Ranskassa nousi 1970-luvulla uusi säveltäjäpolvi, jota on kutsuttu samannimisen nykymusiikkiyhtyeen mukaan L’Itinéraire-ryhmäksi. Ryhmä loi kokonaan uudenlaisen sävellystekniikan ja musiikkikäsityksen, ja tätä on puolestaan nimitetty spektrimusiikiksi (La musique spectrale); on puhuttu myös ranskalaisesta uuskolorismista. Suuntauksen tärkeimmät edustajat ovat Gérard Grisey (1946-98) ja Tristan Murail (s. 1947).
Instrumenttisynteesi
Spektrimusiikin perusajatuksena on ns. instrumenttisynteesi: analysoidaan akustisten mittalaitteiden ja tietokoneen avulla jonkin äänen, esimerkiksi pasuunan tai kirkonkellon, mikrorakenne, ja pyritään sitten kirjoittamaan näin saatu sävelpylväs orkesterin soitettavaksi. Orkesteri (tai soitinyhtye) toimii siis kuin elävänä syntetisaattorina.
Osaäänekset eivät noudata tasavireistä viritysjärjestelmää, ja niinpä joudutaan turvautumaan mikrointervalleihin. Yleensä on tyydytty pyöristämään sävelkorkeudet lähimpiin neljäsosasävelaskeliin. Tuloksena ei toki ole akustisia valokuvia malliäänistä vaan hyvin kiehtovia sulautuneita klangeja, joissa emme voi erottaa toisistaan ”sointua” ja ”sointia”.
Eroon parametriajattelusta
Harmonian ja sointivärin sekä sävelen ja hälyn rajan häilyminen on tärkeä osa spektrimusiikin estetiikkaa. Griseyn ja Murail’n musiikki on reaktio sarjallisuuteen ja jälkisarjallisuuteen, ja ranskalaisesta näkökulmasta nimenomaan Pierre Boulez’n ja hänen seuraajiensa hallitsemaan nykymusiikkikulttuuriin.
Grisey ja Murail kokivat hedelmättömäksi jatkaa kahdentoista sävelen ja muiden rakennuspalikoiden yhdistelyä ja permutointia; eri parametrien itsenäinen konstruktiivinen käsittely ei heistä tuottanut kuulohahmotuksemme kanssa yhteensopivia tapahtumia. Musiikin karsinoiminen eri parametreihin on sävellysmekaniikkaa, joka ei perustu hahmopsykologisiin realiteetteihin.
Prosessit
L’Itinéraire-ryhmäläiset pyrkivät luomaan aistikykyjemme kanssa sopusoinnussa olevia musiikillisia tapahtumia erityisesti asteittaisin prosessein. Heidän musiikistaan puuttuvat ns. musiikilliset objektit – selvärajaiset motiivit, eleet – ja niiden tilalla on jatkuvassa muutostilassa oleva äänivirta. Eleellisyys oli aluksi suorastaan tabu.
Sittemmin, 1980- ja 1990-luvulla säveltämässään musiikissa Grisey ja Murail ovat pyrkineet rikastamaan aluksi tarkoituksellisen havainnollisiksi tehtyjä prosessiivisia muotojaan.
Uutta etsimässä
Vaikka spektrisäveltäjät reagoivatkin 1950- ja 1960-lukujen avantgardea vastaan, heistä henkii selvästi modernistinen, optimistinen usko uuteen sävelkieleen ja -ainekseen. Asteittaiset prosessit ja musiikillisten objektien kaihtaminen takasivat, ettei palattu vanhoihin muotoihin ja konventionaalisiin hahmoihin.
Murail’n mukaan nyt, kun 1970- ja 80-luvulla on ensin opittu hallitsemaan uudet materiaalit ja tekniikat, on etsittävä tapoja nopeampien tapahtumien ja rikkaampien muotojen luomiseksi niin, ettei kuitenkaan luiskahdeta vanhoihin kaavoihin. Murail’n ratkaisuja ovat mm. metaprosessit, rikkomiset ja katkot ja taitteiden väliset assosiaatiot.
Elektronimusiikin vaikutus
Sekä spektrisäveltäjien luoma uusi sointimaailma että se, mitä he uusilla soinneillaan tekevät, on velkaa elektronimusiikille. Ne asteittaiset prosessit, joille spektrit alistetaan, ovat usein liikettä sävelen (puhdas, harmoninen spektri) ja hälyn (säröytetty, epäharmoninen spektri) välillä.
Epäharmoniset spektrit voidaan saada aikaan esimerkiksi taajuus- tai rengasmodulaatiolla – ei elektronisin muokkauslaittein vaan soveltamalla näitä modulaatiomuotoja kuvaavia matemaattisia funktioita alkuperäisen spektrin sävelkorkeuksiin. Rengas- ja taajuusmodulaatio samoin kuin erilaiset viiveet ja kaiut sekä suodatukset ovat kaikki sähköisen äänenkäsittelyn välineitä, jotka spektrisäveltäjien töissä ovat tulleet osaksi soitinmusiikin sanastoa.
Ranskalaisia nautintoja
Huolimatta teoriaa ja matematiikkaa kaihtamattomasta estetiikastaan spektrimusiikki on vihkiytymättömällekin kuulijalle kiitollista. Asteittaiset prosessit ovat selkeitä, ja suvereeni orkestraatio liittää Murail’n ja Griseyn musiikin parhaaseen ranskalaisperinteeseen, Debussyn ja Messiaenin seuraan.
Kuuntele
- Tristan Murail: Gondwana (1980)
- Gérard Grisey: Partiels (1975)
Suomessa
- Kaija Saariaho: IO (1987)
- Jukka Tiensuu: Puro (1989)