Loyset Compère (n. 1445–1518)
Hainautissa, nykyisin Belgian-Ranskan rajalla olevalla alueella, n. 1450 syntynyt Loyset Compère on sukupolvensa edustajista laiminlyödyimpiä. Asiantila voi johtua siitä, että hänen musiikkinsa on vielä merkillisellä tavalla vanhan ja uuden välimaastossa: vaikka hän edusti Josquinin sukupolvea ja sävelsi myös italialaiseen soinnullis-syllabiseen tyyliin, hänen musiikissaan on yhä vanhan burgundilaisen musiikin kontrapunktisia piirteitä. Tämä taas saattaa olla yhdessä siihen, että Ockeghem oli mahdollisesti Compèren opettaja. Tosin emme tiedä varmuudella Compèren koulutuksen ja uran alkuvaiheita: Cambrai ja Ranskan hovi tulevat kysymykseen. Ensimmäisen kerran hän ilmaantuu aikakirjoihin Milanossa, jossa hän oli Galeazzo Maria Sforzan kapellissa (1474–1476) eli herttuan kuolemaan saakka. Seuraavat vuodet Compère vietti ilmeisesti Moulins’ssa Bourbonin herttuan Jaakko/Johannes II:n hovissa, jossa valmistui koko joukko maallisia lauluja. Sen jälkeen Compère sai 1486 paikan Ranskan hovissa Kaarle VIII:n varsinaisena laulajana (chantre ordinaire); 1494 hänestä tuli myös kappalainen ja hänelle myönnettiin Ranskan kansalaisuus. Compère oli mukana kun ranskalaiset tekivät invaasion Italiaan ja hän oli Roomassa 1495, minkä muistoiksi sinne jäivät hänen viisi motettiaan ja magnificat kopioituina Vatikaanin kuorokirjaan. Virkoja alkoi tulla vuodesta 1498 lähtien, jolloin hänestä tuli Cambrain Pyhän Géryn kirkon dekaani ja Douai’n Pyhän Pietarin kirkon rovasti. Compère jatkoi kaikesta päätellen palveluiden tarjoamistaan Ranskan hoville, sillä pari hänen motettiaan liittyy hovin tapahtumiin: mm. motetti Sola caret monstris (1503–1507) sisältää Ludvig XII:n puolesta hyökkäyksen paavi Julius II:sta vastaan. Viimeiset vuotensa Compère vietti kuitenkin St. Quentinissä, sillä hänellä oli ollut kaniikin virka sen tuomiokapitulikirkossa vuodesta 1491 alkaen; Compère kuoli 1518. Compèren merkityksestä kertoo se, kun hänen nimensä mainittiin jo 1400-luvun lopulla yhdessä Josquinin, Obrechtin, Brumelin ja Isaacin kanssa (mm. teoreetikko Gaffurius; Molinetin déploration eli valituslaulu Ockeghemin kuoleman johdosta).
Motetti säveltäjäkollegoista
Compéren säilynyt tuotanto ei ole kovin laaja ja se painottuu maallisen musiikin suuntaan: chansoneita on noin 50, kokonaisia messuja vain kaksi ja lisäksi erillisiä osia, messumotettisyklejä kolme, motetteja 23, motettichansoneita viisi. Compère on parhaimmillaan säveltäjänä pienissä muodoissa, chansoneissa ja moteteissa sekä niiden välimuodoissa. Niissä hänen tyylinsä hienostuneisuus, fraasien selkeys ja symmetrisyys, esiin työntyvä tonaalinen tuntu toteutuvat parhaiten. Compèren varhaisin ajoitettavissa oleva sävellys on neliääninen motetti Omnium bonorum plena (“Kaikkea hyvää täynnä”), jonka hänen on täytynyt säveltää 1472 Cambraissa, sillä se sisältää toisella puoliskollaan ajan tärkeimpien säveltäjien luettelon. Compère pyytää siinä Mariaa rukoilemaan poikaansa laulajien pelastukseksi:
“Ja ensin G. Dufayn puolesta/Primo pro G. Dufay,
jonka vuoksi, äiti, kuule minua/pro quo me mater exaudi
sinä kaiken musiikin kuu,/luna totius musice
sillä hän on laulajien valo./atque cantorum lumine
Puolesta Jo(hannes) Dussartin, Busnoisin/Pro Jo. Dussart Busnois
Caronin, laulujen mestarin/Caron magistris cantilenarum
Georget de Brellesin, Tinctoriksen/Georget de Brelles Tinctoris
symbaalien kera sinun kunniaksesi/cimbalis tui honoris
ja Ockeghemin, Des Presin, Corbetin/ac Okeghem des Pres Corbet
Hemartin, Fauguesin ja Molinetin/Hemart Faugues et Molinet
ja Regisin ja kaikkien/atque Regis omnibusque
jotka laulavat, sekä samoin minun/canentibus scilicet me
Loyset Compèren puolesta, joka rukoilee/Loyset Compere orante
näiden mestareiden puolesta puhtaalla mielellä/pro magistris puramente
muista heitä oi Neitsyt/quorum memor Virgo vale
aina Gabrielin tervehdyksellä/semper gabrielis salve
Aamen.”/Amen.
Taidokkaiden duettojen ja täysäänisyyden vaihtelut sekä sanojen “cantorum” (laulajien) ja “cantilenarum” (laulujen) runsas melismointi osoittavat, että Compère on oppinut kaikilta mainitsemiltaan mestareilta säveltämisen taidetta, minkä johdosta tämä kunnioitusmotetti on myös laadittu.
Motetti perustuu paljossa Hayne van Ghizeghemin kolmiääniseen chansoniin eli lauluun De tous biens plaine (“Täynnä kaikkea hyvää” = lat. Omnium bonorum plena).
Motetin cantus firmus eli tenori mukailee Ghizeghemin laulun keskimmäistä eli tenoriääntä ensin motetin alussa: nousu g-säveleltä es1:elle paljastaa suhteen.
Motetin loppupuolella juuri ennen säveltäjäluetteloa Ghizeghemin tenoriääni ilmaantuu Compèren teoksen alttoääneen.
Compèren kolme säilynyttä motettisykliä, motetti missales eli messun osia korvaavia motetteja, on epäilemättä sävelletty hänen Milanon kaudellaan (1474–1476), jolloin joukko säveltäjiä etsi kaupungin liturgisen erityispiirteen innostamana ratkaisuita messusäveltämisen ongelmiin. Tuloksena oli normaaleista ordinarium-teksteistä vapaita osia, joustava syklityyppi, jossa musiikillinen materiaali kehittyy osasta toiseen. Jouluun sijoittuva sykli Hodie nobis de Virgine Christus nasci dignatus est (“Tänään meille Neitsyestä Kristus on annettu syntyä”) on ainoa, jonka käsikirjoitus on säilynyt varustettuna Loyset-nimellä. Sen osat ovat Loco Introitus (Hodie nobis), Loco Gloria (Beata Dei Genitrix Maria; “Siunattu olkoon Maria Jumalan synnyttäjä”), Loco Credo (Hodie nobis Christus natus est; “Tänään on meille syntynyt Kristus”), Loco Offertorii (Genuit puerpera Regum; “Kantoi synnyttäen Kuninkaan”), Sanctus (Sanctus, Sanctus, Sanctus), Post Elevationem (Memento, salutis auctor; “Muista, pelastuksen antaja”), Loco Agnus (Quem vidistis, pastores?; “Kenet näitte, paimenet?”) sekä Loco Deo Gratias (O admirabile commercium!; “Oi ihmeellinen vaihdos!”). Poikkeuksen muodostaa vain Sanctus, jonka alkuosa käyttää perinteistä ordinarium-tekstiä, kun taas muut messun osat ovat korvaavia motetteja. Tekstit on kerätty yhteen joulun vesper-, laudes- ja matutina-hetkien hymneistä, antifoneista, responsorioista jne. Osia yhdistää musiikillisesti samojen kontrapunktisten, melodisten ja harmonisten ratkaisuiden toistuminen läpi messun: mm. aloittaminen neliäänisesti, tekstuurin keventäminen kaksiäänisiksi duetoiksi ensimmäisen puoliskon loppuun tultaessa ja menettelyn kääntäminen toisinpäin lähestyttäessä toisen puoliskon loppua. Compère käyttää kohtuullisen paljon myös imitaatiotekniikkaa, mm. Loco Credo alkaa kaikkien neljän äänen imitaatiojaksolla, mutta päähuomion syklissä varastaa runsas kolmijakoisten rytmien käyttö sekä musiikin tanssillis-soinnullinen yleisilme, mihin jouluun liittyvä riemullisuus antaa toki hyvän oikeutuksen.
Compèren vaiko Peñalosan motetti?
Erilliset motetit noudattavat Regis’n tai Ockeghemin viisiäänistä sävellystyyliä, jossa cantus firmus muodostaa sävellyksen keskiakselin; tähän ryhmään kuuluu mm. poliittisesti tarkoitusperäinen Sola caret monstris/Fera pessima (“On hyvä pysytellä erillään hirviöistä/Pahin peto”). Motetti Asperges me, Domine (“Pirskota minut, Herra, iisopilla”) perustuu ylä-äänten kvarttikaanoniin. Italialaisuus näkyy Compèren pohjoistyyppisissä moteteissakin, kuten aikanaan suositussa ja laajalle levinneessä sävellyksessä Ave Maria, gratia plena (“Terve Maria, armoa täynnä”), jossa sama teksti on kaikissa äänissä ja jonka soinnullisuus ja syllabinen tekstideklamaatio tekevät siitä miellyttävän soivan Maria-maalauksen. Samantyyppinen koruton ja kauniisti soiva hartaus leimaa lähes akordaalista motettia O bone Jesu (Oi armollinen Jeesus), jossa alku-imitaation jälkeen oikeastaan vain säe “Illumina oculos meos” (“Valaise silmäni”) saa luonnehdinnakseen tiheästi välkähtävät sävelaiheet, jotka ovat kuin valonsäteitä; sen tekijyydestä ei ole tosin varmuutta, sillä se on osoitettu yhdessä lähteessä myös Peñalosan tekemäksi. Joissain moteteissa, kuten Officium de cruce (“Kuuliaisuus rististä”), pilkahtaa jo hämmästyttävää sanamaalailua myöhemmän madrigalismin hengessä. Yksinkertaisimmillaan ja samalla hioutuneimmillaan Compèren tyyli näkyy laulumoteteissa, joista lyyrinen O vos omnes (“Oi teitä kaikkia”) on hyvä esimerkki. Kahdesta säilyneestä messusta Missa “L’homme armé” on varhainen ja perustuu erilaisiin kaanoneihin; Missa “Alles regrets” on puolestaan taitava tavassaan käyttää Ghizeghemin chansonin eri ääniä, mikä merkitsee isoa askelta kohden parodiamessua.
O bone Jesu, Illumina oculos meos,/ Oi hyvä Jeesus, valaise silmäni,
ne unquam obdormiam in morte,/etten vaipuisi kuoleman uneen,
Ne quando dicat inimicus meus/jottei vihamieheni voisi koskaan sanoa
praevalui adversus eum./että olen päässyt hänestä voitolle.
In manus tuas, Domine,/Sinun käsiisi, Herra,
commendo spiritum deum;/ja haltuusi uskon sieluni;
redemisti nos, Domine, Deus veritatis./olethan lunastanut minut, totuuden Jumala.
O Messias, locutus sum in lingua mea,/Oi Messias, olen puhunut omalla kielelläni
notum fac mihi Domine, finem meum./anna minun tietää Herra loppuni.
Amen./Aamen.