”Saksalainen alue”
Saksalainen täytyy ymmärtää tässä yhteydessä historian valossa: Saksan valtiota (Deutsches Reich) ei ollut ennen vuotta 1871, ja sitä ennen kyse oli yhtäältä saksankielen levinnäisyysalueesta Reiniltä ja sen länsipuoleltakin aina slaavilaiseen keski- ja itä-Eurooppaan saakka. Toisaalta jollain tasolla vaikuttavana tekijänä oli Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta (Heiliges Römisches Reich), jonka aika ulottuu periaatteessa keskiajalta (843–) pitkälle uuteen aikaan, muodollisesti vuoteen 1806. Sen alueeseen kuului vaihtelevasti alueita nykyisestä Saksasta moniin muihin nykyvaltioihin: Itävallasta, Sveitsistä, Tšekistä (Böömistä), Länsi-Puolasta, Sloveniasta, Pohjois-Italiasta, Benelux-maista ja Itä-Ranskasta.
Tärkeimpiä hetkiä keisarikunnan musiikillisessa historiassa olivat Maksimilian I:n (1459–1519) musiikkia ja soittimia arvostava aika, mihin liittyi Habsburg-suvun nousu valtakunnan johtoon (1440–1740). Martti Lutherin aloittamaa uskonpuhdistusta kannattivat monet ruhtinaat irrotautuakseen Rooman ja Habsburgien otteesta. Sitä seurasi keisarikunnan saksalaisen alueen jakautuminen protestantteihin (Pohjois-Saksa) ja katolisiin (Länsi- ja Etelä-Saksa). Kolmikymmenvuotinen sota (1618–48) käytännössä tuhosi keisarikunnan.
Luther ja uskonpuhdistus
Martin (Martti) Lutherin (1483–1546) alulle panema uskonpuhdistus koski lähinnä pohjoista ja itäistä Saksaa, joista se levisi Pohjoismaihin. Lisäksi Puola oli alttiina protestantismille ja jopa omaksui sen vähäksi aikaa. Kalvinismi ja zwinglismi levisivät Sveitsistä Itävaltaan, Unkariin, Ranskaan, Alankomaihin ja Skotlantiin; kalvinismin rli hugenotti-liikkeen laajeneminen (1559–62) Ranskassa johti siihen, että maassa oli noin 700 liikkeeseen kuuluvaa kirkkoa.
Vuoden 1570 paikkeilla eurooppalaisista noin 40% oli protestantteja, mutta 1650 enää vain noin 20%: protestantismi oli lyöty Ranskassa, Puolassa ja Itävallassa. Pyhän Saksalais-roomalaisen keisarikunnan alamaisista oli silti noin 70% protestantteja. Verisimmät uskonsodat käytiin Pyhän roomalaisen keisarikunnan alueella, ja ne loppuivat vasta Westfalenin rauhaan 1648. Ns. “Kolmikymmenvuotinen sota” (1618–48) oli vähintään yhtä paljon Ruotsin laajentamishalukkuuden tulos kuin protestantismin puolustamista.
Luther oli onneksi käypä muusikko: hän soitti huilua ja luuttua, lauloi, muokkasi melodioita uusiin sanoihin ja soinnutti neliäänisesti sekä ihaili erityisesti Josquinin musiikkia, joten musiikille jäi onneksi keskeinen rooli uuden kirkon elämässä. Luther totesi Senflille:
“Teologian ohella ei ole mitään taitoa, joka vetäisi vertaa musiikille, sillä se yksin, teologian jälkeen, voi saada aikaan saman kuin teologiakin: rauhoittaa ja virvoittaa ihmisen sielua.”
Messu-uudistus toteutettiin 1523, jolloin Luther säilytti latinan ja messun perusrungon, mutta käänsi sen sisällön päälaelleen korostamalla seurakunnan osuutta uudessa määrittelyssa Deutsche Messe und Ordnung Gottesdiensts (“Saksalainen messu ja jumalanpalvelusjärjestys”, 1526). Luther ei hyljännyt latinalaista messua, mutta toi sen ohelle tavallisille seurakuntalaisille saksalaisen messun, kun taas latinalaista messua käytettiin yhä katedraaleissa ja kaupunkikirkoissa, joiden yhteydessä toimi yliopisto ja latinankoulu. Muita tärkeitä kirjoja olivat “Vähäkatekismus” (Der kleine Katechismus) ja “Iso katekismus” (Der Große Katechismus) (molemmat 1527, Wittenberg) sekä Uuden testamentin (1522) ja Vanhan testamentin (1523–34) käännökset.
Koraalien luominen
Seurakuntalauluiksi tarvittiin uutta aineistoa, jota Luther sai mukailemalla ja kääntämällä katolisia kirkkolauluja sekä muokkaamalla kansankielisiä hymnejä (Leisen): Veni creator spiritus -hymnistä tuli Komm, Gott Schöpfer, heiliger Geist (“Tule Luoja Jumala, Pyhä Henki”); Veni sanctus spiritus -sekvenssistä syntyi Komm heiliger Geist, Herre Gott (“Tule Pyhä Henki, Herra Jumala”); Victimae paschali laudes -sekvenssistä kehittyi Christ ist erstanden -Leisen (“Kristus on ylösnoussut”) kautta koraali Christ lag in Todesbanden (“Kristus makasi kuolon kahleissa”). Luther myös sävelsi itse: tunnetuimpia koraaleita ovat Ein feste Burg (“Jumala ompi linnamme”), Vom Himmel hoch, da komm ich her (“Enkeli taivaan”) ja Aus tiefer Not rucf ich zu dir (“Syvyydestä minä huudan”).
Koraaleita muokattiin myös maallisista lauluista: Isaacin Innsbruck, ich muss dich lassen (“Innsbruck, mun täytyy sut jättää”) taipui uuteen tekstiasuun O Welt, ich muss dich lassen (“Oi maailma, mun täytyy sut jättää”).
Flaaminkielisiä psalmilauluja
Flanderissa Clemens non Papa sävelsi kolmiäänisiä protestanttilaulujen sovituksia lajinimellä souterlied peräti 179 (1556–57). Ne ovat flaaminkielisiä psalmeja populaarimelodioihin, jotka toimivat cantus firmuksina. Tässä psalmiin 4 “Kun huusin kovasti, Jumala kuuli minun huoleni. Kun suru tuli ylitseni, sinä Herra annoit minulle lohtua.” perustuva sävelitys:
