Singspiel Saksassa
Singspiel (= laulunäytelmä, ooppera) alkoi kiertävien teatteriryhmien näytäntöinä, joissa puhutun komedian sisässä oli lauluja. Lähtökohtana toimi saksalainen lied, jota löytyi etenkin kokoelmasta Die Singende Muse an der Pleisse (Pleissella laulava muusa; 1736–45); kokoelma toimi vielä Schubertille inspiraation lähteenä.
Die Singende Muse an der Pleisse.
Kokoelmasta 1743 löytyy esimerkiksi laulu “Freundschaft ist das größte Guth” (Ystävyys on ylin hyvä). Singspiel sai ratkaisevat ärsykkeensä kuitenkin englantilaisesta balladioopperasta, jota esitettiin Berliinissä 1743 alkaen. Tärkeä tapahtuma oli 1776, kun keisari Joosef II perusti Wieniin saksalaisen Kansallisteatterin, jolloin Singspiel sai suuren sysäyksen ja syntyi myös koko joukko teoksia.
Johann Adam Hiller (1728–1804) oli leipzigilainen, lajin varhaisin merkittävä säveltäjä, joka kirjoitti 11 laulunäytelmää (1766–73). Die verwandelten Weiber, oder Der Teufel ist los (Muuttuneet vaimot eli Piru on irti, 1766) on englantilaisen balladioopperan saksalainen sovitus. Die Jagd (Metsästys; Weimar, 1770) oli suosituin saksalainen ooppera ennen Weberin Freischütziä. Se on yhdistelmä yksinkertaisimpia kansanlauluja ja vaativampia italialaisia aarioita (ylemmän luokan henkilöiden luonnehtimiseksi).
Anna Amalie (1723–1787) oli sivistynyt taiteiden vaalija ja Preussin prinsessa, joka sävelsi mm. laulunäytelmän Erwin und Elmire (1775) Goethen näytelmään (1773).
Ignaz Holzbauer
Ignaz Holzbauerin (1711–1783) Günther von Schwarzburg (Mannheim, 1777) on Singspiel, jonka tulinen musiikki sai Mozartin ihastuksen valtaan (Taikahuilussa on samanlaista kansanomaista melodiikkaa).
Seuraavassa Güntherin aarian teksti “Schönster Sohn des Himmels!” ja alkuvaihe nuottina I näytöksestä:
Taivaan kaunein poika! suloinen rauha!
Astu alas isänmaani syliin!
Minä näen sen! – kohtalomme on ratkaistu!
Saksa on vapautunut orjuuden kahleista!
Miekkani kohoaa kupeellani!
Sitä kutsuu voitto! taistelun jyske paukkuu!
Nään, Saksan sankarit, teidät taistossa!
Voitonhuuto kajahtaa takaisin korkeilta kallioilta!
Güntherin aarian teksti “Schönster Sohn des Himmels!”
Güntherin aaria “Schönster Sohn des Himmels!”, nuottiesimerkki 1.
Güntherin aaria “Schönster Sohn des Himmels!”, nuottiesimerkki 2.
Güntherin aaria “Schönster Sohn des Himmels!”, nuottiesimerkki 3.
Toinen näytös, viides kohtaus:
Günther von Schwarzburg, nuottiesimerkki toisesta näytöksestä.
Aria (Rudolf, pfalzkreivi ja vaaliruhtinas)
| Wenn das Silber deiner Hare Helm und Stirne schmückt, denk des Frühlings deiner Jahre: Deutschland ward durch ihn beglückt! |
Kun hopea kutriesi kypärää ja otsaa koristaa, ajattele keväintä vuosiesi: Saksa sai onnen sen kautta! |
Anton Schweitzerin (1735–87) Pygmalion (1772) on Rousseaun oopperan saksalainen versio, joka on samalla ensimmäinen saksalainen melodraama. Hänen oopperansa Alceste (1777) Wielandin tekstiin on ensimmäisiä täysipainoisia laulunäytelmiä.
Jiří Antonín (Georg) Benda
Laajan ja ansiokkaan musiikkisuvun jäsen J. A. Benda syntyi Prahassa 1722 ja kuoli Kostrzynissä (Puolassa) 1795. Hänen teoksensa Ariadne auf Naxos (Ariadne Naxos-saarella; Gotha, 1775) on ensimmäinen säilynyt saksalainen melodraama, joka sai sittemmin jatkoa (mm. Fideliossa ja Freischützissä). Mozart näki Mannheimissa 1778 Bendan Ariadnen sekä Medean (1775) ja ihastui kovasti, minkä jälkiä on näkyvissä Zaïdessa ja Thamos-musiikissa. Seuraavassa kohtaus Ariadnen myrskyisän alkusoiton jälkeisestä dialogista:
Erster Auftritt.
Der Eingang der Bühne stellt ein Thal vor, auf beyden Seiten erblickt man hohe un rauhe Felsen, die von der See umschlossen sind.
(Ariadne schläft auf der Anhöhe eines Felsens, ein andrer höherer Felsen ragt über ihrem Lager hervor und dient ihr zum Schutz gegen die ungestüme Witterung. Theseus kömmt von einem entgegen stehenden Felsen herab.)
| THESEUS Noch einmal will ich sie sehn; zum letztenmale!(Er steigt den Felsen hinan auf welchem Ariadne schläft, nähert sich ihr und betrachtet sie ein’ge Augenblicke voll Unruhe.) |
THESEUS Haluan nähdä hänet vielä kerran; viimeisen kerran! (Hän nousee kalliolle, jolla Ariadne nukkuu, lähestyy häntä ja tarkastelee tätä muutaman hetken verran täynnä levottomuutta.) |
| So sanft schläfst Du, Ariadne? Ahndest nicht, daß dieß dein letzter sanfter Schlaf ist? Du glaubst Dich noch in meinen Armen – Drückst mich noch an Deinen Busen – Gutes, treues, liebvolles Geschöpf! Und ich wag es? Darf ich ihn denken den Gedanken? Ich wag es, dich zu verlassen? Schutzgöttin meines Lebens! Meine Wohlthäterin, meine Geliebte, meine Gattin! Ha Bösewicht! Zeugte je die Hölle ein so abscheuliches Ungeheuer? Sie entriß mich der Rache des Minos – Rettete mich aus dem Labyrinth – Gab mir den Minotaurus in die Hände. – Verließ Aeltern, Freunde, Vaterland – Um mir in eine Wüste zu folgen! Und ich sollte sie verlassen? Ariadnen verlassen? Sie der schrecklichsten Verzweiflung, dem Hunger, den reissenden Thieren des Waldes Preis geben? Nein Theseus! Nein Athenienser, so weit geht Eure Grausamkeit nicht! Ich habe mein Vaterland von dem schimpflichen Tribut befreyt; die Pflichten des Bürgers erfüllt! Auch die Liebe hat ihre Pflichten! sie sind mir nicht minder heilig! Ihr Busen steigt empor – Sie seufzt! (Man bemerkt, das Ariadne von einem schrecklichen Traume beunruhiget wird.) |
Niin siis nukut Ariadne? Etkö aavista, että se on viimeinen suloinen unesi? Luulet olevasi yhä käsivarsillani – painat minua yhä rintaasi vasten – hyvä, uskollinen, rakastettava olento! Rohkenenko siis? Voinko siis hautoa sitä ajatusta? Uskallanko jättää sinut? Elämäni suojelusenkeli! Hyväntekijäni, rakkaani, vaimoni! Senkin konna! Onko helvetti koskaan näyttänyt moista hirviötä? Hän vapautti minut Minoksen kostolta – pelasti minut labyrintista – antoi käsiini Minotauruksen – jätti vanhemmat, ystävät, isänmaan – seuratakseen minua aavikkoon! Annatko hänelle palkinnoksi hirvittävimmän epätoivon, nälän, metsän raatelevat eläimet? Ei Theseus! Ei ateenlaiset, niin pitkälle ei julmuutenne yllä! Olen vapauttanut isänmaan häpeällisestä pakkoverosta, täyttänyt kansalaisen velvoitteet! Myös rakkaudella on velvoitteensa! ne eivät ole minulle vähemmän pyhiä! Hänen povensa kohoaa – hän huokaa! (Voi huomata, että Ariadne muuttuu levottomaksi painajaisunesta.) |
| ARIADNE (schlafend.) Theseus! Ach Theseus! |
ARIADNE (nukkuen.) Theseus! Oi Theseus! |
| THESEUS Sie ruft mich. – Auch im Traume |
THESEUS Hän kutsuu minua. – Jopa unessa. |
| ARIADNE Hilf! Rette, rette deine Ariadne! |
ARIADNE Apua! Pelasta, pelasta Ariadnesi! |
| THESEUS Deine Ariadne? |
THESEUS Ariadnesi? |
| ARIADNE Verlassen? Mich verlassen? |
ARIADNE Aiotko jättää minut? |
| THESEUS Verlassen? Welcher Gott verräth Dir Dein Geschick, Unglückliche! |
THESEUS Jättää? Mikä Jumala paljasti sunulle kohtalosi, onneton! |
| ARIADNE Er flieht? – Barbar! Ach! |
ARIADNE Hän pakenee? – Oi julmuria! |
| THESEUS Ariadne! |
THESEUS Ariadne! |
Benda sävelsi muitakin tärkeitä alkuvaiheen saksalaisoopperoita: laulunäytelmät Der Jahrmarkt (Vuosimarkkinat; Gotha, 1775) ja Romeo und Julie (Gotha, 1776) sekä kolmannen melodraaman Pygmalion (Gotha, 1779) F. W. Gotterin librettoihin.
Nuottiesimerkki 1/2 Ariadne auf Naxos -melodraaman myöhemmästä jousikvartettoversiosta.
Nuottiesimerkki 2/2 Ariadne auf Naxos -melodraaman myöhemmästä jousikvartettoversiosta.
Christian Gottlob Neefe (1748–1798) oli Beethovenin opettaja, joka sävelsi laulunäytelmän Die Apotheke (Apteekki; Berliini, 1771) sekä turkkilaisaihetta käyttävän teoksen Adelheit von Veltheim (1780), joka ennakoi Mozartin Entführungia.
Johann Andrén (1741–1799) Der Töpfer (Savenvalaja; Hanau, 1773) oli menestys. Belmonte und Constanze oder Die Entführung aus dem Serail (Belmonte ja Constanze eli Ryöstö seraljista; Berliini, 1781) edeltää vuodella Mozartin lähes samaa librettoa.
Ignaz Umlaufin (1746–1796) Die Bergknappen (Kaivosmiehet, 1778) oli Wienin Kansallisteatterin avajaisooppera. Teosta Die schöne Schusterin oder Die pücefarbenen Schuhe (Kaunis suutaritar eli Kirpunväriset kengät, 1779) esitettiin 1825 asti ja vielä Beethoven lisäsi siihen pari korvausaariaa.
Karl Ditters von Dittersdorf
Karl Ditters von Dittersdorf.
Dittersdorf syntyi Wienissä 1739 ja kuoli Böömissä 1799. Hän oli Mozartin kanssakilpailija, jonka Singspielit ylittivät suosiossa Mozartin aikaansaannokset ja lähestyvät buffaa. Il barone di Rocca Antica (Johannisberg, 1776) oli Salierin samannimisen oopperan (1772) inspiroima koominen ooppera. Betrug durch Aberglauben (Petosta taikauskolla; 1786) ja Die Liebe im Narrenhaus (Rakkaus hullujenhuoneessa; 1787) olivat keisarin lisätilauksia edellisen Doktor und Apotheker -oopperan saaman suursuosion vuoksi.
Lääkäri ja apteekkari
Doktor und Apotheker (Lääkäri ja apteekkari; Wien, 1786) Gottlieb Stephanien librettoon on tunnetuin Dittersdorfin Singspiel, jossa on puhuttua dialogia ja buffa-tyyppistä parlandoa, seria-aarioita ja pitkiä ensemblefinaaleja. Oopperan tyypit ovat burleskeja hahmoja ja kokonaisuutta hallitsee hyväntahtoinen nauru ammattikunnan edustajien toilausten ja epätevyyden tähden. Teema esiintyy pontevana kannanottona myös Beaumarchais’n Figaron häiden alkuperäisessä näytelmäversiossa. Laulunäytelmä on numero-ooppera puhuttujen dialogien kera; laulunumerot ovat kansanomaisia tyyliltään ja melodiikaltaan.
Seuraavassa Apteekkari Stösselin (basso) itsetyytyväinen purkaus (I/6) hänen muka kaiken ylittävästä ammattitaidostaan; niin teksti kuin laulutyyli ennakoivat selkeästi paljon myöhempiä Lortzingin koomisia oopperoita.
| STÖßEL (selbstbewußt). Larghetto Galenus und Hippokrates Sind gegen mich nur Stümper, Und alle Herren in us und es Führ’n einerlei Geklimper. Nur Paracelsus ist mein Mann, Paracelsus ist mein Mann, Und wenn ich den erreichen kann, Dann gute Nacht, gute Nacht, gute Nacht, Doctores! |
STÖSSEL (itsetietoisena). Larghetto Galenua ja Hippokrates ovat minuun nähden vain poropeukaloita, ja kaikki us– ja es-herrat vain suunsoiton mestareita. Vain Paracelsius on mieheni, Paracelsius on minun mieheni, ja kun minä saavutan hänet, silloin hyvää yötä tohtorit! |
Allegretto Dann reiß’ ich mich stolz aus dem niedern Gewimmel, Und glänze vor allen wie Venus am Himmel! Dann werden sie vor mir sich bücken und drehen, Und ich werd’ verächtlich auf sie herabsehen, Auf sie herab werd’ ich sehn! |
Allegretto Silloin minä riistäydyn ylväästi irti alhaisesta roskasakista, ja loistan kaikkia ennen kuin Venus taivaalla! Silloin he tulevat edessäni kumartelemaan ja kääntyilemään, ja minä katselen heitä halveksuvasti, tulen katselemaan heitä halveksuen! |
| Agitato non Presto Dann Apotheke, gute Nacht, Dann zier’ ich das Katheder! Von mir lernt dann ein jeder, Welch seltne und geheime Macht Ich durch Chemie hervorgebracht! |
Agitato non Presto Silloin hyvää yötä apteekki, silloin koristan katederia! Minulta oppii silloin jokainen sen, miten harvinaisen ja salaisen mahdin olenkaan saavuttanut kemian avulla! |
| Galenus und Hippokrates (usw.)
Allegretto Agitato non Presto |
Galenua ja Hippokrates (jne.)
Allegretto Agitato non Presto |
Stösselin aaria, nuottiesimerkki 1/4.
Stösselin aaria, nuottiesimerkki 2/4.
Stösselin aaria, nuottiesimerkki 3/4.
Stösselin aaria, nuottiesimerkki 4/4.
Satuooppera ja Schikanederin teatteri
Erityisen tärkeää laulunäytelmän kehitykselle ja populaarisuudelle oli satuaiheiden käyttö, joka alkoi Christoph Martin Wielandin (1733–1813) runoelmasta Oberon (1780) ja kvasi-itämaisesta kertomuskokoelmasta Dschinnistan.
Emanuel Schikaneder (1751–1812) oli 1700-luvun lopun lahjakkaimpiin kuulunut monipuolinen teatterimies, laulaja (mm. Taikahuilun Papageno), näyttelijä, ohjaaja, dramatisti ja teatterinjohtaja. Hän perusti Wienin ulkopuolelle kansanteatterin Theater auf der Wieden, jossa hän esitytti 1789-1801 kymmeniä menestyksekkäitä, useiden säveltäjien ja sanoittajien ryhmätyönä kasaamia laulunäytelmiä.
Benedikt Schackin (1758–1826) Der dumme Gärtner aus dem Gebirge, oder Die zween Anton (Tyhmä puutarhuri vuorilta eli Kaksi Antonia, 1789) aloitti Schikanederin tuotantojen menestyssarjan. Mozart sävelsi aariaan “Ein Weib ist das herrlichste Ding” (Nainen/vaimo on suloisin asia) pianomuunnelmat. Schackin oopperan menestys tuotti kuusi jatko-osaa Anton-sarjassa. Schack oli myös laulaja (mm. Taikahuilun Tamino).
Franz Xaver Gerl (1764–827) oli Schackin partneri Anton-sarjassa ja lauloi mm. Taikahuilussa Sarastron osan.
Der Stein der Weisen, oder Die Zauberinsel (Viisasten kivi eli Taikasaari, 1790) oli Schikanederin, Schackin, Gerlin, Johann Baptist Hennebergin (1768–1822) ja Mozartin tärkein yhteistyön tulos, joka on suoraan Taikahuilun edeltäjä, joskin libretoltaan vieläkin uskaliaampi sisältäessään varsin modernia avioliiton analyysiä sekä juoneltaan fantastisempi esitellessään jo erinäisiä romanttisen oopperan rekvisiittoja (mm. taikamiekan ja taikanuolen).
Justin Heinrich Knechtin (1752–1817) Die Aeolsharfe oder Der Triumph der Musik und Liebe (Tuulikannel eli Musiikin ja rakkauden riemuvoitto; 1808), lajinimeltään Romantische Oper in 4 Akten, on Mozartin ja Weberin välissä suuri saksalainen ooppera.
Pavel/Paul Vránickyn/Wranitzkyn (1756–1818) Oberon, König der Elfen (Oberon, keijujen kuningas, 1789) on sekin eräs Taikahuilun edeltäjä, jonka suosion lopetti vasta Weberin samanniminen ooppera.
Wenzer Müllerin (1767–1835) Das Sonnenfest der Braminen (Bramiinien auringonjuhlat, 1790) jatkaa Mozartin Entführungin linjaa ja oli suosittu vielä 1800-luvun puolella. Müllerin Kaspar der Fagottist, oder Die Zauberzither (Fagotisti Kaspar eli Taikasitra, 1791) sai 125 esitystä 1819 mennessä, vaikka oli Mozartin mielestä “arvotonta roskaa”.
Johann Rudolph Zumsteegilla (1760–1802) oli tavattoman suosittu Singspiel Die Geisterinsel (Henkien saari; Stuttgart, 1798), joka on sävelletty Shakespearen Myrskyyn.
Mozartilla on viisi Singspieliä ja yksi melodramaattinen näytelmämusiikki. Schubertin kahdeksan Singspieliä ja satuoopperaa ovat lajin myöhäisiä edustajia.
Liederspiel ja Singspiel Pohjoismaissa
Johann Friedrich Reichardt (1752–1814) oli Goethen lempisäveltäjä ja saksalaisen laulun merkkihahmo, joka loi uuden muodon Liederspiel. Se oli aluksi suosittuihin runoihin sävelletty laulusarja, jossa on mukana myös tuttuja (kansan)lauluja. Ensimmäinen tällainen oli Lieb’ und Treu (Rakkaus ja uskollisuus; Berliini, 1800), jossa on 12 laulua pianon kera ja tarkoitettu kotiesityksiin. Reichardt lisäsi vähitellen niihin ensemblejä ja kuoroja sekä kunnon orkesteriosuuden, jolloin siitä muodostui populaarilauluilla ryyditetty laulunäytelmä ranskalaisen vaudevillen ja englantilaisen balladioopperan tyyliin. Reichardt oli myös hieno Singspiel-säveltäjä: Erwin und Elmire (1790-91) Goethen tekstiin on upea klassinen Sturm und Drang -ooppera, joka vetää vertoja ns. wieniläisklassikoiden oopperoille.
Joseph Martin Kraus (1756–1792), “Ruotsin Mozart”, oli saksalaissyntyinen Tukholmaan muuttanut säveltäjä. Hän teki muun muassa musiikilla varustetun näytelmän Soliman II, eller De tre Sultaninnorna (Soliman II eli Kolme sulttaanitarta, 1789), joka on Mozartin Entführungin ja Gluckin Ifigeneia Tauriissa -oopperan ruotsalainen vastine. Proserpin (1781) on antiikin tarinaan perustuva kokoillan vakava ooppera, Opera i en act.
Johann Abraham Peter Schulz (1747–1800) oli saksalaissyntyinen laulu- ja oopperasäveltäjä, joka teki Kööpenhaminan kuningashovissa kolme tanskalaista laulunäytelmää. Hänestä tuli Tanskan kansallisen musiikin perustajahahmo.