Ars subtilior -käsikirjoituksia
27.9.2005 (Päivitetty 3.10.2019) / Murtomäki, Veijo

Codex Ivrea ja Codex Apt

Ars subtiliorin alkuvaiheen tärkeimpiä kokoelmia on Codex Ivrea (n. 1360-70), joka käsittää 81 sävellystä (ajalta n. 1320-37). Säveltäjät ovat enimmäkseen anonyymejä, mutta mukana on myös Vitryn ja Machaut’n motetteja sekä chansoneita mm. säveltäjiltä Pierre des Molins (fl. 1300-luvun puoliväli) sekä Matheus de Sancto Johannes (fl. 1365-89). Matheuksen rondeaussa Fortune, faulce, perverse (Väärä, kiero kohtalo) esiintyy jo eri tahtilajien päällekkäisyyttä sekä vahvan tahdinosan paikaltaan siirtämistä.

Codex Apt (n. 1400) sisältää musiikkia 1300-luvun alusta 1400-luvun alkuun: 48 Avignonin hovin messunosaa, motettia ja hymniä. Uutuutena on sopraanoäänen melodisessa tyylissä Gloria- ja Credo-osissa liturginen deklamaatio, joka syllabisuudesta huolimatta on elävää, sillä rytmin käsittelyn ja aika-arvojen vaihtelu luo rikkaan ja tasapainoisen vaikutelman. Sävellysten loppuaamenet on koristeltu kuvioin ja hoquetuksin.

Apt-koodeksin – kaupunki sijaitsee noin 80 km Avignonista itään – kokosi paavin musiikinjohtaja Richardus de Bozonvilla. Kokoelma sisältää 14 nimeä, joista kuitenkin vain yksi oli varmasti paavin palveluksessa: Johannes de Bosco (1391-96), jolta on kaksi messunosaa. Muita säveltäjiä ovat Tapissier, Baude Cordier sekä aragonialainen Steve de Sort / Sortes, joka toimi myös Aragonian Martti I:n kanttorina ja urkurina (1398-1405).

Codex Chantilly

Codex Chantilly on ars subtilior -tyylin tärkein musiikkilähde. Se valmistui n. 1395 ja sen aineisto on ajalta n. 1350-95. Pääosa 112 kappaleesta on balladeja (70). Lisäksi kokoelmassa on 17 rondeauta, 12 virelaita ja 13 isorytmistä motettia.

Aineiston perusteella – siitä löytyy viittauksia paaveihin, Foix’n ja Aragonian hoveihin – se on syntynyt todennäköisesti Avignoniin läheisissä suhteissa olleen Gastonin kreivin seuraajan Mathieu Foix’n hovissa.

Yli puolet teoksista voidaan liittää johonkin säveltäjään. Nimiä on tiedossa jo 34, mikä on tuntuva ero verrattuna vuosisadan alkupuoliskon tunnettujen säveltäjien määrään.

Säveltäjät eivät olleet niinkään yliopiston käyneitä oppineita kuin taitavia muusikoita, jotka saattoivat paastonaikaan matkustaa Alankomaihin esiintymään ja vaihtamaan ohjelmistoja kollegoidensa kanssa paikallisissa minstrelikouluissa.

Chantilly-säveltäjiä

Useimmilta säveltäjiltä on säilynyt vain yksi tai kaksi sävellystä, eikä heidän elämänvaiheistaan ole kuin poikkeustapauksissa yksityiskohtaisia tietoja.

Useamman sävellyksen tekijöitä kokoelmassa ovat Solage (10 teosta), Philippus de Caserta (7 teosta), Trebor (6 teosta) ja Vaillant (5 teosta). Kolmella sävellyksellä ovat edustettuina Cuvelier, Galiot, Grimace, Guido, Machaut, Senleches, Susay; kaksi sävellystä löytyy säveltäjiltä Cordier, Franciscus sekä Hasprois.

Modena-koodeksi

Modena-koodeksi on noin 1410-18 Pisassa ja Bolognassa koottu, Avignonin, Genovan ja Milanon alueen aineistoa sisältävä kokoelma, jonka musiikki on ajalta 1380-1418. Vaikka se on myöhäisimpiä ranskalaisen ars subtiliorin ohjelmistoja, sen säveltäjät ovat miltei kaikki italialaisia. Musiikki ei ole vain ranskalaisuuden jäljittelyä, vaan sen kehittämistä entistä tehokkaammaksi ja ekspressiivisemmäksi.

Kokoelman tilasi kenties Pavian ja Novaran arkkipiispa, kardinaali ja myöhempi vastapaavi Pietro Filargo. Ranskalaisuus, flaamilaisuus ja välimerellisyys yhdistyvät koodeksin sävellyksissä. Sama tyylisynteesi toteutui Lombardian arkkitehtuurin kahdessa merkittävässä goottilaisessa luomuksessa: Milanon katedraalissa, jonka rakentamisen suunnittelu käynnistyi 1386, sekä Gian Galeazzo Viscontin Pavian linnassa, Certosa di Pavia, jonka peruskivi laskettiin 1396.

Käsikirjoituksen sadasta sävellyksestä suurin osa (72) käyttää ranskalaisia formes fixes -muotoja: 36 niistä on balladeja, 19 virelaita ja 17 rondeauta. Lisäksi kokoelmassa on 12 messunosaa, kolme motettia, yksi hymni ja kaksi kaanonia. Italialaisia muotoja edustavat vain yksi caccia, kaksi madrigaalia sekä kuusi ballataa.

Kokoelman säveltäjiä ovat:

• Matteo da Perugia (32 teosta tai ääniä teoksiin, 10 epäilyttävää teosta tai yksittäistä ääntä)
• Anthonello de Caserta (8 teosta)
• Philippus de Caserta (4 teosta)
• Jacob de Senleches (4 teosta)
• Machaut (4 teosta)
• Maisteri Zachara / Zacharias (4 teosta)
• Bartolino da Padova (3 teosta)
• Bartolomeo da Bologna (2 teosta)
• Ciconia (2 teosta)
• Corrado / Conradus da / de Pistoia (2 teosta)
• Egardus (2 teosta)
• Maisteri Egidius (2 teosta)
• Giovanni da Genova (2 teosta)
• Matheus de Sancto Johanne (2 teosta)

Käsikirjoituksen sävellykset muodostavat sarjan modenalaisten omakuvia: Zachara sekä Corrado da Pistoia puhuvat itsestään, säveltämisestä, tieteestä, kilpailusta ja mustasukkaisuudesta, kuuluisuuden ja jälkimaineen välisestä suhteesta.

Kyproksen ars subtilior -käsikirjoitus

Torinon Kypros -käsikirjoitus (1413-26) on säilynyt Torinossa, mutta se syntyi Kyproksen paratiisisaarella, joka kuului 1192-1489 ranskalaiselle Lusignanin aatelissuvulle, ennen kuin venetsialaiset valtasivat saaren. Saaren kirkoissa laulettiin sekä roomalaiskatolisen liturgian mukaisesti latinaksi että ortodoksiliturgian mukaisesti kreikaksi. Ranskalaisvaikutus oli vahva, mutta toisaalta saaren laulutyyli oli ilmeikäs ja lauluääntä käytettiin täyteläisesti hyödyntämällä erilaisia vibratoja.

Kyproksen kulttuurinen ja musiikillinen huippukausi koettiin 1359-1432. Pierre I de Lusignania (k. 1369) pidettiin suorastaan “Kyproksen Aurinkokuninkaana”, jonka kapelli teki Ranskan-matkalla (1363) suunnattoman vaikutuksen jopa Ranskan Kaarle V:een. Matkan ansiosta kapelli sai ranskalaisia muusikoita ja sekä ars nova että ars subtiliar elivät vahvoina Kyproksella, josta tuli ajan tärkeimpiin kuuluva ars subtilior -keskus.

Janus I de Lusignanin (1374-1432) aikana saarella kehittyi kenties mannermaisen manierismin ylittänyt musiikkityyli. Kun hänen tyttärensä Anna avioitui Geneven kreivi Louisin kanssa, Janus lahjoitti hääparille musiikkikäsikirjoituksen, joka on ainutlaatuinen näyte saaren musiikinviljelyksestä.

Kypros-käsikirjoituksen musiikki

Kypros-käsikirjoitus sisältää 167 laulua sekä kirkkomusiikkia, kaikkiaan yli 200 teosta. Se on myöhäisin ars subtilior -lähde ja ylipäätään eräs tärkeimpiä tämän ohjelmiston säilyttäjiä. Yhtään säveltäjänimeä ei ole tiedossa, ja kaikki niteen sävellykset ovat uniikkeja. Monessa mielessä kokoelma huipentaa keskiajan musiikin – ja päättää sen suurenmoisesti.

Käsikirjoituksen musiikille on leimallista huippuunsa kehittynyt polyfonia: äänet liikkuvat täysin itsenäisesti ja niillä on oma profiilinsa. Syncopatio, color ja proportio ovat käytössä, samoin uudet nuottimerkit ja -arvot niin, että eri äänten metriset aksentit lankeavat ani harvoin yhteen. Musiikki on sikäli usein luonteeltaan lähes kärsimättömän aktiivista, ja runsaat hoquetukset vielä lisäävät vaikutelmaa.

Kypros-sävellyksiä

Kokoelman Gloria-Credo-parit ovat polyrytmisiä ilman imitaatiota. Messuosien loppuaamenet ovat goottilaisen koristeellisuuden huipentumia.

Si doulchement mon ceur je sens souspris (Niin suloisesti tunnen sydämeni huokaavan) on kolmiääninen balladi, jossa esiintyy runsaasti sekvenssejä, motiivien tai melodioiden toistoja eri tasoilla, samoin hoquetusta.

Je prens d’amour noriture (Saan rakkaudesta ravintoa) on kolmiääninen virelai, jossa on jopa kymmenen proportion vaihdosta ja nuottien poikkeusjakoja runsaasti: mm. semibrevistä vastaan esiintyy seitsemän ja kymmenen nuotin ryhmiä, jolloin suhde on 7:3 ja 10:3. Cantus on äärimmäisen virtuoosinen.

Personet armonia

Kolmiääninen isorytminen motetti Personet armonia (Kaikukoon sopusointi) on koko ohjelmiston kompleksisimpia ja jännittävimpiä sävellyksiä. Sen tenorin talea toistuu viidesti kestosuhteissa 3:2:1:2:3. Ylä-äänteen jatkuvat synkoopit ja hoquetukset antavat musiikille yllätyksellisen ja seikkailukkaan luonteen. Esimerkissä on motetin keskimmäinen jakso, jossa tenori on vilkkaimmillaan ja hoquetus-tyyliä käytetään tehokkaasti.

Lähteet ja kirjallisuus

Takaisin ylös