Zarzuela-laji
Espanjalainen ooppera kehkeytyi vähitellen lähinnä italialaisten vaikutteiden ansiosta, vaikka maassa oli oma kansallinen oopperamuotonsa zarzuela, jonka nimi tulee Filip IV:n palatsista Real Sitio de la Zarzuela. Laji merkitsi pitkään näytelmään liittyviä puhuttuja dialogeja, lauluja ja tansseja. Lope de Vegan La selva sin amor (“Metsä ilman rakkautta”), égloga pastoral, tiedetään esitetyn hovissa musiikin kera 1629; säveltäjä oli todennäköisesti Juan Blas de Castro (1560–1631). Mutta vasta Caldéronin näytelmissä musiikin kera saavutettiin tasapaino tekstin ja niihin sävelletyn musiikin kera. Ensimmäinen niistä säilyneen musiikin kera on kolminäytöksinen zarzuela Celos aun del aire matan (“Mustasukkaisuus vieläpä ilmasta tappaa”, 1660), jonka musiikin sävelsi Juan Hidalgo (k. 1685).
Sebastián Durón
Keskeiset 1700-luvun alun zarzuela-säveltäjät olivat kuningas Kaarle II:n Madridin Real Capillan maestrona (1691–) toiminut Sebastián Durón (1660– 1716) ja Antonio Literes (n. 1670–1747). Durónin 12 zarzuelasta ja oopperasta huomattavimpia ovat zarzuela Salir el amore del mundo (“Rakkaus jättää maailman”, J. de Cañizares; 1696), Acis y Galatea (Cañizares) sekä kuudesta kohtauksesta koostuva yksinäytöksinen La guerra de los gigantes (“Jättiläisten sota”, 1702), opéra escénica en un acto.
Durónin “jättiläisooppera”
“Jättiläisoopperan” jättiläiset kuvaavat allegorisesti kuninkaan vastustajia, ja oopperan päähenkilöt ovat Hércules, jumalten puolesta taistelija (= kuningas Filip V), Júpiter, jumalten armeijan kenraali (= kreivi Salvatierra, jonka häitä oopperan johdannossa kunnioitetaan), Minerva, oopperan sankaritar (= Savoijin kuningatar Maria Luisa), ja Palante, jättiläisten johtaja (= Kaarle, Itävallan arkkiherttua), ja johdannon Melisa, joka toimii morsiusneitona. Musiikki on muutoin peristeisesti espanjalaista tonadaa, joka on tavallisimmin lyhyen espanjalaisen soololaulun yleisnimi, mutta ooppera sisältää myös italialaisittain yhden resitatiivin ja yhden arietan sekä ranskalaisittain kaksi menuettia. Seuraavassa ooperan toisesta kohtauksesta Jupiterin laulu, jossa tämä toivoo sodan taukoamista:
ESCENA SEGUNDA
Júpiter Tonada
Águila impaciente,/Kärsimätön kotka,
Céfiro volante,/länsituuli kiitävä
del piélago errante/avomereltä harhaantunut
huracán viviente./eloisa hurrikaani.
¡No vueles!, ¡Detente!/Älä lennä! Pysähdy!
Pues toda la Tierra/Koska koko maa
es bélico estruendo/on sotaisaa meteliä
de intrépida guerra./hurjan sodan.
Ráfaga rizada,/Kierteinen puuska
náutico cometa/meren komeetta
que al páramo inquieta/joka nummia hätäännytät
los golfos que nada./ja lahtia pyyhit.
¡No vueles osada!,/Älä lennä julkea!
pues toda la tierra/ Koska koko maa
es bélico estruendo/on sotaisaa meteliä
de intrépida guerra./hurjan sodan.
Síncope que apura,/Häiriö joka kiirehdit
tránsitos que hizo/kulkuja joita teet
relámpago rizo/salama haarautuva
de tu nube oscura./joka varjostat pilviä.
¡No vueles segura!,/Älä lennä niin varmasti!
pues toda la tierra/Koska koko maa
es bélico estruendo/on sotaisaa meteliä
de intrépida guerra./hurjan sodan.
Antonio (de) Literes/Lliteres (i Carrió)
Literes (1673–1747) sai koulutuksen Madridin Kuninkaallisessa kapellissa (1686–) ja hänestä tuli sen kontrabasson ja vihuelan soittaja (1693–1747). Hän sävelsi myös kirkkomusiikkia, mutta näyttämömusiikki oli hänen keskeisin antinsa Espanjan musiikille. Literesin pääasiallinen oopperoiden sävellysperiodi sijoittuu Espanjan historian vaikeaan kruununperimysaikaan samalla kun Literes oli maanpaossa Ranskassa (1707–09). Hänen seitsemästä zarzuelastaan tärkeimpiä ovat Júpiter y Danae (T. Añorbe y Corregel; 1700) sekä Accis y Galatea (J. de Cañzares; 1708). Vielä myöhemmin valmistui El estrago en la fineza, Júpiter y Semele (“Turmio kohteliaisuudessa, Jupiter ja Semele”, Cañzares; 1718).
Rembrandt: Danae (1636–43). https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/8/88/Rembrandt_Harmensz._van_Rijn_026.jpg
Jupiter ja Danae
Jupiter ja Danae -ooppera liittyy viimeisen Habsburgi-hallitsijan, Kaarle II:n ja Mariannan ylistämiseen. Se on mytologinen komedia, jossa Jupiter viettelee Argosin kuningas Akrisiuksen tyttären Danaen laskeutumalle hänen luokseen kultapölyn muodossa: tuloksena vierailusta syntyy Perseus ja Danae saa pitkän elämän. Seuraavassa näytettä partituurin Primera jornadasta (≈ ensimmäinen päivä/näytös): ensin alkukuoroa “Al bosque monteros” (“Metsästä metsästäjät etsikää”), sitten nimihenkilöiden keskustelua “Contra mi viene” (“Minua vastaan tulette”) ja Cupidon säkeistölaulu eli copla “Pues que Júpiter y Danae” (“Mutta kun Jupiter ja Danae”):
Tomás de Torrejón y Velasco
Latinalaisessa, Espanjan ja Portugalin kolonialisoimassa Keski- ja Etelä-Amerikassa eli pystyviä muusikoita 1500-luvulta lähtien, ja he sävelsivät renessanssin ja barokin kirkkopolyfoniaa. Useita “Uudessa Espanjassa”, Meksikossa ja Etelä-Amerikassa työskennelleitä säveltäjiä ja heidän teoksiaan tunnetaan: mm. Juan Guitterez de Padilla (1595–1664), Antonio de Salazar (1650–1715), Juan de Araujo (1646–1712), jotka vaikuttivat Meksikossa, sekä Perussa vaikuttaneet Tomás de Torrejón y Velasco (1644–1728), Roque Ceruti (1683–1760) ja Fray Esteban Ponce de Léon (1692–1750).
Ruusun väri/veri
Oopperan nimiösivu ja fragmentti partituurista oopperan alusta, jossa Calíope ja kuoro laulavat.
Tomás de Torrejón y Velascon käsialaa on ensimmäinen Uudessa maailmassa, Perun Limassa, esitetty ja sävelletty ooppera La púrpura de la rosa (“Ruusun väri/veri”, 1701) Pedro Caldéron (de la Barcan) (1600–1681) librettoon, joka oli saanut inspiraation Paolo Veronesen maalauksesta Venus ja Adonis (1580):
Paolo Veronese: Venus y Adonis (n. 1580) – http://www.museodelprado.es/uploads/tx_gbobras/P00482.jpg
Oopperan tilasi Perun varakuningas, ja sen tarkoituksena oli juhlistaa Espanjan uuden hallitsijan, Filip V:n 18-vuotissyntymäpäivää ja yksivuotista hallituskautta. Alun perin libretto ja sen ensimmäisenä säveltänyt Juan Hidalgo oli laadittu Louis XIV:n ja Espanjan Maria Teresian häihin, joihin Ovidiuksen lemmekäs kertomus Venuksesta ja Adoniksesta oli sopinut hyvin. Niinpä varsinasiat oopperaa edeltävä Loa-johdanto Baylete-tanssiosuuksineen on allegorinen ylistys Filipille, ja siinä painotetaan tämän hyvyyttä ja oikeudenmukaisuutta. Varsinainen ooppera kertoo nimihenkilöiden rakkaudesta, jonka mustasukkainen ja kostonhimoinen Mars yrittää estää. Seuraavassa numero oopperan johdannon jälkeisestä ensimmäisestä varsinaisesta osasta “El amor de Venus y Adonis”:
Salen las ninfas cantando y bailando, y Celfa y Chato./Nymfit tulevat laulaen ja tanssien sekä Celfa ja Chato.
TODAS Corred, corred, cristales;/KAIKKI Juoskaa, juoskaa, kristallit;
plantas, vivid, vivid;/kasvit, eläkää, eläkää;
aves, cantad, cantad;/linnut, laulakaa, laulakaa;
flores, lucid, lucid;/kukat, hohtakaa, hohtakaa;
pues que vuelve Venus,/koska saapuu Venus.
hermosa y gentil,/kaunis ja kohtelias,
trayendo despojos/tuoden saaliita
del amor tras sí,/rakkauden mukanaan,
porque nadie pueda/sillä kukaan ei voi
exento decir/vapaasti sanoa,
que el vivir no amando/että elämistä rakastamatta
se llama vivir./voi kutsua elämäksi.
Corred, vivid, cantad, lucid./Juoskaa, eläkää, laulakaa, hohtakaa.