Korvat auki
Vuonna 1977 nuoret säveltäjät perustivat yhdistyksen ja antoivat sille nimen Korvat auki. Yhdistyksen alkuperäinen tarkoitus oli viedä musiikkia Helsingin ulkopuolelle, ja näin myös tehtiin, mutta tärkeämmäksi muodostui myöhemmin pyrkimys saada ylipäätään esille uutta musiikkia, jolle vakiintuneiden konsertti-instituutioiden sarjat eivät auenneet. Tässä mielessä se omaksui samanlaisen tehtävän kuin Schönbergin Wienissä 1918 perustama Verein für musikalische Privataufführungen, jonka konserteissa wieniläisyleisö sai ensi kerran kuulla Debussyn, Bartókin, Schönbergin, Bergin, Webernin ja muiden musiikin uudistajien teoksia.
Helsingin juhlaviikot
Helsingin juhlaviikoilla alkoi vuonna 1980 uusi aika, kun toiminnanjohtajaksi Seppo Kimasen lyhyen kauden jälkeen valittiin Veijo Varpio, Keski-Euroopan oopperalavoilla pitkän uran tehnyt tenori, joka oli parin vuoden ajan toiminut Savonlinnan oopperajuhlien tuotantojohtajana. Hän oli menestynyt taiteilija, joka oli jo jättänyt aktiiviuran taakseen mutta jolla oli sopivia kontakteja. Kaiken lisäksi hän oli juristi. Hän ei kuvitellut tietävänsä itse kaikkea, vaan kokosi ympärilleen ideoita kehittelevän ja uskollisena pysyneen neuvonantajien piirin. Varpion johtajakauden monista uusista, juhlaviikkojen profiilia nostaneista ideoista mainittakoon mm. sävellystilaukset ja sävellyskonsertit ja koko kaupungin liikkeelle saava Taiteiden yö. Uuden musiikin asema juhlaviikoilla alkoi kohentua.
Musica nova Helsinki
Vuonna 1981 järjestettiin ensimmäisen kerran uuden musiikin kansainvälinen tapahtuma Helsinki Biennale (nykyään Musica nova Helsinki), jonka oli ideoinut Jukka Tiensuu. Se oli yhteistoimintaorganisaatio, johon osallistuivat Helsingin juhlaviikot, Helsingin kaupunginorkesteri, Korvat auki -yhdistys, Sibelius-Akatemia, Suomen ISCM, Suomen Säveltäjät ja Yleisradio sillä periaatteella, että jokainen järjestäjä vastaa omista konserteistaan. Ensimmäisen biennalen saatesanoissa Tiensuu esitteli organisaation tavoitteet.
Vakituisten konserttisarjojen ja musiikkifestivaalien keskittyessä yhä vanhemman musiikin esittämiseen on suomalaiselta musiikkiyleisöltä riistetty mahdollisuus tutustua oman aikansa säveltaiteen saavutuksiin. Suurta osaa viime vuosikymmenien merkittävimmistä sävelteoksista ei ole Suomessa koskaan kuultu. Koska ihmisten perusoikeuksiin pitäisi kuulua myös mahdollisuus kosketukseen oman aikansa taiteen kanssa, pyrkii Helsinki Biennale osaltaan rakentamaan yhteisymmärryksen siltaa oman aikamme musiikillisen ajattelun ja yleisön välille valitsemalla ohjelmistonsa aivan viimeaikaisimpien teosten sekä niiden merkittävimpien edelläkävijöiden joukosta aina parin vuosikymmenen takaa.
Jo ensimmäinen biennale oli uuden musiikin runsaudensarvi. Sen konserteissa kuultiin mm. John Cagen, George Crumbin, Brian Ferneyhough’n, Vinko Globokarin, Jonathan Harveyn, Klaus Huberin, György Ligetin, Witold Lutosławskin, François-Bernard Mâchen, Olivier Messiaenin, Luigi Nonon, Boguslaw Schäfferin, Karlheinz Stockhausenin ja Bernd Alois Zimmermannin musiikkia. Mukana olivat myös kaikki tärkeimmät elävät suomalaiset säveltäjät. Korvat auki -yhdistyksen konsertissa kuultiin Magnus Lindbergin, Esa-Pekka Salosen, Jouni Kaipaisen, Kaija Saariahon ja Olli Kortekankaan musiikkia.
Musiikin aika
Kaksi vuotta myöhemmin Jukka Tiensuu perusti Viitasaarelle kansainvälisen uuden musiikin kesäakatemian ja festivaalin, jonka nimeksi tuli Musiikin aika – Time of Music. Uudella musiikilla on nyt myös oma paikkansa Suomen festivaalikesässä Naantalin musiikkijuhlien, Kuhmon kamarimusiikin ja Savonlinnan oopperajuhlien rinnalla.
Avanti!
Samana vuonna 1983 Esa-Pekka Salonen ja Jukka-Pekka Saraste kokosivat ympärilleen joukon nuoria Sibelius-Akatemiassa opiskelevia muusikkoja ja muutamia vanhempia kollegoja ja perustivat kamariorkesterin, jonka nimeksi valittiin Avanti! He kuvasivat tavoitteitaan seuraavasti:
Kamariorkesteri Avantin perustamiseen vaikutti pääasiassa kaksi seikkaa: toisaalta tarve mahdollisimman korkealaatuiseen yhteismusisointiin nuorten, innostuneiden ja taitavien muusikoiden kesken, toisaalta tietoisuus siitä, että Suomessa tänään tarvitaan kokoonpanoltaan joustavaa, ennakkoluulotonta yhtyettä esittämään sitä ohjelmistoa, joka muutoin jää soittamatta. On sanottu, että aika karsii sävelteoksista jyvät akanoista, niin kutsuttuun kantaohjelmistoon jää arvokkain ja paras musiikki. Tämä on vain osittain totta, sillä sen mitä teoksia soitetaan määräävät myös käytännölliset, erityisesti taloudelliset tekijät. Sinfoniaorkesterit soittavat sinfonioitaan, jousikvartetit omaa ohjelmistoaan. Tiedämme kuitenkin, että on olemassa runsaasti suurenmoista musiikkia, jonka esityskokoonpano ei vastaa tuntemiamme standardisoituja yhtyetyyppejä. Siksi Avanti! muuttaa muotoaan konsertista toiseen. Lähtökohtana on teos, itse musiikki, ei instituutio. Valitsemme orkesterin musiikin mukaan, emme musiikkia orkesterin mukaan. Tässä on Avanti!:n toiminnan ydin ja perusoivallus. Avanti! ei ole erikoistunut mihinkään tiettyyn tyyliin tai aikakauteen — se juuri on erikoista näinä päivinä. Avanti!:n repertuaari pyrkii kattamaan soitinmusiikkia mahdollisimman laajalta aikaväliltä. Tunnemme vastuuta myös oman aikamme musiikin tunnetuksi tekemisestä. Työsarka on rajaton. Avanti!
Avanti!:n konseptiksi muodostui yhdistää vanhaa ja uutta, klassista ja modernia samoihin ohjelmiin, ja se osoittautui erittäin toimivaksi konseptiksi. Avanti! alkoi esiintyä Helsingin juhlaviikoilla, Helsinki Biennalessa ja Musiikin ajassa, ja vuonna 1986 se perusti oman musiikkijuhlansa, Suvisoiton, Porvooseen.
Uudelle musiikille luotiin 1980-luvulla aivan erilaiset olosuhteet kuin sillä oli ollut koskaan aikaisemmin, ja seurauksena on ollut sekä sävellys- että soittokulttuurin ennennäkemätön nousu.