Kaikki keskeiset (kirkko)säveltäjät kirjoittivat (hovi)rakkaudesta kertovaa tai kansanomaista maallista laulumusiikkia Euroopan eri maissa: Flanderissa, Ranskassa, Italiassa, Espanjassa, Saksassa, Englannissa. Chanson on yleisnimike kaikille maallisen laulun lajeille pääasiassa ranskalais-flaamilaisella alueella noin 1400–1600, joskin sillä on myös kapeampia merkityksiä, kuten 1500-luvun ranskalainen moniääninen maallinen laulu. Italialaiselle maalliselle laululle on pääsääntöisesti muita lajinimityksiä, kuten frottola, villanella ja varsinkin madrigaali.
Vaikka Burgundin hovimusiikki onkin käsitteenä ohut ja se syntyi vain herttuoiden yhdistävästä ja vaalivasta suojelusta, kun nämä keräsivät yhteen taiteilijoita ja älymystön edustajia, myös 1400-luvulla jälkipuoliskolle Burgundiin osuu muutamia kansainvälisen tason säveltäjiä. Monet (myöhemmätkin) frankoflaamilaiset säveltäjät nojautuivat kolmiäänisissä chansoneissaan burgundilaiseen idiomiin.
Robert Morton
Morton (n. 1430–1476 tai myöh.) oli englantilaissäveltäjä, joka oli Burgundin hovissa Filip Hyvän ja Kaarle Rohkean kappalaisena ja kuoron jäsenenä (1457–76) sekä oli eräs burgundilaisen tyylin luojia ja edustajia. Siinä hienostunutta ylä-äänimelodiaa kannattalee kaksi säestävää ääntä, ja kokonaisuus on dissonanssin käsittelyltään jo hallittua ja musiikin yleisilme sulava, hieman melankolinen. Morton opetti ilmeisesti Kaarlea, jolta on säilynyt myös omia sävellyksiä.
Mortonin maine ei ole samaa luokkaa kuin kuuluisammilla burgundilaisilla kollegoilla, Dufay’llä (vaikka hänen sidoksensa hoviin oli erittäin löyhä), Binchois’lla ja Busnois’lla, mutta hänen kahdeksan säilynyttä chansoniaan (sekä neljä epävarmaa) löytyvät monista lähteistä ja nostavat hänet Burgundissa työskennelleiden säveltäjien pääjoukkoon. Le souvenir de vous me tue (“Muistosi surmaa minut”) on säilynyt 14 käsikirjoituksessa ja toimi Tinctoriksen ja Giliardin teosten pohjana. Chanson N’aray je jamais (“Tuleeko minulla koskaan olemaan parempaa kuin mitä minulla on?”) esiintyy 15 lähteessä, ja sen pohjalta on sävelletty motetti ja kolme messusykliä, joukossa mm. Josquinin Missa ‘Di dadi’.
Rondeau Le souvenir de vous me tue
Seuraavassa rondeau Le souvenir de vous me tue sydämenmuotoisesta käsikirjoituksesta Le Chansonnier Cordiforme sekä modernina partituurina.
1. Le souvenir de vous me tue
Mon seul bien, quant je ne vous voy.
2. Car je vous jure sur ma foy,
Sans vous ma liesse est perdue.
3. Quant vous estes hors de ma vue,
Je me plains et dis a par moy,
4. Le souvenir de vous me tue
Mon seul bien, quant je ne vous voy.
5. Seule demeure despourveue,
D’ame nul confort ne recoy,
6. Et si seuffre sans faire effroy,
Jusques a vostre revenue.
7. Le souvenir de vous me tue
Mon seul bien, quant je ne vous voy.
8. Car je vous jure sur ma foy,
Sans vous ma liesse est perdue.
1. Muistonne surmaa minut,
ainut rakkaani, kun en näe teitä.
2. Sillä vannon teille uskollisuuttani,
ilman teitä iloni on mennyttä.
3. Kun olette poissa katseeltani.
valitan ja sanon itselleni
4. Muistonne surmaa minut,
ainut rakkaani, kun en näe teitä.
5. Yksinäni jään orvoksi
eikä sieluni saa lohtua.
6. Ja niin kannan tuskani paljastamatta,
kunnes te palaatte.
7. Muistonne surmaa minut,
ainut rakkaani, kun en näe teitä.
8. Sillä vannon teille uskollisuuttani,
ilman teitä iloni on mennyttä.
Antoine Busnoys/Busnois
Busnois (n. 1430–92) on varmuudella 62 chansonillaan ja muilla maallisilla teoksillaan burgundilaisen musiikin pääedustaja 1400-luvun kolmannella neljänneksellä. Hän oli mahdollisesti Ockeghemin kollega tai oppilas ja astui Kaarle Rohkean palveluun jo ennen tämän herttuaksi tuloa (1467), jolloin hänet palkattiin Dijonin kapellin laulajaksi. Kaarlen kaaduttua Nancyn taistelussa (1477) Busnois jatkoi tämän tyttären, Burgundin Marian palveluksessa 1482 asti. Kuollessaan (1492) hän toimi Bruggen St Sauveur -kirkon kuoronjohtajana (rector cantoriae).
Busnois oli kirkonmiehen lisäksi laulaja ja runoilija, “suuri mies ja loistava muusikko”, joka kirjoitti todennäköisesti laulujensa tekstejä. Häntä pidettiin eläessään aikansa suurimpiin kuuluvana säveltäjänä Ockeghemin ohella, ja eräässä kirjeessä Mantovan herttua Francesco Gonzagalle 1495 sanotaan: “Koko Venetsia ei halua kuulla mitään muuta (kuin Busnois’n sävellyksiä)”. Busnois’n maine perustui musiikin täyteläiseen kolmisointuisuuteen ja selkeisiin rakenteisiin.
Ranskankieliset chansonit olivat hänen tuotantonsa tärkein osa; useimmat niistä ovat rondeau’ita tai bergerettejä, yksisäkeistöisiä virelaita ABbaA, joista eräissä on kansanlaulu tenorina. Tyypillinen bergerette on A une dame (“Eräälle naiselle”), jossa on laulullinen sopraano, samanlainen jäljittelysuhteessa oleva tenori sekä soittimellinen ja basson funktiossa toimiva kontratenori.
Bergerette Je ne puis vivre ainsy
Je ne puis vivre ainsy (“En voi elää näin”) on eräs suosittu bergerette. Busnois sävelsi kolmiäänisten lisäksi myös neliäänisiä chansoneja, joista osassa on kaksi tai kolme tekstillä varustettua ääntä. Seuraavassa bergeretten/virelain Je ne puis vivre ainsy teksti ja moderni partituuri; teoksen alussa kaikki äänet jäljittelevät toisiaan ja myöhemminkin vähintään ylä-äänet, paitsi toisella puoliskolla, jossa aluksi vallitsee homofonia:
Je ne puis vivre ainsy toujours
Au main que j’aye en mes dolours
Quelque confort
Une seule heure ou mains ou fort
Et tou les jours
Leaument serviray amours
Jusqu’a la mort.
Noble femme de nom et d’armes,
Escript vous ay ce dittier cy ce dittier cy.
Des ieux plourant a chauldes larmes
Affin qu’ayes de moy merchy, ce moy merchy.
Quant a moi, je me meurs boncours
Velant les nuits faisant cent tours
En criant fort
“Vengence en a Dieu, car a grant tort
Je noye en plours”
Lors qu’au besoin me fault secours
Et Pitie dort.
Je ne puis vivre ainsy toujours…
En voi elää näin ainaisesti
jollen saa tuskiini
mitään lievitystä
vain hetken tai vähemmän tai enemmän
ja joka päivä
palvelisin uskollisesti rakkautta
aina kuolemaan saakka.
Ylhäinen nainen nimeltään ja suvultaan,
osoittaa huomiota tälle runolle niin, että
silmät vuodattaisivat kuumia kyyneleitä,
kunnes osoittaisitte minua kohtaan armoa.
Minä puolestani kuolen hyvää vauhtia
valvoen yöt ja kävelen sata kertaa
huutaen kovaan ääneen
“rankaiskoon häntä Jumala, sillä suuressa vääryydessä
hukun kyyneleisiin”,
sillä kun minulta puuttuu apu
ja sääli nukkuu.
En voi elää näin ainaisesti …
Fortuna desperata
Italialaislaulu Fortuna desperata (“Epätoivoinen kohtalo/onni”) oli aikakauden eräs hittimelodioita. Siinä aiheena on Fortuna, käsite, joka näytteli suurta osaa renessanssiajattelussa: “Kohtalo(tar) onneton,/nurja ja pahansuopa,/joka olet niin hienon naisen/maineen mustannut.” Laulun tekijyys on yhä kiistanalainen (Brumel?/Peñalosa?/Agricola?), sillä se on homofonisempi ja vähemmän imitoiva (koskee vain yhtä säettä) kuin Busnois’n muut laulut; päämelodia siinä on tenorissa. Tämän laulun pohjalta Obrecht ja Josquin sävelsivät messun, Isaac ja moni muu kirjoittivat uusia chansoneita, Josquin teki soitinsovituksen ja siitä on olemassa myös klaveeriversioita. Huomattavaa siinä on alimman äänen muutaman kerran toistuva es-sävel, joka vie ohimenevästi laulun ulos moodista sanoilla “desperata” (onneton), “maledicta” (pahansuopa), “dona” (nainen) ja “denegata” (mustannut).
Hayne van Ghizeghem
Ghizeghem (n. 1445–1472/97) oli siitä poikkeuksellinen chansonien kirjoittaja, ettei hän ollut kirkonmies. Hän tuli Kaarle Rohkean kamaripalvelijaksi ja laulajaksi 1467. Aiemmin Haynen luultiin kuolleen Beauvais’n piirityksessä (1472), mutta koska hänen 20 säilyneestä chansonistaan 18 ilmestyi käyttöön 1480–90-luvuilla ja ne ovat säilyneet vuosisadan vaihteen molemmin puolin ranskalaisissa käsikirjoituksissa, pidetään jokseenkin varmana, että hän palveli loppuelämänsä Ranskan hovissa. Guillaume Crétin‘in deploratiossa Ockeghemin poismenon johdosta 1497 Hayne mainitaan kuitenkin jo kuolleeksi.
Rondeau De tous biens plaine
Hayne kirjoitti pelkkiä rondeau’oita, jotka valloittavat selkeällä muotoilullaan, melodisella viehättävyydellään ja pidättyvällä ilmeikkyydellään. Tunnetuin niistä on rondeau De tous biens plaine est ma maitresse (“Valtijattareni omistaa kaikki hyveet”), joka löytyy yli 20 käsikirjoituksesta ja painettiin kahdesti jo varhain. Sen tenorimelodian lainasivat messuihin, motetteihin, lauluihin ja soitinsovituksiin mm. Busnois, Compère, Agricola, Obrecht ja Josquin. Alun perin kolmiääniseen lauluun lisättiin Petruccin chanson-julkaisussa (1501) neljäs ääni sopraanon alapuolelle.
A1 De tous biens plaine est ma maistresse
Chacun luy doibt tribut d’honneur,
B2 Car assouvye est en valeur
Autant que jamais fut déesse.
a.3 En la voiant j’ay tel léesse
Que c’est paradis en mon cueur.
A4 De tous biens plaine est ma maistresse.
Chacun luy doibt tribut d’honneur.
a5 Je n’ay cure d’aultre richesse
Si non d’estre son serviteur,
b6 Et pour ce qu’il n’est chois meilleur
En mon mot porteray sans cesse.
A7 De tous biens plaine est ma maistresse
Chacun luy doibt tribut d’honneur,
B8 Car assouvye est en valeur
Autant que jamais fut déesse.
Kaikkea hyvää on täynnä valtijattareni.
Jokaisen pitää kunnioittaa häntä,
sillä hän on hienostunut ja arvokas
kuin yksikään jumalatar on ollut.
Nähdessäni hänet olen niin iloinen,
että paratiisi on sydämessäni.
Kaikkea hyvää on täynnä valtijattareni.
Jokaisen pitää kunnioittaa häntä.
Minä en välitä muusta rikkaudesta
kuin olla hänen palvelijansa,
ja koska ei ole olemassa parempaa valintaa,
pidän lakkaamatta mottonani:
Kaikkea hyvää on täynnä valtijattareni.
Jokaisen pitää kunnioittaa häntä,
sillä hän on hienostunut ja arvokas
kuin yksikään jumalatar on ollut.
Seuraavassa moderni partituuri ja faksimile Copenhagen Chansonnier -KK:sta.
