Anglikaanisen musiikin lajit
Englantilaissäveltäjät 1500-luvun puolivälissä ja paljon sen jälkeenkin tasapainoilivat katolisen ja anglikaanisen kulttuurin välissä, ja monet heistä sävelsivät sekä latinan- että englanninkielisiä tekstejä. Monilla säveltäjillä oli yhä katolinen vakaumus ja musiikissaankin he käyttivät mieluummin renessanssin taidokasta polyfoniaa kuon tyytyivät vain yksinkertaiseen soinnulliseen tyyliin. Molempien tyylien sekamuotoja toki harjoitettiin.
Latinalaisen motetin ja messun ohelle tulivat anglikaanisen kirkkomusiikin lajit. Katolista motettia vastasi anthem, joka tosin oli nimikkeenä ollut käytössä jo katolisena aikana:
1) anthem oli neliääninen lyhyehkö kuoroteos
2) verse anthem oli sävelletty solisteille ja kuorolle
3) solo anthem oli soolokantaatti kuoron päätös-aamenen tai -hallelujan kera
4) full anthem oli vaativa ja kontrapunktinen sävellys
Service oli puolestaan katolisen messun vastine. Tudor- ja Stuart-sukujen aikana näitä oli kolmea eri lajia:
1) short service oli yksinkertainen neliääninen kappale a cappella (kuorolle ilman säestystä)
2) verse service sisälsi myös soolo-osia
3) great service oli laaja ja taidokas sävellys erityistilanteeseen
Christopher Tye
Tye (n. 1505–1573) sai koulutuksensa Cambridgen yliopistossa, hän toimi Elyn katedraalin kuoromestarina ja musiikinopettajana sekä loppuelämänsä Cambridgeshiressä rehtorina. Tye on eräs kolmesta 1500-luvun Western Wind -messusäveltäjistä. Hän teki myös ensimmäisiä englantilaisia motettimaisia sävellyksiä: Lord, let thy servant now depart in peace (ennen 1549). Imitaation käyttö on uusien säkeiden aluissa säännöllistä, mutta jokainen säe päättyy kadenssilla, joten virtaavuutta ei juurikaan ole.
Kenties parhaiten Tye tunnetaan Apostolien tekojen käännöksestään (Actes of the Apostles, 1553) ja sen neliäänisestä sävelityksestään, etenkin sen sisältämästä virrestä Winchester Old, jonka pohjalta valmistui laulu While Shepherds Watched Their Flocks.
John Sheppard
Sheppard (n. 1515–n. 1559) toimi Oxfordin Magdalen-collegessa (1543–48) ja Kuninkaallisessa kapellissa (1552–). Hän käytti reformaatiota edeltävää rikasta ja täyteläistä musiikkia (à 6) myös anglikaanisessa musiikissa. Häneltä on säilynyt 11 anthemia, jotka ovat 3–5-äänisiä; vaikuttavimpia niistä on Christ rising again.
Motetti Media vita
Media vita (“Elämän keskellä”) on moteteista uljain ja mahtava saavutus pituutensa (n. 20 min.) sekä voimallisen ilmaisunsa puolesta. Se edustaa Tudor-musiikin parasta polyfoniaa.
William Mundy
Mundy (n. 1529–1591) toimi äänenmurrokseen saakka Westminster Abbeyn kuorolaisena (1543–) ja Kuninkaallisessa kapellissa (1559–). Hän sävelsi katolista musiikkia Maria I:n aikana 1500-luvulla esi-reformatoriseen tyyliin.
Motetti Vox patris caelestis
Suurin saavutus on motetti Vox patris caelestis (“Taivaallisen isän ääni”, 1556), joka on kuusiääninen (SSMMBB) ja jota voi verrata Tallisin musiikkiin. Kompleksi teos on sävelletty Laulujen laulun ja muiden kirjoitusten pohjalta Neitsyt Marian taivaaseenastumisen antifoniksi. Kokoonpanon kaksi korkeata sopraanoa vastaavat hienosti tekstin sisältöä, ja niiden osuudet nousevat huumaavasti matalampien äänten yläpuolelle. Teos alkaa ensin duolla ja triolla, kunnes tekstillä “Vineae florentes odorem caelistis ambrosianae dulcedinis dederunt” (“Kukkeat viinit luovuttavat taivaallisen suloisuuden ambroniaanisen tuoksun”) koko kuusihenkinen kuoro yhdistää voimansa.
Erityisen vaikuttava sointikirkkaudessaan ja -täyteydessään on sävellyksen loppu tekstillä “Veni, veni, veni caelesti gloria coronaberis. Amen” (“Tule, tule kruunattavaksi taivaallisella kunnialla. Aamen”).
Tyypillisesti murrosajalle Mundy sävelsi englantilaista ja latinalaista musiikkia imitoivaan tyyliin ja anglikaanista kirkkomusiikkia soinnulliseen tyyliin. O Lord, the maker (ennen 1565) edustaa homofonis-imitoivaa sekatyyliä muodossa ABB, joka vakiintui lähes standardiksi rakenteeksi.
Robert White
White (n. 1538–1574) ehti olla monessa kirkossa muusikkona Lontoossa, Cambridgessä, Elyssä, Chesterissä, kunnes hän pääsi Westminster Abbeyn kuoromestariksi (1569). Hän oli Tallisin ja Byrdin välissä tyylillisesti vanhaan nojautuva William Mundyn tapaan, vaikkakin palvelikin protestanttista kirkkoa. White yhdisti parissa anthemissaan ja lukuisammassa latinalaisessa musiikissaan flaamilaisen imitaation ja englantilaisen soinnullisen tyylin. Viisiääninen Lamentations on hieno saavutus ekspressiivisyydessään.
Peter Philips
Philips (n. 1560/1–1628) eli katolisen uskonsa vuoksi Alankomaissa: hän läksi noin 20-vuotiaana mantereelle, oli kolme vuotta Roomassa, sitten Antwerpenissä (1590–) ja Brysselin Kuninkaallisessa kapellissa (1597–). Shovinistista syistä hänen musiikkiaan on alettu arvostaa ja esittää vasta myöhään.
Hän julkaisi Antwerpenissä kaksi laajaa kokoelmaa 5– ja 8-äänisiä motetteja (1612–13). Vaikka ne ovat parhaita latinankielisiä englantilaisen tekemiä koraalimotetteja Byrdin ohella, lähemmät vertailukohdat löytyvät Lasson, Palestrinan ja Victorian tuotannoista. Philipsin musiikissa esiintyy sekä perinteistä kontrapunktia että kaksoiskuoroisuutta. Seuraavassa 8-äänisen, paljossa kaksoiskuorotekniikalle perustuvan motetin Ecco vicit Leo alkua; Leo tarkoittanee tässä samalla paavi Leo XI:ta (1605).
Motetti Ecce vicit Leo
Ecce vicit Leo de tribu Juda,
radix David,
aperire librum,
et solvere septem signacula eius.
Alleluia.
Dignus est Agnus qui occisus est,
accipere virtutem, et divinitatem,
et sapientiam, et fortitudinem,
et honorem, et gloriam, et benedictionem.
Alleluia.
Katso voittoisan Juudan heimon Leijonan,
Daavidin juurta,
aukaisevan kirjan
ja irroittavan sen seitsemän sinettiä.
Hallelujaa.
Arvoisa on Karitsa, joka surmattiin,
ottamaan vastaan hyveen,
jumalallisuuden, viisauden, voiman,
kunnian, kirkkauden ja siunauksen.
Hallelujaa.
Thomas Tomkins
Tomkins (1572–1656) oli Walesista, ja hänestä tuli Kuninkaallisen kapellin urkuri (1621–). Hän jatkoi Byrdin perintöä ja oli taitava kontrapunktikko, minkä lisäksi hän käytti madrigalistisia keinoja kirkkomusiikissakin. Tomkinsin lähes koko kirkkomusiikkituotanto julkaistiin jo hänen eläessään ja loput kuoleman jälkeen. Postuumi kokoelma Musica Deo sacra & ecclesiae Anglicanae, or, Musick dedicated to the honor and service of God, and to the use of the cathedral and other churches of England, especially of the Chappel-Royal of King Charles the First (1668) sisältää yli 100 anthemia ja viisi serviceä, joista Third or Great Service on suurin lajissaan osineen Te Deum, Jubilate, Magnificat sekä Nunc dimittis.
Anthem When David Heard
Edellisen kokoelman anthemia When David heard on pidetty myöhäisrenessanssin eräänä mestariteoksena, josta löytyy kiihkeää ilmaisua ja dissonansseja, polyfonian ja harmonian oivaa yhdistämistä. Kokonaisuus kielii vahvasta madrigalistisesta otteesta. Seuraavassa partituurin ensimmäinen ja viimeinen sivu:
Thomas Weelkes
Weelkesin (n. 1575–1623) elämä oli värikäs, sillä hän oli juomari ja menetti työpaikkojansa urkurina. Hän hallitsi kontrapunktin, mutta piti enemmän italialaisen madrigaalin tyylistä, vaikkei sitä voinutkaan käyttää täysimääräisesti kirkkomusiikissa. Häneltä on säilynyt 25 anthemia (anglikaanista motettia), jotka ovat 4–7-äänisiä, sekä toistakymmentä serviceä.
Richard Dering
Dering (n. 1580–1630) oli toinen uskontopakolainen mantereella: hän kääntyi katolisuuteen 1600-luvulla ja toimi Brysselissä 1617 urkurina, kunnes palasi 1625 Englantiin katolisen kuningatar Henriettan urkuriksi. Deringin motetteja julkaistiin Antwerpenissä (1612–28). Erityisen tehokas on hänen motettinsa Factum est silentium in caelo, jossa taivaassa vallitsevan hiljaisuuden rikkoo lohikäärme (“drago”), ja kun toistellaan Monteverdin “kiihkeän tyylin” (stile concitato) tapaan tekstiä “millia millium dicentium” (“tuhannen tuhannesti sanoen”):
Orlando Gibbons
Gibbons (1583–1625) toimi Cambridgen King’s Collegen kuorolaisena (1596–98), Kuninkaallisen kapellin laulajana (1604–) ja Westminster Abbeyn urkurina (1623–) varhaiseen kuolemaansa asti. Gibbons oli lahjakas kaikessa, vaikkei ehtinyt olla kovin tuottelias.
Hän sävelsi 30 anthemia ja kaksi serviceä, mm. neliäänisen, imitatorisesti sujuvan ja samalla käyttömusiikkina oivallisen full anthemin Almighty and everlasting God. Full anthem Hosanna to the Son of David on kuusiääninen ja upeasti rakennettu kokonaisuus. Seuraavassa näyte jälkimmäisen anthemin alusta sekä toisen säkeen “Blessed is he that cometh in the name of the Lord” taitavasti sommitellusta alusta.
Full anthem Hosanna to the Son of David
