. kokoonpano on neljä lauluääntä, kaksi viulua, kaksi alttoviulua, kaksi trumpettia, fagotti, sello ja urut. Jauchzet dem Herren alle Welt (“Ylistäkää Herraa kaikki maa”) on sävelletty tenorille, jolla on loistokkaita kuvioita, kahdelle viululle, fagotille ja uruille. Ich liege und schlafe (“Makaan ja nukun”) on kantaatti neljälle sooloäänelle, jousille ja basso continuolle.
Kantaatti Ich liege und schlafe
Ich liege und schlafe (Psalm 4.9)
(SATB) Ich liege und schlafe ganz mit Frieden.
Denn du allein, Herr, hilfest mir, dass ich sicher wohne.
Rauhassa menen levolle ja nukahdan.
Sinä, Herra, sinä yksin olet minun suojani, minä saan elää turvassa.
De profundis clamavi (“Syvyydestä minä huudan”; psalmi 130) on bassosoololle, kahdelle viululle ja continuo psalmikonsertto, joka latinasta huolimatta lähestyy soolokantaattia. Eteneminen perustuu hitaiden (adagio) ja nopeiden jaksojen (allegro, presto) vuorotteluun sekä soitinryhmän aktiivisuuteen.
Psalmi 130
1 De profundis clamavi ad te, Domine;
2 Domine, exaudi vocem meam. Fiant aures tuae intendentes in vocem deprecationis meae.
3 Si iniquitates observaveris, Domine, Domine, quis sustinebit?
4 Quia apud te propitiatio est; et propter legem tuam sustinui te, Domine. Sustinuit anima mea in verbo ejus:
5 speravit anima mea in Domino.
6 A custodia matutina usque ad noctem, speret Israël in Domino.
7 Quia apud Dominum misericordia, et copiosa apud eum redemptio.
8 Et ipse redimet Israël ex omnibus iniquitatibus ejus.
- Matkalaulu. Syvyydestä minä huudan sinua, Herra.
- Herra, kuule minun ääneni. Tarkatkoot sinun korvasi minun rukousteni ääntä.
- Jos sinä, Herra, pidät mielessäsi synnit, Herra, kuka silloin kestää?
- Mutta sinun tykönäsi on anteeksiantamus, että sinua peljättäisiin.
- Minä odotan Herraa, minun sieluni odottaa, ja minä panen toivoni hänen sanaansa.
- Minun sieluni odottaa Herraa hartaammin kuin vartijat aamua, kuin vartijat aamua.
- Pane toivosi Herraan, Israel. Sillä Herran tykönä on armo, runsas lunastus hänen tykönänsä.
- Ja hän lunastaa Israelin kaikista sen synneistä.
Kantaattisäveltäjiä 1700-luvun vaihteen Saksassa
Johann Michael Bach (1648–94) Arnstadtista oli Johann Sebastianin appi, sillä tämän tytär Maria Barbara oli suuren Bachin ensimmäinen vaimo. Häneltä on säilynyt tusina motetteja, jotka ovat eläviä ja sisältävät sanamaalailevia kuvioita. Sei, lieber Tag, willkommen à 6 (“Ollos rakas päivä tervetullut”), kaksoiskuoroinen à 8 Fürchtet euch nicht (“Älkää peljätkö”) ovat niistä tunnetuimpia. Lisäksi hänellä on muutamia konserttoja ja aarioita, sekä dialogi Liebster Jesu, hör mein Flehen (“Rakkain Jeesus, kuule rukoukseni”).
Johann Christoph Bach
J. C. Bach (1642–1703) oli Johann Sebastianin pikkuserkku ja myös kotoisin Eisenachista. Eräät hänen motettinsa ovat ajan parhaita, ja kaksoiskuoromotetit muodostivat tärkeän esikuvan Johann Sebastianille. Ach, daß ich Wassers gnug hätte (“Ah, olisipa minulla vettä/kyyneleitä kyllin”) on upea katumuskantaatti altolle, viululle, neljälle gamballe ja uruille: siinä on ekspressio huipussaan. Toinen dramaattinen teos on hengellinen konsertto Es erhub sich ein Streit im Himmel (“Taivaassa nousi sota”).
Kantaatti Ach, daß ich Wassers gnug hätte
Ach, daß ich Wassers gnug hätte in meinem Haupte,
und meine Augen Tränenquellen wären,
daß ich Tag und Nacht beweinen könnte meine Sünde!
Meine Sünden gehen über mein Haupt.
Wie eine schwere Last sind sie mir zu schwer worden,
darum weine ich so,
und meine beiden Augen fliessen mit Wasser.
Meines Seufzens ist viel, und mein Herz ist betrübet,
denn der Herr hat mich voll Jammers gemacht,
am Tage seines grimmigen Zorns.
Oi, olisipa minulla kylliksi vettä päässäni
ja silmäni olisivat kyynellähteitä,
jotta päivin ja öin voisin itkeä syntejäni.
Syntini kulkevat pääni ylitse,
painavan taakan tavoin ne ovat tulleet minulle raskaiksi,
siksi itken niin paljon,
ja molemmista silmistäni virtaa vettä.
Huokaukseni ovat monet ja sydämeni on raskautettu,
sillä Herra on tehnyt minusta pelkkää vaikerrusta,
kiukkuisen vihansa päivänä.
Nicolaus Adam Strungk (1640–1700) oli Lyypekissä koulittu viulisti, Dresdenin hovikapellimestari ja Leipzigin oopperanjohtaja. Kantaatti Ich ruf zu dir, Herr Jesu Christ (“Huudan sinua, Herra Jeesus Kristus”) on kaksisäkeistöinen koraalikantaatti: 1) Adagio–Allegro; 2) Presto ritornellojen kera, paluu avaukseen sekä Aamen-päätös.
Johann Schelle
Schelle (1648–1701)oli Schützin oppilas Dresdenissä (1655–57), minkä jälkeen hän lauloi Wolfenbüttelissä herttuan kuorossa (1657–64), kunnes hän pääsi Tuomas-kouluun Leipzigiin Knüpferin oppiin (1665).Hän toimi kanttorina Eilenburgissa (1670–) ja ylsi sen jälkeen opettajansa kuoltua Leipzigin Tuomas-koulun kanttoriksi ja johtajaksi (1676–). Schellen sunnuntaikantaatit Leipzigin kahteen kirkkoon, Tuomas- ja Nikolai-kirkkoon, olivat laajalti tunnettuja ja suosittuja: kuulijat “lensivät kuin mehiläiset Schellen suloisen hunajan” perään, sillä hän hellitti edeltäjien polyfonista tyylistä ja taipui italialaisen miellyttävän ymmärrettävyyden puoleen. Schelle on merkittävä Bachin edeltäjä.
Lobe den Herrn, meine Seele (“Ylistä Herraa, sieluni”) on 25-ääninen juhlakantaatti ehkä 1683 turkkilaisista saadun voiton johdosta; teoksen tutti- ja soolojaksojen vuorottelu viittaa Rosenmüllerin venetsialaistyyliin. Schützin jouluoratorion jäljillä kulkeva Actus Musicus auf Weyh-Nachten (“Joulun musiikkinäytelmä”; 1683) on sävelletty kuusiääniselle kuorolle, 17 soittimelle ja basso continuolle. Ach, mein herzliebes Jesulein (“Ah, pikku Jeesus-sydänkäpyseni”) on hellyttävä koraaliduetto.
Kantaatti Vom Himmel kam
Vom Himmel kam der Engel Schar (“Taivaasta tuli enkeliparvi”) on barokkisen loistokas koraalikantaatti kolmelle soitinkuorolle (trumpetit ja padat, sinkit ja pasuunat, jouset) sekä viisi ääniselle laulukuorolle. Lutherin 1543 kirjoittaman virren kuusi säkeistöä ovat kaikki eri tavoin käsiteltyjä; rakenne on symmetrinen säkeistöjen I ja VI sekä II ja V vastaavuuksien ansiosta.
Vom Himmel kam der Engel Schar,/Taivaasta tuli enkeliparvi,
erschien den Hirten offenbar;/ilmaantui paimenille lausumaan,
sie sagten ihn’ ein Kindlein zart,/he sanoivat näille, soma lapsonen
das liegt dort in der Krippen hart./makaapi kovassa kehdossa.
Zu Betlehem in Davids Stadt,/Beetlehemissä, Taavetin kaupungissa,
wie Micha das verkündet hatt,/kuten Micha on tämän ilmoittanut
es ist der Herre Jesus Christ,/on Herra Jeesus Kristus,
der euer aller Heiland ist./joka on teidän kaikkien Vapahtaja.
Deß sollt till fröhlich ihr sein,/Siksi olkaatten iloiset,
daß Gott mit euch worden ist ein./kun Jumala on tullut tykönne.
Er ist geborn Fleisch und Blut eu’r,/Hän on syntynyt teille lihaksi ja vereksi
eur Bruder ist das ew’ge Gut./teidän veljenänne on ikuinen Hyvä.
Was kann die euch tun/Mitä voi teille tehdä
die Sünd und Tod?/synti ja kuolema?
Ihr habt mit euch wahren Gott;/Teillä on tosi Jumala;
Lässt zürnen Teufel und die Höll’,/antapaa pirun ja helvetin suuttua,
Gott’s Sohn ist worden euer Gesell’./Jumalan Poika on teidän apunne.
Er will und kann euch lassen nicht,/Hän ei tahdo ja voi teitä jättää,
setzt ihr auf ihn eur Zuversicht;/pankaa hänen turvanne;
es mögen euch viel’ fechten an:/monet teitä tulevat kiusaamaan,
dem sei Trotz, der’s nicht lassen kann./ siitä huolimatta teitä ei jätetä.
Zuletzt müßt ihr doch haben recht,/Lopulta teidän täytyy päätyä oikeaan,
ihr seid nun worden Gott’s Geschlecht,/kun teistä on tullut Jumalan sukua,
dess’ danket Gott in Ewigkeit,/siispä kiittäkää Jumalaa ikuisesti,
geduldig, fröhlich alle Zeit./sävyisästi ja iloisesti aina.
Vincent Lübeckiltä (1654/56–1740) on säilynyt viisi kantaattia ja passio säilynyt. Matthesonin mukaan Lübeck esittää taidokkaasti affekteja kaikilla taiteen hienouksilla. Kantaatissa Gott wie dein Name (“Herra kuinka nimesi”) on continuon lisäksi kolme laulajaa ja kolme trumpettia. Hilf deinem Volk (“Auta kansaasi”) on läpisävelletty motetti. Es ist ein großer Gewinn, wer gottselig ist (“On suuri voitto olla lunastettu”) on hämmästyttävän laaja teos pohjoissaksalaisessa traditiossa.
Johann Pachelbel (1653–1706) harrasti vapaata konsertoivuutta ilman koraalia. 13 Magnificatia ovat hänen parasta musiikkiaan, koraalikantaatit ovat Tunderin tapaisia, mm. Was Gott tut, das ist wohlgetan (“Mitä Jumala tekee, on hyvin tehty”), Christ lag in Todesbanden (“Kristus makasi kuolon kahleissa”).
Johann Philipp Krieger (1649–1725) syntyi Nürnbergissä, ja hän siirtyi Kööpenhaminaan (1663/5), josta siirtyi Bayreuthin hovikapelliin (1671), josta käsin hän teki laajan Italian-matkan, minkä jälkeen hän pääsi Halleen hoviurkuriksi (1677) ja Weissenfelsiin kapellimestariksi (1680). Krieger sävelsi yli 2000 kantaattia, joista on säilynyt vain noin 80. Hän oli valmistamassa Bachin kantaattia tarttumalla Neumeisterin teksteihin ja loi uuden kantaattityylin oopperamaistamalla sen. Hänen ensimmäinen kantaattisyklinsä valmistui 1700: Geistliche Cantaten statt einer Kirchen-Music (“Hengellisiä kantaatteja kirkkomusiikin asemasta”). Rufet nicht die Weisheit (“Älkää huutako viisautta”) on myöhäinen kantaatti da capo -aarioiden kera.
Johann Kuhnau
Kuhnau (1660–1722) oli Bachin välitön edeltäjä, urkuri jo 1684, Tuomas-kanttori ja musiikinjohtaja vuodesta 1701. Hän oli renessanssi-ihminen, joka osasi monia asioita ja oli myös teoreetikko, lakimies, kielitieteilijä ja kirjailija. Hän oli kantaateissaan italialais-oopperamainen: niissä on secco-resitatiiveja ja da capo -aarioita. Kuhnau oli upea säveltäjä: hän muodostaa merkittävimmän linkin Schützin ja Bachin välissä ja oli samalla tärkeä vaikuttaja Handelin ja Bachin suuntaan.
Gott, sei mir gnädig nach deiner Güte (Jumala, ole minulle armollinen hyvyytesi mukaan; 1705) on sävelletty jousille, fagotille, continuolle ja neliääniselle yhtyeelle/kuorolle; osat ovat 1) Sonata; 2) alttosoolo; 3) alttoresitatiivi; 4) sopraano ja baso kuoron kera; 5) arioso tenorille ja bassolle; 6) kuoro; 7) sopraanon ja tenorin arioso & kuoro. Ihr Himmel jubilirt von oben (“Taivaasi riemuitsee ylhäältä”; 1717) sisältää loistokkaita koloratuureja.
Wie schön leuchtet der Morgenstern (“Kuinka kauniisti loistaa aamuntähti”) viisiääniselle kuorolle, kahdelle cornolle, kahdelle viululle, kahdelle alttoviululle ja continuolle tarjoaa ihastuttavaa lyyrisyyttä ja fugaalisuutta. Sen numerot muodostavat liki symmetrisen rakenteen: 1) koraali; 2) tenoriresitatiivi; 3) kuoro; 4) tenoriaaria; 5) tenoriresitatiivi; 6) tenoriaaria; 7) tenoriaccompagnato; 8) sopraanoduetto & kuoro.
Magnificat C
Magnificat C on sävelletty tosi isolle koneistolle, ja siinä on yhtymäkohtia Bachin samaan sävellyksen soittimia myöten. Seuraavassa tekstin ensimmäinen lausepari ja loppu-Aamen.
Magnificat anima mea Dominum
Et exultavit spiritus meus in Deo salutari meo.
–
Amen
Minun sieluni suuresti ylistää Herraa,
ja minun henkeni riemuitsee Jumalasta, vapahtajastani.
–
Aamen
Friedrich Wilhelm Zachow (1663–1712) käytti myös kantaattilibrettoja Bachin tapaan. Kantaatti Herr, wenn ich nur dich habe (“Herra, kun vain saan sinut”) sisältää sinfonian, pitkän kuoron ja neljä säkeistöä sekä avauskuoron toiston. Ruhe, Friede, Freud und Wonne (“Lepo, rauha, onni ja auvo”) on hieno esimerkki uudesta kantaattityypistä. Magnificat on lähellä Bachin vastaavaa teosta.
Christoph Graupner
Graupner (1683–1760) tuli 13-vuotiaana Tuomas-kouluun, jossa hän oli Schellen ja Kuhnaun opissa ja työskenteli Darmstadtin hovissa (1708–) kuolemaansa saakka, lopuksi hovikapellimestarina. Hän sävelsi yli 1400 kirkkokantaattia.
Kantaatti Herr, die Wasserströme erheben sich
Herr, die Wasserströme erheben sich (“Herra, vesivirrat nousevat”; 1734) on vain neliääniselle vokaaliryhmälle ja jousille, mutta sisältää silti vaikuttavia vastakohtia. Sen rakenne on konseptiltaan bachilaisen symmetrinen: kuoro–resitatiivi–aaria–resitatiivi–aaria–resitatiivi–koraali. Seuraavassa avauskuoron ja toisen resitatiivi-aaria -parin teksti ja partituurien alut:
1.Alkukuoro. Herr, die Wasserströme erheben ihr Brausen,/Herra, vesivirrat lisäävät kohinaansa,
die Wasserströme heben empor die Wellen./vesivirrat nostavat aallot korkeiksi.
4.resitatiivi. So swach ist oft des Glaubens Licht,/Niin heikko on usein uskon valo,
die edle Glut will bei Aposteln schier erkalten;/jalo hehku apostoleiden luona melkein kylmenee;
o schwaches Volk, siehst du denn nicht,/oi heikko kansa, etkö edes näe,
dass Jesus bei dir ist?/että Jeesus on luonasi?
Sein Finger hemmt die Wellen Wut,/Hänen sormensa hillitsee aaltojen raivon
sein starker Arm kann dich erhalten./hänen vahva käsivartensa voi sinua kannatella.
Ach, daß du doch so furchtsam bist!/Ah, että olet kuitenkin niin pelokas!
5.aaria. Jesus hemmt die stolzen Wellen,/Jeesus estää ylväät aallot,
alles steht in seiner Hand./kaikki on hänen kädessään.
Unverzagt, ob gleich Satan alles wagt,/Pelottomasti, uskaltaa Saatana mitä hyvänsä,lacht nur seines frechen Schnaubens,/nauraa hän vain röyhkeälle puhkumiselle,
denn der Anker unsers Glauben/sillä uskomme ankkuri
ruht in keinem leichten Sand./ei lepää löysässä hiekassa.
Konsertoiva passio, passio-oratorio ja oratorio
Schützin ohella löytyy muitakin konsertoivien passioiden/oratorioiden säveltäjiä, eivätkä he olleet passioissa yhtä askeettisia kuin Schütz, vaan käyttivät soittimia. Konsertoivan tyylin myötä syntyi passio-oratorio, jossa gregoriaanisen laulutyylin sijaan tulevat resitatiivit, vapaaseen hengelliseen runouteen pohjautuvat aariat, ensemblet, taidokkaat kuorot ja soitinnumerot. Lajin varhaisia edustajia ovat Selle, Theile ja Christoph Bernard (1628–92), jonka dialogissa Euch ist’s gegeben (“Teille on annettu”) on tuntuvia tekstilisiä.
Thomas Selle (1599–1663) toimi Hampurin musiikinjohtajana ja Johanneum-kirkon kanttorina. Hänellä oli merkittävä rooli passion kehityksessä. Hän sävelsi Johannes-passion, tai Passion nach dem Evangelisten Johannes mit Intermedien (Hampuri; 1643), jossa on resitatiiveja soitinobligatojen kera, viisiääninen kuoro, täyden ja pikkukuoron sekä soitinyhtyeen vuorotteluita ja yhteisesiintymisiä. Selle sävelsi myös Matteus-passion (1642; Hampuri), ja Ylösnousemuskertomuksen (n. 1645; Hampuri). Kokoelma Omnia opera (1653) sisältää 282 saksalaista tai latinalaista sävellystä, joista suurin osa on konservatiivisia. Kokoelma Neue Musikalische Andachten (“Uusia musiikkihartauksia”; Lüneburg, 1655) tarjoaa lauluja sooloäänelle ja bassolle koko kirkkovuodeksi evankelimien ja muiden Raamatun kirjojen teksteihin. Häneltä löytyy myös kaksi Kurzmessen eli Missa brevis -lajin edustajaa vain Kyrie- ja Gloria-osien kera à 8 ja à 5 continuon kera.
Johann Theile (1646–1724) opiskeli Magdeburgissa ja Leipzigissa, oli Schützin oppilas (1660–70) ja tustustui myös Reinckeniin ja Buxtehudeen; hän työskenteli mm. Hampurissa ja Berliinissä. Matteus-passio (1673) on linkki Bachiin, sillä evankelistana on tenori, Jeesus on basso ja kaikki laulavat vähintään continuon tai lisättyjen viulujen säestyksellä. Soitinosuuksissa on säveltoistoja, murtosointuja ja nopeita nuotteja, lauluosuuksissa kaksiosaisia ritornelloilla varustettuja pieniä aarioita sekä kuoroja soittimien kera. Hän sävelsi myös 23 latinalaista messua, osan niistä “lyhytmessuina”. Seuraavassa näyte Matteus-passion toisen actuksen eli kertomuksen alusta:
Hampurissa rinnan kansankielisen oopperan kehittyi saksalais-evankelinen oratorio: ensimmäinen on anonyymi Johannes-passio (1704), jonka tekstilisät teki hampurilainen lakimies Heinrich Postel (1658–1805) ja jonka musiikki saattaa olla Christian Ritterin (n. 1650–1725) käsialaa. Olennaista uudessa lajissa eivät vain tekstilisät, vaan läpikirjoitettu “libretto” sekä aarian ja resitatiivin, dueton ja arioson polarisaatio.
Reinhard Keiserin teos Der blutige und sterbende Jesus (“Verinen ja kuoleva Jeesus”; 1705) Hunoldin/Menantesin (1681–1721) librettoon oli seuraava merkittävä saavutus, mistä alkoi saksalaisen passio-oratorion historia: myös evankelistan resitatiivit olivat nyt säemuotoisia. Keiserin myöhemmätkin oratoriot ovat avainteoksia: Markus-passio (1707); passio-oratorio Thränen unter dem Creutze Jesu (“Kyyneleitä Jeesuksen ristin alla”; 1711); passio-oratorio Der für die Sünde der Welt gemarterte und sterbende Heiland (“Maailman syntien tähden piinattu ja kuoleva Vapahtaja”; 1712; Brockes-passio).
Bartholt Hinrich Brockes (1680–1747) oli hampurilainen juristi ja raatimies, jonka ns. Brockes-passio on säemuotoista madrigalistista runoutta. Sen sävelsivät mm. Handel (1716), Telemann (1717/18, 1722), Mattheson (1718), Johann Friedrich Fasch (1688–1758; 1723?), Gottfried Heinrich Stölzel (1690–1749; 1725).
Johann Mattheson
Mattheson (1681–1764) oli aikakauden yleisoppinut, joka toimi Hampurin tuomiokirkon musiikinjohtajana (1715–28). Hänen kirjallinen tuotantonsa on keskeisessä roolissa yritettäessä ymmärtää myöhäisbarokin musiikin retoriikkaa, musiikinteoriaa ja sävellysajattelua. Tärkeimmät kirjat ovat Das neu-eröffnete Orchestre (“Uudelleen avattu orkesteri”; 1713), Kern melodischer Wissenschafft (“Melodiatiedon ydin”; 1737), Der vollkommene Capellmeister (“Täydellinen kapellimestari”; 1739) ja Grundlage einer Ehren-Pforte (“Kunniaportin perusteet”; 1740).
Toimiessaan musiikinjohtajana hän sävelsi 26 oratoriota. Niistä huomattavimpia on jouluoratorio Das größte Kind (“Suurin lapsi”; 1720). Molemmat osat alkavat ja päättyvät kuorokoraalilla, joissa käytetään cornoja, trumpetteja, patarumpuja, oboeita, fagotteja ja jousia. Koko oratorion alkukuoro on musiikillisesti sama kuin päätöskuoro, vain tekstit eroavat. Erikoisuutena on se, että aarioihin osallistuu myös kuoro. Seuraavassa alkuoron ja ensimmäisen resitatiivi-aaria -parin tekstit:
Teil 1
1.Choral (Coro)
Gelobet seist du, Jesu Christ,/Ollos ylistetty, Jeesus Kristus,
dass du Mensch geboren bist/että synnyit ihmiseksi
von einer Jungfrau das ist wahr,/tosi neitsyeestä,
des freuet sich der Engel Schar./mistä iloitsee enkeliparvi.
Kyrie eleison./Kristus armahda.
3.Recitativo (Soprano), Maria, Joseph
So ist durch mich das Heil der Welt,/Nyt on kauttani pelastus maailman,
der zwischen Furcht und Hoffnung/pelon ja toivon välillä
schier verschmacht‘ten Erden/ankarasti riutuvalle maanpiirille,
in dieser Nacht dahergestellt./tässä yössä tuotu tiettäväksi.
Joseph
So ist nunmehr erfüllet,/Niin on nyt täyttynyt se,
was der Propheten Mund versprochen./mikä on profeettojen suulla luvattu.
Maria
So wird es nun entdecket werden,/Niin on nyt paljastettu se,
was vor die Decke Mosis hat verhüllet:/minkä oli Mooseksen liina kätkenyt:
Joseph/Joosef
Es sind vorbey die zehnmal sieben/Nyt ovat ohi kymmenen kertaa seitsemän
Wochen, und der ist nun erschienen,/viikkoa, ja hän on nyt ilmestynyt,
der als Messias soll dem Volke Gottes dienen./jonka on Messiaana Jumalan kansaa palveleminen.
4.Aria con coro (Soprano, Coro), Maria
Israel, freue dich,/Israel iloitse,
jauchzet, ihr Kinder,/riemuitkaa lapset
aus Jakobs Geblüte,/Jaakobin verta,
preiset des Allmächtigen ewige Güte/ylistäkää Kaikkivaltiaan ikuista hyvyyttä
immer und ewiglich./aina ja iankaikkisesti.
Coro/Kuoro
Israel iloitse.
Maria
Nun wird die tötende Sünde versiegelt/Nyt karkoitetaan kuolettava synti
nebenst der Schlangen/sekä käärmeen
vergiftenden Stich;/myrkyllinen puraisu;
nun wird die rauchende Hölle verriegelt/nyt raivoava helvetti salvataan
und die Versöhnung beschleuniget sich./ja sovittamista kiirehditään.
Coro/Kuoro
Israel iloitse.
Johann David Heinichen
G. Ph. Telemannin 46:sta passio-oratoriosta on säilynyt 21. Muita lajin edustajia ovat Carl Heinrich Graunin (1703/4–59) Große Passion “Kommt her und schaut” (“Suuri passio ‘Tulkaa tänne ja katsokaa’ “; Dresden, n. 1723) ja Johann David Heinichenin (1683–1729) Oratorio tedesco al sepolcro santo “Nicht das Band, das dich bestricket” (“Saksalainen oratorio pyhällä haudalla ‘Ei side, joka sinut kietoo’ “; Dresden, 1724).
Heinichen on eräs Saksan myöhäisbarokin voimahahmoja. Hänen tärkeimpiin aikaansaannoksiinsa kuuluu kenraalibasson oppikirja Der General-Bass in der Composition (1728). Heinichen sai koulutuksensa Schellen ja Kuhnaun johdolla Leipzigissa, jossa hän soitti myös Telemannin johtamassa Collegium musicumissa (1702–05). Hän sävelsi Lepzigiin ja Naumburgiin viisi oopperaa (1709–10) ennen lähtemistään 1710 Italiaan, jossa hän tapasi useat ajan merkittävät säveltäjät, Lottin, Albinonin, A. ja B. Marcellon sekä Vivaldin. Vaaliruhtinas Friedrich August, myöhempi kuningas August III viehättyi siell’ Heinichenin avantgardistisista kantaateista ja palkkasi hänet Dresdenin hovin kapellimestariksi (1717), jossa työssä hän toimi kuolemaansa saakka ja sävelsi muutamia serenatoja eli kaksinäytöksisiä juhlaoopperoita sekä luterilaisuudestaan huolimatta pääosan hienosta latinalaisesta kirkkomusiikkituotannostaan. Hänellä oli kollegoina ja osin kilpailijoina hovissa Zelenka sekä Giovanni Alberto Ristori (1692–1753), joka toimi urkurina ja kapellimestarina sekä hovisäveltäjänä kirjoittaen 11 täyttä messua, 21 motettia, kolme requiemiä, 20 psalmisävelitystä ja kolme oratoriota.
Missa concertata nro 6 (1724 on sikäli merkittävä, että siinä on rikas orkestraatio: jousten ja contimuon lisäksi mukana on kahdet oboet, huilut ja trumpetit patarumpuineen sekä viekä kaksi käyrätorva, jotka viittaavaat esikuvana jopa klassismin wieniläismessuun saakka. Musiikillisesti jo hieman galanttiin kurkottava ja lempeitä äänenpainoja sisältävä Es-duuri-requiem edustaa myöhäistuotantoa (1726).
Kaikkiaan Heinichenin kirkkomusiikkituotanto käsittää 12 messua, kaksi requiemiä, kolme Te Deumia, 9 magnificatia, neljä säilynyttä lamentaatiota, neljä litaniaa, 35 latinalaista hymniä ja motettia, 15 saksalaista kantaattia ja motettia, kaksi oratoriota ja kaksi sepolcro-kantaattia. Seuraavassa alkua teoksesta Pastorale per la notte di natale (“Jouluyön pastoraali”):
