Piano-ja oopperasäveltäjät laulun parissa
15.11.2005 (Päivitetty 5.5.2020) / Murtomäki, Veijo

Franz Liszt

Laulutuotanto

Franz Lisztin (1811–86) yli 80 laulua saksan-, ranskan-, italian-, unkarin-, venäjän- ja englanninkielisiin runoihin kattavat hänen elämästään yli 40 vuotta ja ovat siten hänen tuotannossaan merkittävä osa-alue. Lajeina Liszt viljeli niin saksalaista liediä kuin ranskalaista mélodieta, romanssia ja ariettaa.

Parhaimmillaan Lisztin laulut ovat vuolaan melodisia, harmonisesti upeita luomuksia, joissa pianon rooli on keskeinen, jopa riippumattoman tuntuinen. Laulut vaikuttavat joskus runoihin verrattuina ylenmääräisen painokkailta ja työstetyiltä.

Saksalaislauluja

Robert Schumannin lauluihin tutustuminen 1840 teki Lisztistä myös saksalaisen liedsäveltäjän. Hän sävelsi Heinrich Heinen teksteihin laulut Im Rhein (Reinillä, 1840/55) ja Die Lorelei (1841–60). Lorelei kromaattisessa harmonisessa avauksessaan ja legendamaisessa Reinin-seireeniaiheessaan ennakoi Richard Wagnerin oopperoita Tristan ja Isolde sekä Reininkulta.

Muita Lisztin keskeisiä lauluja ovat Mignons Lied (Mignonin laulu, Goethe, 1842/54/60), jonka saksan aksentoinnin sopivuutta melodiaan hän paranteli myöhemmissä versioissaan, Der dur vom Himmel bist (Sinä joka olet taivaasta, Goethe, 1842-70), harmonisesti kypsää Lisztiä edustava Freudvoll und Leidvoll (Riemua ja tuskaa, Heine 1844-49), resitatiivimainen Vergiftet sind meine Lieder (Lauluni ovat myrkytettyjä, 1844-49), jonka melodia huutaa hädissään modernin soinnutuksen tukemana, sekä jopa Wagnerin Parsifalin harmonioita ennakoiva Über allen Gipfeln ist Ruh’ (1848/59, Goethe) eri versioineen.

Du bist wie eine Blume (Olet kuin kukka, Heine, 1843-49) on kauneudessaan hämmästyttävän yksinkertainen Lisztin säveltämäksi. Vaatimattomia piano-osuudessaan ovat myös Es muss ein Wunderbares sein (Sen täytyy olla ihmeellistä, O. von Redwitz, 1852) ja Ich liebe dich (Rakastan sinua, F. Rückert, 1857).

Kolme laulua otsakkeella Liebesträume (Lemmenunelmia, 1843-50) ja etenkin niistä kolmas, O lieb, so lang du lieben kannst (Oi rakasta niin kauan kuin voit, F. Freiligrath, 1843-50) edustavat hurmeista romantiikkaa, joka on saanut pysyvän ikuistuksen lauluista tehdyissä pianoversioissa.

Die drei Zigeuner (Kolme mustalaista; 1860, Lenau) on loistavan dramaattinen, rytmisesti jännittävä ja pianitisesti vaativa laulu Lisztin ”unkarilaiseen tyyliin”. Blume und Duft (Kukkaistuoksua, F. Hebbel, 1854) on harmonisesti kokeileva laulu, joka nojautuu septimisointujen käännöksiin, terssi- ja tritonussuhteisiin sointuyhdistelmiin sekä sekvensseihin.

Italialaisia ja ranskalaisia lauluja

Lisztin varhaisimpia lauluja ovat italiankieliset Angiolin dal biondo crin (Vaaleatukkainen enkeli, C. Boccella, 1839), kehtolaulu hänen omalle Blandine-tyttärelleen ja Barcarole vénitienne de Pantaleoni (Pantaleonen venetsialainen barkaroli, 1840). Myöhemmin italialaislauluihin liittyivät Tre Sonetti di Petrarca (Kolme Petrarca-sonettia, nrot 104, 47, 123; 1842-46), joista on olemassa myös pianoversiot.

Liszt osallistui monilla lauluillaan ranskalaisen romanssi-laulukirjallisuuden kehittämiseen. Laulut ovat syntyneet pääosin keskeisen ranskalaisromantikon, Victor Hugon runoihin: Comment, disaient-ils (Miten, sanoivat miehet; Hugo, 1842-59), Enfant, si j’étais roi (Lapsi, jos olisin kuningas; Hugo, 1844/49), S’il est un charmant garzon (Jos löytyy viehättävä viheriä, Hugo, 1844-59).

Oh! quand je dors

Oh! quand je dors (Oi! kun nukun, Hugo, 1842) on Lisztin suurenmoisimpia lauluja, samalla ranskalaisen laulun merkkiteoksia.

Seuraavassa laulun suomennos:

Oi! kun nukun, tule viereen vuoteeni, kuten luo Petrarcan ilmestyi Laura, ja kun ohimennen hengityksesi minua koskettaa… yhtäkkiä huuleni aukenee!	Oh! quand je dors, viens auprès de ma couche, comme à Pétrarque apparaissait Laura, Et qu’en passant ton haleine me touche… Soudain ma bouche s’entrouvrira!
Otsalleni synkälle, jolla ehkä sammuu haave tumma joka liian kauan kestää, anna katseesi lailla tähden nousta… yhtäkkiä unelmani säteilee!	Sur mon front morne où peut être s’achève Un songe noir qui trop longtemps dura, Que ton regard comme un astre se lève… Soudain mon rêve rayonnera!
Sitten huulilleni, joissa liehuu liekki, leimahdus lemmen jonka Jumala itse on puhdistanut, paina suudelma, ja enkelistä tulee nainen… yhtäkkiä sieluni herää!	Puis sur ma lèvre où voltige une flamme, Éclair d’amour que Dieu même épura, Pose un baiser, et d’ange deviens femme… Soudain mon âme s’éveillera!
Suom. Veijo Murtomäki

Runon kolmea säkeistöä vastaten Liszt on säveltänyt aariamaisen ABA-muodon. B-vaiheessa koetaan intohimoisen ja melodisesti oopperamaisen laulun huipennus sanoilla mon rêve rayonnera! (unelmani säteilee), jossa Liszt kasaa dominanttiseptimisoinnulle terssejä undesimisoinnuksi saakka. Motiivisesti laulu perustuu nelisäveliselle aiheelle, joka alkaa ylöspäisellä kvarttihypyllä (gis-cis-h-fis) ja josta kuullaan myös alkupäästään laajentunut versio (eis-fis-dis-cis-gis).

Richard Wagner

Lauluja rahapulassa Riiassa ja Pariisissa

Richard Wagner (1813–83) muistetaan ennen muuta hänen nerokkaista ja mullistavista oopperoistaan, mutta hänellä on myös joukko lauluja, vaikka lied-ilmaisu olikin liian pientä Wagnerin taiteellisten visioiden ilmentämiseksi. Muutamat laulut syntyivät persoonallisista, konkreettisista syistä.

Wagner kirjoitti 19-vuotiaana teoksen Sieben Kompositionen zu Goethes Faust (Seitsemän sävellystä Goethen Faustukseen, 1831–32). Hänen asuessaan ja toimiessaan kapellimestarina Riiassa syntyi Der Tannenbaum (Joulupuu, 1838) Scheurleinin tekstiin.

Eläessään Pariisissa kurjuudessa 1839–40 Wagner yritti hyödyntää aikalaistensa laulukuumetta ja kirjoitti muutaman laulun: ranskalaisen version Heinen tekstiin Les deux grenadiers (Kaksi krenatööriä), laulun Tout n’est qu’images fugitives (Kaikki on vain pakenevia näkyjä, Reboul) sekä sarjan Trois Mélodies: Dors mon enfant (Nuku lapseni, Anders), Mignonne (Kulta, Ronsard) ja Attente (Odotus / Toive, Hugo) – ilman suurempaa menestystä. Adieux de Marie Stuart (Maria Stuartin jäähyväiset, Béranger) edusti suurisuuntaisempaa, oopperamaista ilmaisua.

Wesendonck-laulut

Wagnerin kypsän vaiheen käänteentekevät viisi Wesendonck-laulua (1857–58; Mathilde Wesendonckin teksteihin) syntyivät Wagnerin oleskellessa Zürichissä maanpaossa ja vikitellessä Mathilde Wesendonckia. Tärkeintä niissä on laulukokonaisuus, joka vaikutti Wolfiin, Mahleriin ja Straussiin.

Wagner orkesteroi itse vain laulun Träume (Haaveita), kun taas Felix Mottl loput neljä: Der Engel (Enkeli), Schmerzen (Tuskia), Im Treibhaus (Kasvihuoneessa) ja Stehe still! (Pysähdy!). Kaksi lauluista ennakoivat uutta oopperaa: Wagner merkitsi, että Treibhaus ja Träume olivat “harjoituksia Tristania ja Isoldea varten”. Laulu nro 4, Schmerzen, on hyvä esimerkki oopperamaisesta vokaalisesta ilmaisusta, jossa puhemainen deklamatorisuus yhdistyy laulullisuuteen, piano-osuuden orkestraalisuudesta sekä avausmelodian johtoaihemaisesta toistamisesta:

Robert Franz

Robert Schumann hyväntekijänä

Urkuri, kuoronjohtaja ja säveltäjä Robert Franz (1815–92) oli hyvä ammattimies, jonka romanttisen vaatimaton tyyli saavutti Schumannin ihailun. Franzin laulut edustavat parasta biedermeirin ja romantiikan yhdistelmää. Franzin sanoin ”laulujeni ei pidä kiihottaa, vaan tuottaa rauhaa ja sovitusta”.

Schumann kirjoitti Robert Franzin lauluista, että ”ne liittyvät läheisesti koko taiteemme kehitykseen viimeisen vuosikymmenen aikana. Saksalaisen runouden uuden koulun ilmaantuminen on myös jouduttanut kehitystä. Robert Franzin laulut kuuluvat tähän uuteen jalompaan luokkaan. Hän haluaa tulkita runon sen koko ilmielävässä syvyydessä.”

Schumann auttoi myös muulla tavoin Franzia. Franzin mukaan “tietämättäni ja pyytämättäni hän on antanut lauluni kustantajalle ja ne on painettu”. Tämä tapahtui 1843, minkä jälkeen Franzin noin 350 laulusta julkaistiin pääosa, noin 280 (1843-84).

Franz oli ikävä kyllä lähes umpikuuro vuodesta 1867, mutta hän jatkoi säveltämistä vuoteen 1886. Hänellä oli paljon tukijoita ja ihailijoita, ja hän sai 30 000 taalerin lahjoituksen 1873. Baijerin kuningas Ludwig II nimitti hänet 1878 ritariksi, ja 70-vuotissyntymäpäivänään Saksan keisari lahjoitti hänelle kruunun kunniamerkin.

Liszt ja Sibelius ihailijoina

Franzin lauluja

Onnettomuudekseen Franz ei ollut niin omaperäinen kuin suuremmat aikalaisensa, sillä hän teki biedermeier-henkistä Hausmusikia (”kotimusiikkia”) – piano-osuudet luontuvat vielä amatööriltä – ja sävelsi samoja tekstejä (mm. Widmung, Im wunderschönen Monat Mai) kuin kilpailijansa, joten hän on jäänyt myöhemmin vähälle huomiolle.

Franzin lähtökohtia olivat Schubertin ja Schumannin laulut, minkä lisäksi hän ihaili Bachin ja Händelin musiikkia sekä tutki innokkaasti kansanlauluja, joita hän sovitti kuusi laulua opukseksi 23 (1870?). Parhaissa lauluissaan, kuten Mutter, o sing’ mich zur Ruh’ op. 10:3 (Laula, oi äiti, mut uneen; F. Hemans, 1860), Franz saavutti kansanlaulun hengen.

Myös muutama muu laulu on jäänyt konserttikäyttöön: Ihr Auge op. 1:1 (Hänen silmänsä, R. Burns, 1843), lähes Wolfin rempseää huumoria ennakoiva Nun holt mir eine Kanne Wein op. 1:5 (Hakekaa minulle viinikannu, Burns, 1843), Aus meinen grossen Schmerzen op. 5:1 (Suurista tuskistani, Heine, 1846), Gute Nacht! op. 5:7 (Hyvää yötä!, Eichendorff, 1846), Bitte op. 9:3 (Pyyntö, Lenau, n. 1860) ja Widmung op. 14:1 (Omistus, Müller, n. 1860).

Peter Cornelius

Runoilijasäveltäjä

Peter Cornelius (1824–74) oli Lisztin piirin säveltäjä, joka kirjoitti soolo-, duetto- ja kuorolauluja, oopperoita ja kirkkomusiikkia. Lisäksi hän oli kirjallisesti aktiivinen kääntäjänä, lehtimiehenä ja runoilijana. Hän julkaisi muun muassa kokoelman Lyrische Poesien (1861). Niinpä hänen laulunsa ovat kirjallisesti ansiokkaita ja musiikillisesti omaperäisiä.

Hän sävelsi 81 laulustaan puolet omiin teksteihinsä, osan Heinen, Hölderlinin, Tieckin, Heysen, Eichendorffin, Höltyn, van Platenin ja muiden runoihin. Cornelius kirjoitti standardilyriikan asemasta ajatusrunoutta (Gedankenlyrik), mikä johti uusiin musiikin muotoihin ja melodiamuodostelmiin.

Laulusarjoja

Erillisten laulujen sijaan Cornelius ryhmitti laulunsa musiikin ja runouden suhteen yhtenäisiksi, usein kuuden laulun sarjoiksi. Hän kirjoitti lauluja vuodesta 1843 elämänsä loppuun saakka.

Ensimmäinen opusnumeroitu sarja on vuodelta 1853. 6 Lieder (6 laulua, Cornelius) käsittää yksinkertaisia säkeistölauluja: Untreu (Uskoton), Veilchen (Orvokki), Wiegenlied (Kehtolaulu), Schmetterling (Perhonen), Nachts (Öisin) ja Denkst Du an mich? (Ajatteletko minua?). Sarja Vater unser, 9 geistliche Lieder op. 2 (Isä meidän, 9 hengellistä laulua, Cornelius, 1854-55) on kokoelma mietiskelyjä, jotka perustuvat katolisiin kirkkolauluihin.

Corneliuksen lauluista esitetään yhä muun muassa kuuden laulun sarjaa Trauer und Trost op. 3 (Suru ja lohtu, Cornelius, 1854) lauluineen Trauer (Murhe), Angedenken (Muisto), Ein Ton (Sävel), An den Traum (Unelmalle), Treue (Uskollisuus) ja Trost (Lohtu). Ein Ton on sikäli mielenkiintoinen laulu, että laulumelodia käyttää vain yhtä ainutta säveltä.

Merkittävä on kuusiosainen sarja Brautlieder (Morsiuslauluja, Cornelius, 1856), joka kertoo elämästä ja rakkaudesta naisen näkökulmasta ja on sikäli Schumannin sarjan Frauenliebe und -leben rinnakkaisteos, kenties myös sen inspiroima. Niin ikään kuusi laulua sisältävä ja musiikillisesti perinteinen saksalaista perhe-elämää joulun aikana käsittelevä, Brahmsiin viittaava Weihnachtslieder op. 8 (Joululauluja, Cornelius 1856) on jäänyt ohjelmistoon.

6 Lieder op. 5 (Kuusi laulua, 1856–62) eri runoilijoiden teksteihin on yhä suosittu: Botschaft (Viesti, Cornelius), Auf ein schlummerndes Kind (Nukkuvalle lapselle, Hebbel), Auf eine Unbekannte (Tuntemattomalle, Hebbel), Ode (Oodi, Platen), Unerhört (Ennen kuulematonta) sekä Auftrag (Tehtävä, Hölty).

Neljän laulun kokoelman An Bertha op. 19 (Bertalle, Cornelius, 1862-73) laulut Sein Mein! (Oo mun!), Wie lieb ich hab dich (Kuinka sua rakastan), In der Ferne (Etäällä) ja Dein Bildnis (Kuvasi) kuuluvat romanttisen liedin parhaimmistoon melodisen vuolautensa ansiosta.

Mestarillinen Wolfin ja Straussin edeltäjä

Cornelius on musiikkinsa persoonallisuuden ansiosta nykypäivänä kenties Robert Franzia vetoavampi säveltäjä. Wagner-vaikutteinen kromatiikka tekee hänestä Wolfin edeltäjän laulusäveltäjänä.

Eräät laulut tulevat tyylillisesti lähelle myös Richard Straussia: Muun muassa Komm, wir wandeln zusammen im Mondschein op. 4:2 (Tule, vaellamme yhdessä kuutamon loisteessa, Cornelius, 1854), jossa jokainen musiikkijakso alkaa samalla tekstisäkeellä ja laulu päättyy myös sillä.

Myöhäistuotannosta löytyy mestarillisia yksittäisiä lauluja: mm. Reminiszenz (Muistuma, Hebbel, 1862) ja kaksi versiota Hebbelin runoon Abendgefühl (Iltatunne, 1863).

Adolf Jensen

Varjoon jäänyt pianisti laulusäveltäjänä

Königsbergistä (nyk. Kaliningrad) kotoisin oleva Adolf Jensen (1837–79) on jäänyt säveltäjänä aikalaistensa varjoon, vaikka hän oli keskeisiä saksalaisia myöhäisromantikoita. Jensenin ystäväpiiriin kuuluivat mm. Bülow, Brahms, Gade, Franz, Berlioz ja Raff, ja hän taisteli Wagnerin musiikin menestymisen puolesta.

Jensen oli synnynnäinen lyyrikko, jonka yli 170 laulusta monet kuuluvat aikansa parhaimmistoon. Varhaisten laulujen jälkeen opus 1 Sechs Lieder (Kuusi laulua) ilmestyi 1859. Siitä tunteellinen Lehn’ deine Wang’ an meine Wang’ (Nojaa poskellasi poskeani vastaan, Heine) esiintyy vielä ohjelmistoissa.

Jensen oli loistava konserttipianisti, joten monien laulujen piano-osuudet vaativat Lisztin tekniikkaa: Die Schwestern op. 53:1 (Sisarukset, 1876), Der letzte Wunsch op. 53:6 (Viime toive, 1876), Eduard op. 58:3 (1877).

Espanjalais- ja englantilaislauluja

Kirjallisuutta

The Cambridge Companion to the Lied, toim. James Parsons 2004. Cambridge University Press.

Gorrell, Lorraine 1993. The Nineteenth-Century German Lied. Portland, Oregon: Amadeus Press.

Landau, Anneliese 1980. The Lied. The Unfolding of Its Style. Lanham: University Press of America.

Stein, Deborah & Robert Spillman 1996. Poetry in Song. Performance and Analysis of Lieder. New York & Oxford: Oxford University Press.

Takaisin ylös