Italialaiset korvaavat frankoflaamilaiset säveltäjät
Italiassa oli ollut trecentossa maineikas ja laaja säveltäjäkaarti, joka kuitenkin hiipui 1400-luvun, quattrocenton, alkupuolella, joten kolme neljännestä vuosisadasta (n. 1425–1500) maan musiikkielämästä kirkoissa ja hoveissakin pitkälti vastasivat franko-flaamilaiset laulajasäveltäjät vierastyöläisinä.
1400-luvun italialainen musiikki perustui ennen muuta improvisaatiokulttuuriin yhtä hyvien hovien maallisessa lemmenlaulussa kuin kirkkomusiikissakin. Quattrocenton aikana kirkoissa oli yleensä vain muutama laulaja, ja jos tehtiin polyfoniaa, mikä oli tapana toki juhlapäivinä, se oli enimmälti improvisoitua falsobordonea
Vasta 1500-luvun taitteessa Italian oma säveltäjätuotanto pääsee uudestaan käyntiin ulkomaisten esikuvien pohjalta omien katedraalien laulukoulujen ja kuorojen muodostuttua Roomassa ja Pohjois-Italian kaupungeissa (Venetsia, Firenze jne.) sekä ruhtinaiden (Ferrara, Milano, Napoli jne.) tarvitessa omiin kapelleihinsa muusikoita ja säveltäjiä.
Costanzo Festa
Festa syntyi Torinossa (1490) ja kuoli Roomassa (1545). Hän oli ensimmäinen kansainvälisesti merkittävä italialaissyntyinen (kirkkomusiikki)säveltäjä, paavin Sikstuksen kappelin laulaja ja säveltäjä (n. 1517–). Sitä ennen oleskelu Ranskan hovissa tutustutti hänet Moutonin musiikkiin, josta hän oppi flaamilaisen kontrapunktitaiteen ja kaanonin käytön. Musiikissa on ilmeikästä kontrapunktia ja taidokkaita kaanoneita. Tuotanto käsittää viisi messua, n.oin 50 motettia, 30 hymniä, 8 lamentaatiota, 8 Magnificatia, Te Deumin sekä yli 60 maallista sävellystä.
Motetti Quis dabit oculis
Quis dabit oculis (“Kuka antaisi silmiimme”, 1514) on hautajaismotetti Louis XII:n vaimon kuoltua. Se esitettiin myös Itävallan Maximilian I:n hautajaisissa (1519). Viisiääninen Super flumina Babylonis (“Baabelin virtain vierillä”, 1515) on puolestaan ehkä surumotetti Louis XII:n kuoleman johdosta.
Quis dabit oculis nostris fontem lacrymarum et plorabimus die ac nocte coram Domino? Britannia, quid ploras? Musica sileat.
Francia, cur deducta lugubri veste moerore consumeris?
Heu, nobis Domine, defecit Anna!
Gaudium cordis nostri conversus est in luctum;
cecidit corona capitis nostri.
Ergo ululate pueri, plorate sacerdotes,
lugite cantores, plangite nobiles et dicite:
Anna requiescat in pace.
Kuka antaisi silmillemme kyynellähteen itkeä päivin ja öin Herran edessä?
Britannia, miksi itket? Musiikki vaietkoon.
Ranska, miksi rähjäiseen ja suruisaan asuun pukeutuneena riudut valituksessa?
Voi, Herra, kuollut on Anna!
Sydäntemme ilo on kääntynyt murheeksi;
kruunu on pudonnut päästämme.
Siispä uliskaa nuoret, itkekää papit,
surkaa laulajat, valittakaa ylhäiset ja sanokaa:
Anna levätköön rauhassa.
Seuraavassa motetin alku ja kolmannen osan valitustekstin osan sävelitys:
Tribus miraculis (“Kolmella ihmeellä”) on kuusiääninen, jo Gombertia muistuttava motetti. Magnificatit kuuluivat Sikstus-kapellin pysyvään ohjelmistoon, ja ne julkaistiin uudestaan 1554 Venetsiassa. Myös Te Deum ja lamentaatiot olivat Vatikaanissa suosittua musiikkia.
Tribus miraculis ornatum, diem sanctum colimus:
Hodie stella Magos duxit ad praesepium;
Hodie vinum ex aqua factum est ad nuptias;
Hodie in Jordane a Joanne Christus baptizari voluit,
ut salvaret nos, Alleluia.
Ab Oriente venerunt Magi in Bethlehem
adorare Dominum
et apertis thesauris suis,
pretiosa munera obtulerunt.
Aurum sicut Regi magno, thus sicut Deo vero,
myrrhae sepulturi eius, alleluia.
Kunnioitamme pyhää päivää, [kun] kolmella ihmeellä varustautuneina
tänään tähti johdatti Tietäjät seimelle;
tänään viiniä tehtiin vedestä häissä;
tänään Jordan-virrassa Kristus tahtoi tulla Johanneksen kastamaksi
pelastaakseen meidät. Halleluja.
Itämailta saapuivat Tietäjät Beetlehemiin
palvomaan Herraa
ja avatuista aarteistaan
he antoivat arvokkaita lahjoja.
Kultaa kuten suurelle Kuninkaalle, kuni tosi Jumalalle,
mirhaa hänen hautajaisiaan varten, halleluja.
Andrea Gabrieli
Andrea Gabrieli (n. 1510–1586) oli syntyjään venetsialainen. Hän lauloi Pyhän Markuksen kapellissa jo ehkä 1536; sitten hän pääsi toiseksi (1566) ja ensimmäiseksi urkuriksi (1584). Gabrieli tutustui Münchenin kapelliin Lasson aikana (1562), millä oli suuri merkitys, sillä Andreasta tuli flaamilaisen koulun edustaja.
Hän julkaisi neljä kokoelmaa motetteja (1565–83) ja kirkkokonserttoja kaksi kirjaa (1587). Seuraavassa kirkkokonserteista teoksen O salutaris hostia (“Oi pelastava uhri”, 1587) alkua, joka perustuu pääosin kaksoiskuoron käyttöön.
Kirkkokonsertto O salutaris hostia
Lisäksi hän sävelsi seitsemän messua (1572), jotka ovat 4- tai 6-äänisiä, poikkeuksena hieman kesken jäänyt 12-ääninen messu (1587). Missa “Pater peccavi” (“Isä olen tehnyt syntiä” -messu, 1572) on kuusiääninen parodiamessu omaan motettiin (1565); teos on yksinkertaista polyfoniaa sillä tavoin, että sanat ovat kuultavissa. Seuraavassa Gloria-osan alkua:
