Chansonin aika
Chansoneita, ranskankielisiä lauluja, sävellettiin aluksi vanhoissa formes fixes -muodoissa (virelai, balladi, rondeau) ja aiheena oli “valittava rakkaus” (complainte amoureuse), kunnes 1400-luvun loppua kohden ja etenkin 1500-luvun alussa vitsikkäät ja porvarillis-kansanomaiset teemat yleistyvät lajissa chanson rustique (“maalaislaulut”), samalla kun siirrytään vapaisiin muotoihin ja kolmiäänisyydestä enimmäkseen neliäänisyyteen.
Chansoneita ei 1400-luvun puolella vielä juurikaan painettu, joten niitä löytyy kokoelmakäsikirjoina nimellä chansonniers etenkin ranskalaiselta, mutta myös saksalaiselta ja italialaiselta alueelta.
Dijon-käsikirjoitus eli Dijon-KK (n. 1470–75) sisältää 160 ranskalaista chansonia; siinä on Busnois’lta 30 ja Ockeghemilta 10 teosta.
Mellon Chansonnier (n. 1476) käsittää 57 enimmäkseen ranskalaista teosta; Busnois on kuudella laulullaan parhaiten edustettu KK:n säveltäjä. Yllä kirjan ensimmäinen nuottisivu.
Le Chansonnier Cordiforme (“Sydämen muotoinen laulukirja”, n. 1470) on eräs kauneimpia käsikirjoituksia. Se on Savoijista peräisin ja sisältää 44 teosta, 14 italialaista ja 30 ranskalaista laulua. Säveltäjiä ovat Dufay, Bedyngham, Busnois, Ockeghem, Morton ja Binchois. Alla kirjan ensimmäinen aukeama.
Firenzen Chansonnier (n. 1490) on laajimpia ja kattavimpia 268 laulullaan. Se sisältää musiikkia seuraavilta säveltäjiltä: A. Agricola (26), Isaac (23), Martini (21), Busnois (20), Caron (10) kappaletta sekä muita teoksia.
Margaret Itävaltalaisen albumi (1516–23) sisältää etupäässä frankoflaamilaisten säveltäjien chansoneita, joista useat ovat surullisia ja valittavia ja joista käytetään nimeä chanson regret. Kokoelman 89 chansonin säveltäjistä parhaiten on edustettu Pierre de la Ruen 21 laulullaan. Muita ovat Compère (7), Josquin (6), Agricola (5), ja kahden laulun edustajia ovat Brumel, Ghizeghem ja Ockeghemiltä. Lisäksi kokoelmaan on saanut yhden laulun Bruhier, Isaac, Le Petit, Obrecht, Orto, Pipelare, Prioris, Strus ja Weerbecke.
Eräs taannehtiva perusohjelmisto Busnois’sta ja Ockeghemista Isaaciin ja Josquiniin (noin 250 teosta) löytyy venetsialaisen musiikkijulkaisijan Ottaviano Petruccin (1466–1539) julkaisemista painatteista Odhecaton A, Canti B ja Canti C (1501–04). Hyvin suosittua oli lisätä toisten kirjoittamiin chansoneihin, etenkin kolmiäänisiin, lisä-ääniä, jotka saattoivat olla myös soittimellisia. Etenkin 1500-luvun alussa Petrucci varusti kaikki kolmiääniset laulut lisä-äänellä.
Johannes Ockeghem
Ockeghemin sävelsi 22 chansonia, jotka ovat lähes kaikki kolmiäänisiä: vasta 1400-luvun lopulla kun neliäänisyys tuli muotiin, chansonien tekstuuri laajeni bassoon päin. Näin on Ockeghemilla laulussa S’elle m’amera je ne scay / Petite camusette (“En tiedä, rakastaako hän minua/Pikku nöpönenäni”), jonka tenori ja kontratenorit perustuvat kansanlauluun, sekä espanjalaisen Juan Carnagon (n. 1400–75 jälk.) laulussa Qu’es mi vida preguntays (“Miten on elämäni laita, kysytte”), jonka alkuperäisen kontratenorin tilalle Ockeghem sävelsi kaksi uutta kontratenoriääntä.
Chanson Prenez sur moy vostre exemple
Ockeghemin laulujen runsaasta kaanonisuudesta ja imitoivuudesta käyvät esimerkeiksi Prenez sur moy vostre exemple (“Ottakaa minulta oppitunti rakkaudesta”), joka on kolmiääninen kaanon, sekä Petite camusette, jonka kaikki kolme alaääntä perustuvat saman materiaalin imitoivaan käyttöön. Lisäksi useissa muissakin Ockeghemin lauluissa cantus ja tenori imitoivat toisiaan avausfraasissa ja tuonnempanakin. Seuraavassa kaanonin Prenez Pterucci-nuotti, sen moderni mensuraatio-transkriptio sekä kolmiäänisen ratkaisun ensisivu.
Lauluista voi löytää jo myös teksti-ilmaisua tukevia musiikillisia karakterisointeja: rondeaussa D’un autre amer mon cuer s’abesseroit (“Toisen rakastaminen merkitsisi sydämeni halventamista”) sanalla l’estrange (vieraantuminen) on yllättävä “mollivaikutelman” tuottava terssin alennus; sanalla change (muuttaa) kappaleen g-moodi vie B-kehyksen suuntaan.
Ockeghemin lauluista suosituimpia ovat olleet virelait Ma maistresse et ma plus grant amye (“Valtijattareni on suurin rakkauteni”) on Ockeghemin varhaisimpia kypsiä sävellyksiä. Se on diskanttikorosteinen hovilaulu, jossa muilla äänillä on lähinnä säestävä, vaikkakin lineaarisesti itsenäinen status; avaustahteja lukuun ottamatta imitaatiota ei varsinaisesti esiinny. Ensimmäisessä puoliskossa kappale etenee F-kehyksestä C-päätökseen, ja kontrastoiva toinen puolisko päättyy chansonin toivottomasti kaipailevaa perustunnelmaa maalaten kirpeälle a-tasolle, pienen terssin kera.
Chanson Ma bouche rit et ma pensée pleure
Ma bouche rit et ma pensée pleure (“Suuni nauraa ja ajatukseni itkee”) on Ockeghemin ehkä tunnetuin chanson. Se perustuu äänten taidokkaaseen yhteenkietomiseen, jossa lauluääni ja cantus ovat toisinaan imitaatiosuhteessa (kaikkein selvimmin molempien puoliskojen käynnistymisessä), toisinaan seuraavat toisiaan vapaasti ja hienovaraisesti vihjaillen, ja jossa kontratenorikin on persoonallinen osa kudosta. Cantus jäsentyy toki tekstisäkeiden mukaisesti melodiayksiköihin, mutta muiden äänten käyttäytyminen rajakohdissa pitää liikettä yllä siten, että tuntuvia pysähdyksiä ja välipäätöksiä ennen puoliskojen loppuja ei esiinny. Seuraavassa chansonin tyyppiä virelai/bergerette teksti, moderni partituuri ja Dijon-käsikirjoituksen stemmat,
1.5. Ma bouche rit et ma pensée pleure,
Mon oeil s’esjoye et mon cueur mauldit l’eure
Qu’il eut le bien qui sa santé deschasse
Et le plaisir que la mort me pourchasse
Sans resconfort qui m’aide ne sequeure.
2. Ha, cueur pervers, faulsaire et mensonger,
Dictes comment avez osé songer
Que de faulser ce que m’avez promis.
3. Puis qu’en ce point vous vous voulez venger,
Pensez bien tost de ma vie abreger;
Vivre ne puis au point ou m’avez mis.
4. Vostre rigueur veult doncques que je meure,
Mais Pitié veult que vivant je demeure;
Ainsi meurs vif et en vivant trespasse,
Mais pour celer le mal qui ne se passe
Et pour couvrir le dueil ou je labeure,
5. Ma bouche rit…
Suuni nauraa ja ajatukseni itkee,
silmäni iloitsee ja sydämeni kiroaa hetken,
kun se sai hyvän, joka karkottaa sen terveyden
ja mielihyvän, joka aiheuttaa minulle kuoleman
ilman lohdutusta, joka auttaisi tai parantaisi minut.
Voi, sydän kiero, väärämielinen ja valehteleva,
sano miten olet uskaltanut uneksia niin,
että olet voinut pettää siinä, mitä olit luvannut minulle.
Koska nyt te haluatte niin kovin kostaa,
ajatelkaa pian elämäni lyhentämistä;
en voi elää tässä tilassa, johon olette minut ajaneet.
Teidän ankaruutenne tahtoo siispä kuolemaani,
Mutta sääli tahtoo, että jään eloon;
niinpä kuolen elävältä ja elävänä menehdyn,
mutta piilottaakseni pahan, joka ei lähde
ja peittääkseni tuskan, joka minua jäytää,
Suuni nauraa …
Josquin Desprez
Josquin kirjoitti yli 70 chansonia, jotka ovat 3–6-äänisiä. Josquin vapautti niissä muodon formes fixes -kaavoista ja otti imitaation laajempaan käyttöön. Chansoneista tuli ilmeeltään ja tekstuuriltaan monipuolisempia.
Chanson Adieu mes amours
Tunnetuimpia lauluja on Adieu mes amours (“Jää hyvästi rakkaani”, n. 1480), josta on olemassa neliääninen, vapaalle kaanonille alaäänissä perustuva versio ja jossa tenori lauletaan. Tosin useimmissa käsikirjoituksissa tekstiä ei ole nimen lisäksi, joten laulua on epäilty usein soitinteokseksi. Chansonin pohjalta tehtiin sekä uusia maallisia lauluja (Isaac, Simon Moreau) että messuja (Obrecht, Francesco de Layolle). Seuraavassa Petruccin Odhecatonista-kokoelmasta (1501) löytyvä stemmojen painoversio sekä siitä tehty nykyaikainen soitinteospartituuri.
Seuraavassa lauletuksi versioksi ajatellun nykyaikaisen partituurin alku ja tekstitetyn version sanat.
Adieu mes amours, a Dieu vous command,
Adieu je vous dy jusquez au printemps
Je suis en souci de quoy je vivray
La raison pour quoy je le vous diray :
Je n’ay plus d’argent, vivray je du vent,
Se l’argent du roy ne vient plus souvent.
Jää hyvästi rakkaani, uskon teidät Jumalan haltuun.
Hyvästi sanon teille kevääseen saakka.
Olen huolissani, millä tulen elämään.
Syynkin siihen tahdon teille kertoa:
minulla ei ole enää rahaa. Elänenkö tuulesta,
jos kuninkaan raha ei tule useammin.
Valittavat laulut muodissa
Mille regretz (“Tuhat tuskaa”) liittyy Burgundin hovin myöhäisvaiheen suosimaan chanson regret -muotiin, samoin chanson Plus nulz regrets (“Ei enää tuskaa”). Mille regretz on valittavassa fryygisessä moodissa, se horjuu III ja IV moodin välillä ja yhdistää niitä, ja lopuksi tenori ei edes pääsy finalikselle, vaan sen tekee basso hyppäämällä. Chanson suosiosta kertoo se, että Morales ja Gombert laativat messun sen pohjalta, ja Luis de Narvaéz sovitti siitä vihuela-intabulaation nimellä La canción del Emperador.
Mille regretz de vous abandonner
Et d’eslonger vostre fache amoureuse,
Jay si grand dueil et paine douloureuse,
Quon me verra brief mes jours definer.
Tuhat kaipausta teistä erotessa
ja joutuessa etäälle rakastettavista kasvoistanne.
tunnen niin suurta surua ja tuskaista kipua,
että päiväni loppunevat lyhyeen.
Petite camusette
Petite camusette (“Pikku nykerönenäni”) perustuu populaarilauluun. Allégez moy (“Lievitä minua”) on kuusiääninen, imitoiva ja vakavansävyinen chanson erottiseen tekstiin; musiikin oppineisuus ja vakavuus eivät voisi olla suuremmassa kontrastissa tekstin kaksimielisyyden kanssa.
Allégez moy, doulce plaisant brunette.
Dessoubz la boudinette.
Allégez moy de toutes mes douleurs.
Vostre beaulté me tient en amourette, dessoubz la boudinette.
Lievitä minua, suloinen tumma kaunotar.
Juuri navan alta.
Lievitä kaikki minun tuskani.
Kauneutenne pitää minut rakkauden vallassa, juuri navan alta.
Alexander Agricola
Agricola sävelsi noin 80 laulua (ranskaa, flaamia, italiaa) ja soitinteosta, joista osa on tosi virtuoosisia, mm. Dung aultre amer IV (“En voi toista rakastaa”). Fortuna desperatasta on häneltä olemassa kuusiääninen versio.
Jacop Obrecht
Obrechtilta on säilynyt yli 20 laulu- ja soitinteosta. Niistä hupaisimpia on otsakkeeltaan Ich draghe de mütse clütse (“Vedin lakin tiukasti”), vaikkakin sen säilynyt ilman sanoja.
Heinrich Isaac
Isaac sävelsi noin 100 laulua kaikilla kielillä: ranskalaisia chansoneita, flaamilaisia lauluja, italialaisia karnevaalilauluja, saksalaisia lauluja. La La Hö Hö on hauska karakterikappale ilman sanoja.
Loyset Compère
Compère sävelsi chansoneita noin 50, joista viisi on motettichansoneita latinaksi cantus firmuksen kera bassossa, kolmiäänisiä burgundilaisia chansoneita yli 30 sekä neliäänisiä uudempia italialaislauluja 14. Kuuluisimpia ovat kolmiääninen Venes, regretz (“Tulkaa surut”) sekä neliääninen Alons fere nos barbes (“Mennäänpä parturiin”), joka on jo lähellä ranskalaista chansonia musiikiltaan ja tekstiltään.
Alons fere nos barbes
Alons gentils galans.
La barbiere les mogle (mouille)
Sovent deux a la foiz.
Quant son mari revient
De fere sa besogne,
Il trouve ses mignons
Qui luy font viglecome (bienvenue)
Disant « Coment va,
Coment fet vostre femme
Fet elle plus cela ?
Fet elle plus cela ? »
Mennäänpä parturiin
mennään kunnon veikot.
Parturin vaimo kostuttaa niitä
usein kaksi kerralla.
Kun hänen miehensä palaa
käytyään hoitamassa asioitaan,
hän tapaa tämän sydänystävät,
jotka toivottavat hänet tervetulleeksi
sanoen “miten menee,
miten vaimonne jaksaa,
onko hän yhä uurastamassa?”
Pierre de la Rue
La Rue’lta on säilynyt noin 30 autenttista chansonia. Niistä suosituimpia ovat kolmiääninen Pour ung jamais (“Kaipaus erästä kohtaan ei koskaan jätä minua rauhaan”) sekä matala neliääninen Pourquoy non (“Miksi ei”). Seuraavassa chansonin Tous les regretz alun teksti ja partituuria.
Tous les regretz qui les cueyrs tormentez,
Venez au mien et en luy vous boutez
Pour abréger le surplus de ma vye;
Car j’ay perdu celle qui assouvye
estoit en meurs et parfaictes bontez.
Kaikki surut, jotka sydämiä piinaatte,
tulkaa minuun ja asettukaa sinne
lyhentääksenne elämäni loppua;
sillä olen menettänyt hänet, joka oli varustettu
hienoilla tavoilla ja täydellisillä hyveillä.
Jean Moutonin 25 chansonista La, la, la l’oysillon du bois (“Lalalaa, metsän lintu”) ja De tous regretz (“Paljosta tuskasta”) ovat lähellä ranskalaista chansonia. Myös Pipelare, Gombert, Clemens non Papa ja käytännöllisesti katsoen kaikki flaamilaiset kirjoittivat chansoneita.