Kaikkien soittimien tapaan kitarakin muutti muotoaan 1800-luvun vaihteessa: siitä tuli kuusikielinen ja yksikuoroinen aiemman viisikielisen ja kaksikuoroisen sijaan, volyymi kasvoi, tabulatuurin sijaan otettiin käyttöön viulunotaatio (tosin 8va). Uudistuksista huolimatta kitara ei lyöyt itseään läpi soittimena, ja suuret säveltäjät hylkäsivät sen, sillä piano oli toki näyttävämpi ja sinfonisempi konserttisoitin.
Weber ja Paganini sävelsivät tosin kitaralle – Paganini huomattavan paljonkin – ja Schubert käytti myös kitaraa liedsäestyksiin. Kitarasäveltäjät omaksuivat kuitenkin sonaattityylin, minkä lisäksi he kirjoittivat virtuoosisia variaatioita, tansseja ja karakterikappaleita kitaralle sekä konsertoivat ahkerasti.
Fernando Sor
Fernando Sor
Sor syntyi Barcelonassa 1778 ja kuoli Pariisissa 1839. Hän oli espanjalainen kitarasäveltäjä, jonka tuotanto on laadukkainta kitarakirjallisuudessa, sillä hän hyödynsi täydelleen kitaran resurssit ja hallitsi myös muodon käsittelyn. Uran varhaisvaiheessa Sor eli Espanjassa (Barcelona, Madrid), jossa sävelsi oopperan Telemaco (Telemakhos, 1797), sinfonioita, jousikvartettoja, boleroita ja seguidilloja laululle ja kitaralle/pianolle. Hän vaikutti pääasiallisesti Pariisissa, jonne saapui 1813, ja Lontoossa (1815-23). Myöhemmin Sor kävi Pietarissa (1823–26), kunnes hän asettui Pariisiin (1826–).
Sor teki yli 65 sävellystä kitaralle. Hän sävelsi useita muunnelmia, joista tunnetuin on Johdanto ja muunnelmat Taikahuilun teemasta ”Es klinget so herrlich” op. 9 (1821). Grand Solo op. 14 (viimeistään 1823) on ehkä merkittävin teos. Hän sävelsi myös kolme sonaattia: op. 15 ja 22 (viimeistään 1823) ja op. 25 (julk. 1826).
Lisäksi hän kirjoitti hienoja etydejä, menuetteja, valsseja ja fantasioita. Sor sävelsi loppuvuosinaan myös oopperoita, baletteja; balettia Cendrillon (Tuhkimo; Lontoo, 1822) esitettiin Pariisissa yli 100 kertaa (1823-30). Méthode pour la guitare (1830) on tärkeä oppikirja.
Mauro Giuliani
Mauro Giuliani
Giuliani syntyi Barin lähellä 1781 ja kuoli Napolissa 1829. Hän oli italialainen kitaravirtuoosi, joka toimi opettajana ja johtavana kitaravirtuoosina Wienissä (1806–19).
Giulinin kitara: Gennaro Fabricatoren rakentama soitin (1809).
Giuliani tunsi Haydnin ja Beethovenin (soitti selloa tämän VII sinfonian kantaesityksessä). Hän saavutti niin suuren suosion, että Lontoossa julkaistiin kitaralehteä nimellä The Giulianiad. Giuliani palasi takaisin Italiaan 1819: hän työskenteli Roomassa (noin 1820–23) ja loppuiän Napolissa.
Sonaatti C-duuri, op. 15. on tunnetuimpia sävellyksiä. Grande Ouverture op. 61 (1814) on kitarakirjallisuuden merkkiteoksia.
Giuliani sävelsi kitarakonserton op. 30 (1808) sekä kaksi muutakin konserttoa. Kuusi Rossiniana-sikermää (op. 119-124) perustuvat Rossinin oopperoiden suosikkimelodioille ja vaativat melkoisia taitoja. Hän sävelsi myös paljon karakterisia pikkukappaleita kitaralle romanttisten pianosäveltäjien tapaan. Tuotantoon kuuluu lisäksi kamari- ja laulumusiikkia. Kitaratuotanto käsittää noin 220 teosta, joista lähes 150 esiintyy opusnumerolla, ja loput 70 ovat vailla sitä.
Ferdinando Carulli (1770–1841) oli napolilaiskitaristi, joka toimi Pariisissa (1808-) virtuoosina ja opettajana. Hän sävelsi lukuisia sonaatteja, etydejä, muunnelmia, kaksi konserttoa (op. 140 ja 207), yhteensä noin 300 teosta. Pedagoginen pääteos on Méthode complète de guitarre ou lyre op. 27 (Pariisi).
Anton Diabelli (1781-–858) oli suosittu piano- ja kitaraopettaja sekä kustantaja (1818-), joka julkaisi mm. Schubertia. Häneltä on olemassa peräti yli 600 kitarasävellystä ja -sovitusta.
Dionisio Aguado (1784–1849) oli Madridissa syntynyt Sorin muusikkoystävä ja -kilpailija, joka asusti niinikään Pariisissa (1825–38). Hän julkaisi mm. valsseja, menuetteja, Fandangon op. 16 sekä kitarakoulun (Escuola de Guitarra, 1825).
Luigi Legnani (1790–1877) oli Ferrarasta kotoisin oleva kitarasäveltäjä, joka asui pääosin Ravennassa. Hän matkusteli kaikkialla Madridista Pietariin juhlittuna, Paganinin veroisena kitaravirtuoosina. Ricordi julkaisi musiikkia Milanon debyytin 1819 jälkeen yli 100 opusta, samoin myös wieniläinen Artari. Legnani sävelsi erittäin vaativat 36 kapriisia op. 20 peräti 22:ssa sävellajissa, mikä on kitaralla harvinaista, ehkäpä Paganinin inspiroimana.
Matteo Carcassi (1792–1853) himmensi Carullin maineen saapuessaan Pariisiin. Hän laati mm. oopperafantasioita (Wilhelm Tell, Fra Diavolo).
Johann Kaspar Mertz (1806–1856) oli Bratislavassa syntynyt ja jo romanttinen kitaristi, joka teki kitaralle sanattomia lauluja Mendelssohnin tyyliin.