Katolisuuden ja anglikaanisuuden jännite
Henrik VIII:n (1491–1547) toimeenpaneman Englannin uskonpuhdistuksen jälkeisenä aikana Cromwellin valtaan (1649–60) saakka vanha katolinen ja uusi anglikaaninen kirkkomusiikki kilpailivat keskenään. Vaikka anglikaanisuus oli virallinen tunnustus, hovi suosi pitkään katolisia menoja ja latinalaista messua. Kuningasvallan palautus 1660 toi ranskalaisia ja italialaisia aineksia musiikkiin.
Service oli anglikaanisen kirkon eräs päämuoto, joka tarkoitti entisten hetkipalveluiden (vesper, matutina), ordinarium-messun ja hautajaispalveluksen kiinteiden tekstiosien moniäänisiä sävelityksiä. Anthem (<— antifoni) tuli latinankielisen motetin tilalle, ja se vastaa sekä motettia, hengellistä konserttoa että kirkkokantaattia. Full anthem -lajia sävellettiin pelkälle kuorolle; soittimet olivat mahdollisia, muttei niillä ollut sooloja. Verse anthem oli sooloäänille ja yhtyeelle/kuorolle säestyksineen.
Thomas Thomkinsin (1572–1656) anthemeistä ja serviceistä koottiin Musica Deo sacra (“Kirkkomusiikkia Jumalalle”; 1668). Richard Dering (n. 1580–1630) sävelsi kaksi kirjaa latinalaisia motetteja continuon kera (1617–18). Thomas Ravenscroftin (n. 1582–n. 1635) psalttari The Whole Booke of Psalms (1621) sisältää psalmisävelityksiä sekä teoksia myös muilta säveltäjiltä. Henry Cooke (n. 1615–72), joka toimi Kuninkaallisen kapellin poikakuoron johtajana, oli taitava opettaja (mm. Humfrey, Blow ja Purcell oppilaita) ja italialaisen tyylin kannattaja.
Matthew Locke (1622–77)oli Kaarle II:n hovisäveltäjä, joka sai italialaisvaikutteita 1648 vieraillessaan Alankomaissa. Pieni ongelma koettiin uuden tyylin ja englannin kielen yhdistämisessä verse anthemeissä, vaikka ideoita ja puhuvaa deklamaatiota onkin. Teoksia ovat mm. Blessed is the man; Arise, O Lord, Let God arise; O give thanks unto the Lord ja Sing unto the Lord a new song, joka sisältää koloratuureja; Lord, let me know mine end on ekspressiivinen. Locke sävelsi myös latinalaisia tekstejä: Cantate Domino sekä Domini est terra.
Pelham Humfrey
Humfrey (1647–1674)valittiin heti restauraation 1660 jälkeen Kuninkaalliseen kapellin, ja hän alkoi jo kuoropoikana säveltää anthemeitä. Hän teki 1664 äänenmurroksen jälkeen opintomatkan Ranskaan (1665–67), minkä tuloksena hän sävelsi konsertoivaan tyyliin ja oli ajan johtava kirkkosäveltäjä. Hänestä tuli 1667 kuninkaallinen luutunsoittaja ja Kuninkaallisen kapellin muusikko (Gentleman of the Chapel Royal). Musiikin italialaispiirteet vakiinnuttivat uutta tyyliä Englantiin.
Humfreyltä on säilynyt 18 anthemiä. Kaarle II piti tanssillisesta musiikista, joten Humfrey sai kirjoittaa sinfonioita ja ritornelloja kirkkoteoksiin. Kuoro-osuudet ovat antehemeissä lähes syllabisia. O Lord My God ja By the Waters of Babylon ovat ilmeikkäitä kielen käsittelyssään. Anthemit eivät kuitenkaan säilyneet Englannissa kirkkokäytössä, sillä olivat liian kirpeitä katedraalimakuun ja liian solistisia amatöörikuoroille; poikkeuksen muodostaa Hear, O Heav’ns, joka on madrigalistinen ja dramaattinen solistien ja kuoron vastakkainasettelussaan.
Anthem O Lord My God
Seuraavassa verse anthemin O Lord My God alkua psalmiin 22. Verse-osuuksissa solisteina toimivat altto, tenori ja basso, kuoro-osuudet ovat neliäänisiä normaalilla SATB-kokoonpanolla.
Symphony (vl1, vl2, vla, b.c.)
Verse (B-soolo, b.c.):
O Lord my God, why hast thou forsaken me,
and art so far from my health and from the words of my complaint?
Symphony
Verse (jatkuu; A- ja T-soolot, b.c.)
I am poured out out, like water,
all my bones are out of joint,
my heart also in the midst of my body,
is ev’n like melting wax.
Chorus
But be not thou far from me O Lord,
thou art my succour, haste thee to help me.
Symphony
Verse (B-, A- ja T-soolot, b.c.)
For many dogs are come about me,
and the counsel of the wicked lay’th siege against me.
They pierc’d my hands and my feet; I may tell all my bones,
They stand staring and looking upon me,
they part my garments among them, and cast lots upon my vesture.
Symphony
Verse (A-, T- ja B-soolot, b.c.)
But be not thou far from me O Lord,
thou art my succour, haste thee to help me.
Chorus
But be not thou far from me O Lord,
thou art my succour, haste thee to help me.
John Blow
Blow (1649–1708)palveli jo nuorena Westminster Abbeyn urkurina, ja 1669 hänestä tuli kuninkaan cembalisti, 1674 Kuninkaallisen kapellin muusikko, 1676 urkuri ja 1700 säveltäjä. Blow yhdisti full anthemin ja verse anthemin. Häneltä löytyy kaunopuheista soolodeklamaatiota anthemeissä: How doth the city sit solitary. Anthemit I beheld and lo ja And I heard a great voice ovat populaareja melodisessa tuoreudessaan.
Full anthems Praise the Lord, O my soul; I will praise the name of God ja God is our hope and strength käyttävät soinnikasta kontrapunktia. Orkesterin kanssa full anthemit ovat laveampia ja virtaavampia: O give thanks unto the Lord avautuu ground-sinfonialla; When Israel came out of Egypt -anthemissä viulut ovat aktiivisia. God spake sometime in visions (1685) on sävelletty Jaakko II:n kruunajaisiin: se alkaa jousten ranskalaisella alkusoitolla, ja jatkossa hyödynnetään 8-äänistä kuoroa sekä solisteja.
Henry Purcell
Purcell oli koko ikänsä kuninkallisen hovin ja kirkon palveluksessa: ensin kuoropoikana, sitten soittimien korjaajana ja virittäjäna, urkurina ja lopulta hovicembalistina (1685–). Hän sävelsi (n. 1678–) innolla kirkkomusiikkia: tuloksena oli 65 anthemia, aamu- ja ilta-servicet, Magnificat, Nunc dimittis, Te Deum ja Jubilate. Kaikissa on continuo ja lähes puolessa myös jousia. Lisäksi Purcellilla on 35 vapaata kirkollista teosta yhdestä äänestä täyteen kuoroon solisteineen continuon kera.
Me beloved spake, anthem (ennen 1678) on viulujen kera: se on tuore, sanamaalaileva teos, jossa on uutta harmoniaa, herkkyyttä, väriä ja loistoa. Kyseessä on parhaimpiin kuuluva englantilainen Korkeaveisun sävelitys, jossa on kaksi sinfoniaa, sooloja, kvartetto ja kuoroja. Blow up the trumpet in Sion (1678) perustuu Joelin kirjaan; se on teini-ikäisen säveltämäksi mestarillinen, soinnullisesti ja kuvallisesti upea teos.
Anthemit Behold now, praise the Lord (1679) ja Hear my Prayer, O Lord (1680) psalmiin 102 ovat loistavia kirkkoteoksia; jälkimmäinen on 8-ääninen ja sisältää järisyttävää kromatiikkaa. Remember not, Lord, our offences (1682) sisältää nerokkaita dissonansseja. Let mine eyes run down with tears (1682) on parhaita teoksia Jeremiaan tekstiin; se viittaa ehkä säveltäjän kahden lapsen kuoleman tuottamaan suruun. Teoksessa on viisiääninen kuoro ja continuo. O praise God in his holiness (n. 1682) psalmiin 15o on tanssillisen komea ritornelloineen.
Jaakko II:n (1685–) aikana Purcell enää sävelsi vain yhdeksän anthemiä, mutta monet niistä ovat suuria. My heart is inditing (1685) Jaakko II:n kruunajaisiin on pisimpiä ja taidokkaimpia anthemejä, ja se alkaa ranskalaisella alkusoitolla. O sing unto the Lord (1688) on kuuluisimpia teoksia. Praise the Lord, O Jerusalem (1689), alkaa tilavalla sinfonialla; sen myötä kirkkosäveltämisen aika on lähes ohi – ja oli teatterin vuoro. O give thanks unto the Lord (1693) -teosta psalmin 106 valikoituihin jakeisiin värittää italialainen kirjoitustapa soolo-osineen.
1 O give thanks unto the Lord, for he is gracious: and his mercy endureth for ever.
2 Who can express the noble acts of the Lord: or shew forth all his praise?
4 Remember me, O Lord, according to the favour that thou bearest unto thy people: O visit me with thy salvation;
5 That I may see the felicity of thy chosen: and rejoice in the gladness of thy people, and give thanks with thine inheritance.
46 Blessed be the Lord God of Israel from everlasting and world without end: and let all the people say, Amen.
Oodit musiikin suojeluspyhimyksen juhliin
Englannissa oli tapana vuosina 1683–1703 juhlia näyttävällä musiikilla musiikin suojeluspyhimystä St. Ceciliaa. Purcell teki jo ensimmäiseen kertaan musiikin, ja häntä pyydettiin uudelleen 1692 säveltämään samaan tarkoitukseen kuninkaallisen kappalaisen Nicholas Bradyn runo: näin valmistui Ode on St. Cecilia’s Day 1692 eli “Hail! Bright Cecilia”. Tekstissä korotetaan musiikkia matematiikan ja teologian sisartieteenä, minkä vuoksi Purcell sisällytti laajaan, lähes tunnin mittaiseen ja 13 numeroa käsittävään musiikkiin runsaati kontrapunktia: avaavan sinfonian canzona-vaihe on fuuga kahdesta teemasta, nro 3, “Hark! hark” each Tree”, on groundiin perustuva sarabande ja nro 10, “In vain the Am’rous Flute” on passacaglia. Alussa ja lopussa kuultavat kuorot “Hail! Bright Cecilia” luovat teokseen komean kehyksen, jonka sisällä on mukavia tanssi-aireja ja herkkiä soolonumeroita.
Oodi ‘Tis Natures’s Voice
Englantilaisen musiikin kautta aikain ehkä hienoin laulu löytyy numerona neljä: tenorille sävelletty “‘Tis Natures’s Voice”, jonka sanasävelitystä voi vain ihailla:
‘Tis Natures’s Voice; thro’ all the moving Wood
Of Creatures understood:
The Universal Tongue to none
Of all her num’rous Race unknown!
From her it learnt the mighty Art
To court the Ear or strike the Heart:
At once the Passions to express and move;
We hear, and straight we grieve or hate, rejoice or love:
In unseen Chains it does the Fancy bind;
At once it charms the Sense and captivates the Mind.
Kehyskuorot ovat komeudessaan englantilaisen, Handelin luoman oratorion ennakoijia. Tässä päätösnumero 13:n teksti ja partituurin alku:
Hail! Bright Cecilia, Hail to thee!
Great Patroness of Us and Harmony!
Who, whilst among the Choir above
Thou dost thy former Skill improve,
With Rapture of Delight dost see
Thy Favourite Art
Make up a Part
Of infinite Felicity.
Hail! Bright Cecilia, Hail to thee!
Great Patroness of Us and Harmony!
Te Deum, jossa on ranskalaisten suurten motettien tapaan soolojen, duojen ja kuorojen vuorottelua, ja Jubilate (1694) on sävelletty Cecilian, musiikin suojeluspyhimyksen juhlapäivän 22.11.1694 aloittavaan aamumessuun (Morning Service). Teokset olivat menestyksiä, sillä koskaan ei oltu aiemmin kuultu Englannissa näin juhlavaa kirkkomusiikkia.
Jubilate Deo
O be joyful in the Lord all ye lands; serve the Lord with gladness and come
before his presence with a song.
Be ye sure that the Lord he is God; it is he that hath made us and not we
ourselves; we are his people and the sheep of his pasture.
O go your way into his gates with thanksgiving, and into his courts with
praise; be thankful unto him and speak good of his name.
For the Lord is gracious, his mercy is everlasting, and his truth endureth from
generation to generation.
Glory be to the Father, and to the Son, and to the Holy Ghost;
As it was in the beginning, is now and ever shall be: world without end.
Amen.
Funeral Music for Queen Mary (1694) on sävelletty isorokkoon kuolleen kunigattaren hautajaisiin, joissa Purcell vastasi pääosin surumusiikista: hän sävelsin siihen marssin, anthemin ja canzonan.
William Croft
Croft (1678–1727) oli viimeisiä syntyperäisiä merkittäviä englantilaisia barokin kirkkomusiikkisäveltäjiä. Musiikissa on Purcell-vaikutteita, ja hän on parhaimmillaan fugeeraavissa full anthemeissä, mm. Hear my prayer, O Lord; O Lord, rebuke me not.
Handelistä tuli seuraavaksi Englannin myöhäisbarokin keskeinen kirkkosäveltäjä.