Saksalainen Lied
Lied on saksalaisen maallisen laulun lajinimi jo 1400–1500-luvuilla. Lochamer Liederbuch (n. 1452–60) sisältää pääosin monofonisia lauluja. Glogauer Liederbuch (n. 1480) käsittää 3–4-äänisiä maallis-sakraalisia lauluja sekä soitinsävellyksiä. Saksalaisissa lauluissa käytetään usein kaanon-tekniikkaa, ja ne vaikuttivat luterilaisen koraalin syntyyn. Ne ovat enimmälti tenorilauluja, sillä tenorissa on cantus firmus.
Paul Hofhaimer (1459–1537) palveli urkurina Innsbruckissa (1478–), Maksimilian I:n hovissa (1486–1519) ja Salzburgin arkkipiispalla. Tunnettu laulu on Mein’s traurens ist (“Suruni on”).
Heinrich Isaac
Isaac sävelsi myös saksankielisiä lauluja: Innsbruck ich muss dich lassen (“Innsbruck, minut täytyy sinut jättää”, n. 1500) on maallinen laulu ajalta, kun Isaac oli töissä Maksimilian I:n hovissa myös Innsbruckissa. Siitä tuli suosion vuoksi myöhemmin koraali O Welt, ich muss dich lassen (“Maailma, minun täytyy sinut jättää”). Laulusta on olemassa kaksi eri versiota: toisessa melodia on sopraanossa ja toisessa tenorimelodia on kaanonissa alton kanssa. Koraalimainen kudos on lähes tonaalista soinnutusta kadensseineen. Seuraavassa tenorilauluversio, joskin sen teksti on myöhemmän toimittajan lisäys, sillä tämä Isaacin varhemmin säveltämä versio on säilynyt vain ilman tekstiä; tässä siis tekstillä:
Groß leid muß ich jetzt tragen,/Suurta tuskaa täytyy minun nyt kantaa,
das ich allein tu klagen/ja sen voin purkaa vain yksin
dem liebsten bulen mein./rakkaimmalle valtijattarelleni.
Ach lieb, nun laß mich armen/Oi armas, suo minulle onnettomalle
im herzen dein erbarmen,/sydämessäsi sääliä,
daß ich muß von dannen sein./koska minun täytyy mennä pois.
Mein trost ob allen weiben,/Lohtuni ennen kaikkia naisia
dein tu ich ewig bleiben,/tulee ikuisesti olemaan luonasi,
stet, treu, der eren frum./aina uskollisena aidossa kunniallisuudessa.
Nun muß dich Got bewaren,/Suojatkoon Jumala sinua
in aller tugent sparen,/ja pysyttäköön kaikessa hyveessä,
biß daß ich wider kum./kunnes palaan takaisin.
Heinrich Fink
Finck (1444–1527) toimi muusikkona Puolan kuninkaalla (1498–), sitten Stuttgartissa, Salzburgissa ja Wienissä. Schön bin ich nicht (“En ole kaunis”) käynnistyy alkuimitaatiolla kaikissa äänissä. Ich stuend an einem Morgen -laulussa (“Seisoin eräänä aamuna”) on myös alkuimitaatio ja kadenssien pysäyttävyys alkaa vähetä. Tenorissa on päämelodia; seuraavassa avaussäkeistön tekstin suomennos:
Olin yhtenä aamuna
salaa erässä paikassa,
jonne olin piiloutunut,
ja kuulin valittavia sanoja
kauniilta ja hienolta neidolta,
joka sesoi rakkaansa kera:
heidän oli erottava.
Ludwig Senfl
Senflin (n. 1486–1542/43) maine perustuu 250 lauluun ja varhaisiin luterilaisiin koraaleihin. Kuuluisimpia lauluja ovat mm. Ich stuend an einem Morgen (“Seisoin eräänä aamuna”) sekä Ach Elslein, liebes Elselein mein (“Oi pikku Elsa, rakas Elsaseni”). Lauluissa vallitsee jo pyrkimys näissä motettimaisuuteen ja kontrapunktin käyttöön ottamiseen.
Ach Elslein, liebes Elselein mein,
Wie gern wär ich bei dir!
So sein zwei tiefe Wasser
Wohl zwischen dir und mir,
So sein zwei tiefe Wasser
Wohl zwischen dir und mir
Das bringt mir grosse Schmerzen,
Herzallerliebster Gsell!
Und ich von ganzem Herzen
Halt’s für gross Ungefäll,
Und ich von ganzem Herzen
Halt’s für groß Ungefäll
Hoff, Zeit wird es wohl enden,
Hoff, Glück wird kommen drein,
Sich in all’s Güts verwenden,
Herzliebstes Elselein,
Sich in all’s Güts verwenden,
Herzliebstes Elselein.
Oi pikku Elsa, rakas Elsaseni,
kuinka mieluusti olisin luonasi!
Mutta on kaksi syvää vettä
sinun ja minun välillä,
mutta on kaksi syvää vettä
sinun ja minun välillä.
Se tuottaa minulle suurta tuskaa,
rakkain sydänkumppanini!
Ja mina koko sydämestäni
tunnen siinä suuren onnettomuuden,
Ja mina koko sydämestäni
tunnen siinä suuren onnettomuuden.
Toivo ja aika lopettanevat sen,
toivo ja onni tullevat tilalle,
jotta kaikki kääntyy hyväksi,
sydämeni rakastettu pikku Elsa,
jotta kaikki kääntyy hyväksi,
sydämeni rakastettu pikku Elsa.
