Canción ja villancico
Napoli oli kuulunut Espanjaan vuodesta 1442 ja sen hovissa oli etenkin Ferrante I:n aikana (1448–94) vilkas kulttuurielämä, joten osa espanjalaisesta musiikkikulttuurista on napolilainen ilmiö.
Johannes Cornago
Cornago (fl. n. 1455–85) toimi Napolin Alfonso Magnificon kapellissa (1453–) ja on canción-lajin keskeinen edustaja. Que’es mi vida, preguntays? (Mitä on elämäni, kysyt) on canción, joka on barzellettaa lähellä oleva laji niin, että refrain rajoittuu vain yhteen säkeeseen. Rakenne on ABbA, jossa A toistuu musiikkina kyllä, mutta sen neljästä säkeestä vain viimeinen on alkuperäisellä tekstillä ja muodostaa siten minikertosäkeen. Tässä B ja b muodostavat yhdessä kolmannen säkeistön.
Qu’es mi vida preguntays
Non vos lo quiero negar
Bien amar e lamentar
Es la vida que me days.
Quien vos pudiera servir
Tam bien como yo he servido
Mi trabaxado vivir
Quien pudiera haver sofrido
Para que me preguntays
La pena que he de passar
Pues amar e lamentar
Es la vida que me days
Mitä on elämäni, kysyt?
En tahdo kieltää tätä teiltä,
rakastaa kovasti ja valittaa
on elämä jonka minulle annat.
Kuka voisi teitä palvella
yhtä hyvin kuin minä olen palvellut?
Minun työteliästä elämääni
kuka olisi voinut kestää?
Miksi kysyt minulta
piinasta, jota minun täytyy kärsiä,
sillä rakastaminen ja valittaminen
on elämä jonka minulle annat.
Villancico on frottolan espanjalainen vastine. Cancionero Musical de Palacio (“Palatsin laulukirja”, 1500–20) on merkittävä käsikirjoitus, joka sisältää 458 laulua, joista yli on 300 villancicoja. Ne ovat pääosin kertosäkeistöllisiä säkeistölauluja.
Pedro Escobar
Escobarin (n. 1465–1535 jälk.) villancicolla Passame por Dios barquero (“Vie minut Jumalan tähden, venemies, veden yli tuolle rannalle”) on sama rakenne ABba kuin canciónissa.
Passame por Dios barquero
Daquella parte del rio
Duélete del dolor mio
Que si pones dilación
En venir a socorrerme
No podrás despues valerme
Según crece mi passión
No quieras mi perdición
Pues en tu bondad confio
Duélete del dolor mio
Viekää minut Jumalan tähden venemies
tuolle puolen jokea,
säälikää tuskaani.
Jos vain vitkaan
saavutte auttamaan minua
ette voi kohta tehdä mitään,
sillä intohimoni kasvaa.
Älkää tahtoko perikatoani,
sillä luotan hyvyyteenne,
joten säälikää tuskaani.
Juan del Encina
Encina (1468–1529 jälk.) syntyi Salamancassa, jonka katedraalikuorossa hän lauloi (1484–); hän oli sitten Alban herttuan palveluksessa (1492–98) ja sukkuloi loppuelämänsä Espanjan ja Rooman väliä. Encina oli ajankohdan tärkein espanjalaissäveltäjä, joka teki suppeahkoja villancicoja, mm. Cucú, cucú (“Kukkuu, kukkuu”), joka on realistinen aikakaudelle tyypillisessä varoittelussaan aisankannattajaksi joutumisesta.
Cucu cucu!
Guarda no lo seas tú.
Compadre debes saber,
que la más buena mujer,
rabia siempre por hoder,
harta bien la tuya tú.
Compadre has de guardar,
para nunca encornudar,
si tu mujer sale a mear,
sal junto con ella tú.
Kukkuu-kukkuu!
Ole varuillasi ettet se ole sinä.
Kaveri sun täytyy tietää,
että paraskin vaimoista
on aina hulluna naimiseen,
tyydytä kyllin omasi sinä.
Kaveri sun täytyy vahtia,
jottet joutuisi aisankannattajaksi,
jos vaimosi menee ulos pissalle,
mene hänen kanssaan sinäkin.
Romanssi eli balladi oli laajempi teostyyppi, säkeistölaulu. Niitä on yli 40 Palatsin laulukirjassa, ja niistä kuusi kertoo Granadan takaisinvaltauksesta (1492), mm. Encinan Una sañosa porfia (“Verinen taistelu”). Qu’es de ti, desconsolado? (“Mitä sinulle on tapahtunut, epätoivoinen?”) on tyypillinen surumielinen säkeistöromanssi.
Ensalada
Vähän ennen 1500-luvun puoliväliä syntyi katolisen kirkon tiukan dogmaattisuuden ja kirkkomusiikin ankaruuden rinnalle uusi maallisen musiikin laji, ensalada (“salaatti”). Se koostuu yleensä 7–12 erilaisesta jaksosta, joissa käytetään eri tahtilajeja ja jopa eri kieliä (kataloniaa, kastiliaa, latinaa). Niminä niillä on esim. ‘el molino’ (mylly), ‘la bomba’ (pumppu), ‘el fuego’ (tuli), ‘la justa’ (oikeus) jne. Salaateissa yhdistyy kirkollinen ja maallinen, ja niitä laulettiin usein jouluna; ne ovat taide- ja kansanmusiikin puolivälissä, mikä takasi niille suosion.
Mateo Flecha
Mateo Flecha “El viejo” (n. 1481–1553) opiskeli Barcelonassa ja toimi Leridan katedraalin kuoromestarina (1523–), Sigüenzan piispakunnassa (1537–39) sekä Ávilan linnassa prinsessojen kuoromestarina (1544–). Hän on tyylin pääedustaja, jonka 11 salaatista kuusi on säilynyt. Niitä voi verrata quodlibet- ja Janequinin fricassée-muotoihin (Pariisin huutoja), ja salaatit ovat hauskaa ja värikästä musiikkia, joissa sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Seuraavassa vain alku pitkästä teoksesta La bomba (“Pumppu) modernina partituurina, josta jo voi nähdä musiikin tekstuurin vaihdokset; teksti kokonaisuudessaan espanjaksi ja englanniksi.
Pump, pump, bail out the water!
Heave the cargo overboard,
Otherwise we’re going to sink,
There’s no hope of salvation.
Get help to the main-sheet!
All hands to the helm!
What a situation! Run, run!
Can’t you see we’re lost?
Cut through the rigging
To lower the sail.
Throw you weight on this side!
Oh, the ship is shattered!
Caulk up the chinks,
That might repair the damage.
There is no time to be lost,
The ship is breaking in half!
What shall we do, what shll we do?
What use is there in swimming?
Oh, the sea is so rough
That all of us will perish.
Hold on to the barrels and timbers!
But woe is me, what will I do,
I, who cannot swim? I’ll die.
Virgin Mother, I promise
To say your of ces for ever.
John, if you escape from this,
You’ll live a hermit in the desert.
I’ll get me to Montserrat.
I, too, poor wretch, do promise,
When I get out of this ood,
To go barefoot to Santiago.
And I’ll run to Jerusalem.
Holy Virgin of Loreto!
Saint Genesius, help us!
I’m drowning, Holy God!
I’m drowning, I’m drowning!
Saint Elmo, most blessed saint!
Oh, Virgin of Guadelupe,
Do not look upon our wickedness.
Lady of Montserrat,
Hear us, Lady and great Redeemer!
Oh, wondrous help, what a blessing:
A ship approaches in which we shall escape,
Hurry, we are perishing!
Help us, do not delay!
Do not slow down for an instant, Sirs, that boat!
Oh, what good fortune I’ve had
To be able to board her!
It is meet and just
That we give thanks unto our Lord God
For the great bounty
That we have received this day.
Let us all joyfully sing
Today in his service.
Yes, come, let us begin!
You begin, Gil Pizzara,
To play your guitar,
We others will accompany you.
Wait until it is tuned.
Tune it well, you whoreson.
Din di rin din.
Oh, how out of tune it is!
Will you get on with it, damn you!
Dindirindin…
Nothing to be done!
Higher, a little higher.
Din din din din…
That’s much better!
Come now, come to our call,
To play and to sing
Together in praise
Of the newborn Jesus.
Dindirindin…
Blessed is he that comes
To free us from agony.
Blessed be this day
On which our happiness is born.
His coming redeemed us from a thousand woes.
Din di rin din-
Blessed be the eyes
That looked upon us with pity,
And blessed is he that
has averted so great a misfortune.
Let no anguish remain,
For the wind will bear us.
How fair the westerly wind!
Never has there been
So great a favour
After so great a disaster.
Blessed are you, wind,
That thus has helped me
Against ill fortune.
Shout, shout, all together, shout:
Fair wind, fair wind! We are saved!
You were in the midst of torment,
Having lost all hope.
O ye of little faith!
Thus all is well.
Everything is rejoicing
Let the revels fit the happy occasion
Much did we promise
In our harsh torment,
But afterwards we will offer
Numberless candles.
God be with you, Sirs!
To sail!
For great perils are not only on the sea;
great perils are on earth
and great perils in false brethren.
Bomba, bomba y agua fuera
Vayan los cargos al mar
que nos vamos anegar,
do remedio no se espera!
A l’escota socorred! socorred!
Vosotros id al timón!
Qué espacio! corred, corred!
No veis nuestra perdición?
Essas gúmenas cortad
porque se amaine la vela!
Hazia acá contrapesad!
Oh, que la nave se asuela!
Mandad calafatear
que quizá dará remedio!
Ya no ay tiempo ni lugar
que la nao se abré por medio!
Qué haremos?
Si aprovechara nadar?
Oh, que está tan bravo el mar,
que todos pereçeremos!
Pipas y tablas tomemos!
Más, triste yo, qué haré?
Que yo, que no sé nadar moriré!
Virgen madre, yo prometo
rezar con tino tus horas.
Si Juán, tú escapas
hiermo moras.
Montserrate luego meto.
Yo triste ofrezco tambien,
en saliendo de este lago
ir descalzo a Santiago
Eu yendo a Jerusalem.
Santa Virgen de Loreto,
San Ginés, socorrednos!
Que me ahogo Santo Dios!
San Telmo, santo bedito!
Oh, Virgen de Guadalupe
nuestra maldad no te ocupe!
Señora de Monserrate
oý señora gran rescate!
Oh, gran socorro y bonança!
Nave viene en que escapemos!
Allegad que perescemos!
Socorred no haya tardança, socorred!
No sea un punto detenido señores, ese batel!
Oh, que ventura he tenido
pues que pude entrar en él!
Gratias agamus Domino Deo nostro
Dignum et justum est.
De tan grande benefiçcio
rescebido en est día.
Cantemos con alegría todo
hoy por su servicio!
Ea, ea, sus, empeçemos!
empieçe tú, Gil Piçarra
a tañir con tu guitarra
y nosotros te ayudaremos.
Esperad que esté templada
Tiemplala bien, hi de ruín.
Din di rin din…
Oh, como está destemplada!
Acaba, maldito ya!
Din di rin din…
Es por demás!
Sube, sube un poco más!
Din di rin din…
Muy bien está!
Ande, pues, nuestro apellido
el tañer con el cantar
concordes en alabar
a Jesús rezien nascido.
Din di rin din…
Bendito el que ha venido
a librarnos de agonía
Bendito sea este día
que nascio el contentamiento
remedió su advenimiento mil enojos.
Din di rin din…
Benditos sean los ojos
que con piedad nos miraron
y benditos que así
amansaron tal fortuna.
No quedé congoja alguna
demos prisa al navegar
poys o vento nos ha de llevar.
Garrido es el vendaval!
No se vió bonança igual
sobre tan gran desatiento
bien ayas tú, viento que ansi
me ayudas contra fortuna.
Grita todos a una:
Bonança, salvamiento!
Miedo ovistes al tormento
no tuviendo ya esperança.
O modicae fidei!
Ello está muy bien ansí.
Gala es todo a nadie hoy duela
la gala chinela, la gala chinela.
Mucho prometemos
en tormenta fiera,
más luego ofreçemos infinita çera
De la china gala, la gala chinela.
Adios, señores!
A la vela!
Nam si pericula sunt in mari
pericula sunt in terra
et pericula in falsis fratribus.
Juan Vásquez
Vásquez (n. 1500–n. 1560) kuului yhdessä Guerreron ja Moralesin kanssa ns. “Andalusialaiseen kouluun”, vaikka hän onkin jäänyt muita tuntemattomammaksi, jo biografiatietojemme vähäisyyden vuoksi. Hän oli kotoisin Badajozista, lauloi Plasencian katedraalissa (1511–), jossa hän toimi myöhemmin pariin otteeseen opettajana ja kapellimestarina, vaikkakin loppuelämä sujui Sevillassa (1551–). Siellä hän myös julkaisin laulukokoelmansa Villancicos y canciones a tres y a cuatro (1551), ja koko maallinen laulutuotanto julkaistiin kokoelmassa Recopilatión de sonetos y villancicos (1560). Ainoa säilynyt kirkkomusiikkiteos on Agenda defunctorum (“Kuolinmessu”, 1556).
Seuraavassa vuoden 1551 kokoelman villancico En la fuente del rosel:
En la fuente del rosel
Lava la niña y el doncel.
En la fuente de agua clara
Con sus manos lavan la cara
el a ella y ella a él:
En la fuente del rosel
Lava la niña y el doncel.
Lähteessä ruusumajan
pesevät tyttö ja hovipoika.
Lähteessä kirkkaan veden
käsillä pesee kasvot
poika tytön ja tyttö pojan:
Lähteessä ruusumajan
pesevät tyttö ja hovipoika.
