Italiassa oli laulun ja oopperan maana pitkä, 1600-luvun vaihteeseen ulottuva soololaulutraditio. Ideaa tästä ovat ruokkineet lisäksi epäaidot ”antiikin aaria” -julkaisut, jotka ovat monista eri lähteistä (ooppera, oratorio, laulut) yhteenpantuja, 1600-1700-luvulta löydettyjä, usein pedagogisiksi tarkoitettuja, kirjavia, mutta myös eittämättömiä suosikkilauluja sisältäviä kokoelmia.
Romanttisen oopperan aikakaudella, 1800-luvun ensipuoliskolla, kuuluisat oopperasäveltäjät, Rossini, Bellini, Donizetti ja Verdi, kirjoittivat myös lauluja lajinimillä arietta, canzonetta ja romanza. Ne toimivat viihdytyksenä amatööreille yksityiskodeissa, mutta myös aristokraattien salongeissa. Kansanlaulunomaiset ja oopperamaiset sävyt yhdistyvät niissä usein vetäviksi melodioiksi.
Vincenzo Bellini (1801–1835)
Bellinin ura oli lyhyt ja oopperoita ehti valmistua vain tusinan verran. Oopperoiden tapaan hänen laulunsa ilmentävät ihanteellista bel cantoa -tyyliä. Keskeiset laulut löytyvät kokoelmasta Sei ariette da camera (”Kuusi kamariariettaa”, julk. 1829). Eräs erillinen laulu, legendaarinen viehkeydessään on kaksisäkeistöinen arietta Vaga luna, che inargenti (anon. ”Kaunis kuu, joka hopeoit”, 1833), jonka avaussäkeistö on seuraavassa:
| Vaga luna, che inargenti queste rive e questi fiori ed inspiri agli elementi il linguaggio dell’amor; testimonio or sei tu sola del mio fervido desir, ed a lei che m’innamora conta i palpiti e i sospir. |
Kaunis kuu, joka hopeoit nämä rannat ja nämä kukat ja herkistät luonnon elementit rakkauden kielelle; todistaja olet yksin sinä polttavan kaipuuni, ja hänelle, joka minut lumoaa, kerro sydämen sykkeestä ja huokauksistani. |
Gioacchino Rossini (1792–1868)
Rossini kirjoitti äärimmäisen suosittuja ja jokaisen laulajan ohjelmistoon yhä kuuluvia laulujaan pääosin kahdessa tilanteessa: ensin 1830-luvulla oopperauran päättymisen jälkeen. Tällöin valmistui laulukokonaisuus Soirées musicales (Musiikki-iltoja, n. 1830-1835), joka otsakkeen mukaan sisältää ”kahdeksan ariettaa ja neljä duettoa”, mutta jonka numeroilla on lajinimiä canzonetta, arietta, bolero, tirolese, barcarolla, tarentella ja notturno. Kokoelman tunnetuimpia numeroita ovat La promessa (”Lupaus”), Il rimprovero (”Moite”), L’orgia (”Juomingit”), La pastorella dell’Alpi (”Alppien paimenetar”) ja La danza (”Tanssi”). Seuraavassa canzonettan La promessa (teksti Metastasio), joka lajinimestään huolimatta on pieni aaria, A- ja B-osat sekä A1:n alkutahdit:
| Ch’io mai vi possa lasciar d’amare, [No, nol]1 credete, pupille care, Nemen per gioco v’ingannerò. |
Että voisin koskaan lakata teitä rakastamasta, ei, älkää uskoko sitä, rakkaat silmät, en edes leikilläni pettäisi teitä. |
| Voi solo siete le mie faville, E voi sarete, care pupille, Il mio bel foco sin ch’io vivrò. |
Yksin te olette elämäni valo, ja te olette, rakkaat silmät, kaunis liekkini niin kauan kuin elän. |
Myöhemmin Rossini sävelsi ”vanhuuden synteinään”, Péchés de vieillesse (1857-68) joukon teoksia, joihin kuuluu piano- ja kamarimusiikkiniteiden ohella lauluja, etenkin kolmiosainen sarja La regata veneziana (”Venetsian regatta”; pain. 1878).
Giuseppe Verdi (1813–1901)
Verdi ei välittänyt sinänsä laulun täydellisyydestä, sillä häntä kiinnosti enemmän dramaattinen ilmaisu. Silti hänen 29 laulun kokonaisuutensa sisältää varhaiset kuusi romanssia (1838), jotka olivat hänen ensimmäiset julkaistut sävellyksensä. Niissä on jo oireellista traaginen ilmapiiri ja aavemaisuus: Nell’orror di notte oscura (”Pimeän yön kauhuissa”) ja Non t’accostare all’urna (”Älä tule luo uurnan, joka kätkee tuhkani”).
Kuuden myöhemmän romanssin (1845) joukosta löytyy rauhoittava Il tramonto (”Iltarusko”) ja La zingara (”Mustalainen”), jossa voi havaita Il trovatoren aihepiirin ennakointia. Stornello (anon., 1869) on harvinainen osoitus Verdin humoristisesta säveltämisestä. Laulussa on nimensä mukaisesti pianon kolme kertaa toistuva kertosäkeistö, ritornello eli stornello:
| Tu dici che non m’ami… anch’io non t’amo… Dici non vi vuoi ben, non te ne voglio. Dici ch’a un altro pesce hai teso l’amo. Anch’io in altro giardin la rosa coglio. |
Sinä sanot, ettet minua rakasta … myöskään minä en rakasta sinua … Sanot, ettet pidä minusta, en minäkään sinusta. Sanot, että toiselle kalalle olet heittänyt koukun. Myös minä toisesta puutarhasta poimin ruusun. |
| Anco di questo vo’che ci accordiamo: Tu fai quel che ti pare, io quel che voglio. Son libero di me, padrone è ognuno. Serva di tutti e non servo a nessuno. |
Haluan, että olemme myös tästä samaa mieltä: Sinä teet, miltä tuntuu, minä sitä mitä tahdon. Olen vapaa itseltäni, jokainen on oma herransa. Kaikkien palvelijatar, enkä palvele ketään. |
| Costanza nell’amor è una follia; Volubile io sono e me ne vanto. Non tremo più scontrandoti per via, Né, quando sei lontan mi struggo in pianto. Come usignuol che uscì di prigionia Tutta la notte e il dì folleggio e canto. |
Uskollisuus rakkaudessa on hulluutta; Olen ailahteleva ja kerskun sillä. En enää vapise kohdatessani sinut tiellä, enkä enää, kun olet poissa, puhkea itkuun. Kuin satakieli, joka on päässyt pois vankeudesta, kaiken yötä ja päivää hulluttelen ja laulan. |
Ottorino Respighi (1879–1936) ja muita säveltäjiä
Italialaisen musiikin uusi, 1900-luvun vaihteessa ja alussa debytoinut säveltäjäsukupolvi jatkoi myös laulumusiikin parissa, vaikka etenkin oopperan alueella he eivät olisi yltäneet Verdin tai Puccinin tasoiseen maineeseen, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. He hyödynsivät klassisia lajeja ja romanttistakin sävelkieltä, mutta lisäsivät siihen uusia ilmiöitä, kuten neoklassismia, impressionismia ja ekspressionismia. Näitä säveltäjiä ovat Ermanno Wolf-Ferrari (1876–1948), Ottorino Respighi (1879–1936), Alfredo Casella (1883–1947), Ildebrando Pizzetti (1880–1968), Gian-Francesco Malipiero (1882–1973), Mario Castelnuovo-Tedesco (1895–1968) ja Luigi Dallapiccola (1904–1975).
Etenkin koomisilla oopperoillaan kunnostautunut Wolf-Ferrari sävelsi Quattro rispetti op. 11 (”Neljä kansanomaista rakkausrunoa”, 1902), jotka perustuvat kahdeksan säkeen säkeistörunouteen. Pizzettin tunnetuin kokoelma on Cinque liriche (”Viisi [lyyristä] runoa”, 1908).
Respighi on myöhäistä romantiikkaa jatkaneista säveltäjistä keskeisimpiä, ja hänen laulutuotanto (1896-1930) on myös melko laaja. Se sisältää noin 25 erillistä laulua ja 10 kokoelmaa, joten yhteismääräksi tulee noin 70 laulua. Kokoelmien nimiä ovat Cinque canti all’antica op. 71 (”Viisi antiikin tyylistä laulua”, 1906/10), Sei melodie op. 89 (1906), Quattro rispetti toscani op. 103 (”Neljä toskanalaista rispettoa”, 1915) sekä kaksi samannimistä Sei liriche op. 90 ja op. 97 (1909, 1912), Cinque liriche op. 108 (1917), kaksi erillistä Due liriche op. 124 ja op. 165 (1919, 1930?) sekä kaksi kertaa Quattro liriche op. 125 ja op. 132 (1920, 1921). Respighin eniten käyttämiä runoilija ovat Ada Negri ja Gabriele d’Annunzio.
Pääosin Boccaccion teksteihin sävelletty Cinque canti all’antica kertoo Respighin muuallakin ilmenevästä antiikin, musiikissa diatoniikan ja modaalisuuden kaipuusta.
Respighin eräs suosikkilaulu on Ada Negrin runoon sävelletty Nebbie (”Sumu”, 1906). Respighi sävelsi masennuspuuskassaan kappaleen ensin pianolle, mutta löydettyään Negrin runokoelmasta tämän runon hän totesi sen sopivan pianokappaleeseen. Tekstin yksinäistä kärsivyyttä tukevat hyvin hitaasti liikkuvat soinnut. Laulun kaksi ensimmäistä säkeistöä muodostavat kokonaisuuden, jonka kaksi seuraavaa säkeistöä toistavat hieman muunneltuna, kun taas päätöskaksikossa aiemmat fis2-fis1-huudot tuovat tihentynyttä dramatiikkaa. Viimeinen säkeistö muodostaa myös musiikillisen refrainin toisen säkeistön kanssa.
| Soffro. Lontan lontano Le nebbie sonnolente Salgono dal tacente Piano. |
Kärsin, kaukaa kaukaa sumut nukkuvat nousevat vaikenevalta tasangolta. |
| Alto gracchiando, i corvi, Fidati all’ali nere, Traversan le brughiere Torvi. |
Korkealla raakkuen varikset luottaen siipiin mustiin ylittävät suot kyräillen. |
| Dell’aere ai morsi crudi Gli addolorati tronchi Offron pregando, i brochi nudi. |
Ilman puraisuille julmille murheiset puunrungot tarjoavat, rukoillen, paljaat oksansa. |
| Come ho freddo! …Son sola; Pel grigio ciel sospinto Un gemito d’estinto Vola; |
Kuinka minun on kylmä! …Olen yksin; kautta harmaan taivaan työntyen vaikerrus kuoleman rientää; |
| E mi ripete: Vieni; È buia la vallata. O triste o disamata Vieni!… Vieni!… |
ja minulle toistaa: tule; on pimeä laakso rinteineen. Oi suruinen, oi rakkautta vaille jäänyt tule! Tule! |
Italialaisia canzone-säveltäjiä
Eräät italialaissäveltäjät kunnostautuivat myöhemmin erittäin suosituiksi muodostuneiden canzoneiden säveltäjinä. Canzone on Lied-nimikkeen kaltainen yleisnimi ja se pitää sisällään monia eri alalajeja: aria, arietta, ballatella, canzone, canzonetta, frottola, madrigal, maggiolata, villanella ja tarantella. Toki niitä kirjoittivat tunnetut oopperasäveltäjätkin: Mascagnin Serenata (L. Stecchetti, 1883) ja Leoncavallon Mattinata (teksti säveltäjän, ”Aamulaulu”, julk. 1904) ovat muodostuneet klassikoiksi.
Mutta lajin merkittävimpiä ja tuotteliaimpia edustajia ovat nimet Luigi Arditi (1822–1903), Teodore Cottrau (1827–1879), Pietro Tosti (1846–1916), Luigi Denza (1846–1922), Stanislao Gastaldon (1861–1939), Eduardo Di Capua (1865–1917), Rodolfo Falvo (1873–1937), Salvatore Cardillo (1874–1947), Ernesto De Curtis (1875–1937), Stefano Donaudy (1879–1925), Enrico Toselli (1883–1926) ja Cesare Andrea Bixio (1896–1978).
Tunnetuimpia lauluja ovat
- Arditin valssilaulu Il bacio (teksti Shakespearen mukailu; ”Suudelma”, n. 1890)
- Cottraun canzone napoletana Santa Lucia (1850) ja Addio a Napoli (”Hyvästi Napoli”, 1868)
- Denzan Funiculì, funiculà (Giuseppe Turco; 1880)
- Gastaldonin melodia per canto Musica proibita (Flick-Flock; ”Kielletty musiikki”, 1881)
- Di Capuan canzone napoletana O sole mio! (Giovanni Capuro, 1898)
- Falvon Dicitencello vuje (Enzo Fusco; suom. ”Kertokaa se hänelle”, 1930)
- Cardillon canzone napoletano Core ’ngrato (”Kiittämätön sydän”, 1911)
- De Curtisin Torna a Surriento (Giambattista di Curtis; ”Palaja Sorrentoon, 1902), Non ti scordar di me! (Domenico Furnò; ”Älä unhoita minua”; 1935) ja Ti voglio tanto bene (Domenico Furnò; ”Sinua rakastan”, 1937)
- Donaudyn kokoelma 36 arie di stile antico (1919)
- Tosellin Serenata (Alfredo Silvestri; 1900)
- Bixion Solo per te, Lucia (”Yksin sinun tähtesi Lucia”, 1930), valssilaulu Parlami d’amore Mariù (E. Neri; ”Puhu minulle rakkaudesta Maria”, 1932) ja Mamma (1940)
Paolo Tosti
Lajin tärkein edustaja on Paolo Tosti yli 500 laulullaan, joissa hän käyttää napolin murretta, italiaa, ranskaa ja englantia. Niillä, lauluäänen tuntemuksellaan (hän oli itse tenori) ja melodian ihmeellisellä lahjallaan hän saavutti aikalaisyleisön suosion läpi Euroopan ja hänestä tuli 1875 Englannin kunigatar Victorian lasten laulunopettaja. Ernesto Carusosta ja Nelli Melbasta lähtien kaikkia oopperalaulajat ovat esittäneet hänen melodioitaan, romanze da camera tai ”salonkiromansseja”.
Tämän ”Italian Oskar Merikannoksi” kutsutun – tai pikemminkin päinvastoin: Oskar Merikanto on ”Suomen Paolo Tosti” – säveltäjän lukuisat laulut ovat muodostuneet klassikoiksi:
- melodia Vorrei morire! … (Leonardo M. Cognetti; ”Tahtoisin kuolla”; 1878)
- melodia Ideale (Carmelo Errico; ”Ihanne”, 1882)
- melodia Non t’amo più (Errico Carmelo; ”En rakasta sinua enää”, n. 1885)
- canto napoletano Marecchiare (Salvatore di Giacomo; 1886)
- La serenata (G. A. Cesareo; n. 1888), L’ultima canzone (Francesco Cimmino; ”Viimeinen laulu”, n. 1906).
Seuraavassa laulun Ideale teksti ja musiikki:
| Io ti seguii come iride di pace Lungo le vie del cielo: Io ti seguii come un’amica face De la notte nel velo. |
Seurasin sinua kuin rauhan sateenkaari pitkin taivaan teitä: seurasin sinua kuin ystävällinen soihtu yön harson alla. |
| E ti sentii ne la luce, ne l’aria, Nel profumo dei fiori; E fu piena la stanza solitaria Di te, dei tuoi splendori. |
Ja sinut tunsin valossa, ilmassa, tuoksussa kukkien; ja oli täynnä yksinäinen huoneeni sinua, sinun loistettasi. |
| In te rapito, al suon de la tua voce Lungamente sognai; E de la terra ogni affanno, ogni croce In quel giorno scordai. |
Sinusta juopuneena, soinnissa äänesi pitkään uneksuin; ja maailman kaikki tuskat, kaikki piinat tuona päivänä unohdin. |
| Torna, caro ideal, torna un istante A sorridermi ancora, E a me risplenderà nel tuo sembiante Una novella aurora. |
Palaa rakas ihanne, palaa hetkeksi hymyilemään minulle vielä, ja minulle säteilee jälleen olemuksestasi uusi aamunkoitto. |
| Torna, caro ideal, torna, torna. | Palaa rakas ihanne, palaa, palaa. |
