Häly on ääni, jolla ei ole tarkkaa sävelkorkeutta, vaan havainnossa merkitsevämmiksi muodostuvat äänen suhteellinen korkeus (korkea – matala) sekä ennen kaikkea muut osatekijät kuten mm. voimakkuus, kesto, sointiväri.
Hälyn ja sävelen välinen ero ei ole jyrkkä, ja miltei kaikki soitinäänet sisältävät hälyä etenkin äänten alukkeissa (syttymähetkellä).
Hälyn estetiikalla tarkoitetaan 1900-luvun alkupuolella italialaisten futuristien esiin nostamaa ja ajamaa ajatusta hälystä musiikin keskeisenä elementtinä, joka samalla symboloi koneellistuvaa edistyksellistä ja dynaamista vuosisataa.
Hälystä musiikin peruselementtinä ovat olleet kiinnostuneet mm. Edgar Varèse, John Cage ja muut eksperimentalistit sekä konkreettisen musiikin säveltäjät.
Kirjallisuutta
Russolo, Luigi 2018 [1916]. Hälyjen taide. Suom. Tanja Tiekso. Helsinki: Tutkijaliitto.