Katalonialainen käsikirjoitus Libre Vermell
Katalonian hovissa oli aktiivinen musiikkielämä, Alfonso X Viisaan jälkeen (k. 1284) eritoten Juhana I:n (1387-95) hallitessa. Juhana omisti kaikki tuon ajan soittimet, piti palveluksessaan parhaita muusikoita sekä mielellään ”keksi ja sävelsi lai-, virelai- ja rondeau-lajeja”. Katalonian hovista 1300-luvulla tunnetaan nimeltä peräti 600 eri puolilta Eurooppaa tullutta musikanttia (joglars).
Libre Vermell (Punainen kirja) on ajan tärkein käsikirjoitus. Se on säilynyt Kataloniassa Valencian lähellä sijaitsevassa Montserratin luostarissa, joka oli toinen tärkeä Espanjan pyhiinvaelluskeskus Santiago de Compostelan ohella sekä keskeinen Marian palvonnan paikka.
Kymmenen sävellystä sisältävä käsikirjoitus tarjoaa näytteen pyhiinvaelluslauluja (Cants dels Romeus), joiden tarkoituksena oli ”virkistää väsyneitä pyhiinvaeltajia ja innostaa heitä uskonnolliseen kiihkoon”. Laulut ovat ranskalais- ja italialaisvaikutteisia lyhyitä polyfonisia sävellyksiä, joista jotkut olivat kansanomaisuudessaan suosittuja.
Sävellyksiä
Stella splendens
Stella splendens (Tähti loistavainen) on 24 säkeistöstä koostuva, lähes kansanlaulun kaltainen kaksiääninen teos, jonka tornada eli kertosäe lauletaan jokaisen säkeistön jälkeen. Muoto on tulkinnasta ja transkriptiosta riippuen ABaA tai ABbaA, jossa A on kertosäe.
Suomennos (1. säkeistö tornadan kera):
| A: Loistava tähti vuorilla, kuin auringonsäde, ihmettä täynnä, kuule kansaa. |
Stella splendens in monte ut solis radium, miraculis serrato exaudi populum. |
| B: Kerääntyvät maailman iloitsevat kansat paikalle, b: rikkaat ja köyhät, suuret ja pienet, a: he kiipeävät ylös nähdäkseen silmillään [sen], ja sitten he palaavat täytettynä armolla. |
Concurrunt universi gaudentes populi, divites et egeni, grandes et parvuli, ipsum in grediuntur, ut cernunt oculi, et inde revertuntur graciis repleti. |
| A: Loistava tähti… | Stella splendens… |
O Virgo splendens (Oi loistava Neitsyt) on kolmiääninen ankara oktaavikaanon caça, ranskalaisen chacen ja italialaisen caccian espanjalainen vastine.
Kalmantanssi
Dance macabre
Virelai-, kaanon-, balladi- ja motettisävellysten lisäksi Punaisessa kirjassa on kolme tanssia. Niistä kiinnostavin on yksiääninen Ad mortem festinamus (Kuolemaa vastaan kiiruhdamme), sillä se on ensimmäinen tunnettu näyte kuoleman- tai kalmantanssista, dance macabre.
Ad mortem festinamus. Libre Vermell, Montserrat, n. 1399.
Käännös (1. säkeistö):
| Kuolemaa vastaan kiiruhdamme, emme tahdo tehdä syntiä, emme tahdo tehdä syntiä. |
Ad mortem festinamus, peccare destinamus, peccare destinamus. |
| Kirjoittaa tahdon maailman pahuudesta, jottei aika kuluisi hyödyttömästi. Jo on aika nousta väärästä kuolonunesta, väärästä kuolonunesta. |
Scribere proposui de contemptu mundano, ut degentes seculi non mulcentur in vano. Jam est hora surgere a sompno mortis pravo, a sompno mortis pravo. |
| Kuolemaa vastaan… | Ad mortem… |
Ad mortem, kokonaan.
Kuolema taiteen innoittajana
Kalmantanssi lienee espanjalaista perua, sillä Espanjassa tanssilla on ollut aina erityinen, rituaalinen merkitys, myös kirkollisissa yhteyksissä. Kuoleman läsnäolo eurooppalaisessa kulttuurissa oli seurausta ensimmäisestä mustasurma-aallosta 1347-50, joka koetteli suurinta osaa silloista Eurooppaa.
Dance macabre. Litografia, 1400-luku.
Ranskassa, Espanjassa ja Saksassa kuolemantanssista tuli suosittu aihe. Ruton kaksi pahinta muotoa, verirutto ja keuhkorutto, tappoivat kaikki uhrinsa parissa päivässä. Ruttoepidemiat uusiutuivat monessa paikassa pienten taukojen välein aina 1700-luvulle saakka.
Kuoleman teema oli erityisen kiehtova, sillä se kosketti demokraattisesti kaikkia. Maalauksissa näytetään toistuvasti, kuinka kuolema tempaa mukaansa tasapuolisesti ihmisiä kaikista säädyistä, ammateista ja ikäkausista: aatelia, pappeja, porvareita, maankiertäjiä, rikkaita ja köyhiä, vanhoja ja nuoria.
Etenkin 1400-luvulla kuolemantanssia näyteltiin, maalattiin, veistettiin ja kaiverrettiin puuhun runsain määrin. Muun muassa Burgundin herttua esitytti kuolemantanssin palatsissaan Bruggessa 1449. Aihe toistuu vielä 1500-luvulla Albrecht Dürerin tuotannossa.